Language of document : ECLI:EU:F:2011:29

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

24 päivänä maaliskuuta 2011

Asia F-104/09

Diego Canga Fano

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2009 ylennyskierros – Päätös ylentämättä jättämisestä – Ansioiden vertailu – Ilmeinen arviointivirhe – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Diego Canga Fano vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan päätöksen, jolla hänet jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan AD 13 vuoden 2009 ylennyskierroksella, ja määräämään neuvoston maksamaan hänelle 200 000 euroa korvausta henkisestä kärsimyksestä ja ammatillisesta vahingosta, joita hän väittää itselleen aiheutuneen.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Menettely

1.      Ylennettäväksi ehdolla olevien virkamiesten ansioiden vertailua varten hallintoviranomaiselle henkilöstösääntöjen 45 artiklan perusteella myönnettyä harkintavaltaa rajoittaa se, että hakemuksia on verrattava huolellisesti ja puolueettomasti yksikön edun ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Käytännössä vertailu on tehtävä yhdenvertaisten arviointiperusteiden ja vertailukelpoisten tietolähteiden ja tietojen pohjalta.

Tässä suhteessa ja samalla kun säilytetään tehokas vaikutus, joka on tunnustettava nimittävän viranomaisen harkintavallalle, ylentämättä jätetyn virkamiehen ansioiden arvioinnissa tapahtunut virhe on ilmeinen, kun se on helposti havaittavissa ja voidaan todeta selvästi niiden arviointiperusteiden valossa, joita lainsäätäjä on tarkoittanut käytettäväksi ylennyspäätöksiä tehtäessä.

(ks. 34 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005, 53 kohta

2.      Virkamiesten arviointimenettelyyn sovellettavissa säännöissä ei määrätä, että arvioijien olisi lausuttava siitä, ansaitseeko arvioitu virkamies ylennyksen. Kun arvioijat omasta aloitteestaan suosittelevat jonkun ryhmänsä jäsenen ylentämistä, he esittävät mielipiteen, joka ei voi millään tavalla sitoa nimittävää viranomaista, koska ylentäminen voi tapahtua vasta sen jälkeen, kun toimielimen kaikkien virkamiesten, jotka voidaan ylentää samaan palkkaluokkaan, ansioita on vertailtu. Tämän vuoksi on todettava yhtäältä, ettei tällaisilla arvioinneilla voi olla samaa painoarvoa kuin arvioinneilla, jotka ilmenevät seikoista, jotka arvioija on velvollinen arvioimaan. Nimittävällä viranomaisella on toisaalta oikeus ylentää virkamies pitäessään sitä perusteltuna, vaikka tätä koskevassa arviointikertomuksessa ei ole ylennystä puoltavia toteamuksia.

(ks. 60 kohta)