Language of document : ECLI:EU:F:2011:56

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2011

Asia F-66/10

AQ

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointikertomus – Vuoden 2009 arviointikierros – Arvioijan palkkaluokka, joka on alhaisempi kuin viranhaltijan palkkaluokka – Työsuorituksen arviointi osalta viitekautta – Viranhaltijan tavoitteiden vahvistamatta jättäminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa AQ vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan hänestä ajanjaksolle 1.1–31.12.2008 laaditun arviointikertomuksen, päätöksen, jolla hänelle myönnettiin vuoden 2009 ylennyskierroksella kaksi ylennyspistettä ja nimittävän viranomaisen 12.5.2010 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen tästä kertomuksesta tekemänsä valitus; toisaalta AQ vaatii virkamiestuomioistuinta velvoittamaan komission maksamaan hänelle 25 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä ja taloudellisesta vahingosta, joita hän väittää näiden päätösten takia kärsineensä.

Ratkaisu:      Kantajasta vuoden 2009 arviointi- ja ylennyskierroksella laadittu arviointikertomus, sekä päätös, jolla hänelle myönnettiin tällä samalla arviointikierroksella kaksi ylennyspistettä, kumotaan. Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle 2 000 euroa. Kanteeseen sisältyvät muut vaatimukset hylätään. Komissio vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Arvioijan palkkaluokka, joka on alhaisempi kuin arvioidun virkamiehen palkkaluokka – Hyväksyttävyys

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

2.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Viransijaisuuden yhteydessä tehtäviään hoitava arvioija – Hyväksyttävyys

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Virkamies, joka on arvioidun jakson aikana siirtynyt toisiin tehtäviin

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

4.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Velvollisuus vahvistaa saavutettavat tavoitteet

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

5.      Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Saavutettavien tavoitteiden vahvistamisen käsite

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

6.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Sellaisen riidanalaisen toimen kumoaminen, jolla ei taata kohtuullista korvausta henkisestä kärsimyksestä

(Henkilöstösääntöjen 43 ja 91 artikla)

1.      Yhdestäkään henkilöstösääntöjen säännöksestä tai unionin virkamiesoikeuden periaatteesta ei seuraa, että virkamiehen arvioinnin voi suorittaa vain hänen palkkaluokkaansa ylempään palkkaluokkaan kuuluva virkamies. Päinvastoin henkilöstösäännöissä ei säädetä tietyn tehtävän ja tietyn palkkaluokan kiinteästä vastaavuudesta.

Lisäksi se seikka, että arvioijan palkkaluokka arvioidun virkamiehen palkkaluokkaan alhaisempi, ei muodosta eturistiriitaa. Kun arvioitu virkamies ja hänen arvioijansa eivät ole ehdolla ylennettäviksi samaan palkkaluokkaan eivätkä tältä osin kilpaile keskenään, arvioija ei nimittäin missään tapauksessa joudu houkutukseen vähentää arvioidun virkamiehen ansioita, koska arvioijan mahdollisuudet tulla ylennetyksi ylempään palkkaluokkaan eivät liity suoraan arvioidun virkamiehen ammatillisista ansioista tehtyyn arviointiin.

(ks. 45 ja 46 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑56/07 P, komissio v. Economidis, 8.7.2008, 59 ja 60 kohta ja asia T‑572/08 P, komissio v. Traoré, 18.6.2009, 41 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑53/08, Bouillez ym. v. neuvosto, 5.5.2010, 80 kohta

2.      Se, ettei yksikönpäällikkö voisi toimia arvioijan tehtävissä vain siksi, että hän hoitaa tehtäviään viransijaisuuden yhteydessä, olisi ristiriidassa yksikön toiminnan jatkuvuuden ja hyvän hallinnon vaatimusten kanssa.

(ks. 50 kohta)

3.      Arviointikertomuksen ensisijainen tarkoitus on tarjota hallinnolle säännöllisesti mahdollisimman täydelliset tiedot siitä, miten virkamiehet hoitavat tehtäviään. Tällainen kertomus ei voi täysin täyttää tätä tehtävää, jos esimiehiä, joiden alaisuudessa asianomainen virkamies on työskennellyt arviointijakson aikana, ei kuulla etukäteen ja jos heille ei anneta tilaisuutta esittää mahdollisia huomautuksia. Tällaisen kuulemisen poisjääminen on merkittävä sääntöjenvastaisuus, joka on omiaan vaikuttamaan kertomuksen pätevyyteen.

Lisäksi vaikka arviointikertomuksen on koskettava koko viitejaksoa, se seikka, että arvioija on tehnyt ilmeisen virheen rajoittamalla asianomaisen henkilön tulosta koskevan arvioinnin koskemaan vain yhtä jakson osaa, voi johtaa arviointikertomuksen kumoamiseen vain siltä osin kuin arvioinnin vahvistaja tai arvioinnin tarkistaja ei ole korjannut tätä sääntöjenvastaisuutta, koska näillä viimeksi mainituilla on täysi toimivalta.

(ks. 59 ja 61 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑63/89, Latham v. komissio, 24.1.1991, 27 kohta; asia T‑326/01, Lebedef v. komissio, 5.11.2003, 61 kohta ja asia T‑43/04, Fardoom ja Reinard v. komissio, 25.10.2005, 90 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑71/06, Lebedef-Caponi v. komissio, 25.4.2007, 48 kohta ja asia F‑28/06, Sequeira Wandschneider v. komissio, 13.12.2007, 43 ja 49 kohta

4.      Niiden sääntöjen laiminlyönti, joiden mukaan jokaisen arviointijakson alussa virkamiehelle on vahvistettava tavoitteet, on luonteeltaan merkittävä ja sen perusteella on oikeutettua, että riidanalainen arviointikertomus kumotaan.

Tavoitteiden vahvistaminen on nimittäin seikka, jota käytetään viitteenä virkamiehen suoritusten arvioinnissa ja arviointikertomuksen laatimisessa. Tavoitteet on vahvistettava varsinkin kun on kyseessä virkamies, jolle on myönnetty uusia tehtäviä toisessa yksikössä, johon hänen on sopeuduttava mahdollisimman nopeasti. Näin ollen toimielin on siirron yhteydessä velvollinen vahvistamaan virallisesti virkamiehelle asetetut tavoitteet tämän virkamiehen arvioijan kanssa käytävän keskustelun yhteydessä.

(ks. 68, 84 ja 85 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑193/08 P, Skareby v. komissio, 30.9.2009, 71–75 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑42/06, Sundholm v. komissio, 13.12.2007, 39–41 kohta ja asia F‑71/08, N v. parlamentti, 10.11.2009, 54–60 kohta

5.      Virasta laadittua kuvausta ei sellaisenaan voida pitää asiakirjana, jossa vahvistetaan virkamiehen tavoitteet hänen arviointiaan varten, koska näillä kahdella asiakirjojen luokalla on erilaiset tarkoitukset ja ominaisuudet. Se, että virkamiehellä on tiedossaan, mitä tehtäviä hänelle on uskottu, ei lainkaan merkitse, että näihin tehtäviin liittyvät tavoitteet on vahvistettu asianmukaisella tavalla.

Samoin se, että virkamiehen tavoitteet päivitetään henkilöstöhallinnon tietojenkäsittelyjärjestelmään, ei vastaa tavoitteiden virallista vahvistamista, kun tällainen tietojenkäsittelyjärjestelmään merkitseminen ei voi korvata arvioijan ja viran haltijan välistä virallista näkemystenvaihtoa.

Lopuksi virkamiehen itsestään suorittama arviointi ei paljasta sitä, onko hänellä tiedossaan hänelle asetetut tehtävät ja tavoitteet. Tavoitteiden vahvistaminen kuuluu arvioijan vastuualueeseen, ja arvioinnin objektiivisuuden ja virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun vuoksi on varmistettava, että arvioijan ja arvioidun virkamiehen tehtävät ovat toisistaan erilliset.

(ks. 88–90 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑214/05, Vounakis v. komissio, 28.11.2007, 43 kohta ja em. asia Skareby v. komissio, 83 kohta

Virkamiestuomioistuin: em. asia N v. parlamentti, 57 kohta

6.      Virkamiehen riitauttaman hallintoviranomaisen päätöksen kumoaminen voi sellaisenaan olla asianmukainen ja pääsääntöisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka virkamiehelle on voinut aiheutua.

Asia ei kuitenkaan ole täten kun on kyse lainvastaisuudesta, joka johtuu siitä, ettei tavoitteita ole virallisesti vahvistettu virkamiehen arviointia varten, mikä ei ole helposti korjattavissa. Lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanon yhteydessä on nimittäin mahdotonta määrätä taannehtivasti virkamiehelle tavoitteita ja vaikeaa taata, että asianomaisen suoritukset voidaan arvioida samalla tavoin kuin ne olisi arvioitu, jos tavoitteet olisivat alun perin olleet olemassa. Täten ja riippumatta siitä, minkä tasoisiksi suoritukset on arvioitu uudessa arviointikertomuksessa, joka toimielimen on laadittava, säilyy epäilys siitä, minkälaisiin suorituksiin virkamies olisi voinut päästä, jos tavoitteet olisi alun perin vahvistettu. Juuri tämä epäilys muodostaa vahingon.

(ks. 103 ja 110 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑60/94, Pierrat v. yhteisöjen tuomioistuin, 26.1.1995, 62 kohta ja asia T‑328/01, Robinson v. parlamentti, 21.1.2004, 79 kohta

Virkamiestuomioistuin: em. asia Sundholm v. komissio, tuomion 44 kohta