Language of document : ECLI:EU:F:2011:101

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

5 päivänä heinäkuuta 2011

Asia F-46/09

V

vastaan

Euroopan parlamentti

(Henkilöstö – Sopimussuhteinen toimihenkilö – Palvelukseen ottamisen edellytykset – Fyysinen soveltuvuus – Työhöntulotarkastus – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Potilastietojen salassapito – Potilastietojen siirtäminen toimielinten välillä – Oikeus nauttia yksityisyyden suojaa)

Aihe:      EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa V vaatii pääasiallisesti kumoamaan yhtäältä 19.12.2008 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan parlamentin henkilöstöhallinnosta vastaava johtaja on palvelukseen ottamista koskevan soveltumattomuuden vuoksi peruuttanut hänelle 10.12.2008 tehdyn työtarjouksen, ja toisaalta parlamentin asiantuntijalääkärin 18.12.2008 päivätyn lausunnon sekä korvausta vahingosta, jonka hän katsoo kärsineensä.

Ratkaisu:      Kumotaan 19.12.2008 tehty päätös, jolla Euroopan parlamentti peruutti työtarjouksen, jonka se oli tehnyt V:lle. Euroopan parlamentti velvoitetaan maksamaan V:lle 25 000 euron suuruinen summa. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut. Väliintulija, Euroopan tietosuojavaltuutettu vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palvelukseen ottamisesta kieltäytyminen fyysisen soveltumattomuuden takia – Tuomioistuinvalvonta – Laajuus

(Henkilöstösääntöjen 33 artikla)

2.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Fyysinen soveltuvuus – Lääketieteellinen lautakunta – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(Henkilöstösääntöjen 33 artiklan 2 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 83 artikla)

3.      Perusoikeudet – Yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen – Henkilöä koskevien potilastietojen siirtäminen kolmannelle osapuolelle – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettu loukkaus – Perusteltavuus

4.      Virkamiehet – Kanne – Vetoaminen oikeudenkäynnin aikana seikkaan, jolla riidanalainen päätös olisi ollut laillisesti perusteltavissa – Päätöksen peruuttamisen este – Vain, jos hallinnon toimivalta asiassa on sidottua

5.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Käsite – Soveltaminen henkilöstösääntöjä koskevassa oikeudenkäynnissä – Edellytykset

6.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Kanteen kohteena olevan lainvastaisen toimen kumoaminen – Kohtuullinen korvaus aineettomasta vahingosta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Vaikka unionin tuomioistuimet eivät voi fyysisten edellytysten täyttymättä jäämisellä perustellun palvelukseen ottamisesta kieltäytymisen laillisuutta valvoessaan korvata lääketieteen erikoisalaa koskevaa lausuntoa omalla arvioinnillaan, niiden on kuitenkin selvitettävä, onko palvelukseenottomenettelyn kulku ollut laillinen, ja erityisesti tutkittava, perustuuko palvelukseen ottamisesta kieltäytyminen perusteltuun lääketieteelliseen lausuntoon, joka osoittaa ymmärrettävän yhteyden sisältämiensä lääketieteellisten toteamusten ja siinä tehdyn päätelmän välillä.

On mahdollista, että toimielimen asiantuntijalääkäri nojautuu fyysisten edellytysten täyttymättä jäämistä koskevassa lausunnossaan tämänhetkisten fyysisten tai psyykkisten ongelmien lisäksi myös lääketieteellisesti perusteltuun ennusteeseen, joka koskee tulevia ongelmia, jotka saattavat tulevaisuudessa vaarantaa suunniteltujen tehtävien normaalin hoitamisen.

Lääkärille lääketieteellisissä kysymyksissä kuuluva harkintavalta ei yhtäältä estä tuomioistuinta tutkimasta niiden seikkojen paikkansa pitävyyttä, luotettavuutta ja johdonmukaisuutta, joihin asiassa on vedottu todisteina, eikä toisaalta valvomasta, muodostavatko nämä seikat sellaisen merkityksellisten tietojen kokonaisuuden, joka monitahoisen tilanteen arvioinnissa on otettava huomioon, ja ovatko ne omiaan tukemaan niistä tehtyjä johtopäätöksiä.

(ks. 72, 73 ja 81 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑10/93, A v. komissio, 14.4.1994, 61 ja 62 kohta ja asia T‑191/01, Hecq v. komissio, 12.5.2004, 63 kohta

2.      Henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisessa kohdassa määrätään sisäisestä menettelystä muutoksen hakemiseksi toimielimen asiantuntijalääkärin antamaan kielteiseen lausuntoon. Kun lainsäätäjä on tässä määräyksessä perustanut lääketieteellisen muutoksenhakulautakunnan, lainsäätäjän tarkoituksena on ollut uuden oikeusturvatakeen luominen hakijoille ja siten heidän oikeussuojansa parantaminen. Tämä tae liittyy puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen ja on olennainen muotovaatimus.

Lisäksi tätä taetta on ehdottomasti noudatettava ennen palvelukseen ottamisesta kieltäytymistä koskevan päätöksen tekemistä eikä vasta myöhemmässä vaiheessa, koska siinä tapauksessa se ei enää vastaisi tarkoitustaan, joka on palvelukseen hakevien puolustautumisoikeuksien turvaaminen. Henkilöstösääntöjen 33 artiklan toisen kohdan sanamuoto on tässä suhteessa selvä: asian saattamiseksi lääketieteellisen lautakunnan käsiteltäväksi palvelukseen hakevalla on käytettävissään 20 päivän määräaika, joka ei ala kulua palvelukseen ottamisesta kieltäytymistä koskevan päätöksen tiedoksiantamisesta vaan asiantuntijalääkärin lausunnon tiedoksiantamisesta.

(ks. 92–94 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑51/92 P, Hercules Chemicals v. komissio, 8.7.1999, 75–78 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia A v. komissio, 23 kohta ja asia T‑48/05, Franchet ja Byk v. komissio, 8.7.2008, 151 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑95/05, N v. komissio, 13.12.2007, 69 ja 76 kohta

3.      Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa vahvistettu ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä ilmenevä oikeus nauttia yksityisyyden suojaa on yksi unionin oikeusjärjestyksessä suojelluista perusoikeuksista. Siihen sisältyy erityisesti henkilön oikeus pitää salassa omaa terveydentilaansa koskevat tiedot.

Toimielimen keräämien, henkilön terveydentilaa koskevien henkilökohtaisten tietojen luovuttaminen kolmannelle osapuolelle, myös toiselle toimielimelle, merkitsee jo sellaisenaan asianomaisen henkilön yksityiselämään puuttumista siitä riippumatta, mihin tällä tavoin luovutettuja tietoja myöhemmin käytetään.

Yleissopimuksen 8 artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaisten puuttuminen yksityiselämään voi kuitenkin olla perusteltua siltä osin kuin ”laki sen sallii”, sillä tavoitellaan yhtä tai useampaa tavoitteista – jotka on lueteltu tyhjentävästi – ja se on ”välttämätöntä” tämän tavoitteen tai näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Koska lääketieteelliset tiedot ovat äärimmäisen henkilökohtaisia ja arkaluontoisia, mahdollisuutta sellaisten tietojen siirtämiseen tai luovuttamiseen kolmannelle osapuolelle on arvioitava erityisen tiukasti siinäkin tapauksessa, että kyseessä on toinen unionin toimielin tai elin.

(ks. 111–113 ja 123 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑62/908, komissio v. Saksa, 8.4.1992, 23 kohta; asia C‑404/92 P, X v. komissio, 5.10.1994, 17 ja 18 kohta ja yhdistetyt asiat C‑465/00, C‑138/01 ja C‑139/01, Österreichischer Rundfunk ym., 20.5.2003, 73–75 kohta

4.      Se, että oikeudenkäynnin aikana vedotaan seikkaan, jolla riidanalainen päätös olisi ollut laillisesti perusteltavissa, ei virkamiehen nostamaa kannetta käsiteltäessä ole esteenä kyseisen päätöksen kumoamiselle, paitsi jos hallinnon toimivalta asiassa on sidottua.

Henkilön fyysisellä soveltumattomuudella perustellun palvelukseen ottamisesta kieltäytymisen yhteydessä toimielin ei kuitenkaan voi väittää, että sen harkintavalta tällaisessa tilanteessa olisi ollut sidottua, koska sillä on laaja harkintavalta arvioidessaan luottamussuhteen rikkoutumista koskevaa perustetta, johon oikeudenkäynnin aikana on vedottu.

(ks. 147 ja 148 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/02, Tomarchio v. komissio, 10.12.2003, 86 kohta ja asia T‑10/04, Leite Mateus v. komissio, 15.3.2006, 43 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑67/09, Angulo Sánchez v. neuvosto, 15.12.2010, 76–78 kohta

5.      Hallintoviranomainen on vastuussa vahingosta ainoastaan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Nämä edellytykset ovat samanaikaisia. Jonkin edellytyksen täyttymättä jääminen riittää vahingonkorvausvaatimusten hylkäämiseen.

Jotta syy-yhteyden olemassaolo voitaisiin todeta, kantajan on lähtökohtaisesti näytettävä toteen, että toimielimen tekemän virheen ja väitetyn vahingon välillä on välitön ja varma syyn ja seurauksen välinen suhde.

Oikeuskäytännössä vaadittu syy-yhteyden varmuusaste saavutetaan kuitenkin, kun unionin toimielimen toimen lainvastaisuus on varmalla tavalla vienyt henkilöltä – ei välttämättä palvelukseen ottamisen, jonka osalta asianomainen henkilö ei koskaan pystyisi näyttämään toteen oikeuttaan siihen, vaan – vakavasti otettavan mahdollisuuden tulla otetuksi palvelukseen virkamiehenä tai toimihenkilönä, mistä on seurauksena kyseiselle henkilölle tulojen menetyksen muodossa aiheutunut vahinko. Silloin, kun konkreettisessa tilanteessa vaikuttaa ilmeisen todennäköiseltä, että asianomainen toimielin olisi laillisesti menetellessään päätynyt ottamaan toimihenkilön palvelukseen, jäljelle jäävä teoreettinen epävarmuus laillisesti toteutetun menettelyn lopputuloksesta ei ole esteenä sille, että asianomaiselle korvataan todellinen aineellinen vahinko, jonka hän on kärsinyt siksi, ettei häntä ole otettu toimeen, jonka saamiseen hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet.

(ks. 157–159 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym, 1.6.1994, 42 kohta ja asia C‑348/06 P, komissio v. Girardot, 21.2.2008, 52 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑140/97, Hautem v. EIP, 28.9.1999, 85 kohta ja asia T‑45/01, Sanders ym. v. komissio, 5.10.2004, 150 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑46/07, Tzirani v. komissio, 22.102008, 218 kohta

6.      Lainvastaisen toimen kumoaminen voi sellaisenaan olla asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä hyvitys kaikesta aineettomasta vahingosta, joka tästä toimesta on voinut aiheutua virkamiehelle.

Lainvastaisen toimen kumoaminen ei kuitenkaan voi olla täysi korvaus aineettomasta vahingosta, jos tähän toimeen sisältyy asianomaisen henkilön kykyjen tai käyttäytymisen arviointi, joka on omiaan loukkaamaan häntä, taikka jos kumoamisella ei ole minkäänlaista tehokasta vaikutusta tai jos tapahtunut lainvastaisuus on erityisen vakava. Yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden syrjäyttäminen ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen N:o 45/2001 noudattamatta jättäminen on sen vuoksi erityisen vakavaa siinä määrin, että korvauksen myöntäminen aineettomasta vahingosta on perusteltua.

(ks. 167, 169 ja 171–173 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990 25–29 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑60/94, Pierrat v. yhteisöjen tuomioistuin, 26.1.1995, 62 kohta; asia T‑328/01, Robinson v. parlamentti, 21.1.2004, 79 kohta ja asia T‑16/03, Ferrer de Moncada v. komissio, 30.9.2004, 68 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑42/06, Sundholm v. komissio, 13.12.2007, 44 kohta; em. asia Tzirani v. komissio, 223 kohta ja yhdistetyt asiat F‑99/07 ja F‑45/08, Bernard v. Europol, 7.7.2009, 106 kohta