Language of document : ECLI:EU:C:2014:194

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PEDRO CRUZ VILLALÓN

20 päivänä maaliskuuta 2014 (1)

Yhdistetyt asiat C‑12/13 P ja C‑13/13 P

Gérard Buono

Jean-Luc Buono

Roger Louis Paul Del Ponte

Serge Antoine Di Rocco

Jean Gérald Lubrano

Jean Lubrano

Jean Lucien Lubrano

Fabrice Marin

Robert Marin

(asia C-12/13 P)

Syndicat des thoniers méditerranéens

Marc Carreno

Jean Louis Donnarel

Jean-François Flores

Gérald Jean Lubrano

Hervé Marin

Nicolas Marin

Sébastien Marin

Serge Antoine José Perez

(asia C-13/13 P)

Muutoksenhaku – Kalastuskiintiöt – Komission toteuttamat kiireelliset toimenpiteet – Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeushenkilöiden oikeus nostaa vahingonkorvauskanne – Lainmukaiseen toimeen perustuva sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Yhdistetyissä asioissa FIAMM annetun tuomion soveltaminen unionin yleisessä tuomioistuimessa – Lainvastaiseen toimeen perustuva vastuu – Korvattava vahinko – Mahdollisuuden menettäminen





1.        Käsiteltävissä yhdistetyissä asioissa, jotka liittyvät läheisesti asiaan C‑611/12 P (Giordano v. komissio), muutoksenhaun kohteena on unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-574/08, Syndicat des thoniers méditerranéens ym. vastaan komissio, 7.11.2012 antama tuomio, jossa hylättiin kurenuotta-alusten ranskalaisten varustajien ja tonnikalan kalastusalan etuja valvovan ammattiliiton nostama unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne. Asiassa C‑611/12 P, jossa esitän toisen ratkaisuehdotuksen tänään, kyseessä olleesta tapauksesta poiketen käsiteltävän tapauksen valittajat ovat esittäneet valitusperusteen, jota ei esitetty mainitussa asiassa C-611/12 P ja joka koskee lainmukaiseen toimeen perustuvaa unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta.

2.        Keskityn tässä ratkaisuehdotuksessa siksi niihin seikkoihin, jotka erottavat nämä kaksi yhdistettyä valitusasiaa asiasta C-611/12 P. Vaikka käsiteltävän tapauksen valitukset on yhdistetty, heti aluksi on korostettava, että valituskirjelmät perustuvat eri perusteisiin, joita on käsiteltävä erikseen tässä ratkaisuehdotuksessa. Tilannetta monimutkaistaa se, että yksi asian C-13/13 P valittajista eli tonnikalan kalastusalan etuja ajava ammattiliitto Syndicat des thoniers méditerranéens valittaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksestä sillä perusteella, että sillä ei katsottu olevan asianvaltuutta. Pohdin myös tätä seikkaa perusteellisesti, koska se herättää erityisiä kysymyksiä edunvalvojina toimivien oikeushenkilöiden asiavaltuudesta unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa.

I       Unionin oikeus

3.        SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa otetaan käyttöön unionin sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen sovellettava järjestelmä seuraavasti:

”Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.”

4.        Tonnikalan kalastusta säännellään sekä kansainvälisellä että Euroopan tasolla. Unioni on ollut vuodesta 1997 osapuolena Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa, jolla perustettu Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (jäljempänä ICCAT) hyväksyy suosituksia ja suunnitelmia kyseisen elollisen vesiluonnonvaran suojelun takaamiseksi. ICCAT:n päätösten noudattamiseksi unioni on antanut säädöksiä, joista käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä ovat eräiden laajalti vaeltavien kalakantojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 973/2001 kumoamisesta annettu asetus (EY) N:o 520/2007(2) ja tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja asetuksen (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta annettu asetus N:o 1559/2007.(3)

5.        Mainitut unionin säädökset sisältyvät myös elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002(4) soveltamisalaan. Kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön yleisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on elollisten vesiluonnonvarojen säilyttäminen, hoito ja hyödyntäminen ja joita toteutetaan jäsenvaltioiden alueella tai yhteisön vesillä tai joita toteuttavat unionin kalastusalukset.

6.        Asetuksessa N:o 2371/2002 säädetyistä toimenpiteistä on korostettava 7 artiklaa, jonka otsikkona on ”Komission toteuttamat kiireelliset toimenpiteet” ja jossa säädetään seuraavaa:

”1.       Jos on olemassa näyttöä siitä, että kalastuksesta aiheutuu välittömiä toimia vaativa vakava uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai meren ekosysteemille, komissio voi joko jonkin jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan päättää kiireellisistä toimenpiteistä, jotka kestävät enintään kuusi kuukautta. Komissio voi tehdä uuden päätöksen näiden kiireellisten toimenpiteiden jatkamisesta enintään kuudella kuukaudella.

2.       Jäsenvaltion on toimitettava pyyntönsä samanaikaisesti komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaisille alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille. Nämä voivat toimittaa kirjalliset huomautuksensa komissiolle viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Komissio tekee päätöksen 15 työpäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta.

3.       Kiireellisiä toimenpiteitä on sovellettava välittömästi. Niistä ilmoitetaan asianomaisille jäsenvaltioille ja ne julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

4.       Asianomaiset jäsenvaltiot voivat saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi kymmenen työpäivän kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet sitä koskevan ilmoituksen.

5.       Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin yhden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut tätä koskevan pyynnön.”

7.        Asetuksessa N:o 40/2008(5) vahvistetaan vuodelle 2008 tiettyjen kalakantojen, myös tonnikalan, kalastusmahdollisuudet ja niihin liittyvät edellytykset. Siinä otetaan käyttöön saalisrajoitukset ja vahvistetaan tonnikalasaaliit Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella ja Välimerellä kalastaville yhteisön aluksille vuodeksi 2008. Mainittuja rajoituksia ja saalismääriä muutettiin komission asetuksella (EY) N:o 446/2008.(6)

8.        Komissio päätti niiden tietojen perusteella, joita asianomaisiin jäsenvaltioihin tarkastuskäynnin tehneet tarkastajat olivat sille tällöin toimittaneet, että Kreikan, Ranskan, Italian, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtiville kurenuotta-aluksille myönnetyt tonnikalan kalastusmahdollisuudet Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä voitiin katsoa kokonaan käytetyiksi 16.6.2008. Espanjan lipun alla purjehtiville kurenuotta-aluksille myönnetyt kalastusmahdollisuudet voitiin puolestaan katsoa kokonaan käytetyiksi 23.6.2008. Näin ollen komissio antoi edellä mainitun asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan nojalla asetuksen N:o 530/2008 tonnikalaa Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä kalastavia kurenuotta-aluksia koskevista kiireellisistä toimenpiteistä.(7) Asetuksen N:o 530/2008 kolmessa säännöksessä säädetään seuraavaa:

”1 artikla

Kielletään Kreikan, Ranskan, Italian, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivilta tai näissä maissa rekisteröidyiltä kurenuotta-aluksilta tonnikalan kalastus Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä 16 päivästä kesäkuuta 2008.

Kielletään kyseisiltä aluksilta myös pyydetyn kannan aluksella pitäminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen, jälleenlaivaaminen, siirtäminen tai purkaminen mainitusta päivästä alkaen.

2 artikla

Kielletään Espanjan lipun alla purjehtivilta tai Espanjassa rekisteröidyiltä kurenuotta-aluksilta tonnikalan kalastus Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä 23 päivästä kesäkuuta 2008.

Kielletään kyseisiltä aluksilta myös pyydetyn kannan aluksella pitäminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen, jälleenlaivaaminen, siirtäminen tai purkaminen mainitusta päivästä alkaen.

3 artikla

1.       Jollei 2 kohdasta muuta johdu, yhteisön toimijat eivät 16 päivästä kesäkuuta 2008 saa hyväksyä kurenuotta-alusten Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä pyytämien tonnikalasaaliiden purkamista, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi panemista tai jälleenlaivaamista yhteisön vesillä tai satamissa.

2.       Sallitaan Espanjan lipun alla purjehtivien tai Espanjassa rekisteröityjen kurenuotta-alusten Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä pyytämien tonnikalasaaliiden purkaminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen ja jälleenlaivaus yhteisön vesillä tai satamissa 23 päivään kesäkuuta 2008.”

II     Asian tausta

      Asia C-12/13 P

9.        Gérard Buono, Jean-Luc Buono, Roger Del Ponte, Serge Antoine Di Rocco, Jean Gérald Lubrano, Jean Lubrano, Jean Lucien Lubrano, Fabrice Marin ja Robert Marin (jäljempänä asian C-12/13 P valittajat tai valittajat) ovat Välimerellä kalastavien kurenuotta-alustensa ranskalaisia varustajia. He kaikki kuuluvat Syndicat des thoniers méditerranéens -ammattiliittoon.

10.      Unionin oikeussäännösten nojalla Ranskan tasavallan tonnikalan kalastuskiintiö oli vuonna 2008 yhteensä 4 164 tonnia, josta 90 prosenttia oli tarkoitettu Ranskan lipun alla purjehtiville ja Välimerellä kalastaville kurenuotta-aluksille.

11.      Kaikki valittajat saivat vuodelle 2008 tonnikalan erityisen kalastusluvan, jossa heille jokaiselle vahvistettiin henkilökohtainen kiintiö. Kalastus oli luvan nojalla sallittu 1.4.–30.6.2008.

12.      Mainitut luvat saatuaan valittajat käynnistivät Välimerellä pyyntikauden, joka keskeytyi 16.6.2008 komission asetuksen N:o 530/2008 antamisen ja voimaantulon johdosta, sillä sen täytäntöönpano johti kyseisten kalastuslupien peruuttamiseen.

      Asia C-13/13 P

13.      Syndicat des thoniers méditerranéens (jäljempänä STM) on ammattiliitto, josta säädetään Ranskan työlain (Code du travail) IV luvussa ja johon voivat liittyä ainoastaan tonnikalan kalastusta harjoittavat merikalastajat.

14.      Marc Carreno, Jean Louis Donnarel, Jean-François Flores, Gérald Jean Lubrano, Hervé Marin, Nicolas Marin, Sébastien Marin ja Serge Antoine José Perez (jäljempänä asian C-13/13 P yksittäiset valittajat tai yksittäiset valittajat) ovat Välimerellä kalastustoimintaa harjoittavien kurenuotta-alustensa ranskalaisia varustajia ja/tai osakkaita. He kaikki kuuluvat STM:ään.

15.      Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 10 kohdassa todettiin, Ranskan tasavallalla oli vuonna 2008 yhteensä 4 164 tonnin suuruinen tonnikalan kalastuskiintiö, josta 90 prosenttia oli tarkoitettu Ranskan lipun alla purjehtiville ja Välimerellä kalastaville kurenuotta-aluksille

16.      Kaikki yksittäiset valittajat saivat vuodelle 2008 tonnikalan erityisen kalastusluvan, jossa heille jokaiselle vahvistettiin henkilökohtainen kiintiö. Luvan mukaan kalastus oli sallittu aikavälillä 1.4.–30.6.2008.

17.      Mainitut luvat saatuaan yksittäiset valittajat käynnistivät Välimerellä pyyntikauden, joka keskeytyi 16.6.2008 komission asetuksen N:o 530/2008 antamisen ja voimaantulon johdosta, sillä sen täytäntöönpano johti kyseisten kalastuslupien peruuttamiseen.

III  Oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

18.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon saapui 24.12.2008 unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne, jonka olivat nostaneet STM, asian C-12/13 P valittajat ja yksittäiset valittajat komission asetuksessa N:o 530/2008 säädetyn kalastuskiellon johdosta.

19.      Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja päätti 25.3.2010 lykätä asian käsittelyä, kunnes unionin tuomioistuin antaisi ratkaisunsa asiassa AJD Tuna(8) ja kunnes unionin yleinen tuomioistuin puolestaan antaisi ratkaisunsa asioissa Norilsk Nickel Harjavalta ja Umicore vastaan komissio(9) sekä Etimine ja Etiproducts vastaan komissio.(10) Kun kyseisissä asioissa oli annettu ratkaisut, asianosaisia kehotettiin esittämään huomautuksensa niiden vaikutuksesta käsiteltävään asiaan.

20.      Unionin yleiselle tuomioistuimelle ilmoitettiin 12.4.2011, että asian C‑12/13 P valittajat olivat vaihtaneet asianajajaa.

21.      STM vaati kirjallisissa ja suullisissa huomautuksissaan unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun asetuksen N:o 530/2008 aiheuttamista vahingoista. STM ei kuitenkaan kyseenalaistanut mainitun asetuksen lainmukaisuutta, vaan esitti väitteensä perusteeksi lainmukaiseen toimeen perustuvan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun. STM vaati unionin yleistä tuomioistuinta myös velvoittamaan komission maksamaan aineettomasta vahingosta 30 000 euron korvauksen, joka käytettäisiin ammattiliiton jäsenille tarkoitettuun unionin kalastusalan lainsäädäntöä koskevaan tiedotustoimintaan.

22.      Asian C-13/13 P yksittäiset valittajat vaativat kirjallisissa ja suullisissa huomautuksissaan unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun asetuksen N:o 530/2008 aiheuttamista vahingoista. Samoin kuin STM, hekään eivät kyseenalaistaneet mainitun asetuksen lainmukaisuutta, vaan esittivät väitteensä perusteeksi lainmukaiseen toimeen perustuvan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun. Asian C-13/13 P yksittäiset valittajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta myös velvoittamaan komission maksamaan seuraavat korvaukset:

–        1 euron symbolinen summa Marc Carrenolle

–        351 685 euroa Jean Louis Donnarelille

–        1 euron symbolinen summa Jean-François Floresille

–        237 160 euroa (tai 474 320 euroa kyseessä olevan verotuksen mukaan) Gérald Jean Lubranolle

–        1 euron symbolinen summa Hervé Marinille, Nicolas Marinille, Robert Marinille ja Sébastien Marinille

–        838 970 euroa Serge Antoine José Perezille.

23.      Asian C-12/13 P valittajat vaativat kirjallisissa ja suullisissa huomautuksissaan unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun asetuksen N:o 530/2008 aiheuttamista vahingoista. Vaikka asian C-12/13 P valittajat esittivät aluksi vaatimuksensa perusteeksi lainmukaiseen toimeen perustuvan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun, unionin tuomioistuimen annettua ratkaisunsa asiassa AJD Tuna he esittivät unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kanteen perusteeksi myös kyseisen asetuksen lainvastaisuuden. He vaativat unionin yleistä tuomioistuinta myös velvoittamaan komission maksamaan seuraavat korvaukset:

–        323 053 euroa (tai 564 956 euroa kyseessä olevan verotuksen mukaan) Gérard Buonolle ja Jean-Luc Buonolle

–        518 707 euroa (tai 703 707 euroa kyseessä olevan verotuksen mukaan) Roger Louis Paul Del Pontelle

–        388 047 euroa (tai 634 207 euroa kyseessä olevan verotuksen mukaan) Serge Antoine Di Roccolle

–        213 588 euroa Gérald Lubranolle

–        212 358 euroa Jean Lubranolle ja Jean Lucien Lubranolle

–        466 655 euroa (tai 610 820 euroa kyseessä olevan verotuksen mukaan) Fabrice Marinille ja Robert Marinille.

24.      Kaikki valittajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta myös velvoittamaan komission maksamaan oikeudenkäyntikulut.

25.      Komissio puolestaan vaati unionin yleistä tuomioistuinta hylkäämään kanteen kokonaisuudessaan ja velvoittamaan valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

26.      Unionin yleinen tuomioistuin totesi 7.11.2012 antamassaan tuomiossa, ettei STM:n nostamaa kannetta voitu ottaa tutkittavaksi, hylkäsi muiden valittajien nostamat kanteet ja velvoitti kaikki valittajat vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

27.      STM:n asiavaltuuden osalta unionin yleinen tuomioistuin muistutti unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan SEUT 268 artiklan mukainen asiavaltuus tunnustetaan ammatillisille yhteenliittymille ainoastaan silloin, jos ne voivat vedota tuomioistuimessa omaan, jäsentensä intressistä erilliseen intressiin tai muiden henkilöiden niille siirtämään vahingonkorvausta koskevaan oikeuteen. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli, ettei STM ollut osoittanut omaa intressiä eikä kolmannen sille siirtämää oikeutta vahingonkorvaukseen, joten kanne oli jätettävä tutkimatta.

28.      Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli seuraavaksi Buonon esittämää kanneperustetta, joka koski unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta lainvastaisesta toimesta. Se käsitteli tältä osin ainoastaan vahingon todellista ja varmaa luonnetta koskevaa edellytystä. Unionin yleinen tuomioistuin noudatti asiassa Cofradía de pescadores ”San Pedro” de Bermeo ym. vastaan neuvosto annettua tuomiota(11) ja katsoi, että kalastuskiintiö on ainoastaan suurimman sallitun saaliin teoreettinen rajoitus eikä sen haltijalle kuuluva subjektiivinen oikeus. Koska Buonon väite perustui siihen, että hänen kiintiönsä oli jäänyt täyttymättä komission tekemän päätöksen vuoksi, unionin yleinen tuomioistuin päätteli, ettei valittaja ollut osoittanut hänelle aiheutuneen todellista ja varmaa vahinkoa. Näin ollen se hylkäsi mainitun kanneperusteen.

29.      Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli perustetta, joka koski lainmukaiseen toimeen perustuvaa unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta. Se muistutti unionin tuomioistuimen aihetta koskevasta oikeuskäytännöstä ja keskittyi aiheutuneen vahingon epätavallisuuteen. Unionin yleisen tuomioistuimen mielestä kalastustoiminnalla on muun muassa kaksi ominaispiirrettä: kiintiöt eivät synnytä subjektiivisia oikeuksia eikä kalastustoiminnan tuloksia pystytä ennakoimaan. Nämä kaksi ominaispiirrettä riittivät sen mielestä aiheutuneen vahingon epätavallisuuteen perustuvan vaatimuksen hylkäämiseen, minkä perusteella se hylkäsi myös kyseisen kanneperusteen.

IV     Muutoksenhaku ja asianosaisten lausumat

30.      Asioiden C-12/13 P ja C-13/13 P valittajien tekemät valitukset unionin yleisen tuomioistuimen 7.11.2012 antamasta tuomiosta saapuivat unionin tuomioistuimen kirjaamoon 11.1.2013.

31.      Unionin tuomioistuimen presidentin 26.2.2013 antamalla määräyksellä asiat C-12/13 P ja C-13/13 P yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 54 artiklan mukaisesti.

32.      Asian C-12/13 P valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

–        kumoamaan valituksenalaisen tuomion,

–        toteamaan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun ja

–        velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

33.      Valittajat asiassa C-13/13 P vaativat unionin tuomioistuinta

–        kumoamaan valituksenalaisen tuomion,

–        toteamaan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun ja

–        velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

34.      Komissio puolestaan vaatii unionin tuomioistuinta

–        hylkäämään valituksen,

–        toissijaisesti hylkäämään unionin sopimuksen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen ja

–        velvoittamaan valittajat korvaamaan muutoksenhausta ja ensimmäisen oikeusasteen menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

V       Valitukset

      Eri valitusperusteiden tutkittavaksi ottaminen (C-12/13 P ja C-13/13 P)

35.      Ennen valitusten keskeisten kysymysten tarkastelua on hyvä ottaa huomioon, että joidenkin perusteiden tutkittavaksi ottaminen on kyseenalaista. Tämä pätee valitusperusteeseen, joka koskee asian C-13/13 P valittajien esille ottamaa asiaan liittyvän taloudellisen riskin arviointivirhettä, sekä perusteeseen, joka koskee asian C-12/13 P valittajien esille ottamaa omistusoikeutta koskevan perusoikeuden loukkaamista.

36.      Ensin mainitussa tapauksessa valittajat kyseenalaistavat kirjelmässään unionin yleisen tuomioistuimen tekemän arvioinnin kiintiöiden tarkoituksesta, subjektiivisen oikeuden olemassaolosta ja kiintiön täyttymisen ennakoitavuudesta. Peruste ei kuitenkaan vaikuta itsenäiseltä, vaan se on jatkoa edeltävälle valitusperusteelle, joka koskee lainmukaiseen toimeen perustuvaa unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta. Tällaisessa tilanteessa ja siltä osin kuin perusteessa toistetaan muihin valitusperusteisiin sisältyviä väitteitä, kyseinen peruste on jätettävä tutkimatta.

37.      Sama pätee asiassa C-12/13 P esitettyyn valitusperusteeseen, joka koskee perusoikeuksien loukkaamista. Valittajat keskittyvät väitteissään omistusoikeutta koskevaan perusoikeuteen osoittaakseen vahingon korvattavuuden. Tätä seikkaa käsitellään kuitenkin jo valitusperusteessa, joka koskee unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta lainvastaisesta toimesta. Edellisessä kohdassa esitetystä syystä tämäkin valitusperuste on näin ollen jätettävä tutkimatta.

      Valitusperuste, joka koskee STM:n oikeutta nostaa kanne unionin sopimussuhteen ulkopuolisesta vastuusta (C-13/13 P)

38.      STM moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on soveltanut virheellisesti vaatimuksia, jotka liittyvät oikeushenkilöiden asiavaltuuteen unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa. STM katsoo, että arvioidessaan sen kanteen tutkittavaksi ottamista unionin yleinen tuomioistuin vääristi menettelyssä esitettyjä tosiseikkoja, ei ottanut huomioon STM:n yleisen edun puolustamista koskevaa tehtävää eikä arvioinut sille aiheutuneen vahingon itsenäistä luonnetta.

39.      Tämän perusteen perusteltavuuden arvioimiseksi on palautettava lyhyesti mieliin aiheeseen liittyvä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

40.      Asiassa Union syndicale ym. vastaan neuvosto annetusta tuomiosta(12) lähtien oikeuskäytännössä on edellytetty, että oikeushenkilöt, jotka vaativat yhteisöjen toimesta aiheutuneen vahingon korvaamista, osoittavat mainitun vahingon itsenäisyyden. Toisin sanoen oikeushenkilö ei voi vaatia korvausta sen muodostavien eri osien kollektiivisesti kärsimistä vahingoista vaan ainoastaan organisaatiolle itselleen aiheutuneesta erityisestä vahingosta.(13)

41.      Toinen tapaus on esitetty selvästi asiassa Ireks-Arkady vastaan neuvosto ja komissio annetussa tuomiossa,(14) jonka nojalla oikeushenkilöillä on kanneoikeus vahingonkorvausasioissa myös silloin, kun oikeus vahingonkorvaukseen on siirretty niille. Tällaisessa tilanteessa korvauksensaaja on oikeushenkilö, jolle oikeus vahingonkorvaukseen on siirretty, eikä sen siirtänyt henkilö, jolloin oikeushenkilöllä on myös asiavaltuus.(15)

42.      Vaikka on kiistatonta, että valittajan on osoitettava näiden edellytysten täyttyminen, unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevaa kannetta koskevassa erityisessä asiayhteydessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että asiavaltuuden ensimmäisen edellytyksen (itsenäinen vahinko) ja vastuun synnyttävistä aineellisista edellytyksistä yhden (todellinen ja varma vahinko) välillä on läheinen yhteys. On itsestään selvää, että asiavaltuuden edellytyksenä oleva itsenäistä vahinkoa koskeva vaatimus voi olla päällekkäinen todellisen ja varman vahingon edellytyksen kanssa. Jos itsenäistä vahinkoa koskeva todistustaakka on hyvin raskas, vaarana on, että tosiasiassa lopulta edellytetään näyttöä todellisen ja varman vahingon olemassaolosta. Näin ollen toisistaan on erotettava ne kaksi tilannetta, joista ensimmäisessä oikeushenkilön on osoitettava yhtäältä itsenäinen vahinko ja toisessa vahingon todellisuus ja varmuus. Jos näin ei tehdä, vaarana on, että asiavaltuutta koskevista edellytyksistä tulee aineellisia edellytyksiä, mitä on vältettävä, jotta valittajan todistustaakasta ei tule liian raskas, mikä voisi estää häntä käyttämästä oikeuttaan oikeussuojakeinoihin.

43.      Käsiteltävässä asiassa STM moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se todennut kummankaan edellä mainitun edellytyksen täyttyneen.

44.      Siltä osin kuin kyse on edellytyksestä, joka koskevaa asemaa tahona, jolle oikeus vahingonkorvaukseen on siirretty, unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti, että STM:n vaatimus on itsenäinen verrattuna yksittäisten valittajien samassa asiassa esittämiin yksittäisiin vaatimuksiin. Muussa tapauksessa vaatimuksen esittäjät eivät olisi nostaneet erillisiä kanteita STM:n nostaman kanteen ohella. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 24–27 kohdassa, että STM ei toiminut tahona, jolle jotkut sen jäsenistä olevat siirtäneet oikeutensa vahingonkorvaukseen.

45.      Erityistä huomiota on kiinnitettävä oikeushenkilölle aiheutunutta itsenäistä vahinkoa koskevaan edellytykseen. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tästä, ettei valittaja ollut näyttänyt toteen väitettyä aineetonta vahinkoa.

46.      STM:n kannekirjelmässä ei nimittäin kuvailla lainkaan sille aiheutunutta vahinkoa. Ainoa maininta sisältyy kannekirjelmän vaatimusosaan, jossa vaaditaan STM:n hyväksi yhteensä 30 000 euron kertakorvausta aineettomasta vahingosta, ja tämä summa on tarkoitus käyttää jäsenten koulutukseen.

47.      On selvää, että pelkkä viittaus aineettoman vahingon olemassaoloon ilman pienintäkään täsmennystä vahingon syntymisen olosuhteista, ei voi olla vahingonkorvausvaatimuksen perusteena. Kannekirjelmän perusteella katson kuitenkin, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ottanut kannetta tutkittavaksi STM:n asiavaltuuden puuttumisen vuoksi, sillä kannekirjelmän puutteellisuus oli siinä määrin merkittävää, että se vaikutti pikemminkin itse kanteeseen.

48.      Kuten tiedetään, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklassa edellytetään muun muassa, että kanteessa mainitaan ”oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista”. Jos tämä edellytys ei täyty, kanne voidaan jättää tutkimatta, mutta kannetta ei voida jättää tutkimatta asiavaltuuden puuttumisen perusteella, kuten toisissa tilanteissa on jo todettu.

49.      Käsiteltävässä asiassa tutkimatta jättäminen ei voi vaikuttaa kanteeseen asiavaltuuden puuttumisen vuoksi, koska ei ole tietoa siitä, mikä on STM:lle aiheutunut aineeton vahinko, sillä valittaja ei viittaa siihen lainkaan kannekirjelmässään. STM:n kanne voitaisiin jättää tutkimatta asiavaltuuden puuttumisen vuoksi, jos sen jälkeen, kun vahinko ja sen syntymisen olosuhteet on tarkkaan selitetty, ilmenisi, että todisteet selvästi puuttuvat. Käsiteltävässä asiassa kanteessa ei kuitenkaan mainita mitään todisteista, minkä lisäksi siinä ei myöskään viitata millään tavoin varsinaiseen vahinkoon, mikä vaikeuttaa kanteen tutkittavaksi ottamisen arviointia.

50.      Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin korvaa perusteita omillaan ja toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään tutkimatta STM:n nostaman kanteen, sillä itse asiassa olisi pitänyt jättää kanne tutkimatta sillä perusteella, ettei unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu edellytys täyttynyt.

51.      Koska tämä päätelmä ei kuitenkaan muuta ensimmäisessä oikeusasteessa annettua ratkaisua, STM:n esittämä valitusperuste on hylättävä tehottomana.

      Valitusperusteet, jotka koskevat lainvastaiseen toimeen perustuvaa unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta (C-12/13 P)

52.      Asian C-12/13 P valittajat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei niille aiheutunut vahinko ollut varma. Niiden mielestä unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut oikein asetuksen N:o 530/2008 vuoksi saamatta jäänyttä voittoa tai toissijaisesti menetettyä mahdollisuutta. Valittajien mukaan se, että itse asetuksessa korostetaan, että valittajat ovat täyttäneet kiintiönsä aiempina pyyntikausina, ja se, että espanjalaiset kurenuotta-alukset täyttivät kiintiönsä niille myönnetyn lisäviikon aikana, riittävät osoittamaan varman vahingon olemassaolon.

53.      Komissio katsoo ensinnäkin, että tämä peruste on jätettävä tutkimatta, koska siinä vedotaan uuteen seikkaan, jota ei mainittu alkuperäisessä kannekirjelmässä. Komissio kiistää aineellisesti väitteen ja toistaa menettelyssä aiemmin esittämänsä kannan, joka perustuu pääasiallisesti siihen, ettei olemassa ole oikeutta kiintiön täyttämiseen, minkä vuoksi vahinkoa ei ole voinut aiheutua. Pelkästään tämä seikka riittää komission mukaan perustelemaan unionin yleisen tuomioistuimen päätelmän siitä, ettei aiheutunut vahinko ollut varma.

54.      Ei ole epäilystäkään siitä, että valitusperuste on täysin perusteltua ottaa tutkittavaksi, koska asianosaiset eivät ole laajentaneet kanteen perusteita yksipuolisesti, vaan niitä laajennettiin unionin yleisessä tuomioistuimessa sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin oli antanut tuomionsa edellä mainitussa asiassa AJD Tuna Ltd. Unionin tuomioistuin totesi asetuksen N:o 530/2008 pätemättömäksi mainitussa tuomiossaan, joten unionin yleinen tuomioistuin kehotti asianosaisia esittämään siitä huomautuksensa kirjallisesti sekä suullisesti istunnossa. Näin ollen katson, että kanneperusteiden laajentaminen, joka ilmenee nyt muutoksenhakuvaiheessa, tapahtui ensimmäisessä oikeusasteessa asianmukaisesti, eikä se ole perusteena niiden tutkimatta jättämiselle.

55.      Aineellisesta kysymyksestä katson, että tämän valitusperusteen tarkastelun osalta riittää, että viittaan edellä mainitussa asiassa C-611/12 P esittämääni ratkaisuehdotukseen ja erityisesti sen 38–69 kohtaan, jossa tarkastelen yksityiskohtaisesti mahdollisuuden menettämisen korvattavuutta. Siinä esittämiäni perusteluja voidaan soveltaa täysin käsiteltävään asiaan, koska molemmissa asioissa valituksenalaisina olevat tuomiot perustuvat samoihin päätelmiin ja perusteluihin, ja niiden perusteella katson, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen.

56.      Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin hyväksyy valittajien asiassa C-12/13 P esittämän valitusperusteen, joka koskee SEUT 340 artiklan toisen kohdan virheellistä tulkintaa valittajalle aiheutuneen vahingon varman luonteen arvioinnin yhteydessä.

      Valitusperuste, joka koskee lainmukaiseen toimeen perustuvaa unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta (C-12/13 P ja C-13/13 P)

57.      Sekä asian C-12/13 P valittajat että asian C-13/13 P yksittäiset valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei asetus N:o 530/2008 merkitse epätavallista tai erityistä vahinkoa aiheuttavaa rajoitusta.

58.      Aivan aluksi totean, että viittaan jäljempänä asiassa C-13/13 P esitettyyn perusteeseen ainoastaan yksittäisten valittajien osalta, sillä kuten edellä totesin, mielestäni unionin yleinen tuomioistuin jätti perustellusti STM:n kanteen tutkimatta.

59.      Asian C-12/13 P valittajat viittaavat vaatimuksensa tueksi hyvin lyhytsanaisesti yhdistetyissä asioissa FIAMM ym. vastaan neuvosto ja komissio (16) esitettyyn julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen. Asian C-13/13 P yksittäiset valittajat puolestaan moittivat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että sen mukaan kiintiön haltijuus ei ole rinnastettavissa subjektiivinen oikeuden haltijuuteen, että se tulkitsi virheellisesti asiaan liittyvän taloudellisen riskin käsitettä ja että se otti kiintiön tarkoituksen huomioon vääristyneellä tavalla.

60.      Komissio vastaa, että lainmukaiseen toimeen perustuvaa sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevat valituksenalaisen tuomion kohdat ovat ongelmallisia tulkinnan kannalta, sillä niistä ei käy selvästi ilmi, totesiko unionin yleinen tuomioistuin tällaisen vastuun olemassaolon. Komissio ehdottaakin perusteiden korvaamista ja kehottaa unionin tuomioistuinta hylkäämään valituksen ja toteamaan ainoastaan, ettei tällaista vastuuta ole tai että unionin yleisen tuomioistuimen tekemä vahingon epätavallisuuden arviointi oli ylimääräinen.

61.      Lainmukaiseen toimeen perustuvan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun tarkastelun yhteydessä on viitattava lähinnä asiassa Dorsch Consult annettuun tuomioon(17) ja edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa FIAMM ym. vastaan neuvosto ja komissio annettuun tuomioon. Mainituissa tuomioissa, joiden sisältöä ei ole tässä tarpeen toistaa yksityiskohtaisesti, todettiin, että jos tällaisen vastuun periaate hyväksyttäisiin, ainakin seuraavan kolmen edellytyksen olisi täytyttävä samanaikaisesti: vahinko on tosiasiassa syntynyt, vahingon ja kyseessä olevan toimen välillä on syy-yhteys ja vahinko on epätavallinen ja erityinen.(18)

62.      On korostettava, että edellä mainitussa asiassa Dorsch Consult ja edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa FIAMM ym. vastaan neuvosto ja komissio annetuissa tuomioissa esitetty päättely on hypoteettinen. Siinä ei toisin sanoen todeta lainmukaiseen toimeen perustuvaa Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta, vaan luetellaan vastuun edellytykset tapauksessa, jossa tällaisen vastuun katsottaisiin olevan olemassa unionin oikeudessa. Tällaisen vastuun hypoteettisuus vahvistettiin ehdottomasti edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa FIAMM ym. v. neuvosto ja komissio annetussa tuomiossa, joka on annettu kahdeksan vuotta edellä mainitussa asiassa Dorsch Consult annettua tuomiota myöhemmin.

63.      On perusteltua pohtia, miksi unionin tuomioistuin päätteli näin. Vastaus sisältyy edellä mainitussa asiassa Dorsch Consult ja edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa FIAMM ym. vastaan neuvosto ja komissio annettuja tuomioita aiempaan oikeuskäytäntöön.

64.      Yhteisöjen tuomioistuimella oli nimittäin 1970-luvulla asiassa Compagnie d’approvisionnement, de transport et de crédit SA ja Grands Moulins de Paris vastaan komissio antamassaan tuomiossa tilaisuus lausua mahdollisuudesta saattaa silloinen Euroopan talousyhteisö vastuuseen lainmukaisesta toimesta. Mainitussa asiassa käsiteltiin lainmukaiseen toimeen perustuvasta vastuusta esitettyä perustetta ja todettiin, että ”mahdollista lailliseen lainsäädäntötoimeen”(19) perustuvaa vastuuta ei voitu tunnustaa käsiteltävänä olleen kaltaisessa asiassa. Tästä tuomiosta juontuu epävarmuus lainmukaiseen toimeen perustuvan sopimussuhteen ulkopuolinen vastuun laajuuden määritelmästä, sillä siinä vastuu luokiteltiin mahdolliseksi, mikä ilmentää unionin tuomioistuimen epärointiä.

65.      Hypoteettista päättelyä jatkettiin asiassa Biovilac vastaan ETY annetussa tuomiossa, jossa todettiin, että lainmukaiseen toimeen perustuvaa vastuuta ”on sovellettava varsinkin, jos yhteisön oikeudessa hyväksytään laillisiin toimiin perustuvan vastuun periaate”.(20) Siinä ei kuitenkaan täsmennetty, oliko tällainen periaate olemassa tuomion antamisen ajankohtana. Vastaavasti pääteltiin asiassa Développement ja Clemessy vastaan komissio annetussa tuomiossa, jossa todettiin jälleen, että ”[ei] ole tarpeen tutkia, kuuluuko tuottamuksesta riippumattoman vastuun periaate yhteisön oikeusjärjestykseen”.(21)

66.      Näin päästään asiassa Dorsch Consult annettuun tuomioon, jossa tätä kysymystä tarkasteltiin uudelleen, tosin muutoksenhaun yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisen jälkeen. Lausuessaan lainmukaiseen toimeen perustuvasta sopimussuhteen ulkopuolisesta vastuusta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli soveltanut tämän ratkaisuehdotuksen edellisissä kohdissa esitetyn kaltaista lähestymistapaa ja todennut, että lainmukaiseen toimeen perustuvaa yhteisön sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta ei ollut syntynyt, mutta se oli esittänyt tämän yhteisöjen tuomioistuimen aiemmin tekemin tavoin hypoteettisesti ”ottaen huomioon nyt esillä olevan kanteen erityiset olosuhteet”.(22) Yhteisöjen tuomioistuin ei esittänyt vastalausetta tämäntyyppiselle päättelylle vaan hyväksyi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman ratkaisun kokonaisuudessaan ja muistutti vielä, että lainmukaiseen toimeen perustuvan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun olemassaoloa ei ollut vielä vahvistettu.(23)

67.      Asiassa FIAMM ja FIAMM Technologies vastaan neuvosto ja komissio annetussa tuomiossa(24) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että oli tullut aika lausua lainmukaiseen toimeen perustuvan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun tunnustamisesta. Mainitusta tuomiosta tehtyyn valitukseen vastatessaan yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin oikaisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätelmää ja totesi sananmukaisesti, että ”nykyisessä yhteisön oikeudessa ei ole vastuujärjestelmää, jonka nojalla [unioni] voisi joutua vastuuseen lainsäädäntövaltansa alaan kuuluvasta menettelystä”.(25)

68.      Seuraavaksi on tarkasteltava, kuinka unionin yleinen tuomioistuin sovelsi tätä oikeuskäytäntöä valituksenalaisessa tuomiossa.

69.      Unionin yleinen tuomioistuin kuvailee aluksi yksityiskohtaisesti valituksenalaisen tuomion 69–75 kohdassa edellä mainitussa yhdistetyissä asioissa FIAMM ym. vastaan neuvosto ja komissio annetussa tuomiossa esitettyä yhteisöjen tuomioistuimen päättelyä. Vaikka se lainaa useita kohtia kyseisestä tuomiosta, on korostettava, että se ei viittaa kyseisen tuomion 176 kohtaan, jossa todettiin ehdottomasti, ettei lainmukaiseen toimeen perustuvaa unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta ollut olemassa kyseisenä ajankohtana.

70.      Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin siirtyy suoraan vastaamaan kysymykseen siitä, onko käsiteltävässä asiassa syntynyt lainmukaiseen toimeen perustuva unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu. Tätä varten unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee aiheutuneeksi väitetyn vahingon epätavallisuutta koskevaa vaatimusta ja päättelee, että tällaista vahinkoa ei ole aiheutunut.

71.      Unionin yleinen tuomioistuin toteaa lopuksi valituksenalaisen tuomion 86 kohdassa, että ne edellytykset eivät tosiasiassa ole täyttyneet, joiden nojalla lainmukaiseen toimeen perustuva unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu ”voisi mahdollisesti” syntyä. Unionin yleinen tuomioistuin vihjaa ainoastaan tällä ehdollisella lausumalla siihen, ettei tuomiossa tunnusteta lainmukaiseen toimeen perustuvaa unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta, vaan siinä ainoastaan tarkastellaan valittajan väitettä hypoteettisessa asiayhteydessä, jossa unioni voidaan tulevaisuudessa, mutta ei tällä hetkellä, saattaa sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen lainmukaisesta toimesta.

72.      Vaikka valituksenalainen tuomio voi olla tietyllä tapaa epäselvä, se on epäilemättä linjassa aiemman oikeuskäytännön kanssa. Tämän 1970-luvulta alkaen kehitetyn hypoteettisen päättelytavan selvyys voi olla kyseenalaista, mutta on varmaa, että unionin tuomioistuin on tällaisella perustelutavalla käsitellyt lainmukaiseen toimeen perustuvaa unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta. Olisi ristiriitaista moittia unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on esittänyt tällaisen hypoteettisen päättelyn, kun unionin tuomioistuin on itse esittänyt vastaavia jo vuosikymmenten ajan.

73.      Aineellisesta kysymyksestä on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen arvio vahingon epätavallisuudesta on ylimääräisesti annettu vastaus. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on näin ollen selvää, että käsiteltävässä asiassa valittajat, jotka vaativat korvausta kaikesta heille asetuksen N:o 530/2008 vuoksi aiheutuneesta vahingosta, eivät ole osoittaneet mainitun vahingon epätavallisuutta. Kyseessä on lisäksi erityinen vahinko, joka ei ole verrattavissa pelkkään markkinaosuuden menetykseen, kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti totesi viitatessaan unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön. Asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan nimenomaisena tarkoituksena on sallia komission toteuttaa säilyttämistoimenpiteitä, joilla taataan meren elollisten luonnonvarojen suojelun ja taloudellisen toiminnan kehittämisen välinen tasapaino. Lainmukaiseen toimeen perustuvan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun erityisessä asiayhteydessä, joka eroaa selvästi lainvastaiseen toimeen perustuvasta sopimussuhteen ulkopuolisesta vastuusta, olisi vaikea pitää epätavallisena vahinkoa, joka aiheutuu siitä, että komissio käyttää lainmukaisesti sille unionin lainsäädännössä annettua toimivaltaa. Toimivallan käytön on lisäksi perustuttava teknisiin perusteisiin, jotka oli asiaankuuluvasti sisällytetty asiakirja-aineistoon kiellon hyväksymisen hetkellä, kuten komissio on väittänyt.

74.      Kaiken edellä esitetyn perusteella katson lopuksi, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, ettei kantajille ollut aiheutunut epätavallista vahinkoa, jos lainmukaiseen toimeen perustuva unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu hyväksytään.

75.      Käsiteltävä valitusperuste on näin ollen hylättävä.

VI     Asian lopullinen ratkaisu (C-12/13 P)

76.      Unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaan on niin, että ”jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin julistaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi” ja se voi ”itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen”.

77.      Mielestäni unionin tuomioistuin voi ratkaista asian C-12/13 P osittain.

78.      Unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta sen toimielinten ja elinten lainvastaisesta toiminnasta koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus korvaukseen on silloin, kun kolme edellytystä täyttyy eli kun rikotun oikeusnormin tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, kun rikkominen on riittävän ilmeinen, kun vahingon tosiasiallisuus on osoitettu ja kun unionin syyksi luettava rikkomisen ja vahingonkärsijöille aiheutuneen vahingon välillä on välitön syy-yhteys.(26)

      Rikottu oikeusnormi, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille ja jonka rikkominen on riittävän ilmeinen

79.      Kuten edellä on esitetty, käsiteltävässä tapauksessa rikottu oikeusnormi on kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskeva periaate, kuten unionin tuomioistuin totesi edellä mainitussa asiassa AJD Tuna Ltd. antamassaan tuomiossa. Aiheesta on annettu runsaasti oikeuskäytäntöä, jossa todetaan, että riittävän ilmeisen rikkomisen toteamiseen riittää, että tätä unionin olennaista periaatetta on loukattu.(27)

80.      Ainoa oikeusnormi, jota on rikottu, on siis mainittu periaate, eikä mikään muu asian C-12/13 P valittajien esille ottama normi, sillä unionin tuomioistuimella on jo ollut mahdollisuus tutkia muun muassa suhteellisuusperiaatteen, luottamuksensuojan periaatteen ja omistusoikeutta koskevan periaatteen loukkausta, johon asetuksella N:o 530/2008 väitetään syyllistytyn. Ainoa moite, joka kyseisestä asetuksesta voidaan esittää unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa AJD Tuna antamassaan tuomiossa toteuttaman kattavan tarkastelun jälkeen, liittyy kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevaan periaatteeseen. Valittajat olivat mainitun periaatteen vastaisesti pakotettuja toteuttamaan kalastustoimintansa viikkoa lyhyemmässä ajassa kuin Espanjan lipun alla purjehtivat kurenuotta-alukset.

81.      Näin ollen täyttyy edellytys, jonka mukaan kyseessä on oltava sellaisen oikeusnormin, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, rikkominen, ja jonka mukaan oikeusnormin rikkomisen on oltava riittävän ilmeinen.

      Syy-yhteys unionin syyksi luettavan rikkomisen ja vahingonkärsijälle aiheutuneen vahingon välillä

82.      Katson myös, että unionin syyksi luettavan rikkomisen ja vahingonkärsijälle aiheutuneen vahingon välillä on välitön syy-yhteys, sillä on ilmeistä, että asian C-12/13 P valittajien toiminnan keskeytymisen syynä oli yksinomaan asetus N:o 530/2008.

83.      Tästä huolimatta on tärkeää esitellä seikka, joka vaikuttaa vastuun laajuuteen.

84.       Kuten edellä todettiin, asian C-12/13 P valittajille aiheutuneen vahingon syynä oleva lainvastaisuus on kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevan periaatteen loukkaaminen, joka johtuu Espanjan lipun alla purjehtivien ja muiden kurenuotta-alusten perusteettomasta erilaisesta kohtelusta. Espanjalaiset kurenuotta-alukset hyötyivät viikkoa pidemmästä pyyntikaudesta, joten mainituilta valittajilta evättiin arvokasta kalastusaikaa, josta muut alukset hyötyivät.

85.      Koska vastuu, johon valittajat vetosivat, perustuu lainvastaiseen toimeen, ja koska edellisessä kohdassa hylättiin asetukseen N:o 530/2008 vaikuttavien muiden lainvastaisuuksien olemassaolo, syy-yhteys on mielestäni ainoastaan syrjinnän muodostavan toimen, eli Espanjan lipun alla purjehtiville kurenuotta-aluksille myönnetyn ylimääräisen kalastusviikon, ja aiheutuneen vahingon välillä. Unionin tuomioistuimen lainvastaiseksi toteama syrjintä asetti valittajat epäsuotuisaan asemaan ainoastaan viikon ajaksi, mutta ei enää sitä seuraavalla viikolla, jolloin kaikkien kalastajien, myös espanjalaisten, toiminta keskeytyi.

86.      Se seikka, että unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu perustuu ennen kaikkea vahingon lainvastaisuuteen, johon valittajat ovat käsiteltävässä tapauksessa vedonneet, johtaa väistämättä siihen, että syy-yhteys liittää lainvastaiset toimet ainoastaan aiheutuneeseen vahinkoon, muttei muihin seikkoihin, jotka eivät liity lainvastaisuuteen, vaikka viimeksi mainitut seikat voivatkin olla läheisessä yhteydessä käsiteltävän asian olosuhteisiin. Koska todettu lainvastaisuus koski sitä viikkoa, jolla valittajilta oli perusteettomasti viety mahdollisuus taloudellisen toiminnan harjoittamiseen, kyseinen viikko on lainvastaiseen toimeen perustuvan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun kannalta ajallisesti merkityksellinen ajanjakso.

87.      Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin rajaa syy-yhteyden olemassaolon ajanjaksoon 16.–23.6.2008, jolloin asetuksella N:o 530/2008 estettiin lainvastaisesti valittajien kalastustoiminta mutta ei espanjalaisten kurenuotta-alusten kalastustoimintaa.

88.      Näin ollen täyttyy edellytys, joka koskee välitöntä syy-yhteyttä unionin syyksi luettavan rikkomisen ja vahingonkärsijöille aiheutuneen vahingon välillä, edellyttäen, että vahingon aiheutuminen rajataan koskemaan ajanjaksoa 16.–23.7.2008.

      Todellinen ja varma vahinko

89.      Vielä on todettava, onko osoitettu, että todellista ja varmaa vahinkoa on tosiasiassa aiheutunut.

90.      Kuten esitin edellä mainitussa asiassa Giordano vastaan komissio antamani ratkaisuehdotuksen 49–61 kohdassa, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on useaan otteeseen todettu, että vahingon varmuuden ei tarvitse välttämättä olla absoluuttista, vaan varmana vahinkona voidaan pitää välittömästi unionin lainvastaisesta toimesta aiheutuvaa vakavasti otettavan mahdollisuuden menettämistä. En toista tässä yhteydessä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 38–69 kohdassa yksityiskohtaisesti esittämääni päättelyä, sillä on riittävää muistuttaa, että vakavasti otettavan mahdollisuuden menettäminen on todellinen ja varma vahinko, joka voidaan korvata.

91.      Asiakirja-aineistosta ilmenee, että asian C-12/13 P valittajilla oli kalastuslupa, jonka nojalla he saattoivat harjoittaa taloudellista toimintaa 30.6.2008 saakka. Valittajien kaltaisten varustajien kalastuskiintiöt ovat viime vuosina täyttyneet säännönmukaisesti, mitä komissio ei ole kyseenalaistanut.

92.      Se, että havaittavissa oli vakavasti otettavia merkkejä kalavesien ehtymisestä ennen pyyntikauden loppua, ei näy estäneen Espanjan lipun alla purjehtivia kurenuotta-aluksia harjoittamasta kalastusta 16.–23.6.2008 niilläkään vesillä, joilla Ranskan lipun alla purjehtivat kurenuotta-alukset, kuten asian C‑12/13 P valittajien alukset, yleensä kalastavat.

93.      Juuri siksi, että mahdollisuuden menettäminen ei käsitä koko saamatta jääneen voiton määrää, komission esittämät väitteet vahvistavat ainoastaan, että sen todennäköisyys, että valittajat jatkavat kiintiön täyttämistä viikolla, joka ajoittui ajanjaksoon 16.–23.6.2008, ei ollut absoluuttinen, mutta tämä ei kyseenalaista menetetyn mahdollisuuden vakavasti otettavaa luonnetta.

94.       Oikeudenkäynnin asianosaisilla ei ole ollut tilaisuutta käsitellä yksityiskohtaisesti sitä, mitkä olivat tarkkaan ottaen asian C-12/13 P valittajien mahdollisuudet saada voittoa kyseisinä päivinä vuonna 2008. Tämä seikka liittyy läheisesti aiheutuneen vahingon määrän määrittämiseen, mutta siitä ei keskusteltu tässä käsitellystä näkökulmasta unionin yleisen tuomioistuimen menettelyssä.

95.      Kehotan unionin tuomioistuinta näin ollen palauttamaan asian osittain unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta se lausuu edellä esitettyjen toteamusten perusteella valittajille aiheutuneen vahingon täsmällisen määrän määrittämisestä.

VII  Oikeudenkäyntikulut

      Asia C-12/13 P

96.      Vaikka ehdotan asian palauttamista osittain unionin yleiseen tuomioistuimeen, käsiteltävän valituksen tärkeimmät kohdat on mielestäni ratkaistu. Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan ja 184 artiklan 2 kohdan nojalla ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin velvoittaa komission korvaamaan asian T-574/08 käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa 7.11.2012 ja tästä valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

      Asia C-13/13 P

97.      Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan ja 184 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että valittajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska nämä ovat hävinneet asian, valittajat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

VIII  Ratkaisuehdotus

98.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

Asiassa C-12/13 P

1)         kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-574/11, Syndicat des thoniers méditerranéens ym. ja Buono ym. vastaan komissio, 7.11.2012 antaman tuomion tuomiolauselman yksinomaan siltä osin kuin se koskee lainvastaiseen toimeen perustuvaa Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevaa perustetta, sellaisena kuin se esitetään kyseisen tuomion 48–66 kohdassa,

2)         hyväksyy sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen ja toteaa komission asetuksen N:o 530/2008 12.6.2008 tapahtuneeseen antamiseen perustuvan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun, koska on osoitettu, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun edellytykset täyttyvät,

3)         palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta se lausuu valittajille aiheutuneen vahingon määrän määrittämisestä, ja

4)         velvoittaa komission korvaamaan asiassa T-574/08 ensimmäisessä oikeusasteessa 7.11.2012 annettuun tuomioon johtaneesta menettelystä ja muutoksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Asiassa C-13/13 P

1)      hylkää kanteen ja

2)      velvoittaa Syndicat des thoniers méditerranéens’n, Marc Carrenon, Jean Louis Donnarelin, Jean-François Floresin, Gérald Jean Lubranon, Hervé Marinin, Nicolas Marinin, Sébastien Marinin ja Serge Antoine José Perezin maksamaan muutoksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.


1 – Alkuperäinen kieli: espanja.


2 –      7.5.2007 annettu neuvoston asetus (EUVL L 123, s. 3).


3 –      17.12.2007 annettu neuvoston asetus (EUVL L 340, s. 8).


4 –      20.12.2002 annettu neuvoston asetus (EYVL L 358, s. 59).


5 –      Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2008 16.1.2008 annettu neuvoston asetus (EUVL L 19, s. 1).


6 –      Eräiden vuoden 2008 tonnikalakiintiöiden mukauttamisesta yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 21 artiklan 4 kohdan nojalla 22.5.2008 annettu asetus (EUVL L 134, s. 11).


7 –      12.6.2008 annettu komission asetus (EUVL L 155, s. 9).


8 –      Asia C-221/09, AJD Tuna Ltd., tuomio 17.3.2011 (Kok., s. I-1655).


9 –      Asia T‑532/08, Norilsk Nickel Harjavalta ja Umicore v. komissio, tuomio 7.9.2010 (Kok., s. II-3959).


10 –      Asia T‑539/08, Etimine ja Etiproducts v. komissio, tuomio 7.9.2010 (Kok., s. II-4017).


11 Asia T-415/09, tuomio 19.10.2005 (Kok., s. II-4355).


12 –      Asia 72/74, Union syndicale – Service public européen ym. v. neuvosto, tuomio 18.3.1975 (Kok., s. 401).


13 –      Ks. vastaavasti asia 114/83, Société d’initiatives et de coopération agricoles ja Société interprofessionnelle des producteurs et expéditeurs de fruits, légumes, bulbes et fleurs d’Ille-et-Vilaine v. komissio, tuomio 5.7.1984 (Kok., s. 2589, 3–5 kohta).


14 –      Asia 234/78, tuomio 4.10.1979 (Kok., s. 2955).


15 –      Ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 256/80, 257/80, 265/80, 267/80 ja 5/81, Birra Wührer ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 27.1.1982 (Kok., s. 85, 8–14 kohta). Ks. vastaavasti asia T‑53/96, Syndicat des producteurs de viande bovine ym. v. komissio, tuomio 21.11.1996 (Kok., s. II‑1579, 11 kohta).


16 –      Yhdistetyt asiat C‑120/06 P ja C‑121/06 P, tuomio 9.9.2008 (Kok., s. I‑6513).


17 –      Asia C-237/98 P, tuomio 15.6.2000 (Kok, 2. I-4961).


18 –      Em. asia Dorsch Consult, tuomion 19 kohta ja em. yhdistetyt asiat FIAMM, tuomion 169 kohta.


19 –      Yhdistetyt asiat 9/71 ja 11/71, tuomio 13.6.1972 (Kok., s. 391, 46 kohta).


20 –      Asia 59/83, Biovilac v. ETY, tuomio 6.12.1984 (Kok., s. 4057, Kok. Ep. VII, s. 683, 28 kohta).


21 –      Asia 267/82, Développement et Clemessy v. komissio, tuomio 24.6.1986 (Kok., s. 1907, Kok. Ep. VIII, s. 663, 33 kohta).


22 –      Asia T-184/95, Dorsch Consult Ingenieurgesellschaft mbH, tuomio 28.4.1998 (Kok., s. II‑667, 69 kohta).


23 –      Edellä alaviitteessä 20 mainitussa asiassa Dorsch Consult annetussa tuomiossa todetaan, että ”mikäli yhteisön vastuu laillisesta toimesta pitäisi hyväksyä yhteisön oikeudessa, tällaisen vastuun syntyminen edellyttäisi...” (18 kohta).


24 –      Asia T-69/00, tuomio 14.12.2005 (Kok., s. II-5393).


25 –      Em. yhdistetyt asiat FIAMM ym. v. neuvosto ja komissio, tuomion 176 kohta.


26 –      Ks. mm. asia C‑352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, tuomio 4.7.2000 (Kok., s. I‑5291, 42 kohta); asia C‑312/00 P, komissio v. Camar ja Tico, tuomio 10.12.2002 (Kok., s. I‑11355, 53 kohta) ja asia C‑472/00 P, komissio v. Fresh Marine, tuomio 10.7.2003 (Kok., s. I‑7541, 25 kohta).


27 –      Ks. mm. yhdistetyt asiat 83/76 ja 94/76, 4/77, 15/77 ja 40/77, HNL ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 25.5.1978 (Kok., s. 1209, Kok. Ep. IV, s. 119, 5 kohta); em. asia Ireks-Arkady, tuomion 11 kohta; asia 106/81, Kina v. ETY, tuomio 15.9.1982 (Kok., s. 2885, 22–25 kohta) ja asia C‑63/89, Assurances du crédit v. neuvosto ja komissio, tuomio 18.4.1991 (Kok., s. I‑1799, 14–23 kohta).