Language of document : ECLI:EU:F:2013:102

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(yhden tuomarin kokoonpano)

27 päivänä kesäkuuta 2013

Asia F‑91/09 DEP

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen

Aihe:      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka Euroopan komissio on saattanut työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdan nojalla virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi asiassa F-91/09, Marcuccio vastaan komissio, aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen vahvistamiseksi.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka Luigi Marcuccion on korvattava Euroopan komissiolle asiassa F-91/09, Marcuccio vastaan komissio, korvattavina oikeudenkäyntikuluina, vahvistetaan 4 380 euroa

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Vaatimuksen esittäminen – Tiedoksianto pääasian menettelyssä vastapuolta edustaneelle asianajajalle – Hyväksyttävyys – Edellytys

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmas kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Vaatimuksen esittäminen – Velvollisuutta esittää todisteita vaatimuksen tueksi vaatimuksen esittämistä edeltävän yhteydenoton yhteydessä ei ole

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohta)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Käsite – Toimielimen asianajajalleen maksamat palkkiot sisältyvät näihin kustannuksiin

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäinen kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

4.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Huomioon otettavat seikat – Ennen asian saattamista unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tehtyyn työhön liittyvät asianajajan kulut kuuluvat näihin seikkoihin

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

5.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta menettelystä aiheutuneet kulut – Lausunnon antamisen raukeaminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86, 91 ja 92 artikla)

1.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa vahvistettua sääntöä, jonka mukaan unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetuissa oikeusriidoissa asianosaisten edustajan on oltava asianajaja, sovelletaan paitsi henkilöstöasioita koskeviin pääasian oikeudenkäynteihin, myös liitännäisiin menettelyihin, kuten oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaan vaatimukseen.

Näissä olosuhteissa virkamiestuomioistuimen ei voida katsoa menetelleen moitittavalla tavalla, kun se on lähettänyt oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen asianosaisen asianajajalle, joka on edustanut tätä asianosaista pääasian oikeudenkäynnissä. Koska tällä asianosaisella on siten ollut mahdollisuus esittää huomautuksensa virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kontradiktorista periaatetta on noudatettu täysin.

(ks. 16 ja 17 kohta)

2.      Kun kyseessä on virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu riita korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä ja laadusta, yhdessäkään kyseisen työjärjestyksen määräyksessä ei aseteta asianosaiselle velvollisuutta esittää todisteita väitteistään sen yhteydenoton yhteydessä, joka edeltää oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen esittämistä.

(ks. 27 kohta)

3.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan mukaan korvattavat oikeudenkäyntikulut on rajattu yhtäältä kustannuksiin, jotka ovat aiheutuneet asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa, ja toisaalta kustannuksiin, jotka ovat olleet asian käsittelyn kannalta välttämättömiä.

Kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, käy ilmi, toimielimet voivat vapaasti käyttää apunaan asianajajaa. Tämän viimeksi mainitun palkkio sisältyy siis asian käsittelystä aiheutuneisiin välttämättömiin kustannuksiin, eikä toimielimen tarvitse osoittaa, että tällainen apu oli objektiivisesti perusteltua.

Näin ollen vaikka sillä, että toimielimen edustajana toimi ulkopuolinen asianajaja, ei ole vaikutuksia siihen, voidaanko oikeudenkäyntikulut mahdollisesti korvata, koska niitä ei voida mistään syystä lähtökohtaisesti sulkea pois, voi sillä kuitenkin olla vaikutuksia menettelystä aiheutuneiden, loppujen lopuksi perittävien kustannusten määrän määrittelyyn.

(ks. 34 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑498/09 P-DEP, Kerstens v. komissio, 23.3.2012, 13 kohta ja asia T‑278/07 P-DEP, Marcuccio v. komissio, 28.5.2013, 14 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑7/08 DEP, Schönberger v. parlamentti, 26.4.2010, 23 kohta

4.      Unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa palkkioita, jotka asianosaiset ovat velvollisia maksamaan omille asianajajilleen, vaan määrittää määrä, johon saakka oikeudenkäyntikulut korvaamaan velvoitettu asianosainen on velvollinen korvaamaan kyseiset palkkiot. Ratkaistessaan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen unionin tuomioistuinten ei tarvitse ottaa huomioon asianajajien kansallisia palkkiosääntöjä eikä asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien mahdollista sopimusta asiasta.

Koska asianajajien palkkioista ei ole annettu unionin oikeussääntöjä, tuomioistuimen on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ja otettava tältä osin huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta ja asian vaikeusaste, oikeudenkäynnin asiamiehiltä tai avustajilta edellyttämän työn määrä ja oikeudenkäynnissä kyseessä olleet asianosaisten taloudelliset intressit.

Asianomaiselle toimielimelle korvattavien asianajopalkkioiden määrää ei pidä arvioida ottamatta huomioon työtä, jota toimielimen yksiköissä on tehty ennen asian saattamista virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi. Koska kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vasta, kun on tehty valitus, jonka nimittävä viranomainen on hylännyt, toimielimen yksiköt ovat mukana riita-asioiden käsittelyssä lähtökohtaisesti jo ennen kuin ne siirretään virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi.

(ks. 36–38 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑14/08 DEP, X v. parlamentti, 10.11.2009, 22 kohta; em. asia Schönberger v. parlamentti, 24 kohta ja asia F‑55/08 DEP, De Nicola v. EIP, 27.9.2011, 41 kohta

5.      Toisin kuin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa, kyseisen työjärjestyksen 92 artiklassa, joka koskee oikeudenkäyntikuluihin liittyvää riitaa, ei määrätä, että oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asian käsittely päätetään. Jos virkamiestuomioistuin nimittäin antaisi pääasian käsittelystä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen riitauttamista koskevaan työjärjestyksen 92 artiklaan perustuvan vaatimuksen yhteydessä ratkaisun riitautetuista oikeudenkäyntikuluista ja erikseen niistä uusista oikeudenkäyntikuluista, joita on aiheutunut oikeudenkäyntikulujen riitauttamista koskevan vaatimuksen yhteydessä, se voisi saada myöhemmin käsiteltäväkseen uuden vaatimuksen, jossa uudet oikeudenkäyntikulut riitautetaan.

Virkamiestuomioistuimen on korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan otettava kuitenkin huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti. Virkamiestuomioistuin voi myös määrittää oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaan menettelyyn liittyvien sellaisten kulujen määrän, jotka ovat olleet työjärjestyksen 91 artiklassa tarkoitetulla tavalla välttämättömiä, estääkseen sen, että se voisi saada uudelleen käsiteltäväkseen uuden vaatimuksen, jossa uudet oikeudenkäyntikulut riitautetaan.

(ks. 47 ja 48 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia Schönberger v. parlamentti, 45 kohta ja asia F‑5/08 DEP, Brune v. komissio, 22.3.2012, 41 kohta