Language of document : ECLI:EU:F:2013:56

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

7 päivänä toukokuuta 2013

Asia F‑86/11

Robert McCoy

vastaan

Euroopan unionin alueiden komitea

Henkilöstö – Virkamiehet – Työkyvyttömyyseläke – Henkilöstösääntöjen 78 artiklan viides kohta – Kieltäytyminen tunnustamasta, että työkyvyttömyys on työperäistä

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Robert McCoy vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan unionin alueiden komitean työvaliokunnan 10.9.2010 tekemän päätöksen, jossa alueiden komitean työvaliokunta kieltäytyy tunnustamasta, että kantajan työkyvyttömyyden syynä oleva sairaus on Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 78 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitetulla tavalla työperäinen, ja velvoittamaan alueiden komitean maksamaan 10 000 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä sekä korvaamaan kaikki työkyvyttömyysmenettelystä aiheutuneet kulut.

Ratkaisu:      Euroopan unionin alueiden komitean työvaliokunnan 10.9.2010 tekemä päätös, jossa kieltäydytään tunnustamasta, että sairaus, josta Robert McCoyn työkyvyttömyys johtuu, on henkilöstösääntöjen 78 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitetulla tavalla työperäinen, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan unionin alueiden komitea vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan McCoyn oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Valituksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä nostettu kanne – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Työkyvyttömyys – Työkyvyttömyyslautakunta –Työskentelyn kollegisuus – Ulottuvuus – Pöytäkirjan laatiminen – Edellytys, joka ei ole välttämätön

(Henkilöstösääntöjen liitteessä II oleva 7 artikla)

3.      Virkamiehet – Työkyvyttömyys – Työkyvyttömyyslautakunta – Työskentelyn salaisuuden säilyttäminen – Ulottuvuus – Yhteenvetona laadittu lääketieteellinen lausunto – Velvollisuutta toimittaa lausuntoa nimittävälle viranomaiselle ja suoraan asianomaiselle virkamiehelle ei ole

(Henkilöstösääntöjen 26 a artikla ja 78 artiklan 5 kohta; liitteessä II oleva 9 artikla)

4.      Virkamiehet – Työkyvyttömyys – Työkyvyttömyyslautakunta – Henkilöstösääntöjen säännösten tarkoitus

(Henkilöstösääntöjen 78 artikla; liitteessä II oleva 9 artikla)

5.      Virkamiehet – Työkyvyttömyys – Työkyvyttömyyslautakunta – Lääketieteellisen lautakunnan päätelmistä sekä aikaisemmista lääketieteellisistä lausunnoista poikkeavat päätelmät – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Virkamiehen ja tämän esimiehen välinen ammatillinen konflikti

(Henkilöstösääntöjen 73 ja 78 artikla)

6.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairauden työperäisyyden ja työkyvyttömyyden työperäisyyden määrittäminen – Erilliset menettelyt – Sairauden taustalla olevat tosiseikat, jotka kuuluvat väistämättä mahdollisen työkyvyttömyyden taustalla oleviin tosiseikkoihin

(Henkilöstösääntöjen 73 ja 78 artikla)

7.      Eläkkeet – Työkyvyttömyyseläke – Sairauden työperäisyyden määrittäminen – Työkyvyttömyyslautakunnan toimivalta – Ulottuvuus – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 78 artikla)

1.      Silloin, kun valituksen hylkäämisestä tehty päätös on vailla itsenäistä sisältöä, muodollisesti tällaiseen päätökseen kohdistuvien kumoamisvaatimusten vaikutuksena on, että virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan toimi, josta valitus on tehty.

Kun valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä vahvistetaan alkuperäinen toimi ja täsmennetään sen tueksi esitettyjä perusteluja, tutkittavana on kantajalle vastaisen alkuperäisen toimen laillisuus, jolloin otetaan huomioon valituksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä ilmenevät perustelut, joiden on oltava samat kuin kyseisessä toimessa.

Näin ollen vaatimuksella, joka koskee valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista, ei ole itsenäistä sisältöä, ja kanteen on katsottava kohdistuvan alkuperäiseen toimeen, jonka perustelut on täsmennetty valituksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä.

(ks. 55–57 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 293/87, Vainker v. parlamentti, 17.1.1989, 8 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑258/01, Eveillard v. komissio, 10.6.2004, 31 ja 32 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑50/11, Buxton v. parlamentti, 18.4.2012, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

2.      Työkyvyttömyyslautakunnan on työskenneltävä kollegisesti, ja kullakin sen jäsenistä on oltava mahdollisuus esittää asianmukaisesti kantansa.

Työkyvyttömyyslautakunnan lääkärit voivat aivan hyvin tehdä päätelmiä kollegisesti käymiensä suullisten keskustelujensa perusteella ja laatia lausuntonsa mahdollisesti sen jälkeen, sillä se ei ole välttämätön edellytys tällaisen lautakunnan päätösvaltaisuudelle.

(ks. 61 ja 64 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 277/84, Jänsch v. komissio, 10.12.1987 ja asia C‑18/91 P, V. v. parlamentti, 19.6.1992, 20 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑54/89, V. v. parlamentti, 22.11.1990, 34 kohta ja asia T‑20/00, Camacho-Fernandes v. komissio, 27.2.2003, 45 ja sitä seuraavat kohdat

3.      Työkyvyttömyyslautakunta, joka kokoontuu kyseisen virkamiehen työkyvyttömyyden työperäisyyden tunnustamista henkilöstösääntöjen 78 artiklan viidennen kohdan mukaisesti koskevassa menettelyssä, ei ole velvollinen laatimaan nimittävää viranomaista varten ja ennen sen tekemää hallintopäätöstä työskentelynsä yhteenvetona lääketieteellistä lausuntoa, sillä nimittävällä viranomaisella ei ole oikeutta tutustua kyseiseen lausuntoon, joka kuuluu työkyvyttömyyslautakunnan työskentelyä koskevan salassapitovelvollisuuden piiriin.

Yhteenvetona laadittu lääketieteellinen lausunto, jonka työkyvyttömyyslautakunta laatii päätelmiensä tueksi, kuuluu sen työskentelyyn, joka on salaista sen luonteen, sisällön ja lääketieteellisten vaikutusten vuoksi, eikä sitä siten toimiteta nimittävälle viranomaiselle tai suoraan asianomaiselle virkamiehelle. Tämä lääketieteellinen lausunto sisältyy kyseisen virkamiehen potilastietoihin, joihin tällä on oikeus tutustua henkilöstösääntöjen 26 a artiklan mukaisesti.

Näin ollen on pidettävä erillään työkyvyttömyyslautakunnan päätelmät, jotka on välttämättä toimitettava nimittävälle viranomaiselle ennen kuin tämä tekee päätöksen, ja työkyvyttömyyslautakunnan tai joidenkin sen jäsenten yhteenvetona laatimaan lausuntoon tai laatimiin lausuntoihin mahdollisesti sisältyvät lääketieteelliset arvioinnit ja näkökohdat, jotka ilmenevät asianomaisen virkamiehen potilastiedoista mutta joita ei ole toimitettu nimittävälle viranomaiselle.

(ks. 65–67 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑196/95, H v. komissio, 3.6.1997, 95 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑41/06 RENV, Marcuccio v. komissio, 6.11.2012, 151 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑20/13 P

4.      Henkilöstösääntöjen työkyvyttömyyslautakuntaa koskevien säännösten tarkoitus on antaa lääketieteellisten asiantuntijoiden tehtäväksi kaikkien lääketieteellisten kysymysten lopullinen arviointi, jota yksikään nimittävä viranomainen ei voisi suorittaa sisäisen hallinnollisen kokoonpanonsa vuoksi.

(ks. 78 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑165/89, Plug v. komissio, 27.2.1992, 75 kohta ja asia T‑376/02, O v. komissio, 23.11.2004, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

5.      Kun työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi saatetaan monimutkaisia lääketieteellisiä kysymyksiä, jotka liittyvät asianomaisen henkilön sairauden ja hänen toimielimen palveluksessa työskentelynsä väliseen syy-yhteyteen, sen on ilmoitettava kaikki asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat, joihin se tukeutuu, ja täsmennettävä merkittävän erimielisyyden tapauksessa syyt, joiden vuoksi se poikkeaa joistakin aikaisemmista, asian kannalta merkityksellisistä lääketieteellisistä lausunnoista, jotka ovat asianomaiselle henkilölle edullisempia.

Vaikka työkyvyttömyyslautakunta, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu henkilöstösääntöjen 78 artiklan nojalla, voi päätyä eri päätelmiin kuin henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla asiaa tutkiva lääketieteellinen lautakunta, kun työkyvyttömyyslautakunta, jonka käsiteltäväksi asianomaisen henkilön tapaus on saatettu, haluaa odottaa henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla käydyn menettelyn tulosta, sen on esitettävä syyt, joiden vuoksi se on poikennut lääketieteellisiin lausuntoihin sisältyvistä arvioinneista, joiden perusteella sairaus on voitu tunnustaa työperäiseksi henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla, ja ilmoitettava kyseiset syyt selvästi ja ymmärrettävästi, joko nimittävälle viranomaiselle toimittamissaan päätelmissä tai sen jälkeen mahdollisesti yhteenvetona laaditussa lääketieteellisessä lausunnossa.

Tapauksessa, jossa asianomaisen henkilön ja tämän esimiehen väliseen ammatilliseen konfliktiin sekä tälle henkilölle vihamieliseen työympäristöön viitataan paitsi aikaisemmissa lääketieteellisissä lausunnoissa, myös muissa asianomaista henkilöä koskevissa virallisissa asiakirjoissa – vaikka yleensä esimiesten harjoittamasta huonosta kohtelusta on vaikeaa esittää kirjallisia todisteita – työkyvyttömyyslautakunnan on perusteltava selvästi ja täsmällisesti päätöksensä olla ottamatta huomioon tällaisia seikkoja.

(ks. 85, 86 ja 96 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑300/97, Latino v. komissio, 15.12.1999, 77 ja 78 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑79/09, AE v. komissio, 14.9.2010, 66, 67 ja 72 kohta ja asia F‑53/09, J v. komissio, 11.5.2011, 56–61 ja 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

6.      Vaikka henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla aloitettu menettely, jonka tarkoituksena on virkamiehen sairauden työperäisyyden määrittäminen, on viimeksi mainitun työkyvyttömyyden työperäisyyden määrittämiseksi henkilöstösääntöjen 78 artiklan nojalla aloitetusta menettelystä oikeudellisesti erillinen, näiden molempien menettelyjen taustalla ovat kuitenkin samat tosiseikat, tai ainakin sairauden alkuperää koskevat tosiseikat kuuluvat väistämättä mahdollisen työkyvyttömyyden taustalla oleviin tosiseikkoihin.

(ks. 109 kohta)

7.      Työkyvyttömyyslautakunnan on toimivaltuuksiensa nojalla esitettävä lääketieteellisiä arviointeja eikä oikeudellisia arviointeja työkyvyttömyyden työperäisyydestä. Työkyvyttömyyslautakunnan on näin ollen tutkittava, onko kyseisen virkamiehen työkyvyttömyyden syynä lääketieteelliseltä kannalta ammattitauti, joka perustuu työoloihin.

(ks. 119 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 76/84, Rienzi v. komissio, 21.1.1987, 9 ja 12 kohta