Language of document : ECLI:EU:F:2013:16

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

21 päivänä helmikuuta 2013

Asia F‑58/08

Chiara Avogadri

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Tilapäinen henkilöstö – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2, 3 a ja 3 b artikla – Väliaikaiset toimihenkilöt – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Avustavia tehtäviä hoitavat sopimussuhteiset toimihenkilöt – Sopimuksen kesto – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 ja 88 artikla – Komission yksiköihin palkatun tilapäisen henkilöstön työsuhteen enimmäiskestosta 28.4.2004 tehty komission päätös – Direktiivi 1999/70/EY – Sovellettavuus toimielimiin 

Aihe:      EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Chiara Avogadri ja 12 muuta kantajaa vaativat virkamiestuomioistuinta kumoamaan heidän palvelukseen ottamistaan koskevien ehtojen vahvistamisesta tehdyt Euroopan komission päätökset siltä osin kuin heidän sopimuksensa voimassaoloaika tai jatkaminen rajattiin määräaikaiseksi.

Ratkaisu: Kanne hylätään, koska se on selvästi täysin perusteeton. Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut. Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Perustellulla määräyksellä tehty päätös – Edellytykset – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai joka on selvästi täysin perusteeton – Vaikutus

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annettu direktiivi 1999/70 – Unionin toimielimille suoraan asetettavat velvollisuudet, jotka koskevat niiden suhteita henkilöstöönsä, eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan – Mahdollisuus vedota direktiiviin – Ulottuvuus

(SEUT 288 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 ja 88 artikla; neuvoston direktiivi 1999/70)

3.      Virkamiehet – Turvallisuuden ja terveyden suojelu – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseksi tarkoitetut toimenpiteet – Ulottuvuus

(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 kohta)

4.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Turvallisuuden ja terveyden suojelu – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Työpaikan pysyvyys – Päämäärä, joka ei ole sitova – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen – Hyväksyttävyys

(SEUT 151 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 ja 31 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 ja 88 artikla; neuvoston direktiivin 1999/70 kuudes ja seitsemäs perustelukappale ja liitteessä olevat viides perustelukappale ja 1 lausekkeen b kohta)

5.      Virkamiehet – Turvallisuuden ja terveyden suojelu – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseksi tarkoitetut toimenpiteet – Tällaisten sopimusten uusimisen oikeuttavat perustellut syyt – Perustellut syyt – Käsite – Soveltaminen avustavia tehtäviä hoitaviin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a, 3 b, 8 ja 88 artikla; neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohta)

6.      Virkamiehet – Turvallisuuden ja terveyden suojelu – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseksi tarkoitetut toimenpiteet – Velvollisuutta luokitella määräaikaiset työsopimukset uudelleen toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi ei ole

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a artikla ja 85 artiklan 1 ja 2 kohta; neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 2 kohta)

7.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Päätös työsopimuksen tekemisestä tai uusimisesta – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(SEUT 296 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklassa määrätään, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kokonaan tai osittain taikka jos kanne on kokonaan tai osittain selvästi täysin perusteeton, virkamiestuomioistuin voi jatkamatta käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

Tässä määräyksessä tarkoitettu jälkimmäinen tilanne kattaa kaikki kanteet, joiden osalta on ilmeistä, että ne hylätään syistä, jotka liittyvät asian aineellisiin perusteisiin. Tällaisen kanteen hylkääminen perustellulla määräyksellä työjärjestyksen 76 artiklan nojalla paitsi lyhentää oikeudenkäynnin kestoa, erityisesti jos se on ollut epätavallisen pitkä, myös säästää asianosaisten kuluja, joita aiheutuu väistämättä istunnon pitämisestä. Tällainen ratkaisu on sitä suuremmalla syyllä perusteltu tilanteessa, jossa kantajien tosiasiallinen tilanne sekä esitetyt perusteet ja perustelut eivät eroa toisesta asiasta, jossa unionin tuomioistuimet ovat jo hylänneet kanteen.

(ks. 30 ja 31 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑105/06, Lübking ym. v. komissio, 27.9.2011, 41 kohta

2.      Koska direktiivit on osoitettu jäsenvaltioille eikä unionin toimielimille, ei voida katsoa, että Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 säännöksissä sellaisinaan asetettaisiin toimielimille velvollisuuksia, jotka koskevat niiden suhteita henkilöstöönsä. Tämän vuoksi direktiivin 1999/70 säännökset, joilla puitesopimus pannaan täytäntöön, eivät sellaisinaan voi olla perusta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 ja 88 artiklan lainvastaisuutta koskevalle väitteelle.

Ei voida kuitenkaan pitää poissuljettuna sitä, että direktiivin 1999/70 säännöksiin ja puitesopimuksen määräyksiin voidaan vedota toimielintä vastaan sen suhteissa virkamiehiin ja toimihenkilöihin, kun ne ovat ilmaus yleisestä oikeusperiaatteesta.

(ks. 44 ja 46 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑325/09 P, Adjemian ym. v. komissio, 21.9.2011 (jäljempänä Adjemian II -tapaus), 51, 52 ja 56 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑134/07, Adjemian ym. v. komissio, 4.6.2009 (jäljempänä Adjemian I -tapaus), 87 kohta ja asia F‑85/10, AI v. yhteisöjen tuomioistuin, 11.7.2012, 133 kohta

3.      Määräaikaista työtä koskevalla puitesopimuksella, joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteenä, pyritään takaamaan oikeuden väärinkäytön kieltoa koskevan periaatteen toteutuminen, kun sen 5 lausekkeen 1 kohdassa annetaan vähimmäismääräykset määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseksi. Nämä määräykset ovat toki unionin sosiaalioikeuden sääntöjä, joilla on erityinen merkitys, mutta ne eivät kuitenkaan ole ilmaus yleisistä oikeusperiaatteista.

(ks. 49 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia Adjemian ym. v. komissio (jäljempänä Adjemian I -tapaus), 96 ja 97 kohta

4.      Vaikka työpaikan pysyvyyttä pidetään työntekijän suojelun keskeisenä elementtinä, se ei muodosta yleistä oikeusperiaatetta, jonka mukaan voitaisiin arvioida toimielimen toimen lainmukaisuutta. Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetusta direktiivistä 1999/70 ja siihen liitetystä puitesopimuksesta ei varsinkaan ilmene millään tavoin, että työpaikan pysyvyys olisi nostettu yleiseksi oikeusperiaatteeksi. Muutoin direktiivin johdanto-osan kuudennessa ja seitsemännessä perustelukappaleessa samoin kuin puitesopimuksen johdanto-osan ensimmäisessä johdantokappaleessa ja viidennessä perustelukappaleessa korostetaan tarvetta saavuttaa joustavuuden ja turvallisuuden välinen tasapaino. Puitesopimuksessa ei myöskään aseteta työnantajalle yleistä velvollisuutta määrätä, että määräaikaiset työsopimukset on muutettava toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi sen jälkeen, kun niitä on uusittu tietty määrä kertoja tai tietty työskentelyjakso on saatettu päätökseen.

Työpaikan pysyvyyttä ei voida pitää yleisenä oikeusperiaatteena, vaan se on sitä vastoin tavoite, johon puitesopimuksen allekirjoittaneet osapuolet pyrkivät määrätessään sen 1 lausekkeen b kohdassa, että tarkoituksena on laatia puitteet sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä.

Tätä johtopäätöstä ei voida kyseenalaistaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 ja 31 artiklalla eikä liioin Euroopan sosiaalisen peruskirjan määräyksillä, jotka koskevat mahdollisimman pysyvän työllisyystason saavuttamista ja säilyttämistä.

Vaikka SEUT 151 artiklasta ilmenee, että Euroopan sosiaalinen peruskirja on inspiraation lähde, joka unionin on otettava huomioon tässä artiklassa mainittujen tavoitteiden toteuttamisessa, siinä ei nosteta Euroopan sosiaalista peruskirjaa normiksi, jonka kannalta unionin lainsäädännön yhteensoveltuvuutta pitäisi arvioida.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 artiklassa ei tuomita määräaikaisten sopimusten ketjuttamista. Määräaikaisen työsopimuksen päättyminen pelkästään sen määräajan täyttymisen vuoksi ei myöskään muodosta irtisanomista, joka olisi erityisesti perusteltava työkyvyn, käytöksen tai toimielimen toimintaedellytysten osalta. Näin ollen kyseisen perusoikeuskirjan 30 artiklasta ei voida päätellä, että sen pitäisi johtaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 ja 88 artiklan ja komission yksiköihin palkatun tilapäisen henkilöstön työsuhteen enimmäiskestosta 28.4.2004 tehdyn komission päätöksen soveltamatta jättämiseen tai että sitä pitäisi soveltaa yleisenä oikeusperiaatteena tai että se pitäisi ottaa huomioon direktiivin 1999/70 sisältöä tulkittaessa.

(ks. 51–55 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia Adjemian ym. v. komissio (jäljempänä Adjemian I -tapaus), 98 ja 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

5.      Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteenä, 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla perusteltujen syiden käsitteellä on ymmärrettävä tarkoitettavan täsmällisiä ja konkreettisia olosuhteita, jotka liittyvät tiettyyn toimintaan ja joilla voidaan siten oikeuttaa tässä nimenomaisessa yhteydessä perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttö. Nämä olosuhteet voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden suorittamiseksi nämä sopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti jäsenvaltion toiminnasta, kun se pyrkii perusteltuun sosiaalipoliittiseen päämäärään.

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklassa tarkoitettujen avustavia tehtäviä hoitavien sopimussuhteisten toimihenkilöiden ryhmässä, jonka perustamisella pyritään vastaamaan erityisiin tarpeisiin, jotka poikkeavat kyseisten palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklassa tarkoitettujen sopimussuhteisten toimihenkilöiden ryhmällä vastattavista tarpeista, jokaisella avustavia tehtäviä hoitavan sopimussuhteisen toimihenkilön toimella on vastattava lyhytaikaisiin tai ajoittaisiin tarpeisiin. Avustavia tehtäviä hoitavien sopimussuhteisten toimihenkilöiden työsopimusten pääasiallinen tunnuspiirre on niiden ajallinen epävarmuus, mikä vastaa näiden sopimusten nimenomaista tarkoitusta, joka on sellaisten tehtävien, jotka ovat epävarmoja joko luonnostaan tai sen vuoksi, ettei viralla ole vakinaista haltijaa, täyttäminen tilapäisellä henkilöstöllä. Hallintoyksikössä, jossa on merkittävä määrä henkilöstöä, tällaisten tarpeiden toistuminen on väistämätöntä muun muassa siksi, että virkamiehet eivät ole aina käytettävissä, että työn määrä kasvaa olosuhteiden mukaan tai että jokaisen pääosaston on ajoittain välttämätöntä saada apua henkilöiltä, joilla on erityistä ammattitaitoa tai erityisiä tietoja. Nämä olosuhteet ovat perusteltuja syitä, joilla voidaan perustella sekä ylimääräisten toimihenkilöiden sopimusten määräaikaisuutta että niiden uudistamista kyseisten tarpeiden ilmaantumisen mukaan.

Avustavia tehtäviä hoitavien sopimussuhteisten toimihenkilöiden tehtävien olennaisten erityispiirteiden vuoksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 ja 88 artiklan säännökset eivät ole määräaikaista sopimusta koskevan puitesopimuksen päämäärien ja 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdan vähimmäismääräysten vastaisia, sillä niitä on tulkittava yhdessä kyseisten palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklan kanssa, jota itseään on luettava kyseisen puitesopimuksen valossa.

(ks. 64, 65, 69 ja 70 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑212/04, Adeneler ym., 4.7.2006, 69 ja 70 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: em. asia Adjemian ym. v. komissio (jäljempänä Adjemian II -tapaus), 86 kohta

Virkamiestuomioistuin: em. asia Adjemian ym. v. komissio (jäljempänä Adjemian I -tapaus), 128, 132 ja 133 kohta

6.      Määräaikaista työtä koskevassa puitesopimuksessa, joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteenä, ei aseteta yleistä velvollisuutta määrätä, että määräaikaiset työsopimukset on muutettava toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi sen jälkeen, kun niitä on uusittu tietty määrä kertoja tai tietty työskentelyjakso on saatettu päätökseen.

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetaan 3 a artiklan mukaisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta edellytykset, joiden täyttyessä perättäiset sopimukset voivat johtaa toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen. Se on näin ollen yhteensoveltuva puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan kanssa. Se, että avustavia tehtäviä hoitaviin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin sovellettavissa säännöksissä ei säädetä perättäisten määräaikaisten sopimusten muuttumisesta toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi, sopii kuitenkin yhteen edellä mainitun lausekkeen kanssa sitä koskevat yleisen velvollisuuden puuttuessa.

(ks. 71 ja 72 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia Adjemian ym. v. komissio (jäljempänä Adjemian I -tapaus), 134 kohta

7.      Perättäisten määräaikaisten työsopimusten tapauksessa työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei ole joka kerta, kun se kieltäytyy tekemästä uutta työsopimusta tai uusimasta aikaisempaa työsopimusta toistaiseksi voimassa olevaksi, velvollinen perustelemaan tätä muutoin kuin viittaamalla muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen relevantteihin säännöksiin ja tarvittaessa komission yksiköihin palkatun tilapäisen henkilöstön työsuhteen enimmäiskestosta 28.4.2004 tehtyyn komission päätökseen.

(ks. 84 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: em. asia Adjemian ym. v. komissio (jäljempänä Adjemian II -tapaus), 95 kohta