Language of document : ECLI:EU:F:2013:79

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(ensimmäinen jaosto)

18 päivänä kesäkuuta 2013

Asia F‑100/11

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Päiväraha – Myöntämisedellytykset – Tosiasiallinen sijoittautuminen asemapaikkaan – Selvästi täysin perusteeton kanne – Oikeudenkäyntimaksut – Työjärjestyksen 94 artikla

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Luigi Marcuccio vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 22.12.2010 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan komissio kieltäytyi maksamasta hänelle päivärahaa.

Ratkaisu:      Kanne hylätään, koska se on selvästi perusteeton. Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. Luigi Marcuccio velvoitetaan maksamaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimelle 2 000 euroa

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kulujen korvaaminen – Päiväraha – Myöntämisedellytykset – Kumulatiivisuus

(Henkilöstösääntöjen 20 artikla; liitteessä VII oleva 10 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Virkamiehen oikeuden väärinkäyttönä nostamalla kanteella tarpeettomasti tai haitantekona aiheutetut kulut virkamiestuomioistuimelle

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 94 artikla)

1.      Päivärahan myöntäminen edellyttää, että henkilö tosiasiassa vaihtaa asuinpaikkaa täyttääkseen henkilöstösääntöjen 20 artiklassa asetetun asumisedellytyksen ja että hänelle aiheutuu kuluja tai haittaa siitä, että hänen on muutettava tai asetuttava väliaikaisesti asumaan asemapaikalle. Koska nämä kaksi edellytystä ovat kumulatiivisia, päivärahaa ei voida myöntää erityisesti virkamiehelle, joka ei osoita, että hänelle on aiheutunut tällaisia kuluja tai tällaista haittaa.

(ks. 27 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 280/85, Mouzourakis v. parlamentti, 5.2.1987, 9 ja 12 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑63/91, Benzler v. komissio, 10.7.1992, 20 ja 21 kohta

2.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa määrätään, että jos virkamiestuomioistuimelle on muun muassa sen takia, että kanne on selvästikin oikeuden väärinkäyttöä, aiheutunut kustannuksia, jotka olisi voitu välttää, se voi velvoittaa kustannukset aiheuttaneen asianosaisen korvaamaan ne kokonaan tai osittain; tämä korvaus ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin 2 000 euroa.

Tätä määräystä on sovellettava tapauksessa, jossa yli yhdeksän ja puoli vuotta aikaisemman tehdystä ja kyseisen tuomioistuimen kumoamasta päätöksestä nostettu kanne on selvästi perusteeton ja oikeuden väärinkäyttöä, kun kantaja on lisäksi päättänyt saattaa asian tuomioistuinten käsiteltäväksi ilman mitään pätevää perustetta.

(ks. 45 ja 46 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑236/02, Marcuccio v. komissio, 14.9.2011, valitus vireillä unionin tuomioistuimessa, asia C‑617/11 P