EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

26 päivänä kesäkuuta 2013

Asia F‑21/12

Mohammed Achab

vastaan

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)

Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetty edellytys – Perusteettoman edun palautus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Mohammed Achab vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) 9.6.2011 tekemän päätöksen, jolla peruutettiin hänelle maksettu ulkomaankorvaus 1.7.2010 alkaen ja määrättiin hänelle tästä päivämäärästä lähtien maksettu ulkomaankorvaus palautettavaksi.

Ratkaisu:      Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 9.6.2011 tehty päätös kumotaan siltä osin kuin siinä määrätään Mohammed Achabille 1.7.2010 lähtien suoritetun ulkomaankorvauksen palauttamisesta. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Mohammed Achabin oikeudenkäyntikuluista. Mohammed Achab vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Tapahtuma, jonka vuoksi on perusteltua, että hallinto tutkii edunsaajan tilanteen uudelleen – Soveltamisala – Kansalaisuuden vaihdos

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Perusteettoman edun palautus – Edellytykset – Suorituksen ilmeinen aiheettomuus – Asianosaisen tietoisuus asiasta

(Henkilöstösääntöjen 85 artikla)

1.      Kun kyseessä on korvaus, joka maksetaan kuukausittain sen myöntämisedellytykset täyttäville virkamiehille ja jonka tarkoituksena on korvata se, että kyseiseen henkilöön kohdistuu erityinen rasite tai tarve, hallinto ei voi jatkaa asianomaisen korvauksen maksamista tälle henkilölle, jos tämä erityinen rasite tai tarve lakkaa. Jos siis ilmenee tapahtuma, joka on omiaan muuttamaan olennaisesti korvauksen saajan tosiasiallista tai oikeudellista tilannetta, hallinto voi tutkia tai jopa joutuu tutkimaan hänen tilanteensa uudelleen.

Koska asianomaisen henkilön kansalaisuus on yksi seikoista, jotka on otettava huomioon henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan nojalla maksettavaa ulkomaankorvausta maksettaessa, virkamiehen kansalaisuuden vaihdosta voidaan tässä yhteydessä pitää tapahtumana, joka on omiaan muuttamaan hänen tilannettaan olennaisesti. Se on näin ollen tosiseikka, jonka perusteella hänen tilanteensa tutkiminen uudelleen on perusteltua.

Lisäksi se seikka, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluva virkamies, toisin kuin saman artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluva virkamies, on perustanut vakituisen asuinpaikkansa – jonka on käsitteenä katsottava merkitsevän hänen intressiensä keskusta – asemapaikkansa maahan, vaikka vain hyvin lyhyeksi ajaksi viiteajanjakson aikana, epää häneltä automaattisesti oikeuden ulkomaankorvaukseen. Tässä yhteydessä kyseisen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännösten soveltamisedellytykset eroavat sen 1 kohdan a alakohdan säännösten soveltamisedellytyksistä. Virkamiehet, jotka eivät ole asemapaikkansa maan kansalaisia, voivat menettää ulkomaankorvauksen tai se voidaan heiltä evätä vain silloin, jos asianomaisen vakituinen asuinpaikka on ollut tulevan asemapaikan maassa koko viiden vuoden viitejakson ajan. Sitä vastoin sellaisten virkamiesten osalta, joilla on asemapaikan maan kansalaisuus, se seikka, että he ovat säilyttäneet siellä vakituisen asuinpaikkansa tai perustaneet sen sinne vain hyvin lyhyeksikin ajaksi 10 vuoden viitejakson aikana, on riittävä, jotta he menettävän tämän korvauksen tai jotta heiltä peruutetaan se.

(ks. 26, 27, 34 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑7/06, B v. komissio, 11.7.2007, 38 kohta ja asia F‑85/07, Anselmo ym. v. neuvosto, 25.2.2008, 25 kohta

2.      Henkilöstösääntöjen 85 artiklassa säädetään, että kaikki perusteettomasti maksetut summat on palautettava, jos edunsaaja on ollut tietoinen väärästä perusteesta tai jos on ilmeistä, että hän ei olisi voinut olla tietämättä asiasta.

Ensin mainitun vaihtoehdon osalta on hallinnon tehtävänä osoittaa, että edunsaaja oli tosiasiallisesti tietoinen maksun sääntöjenvastaisuudesta.

Jälkimmäisen vaihtoehdon osalta nyt käsiteltävä väärä peruste ei jää huomaamatta tavanomaisen huolelliselta virkamieheltä. Tältä osin on jokaisessa yksittäistapauksessa otettava huomioon asianomaisen virkamiehen mahdollisuudet tarvittavien selvitysten tekemiseen.

(ks. 43–45 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 310/87, Stempels v. komissio, 17.1.1989, 10 ja 11 kohta