Language of document : ECLI:EU:F:2013:78

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(yhden tuomarin kokoonpano)

18 päivänä kesäkuuta 2013

Asia F‑98/11

Bernard Jargeac

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Palkkaus – Perhelisät – Koululisä – Myöntämisedellytykset – Muualta saadun samanluonteisen lisän vähentäminen – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Jargeac, Aliaga Artero, Charrière, Clarke, Domingues, Hughes, Lanneluc ja Zein (jäljempänä kahdeksan ensimmäistä kantajaa) vaativat virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan komission päätökset vähentää virkamiehille myönnetystä henkilöstösääntöjen mukaisesta koululisästä Centre de documentation et de l'information sur l'enseignement supérieur du Grand-Duché de Luxembourgin (jäljempänä Cedies) heidän lapsilleen korkeakouluopintoja varten myöntämien opintorahojen summa, koska ne ovat samanluonteisia kuin henkilöstösääntöjen mukaiset koululisät, sekä kumoamaan komission päätökset perusteettoman edun palauttamisesta. Finch vaatii puolestaan, että virkamiestuomioistuin kumoaa komission päätöksen, jossa häntä vaaditaan ilmoittamaan Cediesien hänen lapselleen mahdollisesti myöntämästä opintorahasta ja jossa keskeytetään henkilöstösääntöjen mukaisen koululisän maksaminen 1.12.2010 alkaen tämän tiedon antamiseen asti.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta Finchin osalta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Kanne hylätään Jargeacin, Aliaga Arteron, Charrièren, Clarken, Dominguesin, Hughesin, Lannelucin ja Zeinin osalta, koska se on selvästi täysin perusteeton. Jargeac ja kahdeksan muuta virkamiestä tai entistä virkamiestä, joiden nimet mainitaan liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Komissio – Toimivaltuuksien käyttö – Allekirjoitusvaltuutus – Hyväksyttävyys – Edellytykset

(Komission työjärjestyksen 27 artikla)

2.      Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Koululisä – Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päällekkäisyyden estämistä koskevan säännön soveltamisedellytykset muualta saatujen samanluonteisten lisien tapauksessa – Soveltaminen opiskelijoille tarkoitettuun luxemburgilaiseen taloudelliseen etuuteen – Hyväksyttävyys

(Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 2 kohta)

3.      Virkamiehet – Perusteettoman edun palautus – Unionin perhelisien kanssa samanluonteisista lisistä ilmoittamatta jättänyt virkamies ei voi vedota siihen, ettei hän ole tiennyt säännönvastaisesta maksusta

(Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohta ja 85 artikla; liitteessä VII olevat 1–3 artikla)

1.      Tilanteessa, jossa virkamies on allekirjoittanut päätöksiä komission nimissä ja valvonnassa, allekirjoitusvaltuutus on komission yksiköiden sisäistä organisaatiota koskeva toimenpide, joka on sen työjärjestyksen mukainen, ja se on normaali toimenpide, jolla komissio käyttää toimivaltuuksiaan.

Täytäntöönpanovaltuuksien delegoiminen on unionin oikeudessa sallittua, edellyttäen että sitä ei ole missään säädöksessä virallisesti kielletty. Tämän täytyy sitäkin suuremmalla syyllä koskea pelkkää allekirjoitusvaltuutusta.

(ks. 38 ja 39 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 8/72, Vereeniging van Cementhandelaren v. komissio, 17.10.1972, 10–14 kohta; yhdistetyt asiat 43/82 ja 63/82, VBVB ja VBBB v. komissio, 17.1.1984, 14 kohta ja asia C‑200/89, FUNOC v. komissio, 11.10.1990, 13 ja 14 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑450/93, Lisrestal ym. v. komissio, 6.12.1994, 34 kohta; asia T‑338/94, Finnboard v. komissio, 14.5.1998, 82 kohta; asia T‑333/99, X v. EKP, 18.10.2001, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T‑165/04, Vounakis v. komissio, 13.7.2006, 49 kohta

2.      Ainoastaan lisät, jotka ovat toisiinsa rinnastettavissa ja joiden tarkoitus on sama, ovat henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun perhelisien päällekkäisyyden estämistä koskevan säännön mukaisesti samanluonteisia. Ratkaiseva peruste lisien luonnehtimiseksi samanluonteiseksi on kyseisten lisien tarkoitus.

Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla koululisällä ja opintorahan ja -lainan muodossa myönnetyllä luxemburgilaisella taloudellisella etuudella, jonka tarkoituksena on antaa opiskelijoille taloudellista tukea, jolla voidaan kattaa heidän opiskelukulujaan ja tukea heidän toimentuloaan heidän jatkaessaan opintojaan, on samankaltainen tarkoitus siltä osin kuin niillä pyritään osallistumaan virkamiehen huollettavana olevan lapsen koulutuskuluihin.

Tätä johtopäätöstä ei muuta se, että näiden kahden etuuden saajat eivät ole samoja. Se, että henkilöstösääntöjen mukainen lisä myönnetään virkamiehelle ja että kansallisen lisän saa lapsi tai että se muodollisesti myönnetään hänelle, ei ole ratkaisevaa arvioitaessa, ovatko nämä etuudet samanluonteisia henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ratkaisevaa ei ole myöskään se, että kansallinen lisä myönnetään maan alueella asumisen perusteella ja ettei se siten liity työsuhteeseen, toisin kuin henkilöstösääntöjen mukainen koululisä.

(ks. 48–50 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 106/76, Gelders-Deboeck v. komissio, 13.10.1977, 16 kohta; asia 14/77, Emer-van den Branden v. komissio, 13.10.1977, 15 kohta ja asia C‑135/06 P, Weiβenfels v. parlamentti, 18.12.2007, 89 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑117/89, Sens v. komissio, 10.5.1990, 14 kohta ja asia T‑147/95, Pavan v. parlamentti, 11.6.1996, 41 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑62/06, Guarneri v. komissio, 13.2.2007, 39, 40 ja 42 kohta; asia F‑83/10, Giannakouris v. komissio, 5.6.2012, 37 kohta ja asia F‑84/10, Chatzidoukakis v. komissio, 5.6.2012, 37 kohta

3.      Jos henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvollisuutta ilmoittaa muualta saadut samanluonteiset kansalliset taloudelliset tuet ei ole noudatettu, perhelisiä saava virkamies ei voi enää vedota henkilöstösääntöjen 85 artiklaan ja siihen, ettei hän olisi tietoinen säännönvastaisesta maksamisesta.

Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohtaa on tulkittava niin, että toimielinten tehtävänä on määritellä, ovatko virkamiesten tai toimihenkilöiden siinä säädetyn velvollisuuden mukaisesti ilmoittamat lisät samanluonteisia lisiä kuin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1, 2 ja 3 artiklan perusteella saadut perhelisät.

(ks. 59–61 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑141/95, Schelbeck v. parlamentti, 6.3.1996, 38 ja 39 kohta