Language of document : ECLI:EU:C:2012:516

Asia C-355/10

Euroopan parlamentti

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Schengenin rajasäännöstö – Päätös 2010/252/EU – Ulkoisten merirajojen valvonta – Rajojen valvonnan toteuttamista koskevien lisäsääntöjen antaminen – Komission täytäntöönpanovalta – Ulottuvuus – Kumoamisvaatimus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.9.2012

1.        Kumoamiskanne – Jäsenvaltioiden, parlamentin, neuvoston ja komission kanteet – Tutkittavaksi ottaminen, jonka edellytyksenä ei ole oikeussuojan tarpeen osoittaminen

(SEUT 263 artiklan toinen kohta)

2.        Kumoamiskanne – Parlamentin kanneoikeus – Parlamentin kanta riidanalaista toimea annettaessa – Vaikutuksettomuus

(SEUT 263 artikla; neuvoston päätöksen 1999/468, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512, 5 a artiklan 4 kohdan e alakohta)

3.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perussäännöstö ja täytäntöönpanosäännöstö – Täytäntöönpanosäännöstö, jolla ei voida muuttaa eikä täydentää perussäännöstön keskeisiä osia – Luokittelu keskeisiksi osiksi – Kyseessä olevan alan ominaisuuksien ja erityispiirteiden ottaminen huomioon

(SEUT 290 artikla)

4.        Rajavalvonta-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka – Yhteisön säännöstö rajojen ylittämisestä – Päätös 2010/252 – Täytäntöönpanotoimi – Toimi, joka sisältää lainsäätäjän toimivaltaan kuuluvia säännöksiä – Kyseisen päätöksen kumoaminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 562/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 296/2008, 12 artiklan 5 kohta; neuvoston päätös 2010/252)

5.        Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Unionin tuomioistuimen asettamat rajoitukset – Päätöksen vaikutusten pysyttäminen, kunnes se on korvattu toisella päätöksellä kohtuullisessa määräajassa – Perusteleminen oikeusvarmuuteen liittyvillä syillä

(SEUT 264 artiklan toinen kohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 37 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 38–40 kohta)

3.        Siltä osin kuin unionin oikeuden kyseessä olevaa alaa koskevien olennaisten sääntöjen antaminen kuuluu unionin lainsäätäjän toimivaltaan, nämä säännöt on hyväksyttävä perussäännöstössä, eivätkä ne voi olla delegoinnin kohteena. Tällaisen delegoinnin kohteena eivät siis voi olla säännökset, joiden antaminen edellyttää unionin lainsäätäjän omiin tehtäviin kuuluvien poliittisten valintojen tekemistä. Tämän seurauksena täytäntöönpanotoimilla ei voida muuttaa perussäännöstön keskeisiä osia eikä täydentää sitä uusilla keskeisillä osilla.

Se, mitkä alaa koskevat osat on luokiteltava keskeisiksi, ei kuulu pelkästään unionin lainsäätäjän harkintavaltaan, vaan sen on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen valvonnan kohteena. Tässä yhteydessä on tarpeen ottaa huomioon kyseessä olevan alan ominaisuudet ja erityispiirteet.

(ks. 64–68 kohta)

4.        Schengenin rajasäännöstön täydentämisestä Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavan ulkoisten merirajojen valvonnan osalta annettu päätös 2010/252 on kumottava, koska sen liitteessä olevan I osan 2.4 alakohdassa, jossa säädetään toimenpiteistä, joita rajavartijat voivat kohdistaa havaittuihin aluksiin ja niillä oleviin henkilöihin, sallitaan muun muassa aluksen pysäyttäminen, alukselle nousu, aluksen tarkastaminen ja takavarikointi, aluksella olevien henkilöiden tarkastaminen ja kiinniotto sekä aluksen tai näiden henkilöiden ohjaaminen kolmanteen valtioon ja siten pakkotoimenpiteiden kohdistaminen henkilöihin ja aluksiin, jotka voisivat kuulua valtion, jonka lipun alla ne purjehtivat, suvereniteetin piiriin.

Koska kyseinen päätös nimittäin on täytäntöönpanotoimi, joka on annettu henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä annetun asetuksen N:o 562/2006 (Schengenin rajasäännöstö), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 296/2008, 12 artiklan 5 kohdan nojalla, se ei voi sisältää sääntöjä, jotka koskevat pakkokeinojen käyttöä koskevan toimivallan myöntämistä rajavartijoille ja joiden antaminen edellyttää poliittisia valintoja, jotka kuuluvat unionin lainsäätäjän omiin tehtäviin siltä osin kuin se edellyttää kyseessä olevien toisistaan poikkeavien intressien punnintaa monenlaisten arviointien perusteella. Lisäksi näillä säännöksillä, jotka koskevat julkisen vallan käyttöä koskevan toimivallan myöntämistä rajavartijoille, voidaan puuttua kyseessä olevien henkilöiden perusoikeuksiin niin merkittävästi, että unionin lainsäätäjän toimet ovat tarpeen.

(ks. 74, 76 ja 77 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

5.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 88–90 kohta)