Language of document : ECLI:EU:F:2013:131

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

16 päivänä syyskuuta 2013

Asia F‑46/12

Dagmar Höpcke

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Avoin kilpailu – Ilmoitus avoimesta kilpailusta EPSO/AST/111/10 – Varallaololuetteloon merkitsemättä jättäminen – Ohje, jonka mukaan on laadittava teksti, jolla on tietty vähimmäispituus – Noudattamatta jättäminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Dagmar Höpcke vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan kilpailun EPSO/AST/111/10 valintalautakunnan 8.8.2011 tekemän päätöksen, jolla hänet jätettiin merkitsemättä varallaololuetteloon.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Dagmar Höpcke vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Hakemuksen hylkääminen – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Työskentelyn salaisuuden säilyttäminen

(Henkilöstösääntöjen 25 artikla; liitteessä III oleva 6 artikla)

2.      Virkamiehet – Kilpailu – Kokeita koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja niiden sisältö – Valintalautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen liite III)

3.      Virkamiehet – Kilpailu – Kokeita koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja niiden sisältö – Korjausmenetelmät – Valintalautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen liite III)

1.      Asianomaiselle vastaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on antaa sille, jota asia koskee, tarpeelliset perusteet sen tarkistamiseksi, onko päätös asianmukainen vai ei, sekä siten mahdollistaa tuomioistuinvalvonta. Kilpailun valintalautakunnan tekemien päätösten osalta tämä perusteluvelvollisuus on kuitenkin sovitettava yhteen henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 6 artiklan nojalla valintalautakunnan työskentelyyn sovellettavan salaisuuden kanssa.

Valintalautakunnan työskentelyn salainen luonne huomioon ottaen eri valintakokeissa saatujen arvosanojen ilmoittaminen on riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille. Kilpailun valintalautakunnalla kilpailun kokeiden tulosten arviointia varten olevaan laajaan harkintavaltaan nähden valintalautakunnalle, kun se perustelee hakijan epäonnistumista kokeessa, ei voida asettaa velvollisuutta täsmentää hakijoiden riittämättöminä pidettyjä vastauksia tai selittää, minkä vuoksi näitä vastauksia pidettiin riittämättöminä. Valintalautakunta voi myös perustellusti esittää huomautuksia hakijan yleisistä kokeista saamista tuloksista ja olla esittämättä huomautuksia erityisten kokeiden osalta.

(ks. 37, 38, 40 ja 44 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑254/95 P, parlamentti v. Innamorati, 4.7.1996, 21–31 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑291/94, Pimley-Smith v. komissio, 14.7.1995, 63 ja 64 kohta ja asia T‑19/03, Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, 19.2.2004, 34 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑16/07, Dragoman v. komissio, 30.4.2008, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

2.      Valintalautakunnalla on laaja harkintavalta kilpailun kokeita koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja niiden tarkan sisällön osalta. Unionin tuomioistuimet voivat puuttua kokeen järjestämistapoihin vain siltä osin kuin on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että hakijoita kohdellaan yhdenvertaisesti ja että heidän välillään tapahtuva valinta suoritetaan objektiivisesti. Tuomioistuinten asiana ei myöskään ole puuttua jonkin kokeen yksityiskohtaiseen sisältöön, paitsi jos tämä poikkeaa kilpailuilmoituksessa mainitusta tai jos se ei ole yhteensopiva kokeen tai kilpailun tavoitteiden kanssa.

Valintalautakunnan kilpailun yhdessä kokeessa laadittavasta vähimmäisrivimäärästä antamalla ohjeella, jota sovelletaan kaikkiin hakijoihin ja jonka tarkoitus on yhtäältä varmistaa hakijoille samat olosuhteet kokeen laatimista varten ja toisaalta mahdollistaa korjaajille objektiivisten arviointiperusteiden yhdenmukainen soveltaminen keskenään verrattaviin suorituksiin, pyritään takaamaan hakijoiden yhdenvertainen kohtelu.

Tätä toteamusta ei voida kumota väitteellä, jonka mukaan valintalautakunta ei täsmennä, mitä kirjasintyyppiä tai -kokoa on käytettävä, kun tekstin ulkoasu vastaa valintalautakunnan kilpailun hakijoiden käytettäväksi asettamia tietokoneita varten valitseman kirjasintyypin ja -koon osalta standarditekstiä, joka on asennettu samalla tavalla kaikkia hakijoita varten. Valintalautakunta voi helposti havaita, jos joku hakijoista muuttaa näitä asetuksia. Näin ollen on ymmärrettävä, että tietokoneiden asetukset ovat pakollisia, että valintalautakunnan ei tarvitse antaa ohjeita käytettävästä kirjasintyypistä ja koosta ja että hakijoille ei ole sallittua muuttaa näitä asetuksia rangaistuksen uhalla.

Tätä toteamusta ei voida kumota myöskään väitteellä, jonka mukaan valintalautakunta ei ole ilmoittanut sisennysten ja rivinvaihtojen sallittua määrää, kun – koska kyseessä olevalla kokeella pyritään arvioimaan oikeinkirjoitustaitoa sekä lause- ja kieliopillista osaamista – jokaisen hakijan on varmistettava oman tekstinsä riittävä pituus ja se, että se sisältää vaaditun vähimmäisrivimäärän. Jokaisen hakijan on huolehdittava, ettei hän tee sisennyksiä ja rivinvaihtoja mielivaltaisesti, nostaakseen keinotekoisesti laadittujen rivien lukumäärää, vaan että ne vastaavat tekstin laadinnan tarpeita ja noudattavat tekstin johdonmukaisuutta. Näin ollen kun kilpailun valintalautakunta tarkistaa, ovatko hakijat noudattaneet vähimmäisrivimäärän laatimisesta annettua ohjetta, sen on arvioitava hakijoiden tekemiä sisennyksiä ja rivinvaihtoja ennen kokeita vahvistamiensa salassa pidettävien korjauskriteerien valossa.

(ks. 63–67 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, 48 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑19/10, Marsili v. komissio, 28.3.2012, 20 kohta

3.      Unionin tuomioistuimet voivat kilpailun yhteydessä kumota kilpailun valintalautakunnan laajan harkintavaltansa puitteissa valitsemat korjausmenetelmät vain siltä osin kuin on tarpeellista hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja hakijoiden välillä tehtävän valinnan objektiivisuuden varmistamiseksi.

(ks. 76 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, 60 kohta ja asia T‑267/03, Roccato v. komissio, 26.1.2005, 49 kohta