Language of document : ECLI:EU:F:2013:138

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

30 päivänä syyskuuta 2013

Asia F‑38/12

BP

vastaan

Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)

Henkilöstö – Euroopan unionin perusoikeusviraston henkilöstö – Sopimussuhteinen toimihenkilö – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi – Siirto toiseen yksikköön työsopimuksen päättymiseen asti – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa BP vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan unionin perusoikeusviraston (jäljempänä FRA tai virasto) johtajan 27.2.2012 tekemät päätökset olla uusimatta hänen sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimustaan toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi ja siirtää hänet toiseen yksikköön hänen työsopimuksensa voimassaolon kuuden viimeisen kuukauden ajaksi, sekä määräämään FRA:n korvaamaan hänelle aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. BP vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan kokonaisuudessaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin perusoikeusviraston kaikki oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Sopimussuhteisen toimihenkilöt – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttöä koskeva kanneperuste, johon vedotaan sellaisen kanteen tueksi, joka on nostettu tietojen antamisen jälkeen tehdystä työsopimuksen uusimatta jättämistä koskevasta päätöksestä

(Henkilöstösääntöjen 22 a artikla)

2.      Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös – Asianomaisen oikeus tulla kuulluksi

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeusviraston päätös 2009/13)

3.      Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 25 artikla)

4.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Hallinnon harkintavallan rajat – Yksikön etu – Virkojen vastaavuuden noudattaminen

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)

5.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Virkamiehen siirtäminen toisiin tehtäviin yksikön edun vuoksi henkilösuhteissa ilmenneiden vaikeuksien johdosta – Yksikön etua ei ole laiminlyöty

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)

6.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset – Kanneperusteiden esittäminen selvästi ja täsmällisesti – Vaatimuksen yhteydessä esitetty kanneperuste – Huomioon ottaminen toisen vaatimuksen yhteydessä, jota ei voida hyväksyä

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 3 kohdassa säädetään, että silloin, kun virkamies on saman artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittanut tiedon sellaisista seikoista, jotka antavat aihetta olettaa laittoman toiminnan mahdollisuutta, tai sellaisista teoista, jotka voivat merkitä unionin virkamiehelle kuuluvien velvollisuuksien vakavaa laiminlyöntiä, toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle edellyttäen, että tämä on toiminut vilpittömin mielin. Näin ollen sen seikan vuoksi, että virkamiehelle epäsuotuisa päätös on tehty ajallisesti tältä virkamieheltä peräisin olevien, henkilöstösääntöjen 22 a artiklan puitteissa annettujen tietojen toimittamisen jälkeen, unionin tuomioistuinten on, kun niiden käsiteltäväksi on saatettu kyseisestä päätöksestä nostettu kanne, jonka tueksi on vedottu kanneperusteeseen, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä, tarkasteltava kyseistä kanneperustetta erityisellä varovaisuudella. Näissä säännöksissä ei kuitenkaan tarjota virkamiehelle, joka on henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittanut tiedon tosiseikoista, jotka antavat aihetta olettaa laittoman toiminnan mahdollisuutta, suojaa kaikkia hänelle mahdollisesti vastaisia päätöksiä vastaan, vaan pelkästään tällaisen tietojen toimittamisen vuoksi tehtyjä päätöksiä vastaan.

(ks. 87–89 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑2/09, Menghi v. ENISA, 24.2.2010, 138 kohta

2.      Kun toimihenkilön työsopimus on uusittavissa, väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen tai sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös on asianomaiselle vastainen päätös.

Euroopan unionin perusoikeusviraston päätöksessä 2009/13, joka koskee sopimussuhteisten toimihenkilöiden työsopimusten uusimisessa noudatettavaa menettelyä, säädetään asianomaisen kuulemisesta kahteen kertaan eli ensimmäiseksi osastopäällikön kanssa järjestettävän haastattelun yhteydessä ja toiseksi viraston johtajalle seitsemän kuukautta ennen työsopimuksen päättymistä kirjallisesti toimitettavissa perusteluissa. Asianomainen voi näissä kirjallisissa perusteluissa ilmaista itseään ja esittää kaikki syyt, joiden vuoksi hänen osaltaan olisi tehtävä myönteinen päätös.

Osastopäällikön lausunto, josta toimitetaan asianomaiselle jäljennös ja josta hän haluaa esittää kantansa, on työsopimuksen uusimatta jättämistä koskevan päätöksen valmisteleva toimenpide. Koska kyseessä ei ole henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen päätös, asianomainen henkilö ei voi pätevästi vaatia oikeutta esittää huomautuksia sen sisällöstä.

(ks. 103 ja 106–108 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑236/02, Marcuccio v. komissio, 14.11.2011, 133 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia C‑617/11 P

3.      Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa säädetyn perusteluvelvollisuuden, jossa toistetaan EY 296 artiklassa määrätty yleinen velvollisuus, tarkoitus on yhtäältä antaa henkilölle, jota asia koskee, riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida, onko hänelle vastainen päätös perusteltu ja onko kanteen nostaminen virkamiestuomioistuimessa tarkoituksenmukaista, ja toisaalta mahdollistaa virkamiestuomioistuimen toimenpiteeseen kohdistama laillisuusvalvonta. Perusteluvelvollisuuden laajuutta on jokaisessa tapauksessa arvioitava paitsi riidanalaisen päätöksen kannalta, myös kyseiseen päätökseen liittyvien konkreettisten olosuhteiden mukaan.

Päätös on riittävästi perusteltu, kun se on tehty asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella tämä voi ymmärtää hänen osaltaan toteutetun toimenpiteen. Näin on silloin, kun ennen päätöksen tekemistä esimiehen kanssa on käyty keskusteluja kyseessä olleesta tilanteesta. Perusteluja koskevat vaatimukset täyttää myös sellainen päätös, jossa viitataan asiakirjaan, joka on jo asianomaisen henkilön hallussa ja jossa mainitaan ne seikat, joiden perusteella toimielin teki päätöksensä.

(ks. 124 ja 125 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑93/04, Kallianos v. komissio, 17.5.2006, 100 ja 101 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑49/08, Giannini v. komissio, 2.7.2009, 117 kohta ja asia F‑97/09, Taillard v. parlamentti, 30.11.2010, 33 kohta

4.      Toimielimillä on laaja harkintavalta kun ne järjestävät yksikkönsä niille uskottujen tehtävien mukaisesti ja määräävät palveluksessaan olevan henkilöstön asemapaikat näiden tehtävien hoitamista varten. Asemapaikkoihin määräämisen on kuitenkin tapahduttava yksikön edun mukaisesti ja virkojen vastaavuutta noudattaen.

Virkamiehen siirtäminen toisiin tehtäviin ei edellytä tämän suostumusta. Tällaisella vaatimuksella rajoitettaisiin toimielinten vapautta järjestää yksikkönsä ja mukauttaa tätä järjestystä muuttuviin tarpeisiin.

(ks. 132 ja 133 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑98/96, Costacurta v. komissio, 22.1.1998, 36 ja 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

5.      Yksikön edun käsite liittyy toimielimen asianmukaiseen toimintaan yleensä, ja erityisesti avoimena olevan viran nimenomaisiin vaatimuksiin. Virkamiehen siirtämistä toisiin tehtäviin sietämättömäksi tulleen hallinnollisen tilanteen vuoksi on pidettävä yksikön edun mukaisena. Kun henkilösuhteisiin liittyvät vaikeudet aiheuttavat yksikön moitteettoman toiminnan kannalta haitallisia jännitteitä, ne voivat oikeuttaa virkamiehen siirtämisen toisiin tehtäviin yksikön edun nimissä ilman, että on tarpeen määritellä, kuka on vastuussa kyseessä olevista tapahtumista tai puolin ja toisin esitettyjen moitteiden todenmukaisuutta.

(ks. 140–142 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑13/95, Kyrpitsis v. TSK, 18.4.1996, 51 kohta ja em. asia Costacurta v. komissio, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑88/09 ja F‑48/10, Z v. yhteisöjen tuomioistuin, 5.12.2012, 123 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑88/13 P

6.      Epäasianmukaisen vaatimuksen yhteydessä esitettyä väitettä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska yhtäältä unionin tuomioistuinten tehtävänä ei ole kanteen perusteluiden, väitteiden ja kanneperusteiden ryhmittäminen haluamallaan tavalla minkä tahansa vaatimuksen yhteyteen, ja koska toisaalta sillä, millä tavalla väite on esitetty, voi olla vaikutuksia vastaajan puolustautumisoikeuksiin.

(ks. 148 ja 149 kohta)