Language of document : ECLI:EU:F:2013:129

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

16 päivänä syyskuuta 2013

Yhdistetyt asiat F‑20/12 ja F‑43/12

Barbara Wurster

vastaan

Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE)

Henkilöstö – EIGE:n työntekijät – Väliaikainen toimihenkilö – EIGE:n sellaisten työntekijöiden johtamistaitojen arviointimenettely, jotka on hiljattain palkattu keskijohdon tehtäviin – Siirto muihin kuin johtamistehtäviin – Oikeus tulla kuulluksi – Lain soveltamisala – Tutkiminen viran puolesta – Tuomioistuin korvaa perustelut omilla perusteluillaan viran puolesta

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuvat kanteet, joista ensimmäisessä, joka on rekisteröity numerolla F-20/12 (jäljempänä kanne F-20/12), ja toisessa, joka on rekisteröity numerolla F-43/12 (jäljempänä kanne F-43/12), Barbara Wurster vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä ensinnäkin kumoamaan Euroopan tasa-arvoinstituutin (jäljempänä EIGE) johtajan 8.9.2011 tekemän päätöksen, jolla kantaja siirrettiin 1.10.2011 alkaen tieto- ja dokumentointikeskuksen ryhmänjohtajan tehtäviin, toiseksi kumoamaan EIGE :n johtajan (jäljempänä johtaja) 12.1.2012 tekemän päätöksen, jolla häneltä evättiin johtotehtävistä maksettava korvaus 1.6.2010 ja 30.9.2011 väliseltä jaksolta, ja kolmanneksi määräämään, että hänelle on maksettava johtotehtävistä maksettava korvaus 1.6.2010 ja 30.9.2011 väliseltä jaksolta korotettuna Euroopan keskuspankin (EKP) perusrahoitusoperaatioitaan varten vahvistaman korkokannan mukaisesti lasketulla viivästyskorolla, korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä.

Ratkaisu:      Euroopan tasa-arvoinstituutin johtajan 8.9.2011 tekemä päätös, jolla Barbara Wurster siirrettiin tieto- ja dokumentointikeskuksen ryhmänjohtajan tehtäviin, kumotaan. Kanteet hylätään muilta osin. Euroopan tasa-arvoinstituutti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Barbara Wursterin oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Arviointi kanteen nostamisen ajankohtana – Kanne, joka säilyttää kohteensa siitä huolimatta, että kantaja on irtisanoutunut kanteen nostamisen jälkeen – Oikeussuojan tarpeen säilyttäminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Henkilöstökanne – Täysi toimivalta – Korvausoikeuden tunnustaminen

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)

3.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Arviointi – Johtamiskykyjä koskeva arviointikertomus – Laatiminen – Velvollisuus kuulla asianomaista henkilöä tehokkaasti – Ulottuvuus

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 14 artikla)

4.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Ylivoimainen este – Käsite – Kesäloma, joka ei kuulu ylivoimaisen esteen käsitteeseen

5.      Henkilöstökanne – Lain soveltamisalan laiminlyöntiä koskeva kanneperuste – Toteaminen viran puolesta

6.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Ajallinen soveltamisala – Aineellisoikeudellisen säännön taannehtivuuden edellytykset

7.      Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Olennaisten menettelymääräysten rikkomista koskeva kanneperuste – Hallintoelimen sidottu harkintavalta – Tehoton kanneperuste

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset, muun muassa oikeussuojan tarve ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan noudattaminen, kuuluvat ehdottomiin prosessinedellytyksiin, jotka tuomioistuin tutkii omasta aloitteestaan. Oikeussuojan tarvetta arvioidaan sinä ajankohtana, jona kantaja on nostanut kanteen eikä sinä ajankohtana, jona virkamiestuomioistuin ratkaisee asian.

Sen seikan perusteella, että väliaikainen toimihenkilö on irtisanoutunut kanteensa nostamisen jälkeen, voidaan toki pohtia, onko kanne menettänyt kohteensa, mutta kun kanne menettää kohteensa, tämä seikka se yksin merkitse, että unionin tuomioistuimilla on velvollisuus todeta, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa, koska kanne on menettänyt kohteensa. Vaikka lausunnon antaminen raukeaa, tuomioistuinten on ratkaistava oikeudenkäyntikuluja koskeva kysymys, joka riippuu muun muassa siitä, oliko kanne perusteltu sen nostamisen ajankohtana.

(ks. 55–57 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑154/99 P, Politi v. Euroopan koulutussäätiö, 29.6.2000, 15 kohta ja asia C‑362/05 P, Wunenburger v. komissio, 7.6.2007, 47 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑44/05 RENV, Strack v. komissio, 23.10.2012, 97 kohta

2.      Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaisesti virkamiestuomioistuimella on täysi harkintavalta taloudellisluonteisissa riidoissa. Tätä täyttä harkintavaltaansa käyttäessään virkamiestuomioistuimella on toimivalta todeta korvausoikeuden olemassaolo.

Tältä osin ja analogisesti korvausvaatimusten kanssa, kun henkilö vaatii virkamiestuomioistuimelta, että se tunnustaa hänelle tällaisen oikeuden seurauksena sellaisen päätöksen lainvastaisuudesta, jonka tekemisen vuoksi hallinto kieltäytyi maksamasta tälle henkilölle riidanalaista korvausta, tämän henkilön on pantava oikeudenkäyntiä edeltävä menettely vireille tekemällä valitus kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta tai vastaanottamisesta, vaikka henkilö ei vaadi tämän päätöksen kumoamista.

(ks. 61 ja 63 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑15/93, Vienne v. parlamentti, 30.11.1993, 41 kohta ja asia T‑473/04, Asturias Cuerno v. komissio, 19.6.2007, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Jokaisella henkilöllä, josta laaditaan arviointikertomus, jolla voi olla seurauksia henkilön urakehitykseen, on oltava mahdollisuus esittää huomautuksensa ennen kuin kyseisestä kertomuksesta tulee lopullinen, myös nimenomaisten säännösten puuttuessa. Asian laita on samalla tavoin kun on kyse väliaikaisen toimihenkilön johtamiskykyjä koskevasta arviointikertomuksesta, joka on laadittu unionin viraston sisäisten sääntöjen perusteella.

Tältä osin se seikka, että asianomainen henkilö osallistui muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 14 artiklassa säädetyn menettelyn yhteydessä haastatteluun, ei vapauta virastoa velvollisuudesta järjestää haastattelua johtamiskykyjen arviointimenettelyn yhteydessä. Haastattelua ei voida korvata lähettämällä asiaa koskeva asiakirja. Kun kyseisessä 14 artiklassa säädetyn menettelyn tarkoitus on arvioida asianomaisen henkilön kykyjä suorittaa hänen virkaansa kuuluvia tehtäviä sekä hänen tuottavuuttaan ja toimintaansa yksikössä, joka on tarkoitus uskoa hänelle kokonaisuudessaan, johtamiskykyjen arviointimenettelyllä pyritään vain tarkistamaan asianomaisen henkilön johtamiskyvyt.

Toimenpiteen kumoamiseksi menettelyvirheen vuoksi on tarpeen, että lopputulos olisi ollut erilainen ilman tätä virhettä. Tämä edellytys täyttyy johtamiskykyjen arviointikertomuksen tapauksessa, koska mainittu kertomus perustuu subjektiivisille arvoarvioinneille, jotka määritelmän mukaisesti ovat muutettavissa.

(ks. 75, 77–79 ja 82 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑155/03, T‑157/03 ja T‑331/03, Cwik v. komissio, 13.12.2005, 156 kohta; asia T‑173/04, Carius v. komissio, 25.10.2006, 71 kohta ja asia T‑27/05, Lo Giudice v. komissio, 25.10.2007, 49 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑4/10, Nastvogel v. neuvosto, 13.9.2011, 90 ja 94 kohta

4.      Ylivoimainen este edellyttää, että tapahtuma, johon vedotaan, on ulkopuolinen, ennalta-arvaamaton ja väistämätön. Asian laita ei ole näin kesäloman osalta.

(ks. 80 kohta)

5.      Lain soveltamisalan laiminlyöntiä koskeva kanneperuste liittyy oikeusjärjestyksen perusteisiin, ja virkamiestuomioistuin on velvollinen tarkastelemaan sen viran puolesta, koska se laiminlöisi laillisuusvalvontaa harjoittavan tuomioistuimen tehtäviään, jos se jättäisi katsomatta, vaikka asianosaiset eivät ole esittäneet tältä osin vastalausetta, että sen edessä riitautettu päätös tehtiin sellaisen oikeussäännön perusteelta, jota ei voida soveltaa käsiteltävänä olevassa asiassa. Oikeusjärjestyksen perusteisiin viran puolesta vetoamisen tarkoitus on sellaisen säännön noudattamisen varmistaminen, jota ei merkityksensä vuoksi voida jättää asianosaisten varaan tai asianosaisten kirjelmien laadun varaan. Näin ollen se, että kantaja ei esitä riittävän täsmällisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, ei estä virkamiestuomioistuinta tarkastelemasta viran puolesta oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvaa perustetta, joka koskee lain soveltamisalan laiminlyöntiä.

(ks. 84 ja 88 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑576/93–T‑582/93, Browet ym. v. komissio, 15.7.1994, 35 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑74/10, Kimman v. komissio, 29.9.2011, 44 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑644/11 P

6.      Oikeusvarmuuden periaate estää pääsääntöisesti vahvistamasta yleisesti sovellettavan toimen ajallisen soveltamisalan alkamispäiväksi sen julkaisemista edeltävää päivämäärää, ja näin voidaan poikkeuksellisesti tehdä silloin, kun tavoiteltava päämäärä edellyttää sitä ja kun niiden, joita asia koskee, perusteltua luottamusta kunnioitetaan. Lisäksi tällaisen vaikutuksen on tultava selvästi esille kyseisten säännösten sanamuodosta, tarkoituksesta tai yleisestä rakenteesta.

Uusia sääntöjä sovelletaan paitsi tuleviin tilanteisiin, myös aikaisemman säännön voimassaolon aikana syntyneiden sellaisten tilanteiden tuleviin vaikutuksiin, jotka eivät ole täysin vakiintuneet. Joka tapauksessa tilanteilla, jotka eivät ole täysin vakiintuneet, tarkoitetaan sellaisten henkilöiden tapauksia, jotka säännön kumoamisen tai muuttamisen ajankohtana täyttivät vain osittain edellytykset sille, että heihin olisi sovellettu tätä sääntöä.

(ks. 93, 95 ja 96 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑368/89, Bout, 10.2.1982 13 kohta ja asia 21/81, Crispoltoni, 11.7.1991, 17 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑31/10, Guittet v. komissio, 13.6.2012, 47 ja 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑63/10, BL v. komissio, 13.6.2012, 58 kohta

7.      Kun korvaus on myönnetty ilman pätevää oikeusperustaa, hallinto ei voi siitä riippumatta, ovatko mainitun korvauksen maksamista vaativan kantajan esittämät perusteet perusteltuja vai eivät, maksaa tuomion täytäntöönpanotoimenpiteenä korvausta, koska tällainen maksaminen olisi lainvastainen.

(ks. 99 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 432/85, Souna v. komissio, 20.5.1987, 20 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑15/08, Wiame v. komissio, 4.2.2010, 27 kohta ja asia F‑31/06, Pino v. komissio, 26.9.2011, 112 kohta