Language of document : ECLI:EU:F:2013:158

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

23 päivänä lokakuuta 2013

Asia F‑39/12

BQ

vastaan

Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin

Henkilöstö – Virkamies – Arviointikertomus – Työpaikkakiusaaminen – Vahingonkorvaus – Tutkittavaksi ottaminen – Määräajat

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa BQ vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan 7.12.2011 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin hänen 26.4.2011 tekemänsä valitus päätöksestä, jolla hylättiin hänen vaatimuksensa siitä, että Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin asetetaan vastuuseen kantajaan kohdistetusta virheellisestä toiminnasta, ja toisaalta velvoittamaan tilintarkastustuomioistuimen korvaamaan tästä virheellisestä toiminnasta väitetysti aiheutuneen henkisen kärsimyksen ja aineellisen vahingon.

Ratkaisu:      Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin velvoitetaan maksamaan BQ:lle 2 000 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Määräajat – Toimielimelle esitetty korvausvaatimus – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Määräajan kesto ja alkamisajankohta

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artikla)

2.      Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Kanneperusteet – Nimittävän viranomaisen lainvastainen päätös, jota ei ole riitautettu ajoissa – Tutkimatta jättäminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Virkavirhe – Käsite – Virkamiehen ja hänen esimiehensä väliset ristiriitaiset suhteet – Kuuluminen virkavirheen käsitteeseen – Edellytykset

4.      Virkamiehet – Oikeudet ja velvollisuudet – Sisäinen tutkimus, joka koskee väitettyä työpaikkakiusaamista – Valittajan oikeus tulla kuulluksi ja tutustua tutkimusasiakirjoihin – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 24 ja 26 kohta)

1.      Jos vahingonkorvausvaatimuksen, joka perustuu virkamiehen ja toimielimen, jossa hän työskentelee, väliseen työsuhteeseen, esittämiseen sovellettavassa lainsäädännössä ei aseteta määräaikaa, kyseinen vaatimus on esitettävä kohtuullisessa ajassa, joka määritetään käsiteltävän asian olosuhteiden mukaan.

Lisäksi koska sovellettavassa säädöstekstissä ei mainita asiasta mitään, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa määrätty viiden vuoden vanhentumisaika on vertailussa käytettävä merkityksellinen tekijä virkamiehen vahingonkorvausvaatimuksen tutkittavaksi ottamisesta päättämistä varten muodostamatta kuitenkaan ehdotonta ja joustamatonta rajaa. Tähän on lisättävä, että kyseisen 46 artiklan sanamuodon mukaan viiden vuoden vanhentumisaika alkaa tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu tai täsmällisemmin, kun toimenpiteen tai lainvastaisen toiminnan vahingolliset vaikutukset ovat alkaneet tai kun haitalliset vaikutukset ovat ilmenneet.

(ks. 38 ja 39 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 51/81, De Franceschi v. neuvosto ja komissio, 27.1.1982, 10 kohta; asia C‑282/05 P, Holcim (Deutschland) v. komissio, 19.4.2007, 29 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004, 66 ja 71 kohta; asia T‑367/08, Abouchar v. komissio, 27.8.2009, 22 ja 23 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑157/09 P, Marcuccio v. komissio, 15.9.2010, 46 ja 47 kohta

2.      Virkamies, joka ei ole nostanut henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyssä määräajassa kumoamiskannetta toimesta, jonka hän väittää olevan itselleen vastainen, ei voi kyseisestä toimesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskevalla kanteella korjata tätä laiminlyöntiä ja järjestää siten itselleen uusia kanteen nostamisen määräaikoja. Hän ei voi myöskään vedota tämän toimen väitettyyn lainvastaisuuteen vahingonkorvauskanteen yhteydessä.

(ks. 62 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑547/93, Lopes v. komissio, 29.2.1996, 174 ja 175 kohta; asia T‑81/99, Schuerer v. komissio, 1.12.1999, 31 kohta

3.      Virkamiehen ja hänen esimiehensä ristiriitaiset suhteet eivät sellaisenaan merkitse hallinnon syyksi luettavaa virkavirhettä jollei hallinnon ole osoitettu syyllistyneen laiminlyöntiin siten, että se on jättänyt pahenemaan tilanteen, joka on haitallinen sekä yksikön toiminnalle että kiistakumppanien terveydelle.

(ks. 68 kohta)

4.      Jos avustamispyynnön, johon on yhdistetty työpaikkakiusaamista koskeva kantelu, seurauksena aloitettua tutkimusmenettelyä ei voida pitää kyseistä virkamiestä vastaan aloitettuna tutkimusmenettelynä, tämä viimeksi mainittu voi kuitenkin vedota hyvän hallinnon periaatteen nojalla oikeuteen tulla kuulluksi häntä koskevista seikoista, koska päätös, jolla avustamispyyntö hylätään väitetyn työpaikkakiusaamisen vuoksi voi johtaa äärimmäisen tuhoisiin vaikutuksiin uhrin terveydentilaan ja koska hallinnon mahdollisella työpaikkakiusaamisen tunnustamisella voi sellaisenaan olla hyödyllisiä vaikutuksia työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneen henkilön paranemisprosessissa.

Oikeus tulla kuulluksi, joka on menettelyllinen oikeus, ei merkitse työpaikkakiusaamisen uhriksi väitetysti joutuneelle virkamiehelle mahdollisuutta tutustua joka tapauksessa tutkimuskertomukseen kokonaisuudessaan sitten, kun se on laadittu, koska työpaikkakiusaamista koskevan tutkimuksen asiayhteydessä ei ole poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta kohtuutonta haluta suojata todistajia takaamalla heille mahdollisuus esiintyä nimettömänä ja varmistamalla sellaisten tietojen luottamuksellisuus, joiden avulla heidät voidaan tunnistaa, jotta kantelijoiden edun mukaisesti voidaan järjestää neutraaleja ja objektiivisia tutkimuksia, joiden yhteydessä henkilöstö toimii vapaassa yhteistyössä, jotta ennaltaehkäistään sitä, että syytetyt tai jopa kantelijat vaikuttavat jälkikäteen todistajiin ja jotta täten turvataan yksikköjen moitteettoman toiminnan kannalta suotuisat työsuhteet.

Sitä vastoin siltä osin kuin nimittävä viranomainen päättää hylätä työpaikkakiusaamisen vuoksi tehdyn kantelun tutkimuskertomuksessa tehtyjen päätelmien perusteella, kantelun tehneellä virkamiehellä on oikeus saada tietää tutkimuskertomuksessa tehtyjen päätelmien taustalla olevat syyt, mikä vastaa siinä tapauksessa, että näitä syitä ei mainita nimittävän viranomaisen päätöksessä, sitä, että hänelle annetaan oikeus tutustua tutkimuskertomuksen sellaiseen versioon, joka ei sisällä luottamuksellisia tietoja.

(ks. 72–74 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑42/10, Skareby v. komissio, 16.5.2012, 46 kohta; asia F‑43/10, Cerafogli v. EKP, 12.12.2012, 85, 92 ja 97 kohta, josta on valitettu unionin yleiseen tuomioistuimeen asiassa T‑114/13 P