Language of document : ECLI:EU:F:2013:163

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(ensimmäinen jaosto)

23 päivänä lokakuuta 2013

Asia F‑7/12

Aristidis Psarras

vastaan

Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)

Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Arviointi – Vuoden 2009 arviointikierros – Urakehitystä koskeva kertomus – Urakehitystä koskevan kertomuksen kumoamista koskeva vaatimus – Virkamiehelle vastainen toimi – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Aristidis Psarras vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan hänestä vuodelle 2009 laaditun urakehitystä koskevan kertomuksen ja Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) 16.11.2010 tekemän päätöksen, jossa vahvistetaan vuoden 2010 ylennyskierroksella ylennetyistä työntekijöistä laadittu luettelo.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi. Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Aristidis Psarrasille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Virkamiehelle vastainen toimi – Liittyminen oikeusjärjestyksen perusteisiin – Peruste, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta

(SEUT 263 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)

2.      Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Päätös, jolla vahvistetaan ylennetyistä väliaikaisista toimihenkilöistä laadittu luettelo ja joka kuuluu virkamiehelle vastaisen toimen käsitteeseen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Virkamiehelle vastainen toimi, josta kumoamiskanne on nostettu, on SEUT 263 artiklan tai henkilöstösääntöjen 91 artiklan mukaisesti kanteen tutkittavaksi ottamisen keskeinen edellytys, jonka puuttumiseen unionin tuomioistuimet voivat vedota viran puolesta. Tästä seuraa, että kanne, jossa vaaditaan sellaisen urakehitystä koskevan kertomuksen kumoamista, jota ei ole laadittu lopullisesti ja jota ei näin ollen ollut olemassa kanteen nostamisen ajankohtana, ei ilmeisellä tavalla täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

(ks. 36, 43 ja 47 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 78/85, Groupe des droites européennes v. parlamentti, 4.6.1986, 11 kohta; asia 248/86, Brüggemann v. CES, 7 octobre 1987, point 6

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑64/89, Automec v. komissio, 10.7.1990, 41 kohta; asia T‑16/91, Rendo ym. v. komissio, 18.11.1992, 39 kohta

2.      Henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 15 artiklan yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä tehdyn Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston päätöksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan palkkaluokan uudelleen määrittäminen on ylennys, joka tapahtuu saman tehtäväryhmän seuraavaan ylempään palkkaluokkaan. Tämän päätöksen 10 artiklan 10 kohdan mukaisesti työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen laatii luettelon väliaikaisista toimihenkilöistä, joiden palkkaluokka määritellään uudelleen.

Tästä seuraa, että tämän viranomaisen päätös, jolla vahvistetaan luettelo väliaikaisista toimihenkilöistä, joiden palkkaluokka määritellään uudelleen, on lopullinen päätös siltä osin kuin siinä yksilöidään väliaikaiset toimihenkilöt, joiden palkkaluokka määritellään uudelleen kyseisen ylennyskierroksen yhteydessä. Näin ollen väliaikaiset toimihenkilöt, jotka katsoivat voivansa tulla ylennetyiksi, saavat tämän luettelon julkaisemisen ajankohtana varmasti ja lopullisesti tiedon siitä, miten heidän ansioitaan on arvioitu ja voivat todeta, että heidän oikeusasemaansa on kohdistunut vaikutuksia. Tällainen päätös on täten lähtökohtaisesti asianomaiselle vastainen toimi, joka voi olla sellaisten väliaikaisten toimihenkilöiden nostaman kanteen kohteena, jotka katsovat, että päätöksestä on aiheutunut heille vahinkoa, koska heitä ei ylennetty.

(ks. 51 ja 52 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑144/95, Michaël v. komissio, 21.11.1996, 30 ja 31 kohta; asia T‑216/03, Tenreiro v. komissio, 28.9.2004, 47 ja 48 kohta