Language of document : ECLI:EU:F:2013:178

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(ensimmäinen jaosto)

7 päivänä marraskuuta 2013

Asia F‑94/12

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Työjärjestyksen 34 artiklan 1 ja 6 kohta – Kannekirjelmä, joka on toimitettu telekopiona kanteen nostamisen määräajassa – Asianajajan omakätinen allekirjoitus, joka on erilainen kuin postitse toimitetussa kannekirjelmän alkuperäiskappaleessa – Liian myöhään nostettu kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Luigi Marcuccio vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan Euroopan komission 23.4.2012 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen 2.12.2011 tekemänsä valitus, ja 9.9.2011 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin hänen 30.5.2011 esittämänsä vaatimus, sekä myöntämään hänelle 20 000 euron korvauksen vahingosta, joka aiheutui lääkärin vaitiolovelvollisuuden laiminlyönnistä sen työkyvyttömyyslautakunnan työskentelyn yhteydessä, joka antoi 27.5.2005 lausunnon hänen työkyvyttömyytensä toteamista koskevassa menettelyssä. Ennen alkuperäisen kannekirjelmän postitse jättämistä lähetettiin 10.9.2012 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon telekopiona asiakirja, jonka ilmoitettiin olevan jäljennös postitse lähetetystä kannekirjelmän alkuperäiskappaleesta.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Asianajajan omakätinen allekirjoitus – Tiukasti sovellettava olennainen määräys – Allekirjoituksen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmas kohta, 21 artiklan ensimmäinen kohta ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 34 artiklan 1 kohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Kannekirjelmä, joka on toimitettu telekopiona kanteen nostamisen määräajassa – Asianajajan omakätinen allekirjoitus, joka on erilainen kuin postitse toimitetussa kannekirjelmän alkuperäiskappaleessa – Seuraus – Telekopion vastaanottamispäivää ei pidetä ratkaisevana kanteen nostamisen määräajan noudattamisen arvioinnin kannalta

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 34 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohta)

1.       Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannesta kohdasta ja 21 artiklan ensimmäisestä kohdasta käy ilmi, että jokaisella kantajalla on oltava edustajanaan henkilö, jolla on tähän vaadittava kelpoisuus, ja että asia voidaan siten saattaa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi pätevästi ainoastaan tällaisen henkilön allekirjoittamalla kanteella. Kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla näitä määräyksiä sovelletaan myös asian käsittelyyn virkamiestuomioistuimessa. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä tai virkamiestuomioistuimen työjärjestyksessä ei ole määrätty minkäänlaisesta erivapaudesta tästä velvollisuudesta tai sen poikkeuksesta.

Kantajan edustajan omakätistä allekirjoitusta koskevalla vaatimuksella varmistetaan oikeusvarmuuden tavoitteen mukaisesti kannekirjelmän autenttisuus ja suljetaan pois vaara siitä, että kannekirjelmää ei ole laatinut asianajaja tai avustaja, jolla on vaadittu kelpoisuus. Tämä viimeksi mainittu täyttää oikeudenhoidon toteuttamisessa avustavana henkilönä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä ja virkamiestuomioistuimen työjärjestyksessä hänelle annetun olennaisen tehtävän antamalla toimensa hoitamisen kautta kantajalle mahdollisuuden saattaa asia virkamiestuomioistuimeen. Tätä vaatimusta on näin ollen pidettävä olennaisena muotomääräyksenä, ja sitä on tulkittava tiukasti, joten sen noudattamatta jättäminen johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen.


(ks. 20 ja 21 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑174/96 P, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, 5.12.1996, 8 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑223/06 P, parlamentti v. Eistrup, 23.5.2007, 50–52 kohta

2.      Jotta unionin henkilöstöasioissa jokaisen oikeudenkäyntiasiakirjan alkuperäiskappale toimitettaisiin asetetussa määräajassa, virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 34 artiklan perusteella asianosaisen edustaja ei saa merkitä kahta erillistä omakätistä allekirjoitusta, vaikka ne olisivat aitoja, toista virkamiestuomioistuimen kirjaamoon telekopiona toimitettuun asiakirjaan ja toista virkamiestuomioistuimen kirjaamoon postitse tai henkilökohtaisesti toimitettuun alkuperäiskappaleeseen.

Näissä olosuhteissa on todettava, että jos asiakirjan alkuperäiskappaleessa, joka on konkreettisesti toimitettu kirjaamoon kymmenen päivän kuluessa sen jäljennöksen toimittamisesta virkamiestuomioistuimeen telekopiolaitteen välityksellä, ei ole samaa allekirjoitusta kuin telekopioidussa asiakirjassa, virkamiestuomioistuimen kirjaamoon on saapunut kaksi erillistä oikeudenkäyntiasiakirjaa, joissa kummassakin on eri allekirjoitus, vaikka ne olisivat saman henkilön tekemiä. Koska telekopiona lähetetyn tekstin toimittaminen ei täytä virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 34 artiklassa asetettuja oikeusvarmuuden vaatimuksia, telekopiona lähetetyn asiakirjan toimittamispäivää ei voida ottaa huomioon kanteen nostamisen määräajan noudattamista arvioitaessa.

Lisäksi kanteen nostamisen määräaika on vahvistettu henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa, josta ei voida poiketa virkamiestuomioistuimen työjärjestyksellä. Näin ollen on tärkeää, että kanteen alkuperäiskappale laaditaan viimeistään tämän määräajan päättyessä. Tältä kannalta katsottuna sen lähettäminen telekopiona ei ole pelkkä toimittamistapa, vaan sen avulla voidaan myös todistaa, että virkamiestuomioistuimen kirjaamoon määräajan jälkeen saapunut kanteen alkuperäiskappale oli jo laadittu kanteen nostamisen määräajassa.

(ks. 23–25 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: asia C‑426/10 P, Bell & Ross BV v. SMHV, 22.9.2011, 37–43 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑113/11, Marcuccio v. komissio, 21.2.2013, 22 kohta