Language of document :

Kanne 4.8.2014 – Gascogne Sack Deutschland ja Gascogne v. unionin tuomioistuin

(Asia T-577/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Gascogne Sack Deutschland GmbH (Wieda, Saksa) ja Gascogne (Saint-Paul-lès-Dax, Ranska) (edustajat: asianajajat F. Puel ja E. Durand)

Vastaaja: Euroopan unionin tuomioistuin

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

toteamaan Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun sen johdosta, että unionin yleisessä tuomioistuimessa käyty oikeudenkäynti ei ole täyttänyt vaatimuksia asian ratkaisemisesta kohtuullisessa ajassa

ja tällä perusteella

velvoittamaan Euroopan unionin maksamaan asianmukaisen ja täysimääräisen korvauksen unionin lainvastaisesta menettelystä kantajille aiheutuneista aineellisista ja aineettomista vahingoista jäljempänä mainitut määrät hyvityskokoineen ja viivästyskorkoineen, jonka määrä vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä, laskettuina kanteen nostamispäivästä:

1 193 467 euroa tappioista, jotka ovat aiheutuneet siitä, että seuraamuksen rahamäärälle on jouduttu maksamaan laillista lisäkorkoa pitemmältä ajalta kuin olisi ollut kohtuullista

187 571 euroa tappioista, jotka ovat aiheutuneet siitä, että pankkitakauksesta on ollut maksettava lisämaksuja pitemmältä ajalta kuin olisi ollut kohtuullista

2 000 000 euroa saamatta jääneistä voitoista ja/tai epävarmuuden pitkittymisen aiheuttamista tappioista

500 000 euroa aineettomasta vahingosta

toissijaisesti määräämään hankittavaksi asiantuntijalausunnon unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 65 artiklan d alakohdan, 66 artiklan 1 kohdan ja 70 artiklan mukaisesti, jos katsotaan, että aiheutuneen vahingon määrä on arvioitava uudelleen

joka tapauksessa velvoittamaan Euroopan unionin korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat yhteen kanneperusteeseen, joka koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan rikkomista sen johdosta, että asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa on kestänyt kohtuuttoman kauan ja että kantajien perusoikeutta saada asiansa ratkaistuksi tuomioistuimessa kohtuullisessa ajassa on siten loukattu.