Language of document : ECLI:EU:C:2013:613

Asia C‑509/11

ÖBB-Personenverkehr AG

(Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Asetus (EY) N:o 1371/2007 – Rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet – 17 artikla – Matkalipun hinnan korvaaminen viivästymistapauksessa – Korvauksen epääminen ylivoimaisen esteen tapauksessa – Hyväksyttävyys – 30 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta – Asetuksen täytäntöönpanosta vastaavan kansallisen elimen toimivalta – Mahdollisuus määrätä rautatieliikenteen kuljetusyritys muuttamaan matkustajille maksettavan korvauksen ehtojaan

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 26.9.2013

1.        Liikenne – Rautatieliikenne – Asetus N:o 1371/2007 – Rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet – Matkalipun hinnan korvaaminen viivästymistapauksessa – Korvauksen epäämistä ylivoimaisen esteen takia tai jostakin yhtenäisten CIV-oikeussäännösten 32 artiklan 2 kohdassa luetellusta syystä ei voida hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1371/2007 17 artikla ja liitteessä I olevan 32 artiklan 2 kohta)

2.        Liikenne – Rautatieliikenne – Asetus N:o 1371/2007 – Rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet – Asetuksen N:o 1371/2007 täytäntöönpanosta vastaavan kansallisen elimen toimivalta – Mahdollisuutta määrätä rautatieliikenteen kuljetusyritys muuttamaan matkustajille maksettavan korvauksen ehtojaan, jollei kansallisessa oikeudessa ole tällaista säännöstä, ei voida hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1371/2007 30 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)

1.        Rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetun asetuksen N:o 1371/2007 17 artiklaa on tulkittava siten, ettei rautatieyrityksellä ole oikeutta sisällyttää yleisiin kuljetusehtoihinsa lauseketta, jonka nojalla se vapautuu viivästymiseen perustuvasta matkalipun hinnan korvausvelvollisuudestaan, jos viivästyminen johtuu ylivoimaisesta esteestä tai jostakin 9.5.1980 tehtyyn kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevaan yleissopimukseen, sellaisena kuin se on muutettuna 3.6.1999 tehdyllä Vilnan pöytäkirjalla, sisältyvien yhtenäisten oikeussäännösten, jotka koskevat sopimusta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIV), 32 artiklan 2 kohdassa luetellusta syystä.

Tässä yhteydessä asetuksen N:o 1371/2007 17 artiklassa säädetyn korvauksen tarkoituksena on kompensoida hinta, jonka matkustaja on maksanut vastineeksi palvelusta, jota ei loppujen lopuksi ole suoritettu kuljetussopimuksen mukaisesti. Kyse on tietynlaisesta kiinteämääräisestä ja vakiomuotoisesta taloudellisesta kompensaatiosta erotuksena yhtenäisten CIV-oikeussäännösten 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta vastuujärjestelmästä, joka edellyttää aiheutuneen vahingon tapauskohtaista arviointia.

On siis niin, että koska edellä mainittujen säännösten ja määräysten tarkoitus ja niiden täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt poikkeavat toisistaan, korvausjärjestelmää, josta unionin lainsäätäjä on säätänyt asetuksen N:o 1371/2007 17 artiklassa, ei voida rinnastaa yhtenäisten CIV-oikeussäännösten 32 artiklan 1 kohtaan perustuvaan rautatieliikenteen kuljetusyrityksen vastuuta koskevaan järjestelmään. Yhtenäisten CIV-oikeussäännösten 32 artiklan 2 kohdassa määrättyjen syiden, joilla kuljetusyritys vapautuu vastuustaan, ei voida katsoa olevan sovellettavissa asetuksen N:o 1371/2007 17 artiklan yhteydessä.

(ks. 38, 39, 42 ja 52 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

2.        Rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetun asetuksen N:o 1371/2007 30 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että jos rautatieyrityksen soveltamat matkalipun hinnan korvausehdot eivät ole asetuksen 17 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaiset, asetuksen täytäntöönpanosta vastaava kansallinen elin ei voi määrätä rautatieyrityksen käyttämien korvausehtojen konkreettista sisältöä, jollei kansallisessa oikeudessa ole tällaista säännöstä.

Asetuksen N:o 1371/2007 30 artiklan 1 kohdan täytäntöönpano edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat täytäntöönpanotoimia kansallisen valvontaelimen toimivallan määrittämiseksi.

Asetuksen N:o 1371/2007 30 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei siis voida tulkita siten, että se olisi oikeusperusta, jonka nojalla kansalliset elimet voisivat määrätä rautatieyritysten käyttämien, niiden korvausehtoja koskevien sopimuslausekkeiden konkreettisen sisällön.

(ks. 62, 63 ja 66 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)