Language of document : ECLI:EU:F:2014:1

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

16 päivänä tammikuuta 2014

Asia F‑107/12

Philippe Guinet

vastaan

Euroopan investointipankki (EIP)

Henkilöstö – EIP:n henkilöstö – Eläkejärjestelmä – Eläkeoikeuksien siirtäminen – Korvaus eläkeoikeuksien siirtämisessä tapahtuneesta viivästymisestä aiheutuneista haitoista – Muussa kuin EIP:n eläkejärjestelmässä saavutettujen eläkeoikeuksien tosiasiallisen siirtämisen edellytys – Yhdenvertaisen kohtelun periaate

Aihe:      SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa Philippe Guinet vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan investointipankin päätöksen hylätä hänen eläkeoikeuksiensa korottamista koskevan vaatimuksensa.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Philippe Guinet vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa Euroopan investointipankin oikeudenkäyntikuluista. Euroopan investointipankki vastaa yhdestä neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 25 artikla)

2.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Eläkkeet – Ennen palveluksessa aloittamista saavutetut eläkeoikeudet – Siirto pankin järjestelmään – Työntekijällä ei ole mahdollisuutta toteuttaa siirtoa pankin ja asianomaisen jäsenvaltion välisen sopimuksen puuttuessa – Kyseisellä työntekijällä ei ole mahdollisuutta ostaa täydentäviä vakuutusvuosia – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu niiden työntekijöiden osalta, joilla on nämä mahdollisuudet

(Euroopan investointipankin henkilöstön eläkesääntöjen 21-1 artikla)

3.      Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Vakuutus vanhuuden ja kuoleman varalta – Jäsenvaltion kansalainen, joka työskentelee unionin elimen palveluksessa – Ennen unionin elimen palveluksessa aloittamista saavutetut eläkeoikeudet – Siirto unionin elimen järjestelmään – Kansalliset säännöt, joissa ei säädetä mahdollisuudesta siirtoon – Unionin oikeutta ei ole rikottu – Henkilöiden vapaata liikkuvuutta ei ole rajoitettu

(SEUT 45 ja SEUT 48 artikla)

4.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Hyvän hallinnon periaatteen ulottuvuus – Velvollisuutta toteuttaa toimenpiteitä yksikön edun mukaisesti oikeusperustan puuttuessa ei ole

5.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vastaaminen – Kohtuullisuuden vaatimusten huomioon ottaminen – Asian voittaneen osapuolen velvoittaminen vastaamaan osasta omia oikeudenkäyntikulujaan

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 88 artikla)

1.      Henkilöstösäännöissä säädetyn perusteluvelvollisuuden noudattamisen arvioimisessa on otettava huomioon paitsi asiakirjat, joilla päätös on annettu tiedoksi, myös olosuhteet, joiden vallitessa päätös on tehty ja annettu asianomaiselle tiedoksi. Näin ollen voidaan katsoa, että päätöksen perustelut ovat riittävät kun se on tehty asianomaisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä, jonka avulla hän voi ymmärtää sen ulottuvuuden. Lisäksi se, että asianomainen tuntee asiayhteyden, jossa päätös on tehty, voi muodostaa perustelut kyseiselle päätökselle.

(ks. 44 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑283/08 P, Longinidis v. Cedefop, 7.7.2011, 68 kohta ja asia T‑213/10 P, P v. parlamentti, 24.10.2011, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Virkamiestuomioistuin: asia F‑97/09, Taillard v. parlamentti, 30.11.2010, 33 kohta ja asia F‑81/09, Marcuccio v. komissio, 15.2.2011, 40 kohta

2.      Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, kun kahta henkilöiden luokkaa, joiden tosiseikkoja koskevissa ja oikeudellisissa tilanteissa ei ole keskeistä eroa, kohdellaan eri tavoin tai kun erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavoin.

Euroopan investointipankin sisäisissä säännöissä, joka on osa järjestelmää, jonka avulla ylimääräisiä palvelusvuosia voidaan ostaa, säädetty taannehtivuus on vain keino neutralisoida haitalliset vaikutukset, joita voi olla asianomaisen työntekijän eläkeoikeuksien siirtämisessä tapahtuneella mahdollisella viivästyksellä, jota ei voida katsoa asianomaisen työntekijän syyksi, ja jotka kohdistuvat päivään, jolloin hän aloitti Euroopan investointipankin palveluksessa. Tällaiset kielteiset vaikutukset johtuvat muun muassa asianomaisen iän karttumisesta ja hänen uransa etenemisestä, jotka nostavat täydentävän vakuutusvuoden ostohintaa. Sekä oikeus taannehtivaan soveltamiseen että kyseistä etua vastaava summa liittyvät siis erottamattomasti asianomaisen eläkeoikeuksien siirtoon. Tästä seuraa, että oikeus taannehtivaan soveltamiseen ei merkitse eläkeoikeuksien itsenäistä arvon nostamista pankin eläkejärjestelmässä, johon voi olla oikeus työntekijällä, joka ei ole siirtänyt kansallisessa järjestelmässä saavuttamiaan eläkeoikeuksia.

Näin ollen taannehtivan soveltamisen kannalta sellaisen henkilön tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne, joka ei ole voinut siirtää eläkeoikeuksia, ei ole sama kuin pankin niiden työntekijöiden tilanne, joiden pankin eläkejärjestelmään siirtämiin eläkeoikeuksiin on voinut kohdistua kielteisiä vaikutuksia eläkeoikeuksien siirtotoimissa tapahtuneista viivästyksistä, joita ei voida katsoa kyseisten työntekijöiden syyksi.

(ks. 57, 60, 62 ja 63 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑100/92, La Pietra v. komissio, 15.3.1994, 50 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑29/06, Arnaldos Rosauro ym. v. komissio, 26.9.2011, 157 kohta

3.      Jäsenvaltioiden välisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta on todettava, ettei SEUT-sopimuksessa ole määrätty eikä siinä määrätä ja ettei sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetussa asetuksessa N:o 1408/71 ja sitä seuranneessa, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetussa asetuksessa N:o 883/2004 ole säädetty eikä niissä säädetä jo kertyneitä eläkeoikeuksia vastaavan pääoman siirtämistä koskevista säännöistä. Nämä säännöt perustuvat kausien yhteenlaskemisen ja suhteuttamisen periaatteisiin, kuten SEUT 48 artiklasta, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön mainituilla asetuksilla, käy ilmi.

SEUT 45 artiklassa ei siten aseteta jäsenvaltiolle velvollisuutta säätää Euroopan investointipankin työntekijälle mahdollisuutta siirtää pankin eläkejärjestelmään hänelle aiemmin kertyneitä eläkeoikeuksia vastaava pääoma tai velvollisuutta tehdä tätä koskeva sopimus.

Täten sitä, että pankin työntekijöiltä puuttuu tällainen mahdollisuus, ei voida pitää SEUT 45 artiklassa tarkoitetun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoituksena.

(ks. 76–78 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: asia C‑233/12, Gardella, 4.7.2013, 33 ja 35 kohta

4.      Huolenpitovelvollisuus sekä hyvän hallinnon periaate merkitsevät, että kun toimivaltainen viranomainen päättää virkamiehen tai toimihenkilön asemasta myös laajaa harkintavaltaa käyttäessään, se ottaa huomioon kaikki ne tekijät, joiden mukaisesti päätöksen sisältö voi määräytyä; sen on näin toimiessaan otettava huomioon paitsi yksikön etu myös asianomaisen virkamiehen tai toimihenkilön etu. Huolenpidon, vilpittömän mielen ja hyvän hallinnon velvollisuuksilla ei kuitenkaan voida perustella sitä, että hallinto toteuttaa kantajan etujen mukaisia toimenpiteitä ilman mitään oikeudellista perustaa.

Tästä seuraa, että koska ei ole oikeudellista perustaa sille, että pankki myöntäisi työntekijälleen etuuden, joka liittyy täydentävien vakuutusvuosien ostamiseen tai minkäänlaista oikeudellista velvollisuutta hyvittää taloudellinen haitta, jota tälle työntekijälle aiheutuu siitä, ettei Euroopan investointipankin ja jäsenvaltion, jossa työntekijä on saavuttanut eläkeoikeutensa, välillä ole olemassa siirtosopimusta, pankkia ei voida arvostella siitä, ettei se ole ottanut käyttöön mainittua etuutta ja siitä, että se olisi täten loukannut huolenpidon, vilpittömän mielen ja hyvän hallinnon velvollisuuksiaan.

(ks. 83 ja 84 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑17/11, BB v. komissio, 19.2.2013, 61 kohta

5.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan sanamuodon mukaan asianosainen, myös asian voittanut asianosainen, voidaan velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain tai kokonaan, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen osapuolen menettelyn takia. Asian laita on täten silloin kun asian voittanut asianosainen on esittänyt ensimmäisen kerran istunnossa perusteluita, jotka olisivat vaikuttaneet asian hallinnointiin perustavanlaatuisella tavalla jos jokin niistä olisi ollut perusteltu, esittämättä selitystä näiden perusteluiden esittämisen viivästymiselle.

(ks. 94 ja 96 kohta)