Language of document : ECLI:EU:F:2014:42

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(ensimmäinen jaosto)

20 päivänä maaliskuuta 2014

Asia F‑83/10 DEP

Konstantinos Giannakouris

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen

Aihe:      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohtaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka Euroopan komissio on esittänyt asiassa F-83/10, Giannakouris vastaan komissio, 5.6.2012 annetun tuomion (jäljempänä 5.6.2012 annettu tuomio) seurauksena.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka Konstantinos Giannakourisin on korvattava Euroopan komissiolle asiassa F-83/10 korvattavina oikeudenkäyntikuluina, vahvistetaan 2 555,50 euroa, ja tälle summalla on maksettava viivästyskorkoa tämän määräyksen tiedoksiantopäivästä lukien maksupäivään saakka siten, että sovellettava korkokanta lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioille kyseisellä ajanjaksolla vahvistaman korkokannan mukaan kahdella prosenttiyksiköllä korotettuna

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Unionin toimielinten toimittamien oikeudenkäyntiasiakirjojen kääntämisestä toimielinten ulkopuolella aiheutuneet kustannukset eivät kuulu näihin kustannuksiin

(Neuvoston asetuksen N:o 1 1 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Toimielimen asianajalleen maksamat palkkiot sisältyvät näihin kustannuksiin – Oikeudenkäyntikulujen vahvistamisessa huomioon otettavat seikat

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäinen kohta sekä liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 144 artiklan b alakohta ja 145 artiklan 1 kohta)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan mukaan korvattavat oikeudenkäyntikulut on rajattu yhtäältä kustannuksiin, jotka ovat aiheutuneet asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa, ja toisaalta kustannuksiin, jotka ovat olleet asian käsittelyn kannalta välttämättömiä.

Unionin toimielinten virkamiestuomioistuimelle toimittamien oikeudenkäyntiasiakirjojen kääntämisestä toimielinten ulkopuolella aiheutuneita kustannuksia ei voida pitää asian käsittelystä aiheutuneina välttämättöminä kustannuksina ja siten korvattavina oikeudenkäyntikuluina. Toimielinten on huolehdittava kaikkien laatimiensa oikeudenkäyntiasiakirjojen kääntämisestä. Tämä työjärjestyksessä unionin toimielimille asetettu velvollisuus perustuu siihen, että kyseiset toimielimet toimivat monikielisessä ympäristössä ja että niillä on kaikki tarvittavat henkilöresurssit oikeudenkäyntiasiakirjojen kääntämiseksi kaikilla Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 1 artiklassa tarkoitetuilla kielillä. Näiden kustannusten ei voida katsoa olevan virkamiehen vastuulla, koska virkamiehellä on oikeus valita oikeudenkäyntikieli ja koska hän joutuisi tällä perusteella syrjinnän kohteeksi, jos hänen pitäisi vastata kustannuksista. Asianajajan ei oleteta kääntävän asiakirjoja, vaan hänen palkkionsa täytyy kuvastaa hänen asiakkaansa avustamiseksi ja edustamiseksi tekemäänsä työtä juristina.

(ks. 20 ja 32 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑198/02 P (R)-DEP, EIP v. De Nicola, 26.11.2004, 21 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑7/08 DEP, Schönberger v. parlamentti, 26.4.2010, 23 kohta

2.      Kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, käy ilmi, toimielimet voivat vapaasti käyttää apunaan asianajajaa. Tämän viimeksi mainitun palkkio sisältyy siis asian käsittelystä aiheutuneisiin välttämättömiin kustannuksiin, eikä toimielimen tarvitse osoittaa, että tällainen apu oli objektiivisesti perusteltua.

Unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa palkkioita, jotka asianosaiset ovat velvollisia maksamaan omille asianajajilleen, vaan määrittää määrä, johon saakka oikeudenkäyntikulut korvaamaan velvoitettu asianosainen on velvollinen korvaamaan kyseiset palkkiot. Ratkaistessaan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen unionin tuomioistuinten ei tarvitse ottaa huomioon asianajajien kansallisia palkkiosääntöjä eikä asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien mahdollista sopimusta asiasta.

Koska asianajajien palkkioista ei ole annettu unionin oikeussääntöjä, tuomioistuimen on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ja otettava tältä osin huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta ja asian vaikeusaste, oikeudenkäynnin asiamiehiltä tai avustajilta edellyttämän työn määrä ja oikeudenkäynnissä kyseessä olleet asianosaisten taloudelliset intressit.

Asianomaiselle toimielimelle korvattavien asianajajan palkkioiden määrää ei pidä arvioida ottamatta huomioon työtä, jota toimielimen yksiköissä on tehty ennen asian saattamista virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi. Koska kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vasta, kun on tehty valitus, jonka nimittävä viranomainen on hylännyt, toimielimen yksiköt ovat mukana riita-asioiden käsittelyssä lähtökohtaisesti jo ennen kuin ne siirretään virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi.

Virkamiestuomioistuimen on otettava työn laajuuden osalta huomioon työtuntien kokonaismäärä, joka objektiivisesti arvioiden on ollut välttämätön riita-asian käsittelemiseksi.

(ks. 21–24 ja 29 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑498/09 P-DEP, Kerstens v. komissio, 23.3.2012, 20 kohta ja asia T‑278/07 P-DEP, Marcuccio v. komissio, 28.5.2013, 14 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑14/08 DEP, X v. parlamentti, 10.11.2009, 22 kohta; em. asia Schönberger v. parlamentti, 24 ja 29 kohta ja asia F‑55/08 DEP, De Nicola v. EIP, 27.9.2011, 41 ja 42 kohta