EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)
22 päivänä toukokuuta 2014
Asia F‑42/13
CU
vastaan
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)
Henkilöstö – Väliaikainen toimihenkilö – Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus – Työsopimuksen irtisanomista koskeva päätös
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa CU vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) 16.10.2012 tekemän päätöksen, jolla irtisanottiin hänen toistaiseksi voimassa ollut väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksensa, ja siltä osin kuin on tarpeellista, kumoamaan hänen valituksensa hylkäämisestä 31.1.2013 tehty päätös ja 24.4.2013 tehty päätös, ja velvoittamaan ETSK:n korvaamaan hänelle aiheutuneen aineellisen vahingon ja maksamaan hänelle 15 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä.
Ratkaisu: Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16.10.2012 ja 31.1.2013 tekemät päätökset, joilla irtisanottiin CU:n toistaiseksi voimassa ollut väliaikaisen toimihenkilön työsopimus, kumotaan. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea velvoitetaan maksamaan CU:lle 25 000 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan CU:n oikeudenkäyntikulut
Tiivistelmä
1. Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Uusi päätös, jolla on sama kohde ja sama tarkoitus kuin riidanalaisella päätöksellä – Ensimmäisestä päätöksestä tehty valitus – Tutkittavaksi ottaminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 117 artikla)
2. Virkamiehet – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Soveltamisala – Velvollisuus kuulla asianomaista ennen irtisanomispäätöksen tekemistä
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta)
3. Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen luottamussuhteen katkeamisen vuoksi – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohta)
1. Toteamus, jonka mukaan väliaikaisen toimihenkilön tekemä valitus on jäänyt vaille kohdetta työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen sellaisen päätöksen johdosta, jolla on korvattu sen tekemä ensimmäinen päätös toisella, väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomisen osalta samansisältöisellä päätöksellä, johtaisi siihen, että hallinnolle myönnettäisiin toimivalta velvoittaa asianomainen työntekijä tekemään yhtä monta valitusta kuin on hallinnon tekemiä päätöksiä, joilla oikaistaan sääntöjenvastaisuuksia, vaikka kyseessä oleva toimenpide ja sen kohde ja tarkoitus pysyvät samoina.
(ks. 23 kohta)
2. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen epäedullisesti. Jotta irtisanomispäätös voidaan kumota kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamisen vuoksi, on tarpeen arvioida, olisiko menettelyn lopputulos voinut olla erilainen, jos tätä loukkaamista ei olisi tapahtunut. Koska toimielin voi valita, irtisanooko se väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen vai siirtääkö se hänet eläkkeelle, sen on sitä suuremmalla syyllä kuultava tätä toimihenkilöä ennen kuin se päättää tehdä hänen osaltaan jommankumman ratkaisun. Näin ollen toimielimen väite, jonka mukaan väliaikaiselle toimihenkilölle on annettu mahdollisuus ilmaista kantansa irtisanomispäätöksen jälkeen käydyn keskustelun yhteydessä, tekisi tyhjäksi kuulluksi tulemista koskevan oikeuden eli väliaikaiselle toimihenkilölle tarjotun mahdollisuuden ilmaista kantansa toimenpiteestä, joka vaikuttaa häneen epäsuotuisasti, ja toimielimelle asetetun velvollisuuden tutustua tähän kantaan ennen päätöksen tekemistä, jonka avulla taataan, ettei tehtävässä päätöksessä ole aineellisia virheitä ja että se on seurausta yksikön edun ja asianomaisen henkilön edun asianmukaisesta vertailusta.
(ks. 33 ja 38–41 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑46/11, Tzirani v. komissio, 11.7.2013, 136 kohta ja asia F‑129/12, CH v. parlamentti, 12.12.2013, 33 ja 38 kohta
3. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määrätty hallinnon velvollisuus perustella päätöksensä on unionin oikeuden keskeinen periaate, josta voidaan poiketa vain pakottavista syistä. Tämän velvollisuuden tarkoituksena on antaa asianomaiselle riittävät tiedot, jotta hänelle selviäisi, onko päätös asianmukaisesti perusteltu vai rasittaako sitä virhe, jonka perusteella sen laillisuus voidaan riitauttaa, ja antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa riidanalaisen päätöksen laillisuutta. On totta, että pelkkä luottamussuhteen rikkoutumisen toteaminen voi olla riittävä peruste irtisanomispäätökselle, ja että jos tällainen päätös perustuu vain tällaiseen toteamukseen, vaatimus, joka koskee tarkkuutta päätöksen perusteluissa esitettävissä tosiseikoissa, joista luottamussuhteen rikkoutuminen ilmenee tai joihin se perustuu, voi olla vain rajallinen. Pelkkä luottamussuhteen rikkoutumiseen tehty viittaus ilman minkäänlaista täsmennystä tosiseikoista, joista tämä rikkoutuminen ilmenee tai joihin se perustuu, ei kuitenkaan ole riittävä, jotta väliaikainen toimihenkilö saa tietää, onko tämä päätös perusteltu ja jotta unionin tuomioistuimet voivat harjoittaa laillisuusvalvontaansa. Kun väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomispäätöksen perusteluissa, joissa todetaan luottamussuhteen rikkoutuminen, on kyse vain yleisluonteisesta ja stereotyyppisestä ilmaisusta, joka ei sisällä mitään tietoa asianomaisen henkilön erityisestä tapauksesta, se vastaa todellisuudessa sitä, että perustelut puuttuisivat kokonaan.
(ks. 42, 44 ja 49 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑117/01, Roman Parra v. komissio, 20.2.2002, 31 kohta ja asia T‑218/02, Napoli Buzzanca v. komissio, 29.9.2005, 74 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑89/08, P v. parlamentti, 24.2.2010, 73 kohta ja em. asia Tzirani v. komissio, 137 ja 139 kohta