Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okresný súd Dunajská Streda (Slovakia) on esittänyt 2.2.2015 – Home Credit Slovakia a.s. v. Klára Bíróová

(Asia C-42/15)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okresný súd Dunajská Streda

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Home Credit Slovakia a.s.

Vastaaja: Klára Bíróová

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (EUVL L 133, s. 66; jäljempänä direktiivi 2008/48/EY) 10 artiklan 1 kohdan käsitteitä ”kirjallisina” ja ”muulla pysyvällä tavalla” [luettuna yhdessä 3 artiklan m alakohdan kanssa] tulkittava siten, että ne käsittävät

–    sopimuspuolten allekirjoittaman asiakirjan (fyysinen jäljennös, ”hard copy”), johon pyritään sisällyttämään direktiivin 10 artiklan 2 kohdan a–v alakohdassa edellytetyt seikat (tiedot), sanamuodon lisäksi myös

–    minkä tahansa muun asiakirjan, johon kyseisessä sanamuodossa viitataan ja joka muodostaa kansallisen oikeuden perusteella erottamattoman osan sopimuksesta (esimerkiksi asiakirja, joka sisältää ”yleiset sopimusehdot”, ”luottoehdot”, ”luettelon kuluista”, velkojan laatiman ”maksueräsuunnitelman”), vaikka kyseinen asiakirja ei sellaisenaan täytä kansallisessa lainsäädännössä asetettua ”kirjallista muotoa” koskevaa vaatimusta (esim. siksi, että sopimuspuolet eivät ole allekirjoittaneet sitä)?

Ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen perusteella:

Onko direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuina yhdessä direktiivin 1 artiklan kanssa, kun sen mukaan direktiivin tarkoituksena on kyseisen alan täydellinen yhdenmukaistaminen, tulkittava siten, että kansallinen lainsäädäntö tai käytäntö on sen vastainen, jos

–    siinä vaaditaan, että kaikki 10 artiklan 2 kohdan a–v alakohdassa säädetyt sopimuksen osatekijät sisältyvät yhteen asiakirjaan, joka täyttää asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä asetetun ”kirjallista muotoa” (tai lähtökohtaisesti sopimuspuolten allekirjoittamaa asiakirjaa) koskevan vaatimuksen, ja

–    siinä ei tunnusteta kulutusluottosopimuksella olevan täysiä oikeusvaikutuksia yksinomaan siitä syystä, että osa edellä mainituista seikoista ei sisälly kyseiseen allekirjoitettuun asiakirjaan, siinäkään tapauksessa, että nämä seikat (tai osa niistä) sisältyvät erilliseen asiakirjaan (esim. asiakirjaan, joka sisältää ”yleiset sopimusehdot”, ”luottoehdot”, ”luettelon kuluista”, velkojan laatiman ”maksueräsuunnitelman”), vaikka i) itse kirjallisessa sopimuksessa viitataan tällaiseen asiakirjaan, ii) kansallisessa oikeudessa tällaisen asiakirjan sisällyttämiselle osaksi sopimusta säädetyt ehdot täyttyvät, ja iii) tällä tavoin neuvoteltu kulutusluottosopimus täyttää kokonaisuutena edellytykset, joiden mukaan sopimukset on laadittava ”muulla pysyvällä tavalla” direktiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti?

Onko direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan h alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä edellytetyt tiedot (erityisesti ”maksuvälit”)

–    on täsmennettävä nimenomaisesti sopimuksen sopimusehdoissa [lähtökohtaisesti siten, että mainitaan täsmälliset yksittäisten maksuerien eräpäivät (päivä, kuukausi, vuosi)] vai

–    riittääkö, että sopimuksessa viitataan yleisellä tasolla objektiivisesti yksilöitävissä oleviin osatekijöihin, joista on mahdollista johtaa tällaiset tiedot (esim. lausekkeella ”kuukausittaiset maksuerät erääntyvät jokaisen kalenterikuukauden 15. päivään mennessä”, ”ensimmäinen maksuerä erääntyy kuukauden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta ja kaikki muut maksuerät aina kuukauden kuluessa edellisen erän erääntymisestä” tai muilla vastaavilla sanamuodoilla)?

Jos kolmannen kysymyksen toisessa luetelmakohdassa ehdotettu tulkinta on oikea:

Onko direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan h alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä edellytetty tieto (erityisesti ”maksuvälit”) voi sisältyä myös erilliseen asiakirjaan, johon viitataan sopimuksessa, joka täyttää (direktiivin 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun) kirjallista muotoa koskevan vaatimuksen, mutta että sen ei välttämättä tarvitse sellaisenaan täyttää tätä vaatimusta (eli sopimuspuolten ei lähtökohtaisesti ole välttämättä tarvinnut allekirjoittaa sitä; kyseessä voi esim. olla asiakirja, joka sisältää ”yleiset sopimusehdot”, ”luottoehdot”, ”luettelon kuluista”, velkojan laatiman ”maksueräsuunnitelman”)?

Onko direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdan i alakohtaa, luettuna yhdessä h alakohdan kanssa, tulkittava siten, että

–    määräaikaisessa luottosopimuksessa, jonka pääomaa maksetaan takaisin/lyhennetään suorittamalla yksittäisiä maksueriä, ei tarvitse välttämättä olla sopimuksentekohetkellä määriteltynä täsmällisesti jokaisen yksittäisen maksuerän osaa, joka on tarkoitettu lainatun pääoman takaisinmaksuun, ja osaa, joka on tarkoitettu tavanomaisten korkojen ja kulujen maksuun (eli yksityiskohtaisen maksuerä/lyhennyssuunnitelman ei tarvitse välttämättä olla sopimuksen erottamaton osa), vaan nämä tiedot voivat sisältyä maksuerä/lyhennyssuunnitelmaan, jonka velkoja esittää velalliselle tämän pyynnöstä, vai siten, että

–    10 artiklan 2 kohdan h alakohdassa taataan velalliselle täydentävä oikeus pyytää lyhennystaulukon muodossa esitettävä tiliote luottosopimuksen voimassaolon aikana tietyltä täsmällisesti yksilöidyltä päivältä, mutta tämä oikeus ei vapauta sopimuspuolia velvoitteesta sisällyttää jo itse sopimukseen (sopimuksen perusteella sen keston ajalta maksettavien) ohjelmoitujen yksittäisten maksuerien erittely lyhennyksiin sekä korkoihin ja kuluihin yksilöllisesti kyseisen nimenomaisen sopimuksen osalta?

Jos viidennen kysymyksen ensimmäisen luetelmakohdan mukainen tulkinta on oikea:

Kuuluuko tämä kysymys direktiivillä 2008/48/EY tavoitellun täydellisen yhdenmukaistamisen soveltamisalaan, jolloin jäsenvaltio ei kyseisen direktiivin 22 artiklan 1 kohdan nojalla voi vaatia, että luottosopimuksessa määritetään täsmällisesti jokaisen yksittäisen maksuerän osa, joka on tarkoitettu pääoman lyhentämiseen, ja osa, joka on tarkoitettu tavanomaisten korkojen ja kulujen maksuun (eli että yksityiskohtainen lyhennyseräsuunnitelma on erottamaton osa sopimusta)?

Onko direktiivin 2008/48/EY 1 artiklan säännöksiä, joiden mukaan direktiivillä pyritään yhdenmukaistamaan kyseinen ala täydellisesti, tai direktiivin 23 artiklan säännöksiä, joiden mukaan seuraamusten on oltava oikeasuhteisia, tulkittava siten, että kansallinen oikeussääntö on niiden vastainen, kun sen mukaan se, että luottosopimuksesta puuttuu suurin osa direktiivin 2008/48/EY 10 artiklan 2 kohdassa edellytetyistä tiedoista merkitsee sitä, että myönnetyn luoton katsotaan olevan koroton ja kuluton, jolloin velallinen on velvollinen maksamaan velkojalle takaisin ainoastaan sopimuksen perusteella saamansa pääoman?