Language of document : ECLI:EU:F:2015:20

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(yhden tuomarin kokoonpano)

24 päivänä maaliskuuta 2015

Asia F‑61/14

Carola Maggiulli

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Ylennys – Vuoden 2013 ylennyskierros – Ylentämättä jättämispäätös – Ansioiden vertailu

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Carola Maggiulli vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan komission päätöksen jättää hänet ylentämättä palkkaluokkaan AD 13 vuoden 2013 ylennyskierroksella.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Carola Maggiulli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Laajuus – Arviointikertomusten huomioon ottaminen – Muut seikat, jotka voidaan ottaa huomioon

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat – Ilmeisen arviointivirheen käsite

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti virkamiehen ylentämiseksi tehtäväryhmänsä ylempään palkkaluokkaan nimittävä viranomainen ottaa huomioon ansioita verratessaan erityisesti virkamiehistä tehdyt arvioinnit, virkamiesten tehtäviensä hoitamisessa käyttämät muut kielet kuin se kieli, jonka perusteellinen taito on osoitettu, sekä tarvittaessa ylennyskelpoisten virkamiesten hoitamien tehtävien vastuullisuuden. Nämä ovat kolme tärkeintä ansioiden vertailussa huomioon otettavaa seikkaa. Nimittävä viranomainen voi siinä tapauksessa, että ylennyskelpoisten virkamiesten ansiot ovat yhtäläiset henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti mainittujen kolmen seikan perusteella, ottaa toissijaisesti huomioon muita seikkoja, kuten ehdokkaiden iän ja heidän virkaikänsä palkkaluokassa tai yksikössä.

(ks. 28 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Casini v. komissio (T‑132/03, EU:T:2005:324, 57 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Bouillez ym. v. neuvosto (F‑53/08, EU:F:2010:37, 50 kohta) ja tuomio AC v. neuvosto (F‑9/10, EU:F:2011:160, 25 kohta)

2.      Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta ylennystä varten ehdolla olevien virkamiesten ansioiden vertailua varten, ja unionin tuomioistuinten valvonnan on tässä yhteydessä rajoituttava koskemaan sitä, onko hallintoviranomainen pitäytynyt sallituissa rajoissa kun otetaan huomioon ne keinot ja perusteet, joihin se on voinut perustaa arvionsa, ja ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen väärin. Virkamiestuomioistuin ei siis voi korvata arvioinnillaan kyseisen virkamiehen hakijoiden pätevyydestä ja ansioista tekemää arviota. Unionin tuomioistuinten ei näin ollen ole tutkittava sitä, onko hallinnon arviointi virkamiehen ammatillisista taidoista perusteltu silloin, kun se sisältää monitahoisia arvoarvostelmia, joita ei niiden luonteen vuoksi voida tarkistaa objektiivisesti. Virkamiestuomioistuimen tehtävänä ei siis ole tarkastella ylennyskelpoisten hakijoiden kaikkia asiakirja-aineistoja yksityiskohtaisesti, jotta se voi varmistaa olevansa samalla kannalla kuin nimittävä viranomainen, koska jos se ryhtyisi tällaiseen toimintaan, se ylittäisi sille kuuluvan laillisuusvalvonnan korvaamalla täten omalla arvioinnillaan nimittävän viranomaisen ylennyskelpoisten hakijoiden ansioista tekemän arvioinnin.

Hallinnolle täten tunnustettua harkintavaltaa rajoittaa kuitenkin velvollisuus suorittaa hakijoiden vertailu huolellisesti ja puolueettomasti yksikön edun nimissä ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Vaikka nimittävällä viranomaisella on henkilöstösääntöjen mukainen toimivalta suorittaa tällainen arviointi asianmukaisimpana pitämänsä menettelyn tai menetelmän mukaisesti, tämä arviointi on käytännössä suoritettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattaen, ja siinä on käytettävä toisiinsa verrattavissa olevia tietolähteitä ja tietoja.

Sen valvonnan asiayhteydessä, jota unionin tuomioistuimet kohdistavat hallinnon ylennyksiä koskevissa asioissa tekemiin valintoihin, virhe on ilmeinen, kun se on helposti havaittavissa ja voidaan todeta selvästi niiden arviointiperusteiden valossa, joita lainsäätäjä on tarkoittanut käytettäväksi ylennyspäätöksiä ja henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan mukaisia päätöksiä tehtäessä. Tästä seuraa, että sen osoittamiseksi, että hallinto on tosiseikkoja arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka on omiaan oikeuttamaan päätöksen kumoamisen, kantajan on esitettävä riittävät todisteet siitä, etteivät hallinnon esittämät arvioinnit ole uskottavia. Ilmeistä arviointivirhettä koskeva peruste on toisin sanoen hylättävä, jos kyseenalaistettua arviointia voidaan kantajan esittämistä seikoista huolimatta pitää totena tai pätevänä.

(ks. 29–31 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Casini v. komissio (EU:T:2005:324, 52 ja 53 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Canga Fano v. neuvosto (T‑281/11 P, EU:T:2013:252, 35, 41 ja 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Stols v. neuvosto (T‑95/12 P, EU:T:2014:3, 31 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio AC v. neuvosto (EU:F:2011:160, 22 ja 24 kohta); tuomio Buxton v. parlamentti (F‑50/11, EU:F:2012:51, 38 kohta) ja määräys Debaty v. neuvosto (F‑47/13, EU:F:2013:215, 33 kohta)