Language of document : ECLI:EU:F:2015:53

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

9 päivänä kesäkuuta 2015

Asia F‑65/14

EF

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Henkilöstö – EUH:n henkilöstö – Virkamiehet – Vuoden 2013 ylennyskierros – Päätös olla ylentämättä kantajaa palkkaluokkaan AD 13 – Kantajan väite ylennystä varten ehdolla olleista virkamiehistä laaditusta luettelosta – Henkilöstösääntöjen 45 artikla – Kahden vuoden vähimmäisvirkaikä palkkaluokassa – Kahden vuoden määräajan laskeminen – Ylennyspäätöksen päivämäärä

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa EF vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) nimittävän viranomaisen 9 ja 14.10.2013 tekemät päätökset, joilla hänet jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan AD 13 vuoden 2013 ylennyskierroksella.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. EF vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Edellytykset – Vähimmäisvirkaikä palkkaluokassa – Sellaista vaatimusta ei ole, jonka mukaan vähimmäisvirkaiän on vastattava arviointikertomusten kattamaa ajanjaksoa – Huomioon otettava ajankohta

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Kriteerit – Hakijoiden henkilökohtaiset ansiot – Nimittävän viranomaisen harkintavalta

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

3.      Virkamiehet – Ylennys – Ylentämättä jääneen ehdokkaan tekemä valitus – Hylkäämispäätös – Perustelut – Laajuus

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla ja 90 artiklan 2 kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 45 artiklasta käy selvästi ilmi, että ylennyskelpoisia ovat vain virkamiehet, joilla on vähintään kahden vuoden virkaikä palkkaluokassa. Tässä säännöksessä ei aseteta ylimääräistä edellytystä, jonka mukaan vaaditun kahden vuoden virkaiän on myös vastattava tarkkaan vuosittaisten arviointikertomusten kattamaa kahden vuoden ajanjaksoa; jokaisesta virkamiehestä on lähtökohtaisesti laadittava vuotuinen arviointikertomus kalenterivuotta vastaavalle ajanjaksolle.

Ylennyspäätöksen päiväys on merkityksellinen päiväys arvioitaessa sitä, onko virkamiehellä vähimmäinen virkaikä voidakseen tulla ylennetyksi.

Lisäksi henkilöstösääntöjen 45 artiklassa ei edellytetä, että päivän, jona virkaikää koskevan vaatimuksen on täytyttävä, on välttämättä vastattava vuotuisen arviointikertomuksen kattaman ajanjakson viimeistä päivää.

(ks. 26, 27 ja 29 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Casini v. komissio (T‑132/03, EU:T:2005:324, 84 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Balabanis ja Le Dour v. komissio (F‑77/05, EU:F:2006:127, 35 kohta)

2.      Yhden virkamiehen ilmeiset ja tunnustetut ansiot eivät sulje pois mahdollisuutta, että ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailussa muut virkamiehet ovat ansioituneempia.

Tältä osin kun hallinto käytti perusteena ylennettyjen virkamiesten arviointikertomuksia ja katsoi, että nämä virkamiehet olivat asianomaista virkamiestä ansioituneempia, se ei tehnyt ilmeistä arviointivirhettä eli helposti havaittavaa ja helposti todettavaa virhettä.

Sama päätelmä on tehtävä siitä toteamuksesta, joka koskee kielten käyttämistä koskevaa kriteeriä, jonka mukaan englannin ja ranskan kielten osaaminen on pääsääntöisesti riittävä unionin toimielimen toiminnallisia tarpeita varten ja että näin ollen muiden kielten osaamisella on toissijainen merkitys.

Siltä osin kuin on kyse asianomaiselle hänen eri tehtävissään kuuluvista velvollisuuksista, hän ei ole osoittanut, että hallinnon toteamuksessa, jonka mukaan nämä velvollisuudet ovat samantasoisia kuin saman palkkaluokan virkamiesten tavanomaisesti hoitamat velvollisuudet ja niitä ei näin ollen voida pitää osoituksena erityisistä ansioista ylennystä varten, on ilmeinen arviointivirhe.

(ks. 43–46 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Cubero Vermurie v. komissio (C‑446/00 P, EU:C:2001:703, 21 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Morello v. komissio (T‑164/00, EU:T:2002:312, 100 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Trentea v. FRA (F‑112/10, EU:F:2012:179, 104 kohta)

3.      Nimittävä viranomainen ei ole velvollinen perustelemaan ylennyspäätöksiä ylentämättä jääneille virkamiehille. Sen on kuitenkin perusteltava päätöksensä, jolla ylentämättä jääneen virkamiehen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemä valitus on hylätty, koska tällaisen päätöksen perustelujen katsotaan olevan samat kuin sen päätöksen perustelut, joihin valitus oli kohdistettu.

Koska ylennykset perustuvat henkilöstösääntöjen 45 artiklan sanamuodon mukaan valintaan, perustelut voivat koskea vain sitä, täyttyvätkö ne lailliset edellytykset, jotka henkilöstösäännöissä on asetettu ylennyksen sääntöjenmukaisuudelle. Erityisesti nimittävä viranomainen ei ole velvollinen paljastamaan ylentämättä jääneelle virkamiehelle hänestä ja ylennetyistä virkamiehistä suorittamaansa vertailua.

(ks. 50 ja 51 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Contargyris v. neuvosto (T‑6/96, EU:T:1997:76, 147 ja 148 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Merhzaoui v. neuvosto (F‑18/09, EU:F:2011:180, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)