Language of document : ECLI:EU:F:2015:36

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(yhden tuomarin kokoonpano)

29 päivänä huhtikuuta 2015

Asia F‑17/14

Carlos Ibáñez Martínez

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Ansiopisteiden myöntäminen – Kertomuksista vastaavan komitean lausunto – Hallinnon laaja harkintavalta – Yhdenvertainen kohtelu

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Carlos Ibáñez Martínez vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan parlamentin päätöksen, jolla hänelle myönnettiin vuoden 2012 ylennyskierroksella kaksi ansiopistettä, siltä osin kuin tässä päätöksessä ei myönnetty hänelle kolmatta ansiopistettä.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Carlos Ibánez Martínez vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat – Ilmeisen arviointivirheen käsite

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

Hallinnolla on laaja harkintavalta niiden ansioiden arvioimisessa, jotka on otettava huomioon henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaista ylennyspäätöstä varten; tästä seuraa, että asian laita on näin on myös ansiopisteiden myöntämisestä tehdyn päätöksen yhteydessä. Näin ollen unionin tuomioistuinten on rajoituttava valvonnassaan sen tutkimiseen, onko hallinto pysynyt hyväksyttävissä rajoissa, kun otetaan huomioon sen keinot ja mahdollisuudet päätyä arviointiinsa, sekä sen selvittämiseen, ettei se ole käyttänyt valtaansa ilmeisen väärin.

Sen osoittaminen, että hallinto on tehnyt tosiseikkojen arvioinnissa ilmeisen virheen, jonka perusteella päätös voidaan kumota, edellyttää, että näyttö, jonka esittäminen kuuluu kantajalle, riittää viemään uskottavuuden hallinnon tekemiltä arvioinneilta. Toisin sanoen ilmeistä virhettä koskeva kanneperuste on hylättävä jos asianomaisen virkamiehen esittämistä seikoista huolimatta riitautettua arviointia voidaan edelleen pitää todenmukaisena tai pätevänä. Ylennystä koskevissa asioissa virhettä on siis pidettävä ilmeisenä kun se on helposti havaittavissa ja se voidaan todeta selvästi niiden arviointiperusteiden valossa, joita lainsäätäjä on tarkoittanut käytettäväksi ylennyspäätöksiä tehtäessä.

Tältä osin hallinnolla on laaja harkintavalta siltä osin, minkä merkityksen se antaa kullekin henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa säädetylle kolmelle arviointiperusteelle, sillä sen sanamuodossa ei suljeta pois painottamisen mahdollisuutta.

(ks. 42–44 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Canga Fano v. neuvosto (T‑281/11 P, EU:T:2013:252, 123 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Collee v. parlamentti (F‑148/06, EU:F:2008:169, 39 ja 40 kohta); tuomio Canga Fano v. neuvosto (F‑104/09, EU:F:2011:29, 35 kohta); tuomio Buxton v. parlamentti (F‑50/11, EU:F:2012:51, 37 ja 38 kohta) ja tuomio Bouillez v. neuvosto (F‑75/11, EU:F:2012:152, 58 kohta)