Language of document : ECLI:EU:F:2015:58

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(ensimmäinen jaosto)

16 päivänä kesäkuuta 2015

Asia F‑118/10 DEP

Aristidis Psarras

vastaan

Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen

Aihe:      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklaan perustuva korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, joka on esitetty virkamiestuomioistuimen 2.10.2012 antaman tuomion Psarras v. ENISA (F‑118/10, EU:F:2012:138) seurauksena.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston on korvattava Aristidis Psarrasille asiassa F-118/10 korvattavina oikeudenkäyntikuluina, vahvistetaan 17 456,75 euroa, ja tälle summalla on maksettava viivästyskorkoa tämän määräyksen tiedoksiantopäivästä lukien maksupäivään saakka siten, että sovellettava korkokanta lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioille kyseisellä ajanjaksolla vahvistaman korkokannan mukaan kolmella ja puolella prosenttiyksiköllä korotettuna.

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Huomioon otettavat seikat – Palkkiot, joita asianosaisten on maksettava asianajajilleen – Asianajajan palveluiden välttämätön luonne, joka voidaan päätellä virkamiestuomioistuimessa käydyn menettelyn yhteydessä toteutetuista toimista

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan c alakohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus – Vaatimuksen esittämisen määräaika – Kohtuullisen ajan noudattaminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 1 kohta)

3.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Turvautuminen useampaan kuin yhteen asianajajaan

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan c alakohta)

1.      Unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa niiden palkkioiden määrää, joita asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan ne määrittelevät enimmäismäärän, johon asti nämä palkkiot voidaan periä takaisin oikeudenkäyntikulujen maksamiseen velvoitetulta asianosaiselta. Ratkaistessaan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen unionin tuomioistuinten ei tarvitse ottaa huomioon asianajajien kansallisia palkkiosääntöjä eikä asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien mahdollista sopimusta asiasta.

Ellei unionin oikeuteen sisälly säännöksiä palkkion suuruudesta, unionin tuomioistuinten on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ottamalla huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta sekä asian vaikeusaste, oikeudenkäyntimenettelystä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja oikeudenkäynnin taloudellinen merkitys asianosaisille.

Tältä osin siitä seikasta, että asianajaja on toimittanut kannekirjelmän, osallistunut suulliseen käsittelyyn ja toimittanut erilaisia kirjelmiä, voidaan päätellä, että tämä asianajaja on tosiasiallisesti ryhtynyt virkamiestuomioistuimessa käytävän menettelyn kannalta tarpeellisiin toimiin ja suorituksiin.

Näiden välttämättömien palveluiden hinnan määrittelemisen osalta se, että on osoitettu, että korvattaviksi haetut oikeudenkäyntikulut on maksettu, ei ole edellytys sille, että virkamiestuomioistuin vahvistaa korvattavat oikeudenkäyntikulut.

(ks. 24, 25 ja 33–35 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: määräys Kronofrance v. Saksa ym. (C‑75/05 P‑DEP ja C‑80/05 P-DEP, EU:C:2013:458, 30 kohta)

Virkamiestuomioistuin: määräys X v. parlamentti (F‑14/08 DEP, EU:F:2009:149, 22 kohta); määräys Schönberger v. parlamentti (F‑7/08 DEP, EU:F:2010:32, 24 kohta); määräys De Nicola v. EIP (F‑55/08 DEP, EU:F:2011:155, 40 ja 41 kohta); Martinez Erades v. EUH (F‑64/12 DEP, EU:F:2013:111, 21 kohta); Cuallado Martorell v. komissio (F‑96/09 DEP, EU:F:2013:186, 28 kohta) ja määräys Bogusz v. Frontex (F‑5/12 DEP, EU:F:2014:179, 30–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva pyyntö on esitettävä kohtuullisessa ajassa, jonka jälkeen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitettu asianosainen voi perustellusti katsoa, että saatavaan oikeutettu osapuoli on luopunut oikeudestaan. Kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden ja muun muassa sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä vastapuolina olevien asianosaisten käyttäytymisen perusteella.

Asianosaisten käyttäytymisen osalta, vaikka valituksen tekemisellä ei ole lykkäävää vaikutusta, on täysin ymmärrettävää, että oikeudenkäyntikuluihin oikeutettu asianosainen odottaa valituksen tekemisen määräajan päättymistä ennen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksensa tekemistä.

(ks. 28 ja 30 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: määräys Dietz v. komissio (126/76 DEP, EU:C:1979:158, 1 kohta)

Unionin tuomioistuin: uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP (C‑334/12 RX-II, EU:C:2013:134, 28 ja 33 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: määräys Air France v. komissio (T‑2/93 DEP, EU:T:1996:48, 10–12 kohta)

3.      Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus on melko vakiomallinen, ja se erottuu pääsääntöisesti sillä, ettei siihen liity mitään vaikeuksia asianajajalle, joka on jo käsitellyt asian asiakysymysten osalta.

Mitä kuitenkin tulee uuden asianajajan osallistumisesta asian käsittelyyn oikeudenkäynnin jälkeen aiheutuneihin kuluihin, oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvollisen asianosaisen tarvitsee vastata niistä vain siltä osin kuin ne vastaavat aikaa, jonka tämä uusi asianajaja on käyttänyt asian hyväksi, mihin ei kuitenkaan lasketa mukaan sitä aikaa, joka häneltä välttämättä on kulunut asiaan tutustumiseen.

(ks. 53 ja 54 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: määräys France Télévisions v. TF1 (C‑451/10 P‑DEP, EU:C:2012:323, 32 kohta) ja määräys CPVO v. Schräder (C‑38/09 P‑DEP, EU:C:2013:679, 42 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: määräys Enso-Gutzeit v. komissio (T‑337/94 DEP, EU:T:2000:76, 21 kohta)

Virkamiestuomioistuin: määräys Bogusz v. Frontex (EU:F:2014:179, 47 kohta)