Language of document : ECLI:EU:C:2016:225

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

NILS WAHL

7 päivänä huhtikuuta 2016 (1)

Asia C‑102/15

Gazdasági Versenyhivatal

vastaan

Siemens Aktiengesellschaft Österreich

(Ennakkoratkaisupyyntö – Fővárosi Ítélőtábla (Budapestin muutoksenhakutuomioistuin, Unkari))

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 44/2001 – 1 artiklan 1 kohta – Soveltamisala – Siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsite – 5 artiklan 3 alakohta – Toimivalta käsitellä ja ratkaista sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevia asioita – Kanne, jossa vaaditaan palauttamista perusteettoman edun perusteella





1.        Käsiteltävä asia koskee sitä, kuuluvatko perusteettomaan etuun perustuvat palauttamisvaatimukset asetuksessa (EY) N:o 44/2001(2) säädettyyn ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta” koskevaan toimivaltaan.

2.        Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin se, että se myös antaa unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden täsmentää asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaa.

3.        Esitän tässä ratkaisuehdotuksessa, miksi pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kanne, joka pohjautuu täysin seuraamusmaksun määräämiseen kansallisten kilpailusääntöjen rikkomisesta, ei koske siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita, joihin asetusta N:o 44/2001 sovelletaan. Se koskee pikemminkin hallinto-oikeudellisia asioita, jotka on 1 artiklan 1 kohdassa jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

4.        Syistä, jotka eivät ole ilmeisiä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole tiedustellut, kuuluuko sen käsiteltävänä oleva kanne asetuksen soveltamisalaan. Yksi mahdollinen selitys tälle, kuten istunnossa nähtiin, saattaa itse asiassa olla se, että Unkarin lainsäädännössä tällaiset kanteet ovat selkeästi siviilioikeudellisia asioita.

5.        Täydellisyyden vuoksi selitän myös, miksi palauttamisvaatimukset eroavat olennaisesti sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevista vaatimuksista. Tämän perusteella katson, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohta, jossa annetaan erityinen toimivalta käsitellä ja ratkaista sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevia asioita, ei mahdollista tällaisia vaatimuksia koskevien kanteiden nostamista jäsenvaltiossa, jossa ei ole vastaajan kotipaikka.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

      Asetus N:o 44/2001

6.        Asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan (Soveltamisala) 1 kohdan mukaan asetusta sovelletaan ”siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Erityisesti asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin”.

7.        Asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan, joka sisältyy asetuksen II lukuun (Toimivalta) ja tarkemmin sanoen sen 1 jaksoon (Yleiset säännökset), 1 kohdassa säädetään, että ”kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu”.

8.        Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 2 jaksoon sisältyvät erityistä toimivaltaa koskevat säännökset, mukaan lukien 5 artikla.

9.        Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan mukaan silloin, kun henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa ”sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä”.

10.      Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukaan silloin, kun henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa toisessa jäsenvaltiossa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”.

      Unkarin oikeus

11.      Unkarin siviililain(3) 301 §:n 1 momentissa säädetään rahamääräisistä saatavista, ja sen mukaan – jollei toisin ole säädetty – velallisella on velan erääntymisajankohdasta lähtien velvollisuus maksaa viivästyskorkoa, joka määräytyy Unkarin keskuspankin sen peruskoron mukaan, joka oli voimassa sitä puolivuotiskautta edeltäneenä viimeisenä päivänä, jolloin maksu viivästyi, vaikkei velasta ollut sovittu maksettavaksi korkoa. Koronmaksuvelvollisuus säilyy myös silloin, kun velallinen voi perustella viivästyksen.

12.      Siviililain 361 §:n 1 momentissa säädetään, että jokaisella, joka on toisen kustannuksella saanut perusteettoman taloudellisen etuuden, on velvollisuus palauttaa kyseinen etuus.

13.      Sopimattoman markkinakäyttäytymisen ja kilpailunrajoitusten kieltämisestä annetun vuoden 1996 lain nro LVII(4) 83 §:n 5 momentissa, sellaisena kuin sitä sovellettiin merkityksellisenä ajankohtana, säädetään, että jos Versenytanácsin (kilpailuviranomaisen jaosto; Gazdasági Versenyhivatalin eli Unkarin kilpailuviranomaisen (jäljempänä viranomainen) elin) päätös on lainvastainen ja jos asianosaisella on sillä perusteella oikeus saada seuraamusmaksu palautetuksi, palautettavaan summaan lisätään korot, jotka lasketaan soveltamalla keskuspankin peruskorkoa kaksinkertaisena.

II     Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymys

14.      Viranomainen määräsi Siemens Aktiengesellschaft Österreich ‑yhtiölle (jäljempänä Siemens), jonka kotipaikka on Itävallassa, kilpailuoikeudellisessa menettelyssä 159 000 000 Unkarin forintin (HUF) suuruisen seuraamusmaksun (jäljempänä riidanalainen päätös). Siemens haki muutosta riidanalaiseen päätökseen Unkarin hallintotuomioistuimissa. Koska muutoksenhaulla ei ollut lykkäävää vaikutusta, Siemens maksoi seuraamusmaksun.

15.      Ensimmäisen asteen hallintotuomioistuin alensi seuraamusmaksun määrän 27 300 000 HUF:iin. Toisen asteen hallintotuomioistuin vahvisti kyseisen tuomion.

16.      Viranomainen palautti 31.10.2008 toisen asteen tuomioistuimen päätöksen perusteella Siemensille määrätystä 159 000 000 HUF:in seuraamusmaksusta 131 700 000 HUF ja maksoi Siemensille vuoden 1996 lain nro LVII 83 §:n 5 momentin perusteella myös korkoa 52 016 230 HUF.

17.      Viranomainen teki toisen asteen hallintotuomioistuimen päätöksestä oikeuskysymyksiin rajoittuvan valituksen (jäljempänä Revision-valitus) Legfelsőbb Bíróságiin (Unkarin ylin tuomioistuin, nykyisin Kúria). Legfelsőbb Bíróságin mukaan Siemensille määrätty 159 000 000 HUF:in suuruinen seuraamusmaksu oli perusteltu. Tämän perusteella Siemens maksoi 25.11.2011 seuraamusmaksun jäljellä olevan määrän eli 131 700 000 HUF mutta kieltäytyi palauttamasta 52 016 230 HUF:in summaa.

18.      Viranomainen vaatii siviililain 361 §:n 1 momentin nojalla 12.7.2013 Siemensiä vastaan nostamassaan kanteessa, että Siemens velvoitetaan palauttamaan 52 016 230 HUF perusteettoman edun perusteella (jäljempänä kyseessä oleva vaatimus) ja maksamaan viivästyskorkoa kyseiselle summalle.

19.      Viranomainen vaatii myös, että Siemens velvoitetaan siviililain 301 §:n 1 momentin nojalla maksamaan 29 183 277 HUF viivästyskorkoa 131 700 000 HUF:in suuruisesta seuraamusmaksusta 2.11.2008 ja 24.11.2011 väliseltä ajalta. Viranomainen vetoaa vaatimuksensa tueksi siihen, että riidanalaista päätöstä on pidettävä lainmukaisena ex tunc, joten viranomaisen olisi pitänyt saada loput seuraamusmaksun määrästä ensimmäisenä työpäivänä (2.11.2008) perusteettoman palautuksen (31.10.2008) jälkeen.

20.      Viranomaisen mukaan perusteettoman edun saaminen on sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia. Näin ollen viranomainen katsoo, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukaisen erityisen toimivallan perusteella ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on tarvittava toimivalta pääasian oikeudenkäynnissä.

21.      Siemens kiistää tämän ja väittää, ettei asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa voida soveltaa käsiteltävässä asiassa, koska Unkarin lainsäädännön mukaan perusteettoman edun palauttamisvelvollisuus ei perustu menettelyn lainvastaisuuteen vaan siihen, ettei taloudelliselle etuudelle ole oikeudellista perustaa. Viivästyskorkoja koskevista viranomaisen vaatimuksista Siemens toteaa, etteivät viivästyskorot ole vahingonkorvausta, koska niiden maksaminen ei määräydy sen perusteella, onko vahinkoa tapahtunut.

22.      Fővárosi Törvényszék (Budapestin tuomioistuin, Unkari) päätti 12.6.2014 asian käsittelyn, sillä sen mukaan perusteettoman edun ei voida katsoa olevan relevantti sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun kannalta. Sen mukaan perusteeton etu ei ole vahingonkorvausvastuun syntyperuste eikä vahinkoa ole syntynyt, vaan kyse oli pelkästä taloudellisesta menetyksestä ja oikeudellisen perustan puuttumisesta.

23.      Viranomainen haki 12.6.2014 tehtyyn päätökseen muutosta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja väittää, että Fővárosi Törvényszék (Budapestin tuomioistuin) on toimivaltainen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on nyt tutkittava päätös asian käsittelyn päättämisestä toimivallan puuttumisen vuoksi.

24.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli epävarma asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan oikeasta tulkinnasta, joten se päätti 2.3.2015 lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [asetuksen N:o 44/2001] 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuna sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevana asiana pidettävä vaatimusta, jonka perustana on kilpailuoikeudellisessa menettelyssä määrätty seuraamusmaksu, jonka toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut asianosainen maksoi, kun seuraamusmaksun palautus tälle osoittautui myöhemmin perusteettomaksi, ja jonka kilpailuviranomainen on esittänyt kyseistä asianosaista vastaan saadakseen palautuksen yhteydessä tälle asianosaiselle maksamansa lakisääteiset korot palautetuiksi?”

25.      Kirjallisia huomautuksia esittivät Siemens, viranomainen, Unkarin, Saksan ja Italian hallitukset sekä komissio. Kaikki edellä mainitut Italian hallitusta lukuun ottamatta esittivät suullisia huomautuksia 14.1.2016 pidetyssä istunnossa.

III  Asian tarkastelu

26.      Kuten edellä todettiin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko vaatimus toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle asianosaiselle suoritetun maksun palauttamisesta sillä perusteella, että maksu osoittautui myöhemmin perusteettomaksi, asia, jota sen jäsenvaltion, johon kantaja on sijoittautunut, tuomioistuimet voivat käsitellä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetyn sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan erityisen toimivallan perusteella.

27.      Kuten edellä myös todettiin, hallinto-oikeudelliset asiat, sellaisena kuin tätä käsitettä käytetään asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 1 kohdassa, eivät kuitenkaan kuulu asetuksen soveltamisalaan. Edellä esitetty huomioon ottaen ennen asiakysymykseen vastaamista on tarkasteltava sitä, kuuluuko kyseessä oleva vaatimus, joka pohjautuu kansallisen kilpailuviranomaisen kansallisten kilpailusääntöjen rikkomisesta hallintomenettelyssä määräämään seuraamusmaksuun, asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan.

      Asetuksen N:o 44/2001 soveltamisala

1.       Alustavat huomautukset

28.      Alusta alkaen asetuksen N:o 44/2001 kohde on rajoittunut siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden ja käänteisesti hallinto-oikeudellisten asioiden käsitteet ovat unionin oikeuden itsenäisiä käsitteitä.(5)

29.      Näin ollen sillä, voidaanko pääasiaa pitää Unkarin lainsäädännön nojalla luonteeltaan hallinto-oikeudellisena vai siviili- ja kauppaoikeudellisena, ei ole vaikutusta asetuksen N:o 44/2001 sovellettavuuteen. Asetuksen sovellettavuutta ei siten estä se, ettei ennakkoratkaisupyyntöön sisälly kysymystä asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalasta, eikä se, että kaikki ennakkoratkaisumenettelyn osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että Unkarin lainsäädännön mukaan pääasia on siviilioikeudellinen asia.

30.      Tässä yhteydessä se, ettei asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalasta ole esitetty kysymystä, ei estä unionin tuomioistuinta käsittelemästä tätä asiaa. Unionin tuomioistuimella on itse asiassa useita mahdollisia vaihtoehtoja. Unionin tuomioistuin voi ensinnäkin katsoa, ettei sillä ole toimivaltaa, kun on selvää, että unionin oikeuden säännöstä, jonka tulkintaa unionin tuomioistuimelta on pyydetty, ei voida soveltaa.(6)Toiseksi unionin tuomioistuin voi vaihtoehtoisesti todeta, ettei asiaa voida ottaa tutkittavaksi unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c kohdan nojalla.(7) Unionin tuomioistuin voi kolmanneksi katsoa, että se, ettei asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa voida soveltaa, ei liity ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen vaan sen aineelliseen puoleen.(8)

31.      Omasta puolestani totean, että jos unionin tuomioistuin on kanssani samaa mieltä siitä, ettei pääasian kohde kuulu asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan, tästä seuraisi joka tapauksessa pääasian riidan ratkeaminen. Se antaisi siten de facto aineellisen vastauksen ennakkoratkaisukysymykseen. Ennakkoratkaisupyyntö vaikuttaa lisäksi täyttävän muut työjärjestyksen 94 artiklan a ja b kohdassa luetellut muotovaatimukset. Tämän perusteella, ja kun otetaan asianmukaisesti huomioon ennakkoratkaisumenettelyssä edellytettävä yhteistyön henki – yhteistyön, jossa unionin tuomioistuimen on annettava ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus –, ehdotan, että unionin tuomioistuin muotoilee ennakkoratkaisukysymyksen uudelleen siten, että se koskee sitä, kuuluuko pääasia asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan.

2.       Asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalan tarkastelu

32.      Ennakkoratkaisupyynnössä ei esitetä sitä koskevaa kysymystä, kuuluuko kyseessä oleva vaatimus asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan, eikä siis myöskään käsitellä tätä kysymystä. Tästä huolimatta viranomainen, Unkarin hallitus ja komissio, jotka vetoavat lähinnä tuomioon Sapir ym.,(9) väittävät (Unkarin hallitus varsin seikkaperäisesti), ettei kyseessä oleva vaatimus ole hallinto-oikeudellinen asia. Suullisessa käsittelyssä Siemens toisti, yllättävää kyllä, tämän näkemyksen, kuten Saksan hallituskin.

33.      Muistutan, että asetuksen N:o 44/2001 soveltamisala on rajattu koskemaan siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita ja että se rajataan pääasiallisesti joko oikeusriidan asianosaisten välisten oikeussuhteiden laadun tai oikeusriidan kohteen perusteella. Vaikka tietyt viranomaisen ja yksityisen väliset oikeusriidat saattavatkin kuulua asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan, näin ei ole viranomaisen käyttäessä julkista valtaa.(10) Ratkaiseva kysymys on se, perustuuko kanne säännöksiin, joilla lainsäätäjä on antanut julkisoikeudelliselle elimelle oman etuoikeuden.(11)

34.      Vaikka on selvää, että kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä nostetut ”yksityisten” kanteet kuuluvat asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan,(12) on aivan yhtä selvää, että seuraamus, jonka hallintoviranomainen on määrännyt käyttäessään sille kansallisessa lainsäädännössä annettua sääntelyvaltaa, kuuluu hallinto-oikeudellisten asioiden käsitteeseen. Jälkimmäiseen tapaukseen kuuluu ehdottomasti seuraamusmaksujen määrääminen kilpailunrajoitukset kieltävien kansallisten sääntöjen rikkomisesta, mikä mielestäni kuuluu julkisen vallan käytön ”kovaan ytimeen”.

35.      Pääasian taustalla oleva tilanne ei ole mitenkään yksinkertainen. Kyseessä oleva vaatimus ei koske itse seuraamusmaksun maksamista, vaan se on palauttamisvaatimus, joka koostuu i) sen (seuraamusluonteisen) koron palauttamisesta, joka on keskuspankin peruskorko kaksinkertaisena ja jonka viranomainen alun perin maksoi kansallisen muutoksenhakumenettelyn tuloksen seurauksena, ii) kyseiselle määrälle laskettavasta viivästyskorosta ja iii) itse seuraamusmaksun maksamatta olevalle määrälle laskettavasta viivästyskorosta.

36.      Unionin tuomioistuimen tätä koskeva oikeuskäytäntö on lisäksi luonteeltaan tapauskohtainen,(13) mikä vaikeuttaa yleisen lähestymistavan omaksumista.

37.      Asetuksen N:o 44/2001 edeltäjästä eli Brysselin yleissopimuksesta(14) unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että ”kanteen on katsottava jäävän Brysselin yleissopimuksen ulkopuolelle pelkästään sen seikan vuoksi, että vesiväylän hoitamisesta vastaava valtio toimii kyseiset kulut periessään sellaisen saamisoikeuden perusteella, joka perustuu julkisen vallan harjoittamiseen, riippumatta kansallisen oikeuden mukaisesti tätä varten käytettävissä olevan oikeudenkäyntimenettelyn luonteesta”.(15)

38.      Edellisessä kohdassa mainitun toteamuksen keskeinen sisältö pätee nähdäkseni nykyäänkin: julkisen vallan toimeen eli julkisen vallan käyttöön perustuvat saatavat eivät kuulu asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan. Nyt käsiteltävässä asiassa viranomaisen nostaman kanteen ja siihen sovellettavien sääntöjen arvioinnin perusteella katson näin ollen, että kyseessä oleva vaatimus ja muut vaatimukset, jotka kaikki perustuvat viranomaisen määräämään seuraamusmaksuun, eivät ole siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita.

39.      Käsiteltävässä asiassa viranomaisen määräämän seuraamusmaksun määrän alentamisella oli viranomaisen päätösten vaikutuksia koskevan Unkarin lainsäädännön – vuoden 1996 lain nro LVII 83 §:n 5 momentin – nojalla automaattinen sivuvaikutus, nimittäin kyseessä olevan vaatimuksen syntyminen. Tarkemmin sanoen kyseessä oleva vaatimus on yhdistelmä useita Unkarin lainsäädännölle ominaisia piirteitä: i) riidanalaisesta päätöksestä tehty muutoksenhaku ei keskeyttänyt riidanalaisen päätöksen soveltamista, ii) toisen asteen hallintotuomioistuimen harjoittaman valvonnan seurauksena viranomainen oli kyseisen säännöksen nojalla velvollinen maksamaan Siemensille palautetun seuraamusmaksun määrästä korkoa, jonka määrä oli keskuspankin peruskorko kaksinkertaisena, ja iii) Kúrian (ylimmän tuomioistuimen) ratkaisu vaikutti taannehtivasti (ex tunc). Vaikuttaakin siltä, että aina kun hallintotuomioistuimet kumoavat viranomaisen määräämän seuraamusmaksun tai alentavat sen määrää ja kun seuraamusmaksu myöhemmin pysytetään voimassa, Unkarin hallintomenettelyn edellä mainittujen osatekijöiden yhdistelmä tuottaa yleensä saman tuloksen: asianomainen yritys on saanut vuoden 1996 lain nro LVII 83 §:n 5 momentin nojalla korkoa, jonka palauttamista viranomainen vaatii. Tämä tulos vaikuttaa siten olevan erottamaton osa hallintopäätöksen valvontaa Unkarin lainsäädännön nojalla. Se, että viranomainen on nostanut Unkarin siviilituomioistuimissa kanteen Siemensiä vastaan, ei poista sitä, että asianosaisten välinen riita perustuu julkisoikeuteen.

40.      Tätä näkemystäni voidaan havainnollistaa yksinkertaisemmalla esimerkillä: jos pääasian riita olisi koskenut ainoastaan edellä tämän ratkaisuehdotuksen 19 kohdassa mainittua viranomaisen vaatimusta korkojen maksamisesta, koska Siemens oli maksanut jäljellä olleen seuraamusmaksun määrän myöhässä, epäilen, että käsiteltävä asia olisi aiheuttanut mitään ongelmia. Tällainen vaatimus perustuisi kiistatta julkisen vallan käyttöön. Vaikka kyseessä oleva vaatimus onkin melko monitahoinen palauttamisvaatimus, on niin, että aivan kuten muut viranomaisen vaatimukset pääasiassa se perustuu täysin viranomaisen Siemensille määräämään hallinnolliseen seuraamukseen.

41.      Viranomainen kuitenkin väittää Unkarin hallituksen tukemana, että se yritti – oletettavasti sen jälkeen, kun Kúria (ylin tuomioistuin) oli pysyttänyt riidanalaisen päätöksen voimassa – turhaan panna täytäntöön vaatimuksensa, joka koski vuoden 1996 lain nro LVII 83 §:n 5 momentin mukaisesti maksettujen korkojen palauttamista, hallinnollisessa täytäntöönpanomenettelyssä közigazgatási és munkaügyi bíróságissa (hallinto- ja työtuomioistuin, Unkari). Vaatimus evättiin väitetysti sillä perusteella, ettei kyseessä oleva vaatimus perustunut suoraan riidanalaiseen päätökseen eikä ollut siksi täytäntöönpanokelpoinen. Siemens vahvistaa tapahtumien kulun kuvauksen. Viranomainen väittää näin ollen, ettei se voi panna vaatimustaan täytäntöön hallinnollisesti.

42.      Sen lisäksi, ettei näitä väitteitä toisteta ennakkoratkaisupyynnössä eikä niitä ole siten vahvistettu, huomautan heti aluksi, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon epääminen kyseessä olevan vaatimuksen osalta on ymmärrettävää. Ajankohtana, jona päätös seuraamusmaksun määräämisestä annetaan, on nimittäin epävarmaa, riitautetaanko päätös ja, jos näin tapahtuu, kumoavatko hallintotuomioistuimet sen, ja vieläkin epävarmempaa, pysytetäänkö päätös voimassa muutoksenhakuvaiheessa. Toisin sanoen on niin, että koska Siemens oli maksanut seuraamusmaksun kokonaisuudessaan, riidanalainen päätös oli pantu täytäntöön sen ehtojen mukaisesti. Katson kuitenkin, että tämä väite vahvistaa näkemykseni: viranomaisella on tavallisesti poikkeuksellinen täytäntöönpanovalta verrattuna sääntöihin, joita sovelletaan yksityisoikeudessa säänneltyihin henkilöiden välisiin suhteisiin. Se, ettei tämä toimivalta ulottunut tässä tapauksessa kyseessä olevaan vaatimukseen, on merkityksetöntä, aivan kuten Unkarin lainsäädännön nojalla oikean foorumin määrittäminen kyseessä olevan vaatimuksen kohteena olevan summan takaisinsaamiselle ei ole ratkaisevaa asetuksen N:o 44/2001 soveltamisen kannalta. Itse asiassa takaisinsaannin kannalta viranomaisen ehdottama perustelulinja johtaisi ainoastaan siihen, että määrätään symbolisia (hallinnollisia) seuraamusmaksuja, joista olisi kuitenkin maksettava ankara (siviili- ja kauppaoikeudellinen) korko.

43.      En ole myöskään vakuuttunut Unkarin hallituksen väitteestä, jonka mukaan Kúria (ylin tuomioistuin) on toistuvasti todennut, että ”tuomioistuinvalvonta ei ole hallintomenettelyn yksi vaihe eikä jatkoa sille vaan riippumaton jälkimmäisestä paitsi organisatorisella myös menettelyllisellä tasolla” ja että ”nämä kaksi menettelyä ovat erillisiä ja hallintomenettely päättyy lainvoimaiseen päätökseen”.(16) Siitä riippumatta, että päätös on lainvoimainen vain, jos sitä ei ole kumottu tuomioistuinvalvonnan yhteydessä, sillä, miten menettely mielletään kansallisella tasolla, ei ole vaikutusta asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan. Asetusta ei voida tulkita yksinomaan tietyissä jäsenvaltioissa olevien erityyppisten tuomioistuinten välisen toimivaltajaon perusteella.(17) Useiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissähän ei edes tunneta siviilituomioistuin- ja hallintotuomioistuinjärjestelmän välistä jakoa.(18)

44.      Tässä vaiheessa huomauttaisin myös, että näkemystäni tukevat useat asianomaisiin viranomaisiin liittyvät tekijät, joita tässä yhteydessä on korostettu. Ensinnäkään kyseessä oleva vaatimus ei ole seuraus erillisestä ja vapaaehtoisesti otetusta velvoitteesta, joka on riippumaton määrätystä seuraamusmaksusta.(19)Toiseksi seuraamusmaksu, johon kyseessä oleva vaatimus perustuu, ei kuvasta tyypillistä asetuksessa N:o 44/2001 tarkoitettua siviili- ja kauppaoikeudellista asiaa, aivan päinvastoin.(20)Kolmanneksi ratkaisevaa on se, ettei kyseessä olevan vaatimuksen kohteena olevaa summaa maksettu Siemensille erehdyksessä. Se ei ollut seurausta viranomaisen senkaltaisesta yksinkertaisesta virheestä, jonka mikä tahansa yksityinen osapuoli olisi saattanut tehdä (tunnetaan yleisesti vaatimuksena condictio indebiti). Päinvastoin kyseessä oleva vaatimus syntyi puhtaasti ja yksinkertaisesti pääasiassa kyseessä olevaan hallintomenettelyyn sovellettavan lainsäädännön seurauksena.(21)

45.      Näkemystäni ei horjuta myöskään tuomio Sunico ym., jossa oli eittämättä kyse arvonlisäveroa koskevasta väitetystä karusellipetoksesta. Todellisuudessa unionin tuomioistuin vaikuttaa mainitussa asiassa antaneen suuren painoarvon kansalliselle lainsäädännölle, kun se katsoi, että asetusta N:o 44/2001 sovellettiin asiassa. Ei pidä kuitenkaan sivuuttaa sitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten Sunicoa vastaan nostaman kanteen oikeudellisena perustana ei ollut arvonlisäverolainsäädäntö vaan Sunicon väitetty sopimukseen perustumaton vastuu (petostarkoituksessa toteutetun deliktisen yhteistoiminnan (tortius conspiracy to defraud) muodossa), johon vahinkojen mahdollinen korvaaminen perustui. Sunicon ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten välillä ei myöskään ollut hallinnollista suhdetta, koska ensiksi mainittu ei ollut velvollinen maksamaan arvonlisäveroa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.(22)

46.      Edellä esitetystä seuraa, että pääasiassa nostettu kanne kyseessä olevan vaatimuksen maksamiseksi on hallinto-oikeudellinen asia, joka asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 1 kohdan mukaan ei kuulu asetuksen soveltamisalaan. Unionin tuomioistuimen olisi näin ollen vastattava ennakkoratkaisukysymykseen siten, että kanne, jossa vaaditaan palauttamista sellaisen perusteettoman edun perusteella, joka perustuu pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kilpailumenettelyssä määrätyn seuraamuksen palauttamiseen, ei ole asetuksen N:o 44/2001 1 artiklassa tarkoitettu siviili- ja kauppaoikeudellinen asia.

47.      Siltä varalta, että unionin tuomioistuin kuitenkin katsoo pääasian koskevan siviili- ja kauppaoikeudellista asiaa, selitän seuraavaksi, miksi en joka tapauksessa katso, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa annetaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle erityinen toimivalta ratkaista pääasia.

      Asiakysymys

1.       Alustavat huomautukset

48.      Käsiteltävä asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden antaa kipeästi kaivattua selvennystä asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdan sekä 5 artiklan 1 ja 3 alakohdan keskinäiseen suhteeseen. Aloitan arviointini palauttamalla mieleen tähän kysymykseen sovellettavat perusperiaatteet.

49.      Asetuksella N:o 44/2001 pyritään takaamaan, että tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuus on hyvä ja että ne perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella. Vastaajan kotipaikan tuomioistuin on aina toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riidan kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu (yksinomainen toimivalta) – esimerkiksi kanteissa, jotka koskevat esineoikeutta kiinteään omaisuuteen. Lisäksi asianmukaisen lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen yhteyden vuoksi tulisi olla tiettyjä vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi (erityinen toimivalta) – esimerkiksi sen paikkakunnan tuomioistuin, missä kanteen perusteena oleva sopimusvelvoite on täytetty tai täytettävä.(23)

50.      Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että asetus N:o 44/2001 perustuu siihen ajatukseen, että kanne on nostettava vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa.

51.      Näin ollen ei olekaan yllättävää, että unionin tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 44/2001 II luvussa säädetty yleinen toimivaltaa koskeva järjestelmä perustuu sen 2 artiklan 1 kohdassa ilmaistuun yleiseen sääntöön, jonka mukaan kanne sitä vastaan, jolla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, nostetaan osapuolten kansalaisuudesta riippumatta tämän kotivaltion tuomioistuimessa. Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 2 jaksossa säädetään vain tästä vastaajan kotipaikan tuomioistuinten toimivaltaa koskevasta pääsäännöstä tehtävänä poikkeuksena joistakin erityisistä toimivaltasäännöistä, joihin tämän asetuksen 5 artikla kuuluu.(24)

52.      Erityisiä toimivaltasääntöjä, jotka täydentävät asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdan yleissääntöä, olisi tulkittava niiden varsinaisen merkityksen mukaisesti, ja tämä merkitys määritetään ottamalla huomioon oikeussäännön tarkoitus ja sanamuoto ja sen säädöksen rakenne ja tavoite, johon oikeussääntö kuuluu, sen sijaan että niitä tulkitaan tavalla, joka tekisi ne tehottomiksi.(25) Näitä sääntöjä erityisestä toimivallasta on kuitenkin tulkittava suppeasti yleissääntöön nähden, eikä niiden voida missään tapauksessa tulkita koskevan muita kuin kyseisessä asetuksessa nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita.(26) Unionin tuomioistuin on esimerkiksi todennut, että vahingonkorvauskanne, jossa vedotaan sopimusneuvotteluihin perustuvaan vastaajan väitettyyn vastuuseen (culpa in contrahendo), ei voi perustua Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaan vaan sen on mahdollisuuksien mukaan perustuttava sen 5 artiklan 3 kohtaan.(27) Näiden yleisten näkökohtien perusteella on määritettävä vastaus ennakkoratkaisukysymykseen.

53.      Tämä vastaus ei ole suinkaan yksiselitteinen. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan sanamuodossa ei käytetä palauttamisen tai perusteettoman edun käsitteitä sopimukseen perustumattoman vahingonkorvauksen käsitteen rinnalla, eikä siitä ilmene suoraan, että kanne, jossa vaaditaan palauttamista tällä perusteella, kuuluisi sen soveltamisalaan. Tästä epävarmuudesta osoituksena on myös unionin tuomioistuimen menettelyssä huomautuksia esittäneiden osapuolten kantojen selkeä jakautuminen: Siemens sekä Saksan ja Italian hallitukset katsovat, että kyseessä olevan vaatimuksen maksamiseksi nostettu kanne ei kuulu asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan. Viranomainen, Unkarin hallitus ja komissio ovat päinvastaista mieltä.

54.      Näkemykseni tästä asiasta on kuitenkin horjumaton: perusteettomaan etuun perustuvat palauttamisvaatimukset eivät kuulu asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan.

2.       Onko perusteettomaan etuun perustuvassa palauttamisessa kyse sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevasta asiasta?

55.      Jotta asian voidaan katsoa olevan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia, vakiintuneessa oikeuskäytännössä(28) edellytetään seuraavien kahden edellytyksen täyttymistä: ensinnäkin kanteessa on vaadittava vastaajan vahingonkorvausvastuun toteuttamista, ja toiseksi se ei saa kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla liittyä ”sopimusta koskevaan asiaan”.

56.      Vaikka viranomaisen huomautusten mukaan Siemensille oli määrätty seuraamus kilpailunvastaiseen sopimukseen osallistumisesta, asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, ettei pääasia liity sopimukseen. Tämä pitää kiistatta paikkansa, koska pääasia koskee sen sijaan palauttamisvaatimusta, joka perustuu siihen, että Siemens on väitetysti saanut perusteetonta etua viranomaisen kustannuksella, mikä ei perustu sopimukseen.

57.      Näin ollen on vielä selvitettävä, vaaditaanko kanteessa Siemensin vahingonkorvausvastuun toteuttamista.

58.      Tässä tapauksessa näin ei ole.

59.      Ensinnäkin muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetty erityistä toimivaltaa koskeva sääntö perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi toimivalta on hyvään lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella perusteltua antaa näille tuomioistuimille. On nimittäin niin, että sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa sen paikkakunnan tuomioistuimella, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, on yleensä parhaat mahdollisuudet ratkaista asia muun muassa riidan läheisyyden ja asian selvittämisen vaivattomuuden vuoksi. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa oleva ilmaisu ”sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua,” tarkoittaa yhtä hyvin vahingon ilmenemispaikkaa kuin paikkaa, jossa tämän vahingon aiheuttanut, kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, joten vastaajaa vastaan voidaan kantajan valinnan mukaan nostaa kanne jommankumman paikkakunnan tuomioistuimessa.(29) Lisäksi sopimukseen perustumaton vahingonkorvausvastuu voi syntyä vain, jos vahingon ja sen aiheuttaneen tapahtuman välillä voidaan todeta olevan syy-yhteys.(30)

60.      Tästä seuraa, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetty erityinen toimivaltasääntö edellyttää vahinkoa aiheuttavan vahinkotapahtuman sattumista – toisin sanoen menetystä.(31)

61.      Kanne, jossa vaaditaan palauttamista perusteettoman edun perusteella, ei sitä vastoin perustu menetykseen. Vaikka asetuksessa N:o 44/2001 ei määritellä palauttamista tai perusteetonta etua, rohkenen kuvata niitä seuraavasti. Toisin kuin kanne, jossa vaaditaan vastaajan sopimukseen perustumattoman vahingonkorvausvastuun toteuttamista ja jolla pyritään korjaamaan kantajalle aiheutunut vahinko tai menetys, josta vastaajan väitetään olevan vastuussa menettelynsä tai toimimatta jättämisensä vuoksi tai muista vastaajasta johtuvista syistä, kanteella, jossa vaaditaan palauttamista perusteettoman edun perusteella, pyritään palauttamaan kantajalle etu, jonka vastaaja on saanut laittomasti kantajan kustannuksella (tai saamaan sitä vastaava rahasumma). Kuten Saksan hallitus pohjimmiltaan väittää, kanne, jossa vaaditaan palauttamista perusteettoman edun perusteella, keskittyy siten luontaisesti vastaajan saamaan hyötyyn eikä kantajalle aiheutuneeseen menetykseen.(32) Perusteeton etu on kanteen peruste ja palauttaminen keino korjata se. En siten allekirjoita näkemystä, jonka mukaan pelkästään se, ettei vaadittua saatavaa ole maksettu, muodostaa vahinkoa aiheuttaneen tapahtuman, josta aiheutuu menetys.(33)

62.      Lisäksi on niin, että vaikka palauttaminen perusteettoman edun perusteella edellyttää edun lainvastaisuutta, tämä ei ole sama asia kuin sopimukseen perustumaton vahingonkorvausvastuu. Sopimukseen perustumaton vahingonkorvausvastuu edellyttää paitsi menetystä ja syy-yhteyttä vastaajan menettelyyn myös sitä, että on jonkinlaisia perusteita pitää vastaajaa vastuullisena kantajalle aiheutuneesta menetyksestä, olipa se sitten tahallisuus, tuottamus tai jopa objektiivinen vastuu. Perusteettomasti maksetun rahasumman palauttaminen ei sitä vastoin riipu välttämättä siitä, oliko summan saajan toiminta moitteetonta. Vastaavasti unionin lainsäädännön nojalla on niin, että jos jäsenvaltio on kantanut maksuja unionin oikeuden vastaisesti, niiden takaisin maksaminen ei edellytä jäsenvaltion vahingonkorvausvastuuta.(34) Käänteisesti oikeus saada vahingonkorvausta jäsenvaltiolta unionin lainsäädännön rikkomista koskevan vastuun perusteella edellyttää, että tietyt unionin tuomioistuimen vahvistamat, hyvin tunnetut kriteerit täyttyvät.(35) Tästä seuraa, että – toisin kuin Unkarin hallitus on esittänyt kirjallisissa huomautuksissaan – sillä seikalla, ettei Unkarin lainsäädännön nojalla ehkä ole täysin mahdollista erottaa yhtäältä tietyn perusteettoman edun lainvastaisuutta ja toisaalta aiheutunutta menetystä, ei ole merkitystä, koska kansallinen lainsäädäntö ei ole ratkaiseva tulkittaessa asetusta N:o 44/2001.(36)

63.      Vaikka unionin tuomioistuinta ei pyydetty tulkitsemaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa asiassa Sapir ym.,(37) jossa oli myös kyse palauttamisesta, muut unionin tuomioistuimen ratkaisut tukevat tietyllä tapaa näkemystäni.

64.      Asiassa Kalfelis(38) esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä tiedusteltiin muun muassa, että ”kun kanteet liittyvät toisiinsa, onko tuomioistuin Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan nojalla toimivaltainen asiayhteyden perusteella myös sopimukseen perustuvaa vahingonkorvausta koskevissa asioissa käsitellessään sellaista kannetta, joka perustuu sekä sopimukseen perustumattomaan että sopimukseen perustuvaan vahingonkorvausvastuuseen ja perusteettomaan etuun” (kursivointi tässä), mihin vastattiin, että tuomioistuin, joka on 5 artiklan 3 kohdan nojalla toimivaltainen tutkimaan kanteen siltä osin kuin se perustuu sopimukseen perustumattomaan vahingonkorvausvastuuseen, ei ole toimivaltainen tutkimaan samaa kannetta siltä osin kuin sillä ei ole kyseistä perustaa”. Mainitussa asiassa annetusta tuomiosta ei eittämättä käy ilmi, katsottiinko perusteettoman edun muodostavan sopimukseen perustumattoman vahingonkorvauksen: siinä yksinkertaisesti suljettiin pois se mahdollisuus, että 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan voisi kuulua kanne, joka ei perustunut sopimukseen perustumattomaan vahingonkorvausvastuuseen.(39) Tuomio on kuitenkin osoitus erityyppisten oikeussuhteiden välisten luontaisten erojen tiedostamisesta.

65.      Tuomiossa Reichert ja Kockler II lisäksi katsottiin, ettei Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa annettu erityistä toimivaltaa sellaisen kanteen osalta, joka Ranskan maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaan on luonteeltaan takaisinsaantikanne (actio pauliana). Kanteen tarkoituksena ei ollut, että velallinen velvoitetaan korvaamaan vahinko, joka velallisen petollisesta menettelystä oli aiheutunut velkojalle, vaan tehdä tehottomaksi velallisen tekemä omaisuudenluovutus velkojan ja myös kolmansien osapuolten osalta.(40)

66.      En näin ollen voi yhtyä julkisasiamies Darmonin näkemykseen, kun hän myöhemmässä asiassa katsoi, että yhteisöjen tuomioistuin oli tuomiossa Kalfelis(41) esitetyn sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian määritelmässä ”sisällyttänyt sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevaan asiaan perusteettoman etuun perustuvan kanteen”.(42) Yhteisöjen tuomioistuin joka tapauksessa katsoi, ettei sille esitettyjä kysymyksiä ollut tarpeen ratkaista, eikä ottanut kantaa julkisasiamiehen näkemykseen.(43)

67.      Täydellisyyden vuoksi lisään, että useat jäsenvaltioiden ylimmät tuomioistuimet ovat todenneet, ettei perusteettoman edun palauttamiseen perustuva kanne ole sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia.(44) Ei olekaan yllättävää, että myös oikeuskirjallisuudessa on suhtauduttu vastahakoisesti palauttamisvaatimusten luokittelemiseen sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeviksi vaatimuksiksi.(45)

68.      Toiseksi asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan tulkitseminen siten, että siihen sisältyvät perusteettomaan etuun perustuvat palauttamisvaatimukset, tarkoittaisi erityisten toimivaltasääntöjen tulkitsemista laajasti hyväksyttyjen tulkintanormien vastaisesti. Se vääristäisi lisäksi edellä tämän ratkaisuehdotuksen 49–52 kohdassa mainittua järjestelmää, joka kyseisellä asetuksella luodaan.

69.      Tosiasiassa osapuolten niille istunnossa esitettyihin kysymyksiin antamien vastausten perusteella minun on mahdotonta havaita pääasian ja unkarilaisten tuomioistuinten välillä yhteyttä, joka olisi läheisempi kuin pääasian yhteys itävaltalaisiin tuomioistuimiin. Siitä, ettei 5 artiklan 3 alakohdassa mainita palauttamisvaatimuksia, voidaan päinvastoin perustellusti päätellä, että se johtuu juuri sellaisen läheisen liittymän puuttumisesta, joka yhdistäisi tällaiset vaatimukset johdonmukaisesti johonkin muuhun kuin vastaajan kotipaikan perusteella määräytyvään toimivaltaiseen tuomioistuimeen.(46) Itse asiassa ainoa todellinen tekijä, joka yhdistää kyseessä olevan vaatimuksen unkarilaisiin tuomioistuimiin, on se, että vaatimus perustuu viranomaisen määräämään seuraamusmaksuun – mikä kuitenkin on pelkästään osoitus nyt tarkasteltavan asian hallinto-oikeudellisesta luonteesta, kuten edellä selitettiin. Viranomaisen, Unkarin hallituksen ja komission tavoittelema vastaus merkitsisi näin ollen nähdäkseni sitä, että kyseistä säännöstä tulkitaan laajemmin kuin on mahdollista.

70.      Pidän vieläkin vähemmän vakuuttavana sitä komission väitettä, ettei asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 ja 3 alakohdan välillä voi olla lainaukkoa. Mikään asetuksen N:o 44/2001 sanamuodossa ei viittaa siihen. Se, että 5 artiklan 3 alakohtaa sovelletaan vain, kun kanne ei liity sopimusta koskevaan asiaan, ei estä sellaisen kanteen mahdollisuutta, joka ei liity sopimukseen perustuvaan eikä sopimukseen perustumattomaan asiaan. Totisesti 5 artiklan 1 ja 3 alakohdan välinen saumaton jatkumo, kuten komissio esittää, edellyttäisi näiden poikkeusten korottamista yleissäännöksi, jolloin 2 artikla menettäisi kokonaan käytännön vaikutuksensa sopimusvelvoitteisiin sovellettavana lainsäädäntönä.(47)

71.      Kolmanneksi edellä esitetyn näkemyksen vahvistaa asiayhteyden mukainen analyysi, johon sisältyy unionin kansainvälisen yksityisoikeuden muiden säännösten tarkastelu.

72.      Kuten Saksan hallitus väittää, asetuksen (EY) N:o 864/2007(48) 10 artiklan 1 kohdasta ensinnäkin seuraa, että sopimukseen perustuviin ja sopimukseen perustumattomiin asioihin verrattuna unionin kansainvälisessä yksityisoikeudessa perusteettoman edun katsotaan oletusarvoisesti muodostavan oman ryhmänsä. Vaikka asetus N:o 44/2001 annettiin useita vuosia aiemmin kuin asetus N:o 864/2007, unionin lainsäätäjä on katsonut, että asetusten aineellisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava johdonmukaisia.(49)

73.      Toiseksi sekä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 4 alakohtaan että sen uudelleenlaaditun toisinnon, nimittäin asetuksen (EU) N:o 1215/2012,(50) 7 artiklan 3 alakohtaan sisältyy erityisiä toimivaltaperusteita, joiden mukaan toimivalta on ”rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista korvaus- tai hyvitysvaatimusta koskevassa asiassa siinä tuomioistuimessa, jossa rikosasia on vireillä” (kursivointi tässä), sen sijaan että ne olisi sisällytetty sopimukseen perustumatonta vastuuta koskevaan yleiseen toimivaltaperusteeseen. Lisäksi asetuksessa N:o 1215/2012 säädetään nykyisin myös erityisestä toimivaltaperusteesta, jonka mukaan toimivalta on ”asiassa, joka koskee direktiivin 93/7[(51)] 1 artiklan 1 alakohdassa määritellyn kulttuuriesineen takaisinsaantia omistuksen perusteella – –, sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kulttuuriesine sijaitsee asian tullessa vireille” (kursivointi tässä). Molemmissa esimerkeissä tällaisen hyvitystä tai takaisinsaantia koskevan asian ja muun kuin vastaajan kotipaikan jäsenvaltion tuomioistuinten välillä on selkeä liittymä; yhteys, joka eroaa edellä tämän ratkaisuehdotuksen 59 kohdassa mainitusta. On myös syytä huomata, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan sanamuoto osoittaa, ettei unionin lainsäätäjä ole pitänyt tarpeellisena laajentaa sopimukseen perustumatonta vastuuta koskevaa erityistä toimivaltaperustetta. Kaikki nämä seikat vahvistavat näkemyksen, jonka mukaan takaisinsaanti- tai palauttamisvaatimuksia käsitellään järjestelmällisesti eri tavalla kuin sopimukseen perustumattomaan vastuuseen perustuvia vahingonkorvausvaatimuksia.

74.      Lopuksi todettakoon, että viranomainen väittää, että jos pääasia ei kuulu asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan, ei ole olemassa tuomioistuinta, jossa se voisi nostaa kanteen – tai pikemminkin, kuten viranomainen selitti istunnossa, Unkarissa ei ole sellaista tuomioistuinta, jossa se voisi nostaa kanteen kaikkia käsiteltävän asian taustalla olevaan kilpailunvastaiseen menettelyyn osallistuneita vastaan. Viranomaisen mukaan tämä olisi ristiriidassa asetuksella aikaan saatavaa menettelyn yksinkertaistamista koskevan tavoitteen kanssa. Näiden seikkojen osalta muistutan ensinnäkin, että vaikka saman riita-asian käsitteleminen eri perusteiden osalta eri tuomioistuimissa voi olla hankalaa, kantajalla on aina mahdollisuus saattaa koko kanne vastaajan kotipaikan tuomioistuimen käsiteltäväksi.(52) Viranomaisella on siten tuomioistuin, jossa se voi nostaa kanteensa. Jos itävaltalaiset tuomioistuimet kieltäytyvät käsittelemästä asiaa kyseessä olevan vaatimuksen julkisoikeudellisen perustan vuoksi, tämä seuraus liittyy joka tapauksessa kiinteästi yhtäältä kyseisellä asetuksella saavutetun yhdenmukaistamisen ja toisaalta kansallisten menettelysääntöjen (tässä tapauksessa Unkarin hallinnollisten täytäntöönpanosääntöjen) keskinäiseen vuorovaikutukseen. Kun tarkastellaan viranomaisen mainitsemaa yksinkertaistamistavoitetta, toiseksi asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleesta seuraa, että ennustettavuuteen liittyvistä syistä asetuksen perusperiaatteena on, että vastaajan kotipaikan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, ja käänteisesti, että tuomioistuimen erityinen tai yksinomainen toimivalta on mahdollista ainoastaan rajoitetusti. Tämä tavoite sotii siten itse asiassa viranomaisen näkemystä vastaan.

75.      Edellä esitetyn perusteella kanne, jossa vaaditaan palauttamista perusteettoman edun perusteella, ei ole asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia.

IV     Ratkaisuehdotus

76.      Edellä esitetyistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Fővárosi Ítélőtáblan (Budapestin muutoksenhakutuomioistuin, Unkari) asiassa C‑102/12 esittämään ennakkoratkaisukysymykseen siten, että kanne, jossa vaaditaan palauttamista sellaisen perusteettoman edun perusteella, joka perustuu pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kilpailumenettelyssä määrätyn seuraamuksen palauttamiseen, ei ole tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 1 artiklassa tarkoitettu siviili- ja kauppaoikeudellinen asia.

77.      Vaihtoehtoisesti ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymykseen, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että kanne, jossa vaaditaan palauttamista perusteettoman edun perusteella, ei ole kyseisessä säännöksessä tarkoitettu sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia.


1 –      Alkuperäinen kieli: englanti.


2 –      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EYVL 2001, L 12, s. 1).


3 –      A Polgári Törvénykönvyről szóló 1959. évi IV. törvény.


4 –      A tisztességtelen piaci magatartás és a versenykorlátozás tilalmáról szóló 1996. évi LVII. Törvény (jäljempänä vuoden 1996 laki nro LVII).


5 –      Ks. vastaavasti tuomio LTU (29/76, EU:C:1976:137, 3 kohta) ja tuomio flyLAL-Lithuanian Airlines (C‑302/13, EU:C:2014:2319, 24 kohta).


6 –      Ks. vastaavasti tuomio Woningstichting Sint Servatius (C‑567/07, EU:C:2009:593, 42 ja 43 kohta), joka koskee pyyntöä EY 86 artiklan 2 kohdan tulkitsemisesta. Ks. myös analogisesti tuomio Romeo (C‑313/12, EU:C:2013:718, 20 kohta), joka koskee puhtaasti jäsenvaltion sisäistä tilannetta ja määräys Parva Investitsionna Banka ym. (C‑488/13, EU:C:2014:2191, 26 kohta), joka koskee siviilioikeuden alalla tehtävästä oikeudellisesta yhteistyöstä annetun unionin johdetun oikeuden tulkintaa.


7 –      Vrt. esim. tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvästä puuttumisesta annettua määräystä SKP (C‑433/11, EU:C:2012:702, 32–38 kohta) ja toimivallan selvästä puuttumisesta annettua määräystä Pohotovosť (C‑153/13, EU:C:2014:1854, 22–25 kohta), jotka koskivat samaa unionin johdetun oikeuden välinettä.


8 –      Ks. vastaavasti tuomio Manfredi ym. (C‑295/04–C‑298/04, EU:C:2006:461, 30 kohta).


9 –      C‑645/11, EU:C:2013:228.


10 –      Tuomio Sunico ym. (C‑49/12, EU:C:2013:545, 33 ja 34 kohta).


11 –      Ks. tuomio Baten (C‑271/00, EU:C:2002:656, 37 kohta).


12 –      Ks. vastaavasti mm. tuomio flyLAL-Lithuanian Airlines (C‑302/13, EU:C:2014:2319, 28 ja 29 kohta) ja tuomio CDC (C‑352/13, EU:C:2015:335, 56 kohta). Jälkimmäisessä asiassa julkisasiamies Jääskinen kuitenkin totesi, että kyseessä olleet kanteet koskevat siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita, mutta katsoi myös, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltaminen kyseisiin kanteisiin oli ongelmallista; ks. ratkaisuehdotus CDC (C‑352/13, EU:C:2014:2443, 8–10, 33, 39, 52 ja 53 kohta).


13 –      Tapauksista, joiden ei katsottu kuuluvan siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsitteeseen, ks. mm. tuomio LTU (29/76, EU:C:1976:137) (Eurocontrolin laitteiden ja palvelujen käytöstä veloitettujen maksujen takaisin saaminen); tuomio Rüffer (814/79, EU:C:1980:291) (hylyn siirtämisestä aiheutuvien kustannusten takaisin saaminen) ja tuomio Lechouritou ym. (C‑292/05, EU:C:2007:102) (kanteet, joissa Saksalta vaadittiin vahingonkorvausta Saksan asevoimien toimista Kreikan miehityksen yhteydessä toisen maailmansodan aikana). Tapauksista, joiden katsottiin kuuluvan kyseiseen käsitteeseen, ks. mm. tuomio Sonntag (C‑172/91, EU:C:1993:144) (vahingonkorvauskanne, joka nostettiin valtion palveluksessa työskentelevää opettajaa vastaan oppilaan kuolemaan johtaneesta huolimattomuudesta retken aikana); tuomio Henkel (C‑167/00, EU:C:2002:555) (kanne, jonka nostanut kuluttajansuojayhdistys vaatii, että liikkeenharjoittajaa kielletään käyttämästä kohtuuttomia ehtoja kuluttajasopimuksissa) ja tuomio Baten (C‑271/00, EU:C:2002:656) (sijaantulo elatusvaatimuksissa entisen aviopuolison ja lapsen osalta). Ks. myös jäljempänä 44 ja 45 kohdassa mainitut ratkaisut.


14 –      Tuomioistuinten toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehty yleissopimus (EYVL 1978, L 304, s. 36).


15 –      Tuomio Rüffer (814/79, EU:C:1980:291, 15 kohta). Kursivointi tässä.


16 –      Ktv. No II. 37. 671/2014/12., 12.11.2014 annettu ratkaisu.


17 –      Ks. analogisesti tuomio Rüffer (814/79, EU:C:1980:291, 14 kohta).


18 –      Näin on muun muassa Tanskassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.


19 –      Ks. tuomio Préservatrice Foncière Tiard (C‑266/01, EU:C:2003:282, 29–34 kohta), joka koskee ranskalaisen vakuutusyhtiön ja Alankomaiden tekemää takaussopimusta tullien maksamisesta.


20 –      Ks. tuomio Realchemie Nederland (C‑406/09, EU:C:2011:668, 41 kohta), joka koskee saksalaisen tuomioistuimen patentinloukkauksen yhteydessä määräämää uhkasakkoa, ja päinvastoin tuomio Bohez (C-4/14, EU:C:2015:563, 40 kohta), joka koskee rahamääräistä seuraamusta, jonka tuomioistuin määrää varmistaakseen lasta koskevan tapaamisoikeuden täytäntöönpanon


21 –      Ks. tuomio Sapir ym. (C‑645/11, EU:C:2013:228, 37 kohta), joka koskee vaatimusta sellaisen liikaa maksetun rahamäärän palauttamisesta (condictio indebiti), jonka Land Berlin maksoi erehdyksessä hallintomenettelyssä, jonka tarkoituksena on korvata natsihallinnon aikana kiinteistön menetyksestä aiheutunut vahinko.


22 –      Tuomio Sunico ym. (C‑49/12, EU:C:2013:545, 13 ja 36–38 kohta).


23 –      Ks. asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 11 ja 12 perustelukappale.


24 –      Tuomio ÖFAB (C‑147/12, EU:C:2013:490, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


25 –      Ks. analogisesti julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus Henkel (C‑167/00, EU:C:2002:171, 33 kohta) ja vastaavasti tuomio Zuid-Chemie (C‑189/08, EU:C:2009:475, 31 kohta).


26 –      Tuomio ÖFAB (C‑147/12, EU:C:2013:490, 31 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


27 –      Tuomio Tacconi (C‑334/00, EU:C:2002:499, 26 ja 27 kohta).


28 –      Ks. mm. tuomio Kalfelis (189/87, EU:C:1988:459, 17 kohta) ja tuomio Kolassa (C‑375/13, EU:C:2015:37, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


29 –      Tuomio CDC (C‑352/13, EU:C:2015:335, 38–40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


30 –      Tuomio ÖFAB (C‑147/12, EU:C:2013:490, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


31 –      Julkisasiamies Gulmann ehdotti ratkaisuehdotuksessaan Reichert ja Kockler (C‑261/90, EU:C:1992:78, s. 2169), että ”[Brysselin yleissopimuksen] 5 artiklan 3 kohdan eri kieliversioilla on joka tapauksessa kaksi yhteistä piirrettä. Toinen on se, että kyseessä on sääntöjenvastainen menettely, ja toinen se, että kyseisestä menettelystä on täytynyt aiheutua ’vahinkotapahtuma’”.


32 –      Ks. mm. Goff, R. ja Jones, G., The Law of Restitution, 4. painos, 1993, Lontoo, Sweet & Maxwell, s. 16, jonka mukaan ”palautusvaatimus koskee vastaajan kantajan kustannuksella saamaa hyötyä, etua, ei syntynyttä menetystä” (kursivointi alkuperäisessä). Vastaavasti ks. Virgo, G., The Principles of the Law of Restitution, 3. painos, 2015, OUP, s. 3, jonka mukaan ”palauttamista koskevassa lainsäädännössä asetetaan käyttöön yleinen ryhmä oikeussuojakeinoja, joista säädetään lailla ja joilla on yksi yhteinen tehtävä, nimittäin riistää vastaajan saama hyöty eikä korvata kantajalle aiheutunutta vahinkoa”. Kun kyse on vaatimuksista palauttaa unionin lainsäädännön nojalla maksettuja varoja sääntöjenvastaisuuksien seurauksena, sääntöjenvastaisuuksista seuraa ”perusteettomasti saadun etuuden periminen takaisin muun muassa siten, että velvoitetaan maksamaan velkana olevat tai perusteettomasti saadut summat”; ks. tuomio Somvao (C‑599/13, EU:C:2014:2462, 35 kohta).


33 –      Tämän näkemyksen esitti julkisasiamies Saugmandsgaard Øe ratkaisuehdotuksessa Austro-Mechana (C‑572/14, EU:C:2016:90, 86 kohta).


34 –      Ks. mm. tuomio Fantask ym. (C‑188/95, EU:C:1997:580, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


35 –      Ks. tuomio Brasserie du pêcheur ja Factortame (C‑46/93 ja C‑48/93, EU:C:1996:79, 51 kohta).


36 –      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on (myös) tulkittava itsenäisesti; ks. mm. tuomio Holterman Ferho Exploitatie ym. (C‑47/14, EU:C:2015:574, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ilmeisen eriävästä näkemyksestä ks. julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotus Austro-Mechana (C‑572/14, EU:C:2016:90, 85 kohta).


37 –      C‑645/11, EU:C:2013:228, jossa unionin tuomioistuin tulkitsi useampia vastaajia vastaan nostettuja kanteita koskevaa asetuksen N:o 44/2001 6 artiklaa.


38 –      Tuomio Kalfelis (189/87, EU:C:1988:459).


39 –      Julkisasiamies Darmon oli sitä vastoin ehdottanut, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaista toimivaltaa – toisin sanoen sopimusasioissa – pitäisi käyttää muihin, sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta ja perusteetonta etua koskeviin kanteisiin; ks. julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotus Kalfelis (189/87, EU:C:1988:312, 25–31 kohta).


40 –      Tuomio Reichert ja Kockler (C‑261/90, EU:C:1992:149, 19 ja 20 kohta).


41 –      189/87, EU:C:1988:459 (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 55 kohta).


42 –      Ks. julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotus Shearson Lehman Hutton (C‑89/91, EU:C:1992:410, 102 kohta).


43 –      Tuomio Shearson Lehman Hutton (C-89/91, EU:C:1993:15, 25 kohta) (ks. erityisesti neljäs ennakkoratkaisukysymys).


44 –      Ks. House of Lordsin (Yhdistynyt kuningaskunta) 30.10.1997 antama tuomio asiassa Kleinwort Benson Ltd v. City of Glasgow District Council, [1997] UKHL 43; Oberster Gerichtshofin (Itävalta) 13.1.1998 antama tuomio asiassa 7 Ob 375/97s ja Högsta Domstolenin (Ruotsi) 31.8.2009 antama tuomio asiassa Ö 1900-08 (NJA 2000:49).


45 –      Ks. mm. Mankowski, P. teoksessa Magnus, U. ja Mankowski, P. (toim.), Brussels Ibis Regulation, European Commentaries on Private International Law, nide I, 2016, Dr. Otto Schmidt, Köln, 245 kohta ja Hertz, K., Bruxelles I-forordningen med kommentarer, 2. painos, 2015, Jurist- og Økonomforbundets Forlag, Kööpenhamina, s. 172.


46 –      Tältä osin yhdyn Lord Goffin 30.10.1997 antamaan tuomioon asiassa Kleinwort Benson Ltd v. City of Glasgow District Council, [1997] UKHL 43.


47 –      Tuomion Brogsitter (C‑548/12, EU:C:2014:148) 27 kohdassa unionin tuomioistuin totesi, että jos pääasia ei koskenut sopimusta koskevaa asiaa, sen täytyi koskea sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta. Kyseinen toteamus perustui kuitenkin siihen ajatukseen, että mainitussa asiassa, joka koski erilaisia kanteita, jotka kantaja oli nostanut niiden vahinkojen nojalla, jotka se väittää kärsineensä vastaajan sopimattomaksi kilpailuksi katsomistaan toimista, kantaja vaati vastaajan vastuun toteuttamista. Vireillä olevassa asiassa Granarolo (C‑196/15) unionin tuomioistuinta pyydetään samaan tapaan ratkaisemaan, onko kanne, jossa vaaditaan vahingonkorvausta – eikä palauttamista – vakiintuneen liikesuhteen yhtäkkisen katkaisemisen perusteella, sopimukseen perustuva vai sopimukseen perustumaton asia.


48 –      Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (Rooma II) (EUVL 2007, L 199, s. 40). Asetuksen N:o 864/2007 10 artiklan (Perusteeton etu) 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jos sellainen sopimukseen perustumaton velvoite, joka johtuu perusteettomasta edusta, mukaan lukien aiheettomasti suoritettujen maksujen vastaanottaminen, koskee tuohon perusteettomaan etuun läheisesti liittyvää osapuolten välistä oikeudellista suhdetta, kuten sopimus- tai vahingonkorvaussuhdetta, siihen sovelletaan tätä suhdetta koskevaa lakia.” Ks. myös asetuksen 2 artikla.


49 –      Ks. asetuksen N:o 864/2007 johdanto-osan seitsemäs perustelukappale.


50 –      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (uudelleenlaadittu) (EUVL 2012, L 351, s. 1).


51 –      Jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta 15.3.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/7/ETY (EYVL 1993, L 74, s. 74).


52 –      Tuomio Kalfelis (189/87, EU:C:1988:459, 20 kohta).