EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

17 päivänä maaliskuuta 2016

Asia F‑76/11 DEP

Diana Grazyte

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa – Oikeudenkäyntikulujen maksamiseen määrätyn velallisen maksukyky

Aihe:      Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva vaatimus, jonka Euroopan komissio on esittänyt 5.12.2012 annetun tuomion Grazyte v. komissio (F‑76/11, EU:F:2012:173) seurauksena.

Ratkaisu:      Niiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi, jotka Diana Grazyten on korvattava Euroopan komissiolle korvattavina oikeudenkäyntikuluina asiassa F‑76/11, Grazyte v. komissio, vahvistetaan 4 675,32 euroa. Kohdassa 1 tarkoitettuun määrään lisätään viivästyskorot tämän määräyksen tiedoksiantamisen päivästä tosiasialliseen maksupäivään ja ne lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltaman sen korkokannan mukaisesti, joka on voimassa eräpäivän kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä, korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä Vaatimus hylätään muilta osin.

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Huomioon otettavat seikat – Saman asianajajan toimiminen avustajana oikeudenkäyntiä edeltäneessä vaiheessa, joka oli riita-asian kannalta merkityksellinen – Oikeudenkäyntimenettelyä varten tarpeellisen valmisteluajan vähentäminen – Ulottuvuus

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen (2007) 91 artiklan b alakohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Unionin toimielinten tai elinten asianajokulut – Henkilöstöasioissa sovellettava tuntitaksa

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 103 artiklan 5 kohta)

3.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Unionin tuomioistuimissa nostetusta kanteesta toimielimelle aiheutuneet kustannukset – Vastapuolen velvoittaminen korvaamaan korvattavissa olevat kulut – Kyseisen asianosaisen maksukyvyn huomioon ottamisen hyväksyttävyys

(SEU 6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

4.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Huomioon otettavat tekijät – Palkkiot, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen – Oikeudenkäyntikulujen maksamiseen määrätyn velallisen maksukyvyn huomioon ottaminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen (2007) 91 artiklan b kohta, 95 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, 97 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja kolmas alakohta ja 98 artiklan 1 kohta)

1.      Oikeudenkäyntikulujen korvaamista vaativan asianosaisen toimittama laskelma ei sido unionin tuomioistuimia. Niiden on otettava huomioon vain sellaisten työtuntien kokonaismäärä, jotka ovat menettelyä varten objektiivisesti välttämättömiä.

Asianomaisen toimielimen asianajajan korvattavien palkkioiden määrää ei myöskään voida arvioida siten, että työ, jonka toimielimen yksiköt ovat suorittaneet ennen asian saattamista virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi, jätetään täysin huomioimatta. Koska kanteen tutkittavaksi ottamiselta edellytetään, että valitus on tehty ja että nimittävä viranomainen on hylännyt sen, ovat toimielimen yksiköt lähtökohtaisesti mukana riita-asioiden käsittelemisessä ennen kuin ne saatetaan virkamiestuomioistuimeen.

Tältä osin ei kuitenkaan ole kumoamatonta olettamaa, että toimielimen asianajajan työ jää vähemmälle erityisesti silloin kun tämä asianajaja ei osallistunut valitukseen annettavan vastauksen laatimiseen.

Päätöksen lainmukaisuutta arvioidaan nimittäin sen tekohetkellä olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen mukaan, joten toimielimen asianajajan tehtävänä on puolustaa tämän päätöksen perusteluita ja päätösosaa, sellaisina kuin ne käyvät siitä ilmi, sellaisia poikkeustapauksia lukuun ottamatta, joissa hallinto käyttää sidottua toimivaltaa ja joissa hallinnon alun perin esittämä perustelu voidaan korvata toisella perustelulla. Näissä olosuhteissa on katsottava, että pääsääntöisesti toimielimen asianajaja tukeutuu työhön, jonka tämän toimielimen yksiköt ovat aikaisemmin suorittaneet sekä riidanalaisen päätöksen tekemisen yhteydessä että oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn yhteydessä.

(ks. 21–23 ja 25 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: määräys 16.10.2014, Marcuccio v. komissio (F‑69/10 DEP, EU:F:2014:238, 21 kohta) ja määräys 25.11.2014, Loukakis ym. v. parlamentti (F‑82/11 DEP, EU:F:2014:253, 32 kohta)

2.      Henkilöstöasioissa 250 euron tuntitaksan voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuvastavan toimielimen asianajajan kohtuullista palkkiota.

(ks. 32 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: määräys 25.6.2014, Buschak v. FEACVT (F‑47/08 DEP, EU:F:2014:175, 53 kohta) ja määräys 16.10.2014, Marcuccio v. komissio (F‑69/10 DEP, EU:F:2014:238, 28 kohta)

3.      SEU 6 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla. Tästä seuraa, että perusoikeuskirjaa alemmantasoisia pakollisia sääntöjä on tulkittava mahdollisimman usein siten, että niitä voidaan soveltaa perusoikeuskirjan kanssa yhteensopivalla tavalla. Täsmällisemmin virkamiestuomioistuimen työjärjestystä on tulkittava perusoikeuskirjan sen 47 artiklan mukaisella tavalla, jossa taataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

Tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että huomattavan taloudellisen taakan asettaminen, myös oikeudenkäynnin päätyttyä, voi rajoittaa oikeutta tuomioistuinkäsittelyyn, joka on osa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, josta määrätään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja joka vastedes taataan unionin oikeusjärjestelmässä perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että oikeudenkäyntikulujen määrä, jota arvioidaan tietyn asian erityisten olosuhteiden valossa, mukaan lukien kantajan maksukyky ja menettelyn vaihe, jossa kyseessä oleva rajoite on asetettu, on tekijä, joka on otettava huomioon määriteltäessä, pystyikö asianomainen käyttämään oikeuttaan tuomioistuinkäsittelyyn.

Näissä olosuhteissa sen asianomaisen maksukyvyn huomioon ottaminen, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä, ei merkitse harkintavallan väärinkäyttöä eikä toimivallan ylittämistä.

(ks. 38, 40 ja 43 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: tuomio 18.12.2014, Abdida (C‑562/13, EU:C:2014:2453, 47 kohta) ja tuomio 6.10.2015, Orizzonte Salute (C‑61/14, EU:C:2015:655, 49 kohta)

4.      Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä virkamiestuomioistuimella on oikeus ottaa huomioon oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitetun asianosaisen maksukyky silloin kun sen on määriteltävä summa, johon asti asianosaisten omille asianajajilleen maksamat palkkiot voidaan periä takaisin asianosaiselta, joka on velvoitettu vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

Oikeutta tuomioistuinkäsittelyyn ei nimittäin suojata asianmukaisella tavalla jos mahdollisuus, että asianosainen joutuu tai ei joudu vastaamaan huomattavista oikeudenkäyntikuluista menettelyn päätyttyä, olisi vain vastapuolen vapaasti päätettävissä. Hankalissa tapauksissa on sitä vastoin tuomioistuimen asiana vahvistaa oikeudenkäyntikulut asianomaisen maksukyvyn kaltaisten olosuhteiden mukaan.

Työjärjestyksen, joka annettiin 25.7.2007, 95 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, 97 artiklan 3 kohdasta ja 98 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että maksuton oikeudenkäynti saattoi kattaa vain kulut, jotka liittyvät asianosaisen, jolle on myönnetty maksuton oikeudenkäynti, avustamiseen ja edustukseen. Saman työjärjestyksen 97 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti myönnetyn maksuttoman oikeudenkäynnin avulla ei siis voida kattaa mahdollista kysymystä niiden oikeudenkäyntikulujen määrästä, jotka kantajien, jos he häviävät asian, olisi korvattava vastaajille asianajajan palkkioina.

(ks. 46, 50 ja 53 kohta)