Language of document :

Kanne 29.4.2016 – Banca Tercas v. komissio

(Asia T-196/16)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Tercas – Cassa di risparmio della provincia di Teramo SpA (Teramo, Italia) (edustajat: asianajajat A. Santa Maria, M. Crisostomo, E. Gambaro ja F. Mazzocchi))

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan komission 23.12.2015 antaman päätöksen C(2015) 9526 final, joka on annettu kantajalle tiedoksi 22.2.2016 ja joka koskee valtiontukea SA.39451 (2015/C) (ex 2015/NN), jonka Italia on suorittanut BANCA TERCASin (Cassa di Risparmio della Provincia di Teramo SpA) hyväksi

toissijaisesti kumoamaan mainitun päätöksen 2, 3 ja 4 artiklan seitsemännessä kanneperusteessa esitettyjen syiden perusteella

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt kanteen kohteena oleva päätös on sama, joka on kanteen kohteena asiassa T-98/16, Italia vastaan komissio.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäisen kanneperusteensa osalta Banca Tercas (jäljempänä kantaja tai Tercas) vetoaa siihen, että komissio on rikkonut tai soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 296 artiklaa, koska se ei ole esittänyt lainkaan perusteluja tai on esittänyt riittämättömät perustelut siltä osin kuin on kyse edellytyksestä, jonka mukaan seikkojen, jotka koskevat ”valtion varoja” ja ”valtion vastuuta” on täytyttävä, koska komissio asettaa päällekkäin arvionsa valtion varoja koskevasta kriteeristä ja arvionsa valtion vastuuta koskevasta kriteeristä ja koska se ei ole erikseen tarkistanut, täyttyikö valtion varoja koskeva vaatimus, joka on perustavanlaatuinen tekijä silloin, kun kyse on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

Toisen kanneperusteensa osalta kantaja vetoaa siihen, että komissio on rikkonut tai soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska se on arvioinut virheellisesti, että Fondo interbancario di tutela dei depositi (talletusturvajärjestelmä, jäljempänä FITD) on käyttänyt valtion varoja. Kantajan mukaan komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska FITD:n varojen ei unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitettyjen perusteiden mukaan voida katsoa olevan julkisessa valvonnassa tai Italian valtion käytettävissä. Italian lainsäätäjä on kantajan mukaan täysimääräisesti viitannut talletusturvajärjestelmien sopimusvapauteen siltä osin kuin on kyse tallettajille suoritettavia korvauksia koskevien vaihtoehtoisten toimenpiteiden kohteesta, ulottuvuudesta ja konkreettisista yksityiskohdista. Kantaja toteaa, että FITD voi panna peruskirjansa 29 artiklassa tarkoitetut vaihtoehtoiset toimenpiteet täytäntöön silloin, kun on mahdollista olettaa, että aiheutuvat kustannukset ovat vähäisemmät verrattuna toimenpiteisiin, joihin olisi ryhdyttävä, jos yritys joutuu selvitystilaan, ja että kyseiset toimenpiteet vastaavat ensisijaisesti järjestelmään kuuluvien pankkien yksityisiä intressejä eikä niitä voida liittää julkisen mandaatin alaan.

Kolmannen kanneperusteensa osalta kantaja vetoaa siihen, että komissio on rikkonut tai soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska se katsoo, että Italian valtio on vastuussa Tercasin hyväksi toteutetuista toimenpiteistä. Kantaja toteaa tältä osin, että FITD on toteuttanut toimenpiteen vapaaehtoisesti ja että komission näkemys siitä, että Banca d’Italia on (oletetusti) julkisten varojen hoitoelin, on virheellinen eikä tosiasiassa vastaa niitä tehtäviä, joita keskuspankille Italian oikeudessa on osoitettu. Banca d’Italian toiminnan tarkoituksena on varmistaa se, että terveen ja varovaisen varainhoidon sääntöä noudatetaan, valvomalla toiminnan sääntöjenmukaisuutta ja laillisuutta, sanotun rajoittamatta niitä valintoja, jotka kuuluvat niiden henkilöiden autonomian piiriin, joihin nähden Banca d’Italia harjoittaa valvontaa. Kantaja toteaa myös, että ne seikat, jotka komissio on esittänyt ja jotka komission mukaan osoittavat, että julkinen valta on osallistunut tukitoimenpiteeseen Tercasin hyväksi, eivät selvästikään ole omiaan vahvistamaan komission päätelmiä.

Neljännen kanneperusteensa osalta kantaja vetoaa siihen, että komissio on rikkonut tai soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska se on soveltanut virheellisesti ja epäasianmukaisesti markkinataloudessa toimivan yksityisen sijoittajan kriteeriä. Kantaja väittää tältä osin, ettei komissio ole tarkistanut, täyttääkö FITD:n toimenpide taloudellista tarkoituksenmukaisuutta koskevan kriteerin, kun otetaan huomioon ne tosiseikat, joita FITD on huolella tarkastellut tutkiessaan etukäteen mahdollisia toimintavaihtoehtoja. Kantaja arvostelee komissiota erityisesti siitä, ettei tämä ole tarkistanut, olisiko FITD:n kokoinen yksityinen toimija vastaavissa olosuhteissa suorittanut samanlaisia toimenpiteitä kuin ne, joista se arvostelee FITD:tä. Kantaja toteaa lopuksi, että tallettajille maksettavista korvauksista aiheutuvien kustannusten jättäminen yksityinen sijoittaja -kriteerin soveltamisen ulkopuolelle – ilmauksena niistä velvoitteista, jotka valtion on julkisen vallan ominaisuudessa täytettävä – ei tässä tapauksessa ole oikeutettua ja on lisäksi unionin tuomioistuimen uusimman oikeuskäytännön vastaista.

Viidennen kanneperusteensa osalta kantaja esittää syyt, joiden takia se katsoo, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on pitänyt kyseisiä toimenpiteitä soveltumattomina sisämarkkinoille. Komissio on kantajan mukaan tehnyt virheen erityisesti, kun se on katsonut, että kyseisen alisteisen velan arvonalentuminen, josta määrättiin ajallisesti yksinomaan pankin omassa ilmoituksessa vuodelta 2013, oli olennainen vaatimus, jotta toimenpiteiden olisi voinut katsoa olevan soveltuvia sisämarkkinoille. Komissio on erityisesti jättänyt ottamatta huomioon sen, että on oikeudellisesti mahdotonta pakottaa alisteisen velan haltijat osallistumaan kustannuksiin. Komissio ei myöskään ole ottanut huomioon sitä, että toimenpiteen kustannukset olivat jo huomattavasti pienentyneet kustannusten jakoa (burden sharing) koskevien merkittävien toimenpiteiden ansiosta. Toimenpiteiden soveltuvuus sisämarkkinoille ilmenee myös suunnitelmasta, jolla Tercasin kannattavuus palautetaan, ja sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailun vääristymistä, joka FITD:n toimenpiteestä väitetään aiheutuvan. Kantaja vetoaa näin ollen myös tutkintaan liittyvään ilmeiseen laiminlyöntiin.

Kuudennen kanneperusteensa osalta kantaja väittää, että komissio on tehnyt tosiseikkoja koskevan virheen ja virheellisen oikeudellisen luokituksen katsoessaan, että 30 miljoonan euron takaus oli vaadittu maksettavaksi ja että kyseinen toimenpide oli Tercasille suoritettu hyvitys ja siten valtiontukea.

Seitsemännen kanneperusteensa osalta Tercas vetoaa toissijaisesti asetuksen (EU) N:o 2015/1589 16 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, koska komissio on määrännyt Italian valtion perimään tuen takaisin huolimatta siitä, että kyseinen toimenpide on ristiriidassa oikeusvarmuutta, luottamuksensuojaa ja suhteellisuutta koskevien unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa.

____________