Language of document : ECLI:EU:F:2016:101

Väliaikainen versio

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(kolmas jaosto)

4 päivänä toukokuuta 2016

Asia F‑131/11

Peter Dun

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Eläkkeet – Henkilöstösääntöjen VIII liitteessä olevan 11 artiklan 2 kohta – Ennen unionin palveluksessa aloittamista kansallisessa järjestelmässä saavutetut eläkeoikeudet – Siirtäminen unionin eläkejärjestelmään – Työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen hyvitettäviä palvelusvuosia koskeva ehdotus, jota asianomainen ei välittömästi hyväksynyt – Uusiin yleisiin soveltamissäännöksiin perustuva uusi hyvitettäviä palvelusvuosia koskeva ehdotus – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen – Työjärjestyksen 81 artikla

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Peter Dun vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan Euroopan komission työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 15.6.2011 tekemän päätöksen, jolla tämä viranomainen väitetysti vahvisti lopullisesti Euroopan unionin eläkejärjestelmän osalta kantajan ennen unionin palveluksessa aloittamistaan saavuttamat eläkeoikeudet.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Peter Dun vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Ehdotus palvelusvuosien hyvittämisestä ennen unionin palvelukseen tuloa saavutettujen eläkeoikeuksien siirtämiseksi unionin järjestelmään ei ole virkamiehelle vastainen toimi – Saavutettuja eläkeoikeuksia vastaavan pääoman siirron jälkeen tehty päätös palvelusvuosien hyväksymisestä on virkamiehelle vastainen toimi

(SEUT 270 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta ja liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohta)

2.      Henkilöstökanne – Valituksen hylkäämispäätöksestä nostettu kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus lausua vaatimuksista, jotka kohdistuvat valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, ei koske vaatimuksia, joilla ei ole itsenäistä sisältöä tai pelkästään vahvistavaa päätöstä

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa säädetyssä eläkeoikeuksien siirtämistä koskevassa menettelyssä virkamiehelle vastainen päätös, joka voi olla SEUT 270 artiklan ja henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan mukaisen kanteen kohteena, on tapauksen mukaan päätös, jonka nimittävä viranomainen tai työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on tehnyt sen jälkeen, kun asianomaisen ennen unionin palveluksessa aloittamista saavuttamia eläkeoikeuksia edustavan pääoman siirto on tosiasiallisesti suoritettu. Sitä vastoin eläkeoikeuksien hyvittämistä koskeva ehdotus, vaikka asianomainen on sen hyväksynyt, ei ole asianomaiselle vastainen toimi, josta voidaan nostaa SEUT 270 artiklan ja henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan mukainen kanne.

Palvelusvuosien hyvittäminen voidaan nimittäin myöntää vasta sitten, kun virkamies on antanut suostumuksensa sen menettelyn jatkamiselle, jossa asianomaisen kyseessä olevassa ulkopuolisessa eläkekassassa aiemmin saavuttamia eläkeoikeuksia edustava pääoma siirretään unionin eläkejärjestelmään; tämä suostumus perustuu tiedoille, jotka käyvät ilmi palvelusvuosien hyvittämistä koskevasta ehdotuksesta, jonka nimittävä viranomainen on tehnyt asianomaisen kansallisen eläkekassan pääomasta ilmoittaman väliaikaisen summan perusteella.

Tältä osin eläkeoikeuksien hyvittämistä koskevan ehdotuksen vaiheessa asianomainen toimielin sitoutuu vain soveltamaan asianomaisen tilanteeseen asianmukaisella tavalla henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaa ja yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä. Tämä toimielimen velvollisuus johtuu suoraan kyseessä olevista henkilöstösääntöjen säännöksistä myös toimielimen nimenomaisen sitoumuksen puuttuessa.

Näin ollen tällaisesta hyvitettäviä palvelusvuosia koskevassa ehdotuksessa ilmaistusta sitoumuksesta ei seuraa kyseiselle toimielimelle kuuluvaa uutta velvollisuutta eikä sillä näin ollen muuteta asianomaisen oikeudellista tilannetta muun muassa sen vuoksi, että vaikka asianomainen on antanut suostumuksensa siihen, että hänen toisessa järjestelmässä saavuttamansa eläkeoikeudet siirretään unionin eläkejärjestelmään, ei ehdotuksen tehneellä toimielimellä ole tätä vastaavaa velvollisuutta, sen jälkeen kun kansallisen eläkekassan ilmoittama pääoma on siirretty, tunnustaa automaattisesti asianomaiselle sitä palvelusvuosien määrää, joka on mainittu alkuperäisessä ehdotuksessa, jonka perusteella virkamies vahvisti haluavansa siirtää kyseisen pääoman unionin eläkejärjestelmään.

(ks. 31–35 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 13.10.2015, komissio v. Verile ja Gjergji (T-104/14 P, EU:T:2015:776, 50, 52, 53 ja 74 kohta); tuomio 13.10.2015, komissio v. Cocchi ja Falcione (T-103/13 P, EU:T:2015:777, 66 kohta) ja tuomio 13.10.2015, Teughels v. komissio (T-131/14 P, EU:T:2015:778, 37, 46, 48, 49, 58 ja 70 kohta)

2.      Prosessiekonomian periaatteen mukaan unionin tuomioistuimet voivat päättää, ettei vaatimuksista, jotka kohdistuvat valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätöksen, ole aihetta lausua erikseen, jos se toteaa, että näillä vaatimuksilla ei ole itsenäistä sisältöä ja että ne tosiasiallisesti vastaavat vaatimuksia, jotka kohdistuivat päätökseen, josta hallinnollinen valitus oli tehty. Asian laita voi olla täten muun muassa silloin kun unionin tuomioistuimet toteavat, että valituksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä vain vahvistetaan tämän valituksen kohteena oleva toimenpide ja kun lisäksi tämä toimenpide ei ole henkilöstösääntöjen 90 artiklassa tarkoitettu virkamiehelle vastainen päätös.

(ks. 38 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 21.9.2011, Adjemian ym. v. komissio (T-325/09 P, EU:T:2011:506, 33 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio 19.11.2014, EH v. komissio (F-42/14, EU:F:2014:250, 85 kohta)