Language of document : ECLI:EU:C:2016:842

Asia C-42/15

Home Credit Slovakia a.s.

vastaan

Klára Bíróová

(Okresný súd Dunajská Stredan esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2008/48/EY – Kuluttajansuoja – Kulutusluotto – 1 artikla, 3 artiklan m alakohta, 10 artiklan 1 ja 2 kohta, 22 artiklan 1 kohta ja 23 artikla – Ilmaisun ”kirjallisina tai muulla pysyvällä tavalla” tulkinta – Sopimus, jossa viitataan toiseen asiakirjaan – Kansallisessa oikeudessa tarkoitettua ”kirjallista muotoa” koskeva edellytys – Vaadittujen tietojen ilmoittaminen viittaamalla objektiivisiin muuttujiin – Määräaikaisessa luottosopimuksessa ilmoitettava tiedot – Pakollisten tietojen antamatta jättämisen seuraukset – Oikeasuhteisuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 9.11.2016

1.        Kuluttajansuoja – Kulutusluottosopimukset – Direktiivi 2008/48 – Luottosopimusta koskevat muotovaatimukset – Kaikkia luottosopimusta koskevia tietoja ei tarvitse sisällyttää samaan asiakirjaan – Sellaisen kansallisen lainsäädännön hyväksyttävyys, jonka mukaan luottosopimuksen pätevyys edellyttää sopimuspuolten vahvistavan kaikki sen osatekijät allekirjoituksellaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48 3 artiklan m alakohta sekä 10 artiklan 1 ja 2 kohta)

2.        Kuluttajansuoja – Kulutusluottosopimukset – Direktiivi 2008/48 – Sopimuksessa mainittavia tietoja koskevat vaatimukset – Kaikkia kuluttajan suoritettavaksi tulevia maksuja täsmällisine maksuajankohtineen ei tarvitse ilmoittaa

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan h alakohta)

3.        Kuluttajansuoja – Kulutusluottosopimukset – Direktiivi 2008/48 – Sopimuksessa mainittavia tietoja koskevat vaatimukset – Määräaikaista luottoa koskevaan sopimukseen ei tarvitse sisällyttää lyhennystaulukon muodossa esitettävää tiliotetta – Kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään tällaisesta luotonantajan velvollisuudesta, ei voida hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan h ja i alakohta sekä 3 kohta)

4.        Kuluttajansuoja – Kulutusluottosopimukset – Direktiivi 2008/48 – Kansallinen seuraamusjärjestelmä – Luottosopimuksessa mainittavia tietoja koskevat vaatimukset – Sellaisen kansallisen lainsäädännön hyväksyttävyys, jonka mukaan kyseisiä vaatimuksia noudattamatta tehtyä luottosopimusta pidetään korottomana ja kuluttomana – Edellytys

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohta ja 23 artikla)

1.      Kulutusluottosopimuksista ja direktiivin 87/102 kumoamisesta annetun direktiivin 2008/48 10 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 3 artiklan m alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että

–        luottosopimusta ei tarvitse välttämättä laatia yhdelle asiakirjalle mutta kaikki mainitun direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seikat on ilmaistava paperilla tai muulla pysyvällä välineellä

–        se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää kansallisessa lainsäädännössään yhtäältä, että osapuolten on allekirjoitettava direktiivin 2008/48 soveltamisalaan kuuluva ja paperille laadittu luottosopimus, ja toisaalta, että kyseistä allekirjoitusedellytystä sovelletaan kaikkiin kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin kyseisen sopimuksen osatekijöihin.

Vaikka kaikkien direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen seikkojen ei näet tarvitse välttämättä sisältyä yhteen asiakirjaan, on kuitenkin huomautettava, että kun otetaan huomioon kyseisen artiklan 1 kohta, kaikki 2 kohdassa luetellut seikat on ilmaistava paperilla tai muulla pysyvällä välineellä ja ne kuuluvat kiinteästi luottosopimukseen. Lisäksi on mainittava, että koska direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seikat on mainittava selkeästi ja tiiviisti, on tarpeen, että luottosopimus sisältää selvän ja täsmällisen viittauksen muihin kyseiset seikat sisältäviin paperisiin tai muuten pysyviin välineisiin, jotka tosiasiallisesti toimitetaan kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä, jolloin kuluttaja voi todella tutustua kaikkiin oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa.

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan kyseinen artikla ei vaikuta sellaisiin kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat luottosopimusten tekemisen pätevyyttä ja jotka ovat unionin oikeuden mukaisia. Niinpä sopimuspuolten allekirjoitusta koskeva edellytys perustuu direktiivin 2008/48 10 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun luottosopimuksen tekemisen pätevyyttä koskevaan kansalliseen sääntöön.

Tässä yhteydessä on mainittava, että jos jäsenvaltio säätää kansallisessa lainsäädännössään, että sopimuspuolten allekirjoitusta koskevaa edellytystä sovelletaan kaikkiin kyseisen sopimuksen osatekijöihin – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava –, direktiivi 2008/48 tai unionin oikeus yleisesti ei ole esteenä tällaiselle edellytykselle.

(ks. 33, 34, 39, 40, 44 ja 45 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.      Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102 kumoamisesta annetun direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan h alakohtaa on tulkittava siten, ettei luottosopimuksessa tarvitse välttämättä ilmoittaa kaikkia kuluttajan suoritettavaksi tulevia maksuja täsmällisine maksuajankohtineen, jos kuluttaja voi kyseisen sopimuksen ehtojen perusteella vaikeuksitta ja varmuudella yksilöidä kyseisten maksusuoritusten ajankohdat.

(ks. 50 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.      Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102 kumoamisesta annetun direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan h ja i alakohtaa on tulkittava siten, että määräaikaisessa luottosopimuksessa, jonka mukaan pääomaa lyhennetään peräkkäisiä maksueriä suorittamalla, ei tarvitse lyhennystaulukon muodossa täsmentää, mikä osa kustakin maksuerästä ohjataan pääoman takaisinmaksuun. Kyseiset säännökset, luettuna yhdessä saman direktiivin 22 artiklan 1 kohdan kanssa, ovat esteenä sille, että jäsenvaltio säätää tällaisesta velvollisuudesta kansallisessa lainsäädännössään.

Kun otetaan huomioon 10 artiklan 2 kohdan h alakohdan, jossa säädetään, että luottosopimuksessa on mainittava ainoastaan maksujen suuruus, lukumäärä ja maksuvälit sekä tarvittaessa maksujärjestys, ja 10 artiklan 2 kohdan i alakohdan ja 3 kohdan, joissa säädetään, että luotonantajalla on ainoastaan kuluttajan pyynnöstä velvollisuus toimittaa tälle lyhennystaulukon muodossa esitettävä tiliote, selkeä sanamuoto, on todettava, ettei direktiivissä 2008/48 säädetä velvollisuudesta sisällyttää luottosopimukseen tällaista otetta lyhennystaulukon muodossa.

Lisäksi on mainittava direktiivin 2008/48 soveltamisalaan kuuluvien sopimusten osalta, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa sopimuspuolille sellaisia velvollisuuksia, joista ei ole säädetty kyseisessä direktiivissä, kun kyseinen direktiivi sisältää alaa, johon kyseiset velvollisuudet liittyvät, koskevat yhdenmukaistetut säännökset. Kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdan, jolla toteutetaan tällainen yhdenmukaistaminen niiden seikkojen osalta, jotka on sisällytettävä luottosopimukseen, tilanne on tällainen.

(ks. 52–56 ja 59 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4.      Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102 kumoamisesta annetun direktiivin 2008/48 23 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää kansallisessa lainsäädännössään, että luottosopimuksen, jossa ei mainita kaikkia kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa edellytetyistä seikoista, katsotaan olevan koroton ja kuluton, jos kyse on seikasta, jonka puuttuminen voi vaikuttaa kuluttajan mahdollisuuteen arvioida sitoumuksensa ulottuvuutta.

Oleellisen tärkeänä voidaan pitää velvollisuutta mainita luottosopimuksessa muun muassa direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetun todellisen vuosikoron, kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitettujen maksujen lukumäärän ja maksuvälin sekä tilanteen mukaan direktiivin 10 artiklan 2 kohdan n ja o alakohdassa tarkoitettujen notaarimaksujen sekä vaadittavien vakuuksien ja vakuutusten kaltaiset seikat. Koska kyseisten seikkojen jättäminen mainitsematta luottosopimuksessa voi vaarantaa kuluttajan mahdollisuuden arvioida sitoumuksensa ulottuvuutta, seuraamusta, jonka mukaan luotonantaja menettää oikeutensa saada maksu koroista ja kuluista, on pidettävä direktiivin 2008/48 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla oikeasuhteisena.

(ks. 70, 71 ja 73 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)