Language of document : ECLI:EU:C:2017:386

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

YVES BOT

17 päivänä toukokuuta 2017(1)

Asia C-171/16

Trayan Beshkov,

Sofiyska rayonna prokuraturan

osallistuessa asian käsittelyyn

(Ennakkoratkaisupyyntö – Sofiyski rayonen sad (Sofian alueellinen tuomioistuin, Bulgaria))

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Puitepäätös 2008/675/YOS – Jäsenvaltioissa aiemmin annettujen tuomioiden huomioon ottaminen – Uuden rikosprosessin käsite – Sitä, että uuden rikosprosessin käynnistänyt jäsenvaltio muuttaa aiemmin annetun tuomion täytäntöönpanoa, ei voida hyväksyä






1.        Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuinta pyydetään ensimmäisen kerran tulkitsemaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa 24.7.2008 annetun puitepäätöksen 2008/675/YOS(2) säännöksiä.

2.        Tarkemmin ottaen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tarkentamaan puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rikosprosessin käsitettä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, kattaako käsite menettelyn, jonka kohteena on sellaisen rangaistuksen täytäntöönpano, jonka määräämisessä jäsenvaltion tuomioistuimen on otettava huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antama tuomio.

3.        Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko kyseinen säännös esteenä pääasiassa käsiteltävän kaltaiselle kansalliselle laille, jonka mukaan tuomittu henkilö ei voi itse vaatia toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antaman tuomion huomioon ottamista.

4.        Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmas kysymys koskee lopuksi sitä, miten kansallisen tuomioistuimen on käytännössä otettava huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antama tuomio, josta seurannut rangaistus on jo kokonaisuudessaan pantu täytäntöön.

5.        Ratkaisuehdotuksessani tarkennan ensin, että mielestäni toisessa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen jäsenvaltiossa annettu tuomio voidaan ottaa puitepäätöksen 2008/675 säännösten mukaisesti jäsenvaltiossa huomioon uuden rikosprosessin yhteydessä ilman, että se on tunnustettu erityisessä menettelyssä, kuten menettelyssä, josta säädetään Bulgarian rikosprosessilaissa (Nakazatelno-protsesualen kodeks).

6.        Seuraavaksi esitän, miksi puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 1 kohtaa on mielestäni tulkittava siten, että menettely, jonka kohteena on sellaisen rangaistuksen täytäntöönpano, jonka määräämisessä jäsenvaltion tuomioistuimen on otettava huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antama tuomio, on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu rikosprosessi. Ehdotan myös, että unionin tuomioistuin toteaa, että kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että tuomittu henkilö voi itse vaatia toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antaman tuomion huomioon ottamista.

7.        Tämän jälkeen selitän myös, miksi puitepäätöksen 3 artiklan 1 ja 3 kohtaa on mielestäni tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa käsiteltävän kaltaiselle kansalliselle laille, jossa säädetään, että kansallinen tuomioistuin tarkistaa uuden rikosprosessin yhteydessä toisen jäsenvaltion tuomioistuimen määräämää ja jo suoritettua rangaistusta, kun se määrää yhteisen vankeusrangaistuksen, johon sisältyy toisen jäsenvaltion määräämä rangaistus.

8.        Lopuksi katson, että kyseisen puitepäätöksen tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi kansallisen tuomioistuimen on tarvittaessa ja tässä tekstissä esitettyjen edellytysten ja varausten puitteissa sovellettava puitepäätöksen 3 artiklan 1, 3 ja 5 kohtaa luettuina sen johdanto-osan kahdeksannen ja yhdeksännen perustelukappaleen valossa.

I.      Asiaa koskevat oikeussäännöt

A.      Unionin oikeus

9.        Puitepäätöksen 2008/675 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ylläpitämisen ja kehittämisen tavoite edellyttää, että jäsenvaltioissa annettuja tuomioita koskevat tiedot voidaan ottaa huomioon tuomion antaneen jäsenvaltion ulkopuolella uusien rikosten ehkäisemiseksi ja uudessa rikosprosessissa.

10.      Puitepäätöksen johdanto-osan kahdeksannessa ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(8)      Jos jossain jäsenvaltiossa meneillään olevassa rikosprosessissa on saatavilla tietoja toisessa jäsenvaltiossa annetusta aiemmasta tuomiosta, olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä välttämään asianomaisen henkilön kohtelua epäedullisemmin kuin jos aiempi tuomio olisi ollut kansallinen tuomio.

(9)      Puitepäätöksen 3 artiklan 5 kohta olisi tulkittava, muun muassa johdanto-osan 8 kappaleen mukaisesti, siten, että jos kansallinen tuomioistuin katsoo uudessa rikosprosessissa otettuaan huomioon toisessa jäsenvaltiossa määrätyn aiemman tuomion, että tietyn asteisen rangaistuksen määrääminen kansallisen lainsäädännön asettamissa rajoissa olisi kohtuuttoman ankaraa rikoksentekijää kohtaan hänen olosuhteensa huomioon ottaen, ja jos rangaistuksen tarkoitus voidaan saavuttaa lievemmällä rangaistuksella, kansallinen tuomioistuin saa alentaa rangaistuksen tasoa tämän mukaisesti, jos näin olisi voitu toimia myös puhtaasti kansallisessa tapauksessa.”

11.      Puitepäätöksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan ’tuomiolla’ rikostuomioistuimen lopullista päätöstä henkilön toteamisesta syylliseksi rikokseen.”

12.      Puitepäätöksen 2008/675 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että henkilöön kohdistuvassa rikosprosessissa samalle henkilölle toisissa jäsenvaltioissa eri tosiseikkojen perusteella annetut aiemmat tuomiot, joista on saatu tietoa keskinäiseen oikeusapuun tai rikosrekisteritietojen vaihtoon sovellettavien sopimusten mukaisesti, otetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti huomioon samassa määrin kuin vastaavat kansalliset tuomiot otetaan huomioon ja että niihin liitetään vastaavat oikeusvaikutukset kuin aiempiin kansallisiin tuomioihin.

2.      Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan rikosoikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, itse rikosoikeudenkäynnin aikana ja tuomion täytäntöönpanovaiheessa erityisesti rikosprosessissa sovellettavien menettelysääntöjen osalta, joihin kuuluvat tutkintavankeutta, rikoksen määrittelyä ja rangaistuksen tyyppiä ja tasoa sekä tuomion täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

3.      Toisissa jäsenvaltioissa annettujen aiempien tuomioiden huomioon ottamisesta 1 kohdan mukaisesti ei ole seurauksena, että uutta prosessia hoitava jäsenvaltio puuttuisi aiempiin tuomioihin tai niiden täytäntöönpanoon liittyviin päätöksiin taikka kumoaisi tai tarkistaisi niitä.

4.      Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta 3 kohdan mukaisesti siinä tapauksessa, että jos aiempi tuomio olisi ollut uutta prosessia hoitavan jäsenvaltion antama kansallinen tuomio, aiemman tuomion huomioon ottamisen seurauksena olisi ollut kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan puututtava aiempiin tuomioihin tai niiden täytäntöönpanoon liittyviin päätöksiin taikka kumottava ne tai tarkistettava niitä.

5.      Jos rikos, jota uusi prosessi koskee, oli tehty ennen kuin aiempi tuomio oli määrätty tai pantu täysimääräisesti täytäntöön, 1 ja 2 kohdan seurauksena ei saa olla se, että jäsenvaltiot ovat velvollisia soveltamaan rangaistusten määräämistä koskevia kansallisia sääntöjään, jos niiden soveltaminen sellaisenaan ulkomailla annettuihin tuomioihin rajoittaisi tuomaria tämän määrätessä rangaistuksen uudessa prosessissa.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että niiden tuomioistuimet voivat tällaisissa tapauksissa muulla tavoin ottaa huomioon toisessa jäsenvaltiossa annetut aiemmat tuomiot.”

B.      Bulgarian oikeus

13.      Rikoslain (Nakazatelen kodeks) 27.5.2011 lähtien voimassa olevan version 8 §:n 2 momentin mukaan toisessa unionin jäsenvaltiossa annettu lainvoimainen tuomio, joka on annettu teosta, joka on kyseisen lain mukaan rikos, on otettava huomioon jokaisessa Bulgariassa tasavallassa samaa henkilöä vastaan käytävässä rikosprosessissa.

14.      Lain 23 §:n 1 momentissa säädetään, että jos samalla teolla syyllistytään useisiin rikoksiin tai jos henkilö on tehnyt useita erillisiä rikoksia ennen kuin jostakin näistä rikoksista annettu tuomio on tullut lainvoimaiseksi, tuomioistuin langettaa sen jälkeen, kun se on määrittänyt jokaisesta yksittäisestä rikoksesta rangaistuksen, niistä ankarimman rangaistuksen.

15.      Lain 25 §:n 1 ja 2 momentin mukaan 23 §:ää sovelletaan myös, jos henkilö on tuomittu erillisissä tuomioissa. Lisäksi näissä tapauksissa yhteisestä rangaistuksesta vähennetään kokonaan tai osittain suoritettu rangaistus, jos se on samanluonteinen kuin määritetty yhteinen rangaistus.

16.      Rikoslain 24 §:ssä säädetään, että jos määrätyt rangaistukset ovat samanluonteisia kuten käsiteltävässä asiassa, tuomioistuin voi korottaa määrättyä yhteistä rangaistusta puolella, ja näin korotettu rangaistus ei saa ylittää ensinnäkään kunkin rikoksen samanluonteisten rangaistusten yhteismäärää eikä toiseksi näistä rangaistuksista ankarimman osalta säädettyä enimmäismäärää.

17.      Rikosprosessilain vuonna 2010 voimassa olleen version 4 §:n 2 momentissa säädetään, että Bulgarian viranomaiset eivät pane täytäntöön lainvoimaista tuomiota, jonka on antanut toisen valtion tuomioistuin ja jota ei ole tunnustettu Bulgarian lainsäädännössä säädetyn menettelyn mukaisesti. Saman 4 §:n 3 momentissa tarkennetaan, että 2 momenttia ei sovelleta, jos ratifioidussa, julkaistussa ja voimaan tulleessa kansainvälisessä sopimuksessa, jonka sopimuspuoli Bulgarian tasavalta on, määrätään toisin.

18.      Ulkomaisten tuomioistuinten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevassa jaksossa olevassa rikosprosessilain 463 §:ssä säädetään, että Bulgarian viranomaiset tunnustavat ja panevat täytäntöön ulkomaisen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion, jos teko, jota hakemus koskee, on Bulgarian lainsäädännön mukaan rikos ja tekijä on rikosoikeudellisesti vastuunalainen, tuomio on joka suhteessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 tehdyn yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen, jotka Bulgarian tasavalta on allekirjoittanut, periaatteiden mukainen, tekijää ei ole tuomittu poliittisesta rikoksesta tai sellaiseen liittyvästä rikoksesta taikka sotarikoksesta, Bulgarian tasavalta ei ole tunnustanut toisen ulkomaisen tuomioistuimen samalle tekijälle samasta rikoksesta antamaa tuomiota ja tuomio ei ole Bulgarian rikos- ja rikosprosessioikeuden perusperiaatteiden vastainen.

19.      Saman lain 466 §:n 1 momentissa säädetään, että päätöksellä, jolla tunnustettiin ulkomaisen tuomioistuimen antama tuomio, on sama oikeusvaikutus kuin bulgarialaisen tuomioistuimen antamalla tuomiolla.

II.    Tosiseikat

20.      Landesgericht Klagenfurt (Klagenfurtin aluetuomioistuin, Itävalta) antoi 13.12.2010 tuomion, jossa Bulgarian kansalaiselle Trayan Beshkoville määrättiin Itävallan alueella 14.11.2010 tapahtuneesta varastetun tavaran kätkemisestä kahdeksantoista kuukauden vankeusrangaistus, josta ehdotonta vankeutta oli kuusi kuukautta ja kaksitoista kuukautta oli suoritettava ehdollisena, jolloin koeajan pituus oli kolme vuotta.

21.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkentaa, että kuuden kuukauden vankeusrangaistus suoritettiin 13.12.2010–14.5.2011, kun siitä oli vähennetty ensin Beshkovin tutkintavankeusaika. Kolmen vuoden koeaika alkoi kulua 14.5.2011.

22.      Sofiyski rayonen sad (Sofian alueellinen tuomioistuin, Bulgaria) antoi 29.4.2013 tuomion, jossa Beshkoville määrättiin vuoden vankeusrangaistus 19.11.2008 Sofiassa tapahtuneesta vamman tuottamuksesta, jossa uhrille aiheutui ruumiinvamma ja jonka vaikuttimet olivat törkeällä tavalla yleisen järjestyksen vastaisia ja yhteiskuntavastaisia.

23.      Rangaistusta ei ole vielä suoritettu, sillä Beshkov pakoilee Bulgarian viranomaisia.

24.      Beshkov jätti valitsemansa puolustusasianajajan välityksellä Sofiyski rayonen sadiin 14.5.2015 saapuneen hakemuksen rikoslain 23 §:n 1 momentin ja 25 §:n 1 momentin soveltamiseksi. Hän toivoi, että 29.4.2013 hänelle määrätty rangaistus pantaisiin täytäntöön määrittämällä yhteiseksi vankeusrangaistukseksi Itävallan ja Bulgarian tuomioistuimien määräämistä rangaistuksista ankarin.

25.      Koska toinen rangaistuksista on ulkomaisen tuomioistuimen määräämä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko sen ensin tunnustettava itävaltalaisen tuomioistuimen tuomio vai voiko se puitepäätöksen 2008/675 perusteella hyväksyä Beshkovin hakemuksen tai onko se jopa siihen velvollinen.

III. Ennakkoratkaisukysymykset

26.      Sofiyski rayonen sad, joka ei ole varma unionin oikeuden tulkinnasta, on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Miten – – puitepäätöksessä [2008/675] käytettyä käsitettä ’uusi rikosprosessi’ on tulkittava, ja onko uuden rikosprosessin liityttävä välttämättä tehtyä rikosta koskevan syyllisyyden toteamiseen vai voiko se koskea myös menettelyä, jossa toisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaan aiemmassa tuomiossa määrätty rangaistus käsittää toisen rangaistuksen tai lasketaan siihen mukaan tai rangaistukset on määrättävä suoritettaviksi erikseen?

2)      Onko puitepäätöksen 2008/675/YOS 3 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä johdanto-osan 13 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansallisille säännöksille, joiden mukaan menettelyä aiemman, toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion huomioon ottamiseksi ei voi panna vireille tuomittu henkilö vaan pelkästään jäsenvaltio, jossa aiempi tuomio on annettu, tai jäsenvaltio, jossa uusi rikosprosessi on vireillä?

3)      Onko puitepäätöksen 2008/675/YOS 3 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, ettei sen mukaan ole sallittua, että valtio, jossa uusi rikosprosessi on vireillä, muuttaa jäsenvaltion, jossa aiempi tuomio on annettu, määräämän rangaistuksen täytäntöönpanotapaa, ja onko näin myös tapauksissa, joissa toisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaan aiemmassa tuomiossa määrätty rangaistus käsittää toisen rangaistuksen tai lasketaan siihen mukaan tai rangaistukset on määrättävä suoritettaviksi erikseen?”

IV.    Arviointi asiasta

27.      Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tuo sitä suoraan esiin unionin tuomioistuimelle esittämissään kysymyksissä, se pohtii, onko Landesgericht Klagenfurtin antama tuomio ensin tunnustettava ulkomaisen tuomioistuimen antamana tuomiona rikosprosessilain 463 §:ssä säädetyssä erityisessä menettelyssä.

28.      Tätä kysymystä on sen perustavan luonteen johdosta syytä käsitellä tässä päättelyssä perinteisen uudelleenmuotoilun tarjoaman mahdollisuuden kautta.

29.      Siihen on mielestäni vastattava kieltävästi ilmeisistä syistä.

30.      Sekä Itävalta että Bulgaria ovat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen jäseniä, ja alueen sisällä sovelletaan tuomioiden liikkuvuuden ja soveltamisen alalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, sellaisena kuin siitä on säädetty voimassa olevissa lainsäädännöllisissä välineissä, niin kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut. On syytä muistuttaa, että 11.2.2003 annettuun tuomioon Gözütok ja Brügge(3) perustuvan oikeuskäytännön mukaan vastavuoroinen tunnustaminen vaikuttaa siten, että jäsenvaltion tuomioistuimen on hyväksyttävä toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama tuomio kuin se olisi sen oma, vaikka kansallista oikeutta soveltamalla olisi päädytty toisenlaiseen ratkaisuun.

31.      Puitepäätöksen 2008/675 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessakin viitataan vastavuoroiseen tunnustamiseen, ja on todettava, että mainitun kaltainen ennalta tunnustaminen olisi ristiriidassa paitsi puitepäätöksen tekstin kanssa, jossa ei mitenkään velvoiteta tällaiseen muodollisuuteen, myös edellisessä kohdassa toistettujen periaatteiden kanssa.

32.      Kun tämä on todettu, voimme palata unionin tuomioistuimelle käsiteltävässä asiassa esitettyihin kysymyksiin, jotka liittyvät yhteen rikosoikeuden ja rikosprosessioikeuden kaikkein teknisimmistä ja siis monimutkaisimmista aihealueista eli rangaistuksia koskeviin sääntöihin.

33.      Tarkemmin ottaen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin tuomat ongelmat liittyvät yhdessä jäsenvaltiossa määrättyjen rangaistusten huomioon ottamista toisen jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa koskevan puitepäätöksen 2008/675 täytäntöönpanoon.

34.      Tämä huomioonottamisvelvoite on yksi unionin kansalaisilleen tarjoaman vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen olemassaolon suorista seurauksista.

35.      Alueen konkreettinen toteutuminen edellyttää, että kansalliset lainsäädännöt ja käytännöt ovat siinä määrin yhteneväisiä, ettei niiden välillä ole ristiriitoja, jotka estäisivät paitsi vastavuoroisen tunnustamisen myös arkisen oikeudellisen yhteistyön. Muussa tapauksessa tuloksena syntyisi joko alueita, joilla rikolliset saisivat varmuudella oleilla suojassa pidätysmääräyksiltä tai toisissa jäsenvaltioissa määrättyjen rangaistusten täytäntöönpanolta, tai täysin samanlaisten tilanteiden erilaista kohtelua sen mukaan, kummalla puolella jokea, jonka kaltaiset rajat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella on juuri tarkoitus poistaa, rikokset olisivat tapahtuneet.(4)

36.      Rikosoikeuden alalla yhtenäisen alueen käsitteen yhteydessä on otettava huomioon rikollisten käyttäytymiseen liittyvät realiteetit ja kansallisten tuomioistuimien soveltamat yhteiset säännöt, jotka muodostavat rangaistuksia koskevien sääntöjen yleisiä periaatteita.

37.      Rikolliset liikkuvat yhtenäisellä alueella aivan kuten lainkuuliaiset kansalaiset liikkuvat jäsenvaltioiden alueella. He voivat tehdä niin jäsenvaltioissa kuin unionissakin yksittäisiä tekoja tai tekojen sarjoja. Kansallisissa lainsäädännöissä ensin mainituista teoista rangaistaan eri tavoin kuin jälkimmäisistä. Tekojen sarjoissa on yleensä kyse joko rikosten uusimisesta, rikosten toistamisesta tai rikosten reaalikonkurrenssista.

38.      Rikoksen uusimisella tarkoitetaan sitä, että lopullisen rikostuomion saanut – etenkin, jos tuomio on jo pantu täytäntöön – rikollinen syyllistyy uudelleen samanlaiseen tai lain mukaan samanlaisena pidettävään rikokseen.

39.      Rikosten toistaminen on rinnastettavissa rikosten uusimiseen sillä olennaisella erotuksella, että ensimmäisen tuomion jälkeen tehtävät rikokset eivät ole samankaltaisia kuin aiemmat.

40.      Rikosten reaalikonkurrenssilla sen sijaan tarkoitetaan useiden rikosten tekemistä niin, ettei lainvastaisten tekojen välillä ole annettu lopullista tuomiota.

41.      Rikoksen uusimisesta seuraa jälkimmäisestä rikoksesta määrättävän rangaistuksen enimmäismäärän korottaminen. Lisäksi aiempi ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi ja tuomitulta voidaan evätä tiettyjä suotuisia toimenpiteitä, kuten rangaistuksen määrääminen ehdollisena. Tällaista ankaruutta perustellaan sillä, että rikollinen on ensimmäisen tuomion myötä vähintäänkin saanut tietää, että rikoksesta todella rangaistaan, että se voi olla hänelle epämieluisaa ja että koska kyse oli hänelle ensimmäisestä kerrasta, hänen rangaistustaan on saatettu lieventää tai rajata siten, että hän on saanut mahdollisuuden korjata tapojaan ja pysytellä vastaisuudessa kaidalla tiellä. Tästä näkökulmasta rikoksen uusiminen on merkki rikollisen paatumisesta, sillä henkilö syyllistyy uudelleen samaan rikokseen, ja siksi yhteiskunnan on perusteltua vastata tekoon voimakkaammin.

42.      Rikosten toistaminen viittaa vähäisempään paatumiseen tietyntyyppiseen rikollisuuteen. Siksi siitä ei seuraa myöhemmistä rikoksista määrättävien rangaistusten enimmäismäärän korottamista, mutta se kuitenkin oikeuttaa rangaistuksen koventamisen esimerkiksi siten, että aiempi ehdollinen rangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi eikä ehdollista enää myönnetä.

43.      Rikosten reaalikonkurrenssissa on kyse toisenlaisesta tilanteesta. Henkilö ei ole saanut ensimmäisen tuomion muodossa varoitusta, joka olisi mahdollistanut ryhdistäytymisen. Rikosten määrään ei siis liity edellä esitettyä merkitystä eikä yhteiskunta voi siten vastata tekoihin samalla tavalla.

44.      Kaikissa näissä tapauksissa tuomioistuin kuitenkin käsittelee useita rikoksia, joista on teoriassa mahdollista määrätä yhtä monta erillistä rangaistusta kuin rikoksia on tapahtunut. Konkreettisesti tuomioistuin voi joutua käsittelemään tilannetta kahdella eri tavalla: joko kaikki teot yhdistetään samaan syytteeseen tai niistä nostetaan erilliset syytteet. Ensimmäisessä tapauksessa tuomioistuin antaa yhden tuomion, jälkimmäisessä sen on päätettävä, lasketaanko erilliset rangaistukset yhteen ja miten rangaistusten täytäntöönpanosta vastaavan tuomioistuimen on sovitettava ratkaisunsa yhteen toisen tuomioistuimen tekemän ratkaisun kanssa.

45.      Nämä ”toiset” tuomioistuimet voivat kaikki olla samasta jäsenvaltiosta tai ainakin osittain myös muista jäsenvaltioista. Juuri tähän liittyy pääasiassa käsiteltävä ongelma. Onneksi tätä hankalaa kysymystä ohjaamaan on jo olemassa rangaistuksia koskevien sääntöjen yleisiä periaatteita.

46.      Rangaistuksen täytäntöönpanoa ei voida typistää pelkäksi vankeuspäivien laskutoimitukseksi. Vankeuden aineellisia olosuhteita koskevien ihmisarvokysymysten lisäksi rangaistuksen täytäntöönpanossa on otettava huomioon rangaistuksen tarkoitus.

47.      Muistutan, että rangaistuksen tarkoitus – vaikka sitä ei suoraan esitetä sen enempää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa kuin Euroopan unionin perusoikeuskirjassakaan – sisältää käsityksen sekä ihmisten välisistä suhteista yhteiskunnassa että ihmisen kyvystä korjata käytöstään ja sopeutua uudelleen yhteiskuntaan.

48.      Rangaistus, joka oli alun perin tarkoitettu kostoksi, kehittyi myöhemmin seuraamukseksi, joka ensin miellettiin korvaukseksi ja sen jälkeen hyvitykseksi, kunnes se on nykyaikana alettu ymmärtää mahdollisuudeksi sopeuttaa tuomittu uudelleen yhteiskuntaan. Lainvastaisten tekojen uusimisen yhteydessä nousi välittömästi esiin kysymys uusimisen ehkäisemisestä. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että rikollisen eristäminen vankeusrangaistuksen kautta voi joissakin tapauksissa olla välttämätöntä, mutta se ei suinkaan estä uusimista vaan saattaa päinvastoin edistää sitä. Siksi alettiin kehittää rangaistusta keinona sopeuttaa tuomittu uudelleen yhteiskuntaan, mikä taas täytäntöönpanon tasolla liittyy kiinteästi rangaistuksen yksilökohtaista määräämistä koskevaan perusperiaatteeseen.

49.      Käsiteltävässä asiassa, jossa on kyse rikosten reaalikonkurrenssista, ongelman ytimessä on juuri yksilökohtaisen määräämisen periaate. Kaikkien tiettynä ajanjaksona tehdyistä teoista, joista henkilö ei kyseisenä ajanjaksona ole saanut mitään varoitusta tai joutunut vastuuseen, määrättyjen rangaistusten yhteenlasku voi useimmiten vaikuttaa liian ankaralta suhteessa rikoksentekijän persoonaan ja tekojen olosuhteisiin ja siten epäoikeudenmukaiselta. Jos rangaistus on epäoikeudenmukainen, se herättää varmemmin vastustusta ja siten edistää rikosten uusimista eikä käyttäytymisen muuttumista. Tästä syystä tuomarille on annettu valta tarvittavaa yksilökohtaista määräämistä koskevan harkintansa mukaisesti lain rajoissa yhdistää parhaalla mahdollisella tavalla rangaistukset rikoksista, jotka rikollinen on tehnyt tiettynä elämänsä ajanjaksona.

50.      Rangaistukset voivat olla hyvinkin vaihtelevia siten, että niihin voi kuulua esimerkiksi sekä lyhyitä ehdottomia vankeusrangaistuksia että pidempiä ehdollisina tai ehdollisina siten, että tuomitulle asetetaan erityisiä velvollisuuksia, määrättyjä rangaistuksia. Tuomarilla on oltava riittävästi harkinnanvaraa ottaa ratkaisussaan huomioon tekojen vakavuus, tapahtumien olosuhteet ja rikoksentekijän persoona, erityisesti hänen ikänsä.

51.      Lisäksi silloin, kun on otettava huomioon ja yhdistettävä useissa jäsenvaltioissa sijaitsevien tuomioistuimien tekemiä ratkaisuja, on sovellettujen lainsäädäntöjen erityispiirteitä kunnioitettava, sikäli kuin ne eivät haittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä, tehokkuutta ja ensisijaisuutta.

52.      Puitepäätöksellä 2008/675 on vahvistettu nimenomaan tämä periaate.

53.      Puitepäätöksen johdanto-osan neljännessä ja viidennessä perustelukappaleessa on selkeästi todettu, että tuomioistuimen on sivuutettava sellaiset kansalliset lainsäädännöt, jotka antavat vaikutuksia vain jäsenvaltioiden omien tuomioistuinten antamille tuomioille. Puitepäätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaankin, että jäsenvaltioiden tuomioistuimien on annettava muissa unionin tuomioistuimissa annetuille tuomioille samat vaikutukset kuin kansallisessa lainsäädännössä annetaan omien tuomioistuimien antamille tuomioille.

54.      Tämä vaatimus on selkeästi kytköksissä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteutumiseen ja siten vastavuoroiseen tunnustamiseen, joka ei velvoita ainoastaan ottamaan huomioon ulkomailla annettua tuomiota vaan myös kunnioittamaan sitä.

55.      Näin ollen kun tuomioistuin ottaa asian ratkaisussa huomioon aiemmin ulkomailla annetun tuomion, se ei voi muuttaa sitä millään tavalla. Tämä tarkoittaa selkeästi, että asiaa viimeisenä käsittelevä tuomioistuin ei voi omassa ratkaisussaan korottaa eikä alentaa aiempaa tuomiota eikä kumota sillä mahdollisesti määrättyä rangaistuksen ehdollisuutta. Tämä periaate on vahvistettu puitepäätöksen 2008/675 3 artiklassa.

56.      Asiaa viimeisenä käsittelevä kansallinen tuomioistuin voi ainoastaan liittää tuomioon ne seuraukset, jotka liittyisivät aiempaan kansalliseen tuomioon.

57.      Kun tämä asia on selvennetty, on syytä tarkastella lähemmin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiä.

58.      Ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on mielestäni ongelmatonta vastata.

59.      Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen asianomainen menettely on mielestäni kiistattomasti rikosprosessi, sillä se koskee rangaistuksen täytäntöönpanoa. Rikosprosessissa ei välttämättä tarvitse käsitellä uusia syytteitä. Käsiteltävässä asiassa on kyse rangaistuksen täytäntöönpanosta menettelyssä, jossa noudatetaan rikosoikeuteen ja sen tarkoitukseen liittyviä tekniikoita ja periaatteita, mikä tukee menettelyn itsenäistä luonnetta. Jos lainsäätäjä olisi halunnut rajata puitepäätöksen 2008/675 soveltamisen rikossyytteisiin, se olisi varmasti käyttänyt täsmällistä termiä ”syyte” eikä yleistä termiä ”prosessi”.

60.      Tuon tässä yhteydessä esiin, että rikosasian käsittelyn käsitteellä [puitepäätöksen 2009/315/YOS ranskankielisessä versiossa procédure pénale kuten puitepäätöksessä 2008/675/YOS] tarkoitetaan puitepäätöksen 2009/315/YOS(5) 2 artiklan b alakohdan mukaan ”esitutkintaa, varsinaista oikeudenkäyntiä ja tuomion täytäntöönpanoa”. Kyseinen puitepäätös ja puitepäätös 2008/675 ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa, sillä yhdellä pyritään helpottamaan jäsenvaltiossa tuomitun henkilön rikosrekisteritietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja toinen mahdollistaa näin tietoon saatavien tuomioiden huomioon ottamisen. Haluan vielä mainita, että puitepäätöksen 2008/675 tekstissä viitataan monin paikoin yksiselitteisesti tuomion täytäntöönpanoon, mikä mielestäni sinetöi tämän kysymyksen.(6)

61.      Toisen kysymyksen osalta totean, että kyseinen puitepäätös koskee rangaistuksen täytäntöönpanoa ja yksilökohtaista määräämistä, ja viimeksi mainittu periaate on mielestäni selkeästi sekä yhteiskunnan että tuomitun edun mukainen, mikä riittää antamaan tuomitulle oikeuden vedota toisessa jäsenvaltiossa aiemmin määrätyn tuomion huomioon ottamista koskeviin kansallisiin sääntöihin. Jos rangaistuksen tarkoituksena on mahdollistaa uudelleen sopeutuminen yhteiskuntaan, kuten edellä esitin, on selvää, että kaksi intressiä yhtyvät: rikoksentekijä pysyttelee kaidalla tiellä ja yhteiskunnassa on yksi rikollinen vähemmän.

62.      Kyseisen oikeuden tunnustaminen tuomitulle tarkoittaa loppujen lopuksi vain oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa koskevan periaatteen noudattamista, etenkin kun tuomioistuimen ratkaisu voi parantaa rangaistuksen yksilökohtaista määräämistä.

63.      Lisäksi – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkentaa – Bulgarian kansallisen lainsäädännön mukaan tuomitulla on oikeus pyytää käynnistämään tuomioistuimessa menettely sellaisen yhteisen rangaistuksen määrittämiseksi, joka vastaa ankarinta määrättyä rangaistusta, kun kaikki tuomiot ovat kansallisten tuomioistuimien antamia. Tämän oikeuden epääminen tuomitulta, jolle toisen jäsenvaltion tuomioistuin on määrännyt rangaistuksen, veisi puitepäätökseltä 2008/675 kaiken tehokkaan vaikutuksen, sillä aloitteen voisi tehdä vain syyttäjä, jolla ei välttämättä ole aina tietoa ulkomailla aiemmin annetuista tuomioista, kuten käsiteltävässä asiassakin tapahtui, ja jonka toimettomuus veisi tuomitulta mahdollisuuden yhteisen rangaistuksen määrittämiseen. Lisäksi tämä johtaisi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen sisällä siihen, että vastaavissa tilanteissa olevia henkilöitä kohdeltaisiin eri tavoin.

64.      Syyttäjän yksinomainen valta perustuu kansallisessa lainsäädännössä siihen, että ulkomainen tuomio on ensin tunnustettava. Kuten olen edellä korostanut, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaan toisessa jäsenvaltiossa aiemmin annettu tuomio on tunnustettava ilman mitään muodollisuuksia ja erityisesti ilman, että sitä varten olisi käynnistettävä tunnustamismenettely, jollaiseen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on viitannut.

65.      Lopuksi tällainen loukkaisi vastaavuusperiaatetta, johon myös puitesopimus 2008/675 nojautuu. Näin ollen kansallinen säännös, jolla erilainen kohtelu luodaan, on mielestäni selkeästi sivuutettava.

66.      Kolmas kysymys on ongelmallisempi. Millaisia ratkaisuja pääasian kaltaisessa tilanteessa voitaisiin soveltaa? Muistutan, ettei tässä ole kyse rikoksen uusimisesta eikä syytteiden yhdistämisestä.

67.      Ensinnäkään pelkkää yhteenlaskua ei edellä esitetyistä syistä ja yleisistä periaatteista johtuen voida pitää hyväksyttävänä ratkaisuna. Itse puitepäätöksessäkin 2008/675 vahvistetaan sen johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa, että myöhempää asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on vapaus jättää soveltamatta aiemman tuomion automaattisen huomioon ottamisen kautta rangaistusta, joka olisi kohtuuttoman ankara, jos lievemmällä rangaistuksella voidaan saavuttaa rangaistuksen tarkoitus.

68.      Toiseksi tuomioistuin voi yhdistää määrätyt rangaistukset vakavimmalle rikokselle määritetyn ankarimman rangaistuksen rajoissa.

69.      Kolmanneksi tuomioistuin voi katsoa, että ensin määrätty rangaistus on riittävä, ja määrätä samanluonteisen ja samansuuruisen rangaistuksen tarkentaen, että nämä kaksi rangaistusta yhdistetään. Jos ensin määrättyä rangaistusta ei ole vielä pantu täytäntöön, asiaa jälkimmäisenä käsittelevän tuomioistuimen on varmistettava toisen jäsenvaltion tuomioistuimelta, että ensin määrätty rangaistus pannaan täytäntöön, tai sovittava, että se itse vastaa rangaistuksen täytäntöönpanosta, ja tätä päätöstä koskevatkin puitepäätöksessä 2008/909/YOS(7) vahvistetut säännöt.

70.      Molemmissa tapauksissa kunnioitetaan ulkomaisen tuomion koskemattomuutta sekä sen antaneen tuomioistuimen täysivaltaisuutta.

71.      Näiden perinteisten ja unionissa hyvin laajasti käytettyjen ratkaisujen lisäksi on olemassa myös sellaisia ratkaisuja, jotka perustuvat tiettyjen kansallisten lainsäädäntöjen erityisiin säännöksiin.

72.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien seikkojen perusteella olen ymmärtänyt, että näin on myös Bulgarian lainsäädännön tapauksessa.

73.      Pidän valitettavana, ettei Bulgarian hallitus – tai minkään muunkaan maan hallitus – ole katsonut tarpeelliseksi osallistua istuntoon, mistä syystä unionin tuomioistuimen oli peruutettava istunto, joka oli alun perin kuitenkin tarkoitus pitää. Joudun siis tietyin varauksin jatkamaan päättelyäni ilman tärkeitä tarkennuksia tai jäsenvaltioiden arvioita ongelmasta, jonka niiden tuomioistuimet kohtaavat säännöllisesti.

74.      Vaikuttaa siltä, että kansallisen lainsäädännön mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvaamassa tilanteessa

–        tuomioistuimen on määritettävä yhteinen rangaistus, joka yleensä vastaa kahdesta määrätystä rangaistuksesta ankarampaa, sellaisena kuin se on mahdollisesti muutettuna, mukaan lukien rikoslain 24 §:n mukaisesti korotettuna

–        Bulgarian kansallisen oikeuden mukaan ankarin rangaistus, joka voisi muodostaa yhteisen rangaistuksen, on Landesgericht Klagenfurtin määräämä kahdeksantoista kuukauden vankeusrangaistus, josta kaksitoista kuukautta suoritetaan ehdollisena, ja

–        tuomioistuin ei voi ottaa huomioon muuta ehdollisena määrättyä rangaistusta kuin sen, jonka Landesgericht Klagenfurt on määrännyt Beshkoville, sillä kansallisen lain mukaan tällaista toimenpidettä ei voida määrätä aiempien tekojen johdosta.

75.      Edellä esitetystä päättelen seuraavaa: Itävallassa annetun tuomion huomioon ottaminen Bulgariassa määrätyn rangaistuksen täytäntöönpanossa johtaisi edellä kuvatuissa olosuhteissa siihen, että Itävallassa annetun tuomion täytäntöönpanotapaa muutettaisiin siten, että bulgarialainen tuomioistuin joutuisi esimerkiksi muuttamaan sen ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi yhteisen rangaistuksen määrittämisen yhteydessä.(8)

76.      Puitepäätöksessä 2008/675 kuitenkin nimenomaisesti kielletään ulkomaisen tuomion muuttaminen sen pelkän huomioon ottamisen yhteydessä, kuten todetaan puitepäätöksen 3 artiklan 3 kohdassa vahvistetussa säännössä, jossa tarkennetaan, että ulkomailla aiemmin annetun tuomion huomioon ottaminen ei voi johtaa tuomion tarkistamiseen, mutta juuri niin kävisi, jos Bulgarian kansallisia sääntöjä sovellettaisiin.

77.      Tämän perusteella on todettava, että bulgarialainen tuomioistuin ei voi yhdistää rangaistuksia kansallisen oikeuden sääntöjen mukaisesti. Asianomaista puitepäätöstä ohjaa vastaavuusperiaate.(9) Tämän periaatteen mukaan kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus ottaa uudessa rikosprosessissa huomioon muissa jäsenvaltioissa aiemmin annetut tuomiot vain siinä määrin, kuin ne voitaisiin ottaa huomioon puhtaasti maan sisäisessä tilanteessa.

78.      Päättelen näin ollen, ettei bulgarialaisen tuomioistuimen tarvitse ottaa huomioon Landesgericht Klagenfurtin aiemmin antamaa tuomiota.

79.      Arviointini mukaan rangaistuksia ei siis voida mitenkään yhdistää, sillä toista niistä tuomioista, joiden välillä yhdistäminen tehtäisiin, ei voida ottaa huomioon.

80.      Konkreettisesti tästä seuraa, että Beshkovin on tosiasiassa suoritettava Bulgariassa määrätyt kaksitoista kuukautta vankeutta niiden kuuden kuukauden lisäksi, jotka hän on jo suorittanut Itävallassa. Bulgarialainen tuomioistuin saattaa pitää tällaista tilannetta kohtuuttoman ankarana.

81.      Kansallinen tuomioistuin voikin ottaa huomioon edellä muistutetun rangaistuksen tarkoituksen ja käyttää puitepäätöksessä 2008/675 annettua mahdollisuutta soveltaa rangaistuksen yksilökohtaisen määräämisen periaatetta suhteellisuusperiaatteeseen liittyvän menettelyn kautta.

82.      Puitepäätöksen 3 artiklan 5 kohdasta, sellaisena kuin sitä on tulkittava johdanto-osan kahdeksannen ja yhdeksännen perustelukappaleen valossa, seuraa tosiaan, että jos kansallinen tuomioistuin ei voisi soveltaa kansallisia sääntöjä – kuten käsiteltävässä asiassa – vaan joutuisi antamaan suhteettoman ankaran tuomion – kuten ennakkoratkaisukysymyksen perusteella vaikuttaisi tapahtuvan –, se voisi laillisesti määrätä lievemmän rangaistuksen, jos se katsoisi, että rikoksen teko-olosuhteet sallivat sen ja että rangaistuksen tarkoitus voidaan edelleen saavuttaa.

83.      Edellä esitetyt tilanteet ja konkreettiset ratkaisut ovat vain päättelyäni tukevia esimerkkejä, sillä joka tapauksessa kansallinen tuomioistuin yksin määrittelee Bulgariassa annetun tuomion täytäntöönpanon yksityiskohdat kansallisen lain nojalla ja puitepäätöksen 2008/675 sääntöjen mukaisesti.

V.      Ratkaisuehdotus

84.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sofiyski rayonen sadin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Toisessa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen jäsenvaltiossa annettua tuomiota ei tarvitse tunnustaa erityisessä menettelyssä, kuten menettelyssä, josta säädetään Bulgarian rikosprosessilaissa, ennen kuin se voidaan ottaa jäsenvaltiossa huomioon uudessa rikosprosessissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa 24.7.2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/675/YOS säännösten mukaisesti.

2)      Puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että

–        menettely, jonka kohteena on sellaisen rangaistuksen täytäntöönpano, jonka määräämisessä jäsenvaltion tuomioistuimen on otettava huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antama tuomio, on rikosprosessi ja

–        tuomittu henkilö voi itse vaatia toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antaman tuomion huomioon ottamista.

3)      Puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 1 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa käsiteltävän kaltaiselle kansalliselle laille, jossa säädetään, että kansallinen tuomioistuin tarkistaa uuden rikosprosessin yhteydessä toisen jäsenvaltion tuomioistuimen määräämää ja jo suoritettua rangaistusta, kun se määrää yhteisen vankeusrangaistuksen, johon sisältyy toisen jäsenvaltion määräämä rangaistus.

4)      Puitepäätöksen 2008/675 tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi kansallisen tuomioistuimen on tarvittaessa ja tässä tekstissä esitettyjen edellytysten ja varausten puitteissa sovellettava puitepäätöksen 3 artiklan 1, 3 ja 5 kohtaa luettuina sen johdanto-osan kahdeksannen ja yhdeksännen perustelukappaleen valossa.


1      Alkuperäinen kieli: ranska.


2      EUVL 2008, L 220, s. 32.


3      C-187/01 ja C-385/01, EU:C:2003:87.


4      Pascal, B., ”Vérité en deçà des Pyrénées, erreur au-delà, plaisante justice qu’une rivière borne”, Pensées, 1970.


5      Jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä 26.2.2009 tehty neuvoston puitepäätös 2009/315/YOS (EUVL 2009, L 93, s. 23).


6      Ks. erityisesti puitepäätöksen 3 artiklan 2 kohta.


7      Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 tehty neuvoston puitepäätös 2008/909/YOS (EUVL 2008, L 327, s. 27).


8      Palautan mieliin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 73 kohdassa esiin tuomani varaukset.


9      Ks. puitepäätöksen johdanto-osan viides, kuudes ja seitsemäs perustelukappale.