Language of document : ECLI:EU:C:2017:419

Asia C-529/15

Asia, jonka on pannut vireille Gert Folk

(Ennakkoratkaisupyyntö – Verwaltungsgerichtshof)

Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristövastuu – Direktiivi 2004/35/EY – 17 artikla – Ajallinen soveltamisala – Ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä käyttöön otetun vesivoimalan toiminta – 2 artiklan 1 alakohdan b alakohta – Käsite ”ympäristövahinko” – Kansallinen säännöstö, jolla suljetaan luvan kattama vahinko pois – 12 artiklan 1 kohta – Oikeus saada ympäristöä koskeva asia käsitellyksi tuomioistuimessa – Asiavaltuus – Direktiivi 2000/60/EY – 4 artiklan 7 kohta – Välitön oikeusvaikutus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 1.6.2017

1.        Ympäristö – Ympäristövahinkojen ehkäiseminen ja korjaaminen – Ympäristövastuu – Direktiivi 2004/35 – Ajallinen soveltamisala – Ympäristövahingot, jotka ovat ilmenneet ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä mutta jotka johtuvat ennen tätä päivämäärää käyttöön otetun laitoksen toiminnasta – Direktiivin sovellettavuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, 17 artikla)

2.        Ympäristö – Ympäristövahinkojen ehkäiseminen ja korjaaminen – Ympäristövastuu – Direktiivi 2004/35 – Ympäristövahingon käsite – Kansallista säännöstöä, jossa ympäristövahingon käsitteen ulkopuolelle suljetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti myönnetyn vesioikeudellisen luvan kattama vahinko, ei voida hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, 2 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3.        Ympäristö – Yhteisön vesipolitiikan puitteet – Direktiivi 2000/60 – Ympäristötavoitteet – Velvollisuus panna täytäntöön tarvittavat toimenpiteet pintavesimuodostumien tai pohjaveden tilan huononemisen ehkäisemiseksi – Poikkeamisen mahdollisuus yleisen edun kannalta erittäin tärkeiden hankkeiden osalta – Kyseisen direktiivin 4 artiklan 7 kohdassa säädetyt edellytykset – Kansallisella tuomioistuimella ei ole velvollisuutta valvoa tässä säännöksessä määrättyjen edellytysten noudattamista direktiivissä 2004/35 tarkoitetun ympäristövahingon määrittämiseksi, mikäli lupa myönnetään tutkimatta kyseisten edellytysten täyttymistä

[Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60 4 artiklan 7 kohdan a–d alakohta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, 2 artiklan 1 kohdan b alakohta]

4.        Ympäristö – Ympäristövahinkojen ehkäiseminen ja korjaaminen – Ympäristövastuu – Directive 2004/35 – Muutoksenhakukeinot – Kansallista säännöstöä, jossa estetään kalastusoikeuksien haltijoilta turvautuminen muutoksenhakukeinoihin, ei voida hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, 12 ja 13 artikla)

1.      Ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/31/EY, 17 artiklaa on tulkittava siten, että ellei tarkastuksista, jotka kuuluvat ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtäväksi, muuta johdu, tätä direktiiviä sovelletaan ajallisesti ympäristövahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet 30.4.2007 jälkeen mutta jotka johtuvat ennen tätä päivämäärää vesioikeudellisen säännöstön perusteella hyväksytyn ja käyttöön otetun laitoksen toiminnasta.

(ks. 25 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.      Direktiiviä 2004/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, ja erityisesti sen 2 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisen oikeuden säännökselle, jossa yleisesti ja automaattisesti suljetaan ympäristövahingon käsitteen ulkopuolelle vahinko, joka vaikuttaa huomattavan haitallisesti kyseessä olevien vesien ekologiseen, kemialliseen tai määrälliseen tilaan tai ekologiseen potentiaaliin, jo pelkästään siitä syystä, että kyseisen oikeuden mukaisesti myönnetty lupa kattaa vahingon.

(ks. 34 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.      Jos lupa on myönnetty kansallisten säännösten mukaisesti tutkimatta yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 7 kohdan a–d alakohdan mukaisten edellytysten täyttymistä, kansallinen tuomioistuin ei ole velvollinen itse arvioimaan, täyttyvätkö kyseisessä säännöksessä asetetut edellytykset, jotta se voi ratkaista, onko kyseessä direktiivin 2004/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, 2 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettu ympäristövahinko.

Hanketta koskevan luvan myöntämisen osalta toimivaltaisten kansallisten viranomaisten velvollisuutena on varmistaa, että direktiivin 2000/60 4 artiklan 7 kohdan a–d alakohdassa luetellut edellytykset täyttyvät ennen kyseisen luvan myöntämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollista tuomioistuinvalvontaa. Sitä vastoin unionin oikeudessa ei millään lailla velvoiteta kansallisia tuomioistuimia tutkimaan itse toimivaltaisen viranomaisen puolesta kyseisiä edellytyksiä, kun kyseinen viranomainen on myöntänyt luvan suorittamatta kyseistä tutkintaa.

(ks. 39 ja 40 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4.      Direktiivin 2004/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, 12 ja 13 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansallisen oikeuden säännökselle, jossa estetään kalastusoikeuksien haltijoilta turvautuminen muutoksenhakukeinoihin, kun on kyse kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitetusta ympäristövahingosta.

(ks. 50 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)