Language of document : ECLI:EU:C:2018:3

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MELCHIOR WATHELET

11 päivänä tammikuuta 2018 (1)

Asia C-488/16 P

Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise eV

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muutoksenhaku – EU-tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Sanamerkki NEUSCHWANSTEIN – Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hylkääminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta – Kuvailevuus – Maantieteellinen alkuperämerkintä – Erottamiskyky – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta – Vilpillinen mieli






I.      Johdanto

1.        Valittaja Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise eV (jäljempänä BSGE) vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 5.7.2016 antaman tuomion Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise v. EUIPO – Freistaat Bayern (NEUSCHWANSTEIN) (T-167/15, ei julkaistu, EU:T:2016:391; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla viimeksi mainittu tuomioistuin hylkäsi BSGE:n kanteen, jossa vaadittiin Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreisen ja Freistaat Bayernin (Baijerin vapaavaltio, Saksa) välisessä mitättömyysmenettelyssä 22.1.2015 tekemän päätöksen (asia R 28/2014-5) kumoamista.

II.    Riidan tausta

2.        Baijerin vapaavaltio teki 22.7.2011 Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1) perusteella EUIPO:lle hakemuksen sanamerkin NEUSCHWANSTEIN (jäljempänä riidanalainen tavaramerkki) rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

3.        Nimitys ”NEUSCHWANSTEIN” viittaa Schwangaun kunnassa (Saksa) sijaitsevaan kuuluisaan Neuschwansteinin linnaan, joka kuuluu nykyään Baijerin vapaavaltiolle ja jota rakennettiin vuosina 1869–1886 Baijerin kuningas Ludvig II:n valtakaudella. Linna ei valmistunut koskaan.

4.        Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna (jäljempänä Nizzan sopimus), pohjautuvan luokituksen luokkiin 3, 8, 14–16, 18, 21, 25, 28, 30, 32–36, 38 ja 44.

5.        EU-tavaramerkin rekisteröintihakemus julkaistiin 2.9.2011 ilmestyneessä Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 166/2011, ja merkki rekisteröitiin 12.12.2011 numerolla 10144392.

6.        BSGE esitti 10.2.2012 kaikkien tämän ratkaisuehdotuksen 4 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen osalta riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, luettuna yhdessä saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan kanssa.

7.        EUIPO:n mitättömyysosasto hylkäsi mitättömyysvaatimuksen 21.10.2013 ja katsoi, ettei riidanalainen tavaramerkki muodostunut sellaisista merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan maantieteellinen alkuperä tai kuvaamaan muita kyseisten tavaroiden ja palvelujen ominaispiirteitä, eikä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa näin ollen ollut rikottu. Lisäksi se katsoi, että koska kyseinen tavaramerkki on erottamiskykyinen kyseisten tavaroiden ja palvelujen osalta, saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei ollut rikottu. Lopuksi se katsoi, ettei BSGE ollut osoittanut, että riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemus oli tehty vilpillisessä mielessä, ja ettei kyseisen asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ollut siten rikottu.

8.        BSGE valitti 20.12.2013 EUIPO:ssa mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.

9.        EUIPO:n viides valituslautakunta vahvisti 22.1.2015 tekemällään päätöksellä mitättömyysosaston päätöksen ja hylkäsi valituksen. Se katsoi erityisesti, ettei riidanalainen tavaramerkki osoittanut maantieteellistä alkuperää asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla eikä siltä puuttunut erottamiskyky saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa edellytetyllä tavalla. Lisäksi se katsoi, ettei Baijerin vapaavaltion voitu osoittaa toimineen kyseisen asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla vilpillisessä mielessä.

III. Kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

10.      BSGE nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.4.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 22.1.2015 tekemän päätöksen kumoamiseksi.

11.      Kanteensa tueksi se vetosi kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koski asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan, toinen kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja kolmas kyseisen asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista.

12.      Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli ensin toista kanneperustetta, jossa BSGE väitti, että EUIPO:n viides valituslautakunta oli rikkonut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, koska se oli katsonut, ettei riidanalainen tavaramerkki ollut kyseisiä tavaroita ja palveluja kuvaileva merkintä. Se hylkäsi tämän kanneperusteen vedoten valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa siihen, että koska Neuschwansteinin linna on ennen kaikkea museokohde, se ei ole paikka, jossa valmistetaan tavaroita tai tarjotaan palveluja, minkä vuoksi riidanalainen tavaramerkki ei voinut osoittaa kattamiensa tavaroiden ja palvelujen maantieteellistä alkuperää.

13.      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi myös BSGE:n ensimmäisen kanneperusteen, jossa BSGE väitti, että EUIPO:n viides valituslautakunta oli rikkonut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa katsoessaan, ettei riidanalaiselta tavaramerkiltä puuttunut erottamiskyky. Se katsoi tässä yhteydessä valituksenalaisen tuomion 41 ja 42 kohdassa, että kyseiset tavarat ja palvelut olivat päivittäistavaroita ja ‑palveluja, jotka erottuvat muistoesineistä ja matkailutoimintaan liittyvistä palveluista jo nimensä perusteella, ja että riidanalaisen merkin muodostava sanaosa oli fantasianimi, jolla ei ollut kuvailevaa yhteyttä kaupan pidettyihin tai tarjottuihin tavaroihin ja palveluihin.

14.      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi lopuksi kolmannen kanneperusteen, jossa BSGE väitti, että EUIPO:n viides valituslautakunta oli rikkonut asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska se oli katsonut, ettei Baijerin vapaavaltion voitu todeta toimineen vilpillisessä mielessä. Se katsoi tässä yhteydessä valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa muun muassa, ettei BSGE ollut esittänyt näyttöä sellaisten objektiivisten olosuhteiden tueksi, joissa Baijerin vapaavaltio olisi ollut tietoinen BSGE:n tai muiden kolmansien harjoittamasta kyseisten tavaroiden ja palvelujen myynnistä.

15.      Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan.

IV.    Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

16.      BSGE vaatii valituksellaan, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion

–        toteaa mitättömäksi merkin NEUSCHWANSTEIN ja

–        velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.      EUIPO vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa BSGE:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18.      Baijerin vapaavaltio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa BSGE:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien sille aiheutuneet kulut.

19.      Asiassa on järjestetty 29.11.2017 istunto, jonka yhteydessä BSGE:tä, EUIPO:ta ja Baijerin vapaavaltiota pyydettiin keskittymään suullisissa esityksissään ensimmäisen valitusperusteen toiseen osaan ja toisen valitusperusteen ensimmäiseen osaan.

V.      Valituksen tarkastelu

20.      Unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään ensimmäisen valitusperusteen toiseen osaan ja toisen valitusperusteen ensimmäiseen osaan.

A.      Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomista koskeva ensimmäisen valitusperusteen toinen osa

1.      Asianosaisten lausumat

21.      Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa BSGE moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole ottanut huomioon asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan taustalla olevaa yleistä etua ja erityisesti 4.5.1999 annettuun tuomioon Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230) perustuvaa oikeuskäytäntöä, kun se on katsonut valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa, ettei Neuschwansteinin linna lähtökohtaisesti ole paikka, jossa valmistetaan tavaroita tai tarjotaan palveluja, minkä vuoksi riidanalainen tavaramerkki ei voinut osoittaa kattamiensa tavaroiden ja palvelujen maantieteellistä alkuperää.

22.      BSGE:n mukaan Neuschwansteinin linna on maantieteellisesti paikannettavissa ja näin ollen merkkiä NEUSCHWANSTEIN voidaan käyttää maantieteellisen alkuperän osoittamiseen siten kuin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetaan, koska kyseisessä paikassa pidetään kaupan riidanalaisen tavaramerkin kattamia tavaroita ja palveluja.

23.      EUIPO ja Baijerin vapaavaltio yhtyvät unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa esittämään analyysiin.

24.      EUIPO:n mukaan asiakirja-aineiston perusteella ei voida katsoa, että riidanalaista tavaramerkkiä olisi käytetty erityisten muistoesineiden kaupan pitämiseksi ja erityisten palvelujen tarjoamiseksi, jolloin kohdeyleisö voisi katsoa, että kyseessä on maantieteellinen alkuperämerkintä. Se katsoo, että riidanalaisen tavaramerkin kattamat tavarat ja palvelut ovat päivittäistavaroita ja ‑palveluja, ettei niillä ole erityisominaisuuksia ja että niistä voi tulla muistoesineitä vain, jos niihin kiinnitetään merkki NEUSCHWANSTEIN.

25.      Baijerin vapaavaltio katsoo, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta voi olla peruste sille, ettei maantieteellisesti paikannettavien kohteiden nimiä voida rekisteröidä EU-tavaramerkiksi, paitsi jos kyseinen merkki on objektiivisesti kuvaileva suhteessa hakemuksessa tarkoitettuihin tavaroihin ja palveluihin, mikä ei päde riidanalaisen tavaramerkin kattamiin tavaroihin ja palveluihin.

26.      Baijerin vapaavaltion mukaan pelkästään niiden miellyttävien tunteiden tai myönteisten mielleyhtymien, joita riidanalainen tavaramerkki voi herättää kohdeyleisössä, tai paikan, jossa sen kattamia tavaroita ja palveluja pidetään kaupan, perusteella ei voida katsoa, että merkkiä NEUSCHWANSTEIN käytetään maantieteellisen alkuperän osoittamiseen siten kuin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetaan.

2.      Arviointi

27.      Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdalla estetään rekisteröimästä EU-tavaramerkkejä, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan muun muassa tavaran tai palvelujen, joita varten merkin rekisteröintiä tavaramerkiksi on haettu, maantieteellistä alkuperää.

28.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”[asetuksen N:o 207/2009] [7] artiklan 1 kohdan c alakohdalla pyritään siihen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, että merkkejä tai ilmauksia, joilla kuvaillaan sen tyyppisiä tavaroita tai palveluita, joita varten rekisteröintiä haetaan, on jokaisen saatava vapaasti käyttää, mukaan lukien käyttö yhteismerkissä taikka yhdistelmä- tai kuviomerkissä. Tällä säännöksellä estetään siis se, että ainoastaan yksi yritys saisi rekisteröinnin perusteella käyttää tavaramerkkinään tällaisia merkkejä tai ilmauksia”.(2)

29.      Oikeuskäytännössä on todettu erityisesti merkkien tai ilmausten, joita voidaan käyttää maantieteellisen alkuperän osoittamiseen, ja erityisesti maantieteellisten nimien osalta, että ”yleisen edun mukaista on, että näitä ei voida rekisteröidä tavaramerkiksi, koska näillä merkeillä tai ilmauksilla voidaan kuvailla kyseisen tyyppisten tavaroiden laatua ja muita ominaisuuksia ja koska tämän lisäksi näillä voidaan vaikuttaa eri tavoin kuluttajien valintoihin esimerkiksi niin, että kuluttajat yhdistävät tavarat miellyttäväksi kokemaansa maantieteelliseen paikkaan”.(3)

30.      Tämän yleiseen etuun liittyvän näkökohdan perusteella oikeuskäytännössä on päätelty, että on arvioitava, onko maantieteellinen nimi sellaisen paikan nimi, joka tosiasiallisesti tai mahdollisesti yhdistetään asianomaisessa kohderyhmässä kyseisen tyyppisiin tavaroihin tai palveluihin, ja jos näin on, kyseistä nimeä ei saada rekisteröidä EU-tavaramerkiksi.(4)

31.      Vaatimus, jonka mukaan kyseisen tavaran tai palvelun ja maantieteellisen nimen välillä on oltava olemassa tällainen yhteys tai niiden välille on oltava muodostettavissa tällainen yhteys, voidaan johtaa jo maantieteellisen alkuperän käsitteestä. Jotta maantieteellisen nimen rekisteröinti EU-tavaramerkiksi voidaan hylätä, kyseisen nimen on voitava osoittaa alkuperä, toisin sanoen tavaran tai palvelun sekä maantieteellisen nimen välisen yhteyden olemassaolo,(5) koska maantieteellinen nimi ei sinänsä automaattisesti osoita tällaista alkuperää. Julkisasiamies Cosmasin antaman hyvin valaisevan esimerkin mukaan kukaan ei voisi luulla, että ”Montblanc”-kuulakärkikynät ovat peräisin tämän nimiseltä vuorelta.(6)

32.      Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, perusteena sille, että tavara yhdistetään tiettyyn maantieteelliseen paikkaan, ei tarvitse olla sen todellinen tai mahdollinen valmistuspaikka, vaan tavarat voidaan yhdistää tiettyyn maantieteelliseen paikkaan myös muiden syiden vuoksi eli esimerkiksi siksi, että tavara on suunniteltu kyseisessä paikassa.(7)

33.      Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tältä osin valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa, ettei Neuschwansteinin linna ole maantieteellinen paikka vaan museokohde, jonka pääasiallisena tehtävänä on kulttuuriperinnön säilyttäminen eikä muistoesineiden valmistus tai kaupan pitäminen tai palvelujen tarjoaminen. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei Neuschwansteinin linna ole tunnettu muistoesineistään, koska niitä ei valmisteta linnassa vaan niitä ainoastaan pidetään siellä kaupan matkailutarkoituksessa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen, ettei merkki NEUSCHWANSTEIN voinut osoittaa maantieteellistä alkuperää asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

34.      Unionin yleinen tuomioistuin tosin esitti tuomionsa kyseisessä kohdassa joukon tosiseikkoja koskevia toteamuksia, joita ei voida riitauttaa muutoksenhaussa, paitsi jos tosiseikasto on tuomiossa esitetty vääristyneellä tavalla, mitä BSGE ei väitä.

35.      Tiettyjen tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta, muun muassa merkin NEUSCHWANSTEIN käyttö maantieteellisen alkuperän osoittamiseen, voidaan kuitenkin tutkia käsiteltävän valituksen yhteydessä.

36.      Mielestäni kysymys siitä, onko Neuschwansteinin linna maantieteellinen paikka, kuten BSGE väittää, tai onko se niin kuuluisa, että kohdeyleisön näkökulmasta nimi ”Neuschwanstein” on tärkeämpi kuin linnan sijaintipaikan nimi (nimittäin Schwangaun kunta), ei ole ratkaiseva. Merkityksellistä on sitä vastoin se, että EU-tavaramerkin muodostavia merkkejä tai ilmaisuja voidaan käyttää kyseisen tavaramerkin kattamien tavaroiden tai palvelujen maantieteellisen alkuperän ilmaisemiseen.

37.      Juuri tämän vuoksi BSGE moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se katsonut muistoesineiden myyntipaikkaa tekijäksi, joka voisi yhdistää toisiinsa kyseiset tavarat ja merkin NEUSCHWANSTEIN ja osoittaa siten maantieteellisen alkuperän 4.5.1999 annetun tuomion Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230) 36 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

38.      En ole tästä samaa mieltä seuraavista syistä.

39.      Ensiksi on huomautettava, että oikeudellisesta näkökulmasta riidanalaisen tavaramerkin kattamiin tavaroihin eivät sisälly muistoesineet vaan valituksenalaisen tuomion 3 kohdassa mainittujen luokkien kattamat tavarat, esimerkiksi T-paidat, veitset, haarukat, lautaset, teenkeittimet jne. Ei nimittäin ole olemassa Nizzan sopimuksen mukaista luokkaa, jonka nimi on ”muistoesineet”, koska jos sellainen olisi olemassa, sen muodostama ryhmä olisi niin hajanainen, ettei sitä voitaisi käyttää osoittamaan täsmällistä tavaroiden luokkaa. Lisäksi on huomattava, että koska muistoesineet tuovat mieleen henkilön, paikan tai tapahtuman, ne ovat tunteita herättäviä esineitä. EU-tavaramerkki ei voi kuitenkaan kattaa inhimillisiä tunteita, koska ne eivät ole asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja. Tästä syystä – ja toisin kuin BSGE väittää – nyt käsiteltävässä valituksessa ei ole kyse muistoesineiden vaan päivittäistavaroiden maantieteellisestä alkuperästä.

40.      Myyntipaikasta tavaran maantieteelliseen paikkaan yhdistävänä syynä on todettava, että 4.5.1999 annetun tuomion Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230) 36 kohdan sanamuodosta ilmenee, ettei valmistuspaikkaa pidetty ainoana tekijänä, jonka vuoksi tavarat voidaan yhdistää tiettyyn paikkaan, koska yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”on mahdollista, että kyseiset tavarat yhdistetään tiettyyn maantieteelliseen paikkaan myös muiden syiden vuoksi eli esimerkiksi siksi, että tavara on suunniteltu kyseisessä paikassa”.

41.      Edes muistoesineiden kohdalla tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että myyntipaikka voi olla tavaran tai palvelun ja kyseisen paikan yhdistävä syy. Kuten BSGE myöntää valituskirjelmänsä 28 kohdassa, on täysin mahdollista, että riidanalaisella tavaramerkillä varustettua muistoesinettä myydään muuallakin kuin Neuschwansteinin linnan ympäristössä. Jo tämän mahdollisuuden olemassaolo vahvistaa argumenttia, jonka mukaan riidanalaisella tavaramerkillä varustetun esineen myyntipaikka ei välttämättä ole kyseisen esineen Neuschwansteinin linnaan yhdistävä tekijä.

42.      Lopuksi on todettava, ettei myyntipaikka sinänsä voi osoittaa maantieteellistä alkuperää, koska tavaran myyntipaikka ei kuvaile sen ominaispiirteitä, laatua tai muita ominaisuuksia(8) eikä kohdeyleisö näin ollen voi yhdistää tavaraan ominaisuuksia, laatua tai muita ominaispiirteitä sillä perusteella, että se on ostettu tietystä maantieteellisestä paikasta. Kohdeyleisö voi sitä vastoin muodostaa tällaisen yhteyden tavaran ja sen maantieteellisen valmistus- tai suunnittelupaikan välille, kun se katsoo, että tavaran ominaisuudet, laatu tai muut ominaispiirteet (erityisesti tietty tekniikka, perinne tai käsiteollisuusmuoto) johtuvat siitä, että se on valmistettu tai suunniteltu tietyssä maantieteellisessä paikassa. Kohdeyleisö esimerkiksi yhdistää tietyt ominaisuudet Limogesin posliiniin, joten posliinituotteiden ollessa kyseessä merkki ”Limoges” kuvailee maantieteellistä alkuperää.

43.      BSGE ei väitä nyt käsiteltävässä tapauksessa, että kohdeyleisö yhdistää tai voisi yhdistää tietyt ominaisuudet, laadun tai muut ominaispiirteet riidanalaisen tavaramerkin kattamiin tavaroihin tai palveluihin sen perusteella, että niitä on myyty Neuschwansteinin linnassa. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa, ”Neuschwansteinin linna ei ole tunnettu siellä myydyistä muistoesineistä tai tarjotuista palveluista”.

44.      Näistä syistä unionin yleinen tuomioistuin ei mielestäni tehnyt oikeudellista virhettä tulkitessaan ja soveltaessaan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa, ettei riidanalainen tavaramerkki voi osoittaa kattamiensa tavaroiden ja palvelujen maantieteellistä alkuperää. Ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä.

B.      Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista koskeva toisen valitusperusteen ensimmäinen osa

1.      Asianosaisten lausumat

45.      BSGE väittää toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 41 ja 42 kohdassa, että riidanalainen tavaramerkki oli erottamiskykyinen, koska pelkkä merkin NEUSCHWANSTEIN kiinnittäminen muistoesineisiin ei voi BSGE:n mukaan riittää erottamaan riidanalaisen tavaramerkin kattamia tavaroita ja palveluja Neuschwansteinin linnan ympäristössä myytävistä tavaroista ja suoritettavista palveluista.

46.      Lisäksi BSGE väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt kehäpäätelmän todetessaan valituksenalaisen tuomion 41 kohdassa, ettei merkki NEUSCHWANSTEIN osoita ainoastaan linnaa museokohteena vaan myös riidanalaista tavaramerkkiä itsessään. Sama koskee valituksenalaisen tuomion 42 kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että riidanalaisella tavaramerkillä voidaan pitää kaupan tavaroita ja toimittaa palveluja, joiden laatua Baijerin vapaavaltio voi valvoa, vaikka tämä ei ole osoitus merkin NEUSCHWANSTEIN erottamiskyvystä vaan on seurausta sen rekisteröimisestä EU-tavaramerkiksi. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin on sen mukaan ennakoinut päätöstä siitä, voiko kyseinen merkki olla EU-tavaramerkki.

47.      EUIPO ja Baijerin vapaavaltio katsovat, ettei toisen valitusperusteen ensimmäistä osaa voida ottaa tutkittavaksi, koska siinä ei nosteta esiin oikeuskysymystä ja koska sillä pyritään saamaan unionin tuomioistuimelta uusi arviointi merkin NEUSCHWANSTEIN erottamiskyvystä. EUIPO korostaa, että elinkeinotoiminnassa on tavallista, että museot ja yhteisöt, jotka hyödyntävät kulttuuripaikkoja tai matkailu- tai kulttuurikohteita, pitävät tavaroita kaupan kyseisten paikkojen tai kohteiden nimillä ja että kyseisiä nimiä käytetään tavaramerkkeinä.

48.      Toissijaisesti Baijerin vapaavaltio väittää, että toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton. Unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin todennut, että asianomaiset kohderyhmät ovat tietoisia siitä, että matkailukohteet ja museot ovat yrityksiä, jotka eivät ainoastaan tarjoa kulttuuriviihdepalvelua vaan nykyään myös valmistavat ja myyvät tavaroita toimipaikkansa nimellä pääasiallisen liiketoimintansa ohessa. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 43 kohdassa, että kohdeyleisö ei katsonut riidanalaisen tavaramerkin viittaavan yksinomaan linnaan vaan katsoi sen yhtä lailla ”osoittavan kyseisten tavaroiden ja palvelujen kaupallisen alkuperän”.

2.      Arviointi

a)      Tutkittavaksi ottaminen

49.      EUIPO:n ja Baijerin vapaavaltion tavoin katson, että sikäli kuin BSGE moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on perustellut merkin NEUSCHWANSTEIN erottamiskykyä sillä, ettei merkki osoita ainoastaan linnaa museokohteena vaan myös riidanalaista tavaramerkkiä itsessään, se yrittää saada unionin tuomioistuimelta uuden arvioinnin kyseisestä merkistä, joka ei sen mukaan ole erottamiskykyinen ja jonka kohdeyleisö tuskin katsoo viittaavan linnaan. Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee,(9) tällainen päättely ei voi olla muutoksenhaun kohteena, jollei tosiseikastoa ja todisteita ole esitetty tuomiossa vääristyneellä tavalla, mihin ei ole vedottu nyt käsiteltävässä asiassa.

50.      Sitä vastoin siltä osin kuin BSGE moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole perustellut riittävästi toteamusta, jonka mukaan riidanalainen tavaramerkki on erottamiskykyinen, se nostaa esiin oikeuskysymyksen, joka voi sellaisenaan olla muutoksenhaun kohteena.(10)

b)      Asiakysymys

51.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomion perusteluista pitää selkeästi ja yksiselitteisesti ilmetä unionin yleisen tuomioistuimen päättely siten, että niille, joita päätös koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden.(11)

52.      Mielestäni valituksenalaisen tuomion 41–43 kohta eivät ole riittämättömästi perusteltuja, mitä perustelen seuraavasti.

53.      Valituksenalaisen tuomion 41 kohdassa todetaan pääasiallisesti, että riidanalaisen tavaramerkin kattamat tavarat ja palvelut ovat päivittäistavaroita ja ‑palveluja, jotka erottuvat muistoesineistä ja matkailutoimintaan liittyvistä palveluista jo nimensä perusteella, koska kyseinen merkki ei osoita ainoastaan linnaa museokohteena vaan myös riidanalaista tavaramerkkiä itsessään. Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut kyseisen tavaramerkin kattamista tavaroista ja palveluista, ettei tavaroita valmistettu vaan ainoastaan pidettiin kaupan Neuschwansteinin linnassa ja ettei kaikkia palveluista tarjottu kyseisessä paikassa.

54.      Kyseisten tavaroiden ja palvelujen kuvaileminen päivittäistavaroiksi ja ‑palveluiksi, jotka erottuvat muista tavaroista (muistoesineistä) ja matkailutoimintaan liittyvistä palveluista jo nimensä perusteella, muodostaa tosiseikkoja koskevan toteamuksen, jota BSGE ei voi riitauttaa muutoksenhaussa, paitsi jos tosiseikasto on tuomiossa esitetty vääristyneellä tavalla, mihin se ei ole vedonnut. Sama koskee sitä toteamusta, että yhtäältä riidanalaisen tavaramerkin kattamia tavaroita ei ollut valmistettu Neuschwansteinin linnassa vaan niitä pidettiin siellä kaupan ja että toisaalta kaikkia riidanalaisen tavaramerkin kattamia palveluja ei tarjottu kyseisessä paikassa.

55.      Toisin kuin BSGE väittää, unionin yleisen tuomioistuimen päättely, jonka mukaan merkki NEUSCHWANSTEIN on samanaikaisesti sekä riidanalainen tavaramerkki että sen kattamien tavaroiden ja palvelujen myyntipaikkana käytetyn linnan nimi, ei ole kehäpäätelmä.

56.      Jos merkki NEUSCHWANSTEIN ei nyt käsiteltävässä asiassa kuvaile kattamiensa tavaroiden ja palvelujen maantieteellistä alkuperää, lähtökohtaisesti mikään ei nimittäin estä Baijerin vapaavaltiota rekisteröimästä omistamansa museokohteen nimeä EU-tavaramerkiksi. Tällöin siinä, että paikka ja tavaramerkki ovat identtiset, ei ole mitään epätavanomaista.

57.      Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa, ettei merkki NEUSCHWANSTEIN kuvaillut riidanalaisen tavaramerkin kattamia tavaroita ja palveluja, koska ne voitiin erottaa muiden yritysten tavaroista ja palveluista ainoastaan kiinnittämällä merkki kyseisiin tavaroihin ja palveluihin.

58.      Ensinnäkin – kuten olen maininnut tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohdassa – ei ole olemassa Nizzan sopimuksen mukaista tavaroiden tai palvelujen luokkaa, jonka nimi olisi ”muistoesineet”. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on menetellyt oikein tutkiessaan, kuvaileeko merkki NEUSCHWANSTEIN päivittäistavaroita ja ‑palveluja eikä muistoesineitä.

59.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EU-tavaramerkki ei voi olla kuvaileva, mutta sen perusteella on pystyttävä ”yksilöimään rekisteröintihakemuksen kohteena oleva tavara tietyn yrityksen tavaraksi ja erottamaan näin tämä tavara muiden yritysten tavaroista”.(12)

60.      Unionin yleinen tuomioistuin on aivan oikein katsonut, että koska merkki NEUSCHWANSTEIN on fantasianimi, joka merkitsee ”uutta joutsenkiveä”, se ei voi kuvailla riidanalaisen tavaramerkin kattamia tavaroita ja palveluja, koska se ei kuvaile niiden ominaispiirteitä, kuten esimerkiksi sanamerkki ecoDoor kuvailisi energiatehokkaita tuotteita.(13)

61.      Nyt käsiteltävässä asiassa ainoa yhteys, joka merkin NEUSCHWANSTEIN ja riidanalaisen tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen välillä voi olla BSGE:n mukaan, on niiden myyntipaikka samannimisen linnan ympäristössä. Kuten olen selittänyt tämän ratkaisuehdotuksen 42 kohdassa, myyntipaikka ei kuitenkaan ole riidanalaisen tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen ominaisuus.(14)

62.      Näin ollen ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä, jonka mukaan pelkkä merkin NEUSCHWANSTEIN, joka ei ole kuvaileva (koska sitä ei asianomaisessa kohderyhmässä yhdistetä kyseisen tyyppisiin tavaroihin tai palveluihin muusta syystä kuin sen vuoksi, että niitä pidetään kaupan samannimisessä linnassa), kiinnittäminen tekee mahdolliseksi sen, että kohdeyleisö voi erottaa kyseiset tavarat ja palvelut muiden yritysten tavaroista ja palveluista.

63.      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 43 kohdassa BSGE:n ja EUIPO:n viidennen valituslautakunnan perustelut, joiden mukaan merkki NEUSCHWANSTEIN oli mainontakeino tai iskulause. Se totesi sitä vastoin, että kyseisen merkin ansiosta kohdeyleisö saattoi erottaa riidanalaisen tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen kaupallisen alkuperän samalla kun sillä voitiin viitata vierailuun linnassa. Tämä kahtalainen tehtävä on nimittäin väistämätön seuraus museokohteen omistajan päätöksestä rekisteröidä kyseisen kohteen nimi EU-tavaramerkiksi, mitä ei ole kielletty. Unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt tässä yhteydessä merkin NEUSCHWANSTEIN erottamiskyvyn tueksi sen, että sen ansiosta kohdeyleisö voi yhdistää riidanalaisen tavaramerkin kattamat tavarat ja palvelut Baijerin vapaavaltioon.

64.      Edellä esitetyistä syistä toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

VI.    Ratkaisuehdotus

65.      Näistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen valitusperusteen toisen osan ja toisen valitusperusteen ensimmäisen osan, tämän rajoittamatta muiden valitusperusteiden tutkimista.


1      Alkuperäinen kieli: ranska.


2      Tuomio 4.5.1999, Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230, 25 kohta). Ks. vastaavasti myös tuomio 8.4.2003, Linde ym. (C-53/01–C-55/01, EU:C:2003:206, 73 kohta); tuomio 6.5.2003, Libertel (C-104/01, EU:C:2003:244, 52 kohta); tuomio 23.10.2003, SMHV v. Wrigley (C‑191/01 P, EU:C:2003:579, 31 kohta); tuomio 12.2.2004, Koninklijke KPN Nederland (C-363/99, EU:C:2004:86, 54 kohta); tuomio 10.3.2011, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV (C‑51/10 P, EU:C:2011:139, 37 kohta); tuomio 10.7.2014, BSH v. SMHV (C‑126/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:2065, 19 kohta) ja tuomio 6.7.2017, Moreno Marín ym. (C-139/16, EU:C:2017:518, 23 kohta).


3      Tuomio 4.5.1999, Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230, 26 kohta).


4      Ks. tuomio 4.5.1999, Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230, 31–33 ja 37 kohta).


5      Ks. vastaavasti tuomio 4.5.1999, Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230, 33 kohta) ja julkisasiamies Cosmasin ratkaisuehdotus Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1998:198, 35–37 kohta).


6      Ks. julkisasiamies Cosmasin ratkaisuehdotus Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1998:198, 35 kohta).


7      Ks. tuomio 4.5.1999, Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230, 36 ja 37 kohta).


8      Ks. tuomio 10.3.2011, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV (C‑51/10 P, EU:C:2011:139, 50 kohta).


9      Ks. tuomio 4.7.2000, Bergaderm ja Goupil v. komissio (C‑352/98 P, EU:C:2000:361, 35 kohta); määräys 26.9.1994, X v. komissio (C‑26/94 P, EU:C:1994:346, 13 kohta) ja määräys 9.3.2012, Atlas Transport v. SMHV (C‑406/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:136, 32 kohta).


10      Ks. tuomio 5.7.2011, Edwin v. SMHV (C‑263/09 P, EU:C:2011:452, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


11      Ks. tuomio 14.10.2010, Deutsche Telekom v. komissio (C‑280/08 P, EU:C:2010:603, 136 kohta) ja tuomio 24.1.2013, 3F v. komissio (C‑646/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:36, 63 kohta).


12      Ks. tuomio 4.5.1999, Windsurfing Chiemsee (C-108/97 ja C-109/97, EU:C:1999:230, 46 kohta). Ks. vastaavasti myös tuomio 18.6.2002, Philips (C-299/99, EU:C:2002:377, 35 kohta); tuomio 8.4.2003, Linde ym. (C-53/01–C-55/01, EU:C:2003:206, 40 kohta) ja tuomio 6.5.2003, Libertel (C-104/01, EU:C:2003:244, 62 kohta).


13      Ks. tuomio 10.7.2014, BSH v. SMHV (C‑126/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:2065, 24–27 kohta).


14      Muistutan, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan soveltamisalat ovat päällekkäisiä, kun otetaan huomioon, ettei kuvaileva merkki voi olla erottamiskykyinen. Ks. tuomio 12.2.2004, Koninklijke KPN Nederland (C-363/99, EU:C:2004:86, 67, 85 ja 86 kohta) ja tuomio 10.3.2011, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV (C‑51/10 P, EU:C:2011:139, 46 ja 47 kohta).