Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Judicial da Comarca de Lisboa (Portugali) on esittänyt 15.11.2017 – Cogeco Communications Inc v. Sport TV Portugal, SA, Controlinveste SGPS SA ja NOS, SGPS, SA

(asia C-637/17)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Judicial da Comarca de Lisboa

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Cogeco Communications Inc

Vastaajat: Sport TV Portugal, SA, Controlinveste SGPS SA ja NOS, SGPS, SA

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko 26.12.2014 annetun direktiivin 2014/104/EU1 9 artiklan 1 kohtaa ja 10 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sekä muita sovellettaviksi tulevia direktiivin säännöksiä tai Euroopan unionin yleisiä oikeusperiaatteita tulkita siten, että ne synnyttävät yksityiselle oikeussubjektille (tässä tapauksessa Kanadan oikeuden mukaan perustetulle osakeyhtiölle) oikeuksia, joihin kyseinen oikeussubjekti voi vedota pätevällä tavalla tuomioistuimessa toista yksityistä oikeussubjektia (tässä tapauksessa Portugalin oikeuden mukaan perustettua osakeyhtiötä) vastaan vahingonkorvauskanteen yhteydessä, kun kyseessä ovat kilpailuoikeuden rikkomisesta väitetysti aiheutuneet vahingot ja erityisesti kun [alkup. s. 7] jäsenvaltioille annettu direktiivin saattamista osaksi kansallista oikeusjärjestystä koskeva direktiivin 21 artiklan 1 kohdan mukainen määräaika ei ollut vielä päättynyt kanteen nostamispäivänä (27.2.2015)?

Voidaanko kyseisen direktiivin 10 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sekä muita sovellettaviksi tulevia direktiivin säännöksiä tai Euroopan unionin yleisiä oikeusperiaatteita tulkita siten, että niiden kanssa on ristiriidassa Portugalin siviililain (Código Civil) 498 §:n 1 momentin kaltainen kansallisen oikeuden säännös, jota sovelletaan tosiseikkoihin, jotka ovat tapahtuneet ennen direktiivin julkaisemista ja voimaantuloa sekä ennen direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä, sellaisen kanteen yhteydessä, joka on nostettu niin ikään ennen viimeksi mainitun määräajan päättymistä, kun kyseisessä säännöksessä

a)    vahvistetaan kolmen vuoden vanhentumisaika sopimuksen ulkopuoliseen vahingonkorvausvastuuseen perustuvalle vahingonkorvausoikeudelle;

b)    säädetään, että kyseinen kolmen vuoden määräaika alkaa kulua siitä päivästä, jona vahinkoa kärsinyt saa tiedon itselleen kuuluvasta oikeudesta, vaikkeivät vahingosta vastuussa oleva henkilö ja vahinkojen kokonaismäärä olisi tiedossa;

c)    ei ole säännöstä, jossa säädettäisiin vanhentumisajan keskeytymisestä tai katkeamisesta taikka annettaisiin mahdollisuus sen keskeytymiseen tai katkeamiseen, jos kilpailuviranomainen käynnistää sellaisen tutkimuksen tai kilpailuoikeuden rikkomiseen liittyvän menettelyn, johon vahingonkorvauskanne liittyy?

Voidaanko kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohtaa sekä muita sovellettaviksi tulevia direktiivin säännöksiä tai Euroopan unionin yleisiä oikeusperiaatteita tulkita siten, että niiden kanssa on ristiriidassa Portugalin siviiliprosessilain (Código de Processo Civil) 623 §:n kaltainen kansallisen oikeuden säännös, jota sovelletaan ennen direktiivin voimaantuloa ja direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä tapahtuneisiin tosiseikkoihin sellaisen kanteen yhteydessä, joka on nostettu niin ikään ennen viimeksi mainitun määräajan päättymistä, kun kyseisessä säännöksessä

a)    säädetään, että hallinnollista rikkomusta koskevassa menettelyssä annettu lopullinen tuomio ei vaikuta kanteisiin, jossa riita koskee rikkovaan käytäntöön perustuvia oikeudellisia suhteita? tai (tulkinnan mukaan)

b)    säädetään, että hallinnollista rikkomusta koskevassa menettelyssä annettu lopullinen tuomio synnyttää suhteessa kolmansiin vain kumottavissa olevan olettaman seuraamukseen liittyvät edellytykset ja oikeudelliset näkökohdat yhdistävien tosiseikkojen olemassaolosta kanteissa, joissa riita koskee rikkovaan käytäntöön perustuvia oikeudellisia suhteita?

Voidaanko kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohtaa ja 10 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan kolmatta kohtaa taikka mitä tahansa muuta sovellettavaksi tulevaa unionin primaarioikeuden tai johdetun oikeuden oikeussääntöä, oikeuskäytäntöön kuuluvaa ennakkotapausta tai Euroopan unionin yleistä oikeusperiaatetta tulkita siten, että ne estävät soveltamasta Portugalin siviililain 498 §:n 1 momentin ja Portugalin siviiliprosessilain 623 §:n kaltaisia kansallisia oikeussääntöjä, joissa ei oteta huomioon kyseisen direktiivin sanamuotoa tai tarkoitusta eikä pyritä saavuttamaan direktiivillä tavoiteltua lopputulosta, kun oikeussääntöä sovelletaan ennen kyseisen direktiivin julkaisemista, voimaantuloa ja täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä tapahtuneisiin tosiseikkoihin sellaisen kanteessa yhteydessä, joka on nostettu niin ikään ennen viimeksi mainitun määräajan päättymistä?

Toissijaisesti, jos unionin tuomioistuin vastaa myöntävästi mihin tahansa edellisistä kysymyksistä, voidaanko kyseisen direktiivin 22 artiklaa sekä muita sovellettaviksi tulevia direktiivin säännöksiä tai Euroopan unionin yleisiä oikeusperiaatteita tulkita siten, että ne estävät soveltamasta kansallisen tuomioistuimen käsittelemässä asiassa Portugalin siviililain 498 §:n 1 momenttia tai Portugalin siviiliprosessilain 623 §:ää nykyisessä sanamuodossaan, vaikka niitä tulkittaisiin ja sovellettaisiin yhdenmukaisella tavalla kyseisen direktiivin 10 artiklan säännösten kanssa?

Jos kysymykseen 5 vastataan myöntävästi, voiko yksityinen oikeussubjekti vedota direktiivin 22 artiklaan kansallisessa tuomioistuimessa toista yksityistä oikeussubjektia vastaan, kun kyseessä on vahingonkorvauskanne, jossa vahingon väitetään aiheutuneen kilpailuoikeuden rikkomisesta?

____________

1 Tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, 26.3.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU (EUVL 2014, L 349, s. 1).