Language of document : ECLI:EU:C:2018:50

Asia C-106/17

Paweł Hofsoe

vastaan

LVM Landwirtschaftlicher Versicherungsverein Münster AG

(Ennakkoratkaisupyyntö – Sąd Okręgowy w Szczecinie)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – 11 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 13 artiklan 2 kohta – Toimivalta vakuutusasioissa – Henkilöllinen soveltamisala – Käsite ”vahingon kärsinyt” – Vakuutusalan ammattilaisen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 31.1.2018

1.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 1215/2012 – Toimivalta vakuutusasioissa – Vakuutuksenantajaa vastaan nostetut kanteet – Erityiset toimivaltasäännöt heikomman osapuolen suojelemiseksi – Ulottuvuus – Vakuutusalan ammattilaisten väliset suhteet eivät kuulu soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 13 artiklan 2 kohta)

2.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 1215/2012 – Toimivalta vakuutusasioissa – Vakuutuksenantajaa vastaan nostetut kanteet – Vahingon kärsineen suoraan nostama kanne – Käsite ”vahingon kärsinyt” – Vakuutusalan ammattilainen – Korvaussaatavien periminen niiden sopimusperusteisen luovutuksen saajana ei kuulu käsitteen soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 ja 18 perustelukappale sekä 11 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 13 artiklan 2 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 41 ja 42 kohta)

2.      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei siihen voi vedota luonnollinen henkilö, jonka elinkeinotoimintaan kuuluu korvaussaatavien periminen vakuutuksenantajilta ja joka liikenneonnettomuuden uhrin kanssa tehdyn saatavan luovutusta koskevan sopimuksen perusteella haastaa sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, kyseisen onnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka.

Tosin – kuten asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa täsmennetään – kyseisen asetuksen II luvun 3 jakson tarkoituksena on heikomman osapuolen suojelu hänen etujensa kannalta suotuisammilla tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöksillä kuin mitä yleiset säännökset edellyttävät, mutta pääasian kanne koskee ammattilaisten välisiä suhteita eikä se vaikuta heikompana pidetyn asianosaisen menettelylliseen tilanteeseen (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2016, SOVAG, C-521/14, EU:C:2016:41, 29 ja 30 kohta). Tämän osalta sen seikan perusteella, että Hofsoen kaltainen ammattilainen harjoittaa pienimuotoista liiketoimintaa, ei voida katsoa, että häntä voitaisiin pitää vakuutuksenantajaa heikompana osapuolena. Nimittäin sen tapauskohtainen arviointi, voidaanko tällaista ammattilaista pitää heikompana osapuolena, jotta hän voi kuulua asetuksen N:o 1512/2012 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vahingon kärsineen käsitteen alaan, johtaisi oikeudellisen epävarmuuden vaaraan ja olisi vastoin kyseisen asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa ilmaistua mainitun asetuksen tavoitetta, jonka mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä (ks. vastaavasti tuomio 20.7.2017, MMA IARD, C-340/16, EU:C:2017:576, 34 kohta).

(ks. 44, 45 ja 47 kohta sekä tuomiolauselma)