Language of document : ECLI:EU:C:2019:16

Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MACIEJ SZPUNAR

10 päivänä tammikuuta 2019 (1)

Asia C‑516/17

Spiegel Online GmbH

vastaan

Volker Beck

(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin yleinen tuomioistuin, Saksa))

Ennakkoratkaisupyyntö – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Yksinoikeus kappaleen valmistamiseen ja teoksen yleisölle välittämiseen – Joustavuus saatettaessa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä – Ajankohtaisista tapahtumista kertomisen tavoitteeseen liittyvä poikkeus – Kohtuullinen mahdollisuus edellyttää lupaa ennen julkaisemista – Tekstin yhteydessä saataville annetun linkin kautta saatavat lähdetiedot – Tekijän luvalla erityisessä muodossaan julkaistu teos






 Johdanto

1.        Yleisesti sananvapauden ja erityisesti lehdistönvapauden asemaa demokraattisessa yhteiskunnassa on mahdotonta yliarvioida. Tiedotusvälineet ovat välttämättömänä välikätenä turvaamassa mielipiteenvapauden ja vallanpitäjien valvonnan, jotka muodostavat demokraattisen yhteiskunnan kulmakiven.

2.        Sananvapaus on tunnustettu perusoikeudeksi jo vuonna 1789 annetun ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksen 11 artiklassa. Julistuksen laatijat olivat kuitenkin tietoisia siitä, että yhden henkilön vapauden käyttö voi rajoittaa toisten henkilöiden vapautta. He sisällyttivätkin julistuksen 4 artiklaan periaatteen, jonka mukaan ”ihmisen luonnollisilla oikeuksilla ei ole muita rajoja kuin ne, jotka takaavat yhteiskunnan muille jäsenille samojen oikeuksien nautinnan”. Saman artiklan toisessa virkkeessä täsmennetään, kenen tehtävänä on laatia näiden vapauksien välillä sovellettavat säännöt: ”nämä rajat voidaan määritellä vain lailla”.

3.        Nämä yksinkertaiset ja luonnolliset periaatteet ovat edelleen ajankohtaisia. Laki on yleisen tahdon ilmaus,(2) joten sillä pyritään tasapainottamaan erilaiset perusoikeudet niin, että kaikki hyötyvät mahdollisimman paljon. Sama pätee myös tekijänoikeuden alalla, mikä käy täysin ilmi käsiteltävästä asiasta.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Kansainvälinen oikeus

4.        Kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernissä 9.9.1886 allekirjoitetun Bernin yleissopimuksen (Pariisin sopimuskirja 24.7.1971), sellaisena kuin se on muutettuna 28.9.1979 (jäljempänä Bernin yleissopimus), 9 artiklan 1 kappale koskee tekijän oikeutta antaa lupa teostensa toisintamiseen. Bernin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappaleessa, 10 artiklan 1 kappaleessa ja 10 bis artiklan 2 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”[Bernin yleissopimuksella muodostetun liiton maat] voivat lainsäädännössään sallia näiden teosten toisintamisen tietyissä erityistapauksissa edellyttäen, ettei toisintaminen ole ristiriidassa teoksen normaalin käytön kanssa eikä kohtuuttomasti loukkaa tekijän laillisia etuja.

– –

Lainaukset yleisön saataviin laillisesti saatetusta teoksesta, mukaan lukien lehdistökatsausten muodossa olevat lainaukset sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista, ovat sallittuja edellyttäen, että lainaaminen on hyvän tavan mukaista ja että se tehdään vain lainauksen tarkoituksen oikeuttamassa laajuudessa.

– –

Liittomaat voivat myös lainsäädännössään määrätä, millä ehdoilla, selostettaessa ajankohtaisia tapahtumia valokuvan tai elokuvan välityksellä taikka yleisradioimalla tai välittämällä yleisölle johtimitse, näissä tapahtumissa nähtyjä tai kuultuja kirjallisia tai taiteellisia teoksia saadaan tiedotustarkoituksen edellyttämässä laajuudessa toisintaa ja saattaa yleisön saataviin.”

5.        WIPOn tekijänoikeussopimuksen(3) 1 artiklan 4 kappaleessa määrätään, että ”sopimuspuolten tulee noudattaa Bernin yleissopimuksen 1–21 artiklaa ja sen liitettä”. WIPOn tekijänoikeussopimuksen 1 artiklan 4 kappaletta koskevassa julkilausumassa määrätään, että «Bernin yleissopimuksen 9 artiklan mukainen kappaleen valmistamisen oikeus ja sen mukaisesti sallitut poikkeukset ovat täysin sovellettavissa digitaalisessa ympäristössä erityisesti digitaalisessa muodossa olevien teosten käyttämiseen. On selvää, että digitaalisessa muodossa olevan suojatun teoksen tallentaminen sähköiseen välineeseen merkitsee Bernin yleissopimuksen 9 artiklassa tarkoitettua kappaleen valmistamista”.(4)

 Unionin oikeus

6.        Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(5) 2 artiklan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:

a)      tekijöillä teostensa osalta;

– –”

7.        Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.”

8.        Saman direktiivin 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 ja 3 artiklassa säädettyihin oikeuksiin seuraavissa tapauksissa:

– –

c)      kappaleen valmistaminen ajankohtaisia taloudellisia, poliittisia tai uskonnollisia aiheita käsittelevistä julkaistuista artikkeleista tai yleisradioiduista teoksista tai muusta vastaavasta aineistosta lehdistössä, välittäminen yleisölle tai saattaminen yleisön saataviin silloin, kun oikeuksia tällaiseen käyttöön ei ole nimenomaisesti pidätetty, ja sikäli kuin lähde ja myös tekijän nimi mainitaan, tai teosten tai muun aineiston käyttö ajankohtaisista tapahtumista kerrottaessa ja siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi, ja mainiten lähde ja myös tekijän nimi, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi;

d)      lainaukset muun muassa arvostelua tai selostusta varten sillä edellytyksellä, että lainaukset koskevat teosta tai muuta aineistoa, joka on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin, ja että lähde ja myös tekijän nimi mainitaan, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi, ja että lainausten käyttö on hyvän tavan mukaista, sekä siinä laajuudessa kuin kyseinen erityistarkoitus tällaista käyttöä vaatii;

– –”.

9.        Saman direktiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädetään vielä seuraavaa:

”Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.”

 Saksan oikeus

10.      Direktiivi 2001/29 on saatettu Saksan lainsäädännön osaksi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista 9.9.1965 annetulla lailla (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte – Urheberrechtsgesetz, jäljempänä UrhG). UrhG:n 50 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kerrottaessa ajankohtaisista tapahtumista yleisradioimalla tai vastaavilla teknisillä välineillä, sanomalehdissä, aikakauslehdissä tai muissa julkaisuissa tai muilla alustoilla, joilla käydään läpi lähinnä päivän tapahtumia, sekä elokuvissa on laillista valmistaa kappaleita kerrottujen tapahtumien aikana nähdyistä ja kuulluista teoksista tai jakaa ja levittää tällaisia teoksia yleisölle siinä laajuudessa, kuin kyseinen erityistarkoitus tätä vaatii.”

11.      UrhG:n 51 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kappaleen valmistaminen julkaistusta teoksesta tai tällaisen teoksen jakaminen ja levittäminen yleisölle lainauksia varten on laillista edellyttäen, että käytön laajuus on perusteltua kyseessä olevan erityistarkoituksen nojalla. Laillista on erityisesti

1.      sisällyttää yksittäisiä teoksia niiden julkaisemisen jälkeen itsenäiseen tieteelliseen julkaisuun tämän sisällön selittämiseksi;

2.      lainata teoksen julkaisemisen jälkeen sen osia itsenäisessä kirjallisessa teoksessa;

3.      lainata itsenäisessä musiikkiteoksessa yksittäisiä kohtia jo julkaistusta musiikkiteoksesta.”

 Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset

12.      Volker Beck, joka on pääasiassa kantaja ensimmäisessä oikeusasteessa ja Revision-valituksessa vastapuoli, on toiminut liittopäivien (Bundestag, Saksan liittovaltion parlamentin alahuone) kansanedustajana vuosina 1994–2017. Hän on tehnyt kirjoituksen, jossa käsitellään arkaluonteisia ja paljon ristiriitoja herättäviä rankaisemiskäytäntöihin liittyviä kysymyksiä. Kirjoitus julkaistiin vuonna 1988 eräässä kokoomateoksessa. Julkaisija muutti julkaisemisen yhteydessä käsikirjoituksen otsikkoa ja lyhensi yhtä virkettä. Beck valitti tästä julkaisijalle ja vaati tuloksetta, että julkaisija huomauttaa tästä kokoomateoksen julkaisemisen yhteydessä. Beck on sanoutunut kokonaan irti kyseisen kirjoituksen sisällöstä ainakin vuodesta 1993 lähtien.

13.      Asianomainen käsikirjoitus löytyi vuonna 2013 arkistoista ja esiteltiin Beckille, joka oli tuolloin ehdolla liittopäivävaaleissa, joiden vaalipäivä oli muutamia päiviä tätä tapahtumaa myöhemmin. Beck antoi asiakirjan useiden toimitusten saataville todisteeksi siitä, että hänen käsikirjoitustaan oli muutettu kokoomateoksessa julkaistussa kirjoituksessa. Hän ei kuitenkaan antanut tiedotusvälineille lupaa julkaista tekstejä. Hän julkaisi sen sijaan itse omilla internetsivuillaan kaksi versiota kirjoituksestaan ja lisäsi jokaiselle sivulle seuraavan merkinnän: ”Sanoudun irti tästä kirjoituksesta. Volker Beck”. Kokoomateoksessa julkaistun kirjoituksen sivuilla oli lisäksi seuraava merkintä: ”Tämän tekstin [julkaisemiseen] ei ole annettu lupaa, ja julkaisija on muuttanut tekstiä muokkaamalla vapaasti sen otsikkoa ja tekstiosia.”

14.      Spiegel Online GmbH, joka on pääasiassa vastaaja ensimmäisessä oikeusasteessa ja Revision-valituksessa valittaja (jäljempänä valittaja), ylläpitää internetissä Spiegel Online ‑nimistä uutisportaalia. Se julkaisi 20.9.2013 kirjoituksen, jossa se väitti Beckin johtaneen yleisöä harhaan vuosien ajan, koska käsikirjoituksen olennaista sisältöä ei ollut muutettu vuoden 1988 julkaisussa. Beckin käsikirjoituksen ja kokoomateoksessa julkaistun kirjoituksen alkuperäisversiot olivat ladattavissa valittajan kirjoituksen oheen liitettyjen linkkien kautta.

15.      Beck on riitauttanut sen, että hänen kirjoituksensa tekstit on saatettu kokonaisuudessaan saataviin valittajan internetsivuilla, minkä hän katsoo loukkaavan hänen tekijänoikeuttaan. Landgericht (alueellinen alioikeus, Saksa) hyväksyi Beckin vaatimukset. Valittaja teki sitten valituksen, jonka se hävisi. Valittaja haki näin ollen ratkaisuun muutosta Revision-valituksella ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta.

16.      Näissä olosuhteissa Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Jättävätkö unionin oikeuden säännökset, jotka koskevat [tekijänoikeuteen] sovellettavia poikkeuksia ja rajoituksia (direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohta), jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa?

2)      Miten Euroopan unionin perusoikeuskirjassa [jäljempänä perusoikeuskirja] vahvistetut perusoikeudet on otettava huomioon määritettäessä direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdassa säädettyjen, tekijöiden yksinoikeutta kappaleen valmistamiseen (direktiivin 2001/29 2 kohdan a alakohta) ja teostensa välittämiseen yleisölle, teosten saattaminen yleisön saataviin mukaan lukien (direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohta), koskevien poikkeusten ja rajoitusten ulottuvuutta?

3)      Voidaanko tiedonvälityksen vapauteen (– – perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdan toinen virke) tai lehdistönvapauteen (– – perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohta) liittyvillä perusoikeuksilla perustella muita kuin direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia tai rajoituksia, jotka koskevat tekijöiden yksinoikeutta kappaleen valmistamiseen (direktiivin 2001/29 2 kohdan a alakohta) ja teostensa välittämiseen yleisölle, teosten saattaminen yleisön saataviin mukaan lukien (direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohta)?

4)      Onko niin, että tekijänoikeudella suojattujen teosten saattamista yleisön saataviin sanomalehtiyrityksen internetportaalissa ei pidetä direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisessa vaihtoehdossa tarkoitettuna ajankohtaisista tapahtumista kertomisena, joka ei edellytä lupaa, jo siitä syystä, että sanomalehtiyrityksen oli mahdollista ja kohtuullista hakea tekijältä lupa ennen tämän teosten saattamista yleisön saataviin?

5)      Onko niin, että kyse ei ole direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta julkaisemisesta sitaatteja varten, jos lainatut tekstiteokset tai niiden osat eivät liity erottamattomasti uuteen tekstiin niin, että ne olisi esitetty esimerkiksi uuden tekstin sisennyksissä tai alaviitteissä, vaan ne on saatettu yleisön saataviin internetissä luomalla niihin linkki, josta se voidaan hakea uuden tekstin rinnalle itsenäisenä PDF-tiedostona?

6)      Arvioitaessa sitä, milloin direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu teos on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin, onko perustaksi otettava se, onko kyseinen teos julkaistu konkreettisessa muodossaan jo aiemmin tekijän luvalla?”

17.      Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 25.8.2017. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Ranskan, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä Euroopan komissio. Samat osapuolet, Portugalin hallitusta lukuun ottamatta, olivat edustettuina 3.7.2018 pidetyssä istunnossa.

 Arviointi

18.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kuusi ennakkoratkaisukysymystä, jotka koskevat niin direktiivin 2001/29 säännösten tulkintaa kuin yleisemmin sitä harkintavaltaa, jota jäsenvaltiot voivat käyttää saattaessaan kyseiset säännökset kansallisen lainsäädäntönsä osaksi ja soveltaessaan niitä, ja näiden säännösten sovittamista yhteen perusoikeuksien, erityisesti sanan- ja lehdistönvapauden, kanssa. Tarkastelen tässä ratkaisuehdotuksessa näitä erilaisia kysymyksiä, mutta muutan kuitenkin järjestystä, jossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne esittänyt. Käsittelen ensin johdetun oikeuden säännösten tulkintaa ja sitten perusoikeuksiin liittyviä yleisluonteisempia kysymyksiä.

 Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

19.      Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, millaista harkintavaltaa jäsenvaltiot voivat käyttää saattaessaan tekijänoikeuksia koskeviin poikkeuksiin ja rajoituksiin liittyvät unionin oikeuden säännökset kansallisen lainsäädäntönsä osaksi.

20.      Kysymys on samankaltainen kuin se, jonka sama ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti viidentenä ennakkoratkaisukysymyksenä asiassa Pelham ym.(6) Kyseisessä asiassa esittämässäni ratkaisuehdotuksessa ehdotan kysymykseen vastattavan, että jäsenvaltioilla on vapaus valita keinot mutta velvollisuus taata kansallisessa oikeudessaan direktiivin 2001/29 2–4 artiklassa mainittujen yksinoikeuksien suojaaminen eikä näitä oikeuksia voida rajoittaa muutoin kuin kyseisen direktiivin 5 artiklassa tyhjentävästi säädettyjä poikkeuksia ja rajoituksia sovellettaessa. Asian käsittelyn tiivistämiseksi viittaan tässä vain asianomaisen kysymyksen tarkasteluun kyseisessä ratkaisuehdotuksessa.(7)

21.      Haluan kuitenkin lisätä seuraavat huomautukset väitteistä, jotka valittaja on esittänyt huomautuksissaan nyt käsiteltävässä asiassa.

22.      Valittaja väittää ensinnäkin, että unionin tekijänoikeuden täytäntöönpanoon liittyvä jäsenvaltioiden harkintavalta perustuu SEUT 167 artiklan 4 kohtaan. Kyseisen määräyksen mukaan Euroopan unioni ”ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon muiden perussopimusten määräysten mukaisessa toiminnassaan, erityisesti kulttuuriensa monimuotoisuuden vaalimiseksi ja edistämiseksi”. Valittajan mukaan jäsenvaltioilla on oltava laaja harkintavalta kulttuurilainsäädäntöön liittyvän tekijänoikeuden soveltamisessa, jotta jäsenvaltioiden kulttuurien monimuotoisuus tulee otetuksi huomioon.

23.      SEUT 167 artikla on kuitenkin yleisluonteinen ohjeistava määräys, jota sovelletaan unionin toimielinten toimintaan kulttuuriin liittyvillä aloilla. Unionin lainsäätäjä jopa mainitsee kyseisen artiklan nimenomaisesti direktiivin 2001/29 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa(8) mutta tekee tästä omat päätelmänsä, jotka ovat nähdäkseni päinvastaiset kuin valittaja esittää ja joiden mukaan tekijänoikeudella suojatuille teoksille on annettava riittävä suoja. Vaikka poliittista elämää koskevien kirjoitusten julkaisemisen oletettaisiin kuuluvan SEUT 167 artiklassa tarkoitetun kulttuurin käsitteen soveltamisalaan, kyseistä määräystä ei voida tulkita siten, että jäsenvaltiot voisivat poiketa sen perusteella unionin johdetun oikeuden säännöksiin perustuvista ehdottomista velvollisuuksistaan. Muulla tavoin tulkittuna kiistettäisiin unionin toimivalta yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä millä tahansa kulttuuriin liittyvällä alalla, kuten tekijänoikeuksien, audiovisuaalisten palvelujen, taideteosten markkinoiden tai muiden vastaavien alalla. Sama koskee valittajan väitettä, jonka mukaan sanan- ja lehdistönvapauden tärkeä asema Saksan lainsäädännössä on kyseisen jäsenvaltion kulttuuriin liittyvä erityispiirre.

24.      Vaikka jäsenvaltioilla on siis harkintavaltaa direktiivin 2001/29 täytäntöönpanossa, täytäntöönpanoa rajoittavat kyseisen direktiivin pakottaviin säännöksiin perustuvat velvollisuudet.

25.      Valittaja väittää toiseksi, ettei Beckin pääasiassa nostaman kanteen tavoitteena ollut suojella hänen taloudellisia oikeuksiaan vaan hänen moraalisia oikeuksiaan tai persoonallisuusoikeuksiaan. Tässä yhteydessä on riittävää todeta, että menettelyn kohteena ovat valittajan teot eli kappaleen valmistaminen Beckin tekemästä teoksesta ja teoksen yleisölle välittäminen, jotka kuuluvat kiistatta direktiivin 2001/29 soveltamisalaan. Käsiteltävällä asialla on samankaltaisuuksia asian Funke Medien NRW(9) kanssa, joten käsittelen tätä seikkaa jäljempänä osassa, joka koskee tekijänoikeuden ja perusoikeuksien sovittamista yhteen.(10)

26.      Valittajan väitteet eivät siis vaikuta siihen, mitä totean jäsenvaltioiden harkintavallasta direktiivin 2001/29 täytäntöönpanossa.

 Neljäs ennakkoratkaisukysymys

27.      Neljännellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, voidaanko direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohtaan sisältyvää ajankohtaisista tapahtumista kertomista koskevaa poikkeusta rajoittaa kansallisessa lainsäädännössä niin, että poikkeus koskee vain tilannetta, jossa teoksen käyttäjältä ei voida kohtuudella edellyttää luvan pyytämistä teoksen tekijältä. Ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen tietojen mukaan tällainen poikkeuksen rajoittaminen perustuu Saksan oikeudessa itse asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

28.      Kyseinen poikkeuksen rajoittaminen ei mielestäni vaikuta aiheuttavan ongelmia sen suhteen, onko rajoittaminen yhdenmukaista direktiivin 2001/29 edellä mainitun säännöksen kanssa. Kyseisen poikkeuksen tarkoitus perustuu nimittäin siihen seikkaan, että toisinaan on äärimmäisen hankalaa ja jopa mahdotonta kertoa ajankohtaisista tapahtumista valmistamatta tekijänoikeudella suojatusta teoksesta kappaletta tai välittämättä teosta yleisölle. Näin on etenkin kahdessa tilanteessa. Ensimmäinen näistä tilanteista liittyy siihen, että kyseinen teos voi olla itsessään tapahtuman kohde, esimerkiksi kun tapahtumana ovat taidenäyttelyn avajaiset tai konsertti. Tapahtumasta kertominen ja tiedon välittäminen siitä yleisölle olisivat paljon heikkolaatuisempaa, ellei kerrotun tapahtuman keskeisestä teoksesta voitaisi välittää edes otteita. Toinen tilanteista liittyy siihen, että teos voidaan nähdä tai kuulla sattumanvaraisesti tapahtuman aikana. Usein annettu esimerkki on virallisen seremonian yhteydessä soitettu musiikki. Tällaisissa tilanteissa on siis perusteltua antaa tapahtumasta kertovalle taholle vapaa oikeus kappaleen valmistamiseen tai teoksen yleisölle välittämiseen, sillä ajankohtaisen tapahtuman ollessa kyseessä olisi kohtuutonta jo pelkästään ajan puutteen vuoksi vaatia tapahtumasta kertovaa tahoa pyytämään lupa kyseisen teoksen tekijältä. Tekijä voisi sitä paisi yksinoikeuttaan käyttäen kieltäytyä antamasta lupaa, mikä vaarantaisi yleisön oikeuden saada tietoa kyseisestä tapahtumasta.

29.      Kuten direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa kuitenkin nimenomaisesti edellytetään, ajankohtaisesta tapahtumasta kertomista koskevaa poikkeusta sovelletaan ”siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi”. Tämä rajoitus koskee nähdäkseni paitsi sallitun kappaleen valmistamisen ja yleisölle välittämiseen laajuutta, myös tilanteita, joissa poikkeusta on sovellettava eli joissa tapahtumasta kertovalta taholta ei voida kohtuullisesti edellyttää, että tämä pyytäisi teoksen tekijältä lupaa kappaleen valmistamiseen ja teoksen välittämiseen yleisölle tapahtumasta kertomisen yhteydessä. Tämän vuoksi katson, ettei Saksan oikeuteen perustuvan kaltainen kyseistä poikkeusta koskeva rajoitus ole vastoin asiassa merkityksellistä direktiivin 2001/29 säännöstä, vaan se sisältyy luonnostaan kyseisen poikkeuksen luonteeseen ja tarkoitukseen.

30.      Syy, jonka vuoksi kyseistä poikkeusta ei voida mielestäni soveltaa nyt käsiteltävän asian kaltaisissa tapauksissa, on sitä vastoin toinen.

31.      Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa toistetaan Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan(11) sisältö. Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan jälkimmäisessä osassa toistetaan Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleen(12) sisältö. Sitä on siis tulkittava kyseisen Bernin yleissopimukseen sisältyvän määräyksen mukaisesti, ja Euroopan unionilla on velvollisuus noudattaa kyseistä yleissopimusta, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut.(13)

32.      Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappale on kuitenkin muotoiltu paljon täsmällisemmin kuin tarkasteltava direktiivin 2001/29 säännös.

33.      Kyseisessä yleissopimuksen määräyksessä tarkoitetaan ainoastaan ajankohtaisesta tapahtumasta kertomista ääni- ja kuvamuodossa (valokuvaus, radio, televisio, elokuvat). Tapahtumassa nähtyjä tai kuultuja teoksia on siis sallittua toisintaa kyseisestä tapahtumasta kerrottaessa siltä osin kuin se on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi.(14)

34.      Toisin kuin ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin katsoo, mielestäni kyseistä poikkeusta ei voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, kun sitä tulkitaan Bernin yleissopimuksen valossa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pääasiassa kyseessä olevassa tapahtumassa on kyse siitä, miten Beck suhtautuu arkistoista löytyneeseen käsikirjoitukseensa ja miten hän on reagoinut tähän. Kyseinen käsikirjoitus on siis mainitun tuomioistuimen mukaan tullut nähtäväksi kyseisen tapahtuman yhteydessä sitä kautta, että käsikirjoituksen ovat julkaisseet sekä valittaja että myös Beck itse omilla internetsivuillaan. En ole samaa mieltä.

35.      Käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva tapahtumasta kertominen on esitetty kirjoitetun tekstin muodossa eli graafisista merkeistä muodostuvalla kielen litterointijärjestelmällä. Vaikka teksti havaitaan useimmiten näkemällä, merkeillä välitetyn tiedon ymmärtäminen edellyttää mielessä tapahtuvaa käsittelyprosessia. Toisin kuin puhtaasti visuaalisen tiedon kohdalla pelkkä tekstin näkeminen ei riitä, vaan teksti on myös luettava.

36.      Sama koskee kyseisen tapahtumasta kertomisen yhteydessä valmistettua kappaletta teoksesta eli Beckin kirjoituksesta. Valittaja on valmistanut teoksesta kappaleen ja välittänyt teoksen yleisölle muussakin tarkoituksessa kuin vain havainnollistaakseen tapahtumasta kertomista: se on halunnut osoittaa, että kyseisen kirjoituksen kaksi versiota, käsikirjoitus ja kokoomateoksessa julkaistu kirjoitus, ovat olennaisilta osin samanlaiset ja että tämän perusteella Beckin esittämiä ajatuksia ei ollut vääristelty kokoomateoksessa julkaistussa versiossa. Tällaisen seikan osoittamiseksi ei riitä, että tapahtumasta kertovan tekstin lukija näkee kirjoituksen, vaan hänen on luettava molemmat versiot, tai muutoin kappaleen valmistamisen tarkoitus(15) ei toteudu. Ei siis riitä, että käytetty teos nähdään tai kuullaan kyseisen kertomisen kohteena olevassa ajankohtaisessa tapahtumassa. Tässä tapauksessa lukijan pitää tämän lisäksi analysoida näkemänsä. Tällainen lisäanalyysi ylittää direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyn ajankohtaisesta tapahtumasta kertomista koskevan poikkeuksen soveltamisalan, kun kyseistä säännöstä tulkitaan Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleen valossa.

37.      Ehdotan siis, että neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että kirjallisen teoksen käyttö ajankohtaisesta tapahtumasta kertomisen yhteydessä ei kuulu kyseisessä artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, kun kyseisellä käytöllä tavoiteltu tarkoitus edellyttää asianomaisen teoksen tai sen osan lukemista.

38.      Minun on kuitenkin heti korostettava, ettei tämä tulkinta vaikuta yleisön oikeuteen saada tietoja, jotka sisältyvät kyseiseen tapahtumasta kertomiseen. Vaikkei tällaista käyttöä pidetä laillisena käyttönä edellä mainitun säännöksen nojalla, sitä voidaan itse asiassa pitää lainauksena, jota koskevasta poikkeuksesta tekijän yksinoikeuteen on säädetty direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa. Tästä päästään viidenteen ja kuudenteen ennakkoratkaisukysymykseen.

 Viides ennakkoratkaisukysymys

39.      Viidennellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että tekijänoikeudella suojatun teoksen saattaminen yleisön saataviin internetissä itsenäisesti tutustuttavana PDF-tiedostona, joka avautuu lehtiartikkelissa olevan linkin kautta, kuuluu kyseisessä säännöksessä säädetyn lainauksia koskevan poikkeuksen soveltamisalaan.

40.      Käsiteltävässä asiassa Beckin kirjoitusta ei ole nimittäin sisällytetty erottamattomasti valittajan internetsivuillaan julkaisemaan kirjoitukseen, vaan se on saatettu kyseisillä internetsivuilla saataviin erillisenä tiedostona ja yhteys valittajan kirjoitukseen on toteutettu hyperlinkeillä. Tämä tavanomaisesta poikkeava lainaustapa on syynä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kohtaamille tulkintaongelmille.

41.      Lainauksia koskeva poikkeus on yksi klassisista tekijänoikeuksia koskevista poikkeuksista.(16) Sen on katsottu pitkään koskevan ainoastaan kirjallisia teoksia.(17) Tämän tyyppisissä teoksissa lainaukset on ollut tapana merkitä typografisin keinoin: lainausmerkein, kursivoimalla, päätekstistä poikkeavilla kirjasimilla, alaviitteillä tai muilla vastaavilla.

42.      Nykyisellään vaikuttaa olevan mahdollista, että lainaus voi koskea myös muun tyyppisiä teoksia, kuten musiikki- ja elokuvateoksia sekä visuaalisen taiteen teoksia.(18) Tällöin tapaa, jolla lainaus liitetään lainauksen sisältävään teokseen ja jolla se merkitään, on luonnollisesti mukautettava kyseisen teostyypin edellyttämällä tavalla.

43.      Sama pätee mielestäni lainausten sisällyttämiseen kirjallisiin teoksiin. Nykyteknologia ja erityisesti internet antavat mahdollisuuden yhdistää tekstejä toisiinsa eri tavoin, esimerkiksi hyperlinkkien kautta. Tiivis yhteys lainauksen ja sen sisältävän teoksen välillä on tietenkin säilytettävä. Internetsivustojen rakenteet voivat vaihdella suuresti, joten tapauskohtainen arviointi on todennäköisesti tarpeen. Esimerkiksi kehyslinkkien (niin sanottu framing-tekniikka) avulla sisältöä voidaan lisätä siten, että internetsivun käyttäjä saa sellaisen vaikutelman, että kyseinen sisältö sijaitsee suoraan asianomaisella sivulla, vaikka teknisesti kyse on hyperlinkistä. Hyperlinkkien välityksellä tehtyjä lainauksia ei kuitenkaan pidä mielestäni sulkea suoralta kädeltä pois.(19)

44.      Katson sen sijaan, että käsiteltävässä asiassa oleva ongelma johtuu siitä käytännön tavasta, jolla valittaja on valmistanut Beckin kirjoituksesta kappaleen ja saattanut kirjoituksen saataviin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tietojen mukaan kyseinen kirjoitus on julkaistu valittajan internetsivuilla kokonaisuudessaan PDF-tiedostoina, jotka ovat olleet tutustuttavissa ja ladattavissa asianomaista tapahtumaa kuvaavasta päätekstistä erillisenä. Kyseisiin tiedostoihin johtavat linkit ovat sijainneet samoilla sivuilla kuin mainittu pääteksti ja lisäksi myös valittajan internetsivujen pääsivulla. Tällainen saataviin saattaminen (ja sitä välttämättä edeltänyt kappaleen valmistaminen) vaikuttavat mielestäni ylittävän sen, mikä on sallittua lainauksia koskevan poikkeuksen yhteydessä.

45.      Mielipiteet mahdollisuudesta lainata teosta kokonaisuudessaan jakautuvat oikeuskirjallisuudessa.(20) Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan sanamuodossa ei täsmennetä, miten laajasti teosta on sallittua lainata. Unionin tuomioistuin vaikuttaa hyväksyneen koko valokuvateoksen lainaamisen,(21) vaikka se kuvaakin lainausta ”otteiden valmistamiseksi” teoksesta.(22) Bernin yleissopimuksessa alkuperäisestä rajoittavasta muotoilusta ”lyhyet lainaukset”(23) luovuttiin ja se korvattiin yleisellä vaatimuksella siitä, että lainauksia käytetään ”lainauksen tarkoituksen oikeuttamassa laajuudessa”. Vastaava muotoilu on otettu direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaan. Lähtökohtaisesti koko teoksen lainaaminen vaikuttaisi siis olevan sallittua, jos tämä on perusteltua lainauksen tarkoituksen vuoksi.

46.      Oikeuskirjallisuudessa ollaan kuitenkin yksimielisiä siitä, ettei lainauksen tule kilpailla alkuperäisen teoksen kanssa siten, ettei käyttäjän tarvitse tukeutua alkuperäiseen teokseen.(24) Lainaus, joka korvaa alkuperäisen teoksen, antaisi nimittäin mahdollisuuden kiertää tekijän yksinoikeutta teokseensa ja veisi näiltä oikeuksilta sisällön. Näin lainatun teoksen tekijä ei siis voisi käyttää olennaista osaa oikeuksista, jotka hänelle tekijänä kuuluvat ja joita lainauksen sisältävän teoksen tekijä voisi sen sijaan käyttää hänen puolestaan tämän teoksensa kautta.

47.      Asia on mielestäni näin erityisesti silloin, kun kirjallinen teos, jossa olennaista teoksen käsittämisen kannalta on teoksen sisältö eikä sen muoto, saatetaan yleisön saataviin internetsivustolla tiedostona, joka on tutustuttavissa ja ladattavissa itsenäisesti. Tällainen tiedosto voidaan esittää muodollisesti lainauksena ja yhdistää lainauksen tekijän tekstiin esimerkiksi hyperlinkin kautta. Kyseistä tiedostoa hyödynnetään kuitenkin tosiasiallisesti tästä tekstistä erillisenä, ja lainauksen tekijän internetsivujen käyttäjät voivat käyttää tiedostoa itsenäisesti; näin käyttäjille annetaan luvatta pääsy alkuperäisteokseen eikä kävijöiden tarvitse käyttää alkuperäisteosta.

48.      Olen siis sitä mieltä, että lainauksia koskevalla poikkeuksella voidaan perustella toisen teosten käyttöä eri laajuuksissa ja erilaisten teknisten keinojen avulla. Käytön laajuus ja käytetyt tekniset keinot voivat kuitenkin johtaa yhdessä kyseisen poikkeuksen rajojen ylittymiseen. Lainauksia koskevan poikkeuksen ei pitäisi kattaa etenkään tilanteita, joissa teos on saatettu ilman tekijän lupaa yleisön saataviin internetsivustolla kokonaisuudessaan tiedostona, joka on tutustuttavissa ja ladattavissa itsenäisesti.

49.      Toisin kuin ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnössään, tässä ei ole mielestäni kyse lainatun teoksen itsenäisen käytön todellisen vaaran arvioinnista vaan lainauksen käsitteen määrittelemisestä.(25) Ainakin kirjallisten teosten kohdalla koko teoksen antaminen saataviin internetissä itsenäisenä tiedostona siten, ettei lukijan tarvitse käyttää alkuperäisteosta, ylittää siis kyseisen poikkeuksen rajat, eikä teoksen myöhemmän hyödyntämisen todellista vaaraa ole tarpeen arvioida.

50.      Sen hyväksyminen, että lainaus voi korvata alkuperäisen teoksen, olisi niin ikään vastoin sekä Bernin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappaleeseen(26) että direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohtaan sisältyvää kolmivaiheista testiä, jonka mukaan tekijänoikeuksia koskevilla poikkeuksilla ei saa haitata teoksen tavanomaista hyödyntämistä eikä tekijän oikeutettuja etuja, ja nämä edellytykset ovat kumulatiivisia. Lainaus, joka korvaa alkuperäisteoksen niin, ettei käyttäjän tarvitse käyttää sitä, haittaa väistämättä teoksen tavanomaista hyödyntämistä.

51.      Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa valittajan väitteellä, jonka mukaan Beck ei pyrkinyt hyödyntämään kyseistä kirjoitusta taloudellisesti vaan vastusti kirjoituksen välittämistä yleisölle ainoastaan henkilökohtaisten intressiensä suojaamiseksi. Kyseinen päätelmä koskee nimittäin paitsi lainauksia koskevan poikkeuksen soveltamista pääasiassa, myös kyseisen poikkeuksen normatiivisia rajoja unionin oikeudessa. Näihin rajoihin ei vaikuta millään tavalla se, hyödyntääkö tekijä teostaan tai aikooko hän hyödyntää sitä tietyssä konkreettisessa tapauksessa. Kyseisen poikkeuksesta tehdyn tulkinnan voidaan nimittäin katsoa olevan vastoin direktiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädettyä kolmivaiheista testiä jo silloin, jos poikkeuksen yhteydessä tapahtuva käyttö saattaa haitata tätä hyödyntämistä.

52.      Ehdotan näin ollen, että viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, ettei kyseisessä säännöksessä säädetty lainauksia koskeva poikkeus kata tilanteita, joissa teos on saatettu ilman tekijän lupaa yleisön saataviin kokonaisuudessaan internetsivuilla tiedostona, joka on tutustuttavissa ja ladattavissa itsenäisesti, niin ettei käyttäjän tarvitse käyttää alkuperäisteosta.

 Kuudes ennakkoratkaisukysymys

53.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kuudennella ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, miten direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaan sisältyvää edellytystä, jonka mukaan lainaus koskee ainoastaan jo laillisesti yleisön saataviin saatettua teosta, on tulkittava käsiteltävän asian olosuhteissa.

54.      Koska viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamani ratkaisu sulkee pois kyseisen poikkeuksen soveltamisen käsiteltävään asiaan, kuudes kysymys on luonteeltaan hypoteettinen. Esitän kysymyksen aiheesta kuitenkin muutamia huomautuksia siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin yhdy viidettä ennakkoratkaisukysymystä koskevaan arviointiini.

55.      Edellytys, jonka mukaan lainauksen on koskettava ainoastaan jo laillisesti yleisön saataviin saatettuja teoksia, on hyväksytty perinteisesti tekijänoikeuden alalla, ja siitä on määrätty erityisesti Bernin yleissopimuksen 10 artiklan 1 kappaleessa. Kyseisen edellytyksen tarkoituksena on suojata tekijän moraalisia oikeuksia, erityisesti julkistamisoikeutta, jonka nojalla tekijä voi päättää teoksensa ensimmäisestä yleisölle välittämisestä tai yleisön saataviin saattamisesta. Tämä ensimmäinen yleisön saataviin saattaminen voidaan tehdä tekijän suostumuksella tai laillisella luvalla. Unionin tuomioistuin vaikuttaa myös hiljaisesti hyväksyneen julkistamisen sovellettaessa poikkeusta, josta on säädetty direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan e alakohdassa.(27) Tämä ratkaisu ei ole nähdäkseni itsestään selvä, sillä direktiivin 2001/29 5 artiklan 1–3 kohdassa säädetyt poikkeukset koskevat ainoastaan tekijöiden taloudellisia oikeuksia, eikä niillä pitäisi lähtökohtaisesti heikentää tekijöiden moraalisia oikeuksia. Joka tapauksessa tämä ensimmäinen yleisön saataviin saattaminen ei saisi tietenkään tapahtua teosta lainaamalla.

56.      Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen perusteella pääasiassa kyseessä oleva Beckin kirjoitus on julkaistu yhtenä versiona vuonna 1988 julkaistussa kokoomateoksessa ja sitten kahtena versiona Beckin internetsivuilla sen jälkeen, kun käsikirjoitus löytyi arkistoista. Vaikuttaa siis siltä, että kirjoitus oli jo saatettu laillisesti yleisön saataviin, kun se julkaistiin valittajan internetsivuilla, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava.

57.      Ainoa ongelma voisi aiheutua siitä, että kokoomateoksessa julkaiseminen on väitetysti vääristänyt Beckin esittämiä ajatuksia, ja Beck on täydentänyt omilla internetsivuillaan julkaisemaansa kirjoitusta ilmoittamalla sanoutuvansa siitä irti, mutta valittaja ei ole kuitenkaan toistanut tätä Beckin irtisanoutumista. Kyseessä voisi siis olla Beckin moraalisten oikeuksien, erityisesti teoksen kunnioittamisen vaatimista koskevan oikeuden, loukkaaminen. Moraaliset oikeudet eivät kuitenkaan kuulu direktiivin 2001/29 säännösten soveltamisalaan, joten tämän seikan arviointi kuuluu täysin kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan ja jäsenvaltioiden sisäisen lainsäädännön soveltamisalaan.

58.      Siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin yhdy viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamaani ratkaisuun, ehdotan kuudenteen ennakkoratkaisukysymykseen vastattavan, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että lainattu teos on jo saatettu yleisön saataviin tekijän suostumuksella tai laillisen luvan nojalla, minkä varmistaminen on kansallisten tuomioistuinten tehtävä.

 Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys

59.      Neljänteen ja viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamieni vastausten perusteella teoksen käyttö sillä tavoin kuin valittaja on käyttänyt Beckin kirjoitusta pääasiassa ei kuulu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esille ottamien tekijän yksinoikeuksia koskevien poikkeusten eli direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdassa säädettyjen poikkeusten soveltamisalaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kuitenkin niin ikään, voisiko tällainen käyttö olla perusteltua valittajan perusoikeuksien, erityisesti perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdassa vahvistetun sananvapauden ja saman artiklan 2 kohdassa vahvistetun lehdistönvapauden, kunnioittamiseen liittyvien seikkojen perusteella. Tämä on aiheena toisessa ja kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä, joita ehdotan tarkasteltaviksi yhdessä.

60.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ja kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä sitä, voidaanko sananvapaudella ja lehdistönvapaudella rajoittaa tekijän yksinoikeutta sallia tai kieltää kappaleen valmistaminen teoksestaan tai teoksensa yleisölle välittäminen, tai voidaanko niillä perustella tätä yksinoikeutta koskeva poikkeus tai kyseisen oikeuden loukkaaminen, kun teoksen julkaisee tiedotusväline yleistä etua koskevista kysymyksistä käytävän keskustelun yhteydessä.

61.      Nämä kysymykset ovat täsmälleen samat kuin ne, jotka sama ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti asiassa Funke Medien NRW,(28) ja ne ovat olennaisilta osin niin ikään samankaltaiset kuin sen asiassa Pelham ym.(29) esittämä kuudes ennakkoratkaisukysymys.

62.      Ehdotan ratkaisuehdotuksessani Pelham ym., että kysymykseen vastataan olennaisilta osin siten, että tekijänoikeuteen sisältyy jo rajoituksia ja poikkeuksia, joilla pyritään sovittamaan tekijän yksinoikeudet yhteen perusoikeuksien, erityisesti sananvapauden, kanssa, joten tavallisesti on noudatettava lainsäätäjän tältä osin tekemiä valintoja. Näitä valintoja tehdessään lainsäätäjä on nimittäin punninnut keskenään teosten käyttäjien perusoikeuksia sekä tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden oikeuksia, joita niin ikään suojataan perusoikeuksina, kuten perusoikeuskirjan 17 artiklassa, jonka 2 kohdassa mainitaan nimenomaisesti teollis- ja tekijänoikeudet, vahvistettua omistusoikeutta. Lainsäätäjällä on näitä oikeuksia punnitessaan harkintavaltaa, eikä tuomioistuimen tarvitse puuttua tähän kuin poikkeustapauksessa, jos perusoikeuden olennaista sisältöä on loukattu.(30)

63.      Lisään vielä, että kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä esitetty ehdotus unionin tekijänoikeuden täydentämisestä tuomioistuinteitse poikkeuksilla, joista ei ole säädetty direktiivin 2001/29 5 artiklassa ja jotka perustuvat sananvapauteen liittyviin seikkoihin, saattaisi mielestäni kyseenalaistaa kyseisen oikeuden tehokkuuden ja sen pyrkimyksenä olevan yhdenmukaistamisen. Tällainen mahdollisuus toisi nimittäin unionin oikeuteen eräänlaisen ”fair use ‑lausekkeen”, sillä käytännössä jokaisessa tekijänoikeutta loukkaavassa teosten käytössä voidaan vedota tavalla tai toisella sananvapauteen.(31) Tekijänoikeuksien tehokas suojaaminen riippuisikin kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten suhtautumisesta sananvapauteen, jolloin kaikki yhdenmukaistamispyrkimykset jäisivät pelkäksi haaveeksi.(32)

64.      Tätä päättelyä voidaan mielestäni soveltaa täysin käsiteltävässä asiassa.

65.      Olen jo korostanut tämän ratkaisuehdotuksen johdannossa sananvapauden ja lehdistönvapauden tärkeyttä demokraattisessa yhteiskunnassa, joten ei siitä tässä sen enempää. Kaikkien perusoikeuksien tavoin nämäkään vapaudet eivät kuitenkaan ole ehdottomia eivätkä rajoittamattomia, mikä käy selkeästi ilmi perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdasta sekä Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 10 artiklan 2 kappaleesta, joissa määrätään perusoikeuksia koskevista rajoituksista ja näiden rajoitusten soveltamisedellytyksistä. Tekijänoikeus voi olla yksi näistä hyväksytyistä sananvapautta koskevista rajoituksista,(33) eikä sananvapaus ole lähtökohtaisesti ensisijainen tekijänoikeuteen nähden, tekijänoikeuteen itseensä sisältyviä rajoituksia ja poikkeuksia lukuun ottamatta.

66.      Valittajan esittämään väitteeseen, jonka mukaan sanan- ja lehdistönvapauden kannalta on ratkaisevaa tietää, kuka määrää tiedonvälityksestä, on vastattava, että kun kyseessä oleva tieto muodostuu tekijänoikeudella suojatusta teoksesta, tekijä määrää teoksen julkistamisesta ja levittämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä mainittujen rajoitusten ja poikkeusten soveltamista.

67.      On totta, että pääasian taustalla oleva tilanne on erityistapaus, jossa kyseessä olevan teoksen tekijä on poliitikko, teoksessa itsessään ilmaistaan hänen mielipiteitään yleistä etua koskevasta aiheesta ja valittajan suorittama teoksen riidanalainen yleisölle levittäminen on tapahtunut parlamenttivaaleja edeltäneen keskustelun yhteydessä. Voitaisiin siis kysyä, eikö käsiteltävässä asiassa ole kyseessä analoginen tilanne kuin asiassa Funke Medien NRW,(34) jossa ehdotan, ettei aiheutunutta sananvapauden loukkausta voida perustella Saksan valtion tekijänoikeuksilla.

68.      Olen kuitenkin sitä mieltä, että käsiteltävän asian olosuhteissa ei pitäisi päätyä vastaavaan ratkaisuun.

69.      Ensinnäkin asian Funke Medien NRW(35) erityisyys liittyy siihen, että siinä kyseessä oleva teos koostuu kahdesta määräajoin laadittavasta luottamuksellisesta sotilaallisesta tilannekatsauksesta, jotka perustuvat puhtaasti asiatietoon,(36) ja että kyseisiin katsauksiin liittyvien tekijänoikeuksien haltija, Saksan valtio, oli päättänyt korvata näiden asiakirjojen suojaamisen luottamuksellisiksi luokittelemisen sijaan tekijänoikeuteen perustuvalla suojalla. Valtio ei voi vedota tekijänoikeutensa tueksi perusoikeuteen, sillä perusoikeudet kuuluvat ainoastaan yksityisille.

70.      Käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva kirjoitus on kiistatta tekijänoikeudessa tarkoitettu teos, ja tekijänoikeuksien haltija on luonnollinen henkilö. Luonnollisella henkilöllä ei ole kuitenkaan, toisin kuin valtiolla, asiakirjan luottamukselliseksi luokittelemisen kaltaisia keinoja, joilla se voisi rajoittaa laillista tutustumista asiakirjaan. Tekijänoikeus on luonnollisen henkilön pääkeino – ellei jopa ainoa keino – suojella henkistä luomustaan. Lisäksi tekijällä on luonnollisena henkilönä omistusoikeus sekä muita perusoikeuksia, jotka on suojattu samalla tavalla kuin hänen teoksensa mahdollisten käyttäjien sananvapaus. Sananvapauden rajoittaminen kyseessä olevalle tekijälle kuuluvien yksinoikeuksien perusteella on siis hyväksyttävää siinä mielessä, että se perustuu toisen perusoikeuden suojaamiseen. Näitä erilaisia perusoikeuksia on siis punnittava keskenään, ja lähtökohtaisesti tämän punnitsemisen on tehnyt lainsäätäjä tekijänoikeutta koskevien säännösten yhteydessä.

71.      Toiseksi pitää paikkansa, että vaaleilla täytettävää tehtävää hoitavana henkilönä Beckiä koskevat erityisen tiukat vaatimukset, jotka liittyvät hänen julkisen toimintansa valvontaan, erityisesti tiedotusvälineiden harjoittamaan valvontaan. Tietyissä olosuhteissa tällä valvonnalla lienee mahdollista perustella Beckin laatiman kirjoituksen välittäminen yleisölle ilman Beckin lupaa, esimerkiksi jos hän yrittäisi salata sen sisällön.(37)

72.      Käsiteltävässä asiassa Beck on kuitenkin toiminut täysin avoimesti ja julkaissut itse internetsivuillaan kirjoituksensa kaksi versiota, ja hän antaa näin jokaisen muodostaa oman mielipiteensä kahden eri version välillä olevien erojen merkityksestä. Lisäksi tämä julkaiseminen Beckin internetsivuilla on helpottanut valittajan työtä, ja valittaja olisi pystynyt saavuttamaan tiedotustarkoituksensa tekijänoikeutta vähemmän rajoittavin keinoin, muun muassa lainaamalla merkityksellisiä otteita Beckin kirjoituksen kahdesta versiosta tai luomalla Beckin internetsivuille johtavan hyperlinkin.

73.      Valittaja väittää, että Beck on estänyt lukijan objektiivisen havainnoinnin mainitsemalla kahden internetsivuillaan julkaistun tekstin ohessa sanoutuvansa irti kirjoituksestaan, mutta tästä väitteestä on riittävää todeta, että tekijän on laillista sanoutua irti teoksestaan. Kirjoituksesta irti sanoutuminen, joka on ainoastaan täydentävä tieto, ei mielestäni estä lukijaa analysoimasta objektiivisesti kyseisen kirjoituksen kahta versiota. Jos lukija on riittävän valistunut verratakseen tekstin kahta versiota, hän kykenee myös arvioimaan, miten vilpittömästä irtisanoutumisesta on kyse.

74.      En ole vakuuttunut myöskään valittajan väitteestä, jonka mukaan Beckin internetsivuille johtava hyperlinkki ei olisi riittävä siksi, että tällainen linkki on väistämättä riippuvainen kohdesivun sisällöstä. Valittajalla oli sitä paitsi Beckin laatima kirjoitus hallussaan, joten sen olisi ollut mahdollista reagoida siinä tapauksessa, että Beck olisi poistanut kyseisen kirjoituksen sivuiltaan. Sananvapauden näkökulmasta tilanne olisi silloin toinen. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse.

75.      Kolmanneksi päätelmääni ei voida kyseenalaistaa myöskään valittajan väitteellä, jonka mukaan Beckin tarkoituksena, kun hän vetosi kappaleen valmistamista kirjoituksestaan ja kirjoituksensa yleisölle välittämistä koskeviin oikeuksiinsa, ei ollut tosiasiassa puolustaa itselleen kuuluvia tekijän taloudellisia erioikeuksia vaan suojella persoonallisuusoikeuksiaan – myös oikeuksia, jotka eivät johdu siitä, että hän on mainitun kirjoituksen tekijä. Nämä persoonallisuusoikeudet eivät kuulu direktiivin 2001/29 soveltamisalaan eivätkä ylipäätään unionin oikeuden soveltamisalaan.

76.      Koska valittaja katsoo vetoavansa tekijänoikeuksia koskevaan poikkeukseen, on huomattava yhtäältä, ettei kyseisten oikeuksien käyttäminen edellytä, että tekijä käyttää teostaan tosiasiallisesti. Tekijänoikeus ja erityisesti taloudelliset oikeudet takaavat tekijälle paitsi teoksensa hyödyntämisen ilman esteitä, myös suojan siltä, että kolmannet osapuolet hyödyntävät hänen teostaan ilman, että tekijä on antanut lupaa tähän hyödyntämiseen. Saattaessaan Beckin kirjoituksen yleisön saataviin internetsivuillaan valittaja on kuitenkin hyödyntänyt kyseistä kirjoitusta tekijänoikeudessa tarkoitetussa merkityksessä.

77.      Direktiivin 2001/29 säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon myös tekijän moraaliset oikeudet, vaikka nämä jäävätkin kyseisellä direktiivillä toteutetun yhdenmukaistamisen ulkopuolelle,(38) silloin kun näiden säännösten soveltaminen saattaa loukata kyseisiä oikeuksia. Direktiivillä 2001/29 yhdenmukaistetaan tekijänoikeudet ainoastaan osittain. Tämä merkitsee sitä, ettei direktiiviä sovelleta muussa asiayhteydessä eikä suoraan, mikä johtuu jo direktiivien luonteesta. Direktiivin säännökset on saatettava jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön osaksi, ja siellä ne ovat vuorovaikutuksessa muiden kansallisen lainsäädännön säännösten, erityisesti tekijän moraalisia oikeuksia koskevien säännösten, kanssa. Tekijän taloudellisia oikeuksia koskevan poikkeuksen tulkinnassa ei pidä sivuuttaa tekijän moraalisia oikeuksia myöntämällä lupa teoksen vapaaseen käyttöön pelkästään siitä syystä, ettei kyseinen tekijä pyri hyödyntämään teostaan millään tavalla taloudellisesti vaan haluaa vain puolustaa moraalisia oikeuksiaan.

78.      Jos valittajan väite on ymmärrettävä siten, että kun teosta ei hyödynnetä taloudellisesti, ei Beckin tekijänoikeudella, joka on perusoikeuskirjan 17 artiklalla suojatun omistusoikeuden ilmentymä, voida perustella tästä johtuvaa sananvapauden rajoittamista, huomautan, ettei käsiteltävän asian taustalla oleva tilanne ole samanlainen kuin asiassa Funke Medien NRW, jossa olen ehdottanut analogista päättelyä,(39) ja tämä johtuu edellä 69 ja 70 kohdassa esitetyistä syistä.

79.      Lisäksi pääasian asianosaisten perusoikeuksia punnittaessa on otettava huomioon paitsi Beckin omistusoikeus, myös hänen muut perusoikeutensa, jotka saattava tulla kyseeseen. Pääasian taustalla olevassa tapahtumassa on kyse siitä, että on tuotu uudelleen esiin Beckin aiemmin asianomaisessa teoksessa ilmaisemia näkemyksiä. Beck on pyrkinyt kanteellaan säilyttämään yksinoikeutensa kyseisen teoksen levittämiseen yleisölle voidakseen liittää teoksen oheen maininnan siitä, että hän sanoutuu irti kyseisessä teoksessa ilmaisemistaan näkemyksistä. Perusoikeuskirjan 10 artiklassa vahvistetaan sananvapaus, joka sisältää kyseisen määräyksen nimenomaisen sanamuodon mukaan ”vapauden vaihtaa – – vakaumusta”.(40) En näe mitään syytä, minkä vuoksi tätä oikeutta ei annettaisi poliitikoille. Miten Beck voisi siis käyttää tehokkaasti vapauttaan vaihtaa vakaumusta, jos hänen aiemman näkemyksensä sisältävä kirjoitus voitaisiin julkaista vapaasti hänen nimellään mainitsematta hänen sanoutumistaan siitä irti, mikä antaisi yleisölle aiheen ymmärtää, että hän olisi edelleen samaa mieltä?

80.      Beckin on siis perusteltua suojata perusoikeuskirjasta johtuvia oikeuksiaan(41) käytettävissään olevin oikeudellisin keinoin, tässä tapauksessa tekijänoikeuteen vetoamalla. Jos hän tekee näin lain rajoissa, ei väärinkäyttöä ole tapahtunut ja tästä aiheutuvaa valittajan sananvapauden rajoitusta on pidettävä perusteltuna.

81.      Ehdotan siis, että toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, ettei sananvapaudella eikä lehdistönvapaudella voida rajoittaa tekijän yksinoikeutta sallia tai kieltää kappaleen valmistaminen teoksestaan tai teoksensa yleisölle välittäminen eikä niillä voida myöskään perustella tätä yksinoikeutta koskevaa poikkeusta tai kyseisen oikeuden loukkaamista, direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjä rajoituksia ja poikkeuksia lukuun ottamatta. Näin on myös silloin, kun kyseisen teoksen tekijä hoitaa julkista tehtävää ja kyseisessä teoksessa tuodaan esille yleistä etua koskeviin kysymyksiin liittyviä tekijän näkemyksiä, edellyttäen että kyseinen teos on jo yleisön saatavilla.

 Ratkaisuehdotus

82.      Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Jäsenvaltioilla on velvollisuus taata kansallisessa lainsäädännössään tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 2–4 artiklassa säädettyjen yksinoikeuksien suojelu, ja näitä oikeuksia voidaan rajoittaa ainoastaan sovellettaessa kyseisen direktiivin 5 artiklassa tyhjentävästi säädettyjä poikkeuksia ja rajoituksia. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin valita vapaasti keinot, joiden toteuttamisen ne katsovat olevan tarpeen tämän velvollisuuden noudattamiseksi.

2)      Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että kirjallisen teoksen käyttö ajankohtaisesta tapahtumasta kertomisen yhteydessä ei kuulu kyseisessä artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, kun kyseisellä käytöllä tavoiteltu tarkoitus edellyttää asianomaisen teoksen tai sen osan lukemista.

3)      Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, ettei kyseisessä säännöksessä säädetty lainauksia koskeva poikkeus kata tilanteita, joissa teos on saatettu ilman tekijän lupaa yleisön saataviin kokonaisuudessaan internetsivuilla tiedostona, joka on tutustuttavissa ja ladattavissa itsenäisesti, niin ettei käyttäjän tarvitse käyttää alkuperäisteosta.

4)      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetulla sanan- ja lehdistönvapaudella ei voida rajoittaa tekijän yksinoikeutta sallia tai kieltää kappaleen valmistaminen teoksestaan tai teoksensa yleisölle välittäminen eikä niillä voida myöskään perustella tätä yksinoikeutta koskevaa poikkeusta tai kyseisen oikeuden loukkaamista, direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjä rajoituksia ja poikkeuksia lukuun ottamatta. Näin on myös silloin, kun kyseisen teoksen tekijä hoitaa julkista tehtävää tai kyseisessä teoksessa tuodaan esille yleistä etua koskeviin kysymyksiin liittyviä tekijän näkemyksiä, edellyttäen että kyseinen teos on jo yleisön saatavilla.


1      Alkuperäinen kieli: ranska.


2      Tämäkin perustuu vuoden 1789 julistukseen ja sen 6 artiklaan.


3      Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) 20.12.1996 Genevessä hyväksymä tekijänoikeussopimus, joka tuli voimaan 6.3.2002 (jäljempänä WIPOn tekijänoikeussopimus) ja jossa Euroopan unioni on sopimuspuolena WIPOn tekijänoikeussopimuksen sekä WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyn päätöksen 2000/278/EY (EYVL 2000, L 89, s. 6) mukaisesti.


4      WIPOn tekijänoikeussopimukseen liitetty, kyseisen sopimuksen hyväksyneen diplomaattikonferenssin antama julkilausuma (kyseisen sopimuksen 25 artikla).


5      EYVL 2001, L 167, s. 10.


6      Asia C‑476/17, joka on parhaillaan vireillä unionin tuomioistuimessa.


7      Ks. ratkaisuehdotukseni Pelham ym. (C‑476/17, [viite lisätään], 71–79 kohta).


8      Tarkemmin sanottuna se mainitsee kyseisen artiklan edeltäjän eli EY 151 artiklan.


9      Asia C‑469/17, joka on parhaillaan vireillä unionin tuomioistuimessa.


10      Ks. erityisesti tämän ratkaisuehdotuksen 69 ja 70 kohta.


11      Komission 21.1.1998 antamaan ehdotukseen direktiiviksi 2001/29 (KOM(97) 628 lopullinen) liitetyissä perusteluissa mainitaan nimenomaisesti, että tämä oli lainsäätäjän tahto. Kyseisissä perusteluissa huomautetaan muun muassa, että Bernin yleissopimuksella taataan tekijöiden oikeus kappaleen valmistamiseen, että WIPOn tekijänoikeussopimuksen 1 artiklan 4 kappaletta koskevan julkilausuman mukaan kyseistä oikeutta sovelletaan täysimääräisesti digitaalisessa ympäristössä ja että mainittua oikeutta kappaleen valmistamiseen koskevien poikkeusten ja rajoitusten on oltava yhteensopivia kyseisessä yleissopimuksessa vahvistetun suojan tason kanssa (ks. komission ehdotuksen perustelut, s. 14 ja 15). Ks. myös direktiivin 2001/29 johdanto-osan 44 perustelukappaleen ensimmäinen virke.


12      Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan ensimmäisessä osassa toistetaan Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 1 kappale, joka koskee ajankohtaisia aiheita käsittelevien kirjoitusten taikka samanlaisten yleisradioitujen teosten toisintamista. Käsiteltävässä asiassa ei ole kyse tästä poikkeuksesta.


13      Ks. viimeksi tuomio 13.11.2018, Levola Hengelo (C‑310/17, EU:C:2018:899, 38 kohta).


14      Tämä täsmennys, jonka mukaan kyseessä on oltava tapahtumassa nähty tai kuultu teos, sisältyy myös UrhG:n 50 §:ään, jolla on sisällytetty ajankohtaisista tapahtumista kertomista koskeva poikkeus Saksan lainsäädäntöön.


15      Eli sillä tavoiteltu tiedotustarkoitus, jos käytetään direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja Bernin yleissopimuksen 10 bis artiklan 2 kappaleen sanamuotoja.


16      Charles Nodier on huomauttanut jo vuonna 1812 teoksessa Questions de littérature légale, että ”kaikesta kirjailijalta lainatusta suora lainaus on taatusti helpoimmin anteeksi annettavissa – –”. (Lainattu teoksesta Pollaud-Dulian, F., Le Droit d’auteur, Economica, Pariisi, 2014, s. 852).


17      Bernin yleissopimuksen 10 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1948 Brysselin pöytäkirjalla, määrätään seuraavaa: ”Kaikissa liittomaissa ovat lyhyet lainaukset sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista sallittuja, myös lehdistökatsausten muodossa.”


18      Unionin tuomioistuin vaikuttaa myöntäneen tämän hiljaisesti valokuvateosten kohdalla (ks. tuomio 1.12.2011, Painer, C‑145/10, EU:C:2011:798, 122 ja 123 kohta).


19      Tarkoitan tässä tietenkin linkkejä, jotka johtavat sisältöön, jonka saataviin saattanut henkilö käyttää lainauksia koskevaa poikkeusta. Linkit, jotka johtavat toisen internetsivustolle, jolla tekijänoikeudella suojatut teokset on saatettu laillisesti saataviin, eivät ole kappaleen valmistamista eivätkä yleisölle välittämistä, eivätkä ne siis edellytä yksinoikeudesta poikkeamista (ks. tuomio 13.2.2014, Svensson ym., C‑466/12, EU:C:2014:76, tuomiolauselma).


20      Ks. esim. Barta, J., Markiewicz, R., Prawo autorskie, Wolters Kluwer, Varsova, 2016, s. 236 ja 237; Pollaud-Dulian, F., Le Droit d’auteur, Economica, Pariisi, 2014, s. 855 ja Stanisławska-Kloc, S., ”Zasady wykorzystywania cudzych utworów: prawo autorskie i dobre obyczaje (etyka cytatu)”, Diametros, nro 19/2009, s. 160–184, erityisesti s. 168.


21      Tuomio 1.12.2011, Painer (C‑145/10, EU:C:2011:798, 122 ja 123 kohta). Ks. myös julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus Painer (C‑145/10, EU:C:2011:239, 212 kohta).


22      Tuomio 1.12.2011, Painer (C‑145/10, EU:C:2011:798, 135 kohta).


23      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 17.


24      Ks. erityisesti Barta, J., Markiewicz, R., Prawo autorskie, Wolters Kluwer, Varsova, 2016, s. 239; Pollaud-Dulian, F., Le Droit d’auteur, Economica, Pariisi, 2014, s. 851; Preussner-Zamorska, J., Marcinkowska, J., teoksessa Barta, J. (toim.), Prawo autorskie, C. H. Beck, Varsova, 2013, s. 565 ja Vivant, M., Bruguière, J.-M., Droit d’auteur et droits voisins, Dalloz, Pariisi, 2016, s. 572.


25      Käsitettä on tulkittava unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2014, Deckmyn ja Vrijheidsfonds, C‑201/13, EU:C:2014:2132, 14–17 kohta).


26      Toistettu myös WIPOn tekijänoikeussopimuksen 10 artiklassa.


27      Käyttö yleistä turvallisuutta palveleviin tarkoituksiin tai hallinnollisen, parlamentaarisen tai tuomioistuinkäsittelyn asianmukaisen suorittamisen varmistamiseksi. Ks. tuomio 1.12.2011, Painer (C‑145/10, EU:C:2011:798, 143 ja 144 kohta).


28      Asia C‑469/17, joka on parhaillaan vireillä unionin tuomioistuimessa.


29      Asia C‑476/17, joka on parhaillaan vireillä unionin tuomioistuimessa. On totta, että tämä asia koskee perusoikeuskirjan 13 artiklassa vahvistettua taiteen vapautta. Taiteen vapaus on kuitenkin yksi sananvapauden ilmenemismuoto.


30      Ks. ratkaisuehdotukseni Pelham ym. (90–99 kohta).


31      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan esimerkiksi tiedostojen jakaminen vertaisverkossa kuuluu sananvapauden soveltamisalaan (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.2.2013, Neij ja Sunde Kolmisoppi v. Ruotsi, CE:ECHR:2013:0219DEC004039712).


32      Ilmausta on käyttänyt A. Lucas teoksessa Lucas, A., Ginsburg, J. C., ”Droit d’auteur, liberté d’expression et libre accès à l’information (étude comparée de droit américain et européen)”, Revue internationale du droit d’auteur, vol. 249 (2016), s. 4–153, erityisesti s. 25.


33      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.1.2013, Ashby Donald ym. v. Ranska (CE:ECHR:2013:0110JUD003676908, 36 kohta).


34      Asia C‑469/17, joka on parhaillaan vireillä unionin tuomioistuimessa.


35      Asia C‑469/17, joka on parhaillaan vireillä unionin tuomioistuimessa.


36      Katsausten ei ole osoitettu nauttivan tekijänoikeuksien suojaa (ks. ratkaisuehdotukseni Funke Medien NRW, C‑469/17, EU:C:2018:870, 20 kohta).


37      Esimerkkinä tilanteesta, jossa julkisen keskustelun tarpeet on asetettava tekijänoikeuksien edelle, käytetään usein Gerechtshof Den Haagin (Haagin ylioikeus, Alankomaat) 4.9.2003 antamaa ratkaisua asiassa, jossa oli kyseessä skientologiakirkon asiakirjojen julkaiseminen (NL:GHSGR:2003:AI5638) (ks. tuomiota koskevat M. Vivantin huomautukset julkaisussa Propriétés intellectuelles, nro 12, s. 834).


38      Ks. direktiivin 2001/29 johdanto-osan 19 perustelukappale.


39      Ks. ratkaisuehdotukseni Funke Medien NRW (C‑469/17, EU:C:2018:870, 58–61 kohta).


40      Sama oikeus sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan 1 kappaleeseen, jonka sanamuoto on olennaisilta osin sama kuin perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa.


41      Jätän tässä pohtimatta, kuuluuko julkinen ilmoitus vakaumuksen vaihtamisesta edelleen perusoikeuskirjan 10 artiklan soveltamisalaan vai sen 11 artiklan soveltamisalaan.