Language of document : ECLI:EU:C:2019:38

Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

NILS WAHL

17 päivänä tammikuuta 2019(1)

Asia C-706/17

Achema AB

Orlen Lietuva AB

AB ”Lifosa”

vastaan

Valstybinė kainų ir energetikos kontrolės komisija (VKEKK)

muut osapuolet:

Lietuvos Respublikos energetikos ministerija,

UAB, ”BALTPOOL”

(Ennakkoratkaisupyyntö – Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas (ylin hallintotuomioistuin, Liettua))

Valtiontuki – Valtion varojen käsite – Valikoivuus – Vaikutukset kauppaan – Kilpailun vääristyminen – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut sähköalalla – Altmark-edellytykset






1.        Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas (ylin hallintotuomioistuin, Liettua) tiedustelee kysymyksillään lähinnä, onko julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoamista sähköalalla koskevan liettualaisen järjestelyn ja sen rahoittamismekanismin (jäljempänä julkisen edun mukaisia palveluja koskeva järjestelmä) katsottava johtavan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun valtiontukeen.

2.        Käsiteltävä asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden täsmentää oikeuskäytäntöään etenkin valtion varojen käsitteen ja niiden edellytysten osalta, jotka on määritetty yhteisöjen tuomioistuimen 24.7.2003 antamaan tuomioon Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg(2) (jäljempänä tuomio Altmark) perustuvassa oikeuskäytännössä.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Liettuan oikeus

3.        Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kansallisen lainsäädännön relevantit säännökset sisältyvät seuraaviin säädöksiin, sellaisina kuin ne olivat voimassa tosiseikkojen tapahtumahetkellä: 20.7.2000 annettu Liettuan sähkölaki nro VIII 1881 (Lietuvos Respublikos elektros energetikos įstatymas); uusiutuvista lähteistä saatavasta energiasta 12.5.2011 annettu Liettuan laki nro XI 1375 (Lietuvos Respublikos atsinaujinančių išteklių energetikos įstatymo nº XI 1375); sähköjärjestelmän integroimisesta eurooppalaisiin sähköjärjestelmiin 12.6.2012 annettu Liettuan laki nro XI 2052 (Lietuvos Respublikos elektros energetikos sistemos integracijos į Europos elektros energetikos sistemas įstatymas Nr. XI 2052); uusiutuvista lähteistä saatavasta energiasta annetun lain 2, 11, 13, 14, 16, 20 ja 21 §:n muuttamisesta ja täydentämisestä annetun lain täytäntöönpanosta 17.1.2013 annettu Liettuan laki nro XII 169 (Lietuvos Respublikos atsinaujinančių išteklių energetikos įstatymo 2, 11, 13, 14, 16, 20, 21 straipsnių pakeitimo ir papildymo įstatymas Nr. XII 169) ja näiden lakien täytäntöönpanotoimet, mukaan lukien hallituksen 18.7.2012 tehdyllä päätöksellä nro 916 hyväksytty menettely julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoamiseksi sähköalalla (Lietuvos Respublikos Vyriausybės nutarimo Nr. 916 dėl viešuosius interesus atitinkančių paslaugų elektros energetikos sektoriuje teikimo tvarkos aprašo patvirtinimo) ja hallituksen 19.9.2012 tehdyllä päätöksellä nro 1157 hyväksytty menettely varojen osoittamisesta sähköalalla tarjottaviin julkisen edun mukaisiin palveluihin (Viešuosius interesus atitinkančių paslaugų elektros energetikos sektoriuje lėšų administravimo tvarkos aprašas) (jäljempänä kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö).

4.        Näiden oikeudellisten välineiden säännökset, siltä osin kuin ne ovat merkityksellisiä käsiteltävän asian kannalta, esitetään tiivistetysti jäljempänä 12–15 kohdassa.

II      Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset

5.        Pääasian kantajat – Achema AB, Orlen Lietuva AB ja AB ”Lifosa” (jäljempänä Achema ym.) – ovat Liettuan tasavallassa rekisteröityjä ja toimivia yrityksiä, jotka muun muassa harjoittavat toimintaa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Näissä laitoksissa tuotettava sähkö käytetään niiden omiin tarpeisiin tai toimitetaan muille yrityksille. Achema ym. myös ostavat sähköä Liettuassa toimivilta riippumattomilta toimittajilta.

6.        Relevantin kansallisen lainsäädännön mukaisesti Acheman ynnä muiden täytyi muiden sähkönkuluttajien tavoin maksaa tietty määrä niille vuonna 2014 tarjotuista julkisen edun mukaisista palveluista.

7.        Achema ym. nostivat Vilniaus apygardos administracinis teismasissa (alueellinen hallintotuomioistuin, Vilna, Liettua) kanteita, joissa vaadittiin Valstybinė kainų ir energetikos kontrolės komisijan (hintojen ja energiahuollon kansallinen valvontaviranomainen, jäljempänä valvontaviranomainen) 11.10.2013 tekemän päätöksen (sellaisena kuin se on muutettuna 22.11.2013 tehdyllä päätöksellä nro O3-704) (jäljempänä riidanalainen päätös) 1.2–1.4, 1.7, 2 ja 3 kohdan kumoamista. Riidanalaisessa päätöksessä sääntelyviranomainen oli määrittänyt niiden varojen kokonaismäärän, jotka osoitetaan julkisen edun mukaisiin palveluihin vuodelle 2014 tällaisia palveluja tarjoaville sähköyrityksille (jäljempänä julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajat), (1 kohta) ja Liettuan sähkön (loppu-)kuluttajilta, kantajat mukaan luettuina, näistä palveluista veloitettavan hinnan (2 ja 3 kohta).

8.        Vilniaus apygardos administracinis teismas hylkäsi 9.2.2016 antamallaan tuomiolla Acheman ynnä muiden nostamat kanteet perusteettomina.

9.        Achema ym. valittivat tästä tuomiosta Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasiin (ylin hallintotuomioistuin, Liettua). Koska mainittu tuomioistuin oli epävarma unionin oikeuden relevanttien säännösten oikeasta tulkinnasta, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Onko [julkisen edun mukaisia palveluja koskevaa järjestelmää] koskevaa lainsäädäntökehystä – jonka muodostaa [kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö] –, sellaisena kuin se oli voimassa vuonna 2014, tai sen osaa pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena (valtiontukijärjestelmänä), ja erityisesti kysytään seuraavaa:

–        Onko käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa SEUT 107 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitettuja varoja on tai ei ole pidettävä valtion varoina?

–        Onko SEUT 107 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tapausta, jossa verkko-operaattoreille (yrityksille) asetetaan velvoite ostaa sähköä sähköntuottajilta kiinteään hintaan (tariffi) ja/tai tasapainottaa sähköntuotantoa ja jossa verkko-operaattoreille tästä velvoitteesta aiheutuvat tappiot korvataan varoilla, joita voidaan mahdollisesti pitää valtion varoina, ei ole pidettävä valtion varoista sähkötuottajille myönnettynä valtiontukena?

–        Onko SEUT 107 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa seuraavaa tukea on tai ei ole pidettävä valikoivana ja/tai sellaisena, joka on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan: yritykselle, joka toteuttaa strategisesti tärkeän hankkeen, kuten NordBalt-hankkeen, myönnetty tuki; yrityksille, joiden tehtävänä on turvata sähkön toimitusvarmuus tiettynä ajanjaksona, myönnetty tuki; tuki, jolla korvataan tappioita, jotka kuvastavat markkinaolosuhteita ja joita aiheutuu tosiasiallisesti henkilöille, kuten nyt kyseessä oleville aurinkosähkövoimaloiden rakennuttajille, siitä, että valtio kieltäytyy täyttämästä annettuja sitoumuksia (kansallisten sääntelymuutosten vuoksi); yrityksille (verkko-operaattoreille) myönnetty tuki, jonka tavoitteena on korvata tosiasiallisia tappioita, joita tällaisille yrityksille on aiheutunut velvoitteesta ostaa kiinteään hintaan sähköä julkisen edun mukaisia palveluja tarjoavilta sähköntuottajilta ja tasapainottaa sähköntuotantoa?

–        Onko SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, sovellettuna yhdessä SEUT 106 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa asianomaisen julkisen edun mukaisia palveluja koskevan järjestelmän (tai sen osan) on tai ei ole katsottava täyttävän [tuomion Altmark] 88–93 kohdassa asetetut edellytykset?

–        Onko SEUT 107 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa julkisen edun mukaisia palveluja koskevan järjestelmän (tai sen osan) on tai ei ole katsottava vääristävän tai uhkaavan vääristää kilpailua?”

10.      Kirjallisia huomautuksia tässä menettelyssä esittivät Achema ym., Baltpool, Liettuan hallitus ja Euroopan komissio. Ne esittivät myös suulliset lausumansa 6.11.2018 pidetyssä istunnossa.

III    Asian tarkastelu

11.      Ennen kuin tarkastelen tässä menettelyssä esille tulevia erityisiä kysymyksiä on mielestäni hyödyllistä esittää lyhyesti julkisen edun mukaisia palveluja sähköalalla koskevan Liettuan järjestelmän keskeiset näkökohdat, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne selittänyt, ja esittää sen jälkeen muutamia alustavia huomautuksia.

A       Julkisen edun mukaisia palveluja koskeva Liettuan järjestelmä

12.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan julkisen edun mukaiset palvelut ovat lähinnä yleisen edun ja kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarjottavia palveluja tai harjoitettavia toimintoja. Käsiteltävän asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana julkisen edun mukaisiin palveluihin kuuluivat muun muassa seuraavat: sähkön tuottaminen uusiutuvista energialähteistä ja tämän sähköntuotannon tasapainottaminen; sähkön tuottaminen yhteistuotantomenetelmällä lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa, kun tällaiset laitokset toimittavat lämpöä alueellisiin lämmitysjärjestelmiin ja primäärienergian säästöt ovat sellaisia, että lämmön ja sähkön yhteistuotantoa voidaan pitää tehokkaana; sähkön tuottaminen yksilöidyissä laitoksissa, joissa sähkön tuottaminen on tarpeen sähkön toimitusvarmuuden turvaamiseksi; energiavarmuuden parantamiseen liittyvien strategisten hankkeiden toteuttaminen sähköalalla tekemällä yhteenliitäntöjä muiden valtioiden sähköjärjestelmiin ja/tai liittämällä Liettuan tasavallan sähköjärjestelmät muiden jäsenvaltioiden sähköjärjestelmiin (kuten Liettuan ja Ruotsin järjestelmien välinen sähköyhteys (josta käytetään myös nimitystä ”NordBalt”)) ja aurinkosähkövoimalaa koskevan hankkeen kehittäminen.

13.      Liettuan toimivaltaiset viranomaiset yksilöivät lainsäädännössä vahvistetun menettelyn mukaisesti vuosittain julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajat, määrittelevät julkisen edun mukaisten palvelujen alan ja vahvistavat tarjottavien julkisen edun mukaisten palvelujen korvaamisen ehdot ja korvattavat määrät. Kaikki sähkönkuluttajat maksavat näistä julkisen edun mukaisista palveluista valvontaviranomaisen määrittämän hinnan, joka määräytyy sen sähkön määrän perusteella, jonka ne tosiasiallisesti kuluttavat omiin tarpeisiinsa. Julkisen edun mukaisista palveluista maksettava hinta joko sisältyy ostetun sähkön hintaan tai maksetaan erikseen verkko-operaattoreille.

14.      Liettuan sähköverkko-operaattorit siirtävät sähkönkuluttajilta kerätyt varat (julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetut varat) näiden varojen hallinnoijalle, UAB Baltpoolille (jäljempänä Baltpool), joka on valtion määräysvallassa oleva yksityinen oikeushenkilö. Baltpool puolestaan maksaa julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajille näiden tarjoamista palveluista lainsäädännössä säädetyn menettelyn mukaisesti. Baltpoolin toimintaa ei rahoiteta valtion talousarviosta, vaan sen toimintamenot katetaan samoista julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetuista varoista.

15.      Julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitettuja varoja ei voida käyttää muuhun tarkoitukseen kuin näiden palvelujen tarjoamisen korvaamiseen, eivätkä ne sisälly valtion talousarvioon. Kuluttajien julkisen edun mukaisista palveluista maksamatta jättämät määrät peritään yksityisoikeudessa määritetyn yleisen menettelyn mukaisesti. Nämä kuluttajat eivät ole julkisoikeuden säännösten mukaisessa vastuussa.

B       Alustavat huomautukset

16.      Tätä taustaa vasten on ensinnäkin korostettava, että kun unionin tuomioistuimen käsiteltävänä on ennakkoratkaisupyyntö, sen tehtävänä on selventää kansalliselle tuomioistuimelle unionin relevanttien säännösten soveltamisalaa, jotta kansallinen tuomioistuin voi soveltaa kyseisiä säännöksiä asianmukaisella tavalla tosiseikkoihin, jotka sen käsiteltäväksi on saatettu; unionin tuomioistuimen ei pidä soveltaa näitä säännöksiä itse varsinkaan siksi, ettei sillä ole välttämättä kaikkia tähän tarvittavia tietoja.(3) Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä johdonmukaisesti katsonut, että kansallisilla tuomioistuimilla on valtuudet tulkita ja soveltaa valtiontuen käsitettä ja että on kansallisten tuomioistuinten tehtävä varmistua niissä vireillä olevissa menettelyissä siitä, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät.(4)

17.      Tämä unionin tuomioistuimen ja kansallisen tuomioistuinten välinen ”työnjako” on erittäin tärkeä. Se on sitä etenkin nyt käsiteltävän kaltaisessa asiassa: pääasiassa sovellettava kansallinen lainsäädäntökehys on melko monimutkainen, ja siihen sisältyy useita eri toimia, jotka voisivat – ainakin mahdollisesti – olla merkityksellisiä SEUT 107 artiklan 1 kohdan kannalta. Lisäksi kansallinen tuomioistuin vaatii joidenkin kysymysten yhteydessä unionin tuomioistuinta selventämään näkökohtia, jotka koskevat lähinnä tosiseikkoja ja ovat jokseenkin teknisiä, ja pyytää pohjimmiltaan unionin tuomioistuinta vahvistamaan oman arviointinsa. Kuten Baltpool perustellusti huomautti istunnossa, unionin tuomioistuimella ei kuitenkaan ole käytettävissään tietoja ja muita tosiseikkoihin liittyviä seikkoja, joita se tarvitsisi voidakseen vahvistaa tai kumota kansallisen tuomioistuimen alustavat toteamukset. Näiden näkökohtien osalta on siis kansallisen tuomioistuimen asiana tehdä lopulliset määrittelyt ottaen huomioon unionin tuomioistuimen SEUT 107 artiklan 1 kohdan merkityksestä ja soveltamisalasta antamat ohjeet.

18.      Voi myös olla paikallaan tähdentää, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen määritteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää, että kaikki kyseisessä määräyksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Kyseessä on ensinnäkin oltava valtion toimenpide tai valtion varoista toteutettu toimenpide. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava valikoivaa etua sille, joka on toimenpiteen edunsaajana. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua.(5)

19.      Tarkastelen seuraavaksi ennakkoratkaisukysymyksissä esille tulevia oikeudellisia kysymyksiä.

C       Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

20.      Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koskee edellä 18 kohdassa mainittua ensimmäistä edellytystä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee sillä, onko SEUT 107 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitettujen varojen kaltaisia varoja on pidettävä valtion varoina.

21.      Tähän kysymykseen on nähdäkseni vastattava myöntävästi.

22.      Aluksi on syytä muistaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jotta etuja voidaan pitää SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tukena, niiden on yhtäältä oltava suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnettyjä ja toisaalta johduttava valtiosta.(6)

23.      Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että toimenpiteet, joiden väitetään olevan valtiontukea, perustuvat Liettuan viranomaisten toteuttamiin lainsäädäntö- ja sääntelytoimiin. Näiden toimenpiteiden voidaan siten katsoa johtuvan valtiosta.

24.      Varsinainen kysymys on sen sijaan se, liittyykö näihin toimenpiteisiin SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja.

25.      On selvää, että valtion varojen käsite koskee kaikkia rahoitusresursseja, joita valtio voi käyttää tukeakseen yrityksiä: tähän kuuluvat paitsi varat, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti peräisin julkisista varoista tai tuloista, joista valtio luopuu, myös varat, jotka vaikka eivät olekaan pysyvästi valtion hallussa, ovat jatkuvasti sen määräysvallassa.(7) Yksinkertaistetusti jälkimmäiset ovat varoja, jotka vaikka ovatkin peräisin yksityisiltä henkilöiltä, valtio kerää tai jotka kerätään valtion puolesta tai valtion toimenpiteen seurauksena ja jotka asetetaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, joilla on valta päättää niiden lopullisesta käytöstä, saataville.

26.      Näin vaikuttaa olevan julkisen edun mukaisia palveluja koskevassa Liettuan järjestelmässä näihin palveluihin tarkoitettujen varojen tapauksessa.

27.      Julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetut varat ovat valtion määräysvallassa siitä hetkestä lähtien, kun ne kerätään sähkönkuluttajilta, siihen ajankohtaan saakka, kun ne jaetaan julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajien kesken. On etenkin niin, että viranomaiset yksilöivät palvelut, joita pidetään julkisen edun mukaisina palveluina tiettynä vuotena, ja valitsevat yritykset, jotka hyväksytään näiden palvelujen tarjoajiksi. Samoin julkinen elin – valvontaviranomainen – määrittää julkisen edun mukaisista palveluista sähkönkuluttajilta perittävän hinnan. Kun sähköverkko-operaattorit ovat keränneet julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetut varat, ne siirretään Baltpoolille, joka on valtion määräysvallassa vaikka onkin perustettu yksityisoikeudellisena yhtiönä. Baltpool hallinnoi näin saamiaan varoja ja jakaa ne julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajien kesken lainsäädännössä säädettyjen perusteiden mukaisesti, samalla kun osa näistä varoista varataan sen toimintamenojen kattamiseen. Julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitettujen varojen koko elinkaarta säännellään siten tiukasti.

28.      Käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva tilanne on näin ollen erotettava tilanteesta, jota unionin tuomioistuin tarkasteli muissa asioissa, kuten asioissa PreussenElektra(8)jaENEA,(9) jotka myös koskivat uusiutuvan energian kansallisia tukijärjestelmiä. Mainituissa asioissa unionin tuomioistuin totesi, että valtion yksityisille yrityksille asettama pelkkä velvollisuus ostaa sähköä hintaan, joka voi olla tavanomaista markkinahintaa korkeampi, ei ollut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Näissä asioissa ratkaisevaa oli se, ettei niissä ollut kyse valtion hallinnoimasta rahoitusmekanismista – toisin kuin nyt kyseessä olevassa julkisen edun mukaisia palveluja koskevassa järjestelmässä. Niissä ei tapahtunut sähkönkuluttajien maksamien määrien keräämistä ja jakamista, joiden osalta valtio olisi voinut käyttää jonkinlaista määräysvaltaa.

29.      Julkisen edun mukaisia palveluja koskeva Liettuan järjestelmä ei myöskään ole rinnastettavissa unionin tuomioistuimen tuomioissa Pearle ym.(10) ja Doux Élevage(11) tutkimiin toimenpiteisiin.

30.      Vaikka tietyille yrityksille määrätyistä maksuista säädettiin laissa ja niiden keräämisestä ja hallinnoimisesta vastasivat yksiköt, joille valtio oli antanut tiettyjä toimivaltuuksia, unionin tuomioistuin katsoi mainituissa tuomioissa, etteivät kyseessä olleet toimenpiteet kuuluneet SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Molemmissa tapauksissa varoja hallinnoiva yksikkö kuitenkin toimi ainoastaan välikappaleena sellaisiin toimintoihin tarkoitettujen varojen kantamisessa ja kohdentamisessa, joiden harjoittaminen oli juuri niiden yritysten taloudellisen edun mukaista, joiden edellytettiin maksavan kyseisiä maksuja.(12) Pakolliset maksut oli siten otettu käyttöön sellaisten yksityisten yritysten aloitteesta, jotka myös päättivät niiden lopullisesta käytöstä. Tuomioissa Pearle ym. ja Doux Élevage tarkastelluissa tapauksissa kerättyjä varoja ei tarvinnut käyttää viranomaisten määräysten mukaisesti tai näiden viranomaisten määrittämän yleisen edun mukaisen tavoitteen edistämiseksi.(13)

31.      Sitä vastoin kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön perusteella Baltpoolia ei suinkaan voida pitää ”välikappaleena”, joka toimii sellaisten yksikköjen, joiden edellytetään maksavan maksut, ohjauksessa ja taloudellisen edun mukaisesti. Baltpool nimittäin käyttää kerättyjä varoja valtion määrittämien tavoitteiden edistämiseen. Taloudellisesta näkökulmasta tuettujen toimintojen edunsaajat eivät ole samoja kuin ne, jotka rahoittavat tukitoimenpiteet. Kyse on siten varojen siirtämisestä kuluttajilta tietyille yrityksille viranomaisten ohjauksessa.

32.      Se, että Baltpoolilla ei ole minkäänlaista harkintavaltaa kerättyjen varojen käytön suhteen, ei muuta sitä, että viranomaiset tekevät tältä osin kaikki päätökset.(14) Kuten edellä 27 kohdassa selitettiin, kerättyjä varoja on tiukasti käytettävä kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä määritetyllä tavalla. Tämä itse asiassa osoittaa, että julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetut varat ovat valtion määräysvallassa.

33.      Samaan tapaan tässä yhteydessä ei ole juurikaan merkitystä sillä, että jos kuluttajat eivät maksa maksettavia määriä, Baltpoolin on noudatettava niiden perimiseksi normaalia siviilioikeudellista tuomioistuinmenettelyä. Tämä liittyy nähdäkseni erottamattomasti siihen, että Liettuan viranomaiset ovat päättäneet siirtää julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitettujen varojen keräämisen verkko-operaattoreille ja näiden varojen hallinnoinnin yksityisoikeuden mukaan perustetulle yhtiölle. Tällä näkökohdalla, jonka unionin tuomioistuin otti huomioon määrittäessään toimialajärjestöjen luonnetta yksityisoikeudellisina yhdistyksinä tuomiossa Doux Élevage,(15) ei ole vaikutusta käsiteltävään asiaan. On nimittäin täysin selvää, että vaikka Baltpool on perustettu yksityisoikeudellisen yhtiön muodossa, se on valtion määräysvallassa ja julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitettujen varojen käytön osalta velvollinen toimimaan relevantin kansallisen lainsäädännön mukaisesti.(16)

34.      Julkisen edun mukaisia palveluja koskeva Liettuan järjestelmä muistuttaa mielestäni pohjimmiltaan suuresti sähköä koskevaa Ranskan järjestelmää, jota unionin tuomioistuin tarkasteli tuomiossa Association Vent De Colère ym.(17) Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että järjestelyä, jonka nojalla yrityksille siitä, että niillä on velvollisuus ostaa tuulisähköä markkinahintaa korkeampaan hintaan, aiheutuneet lisäkustannukset katetaan ja jonka rahoituksesta vastaavat loppukäyttäjät, oli pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtion toimenpiteenä tai valtion varoilla toteutettuna toimenpiteenä. Tämä päätelmä perustui käsittääkseni lähinnä siihen, että kuluttajilta kerätyt – energiasta vastaavan ministerin vahvistamat – maksut ohjattiin Caisse des dépôts et consignations-nimiselle julkisoikeudelliselle oikeushenkilölle, joka toimi välittäjänä näiden varojen hallinnoinnissa.(18) Itse asiassa, kun istunnossa kysyttiin, eroavatko unionin tuomioistuimen tuomiossa Association Vent de Colère! ym. tarkastelema tilanne ja pääasiassa kyseessä oleva tilanne toisistaan merkittävästi tosiseikkojen osalta, Liettuan hallitus sen enempää kuin Baltpoolkaan ei pystynyt antamaan järkevää vastausta.

35.      Myös unionin tuomioistuimen tuomio Essent Netwerk Noord ym.(19) tukee näkemystä siitä, että julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetut varat ovat unionin valtiontukisääntöjen mukaan valtion varoja. Kyseisessä tuomiossa – joka annettiin alankomaalaisen tuomioistuimen esittämästä ennakkoratkaisupyynnöstä – katsottiin, että kansallisissa oikeussäännöissä, joiden nojalla kuluttajilta perittiin sähkön siirtohinnasta lisämaksu, jonka verkonhaltijat keräsivät ja joka siirrettiin tätä tarkoitusta varten nimetylle yhtiölle, joka puolestaan vastasi varojen hallinnoinnista ja jakamisesta, oli kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista valtion varoista.

36.      On totta, että yksinomaan taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna esimerkiksi tuomioissa PreussenElektra ja ENEA(20) tarkastellut toimenpiteet ja esimerkiksi tuomioissa Essent Netwerk Noord ym. ja Association Vent de Colère! ym.(21) tutkitut toimenpiteet saattavat vaikuttaa pitkälti samanlaisilta. Kuten julkisasiamies Mengozzi selitti ratkaisuehdotuksessaan Essent Netwerk Noord ym., nämä toimenpiteet on kuitenkin oikeudellisesta näkökulmasta luokiteltava eri tavalla.(22) Vaikka SEUT 107 artiklan 1 kohta koskee ainoastaan valtion toimenpiteen vaikutuksia, on itsestäänselvyys, että tavalla, jolla toimenpide on jäsennetty ja toimii, voi olla seurauksia siihen sovellettavalle oikeudelliselle kehykselle. Valtion toimenpide ei esimerkiksi välttämättä täytä SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisia valtiontuen edellytyksiä, mutta olosuhteista riippuen sen yhteensopivuutta perussopimusten kanssa voi olla myös tarpeen tutkia muiden unionin oikeuden säännösten, kuten sisämarkkinasääntöjen, valossa.(23)

37.      Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on mielestäni vastattava, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitettuja varoja on pidettävä valtion varoina.

D       Toinen ennakkoratkaisukysymys

38.      Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, mitä yksikköjä olisi pidettävä julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetuista varoista myönnetyn tuen saajina siinä tapauksessa, että julkisen edun mukaisia palveluja koskevan järjestelmän relevanteilla toimenpiteillä sähköverkko-operaattoreille asetetaan velvoite ostaa sähköä julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajilta kiinteään hintaan ja tasapainottaa näin niiden sähköntuotantoa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin etenkin pohtii, saavatko taloudellista etua julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetuista varoista verkko-operaattorit vai sähköntuottajat.

39.      Tällaisen toimenpiteen (välillisiä) edunsaajia ovat nähdäkseni sähköntuottajat eivätkä verkko-operaattorit.

40.      Toisen ennakkoratkaisukysymyksen kohteena olevan toimenpiteen yhteydessä julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetuilla varoilla on nimittäin – ymmärtääkseni – tarkoitus pelkästään kattaa lisäkustannukset, joita verkko-operaattoreille voi syntyä sen vuoksi, että niille on asetettu velvollisuus ostaa tiettyjä määriä sähköä kiinteillä hinnoilla, jotka voivat olla korkeampia kuin tavanomaiset markkinahinnat. Asiakirja-aineistossa ei ole viitteitä mahdollisesta nettohyödystä, jonka verkko-operaattorit saisivat julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetuista varoista. Kun otetaan huomioon Liettuan hallituksen ja Baltpoolin istunnossa esittämät selitykset, vaikuttaa lisäksi siltä, että verkko-operaattorit eivät voi vyöryttää (joitain tai kaikkia) lisäkustannuksia asiakkailleen, mihin olisi liittynyt riski siitä, että operaattoreille maksettavat korvaukset ovat liiallisia.(24)

41.      Sitä vastoin on niin, että koska julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetuilla varoilla katetaan verkko-operaattoreille edellä mainitusta ostovelvoitteesta aiheutuvat lisäkustannukset, nämä varat mahdollistavat sen, että jotkin energiantuottajat myyvät tiettyjä määriä sähköä tavanomaista markkinahintaa korkeampaan hintaan tai joka tapauksessa myyvät enemmän sähköä. Nämä energiantuottajat voivat siten saada enemmän tuloja kuin ne olisivat saaneet tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Vaikka julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetut varat saatetaankin varsinaisesti maksaa muille verkko-operaattoreille, sähköntuottajat ovat näiden määrien välillisiä edunsaajia.(25)

42.      Näistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen ennakkoratkaisukysymykseen siten, että pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa – jossa valtion toimenpiteessä edellytetään sähköverkko-operaattorien ostavan sähköä sähköntuottajilta kiinteään hintaan ja tasapainottavan niiden sähköntuotantoa ja jos sen mukaan näille operaattoreille tästä aiheutuvat lisäkustannukset katetaan loppukäyttäjien maksamilla maksuilla – sähköntuottajia on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina tuensaajina.

E       Kolmas ja viides ennakkoratkaisukysymys

43.      Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, täyttääkö julkisen edun mukaisiin palveluihin tarkoitetuista varoista tietyille Liettuassa harjoitettaville sähköalan toiminnoille myönnetty tuki SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset, jotka koskevat tuen valikoivuutta ja vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Viidennellä kysymyksellään, jota on mielestäni hyödyllistä tutkia kolmannen kysymyksen jälkeen, koska näihin kahteen kysymykseen voidaan vastata yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko SEUT 107 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa julkisen edun mukaisia palveluja koskevan järjestelmän on katsottava vääristävän tai uhkaavan vääristää kilpailua.

44.      Toimenpiteet, joita unionin tuomioistuinta pyydetään tutkimaan tästä näkökulmasta, ovat seuraavat: i) yritykselle, joka toteuttaa strategisesti tärkeän hankkeen, kuten NordBalt-hankkeen, myönnetty tuki; ii) yrityksille, joiden tehtävänä on turvata sähkön toimitusvarmuus tiettynä ajanjaksona, myönnetty tuki; iii) tuki, jolla korvataan tappioita, joita aiheutuu tosiasiallisesti yrityksille, kuten nyt kyseessä oleville aurinkosähkövoimaloiden rakennuttajille, ja iv) verkko-operaattoreille myönnetty tuki, jonka tavoitteena on korvata tosiasiallisia tappioita, joita niille on aiheutunut velvoitteesta ostaa sähköä kiinteään hintaan julkisen edun mukaisia palveluja tarjoavilta sähköntuottajilta ja tasapainottaa sähköntuotantoa (jäljempänä kyseessä olevat toimenpiteet).

45.      Kuten edellä 16 ja 17 kohdassa selitettiin, näiden seikkojen lopullinen määrittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan kuitenkin antaa unionin oikeuden sovellettavien oikeussääntöjen tulkintaan liittyvät kaikki tarvittavat tiedot, etenen seuraavasti. Ensin esitän kaikkein merkityksellisintä oikeuskäytäntöä ja sen perusteella pyrin antamaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tarkempia ohjeita niistä olosuhteista, joissa kyseessä olevat toimenpiteet voivat täyttää valikoivuutta, vaikutuksia kauppaan ja kilpailun vääristymistä koskevat edellytykset.

46.      Huomautan aluksi, että jotta voidaan arvioida, täyttyykö valikoivuuden edellytys, on ratkaistava, onko tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä (josta käytetään myös nimitystä ”viitekehys”) valtion toimenpide omiaan suosimaan jotakin yritystä tai tuotannonalaa verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat kyseisellä toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.(26) Sitä vastoin yleiset toimenpiteet, joita sovelletaan erotuksetta kaikkiin talouden toimijoihin jäsenvaltiossa ja joilla myönnetään etu, joka on kaikkien niiden edellytykset täyttävien saatavilla, eivät ole valikoivia eivätkä siten kuulu SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.(27)

47.      Vaikutuksista kauppaan on syytä muistaa, että kansallisen toimenpiteen toteaminen valtiontueksi ei edellytä sen osoittamista, että tuki todellisuudessa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaan ainoastaan sen tutkimista, saattaako tuki vaikuttaa kyseiseen kauppaan. Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei kuitenkaan voi olla puhtaasti hypoteettinen tai oletettu. Niinpä on selvitettävä, onko tarkasteltava toimenpide ennakoitavissa olevien vaikutustensa takia omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jos on, niin miten. Erityisesti on niin, että kun jäsenvaltion myöntämä tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tältä osin ei ole tarpeen, että tuensaajayritykset itse osallistuvat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kun jäsenvaltio myöntää tuen yrityksille, jäsenvaltion sisäinen liiketoiminta voi tämän johdosta pysyä ennallaan tai lisääntyä sillä seurauksella, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten mahdollisuudet päästä kyseisen jäsenvaltion markkinoille vähentyvät.(28)

48.      Kun tarkastellaan kilpailun vääristymistä koskevaa edellytystä, on syytä tähdentää, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuilla, joilla pyritään vapauttamaan yritys kustannuksista, joista sen olisi muuten vastattava liikkeenjohdossaan tai tavanomaisessa toiminnassaan, vääristetään lähtökohtaisesti kilpailuolosuhteita.(29)

49.      Tätä taustaa vasten tarkastelen kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä esille tulevia seikkoja.

1.      Valikoivuus

50.      Ensinnäkin yrityksille, joiden tehtävänä on turvata sähkön toimitusvarmuus tiettynä ajanjaksona, myönnetty tuki, tuki, jolla korvataan tappioita, joita aiheutuu tosiasiallisesti yrityksille, kuten aurinkosähkövoimaloiden rakennuttajille, ja verkko-operaattoreille myönnetty tuki, jolla on tavoitteena korvata tosiasiallisia tappioita, joita niille on aiheutunut velvoitteesta ostaa sähköä kiinteään hintaan julkisen edun mukaisia palveluja tarjoavilta sähköntuottajilta ja tasapainottaa sähköntuotantoa, vaikuttavat ensi näkemältä toimenpiteiltä, joista hyötyvät ainoastaan tietyllä alalla toimivat tai tietyntyyppisiä palveluja tarjoavat yritykset.

51.      Näillä toimenpiteillä on nähdäkseni tarkoitus vapauttaa tuensaajayritykset tietyistä kustannuksista, joista niiden olisi muutoin pitänyt itse vastata. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuvaa itse ennakkoratkaisupyynnössään ”kiistattomaksi” sitä seikkaa, että useilla julkisen edun mukaisia palveluja koskevan järjestelmän toimilla taataan tuensaajayrityksille joitakin voittoja riskittömästi.

52.      On totta, että tuomiossa Asteris todettiin, että vahingonkorvaukset, joita kansalliset viranomaiset voidaan velvoittaa maksamaan yrityksille näille aiheuttamansa vahingon korvaamiseksi, eivät ole (nykyisen) SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tukia.(30) Kyseisessä asiassa viitattiin kuitenkin määriin, joita maksettiin tai oli maksettava jäsenvaltion sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella. Syykin on selvä: määrä, jolla on tarkoitus pelkästään korvata henkilölle vahinko, joka on aiheutunut viranomaisen tekemästä yksityisoikeudellisesta tai hallinnollisesta virheestä, ei tarkasti ottaen tuota kyseiselle henkilölle SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista etua.

53.      Tämä oikeuskäytäntö ei kuitenkaan ole merkityksellinen käsiteltävässä asiassa. Tappioiden, joita kyseessä olevilla valtion toimenpiteillä korvataan, ei käsittääkseni väitetä olevan seurausta viranomaisten lainvastaisesta menettelystä. Nämä tappiot ovat yksinkertaisesti kustannuksia, joita kyseisille yrityksille aiheutuu taloudellisen toimintansa yhteydessä.

54.      Tässä yhteydessä huomautan vielä, ettei sillä ole merkitystä, onko viranomaisten lupaus julkisesta tuesta saanut tai kannustanut tuensaajia tekemään päätöksiä investoinneista tai hankinnoista. Se, että ellei kyseessä olevia toimenpiteitä olisi toteutettu, jotkin talouden toimijat olisivat tehneet toisenlaisia valintoja liiketoiminnassaan, ei muuta näiden toimenpiteiden tuenluonteisuutta. Useimmilla tukijärjestelmillä on juuri tämä tavoite: edistää jotain tiettyä taloudellista toimintaa, joka on viranomaisten näkemyksen mukaan julkisen edun mukaista. Julkisen toimenpiteen syillä ja tavoitteilla ei ole kuitenkaan merkitystä SEUT 107 artiklan 1 kohdan kannalta: siinä määritellään toimenpiteet tueksi ainoastaan sen osalta, miten ne vaikuttavat sisämarkkinoihin.(31)

55.      Arviointi mutkistuu, kun tarkastellaan yrityksille, jotka toteuttavat NordBaltin kaltaisen strategisesti tärkeän hankkeen, myönnettyjen tukimuotojen valikoivuutta.

56.      Aluksi on syytä muistaa, että taloudellista tukea sellaisen infrastruktuurin rakentamiseen, joka on tarkoitettu yleiseen käyttöön (eikä tiettyyn tarkoitukseen) ja joka ei siten hyödytä tiettyä käyttäjää, ei yleensä pidetä valikoivana SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.(32) Tämä pätee nähdäkseni mitä todennäköisimmin Liettuan ja Ruotsin sähköverkot yhdistävään infrastruktuuriin.

57.      Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseisen infrastruktuurin rakentaville yrityksille myönnetty taloudellinen tuki ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Jos Liettuan viranomaiset pelkästään ostaisivat palvelun (tietyn infrastruktuurin rakentamisen) yhdeltä monista markkinoilla toimivista yrityksistä, jotka voivat tarjota tätä palvelua, tuen olemassaolo riippuisi selvästikin pääosin hankinnan hinnasta ja ehdoista, ottaen huomioon palveluntarjoajan valitsemisessa noudatettu menettely. Tässä arvioinnissa ohjenuorana toimisi vakiintunut markkinataloustoimijan periaate.(33)

58.      Asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen perusteella NordBalt-hanke on ymmärtääkseni nimetty strategisesti tärkeäksi hankkeeksi ja sen rakennustyöt on varattu lailla tietylle yritykselle (LITGRID AB). Tämänkaltainen hankehan on – suuruusluokkansa, kustannustensa ja tärkeytensä vuoksi – tavallisesti valtion vastuulla. Ei ole epätavallista, että viranomaiset antavat tärkeän infrastruktuurin kehittämisen tehtäväksi yrityksille, jotka on perustettu yksityisoikeuden mukaan mutta joiden osakkaita ne ovat.(34) Tärkein kysymys voi mielestäni olla pikemminkin se, onko kyse valtion tekemästä hankinnasta. Pääasiassa kyseessä olevien toimenpiteiden tosiseikkoja koskevien muiden näkökohtien osalta unionin tuomioistuimella ei kuitenkaan ole käytettävissään tarvittavia tietoja SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaista lopullista määritystä varten.

2.      Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

59.      Tuomiossa Fondul Proprietatea(35) unionin tuomioistuimen arvioitavana oli sähköalan yrityksen tukemiseksi toteutetun toimenpiteen mahdollinen tuenluonteisuus. Tältä osin unionin tuomioistuin korosti, että se seikka, että jokin talouden ala on energia-alan tavoin vapautettu unionin tasolla, on peruste sen toteamiseen, että valtion toimenpide, jonka väitetään olevan valtiontukea, on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se huomautti, että tällaisen vapauttamisen seurauksena sähkö on rajat ylittävän kaupan kohteena. Unionin tuomioistuin totesikin, että jollei kansallisen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu, Romanian viranomaisten sähköalan yrityksen tukemiseksi toteuttama toimenpide täytti vaikutusta kauppaan koskevan edellytyksen.

60.      En näe mitään objektiivista perustetta poiketa käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen tuomiossa Fondul Proprietatea esittämistä toteamuksista.

61.      On merkityksetöntä, etteivät tuensaajayritykset välttämättä toimi kansallisten rajojen ulkopuolella. Kyseessä olevilla toimenpiteillä vahvistetaan paikallisia toimijoita, joten ne voivat estää ulkomaisten yritysten pääsyn Liettuan energiamarkkinoille. Tilanne voi kuitenkin olla toinen, kun kyse on sellaiselle yritykselle myönnetystä tuesta, jolle on annettu tehtäväksi toteuttaa NordBaltin kaltainen strategisesti tärkeä hanke, kuten edellä 58 kohdassa selitettiin.

3.      Kilpailun vääristyminen

62.      Kilpailun vääristymistä koskevan edellytyksen osalta riittänee, että viitataan jälleen äskettäiseen tuomioon Fondul Proprietatea.(36)

63.      Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin totesi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, että kyseessä ollut tukitoimenpide oli lähtökohtaisesti omiaan vääristämään kilpailua sähkömarkkinoilla. Unionin tuomioistuin huomautti, että se seikka, että jokin talouden ala on energia-alan tavoin vapautettu unionin tasolla, voi olla peruste sen toteamiselle, että tuet vaikuttavat tosiasiallisesti tai potentiaalisesti kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

64.      Nämä näkökohdat pätevät mielestäni aivan yhtä lailla käsiteltävään asiaan. En ole itse asiassa vakuuttunut siitä Liettuan hallituksen esittämästä väitteestä, jonka mukaan Liettuan sähkömarkkinat olivat vuonna 2014 vielä verrattain eristäytyneet. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin painottaa itse ennakkoratkaisupyynnössään, että kyseessä olevana ajankohtana Liettuan sähköverkot oli liitetty muiden jäsenvaltioiden (kuten Viron) sähköverkkoihin ja että kilpailu markkinoilla oli vilkasta. Julkisilla tukitoimenpiteillä, joilla suositaan nykyisiä toimijoita, voi joka tapauksessa hyvin olla kestäviä vääristäviä vaikutuksia markkinoihin, jotka avataan asteittain ulkomaiselle kilpailulle.

65.      Liettuaan sijoittautuneet yritykset, jotka toimivat sähköntuotannon alalla tai aurinkosähkövoimalahankkeiden kehittämisen alalla, kilpailevat selkeästi muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden samankaltaisten yritysten kanssa. Edellä 58 ja 61 kohdassa selitetyistä syistä tilanne voi kuitenkin olla toinen sellaisten yritysten tapauksessa, joiden tehtävänä on toteuttaa NordBaltin kaltaisia strategisesti tärkeitä hankkeita.

66.      Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa kolmanteen ja viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

67.      Ensinnäkin toimenpiteet, joista hyötyvät ainoastaan tietyllä tuotannonalalla toimivat tai tietyntyyppistä palvelua tarjoavat yritykset, koska niillä vapautetaan nämä yritykset tietyistä kustannuksista, joista niiden olisi muutoin täytynyt vastata, ovat valikoivia SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Toiseksi toimenpiteet, joilla tuetaan sellaisella talouden alalla, joka on vapautettu unionin tasolla, kuten energia-alalla, toimivia yrityksiä, ovat lähtökohtaisesti omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristämään kilpailua SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on viime kädessä ratkaista, täyttyvätkö nämä edellytykset kyseessä olevien toimenpiteiden tapauksessa.

F       Neljäs ennakkoratkaisukysymys

68.      Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, sovellettuna yhdessä SEUT 106 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa julkisen edun mukaisia palveluja koskevan järjestelmän on katsottava täyttävän tuomion Altmark 88–93 kohdassa asetetut edellytykset.

69.      Kyseisessä tuomiossa selvennettiin, että julkisen palvelun velvoitteita hoitavat yritykset eivät todellisuudessa saa taloudellista etua korvauksesta, joka on vastike näiden velvoitteiden täyttämisestä, eivätkä siten ole edullisemmassa kilpailutilanteessa suhteessa niiden kilpailijayrityksiin. Tätä tarkoitusta varten tuomiossa Altmark yksilöitiin neljä kumulatiivista edellytystä (jäljempänä Altmark-edellytykset), joiden täyttyessä julkisesta palvelusta maksettava korvaus ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.(37)

70.      Oikeustieteilijät ovat kuitenkin usein huomauttaneet, että Altmark-edellytykset ovat tiukkuutensa vuoksi vaikeasti täytettävissä.(38) Tässä yhteydessä on siten tärkeää huomauttaa, että myös toimenpide, joka ei täytä näitä edellytyksiä, voi silti olla perusteltu SEUT 106 artiklan 2 kohdan nojalla. Kuten unionin tuomioistuin on tuomiossa Viasat hyvin selvästi todennut, Altmark-edellytykset eivät ole merkityksellisiä arvioitaessa yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tarjoajan hyväksi toteutetun tukitoimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille.(39)

71.      Kansallisen tuomioistuimen esittämä kysymys koskee lähtökohtaisesti kaikkia neljää Altmark-edellytystä. Ennakkoratkaisupyynnössä esitetyissä näkemyksissä keskitytään kuitenkin lähinnä ensimmäiseen näistä edellytyksistä. Muista kolmesta edellytyksestä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pelkästään selitti, jokseenkin lyhyesti, miksi nämä edellytykset sen näkemyksen mukaan täyttyvät kunkin kyseessä olevan toimenpiteen tapauksessa. Kuten edellä 16 ja 17 kohdassa selitettiin, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia on kuitenkin lausua näistä seikoista, kun otetaan huomioon perussopimuksissa vahvistettu unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välinen työnjako, mutta myös siksi, ettei asiakirja-aineistossa ole riittävästi seikkoja, joiden perusteella unionin tuomioistuin voisi joko vahvistaa tai kumota kansallisen tuomioistuimen arvioinnin.

72.      Tätä taustaa vasten ja auttaakseni ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta mahdollisimman hyvin esitän seuraavat huomautukset.

1.      Ensimmäinen Altmark-edellytys

73.      Ensimmäisessä Altmark-edellytyksessä on arvioitava, onko korvauksen saavan yrityksen tehtäväksi tosiasiassa annettu julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen ja onko nämä velvoitteet määritelty selvästi. Tässä edellytyksessä on siten useita, joskin erottamattomasti toisiinsa kietoutuneita, näkökohtia, jotka vastaavat pohjimmiltaan seuraavia kysymyksiä: i) Ovatko viranomaiset nimenneet tarjottavat palvelut laillisesti SEUT 14 artiklassa ja SEUT 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuiksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi? ii) Onko julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen annettu tehtäväksi yhdelle (tai usealle) nimenomaiselle yritykselle näiden palvelujen tarjoamisen yhteydessä? iii) Onko julkisen palvelun velvoitteet määritelty selvästi?

74.      Tältä osin on ensinnäkin huomautettava, että johdonmukaisen ratkaisukäytännön mukaan jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta määritellä, mitä ne pitävät yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna, ja jäsenvaltion tekemä tällaisten palvelujen määrittely voidaan asettaa kyseenalaiseksi ainoastaan silloin, kun on kyse ilmeisestä virheestä.(40) Tämän vahvistaa myös yleistä etua koskevista palveluista tehdyn pöytäkirjan N:o 26 1 artikla, jonka mukaan yleistä taloudellista etua koskevia palveluja koskeviin unionin yhteisiin arvoihin kuuluvat erityisesti ”kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskeinen asema ja laaja harkintavalta tarjota, tilata ja järjestää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita”.(41)

75.      Laaja harkintavalta ei kuitenkaan tarkoita rajatonta harkintavaltaa. Jotta estetään se, että yhteisiä sääntöjä kierretään helposti tai tehdään pitkälti tehottomaksi, perussopimuksissa asetetaan jäsenvaltioiden liikkumavaralle joitain rajoituksia. SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin sovelletaan unionin kilpailusääntöjä ”siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä” ja edellyttäen, että ”kaupan kehitykseen ei [vaikuteta] tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa”.

76.      Kun otetaan huomioon nämä määräykset ja yleiset oikeusperiaatteet, kuten vilpittömän yhteistyön periaate ja suhteellisuusperiaate, minäkin katson, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelyä koskevaa jäsenvaltioiden harkintavaltaa ei voida ”käyttää mielivaltaisesti vain siinä tarkoituksessa, että jokin erityinen [talouden] ala – – välttyisi kilpailusääntöjen soveltamiselta”.(42) Kansallisten viranomaisten tavoitteesta riippumatta on nähdäkseni selvää, ettei mitä tahansa palvelua voida nimetä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi: yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen täytyy ”olla” jollakin tavoin ”erityisiä” suhteessa muihin markkinoilla tavanomaisesti tarjottaviin palveluihin.(43)

77.      Nämä erityispiirteet liittyvät ensinnäkin tarjottavan palvelun luonteeseen. Viranomaisilla on erityisesti oltava perusteltuja syitä katsoa, että kyseistä palvelua ei todennäköisesti tarjottaisi lainkaan tai sitä ei tarjottaisi tarkoituksenmukaisimpana pidetyssä laajuudessa ilman julkisia toimenpiteitä.(44) Julkisella toimenpiteellä on siten pyrittävä täyttämään yhteiskunnassa jotain tiettyä palvelua koskeva aito tarve, jota tavanomaisissa markkinaolosuhteissa toimivat yritykset eivät asianmukaisesti täytä nyt (eivätkä lähitulevaisuudessa).(45) Tässä yhteydessä korostan, että sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetussa direktiivissä 2009/72/EY(46) säädetään etenkin sen 3 artiklan 2 kohdassa, että jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa sähköalalla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea useita kyseisessä säännöksessä lueteltuja toimintoja.

78.      Nämä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen erityispiirteet koskevat toiseksi tapaa, jolla palvelua tarjotaan. Palvelua on etenkin tarjottava jossain määrin yleisluonteisesti ja velvoittavasti.(47) Yleisluonteisuudella tarkoitan sitä, että palvelua on tarjottava, ainakin mahdollisesti, kaikille sitä pyytäville henkilöille. Velvoittavuudella tarkoitan sitä, että on oltava olemassa velvoite tarjota palvelua, eikä tähän tarkoitukseen riitä pelkkä lupa tarjota tiettyä palvelua. Lisäksi se, että palvelu tarjotaan jollain tavalla jatkuvasti ja yhdenmukaisin ja avoimin ehdoin sekä kohtuullisilla hinnoilla, voi olla myös merkityksellistä sen määrittämisen kannalta, tarjotaanko tätä palvelua aidosti yleisen edun mukaisesti.(48)

79.      Totean tästä lopuksi, että jotta palvelu voidaan laillisesti nimetä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, kahden pääedellytyksen on täytyttävä: yhtäältä on oltava objektiivisia perusteita sille, miksi kansalliset viranomaiset katsovat, että julkinen toimenpide on tarpeen tämän palvelun tarjoamisen varmistamiseksi, ja toisaalta palvelun tarjoamisen on oltava yleisluonteista ja velvoittavaa. Näiden edellytysten täyttymistä on tietysti valvottava tapauksen mukaan kansallisissa tuomioistuimissa(49) tai unionin tuomioistuimissa,(50) joskin – kun otetaan huomioon kansallisten viranomaisten laaja harkintavalta – ainoastaan ilmeisen arviointivirheen osalta.(51)

80.      Toiseksi on syytä muistaa, että pelkästään se, että palvelun katsotaan kansallisessa oikeudessa olevan yleishyödyllinen, ei merkitse sitä, että jokaisen sitä tarjoavan toimijan tehtävänä on selvästi määriteltyjen julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen Altmark-oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.(52) Julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen on annettava tehtäväksi yhdelle tai usealle tietylle yritykselle viranomaisen toimella (tai toimien yhdistelmällä). Tämä toimi voidaan toteuttaa eri muodoissa: se on tyypillisesti luonteeltaan julkinen toimi (esimerkiksi lainsäädäntö-, sääntely- tai hallintotoimi),(53) vaikka julkisen palvelun velvoitteen selkeä tehtävänanto voi tietyissä tilanteissa perustua myös sopimukseen.(54) Olipa toimi luonteeltaan millainen tahansa, tehtävänannon on oltava selvä ja yksiselitteinen: toimessa on määriteltävä riittävän täsmällisesti kyseessä olevien julkisen palvelun velvoitteiden luonne, kesto ja laajuus.(55)

81.      Nämäkin näkökohdat voivat tietysti olla tuomioistuinvalvonnan kohteena toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa tai unionin tuomioistuimissa riita-asiassa. Siltä osin kuin nämä näkökohdat ovat luonteeltaan teknisiä tai koskevat tosiseikkoja, harjoitettava tuomioistuinvalvonta ei rajoitu valvonnan vähimmäistasoon.(56)

82.      Edellä mainittujen periaatteiden soveltamisesta käsiteltävässä asiassa esitän seuraavat kaksi huomautusta.

83.      Ensinnäkin voi olla taloudellisia toimintoja, joita valtio pitää perusteltuna edistää (esimerkiksi vihreän energian tuotanto tai vihreän teknologian kehittäminen) antamalla suoraa taloudellista tukea tai muilla tukitoimilla, joihin ei liity Altmark-oikeuskäytännössä tarkoitettua palvelujen tarjoamista. Tyypillinen Altmark-tapaus on sellainen, jossa yksi yritys tai useat yritykset (yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajat) velvoitetaan laissa täyttämään tiettyjä julkisen palvelun velvoitteita, kun ne tarjoavat palveluja mahdollisesti suurelle määrälle vastaanottajia. Tavallisesti vastaanottajien on maksettava saamistaan palveluista maksu, joka voi kuitenkin olla tavanomaista (tai hypoteettista) markkinahintaa alhaisempi sen ansiosta, että valtio maksaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajille tästä korvauksen. Altmark-periaatteet eivät sovellu helposti tapaukseen, jossa ei tarkasti ottaen toteuteta liiketoimia, joihin liittyy palvelujen tarjoamista. Pidän esimerkiksi kyseenalaisena, että kaikkia toimintoja, jotka on nimetty julkisen edun mukaisiksi palveluiksi julkisen edun mukaisia palveluja koskevassa järjestelmässä (esimerkiksi pelkkää julkisen infrastruktuurin rakentamista tai aurinkosähkövoimaloiden rakennuttamista), voitaisiin pitää Altmark-oikeuskäytännössä tarkoitettuna palvelujen tarjoamisena.

84.      Toiseksi voi olla taloudellisia toimintoja, joita – vaikka niihin liittyy palvelujen tarjoamista – yritykset harjoittavat vapaaehtoisesti ilman valtion erityistä tehtävänantoa. Kuten julkisasiamies Szpunar on huomauttanut ratkaisuehdotuksessaan Renerga, joka koski käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön tiettyjen näkökohtien yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, pelkästään se seikka, että toiminta nimetään nimenomaisesti ja laillisesti ”yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi”, ei ole riittävää Altmark-oikeuskäytännön kannalta.(57) Lisäksi tarvitaan julkinen toimi, jossa annetaan yhden tai usean yrityksen tehtäväksi tarjota, jossain määrin yleisluonteisesti ja velvoittavasti,(58) kyseessä olevia palveluja. Kun tarkastellaan pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevaa tapausta, on epäselvää, koskevatko unionin oikeudessa tarkoitetut julkisen palvelun velvoitteet julkisen edun mukaisia palveluja koskevassa järjestelmässä tosiasiassa kaikkia yrityksiä, jotka on nimetty julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajiksi.(59)

85.      Jos näin on, kysymys siitä, liittyykö valtion ja kyseisten yritysten välisiin suhteisiin jonkinlaista SEUT 107 artiklan 1 kohdan kannalta merkityksellistä tukea, voidaan määrittää ainoastaan jättämällä soveltamatta Altmark-paradigmaa. Voi olla hyödyllistä korostaa vielä, että Altmark-paradigma koskee ainoastaan julkisen palvelun velvoitteita täyttäviä yrityksiä. Näin ollen julkisia toimenpiteitä, jotka eivät kuulu Altmark-oikeuskäytännön alaan, on tutkittava markkinataloustoimijan periaatteen valossa, kuten edellä 57 kohdassa mainittiin.

2.      Toinen ja kolmas Altmark-edellytys

86.      Toinen Altmark-edellytys koskee parametreja, joiden perusteella korvaus lasketaan: ne on etukäteen vahvistettava objektiivisesti ja läpinäkyvästi, jotta vältettäisiin sellaisen taloudellisen edun sisältyminen korvaukseen, joka olisi omiaan suosimaan edunsaajayritystä suhteessa sen kilpailijayrityksiin.

87.      Kolmannen Altmark-edellytyksen mukaan maksettava korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.

88.      Näillä kahdella edellytyksellä, jotka täydentävät toisiaan, on sama tavoite: varmistaa, ettei yrityksille, joille on annettu tehtäväksi täyttää julkisen palvelun velvoitteita, makseta liiallisia korvauksia.

89.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseessä olevat toimenpiteet täyttävät molemmat edellytykset. Sen näkemyksen mukaan kyseessä olevaan kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy erityisiä säännöksiä korvauksen maksamisen edellytyksistä, maksettavan korvauksen määrästä tai korvauksen määrän laskemiseksi sovellettavista menettelyistä ja mekanismista, jolla valvotaan siirrettyjen varojen käyttöä. Korvauksena maksettavien määrien osalta lainsäädäntöön sisältyy oikeussääntöjä, joilla on tarkoitus varmistaa, että huomioon otetaan ainoastaan tarvittavat investoinnit, palvelujen tarjoamisen kustannukset ja ”maltillinen voitto”.

90.      Kuten edellä 71 kohdassa selitettiin, unionin tuomioistuimen asia ei kuitenkaan ole vahvistaa tai kumota tätä arviointia. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on varmistua siitä, onko olemassa riittävän selvää ja kattavaa lainsäädäntöä, jolla varmistetaan, ettei palveluntarjoajille makseta liiallisia korvauksia ja että mahdollinen tähän liittyvä virhe korjataan ripeästi ja tehokkaasti.

3.      Neljäs Altmark-edellytys

91.      Neljännen Altmark-edellytyksen mukaan silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei valita julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, korvaus on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä resursseilla varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.

92.      Neljästä Altmark-edellytyksestä tämän tutkiminen on ehkä kaikkein hankalinta.

93.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseessä olevat toimenpiteet vaikuttavat täyttävän myös tämän edellytyksen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa ensinnäkin, että sähkön tuottamiseen uusiutuvista energialähteistä liittyvien julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajat valitaan tarjouspyyntömenettelyssä sen hinnan perusteella, joka on alhaisin tarjottu hinta muttei korkeampi kuin valvontaviranomaisen vahvistama hinta, ja valvontaviranomainen vahvistaa myös kiinteän hinnan kaikille muille sähköä uusiutuvista energialähteistä tuottaville toimijoille. Lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksille annettavasta tuesta kansallinen tuomioistuin toteaa, että tukea annetaan kaikille voimaloille, jotka toimittavat tuotetun lämpöenergian alueellisiin lämmitysjärjestelmiin, jos voimalat täyttävät relevantit vaatimukset, tehokkuus mukaan lukien, ja ovat hakeneet tukea, ja katsoo, että niitä lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksia, jotka eivät harjoita tällaista yhteistuotantoa, tai voimaloita, jotka eivät pysty takaamaan tehokasta yhteistuotantoa, ei voida arvioida samalla tavalla. Se myös korostaa, että kyseistä julkisen edun mukaisia palveluja koskevan järjestelmän mukaista toimenpidettä sovelletaan niihin lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksiin, joiden pääasiallisena tehtävänä on etenkin toimittaa lämpöenergiaa väestölle, ja tukea myönnetään vain lämmityskaudella tuotetulle sähkölle.

94.      NordBalt-hankkeen toteuttamisesta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että tällainen hanke rahoitetaan niiden aitojen ja tosiasiallisten kustannusten perusteella, joita aiheutuu lähinnä julkisessa hankintamenettelyssä hankittujen tavaroiden ja palvelujen maksamisesta. Myös kustannukset, jotka eivät ole tosiasiallisesti aiheutuneita korkeampia ja jotka vastaavat tavanomaisia markkinahintoja, korvataan aurinkosähkövoimaloiden rakennuttajille ja edellä mainituille verkko-operaattoreille.

95.      Kuten toisen ja kolmannen Altmark-edellytyksen tapauksessa, myöskään neljännen edellytyksen osalta asiakirja-aineistoon ei nähdäkseni sisälly mitään sellaista, joka kyseenalaistaisi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemän alustavan arvioinnin. Toisaalta unionin tuomioistuimella ei myöskään ole riittävästi tietoja voidakseen vahvistaa tämän arvioinnin.

96.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia on siten varmistaa, että julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajat valitaan jommallakummalla vaihtoehtoisella tavalla, joka mahdollistaisi neljännen Altmark-edellytyksen täyttymisen. Julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajat voidaan valita julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä – toisin sanoen riittävän avoimessa ja aidossa kilpailussa(60) –, jossa on mahdollista valita tarjoaja, joka pystyy tarjoamaan kyseessä olevia palveluja siten, että yhteisölle aiheutuu mahdollisimman vähän kustannuksia. Julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajat voidaan, ellei todellista hankintamenettelyä toteuteta, valita myös arvioimalla yksityiskohtaisesti ja avoimesti kustannuksia, joita tehokkaalle ja kustannustehokkaalle kyseisellä alalla toimivalle yritykselle aiheutuisi velvoitteidensa täyttämisestä.

97.      Neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen mielestäni vastattava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on ratkaista, täyttävätkö pääasiassa kyseessä olevat toimenpiteet tuomion Altmark 88–93 kohdassa vahvistetut edellytykset. Tätä tarkoitusta varten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi erityisesti varmistettava, että

–        on olemassa julkinen toimi, jolla julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajille annetaan tehtäväksi tarjota näitä palveluja jossain määrin yleisluonteisesti ja velvoittavasti ja jossa esitetään riittävän täsmällisesti ainakin julkisen palvelun velvoitteiden luonne, kesto ja laajuus;

–        on olemassa riittävän selvää ja kattavaa lainsäädäntöä, jolla varmistetaan, ettei palveluntarjoajille makseta liiallisia korvauksia ja että mahdollinen tähän liittyvä virhe korjataan ripeästi ja tehokkaasti;

–        julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajat valitaan joko riittävän avoimen ja aidon kilpailun perusteella tai kustannuksia, joita tehokkaalle ja kustannustehokkaalle kyseisellä alalla toimivalle yritykselle aiheutuisi velvoitteidensa täyttämisestä, koskevan yksityiskohtaisen ja avoimen arvioinnin perusteella.

IV      Ratkaisuehdotus

98.      Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin, että SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että

–        julkisen edun mukaisten sähköalan palvelujen tarjoamista koskevan Liettuan järjestelmän rahoittamiseen käytettävien varojen kaltaisia varoja on pidettävä valtion varoina;

–        jos valtion toimenpiteessä edellytetään sähköverkko-operaattorien ostavan sähköä sähköntuottajilta kiinteään hintaan ja tasapainottavan niiden sähköntuotantoa ja jos sen mukaan näille operaattoreille tästä aiheutuvat lisäkustannukset katetaan loppukäyttäjien maksamilla maksuilla, sähköntuottajia on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina tuensaajina;

–        toimenpiteet, joista hyötyvät ainoastaan tietyllä tuotannonalalla toimivat tai tietyntyyppistä palvelua tarjoavat yritykset, koska niillä vapautetaan nämä yritykset tietyistä kustannuksista, joista niiden olisi muutoin täytynyt vastata, ovat lähtökohtaisesti valikoivia; toimenpiteet, joilla tuetaan energia-alalla toimivia yrityksiä, ovat lähtökohtaisesti omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristämään kilpailua sisämarkkinoilla; ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on ratkaista, täyttävätkö pääasiassa kyseessä olevat toimenpiteet nämä edellytykset;

–        ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on ratkaista, täyttävätkö pääasiassa kyseessä olevat toimenpiteet 24.7.2003 annetun tuomion Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, C-280/00, EU:C:2003:415, 88–93 kohdassa vahvistetut edellytykset. Tätä tarkoitusta varten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi erityisesti varmistettava, että

–        on olemassa julkinen toimi, jolla julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajille annetaan tehtäväksi tarjota näitä palveluja jossain määrin yleisluonteisesti ja velvoittavasti ja jossa esitetään riittävän täsmällisesti ainakin täytettävien julkisen palvelun velvoitteiden luonne, kesto ja laajuus;

–        on olemassa riittävän selvää ja kattavaa lainsäädäntöä, joka mahdollistaa sen välttämisen, että palveluntarjoajille maksetaan liiallisia korvauksia, ja tähän liittyvän mahdollisen virheen korjaamisen ripeästi ja tehokkaasti;

–        julkisen edun mukaisen palvelun tarjoajat valitaan joko riittävän avoimen ja aidon kilpailun perusteella tai kustannuksia, joita tehokkaalle ja kustannustehokkaalle kyseisellä alalla toimivalle yritykselle aiheutuisi julkisen palvelun velvoitteidensa täyttämisestä, koskevan yksityiskohtaisen ja avoimen arvioinnin perusteella.


1      Alkuperäinen kieli: englanti.


2      C-280/00, EU:C:2003:415.


3      Ks. vastaavasti julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus Vent De Colère ym., C-262/12, EU:C:2013:469, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


4      Ks. vastaavasti tuomio 5.10.2006, Transalpine Ölleitung in Österreich, C-368/04, EU:C:2006:644, 39 kohta ja tuomio 11.11.2015, Klausner Holz Niedersachsen, C-505/14, EU:C:2015:742, 22 kohta.


5      Ks. tuomio 21.12.2016, komissio v. Hansestadt Lübeck, C-524/14 P, EU:C:2016:971, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


6      Ks. tuomio 27.6.2017, Congregación de Escuelas Pías Provincia Betania, C-74/16, EU:C:2017:496, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


7      Ks. tuomio 19.12.2013, Vent De Colère! ym., C-262/12, EU:C:2013:851, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


8      Tuomio 13.3.2001, PreussenElektra, C-379/98, EU:C:2001:160.


9      Tuomio 13.9.2017, ENEA, C-329/15, EU:C:2017:671.


10      Tuomio 15.7.2004, Pearle ym., C-345/02, EU:C:2004:448.


11      Tuomio 30.5.2013, Doux Élevage ja Coopérative agricole UKL-ARREE, C-677/11, EU:C:2013:348.


12      Ks. julkisasiamies Watheletin ratkaisuehdotus Doux Élevage ja Coopérative agricole UKL-ARREE, C-677/11, EU:C:2013:58, 66 kohta.


13      Ks. tuomio 15.7.2004, Pearle ym., C-345/02, EU:C:2004:448, 37 kohta ja tuomio 30.5.2013, Doux Élevage ja Coopérative agricole UKL-ARREE, C-677/11, EU:C:2013:348, 31 kohta.


14      Ks. vastaavasti tuomio 17.7.2008, Essent Netwerk Noord ym., C-206/06, EU:C:2008:413, 69 ja 70 kohta. Ks. myös julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus Essent Netwerk Noord ym., C-206/06, EU:C:2008:33, 109 kohta.


15      Tuomio 30.5.2013, Doux Élevage ja Coopérative agricole UKL-ARREE, C-677/11, EU:C:2013:348, 32 kohta.


16      Ks. julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus Association Vent De Colère ym., C-262/12, EU:C:2013:469, 44 kohta.


17      Tuomio 19.12.2013, Association Vent De Colère! ym., C-262/12, EU:C:2013:851.


18      Ibid., 22, 23 ja 28–33 kohta.


19      Tuomio 17.7.2008, Essent Netwerk Noord ym., C-206/06, EU:C:2008:413.


20      Tuomio 13.3.2001, PreussenElektra, C-379/98, EU:C:2001:160 ja tuomio 13.9.2017, ENEA, C-329/15, EU:C:2017:671.


21      Tuomio 17.7.2008, Essent Netwerk Noord ym., C-206/06, EU:C:2008:413 ja tuomio 19.12.2013, Association Vent De Colère! ym., C-262/12, EU:C:2013:851.


22      Ks. julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus Essent Netwerk Noord ym., C-206/06, EU:C:2008:33, 108 ja 109 kohta.


23      Ks. vastaavasti julkisasiamies Watheletin ratkaisuehdotus Doux Élevage ja Coopérative agricole UKL-ARREE, C-677/11, EU:C:2013:58, 97–105 kohta.


24      Ks. vastaavasti tuomio 13.9.2017, ENEA, C-329/15, EU:C:2017:671, 28 ja 29 kohta.


25      Ks. julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotus ENEA, C-329/15, EU:C:2017:233, 75, 83 ja 84 kohta.


26      Ks. vastaavasti tuomio 8.11.2001, Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer & Peggauer Zementwerke, C-143/99, EU:C:2001:598, 41 kohta. Ks. myös tuomio 6.9.2006, Portugali v. komissio, C-88/03, EU:C:2006:511, 54 kohta ja tuomio 15.11.2011, komissio ja Espanja v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta, C-106/09 P ja C-107/09 P, EU:C:2011:732, 75 kohta.


27      Ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, P, C-6/12, EU:C:2013:525, 18 kohta; tuomio 9.10.2014, Ministerio de Defensa ja Navantia, C-522/13, EU:C:2014:2262, 23 kohta ja tuomio 21.12.2016, komissio v. World Duty Free Group ym., C-20/15 P ja C-21/15 P, EU:C:2016:981, 56 ja 59 kohta.


28      Ks. vastaavasti tuomio 18.5.2017, Fondul Proprietatea, C-150/16, EU:C:2017:388, 29–32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 14.1.2015, Eventech, C-518/13, EU:C:2015:9, 66–68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


29      Ks. tuomio 25.7.2018, komissio v. Espanja ym., C-128/16 P, EU:C:2018:591, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


30      Tuomio 27.9.1988, Asteris ym., 106/87–120/87, EU:C:1988:457, 24 kohta.


31      Ks. vastaavasti tuomio 2.7.1974, Italia v. komissio, 173/73, EU:C:1974:71, 13 kohta.


32      Ks. esim. Hancher, L., Ottervanger, T. ja Slot, P.J., EU State aids, 4. painos, Sweet & Maxwell, 2012, s. 91.


33      Ks. esim. tuomio 2.9.2010, komissio v. Scott, C-290/07 P, EU:C:2010:480, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF, C-124/10 P, EU:C:2012:318, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen. Ks. myös julkisasiamies Tizzanon ratkaisuehdotus P & O European Ferries (Vizcaya) ja Diputación Foral de Vizcaya v. komissio, C-442/03 P ja C-471/03 P, EU:C:2006:91, 86–88 kohta.


34      Ks. Quigley, C., European State Aid Law and Policy, 3. painos, 2015, Hart, s. 75.


35      Tuomio 18.5.2017, Fondul Proprietatea, C-150/16, EU:C:2017:388, 34–38 kohta.


36      Tuomio 18.5.2017, Fondul Proprietatea, C-150/16, EU:C:2017:388, 33–35 kohta.


37      Tuomion 89–93 kohta. Nämä edellytykset ovat seuraavat: ensinnäkin edunsaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen, ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi. Toiseksi ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on etukäteen vahvistettava objektiivisesti ja läpinäkyvästi, jotta vältettäisiin sellaisen taloudellisen edun sisältyminen korvaukseen, joka olisi omiaan suosimaan edunsaajayritystä suhteessa sen kilpailijayrityksiin. Kolmanneksi maksettu korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto. Neljänneksi korvaus on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä resursseilla varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.


38      Ks. ratkaisuehdotukseni Viasat Broadcasting UK v. komissio, C-660/15 P, EU:C:2016:854, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


39      Tuomio 8.3.2017, Viasat Broadcasting UK v. komissio, C-660/15 P, EU:C:2017:178, 35 kohta.


40      Ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Comunidad Autónoma del País Vasco ym. v. komissio, C-66/16 P–C-69/16 P, EU:C:2017:999, 69 ja 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


41      Kursivointi tässä.


42      Julkisasiamies Watheletin ratkaisuehdotus Comunidad Autónoma del País Vasco ym. v. komissio, C-66/16 P–C-69/16 P, C-70/16 P ja C-81/16 P, EU:C:2017:654, 48 kohta.


43      Ks. vastaavasti tuomio 10.12.1991, Merci convenzionali Porto di Genova, C-179/90, EU:C:1991:464, 27 kohta; tuomio 17.7.1997, GT-Link, C-242/95, EU:C:1997:376, 53 kohta ja tuomio 18.6.1998, Corsica Ferries France, C-266/96, EU:C:1998:306, 45 kohta.


44      Ks. vastaavasti julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus Farrell, C-413/15, EU:C:2017:492, 90 kohta ja tuomio 16.9.2013, Colt Télécommunications France v. komissio, T-79/10, EU:T:2013:463, 154 kohta.


45      Ks. vastaavasti tuomio 7.11.2018, komissio v. Unkari, C-171/17, EU:C:2018:881, 56 ja 57 kohta ja tuomio 1.3.2017, SNCM v. komissio, T-454/13, EU:T:2017:134, 133, 134, 172 ja 173 kohta.


46      Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2009, L 211, s. 55).


47      Ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Hiebler, C-293/14, EU:C:2015:472, 61 kohta ja tuomio 12.2.2008, BUPA ym. v. komissio, T-289/03, EU:T:2008:29, 172 kohta.


48      Ks. julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus Federutility ym., C-265/08, EU:C:2009:640, 54 ja 55 kohta.


49      Joita unionin tuomioistuin tarvittaessa auttaa SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä.


50      Jos kyseessä on komission päätöksestä, jossa otetaan kantaa tähän kysymykseen, nostettu kumoamiskanne.


51      Tuomio 20.12.2017, Comunidad Autónoma del País Vasco ym. v. komissio, C-66/16 P–C-69/16 P, EU:C:2017:999, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


52      Ibidem, 100 kohta, jossa vahvistetaan unionin yleisen tuomioistuimen arviointi.


53      Ks. vastaavasti tuomio 23.10.1997, komissio v. Ranska, C-159/94, EU:C:1997:501, 66 kohta.


54      Ks. komission tiedonanto Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen (EUVL 2012, C 8, s. 4), 52 kohta.


55      Tuomio 20.12.2017, Comunidad Autónoma del País Vasco ym. v. komissio, C-66/16 P–C-69/16 P, EU:C:2017:999, 73 kohta.


56      Ks. vastaavasti julkisasiamies Watheletin ratkaisuehdotus Comunidad Autónoma del País Vasco ym. v. komissio, C-66/16 P–C-69/16 P, C-70/16 P ja C-81/16 P, EU:C:2017:654, 112 kohta.


57      Ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Renerga, C-238/17, EU:C:2018:571, 28–34 kohta.


58      Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun pakollisen luonteen merkityksestä ks. yleisesti de Hautecloque, A., Salerno, F.M. ja Suciu, S., ”Services of General Economic Interest” teoksessa Hancher, L., de Hautecloque, A. ja Salerno, F. M. (toim.), State Aid and the Energy Sector, Hart, 2018, s. 275–277.


59      Ks. vastaavasti tuomio 14.11.2018, Renerga, C-238/17, EU:C:2018:905, 19–29 kohta.


60      Ks. vastaavasti tuomio 1.3.2017, SNCM v. komissio, T-454/13, EU:T:2017:134, 241 kohta.