Language of document : ECLI:EU:C:2019:182

Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

GERARD HOGAN

7 päivänä maaliskuuta 2019 (1)

Asia C-32/18

Tiroler Gebietskrankenkasse

vastaan

Michael Moser

(Ennakkoratkaisupyyntö – Oberster Gerichtshof (ylin tuomioistuin, Itävalta))

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EY) N:o 883/2004 – 5 artikla – Asetus (EY) N:o 987/2009 – 60 artikla – Siirtotyöläisten sosiaaliturva – Perhe-etuudet – Oikeus ensisijaisesti toimivaltaisen jäsenvaltion maksaman vanhempainrahan ja toissijaisesti toimivaltaisen jäsenvaltion maksaman kotihoidontuen väliseen erotukseen






I       Johdanto

1.        Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee ensisijaisesti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009(2) 60 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen tulkintaa. Lisäksi unionin tuomioistuinta pyydetään ilmoittamaan, mikä ”tulo” on otettava huomioon, kun lasketaan haetun perhe-etuuden määrää.

2.        Ennakkoratkaisupyyntö liittyy Michael Moserin ja Tiroler Gebietskrankenkassen (Tirolin alueen sairausvakuutuskassa, Itävalta) väliseen oikeudenkäyntiin, joka koskee Moserin hakemusta saada saksalaisen vanhempainrahan (Elterngeld) ja Itävallan kotihoidontuen (Kinderbetreuungsgeld) välistä erotusta vastaava korvaus. Ennen asian tarkastelua on kuitenkin yksityiskohtaisesti tutustuttava asiaa koskevaan lainsäädäntöön.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

1.     Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettu asetus (EY) N:o 883/2004(3)

3.        Asetuksen (EY) N:o 883/2004 johdanto-osan 9, 10, 11 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”9)      Yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen esittänyt kannan mahdollisuudesta etuuksien, tulojen ja tosiseikkojen rinnastamiseen. Periaate olisi omaksuttava nimenomaisesti ja sitä olisi kehitettävä noudattaen samalla tuomioistuinpäätösten sisältöä ja henkeä.

10)      Periaatteen, jonka mukaan tiettyjä toisen jäsenvaltion alueella ilmenneitä tosiseikkoja tai tapahtumia käsitellään ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, ei pitäisi kuitenkaan olla esteenä kausien yhteenlaskemisperiaatteelle, jonka mukaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneet vakuutus-, työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskaudet lasketaan yhteen toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneiden kausien kanssa. Toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella täyttyneet kaudet olisi näin ollen otettava huomioon yksinomaan soveltamalla kausien yhteenlaskemisperiaatetta.

11)      Jossain jäsenvaltiossa ilmenneiden tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen ei voi mitenkään johtaa toisen jäsenvaltion toimivaltaisuuteen tai sen lainsäädännön soveltamiseen.

12)      Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti olisi huolehdittava siitä, että tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamista koskeva periaate ei johda tuloksiin, jotka objektiivisesti katsottuna eivät ole perusteltuja, tai samanlaisten ja samaa kautta koskevien etuuksien päällekkäisyyteen.”

4.        Asetuksen (EY) N:o 883/2004 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhdenvertainen kohtelu”, säädetään seuraavaa: ”Henkilöillä, joihin tätä asetusta sovelletaan, on samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisilla, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.”

5.        Asetuksen (EY) N:o 883/2004 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen”, säädetään seuraavaa:

”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, ja erityiset täytäntöönpanosäännökset huomioon ottaen sovelletaan seuraavaa:

a)      jos sosiaaliturvaetuuksien ja muiden tulojen saamisella on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tiettyjä oikeusvaikutuksia, tämän lainsäädännön asiaankuuluvia säännöksiä sovelletaan niin ikään, kun kyse on toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella saaduista vastaavista etuuksista tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa hankituista tuloista;

b)      jos tietyillä seikoilla tai tapahtumilla on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeusvaikutuksia, kyseisen jäsenvaltion on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden alueella tapahtuneet samankaltaiset seikat tai tapahtumat ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen alueella.”

6.        Asetuksen (EY) N:o 883/2004 6 artiklassa tehdään selväksi, että ”jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi, keston määrittämiseksi tai takaisinsaamiseksi, lainsäädännön soveltamiseksi, tai pakollisen, valinnaisen jatkuvan tai vapaaehtoisen vakuutuksen piiriin pääsemiseksi tai siitä vapauttamiseksi edellytetään vakuutuskausien, työskentelykausien, itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien tai asumiskausien täyttymistä, on otettava tarpeellisessa määrin huomioon toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet, työskentelykaudet, itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet tai asumiskaudet, ikään kuin nämä kaudet olisivat täyttyneet kyseisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan.”

7.        Asetuksen (EY) N:o 883/2004 III osaston 8 luku koskee perhe-etuuksia. Asetuksen 67 artiklassa (jonka otsikko on ”Toisessa jäsenvaltiossa asuvat perheenjäsenet”) säädetään seuraavaa:

”Henkilöllä on oikeus perhe-etuuksiin toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, myös toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta, ikään kuin he asuisivat ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa. Eläkkeensaajalla on kuitenkin oikeus perhe-etuuksiin hänen eläkkeensä osalta toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.”

8.         Asetuksen (EY) N:o 883/2004 saman luvun 68 artiklassa asetetaan päällekkäisiä etuuksia koskevat ensisijaisuussäännöt:

”1. Jos samana aikana ja samoja perheenjäseniä varten myönnetään etuuksia usean jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, sovelletaan seuraavia ensisijaisuussääntöjä:

a)      jos useamman jäsenvaltion on maksettava etuuksia eri perustein, ensisijaisuusjärjestys on seuraava: ensisijaisesti palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella saavutetut oikeudet, toissijaisesti eläkkeensaamisen perusteella saavutetut oikeudet ja viimeisenä asumisen perusteella saavutetut oikeudet;

b)      jos useamman jäsenvaltion on maksettava etuuksia samoin perustein, ensisijaisuusjärjestys määräytyy seuraavin lisäperustein:

i) Jos kyse on palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella saavutetuista oikeuksista: lasten asuinpaikka edellyttäen, että edellä tarkoitettua toimintaa harjoitetaan siellä, ja toissijaisesti, tapauksen mukaan, kyseessä olevien eri lainsäädäntöjen mukaisten etuuksien suurin määrä. Viimeksi mainitussa tapauksessa etuuksien kustannukset jaetaan täytäntöönpanoasetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaisesti;

– –

2.      Jos oikeudet ovat päällekkäisiä, perhe-etuudet myönnetään sen lainsäädännön mukaisesti, joka on määritelty ensisijaiseksi 1 kohdan säännösten mukaisesti. Toisen lainsäädännön tai toisten lainsäädäntöjen mukainen oikeus perhe-etuuksiin keskeytetään ensiksi mainitun lainsäädännön mukaiseen määrään, ja kyseisen määrän ylittävä osuus maksetaan tarvittaessa erotusetuutena.

– –”

2.     Asetus (EY) N:o 987/2009

9.        Asetuksen (EY) N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Perhe-etuushakemus osoitetaan toimivaltaiselle laitokselle. Sovellettaessa perusasetuksen [N:o 883/2004] 67 ja 68 artiklaa on otettava huomioon koko perheen tilanne, ikään kuin kaikkiin kyseessä oleviin henkilöihin sovellettaisiin asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä ja ikään kuin he asuisivat siellä, erityisesti kun on kyse henkilön oikeudesta vaatia tällaisia etuuksia.

– –”

B       Itävallan oikeus

1.     Kotihoidontukea koskeva laki

10.      Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan kotihoidontuesta annetussa Itävallan laissa (Kinderbetreuungsgeldgesetz, jäljempänä KBGG)(4) kotihoidontuki (Kinderbetreuungsgeld) määriteltiin alun perin perhe-etuudeksi. Myöhemmin kotihoidontukea on kuitenkin maksettu kiinteämääräisenä aiemmasta ansiotoiminnasta riippumatta. Valittavia vakiovaihtoehtoja oli ensin kolme, ja niiden perusteella voidaan maksaa kolmenlaista kiinteämääräistä tukea siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 30 tai 36 kuukautta, 20 tai 24 kuukautta taikka 15 tai 18 kuukautta. Kiinteämääräinen summa määräytyy tällöin valitun vaihtoehdon (etuuskausi) perusteella. Itävallan virallisessa lehdessä (BGBl) I 2009/116 julkaistulla lailla otettiin käyttöön neljäs vakiovaihtoehto (12 + 2 kuukautta), minkä lisäksi siinä säädettiin oikeudesta saada kotihoidontukea korvauksena ansiotulojen menetyksestä aiempien ansiotulojen perusteella.

11.      KBGG:n 6 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa (sellaisena kuin se on julkaistu BGBl:ssä I 116/2009):

”Jos henkilöllä on oikeus vastaaviin ulkomaisiin perhe-etuuksiin, oikeus kotihoidontukeen pidätetään sen määrän osalta, joka vastaa ulkomaisia etuuksia. Vastaavien ulkomaisten perhe-etuuksien ja kotihoidontuen välinen erotus otetaan huomioon kotihoidontuessa, kun ulkomaiset perhe-etuudet päättyvät.”

12.      KBGG:n 24 § (sellaisena kuin se on julkaistu BGBl:ssä I 117/2013):

”(1)      Vanhemmalla ‑ ‑ on oikeus saada lapsestaan tämän jakson mukaista kotihoidontukea ‑ ‑, jos

1.      2 §:n 1 momentin 1, 2, 4 ja 5 kohdassa säädetyt myöntämisedellytykset täyttyvät

2.      kyseinen vanhempi on ollut sen lapsen syntymää, josta kotihoidontukea on tarkoitus maksaa, välittömästi edeltävien kuuden kuukauden aikana yhtäjaksoisesti 2 momentin mukaisessa ansiotyössä, eikä hän ole saanut kyseisenä ajanjaksona etuuksia työttömyysvakuutuksesta; enintään 14 kalenteripäivän keskeytyksillä ei ole vaikutusta tähän oikeuteen – –.

(2)      Tätä liittovaltion lakia sovellettaessa ansiotyöllä tarkoitetaan Itävallassa tosiasiallisesti harjoitettua, pakollisen sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvaa ansiotoimintaa

– –”

13.      KBGG:n 24 a §:ssä (sellaisena kuin se on julkaistu BGBl:ssä I 139/2011) säädetään seuraavaa:

”(1)      Päivittäinen kotihoidontuki on

1.       äitiysrahan saajalle 80 prosenttia Itävallan lainsäädännön mukaisesta kalenteripäivää kohden myönnetystä äitiysrahasta, joka maksetaan sen lapsen syntymän johdosta, jota varten kotihoidontukea haetaan, – –

3.      isälle 80 prosenttia kalenteripäivää kohden myönnetystä laskennallisesti määritettävästä äitiysrahasta, joka maksettaisiin äidille hänen sijastaan sen lapsen syntymän johdosta, jota varten kotihoidontukea haetaan – –.

(2)      1 momentin mukainen kotihoidontuki on joka tapauksessa vähintään 1 momentin 5 kohdan mukaisesti päivää kohden laskettu määrä mutta enintään 66 euroa päivässä.”

14.      KBGG:n 24 b §:n mukaan (sellaisena kuin se on julkaistu BGBl:ssä I 116/2009) kotihoidontukea maksetaan enintään siihen saakka, kunnes lapsi saavuttaa 12 kuukauden iän, jos kotihoidontukea hakee vain toinen vanhemmista. Jos myös toinen vanhempi hakee kyseistä etuutta, etuuskautta pidennetään sillä ajalla, jolta toinenkin vanhempi hakee etuutta, kuitenkin korkeintaan siihen asti, kunnes lapsi täyttää 14 kuukautta. Käytettyihin etuuskausiin luetaan ainoastaan ne kaudet, joilta etuutta on tosiasiassa maksettu.

2.     Yleinen sosiaaliturvalaki

15.      Itävallan yleisen sosiaaliturvalain (Allgemeines Sozialversicherungsgesetz) 162 §:n 3 momentissa säädetään muun muassa seuraavaa:

”Äitiysrahaa maksetaan äitiyteen perustuvan vakuutustapahtuman toteutumista edeltävien 13 viikon (‑  ‑ viimeisten kolmen kalenterikuukauden) aikana saatujen keskimääräisten ansiotulojen perusteella laskettuna kalenteripäivää kohden vähennettynä lakisääteisillä pidätyksillä

– –”

III  Pääasian tosiseikat

16.      Moserin aviopari asuu kahden yhteisen tyttärensä kanssa Saksassa. Moserin vaimo on työskennellyt Itävallassa rajatyöntekijänä 1.7.1996 lähtien. Michael Moser on työskennellyt Saksassa toimihenkilönä vuodesta 1992 lähtien.

17.      Kun toinen tytär syntyi 29.8.2013, Moserin vaimo sopi itävaltalaisen työnantajansa kanssa palkattomasta vapaasta 28.5.2015 asti (Karenz eli Itävallan vanhempainvapaa). Vastaaja Tiroler Gebietskrankenkasse maksoi Moserin vaimolle toisesta tyttärestä tiettyjä lisäkorvauksia Itävallan ansiosidonnaisen kotihoidontuen (Kinderbetreuungsgeld) lisäksi. Nämä lisäkorvaukset olivat yhteensä 785,84 euroa 188 päivän ajanjaksolta 25.10.2013–30.4.2014 ja 129,58 euroa 31 päivän ajanjaksolta 1.5.2014–31.5.2014.

18.      Michael Moser puolestaan otti Saksan lain mukaista vanhempainvapaata (Elternzeit) 29.6.2014–28.8.2014 huolehtiakseen toisesta tyttärestään ja sai tältä ajalta Saksassa vanhempainrahaa (Elterngeld) 3 600 euroa.

19.      Moserin vaimo vaati menestyksekkäästi työ- ja sosiaaliturva-asioita käsittelevän Landesgericht Innsbruckin (osavaltion tuomioistuin, Innsbruck, Itävalta) ensimmäisessä oikeudenkäyntimenettelyssä kotihoidontukea vastaavaa ylimääräistä täydentävää korvausta ajalta 25.10.2013–28.6.2014 sekä ajalta 29.8.2014–28.10.2014. Michael Moser vaati toisessa oikeudenkäyntimenettelyssä samassa tuomioistuimessa ansiosidonnaista kotihoidontukea vastaavaa täydentävää lisäkorvausta 66 euroa päivältä Saksan vanhempainvapaajaksolta 29.6.2014–28.8.2014.

20.      Asiat yhdistettiin niiden käsittelyä ja ratkaisun antamista varten. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti Moserin vaimon vireille paneman menettelyn 20.12.2017 antamallaan tuomiolla. Hänen korvausvaatimustaan koskeva ratkaisu on lainvoimainen. Landesgericht Innsbruck hylkäsi sitä vastoin Michael Moserin vaatimuksen.

21.      Muutoksenhaun jälkeen Oberlandesgericht Innsbruck (toisen asteen tuomioistuin, Innsbruck, Itävalta) muutti ensimmäisessä oikeusasteessa tehtyä ratkaisua. Se velvoitti Tiroler Gebietskrankenkassen maksamaan Moserille ansiosidonnaista kotihoidontukea vastaavaa täydentävää korvausta 29,86 euroa päivältä ajalta 29.6.2014–28.8.2014, yhteensä 1 821,46 euroa. Se hylkäsi vaatimuksen muilta osin, eikä tätä moitittu.

22.      Tiroler Gebietskrankenkasse teki tästä tuomiosta Revision-valituksen Oberster Gerichtshofiin (ylin tuomioistuin, Itävalta). Se vaatii hylkäämään kanteen kaikilta osin. Näin ollen on selvennettävä, onko Michael Moserilla oikeus saksalaisen vanhempainrahan ja itävaltalaisen ansiosidonnaisen kotihoidontuen väliseen erotukseen hänen vanhempainvapaansa (palkaton vapaa) kattamalta ajanjaksolta 29.6.2014–28.8.2014.

23.      Michael Moserin mukaan Itävallan toissijainen toimivalta johtuu hänen vaimonsa voimassa olevasta työsuhteesta itävaltalaiseen työnantajaan. KBGG:n 24 §:n 2 momentti olisi unionin oikeuden vastainen, jos siinä edellytetään Itävallassa tosiasiallisesti harjoitettua, pakollisen sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvaa ansiotoimintaa.

24.      Tiroler Gebietskrankenkasse kiistää olevansa velvollinen maksamaan täydentävää korvausta. Sen mukaan isä ei täytä kansallisia kelpoisuusedellytyksiä, sillä hän ei ole harjoittanut yhtäjaksoisesti sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvaa ansiotoimintaa tai vastaavaa toimintaa toisen tyttären syntymää edeltävien kuuden kuukauden aikana. Asetuksella N:o 883/2004 yhteensovitetaan vain tilanteita, joissa henkilöllä on oikeus useisiin etuuksiin eri maissa. Vastaajan mukaan asetuksen N:o 883/2004 edellyttämää rajat ylittävää osatekijää ei siis ole olemassa.

25.      Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan Oberster Gerichtshof on katsonut, että KBGG:n 24 § 1 momentin 2 kohtaan, luettuna yhdessä 24 §:n 2 momentin kanssa, sisältyvä pelkästään Itävallassa harjoitettavaa, sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvaa ansiotoimintaa koskeva rajoitus on unionin oikeuden vastainen.

26.      Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Michael Moser täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut ajalliset kelpoisuusedellytykset, jotka koskevat vähintään kahden kuukauden etuuskautta (KBGG:n 5 §:n 4 momentti) ja lasten syntymää edeltänyttä vähintään kuuden kuukauden yhtäjaksoista ansiotoimintaa (KBGG:n 24 §:n 1 momentin 1 kohta ja 2 momentti).

27.      Oberster Gerichtshof on tähän liittyen epävarma siitä, millainen tulkinta olisi annettava asetuksen N:o 883/2004 ja asetuksen N:o 987/2009 asiaankuuluville säännöksille. Moserin perheen asiassa on erityisesti kaksi riitakysymystä.

28.      Ensinnäkin on riidanalaista, annetaanko asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä, jonka mukaan huomioon on otettava koko perheen tilanne, isälle unionin oikeuteen perustuva oikeus saada itävaltalaiseen ansiosidonnaiseen kotihoidontukeen nähden etuuksien erotus, kun Itävalta on äidin työskentelymaana toissijaisesti toimivaltainen ja kun se on jo maksanut äidille kuuluvan ansiosidonnaisen kotihoidontuen. Toiseksi, tukeeko asetuksen N:o 883/2004 5 artiklassa vahvistettu etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen sitä näkemystä, että Moserin Saksassa saamat tulot on otettava huomioon ansiosidonnaisen kotihoidontuen ja etuuksien erotuksen laskennassa.

IV     Ennakkoratkaisupyyntö ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa

29.      Näissä olosuhteissa Oberster Gerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko – – asetuksen (EY) N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että toissijaisesti toimivaltaisen jäsenvaltion (Itävalta) on maksettava vanhemmalle, jonka asuin- ja työskentelypaikka sijaitsee asetuksen N:o 883/2004 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaan ensisijaisesti toimivaltaisessa jäsenvaltiossa (Saksa), ensisijaisesti toimivaltaisen jäsenvaltion maksaman vanhempainrahan ja toisen jäsenvaltion maksaman ansiosidonnaisen kotihoidontuen välinen erotus perhe-etuutena, kun molemmat vanhemmat asuvat yhteisten lastensa kanssa ensisijaisesti toimivaltaisessa jäsenvaltiossa ja kun vain toinen vanhemmista työskentelee rajatyöntekijänä toissijaisesti toimivaltaisessa jäsenvaltiossa?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

2)      Määräytyykö ansiosidonnainen kotihoidontuki työskentelyvaltiossa (Saksa) tosiasiassa saatujen tulojen perusteella vai toissijaisesti toimivaltaisessa jäsenvaltiossa (Itävalta) vastaavasta ammatista laskennallisesti saatavien tulojen perusteella?”

30.      Pääasian kantaja ja vastaaja, Tšekin ja Itävallan hallitus sekä Euroopan komissio ovat esittäneet huomautuksia kirjallisessa menettelyssä.

31.      Lisäksi kantaja, Itävallan hallitus ja Euroopan komissio ovat osallistuneet 30.1.2019 pidettyyn istuntoon ja esittäneet tuomioistuimelle suullisia väitteitä.

V       Asian tarkastelu

32.      Unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti tässä ratkaisuehdotuksessa rajoitutaan tarkastelemaan toista Oberster Gerichtshofin esittämää kysymystä rajoittamatta mitenkään unionin tuomioistuimen mahdollista vastausta ensimmäiseen kysymykseen.

33.      Unionin tuomioistuin on tarkastellut vastaavaa kysymystä tuomiossa Bergström.(5) Kyseisessä asiassa unionin tuomioistuin totesi, että perhe-etuuden määrä, kun on kyse henkilöstä, joka on täyttänyt kokonaan tämän oikeuden saamisen edellyttämät työskentelykaudet toisen jäsenvaltion alueella, lasketaan siten, että otetaan laskennallisesti huomioon sellaisen henkilön tulot, jolla on tällaiseen henkilöön verrattava kokemus ja pätevyys ja joka työskentelee vastaavissa tehtävissä sen jäsenvaltion alueella, jossa tätä etuutta vaaditaan.

34.      Asetuksen N:o 883/2004 5 artiklassa vahvistettu etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kuitenkin tukea sitä näkemystä, että Moserin Saksassa saamat tulot on otettava huomioon ansiosidonnaisen kotihoidontuen ja etuuksien erotuksen laskennassa. En kuitenkaan yhdy tähän tulkintaan. Katson päin vastoin, että 15.12.2011 annetussa tuomiossa Bergström esitetyt perustelut ovat tässä asiassa ratkaisevia. Mikä tahansa muu päätelmä merkitsisi aiemman tuomion oikeusvaikutuksen kumoamista ilman minkäänlaista oikeudellista tai tosiasiallista perustetta siihen.(6)

A       Tuomio 15.12.2011, Bergström (C-257/10, EU:C:2011:839)

35.      Kuten juuri totesin, 15.12.2011 antamassaan tuomiossa Bergström unionin tuomioistuin kieltäytyi rinnastamasta kolmannessa maassa saatua tuloa kotimaiseen tuloon, jota käytetään sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti haetun perhe-etuuden laskemisen perustana.

36.      Kyseisessä asiassa kantaja, joka oli Ruotsin kansalainen, oli aiemmin asunut Sveitsissä ja työskennellyt siellä tyttärensä syntymään vuonna 2002 asti. Sen jälkeen hän muutti miehensä kanssa Ruotsiin. Hänen aviomiehensä alkoi työskennellä, mutta Bergström jäi kotiin hoitamaan tytärtään. Hän anoi vanhempainrahaa niiden tulojen perusteella laskettuna, jotka hän oli saanut Sveitsissä työskentelystään.

37.      Kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianomainen perhe-etuus vastasi arvoltaan päiväkohtaisia etuuksia, jotka määritettiin sairausvakuutusta koskevien sääntöjen mukaisesti. Asianomainen perhe-etuus liittyy vakuutetun vuotuisiin ansiotuloihin.

38.      Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi, että tämän erityisryhmän perhe-etuuksien määrän laskemiseksi on otettava huomioon tuolloin sovelletun asetuksen (ETY) N:o 1408/71(7) merkitykselliset säännöt, jotka koskevat sosiaaliturvan ”sairausosaa”.

39.      Asetuksen N:o 1408/71 23 artiklan mukaisesti tulo vahvistetaan joko sellaisten ansioiden perusteella, jotka on vahvistettu maksetuiksi toimivaltaisen laitoksen lainsäädännön mukaan täytettyjen kausien aikana, tai ottaen huomioon vakioansiot niiltä kausilta, jotka on täytetty kyseisen lainsäädännön eli tässä tapauksessa Ruotsin lainsäädännön mukaan.

40.      Bergströmillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia tuloja Ruotsista viitekauden aikana, joten unionin tuomioistuin katsoi, että ”– – asetuksen N:o 1408/71 72 artiklan – – tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi – – ja kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen täyttämiseksi Bergströmin viitetulot on laskettava siten, että otetaan huomioon sellaisen henkilön tulot Ruotsissa, joka työskentelee vastaavissa tehtävissä kuin hän ja jolla on niin ikään häneen verrattavissa oleva kokemus ja pätevyys”.(8)

41.      Tuomion Bergström todellinen merkitys piilee kuitenkin siinä, että unionin tuomioistuin hylkäsi väitteen, jonka mukaan asetuksen N:o 1408/71 vaikutuksena olisi rinnastaa Bergströmin Sveitsissä saama tulo kotimaiseen tuloon, joka toimisi Ruotsissa haetun perhe-etuuden laskennan perustana. Koska Bergströmillä ei ollut tätä varten asiaankuuluvia tuloja Ruotsissa, unionin tuomioistuimen mukaan Bergströmin viitetulot on laskettava viittaamalla laskennalliseen tuloon, jonka vastaavan pätevyyden ja kokemuksen omaava Ruotsissa työskentelevä henkilö laskennallisesti saisi, jotta asetuksen N:o 1408/71 säännösten tehokas vaikutus voidaan kokonaisuudessaan varmistaa ja kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettu yhdenvertaisen kohtelun vaatimus täyttää.

B       Soveltaminen käsiteltävään asiaan

42.      Kun arvioidaan Bergström-asiassa tehdyn päätöksen merkittävyyttä, on muistettava, että sääntöjä, joiden perusteella unionin tuomioistuin teki päätelmänsä, eli asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohtaa sekä 23 ja 72 artiklaa, sovelletaan edelleen asetuksen N:o 883/2004(9) osalta.

43.      Tätä näkökohtaa ei muuta se tosiseikka, ettei Moser muuttanut Saksasta Itävaltaan – toisin kuin Bergström, joka muutti Sveitsistä Ruotsiin. Bergström-ratkaisussa ei kuitenkaan kiistetä sitä seikkaa, että pääasian kantaja oli käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Ratkaisevaa unionin tuomioistuimen perusteluissa oli pikemmin se, että Bergströmin todellisia ansioita Sveitsissä ei voitu ottaa huomioon laskettaessa hänelle Ruotsissa maksettavaa perhe-etuuden määrää. Oikeudellinen kysymys on siis kummassakin tilanteessa sama: etuus vahvistetaan äitiysetuutta (kuten pääasiassa) tai sairausvakuutusta (kuten asiassa Bergström) koskevien sääntöjen mukaisesti. Kummatkin ovat vuorostaan sidoksissa asianomaisen henkilön aiemmin ansaitsemaan tuloon ja niitä koskevat samat asetuksen (EY) N:o 883/2004 säännökset.(10)

44.      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tosin ottaa sen kannan, että asetuksen N:o 883/2004 5 artikla saattaa viitata siihen, että Michael Moserin Saksassa ansaitsema tulo – toisin sanoen hänen ansaitsemansa ”todellinen” tulo – on asetettava ansiosidonnaisen kotihoidontuen ja täydentävän erotuksen laskennan perustaksi.

45.      Asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan b kohdan mukaan, ”jos tietyillä seikoilla tai tapahtumilla on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeusvaikutuksia, kyseisen jäsenvaltion on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden alueella tapahtuneet samankaltaiset seikat tai tapahtumat ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen alueella”. Tätä sääntöähän ei sisältynyt asetukseen N:o 1408/71. Asetuksen N:o 883/2004 5 artiklassa kuitenkin vain selkeytetään saman asetuksen 4 artiklassa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

46.      Siltä näkökannalta tarkasteltuna vaikuttaa, ettei kyseinen säännös voi vaikuttaa perhe-etuuksien määrän laskemiseen ainakaan nyt kyseessä olevassa asiassa. Tässä yhteydessä on todettava, että asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 10 perustelukappaleessa ilmoitetaan nimenomaan, että ”periaatteen, jonka mukaan tiettyjä toisen jäsenvaltion alueella ilmenneitä tosiseikkoja tai tapahtumia käsitellään ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, ei pitäisi kuitenkaan olla esteenä kausien yhteenlaskemisperiaatteelle, jonka mukaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneet vakuutus-, työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskaudet lasketaan yhteen toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneiden kausien kanssa.(11) Täsmälleen sama periaate sisältyi asetuksen N:o 1408/71 72 artiklaan, jota unionin tuomioistuin käytti 15.12.2011 antamassaan tuomiossa Bergström (C-257/10, EU:C:2011:839, 52 kohta), ja nykyisin se sisältyy asetuksen N:o 883/2004 6 artiklaan.

47.      Lisäksi asetuksen N:o 883/2004 67 artiklassa säädetään perhe-etuuksista seuraavaa: ”Henkilöllä on oikeus perhe-etuuksiin toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, myös toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta, ikään kuin he asuisivat ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa.”(12)

48.      Ei voida myöskään sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että kun nyt on kyse asiasta, jossa on sovellettava asetuksen N:o 883/2004 67 artiklaa, asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan mukaan ”on otettava huomioon koko perheen tilanne, ikään kuin kaikkiin kyseessä oleviin henkilöihin sovellettaisiin asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä ja ikään kuin he asuisivat siellä, erityisesti kun on kyse henkilön oikeudesta vaatia tällaisia etuuksia”.(13)

49.      Sana ”erityisesti” osoittaa tässä yhteydessä selkeästi, että säännöksessä esitettyjen olosuhteiden luetteloa ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi.

50.      Lisäksi asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan ja asetuksen N:o 987/2004 60 artiklan tällaisella tulkinnalla suojellaan asianomaisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän rahoitustasapainoa, koska muista jäsenvaltioista saatuja korkeita tuloja ei oteta huomioon.(14) Se on johdonmukainen myös asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 12 perustelukappaleen kanssa, sillä sen mukaan rinnastamista koskeva periaate ei saisi johtaa tuloksiin, jotka objektiivisesti katsottuna eivät ole perusteltuja.

51.      Kaikki edellä sanottu johtaa siihen päätelmään, että aivan vastaavin perusteluin kuin Bergström-asiassa esitettiin, Moserille Itävallasta maksettavan perhe-etuuden määrän laskelmassa ei pitäisi käyttää viitetulona hänen todellisia ansiotulojaan Saksassa, vaan pikemminkin tuloja, jotka saman pätevyyden ja kokemuksen omaava työntekijä olisi laskennallisesti ansainnut toissijaisesti toimivaltaisessa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa Itävallassa).

VI     Päätelmät

52.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberster Gerichtshofin esittämään toiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Ansiosidonnainen kotihoidontuki on laskettava käyttämällä viitetulona tuloa, joka vastaa toissijaisesti toimivaltaisessa jäsenvaltiossa vastaavasta ammatista laskennallisesti saatavia tuloja.


1      Alkuperäinen kieli: englanti.


2      EUVL 2009, L 284, s. 1.


3      EUVL 2004 L 166, s. 1 ja oikaisu EUVL 2004, L 200, s. 1.


4      Bundesgesetzblatt (jäljempänä BGBl) I 103/2001.


5      Tuomio 15.12.2011, Bergström (C-257/10, EU:C:2011:839).


6      Totean myös, ettei yksikään tälle tuomioistuimelle huomautuksia esittänyt asianosainen ole tuonut esiin väitteitä, jotka koskisivat tällaisten määrien laskennan mahdollisia vaikeuksia.


7      Neuvoston asetus N:o 1408/71, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1971, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä (EYVL 1971, L 149, s. 2), sellaisena kuin se on muutettuna 5 päivänä kesäkuuta 2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1386/2001 (EYVL 2001, L 187, s. 1).


8      Tuomio 15.12.2011, Bergström (C-257/10, EU:C:2011:839, 53 kohta).


9      Ks. vastaavasti asetuksen N:o 883/2004 4, 21 ja 6 artikla.


10      Ks. asetuksen N:o 883/2004 III osaston 1 luku ”Sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet”.


11      Korostus tässä.


12      Korostus tässä.


13      Korostus tässä.


14      Voidaan myös huomauttaa, että Itävallan sosiaaliturvajärjestelmän rahoitustasapaino ei ole vaarassa heikentyä vakavasti, koska kotihoidontuen määrälle on asetettu lakisääteinen yläraja.