Language of document : ECLI:EU:C:2019:276

Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MACIEJ SZPUNAR

28 päivänä maaliskuuta 2019 (1)

Asia C-172/18

AMS Neve Ltd,

Barnett Waddingham Trustees ja

Mark Crabtree

vastaan

Heritage Audio SL ja

Pedro Rodríguez Arribas

(Ennakkoratkaisupyyntö – Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Englannin ja Walesin ylioikeus (siviiliasioiden osasto), Yhdistynyt kuningaskunta)

Ennakkoratkaisupyyntö – EU-tavaramerkki – Tuomioistuimen toimivalta – Loukkauskanne – Alue, jolla loukkaustoimi on tapahtunut tai uhkaa tapahtua – Mainostaminen ja tarjoaminen myytäväksi internetsivustolla






I       Johdanto

1.        Nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä unionin tuomioistuinta pyydetään lähinnä ratkaisemaan, voidaanko – ja mahdollisesti millä edellytyksillä – yritys, jonka väitetään loukanneen tavaramerkkiä mainostamalla ja tarjoamalla myytäväksi tavaroita internetsivustolla ja käyttämällä tässä yhteydessä merkkiä, joka on sama kuin EU-tavaramerkki, haastaa asetuksen (EY) N:o 207/2009(2) 97 artiklan 5 kohdan nojalla sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jonka alueella ne elinkeinonharjoittajat ja kuluttajat, joille kyseinen internetsivusto on kohdennettu, ovat.

2.        Ehdotan unionin tuomioistuimelle lähinnä keskitien ratkaisua, joka vastaa asetuksella N:o 207/2009 perustetun Euroopan unionin tavaramerkkijärjestelmän ominaispiirteiden asettamiin haasteisiin ja jota on mukautettu sähköisen kaupankäynnin erityispiirteisiin. Tarkemmin ottaen katson tarkasteluni johdosta, että sillä perusteella, että internetsivusto on kohdennettu erityisesti jonkin jäsenvaltioin kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille, voidaan todeta EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten toimivalta kyseisen asetuksen 97 artiklan 5 kohdan nojalla.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

3.        Ennakkoratkaisupyynnössään kansallinen tuomioistuin vetoaa yhtäältä asetuksen N:o 207/2009, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2015/2424,(3) säännöksiin ja toisaalta asetuksen (EU) N:o 1215/2012,(4) jolla on korvattu asetus (EY) N:o 44/2001,(5) säännöksiin.

4.        Pääasian valittajat nostivat loukkauskanteensa 15.10.2015. Vaikka asetuksen N:o 1215/2012 säännöksiä on sovellettu 10.1.2015 alkaen, asetuksen N:o 2015/2424 säännöksiä on sovellettu lähtökohtaisesti vasta 1.10.2017 alkaen. Näin ollen tukeudun tässä ratkaisuehdotuksessa asetusten N:o 207/2009 ja 1215/2012 säännöksiin. Lisäksi viimeksi mainitun asetuksen 80 artiklasta ilmenee, että kaikkia asetuksen N:o 207/2009 viittauksia asetukseen N:o 44/2001 pidetään viittauksina asetukseen 1215/2012.

5.        Asetuksen N:o 207/2009 94 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, [EU-tavaramerkkiä] koskeviin menettelyihin ja [EU-tavaramerkkiä] koskeviin hakemuksiin sekä [EU-tavaramerkkien] tai kansallisten tavaramerkkien perusteella käytäviin, samanaikaisia tai toisiaan seuraavia kanteita koskeviin menettelyihin sovelletaan asetusta [N:o 1215/2012].

2.      Jäljempänä 96 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista johtuvien menettelyjen osalta:

a)      ei sovelleta asetuksen [N:o 1215/2012 4 artiklaa, 6 artiklaa, 7 artiklan 1–3 ja 5 kohtaa ja 31 artiklaa];”

6.        Kyseisen asetuksen 95 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot nimeävät alueellaan mahdollisimman rajoitetun määrän kansallisia ensimmäisen ja toisen oikeusasteen tuomioistuimia, jäljempänä ’[EU-tavaramerkkejä] käsittelevät tuomioistuimet’, joiden tehtävänä on hoitaa niille tällä asetuksella osoitetut tehtävät.”

7.        Kyseisen asetuksen 96 artiklassa säädetään seuraavaa:

”[EU-tavaramerkkejä] käsittelevillä tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta:

a)      kaikissa loukkauskanteissa ja – jos kansallinen laki ne sallii – [EU-tavaramerkin] loukkauksen uhkaa koskevissa kanteissa;

– –”

8.        Saman asetuksen 97 artiklan 1 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jollei tämän asetuksen säännöksistä sekä 94 artiklan nojalla sovellettavista asetuksen [N:o 1215/2012] säännöksistä muuta johdu, 96 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista johtuvat menettelyt käydään sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka tai, jos tällä ei ole kotipaikkaa jossakin jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä on liike.

– –”

5.      Edellä 96 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista johtuvat menettelyt, lukuun ottamatta vahvistuskanteita, jotka koskevat sitä, että [EU-tavaramerkin] loukkausta ei ole tapahtunut, voidaan myös käydä sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella loukkaustoimi on tapahtunut tai [uhkaa tapahtua] – –.”

9.        Asetuksen N:o 207/2009 98 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      ”[EU-tavaramerkkejä] käsittelevä tuomioistuin, jonka toimivalta perustuu 97 artiklan 1–4 kohtaan, on toimivaltainen tekemään ratkaisun:

a)      jäsenvaltion alueella tapahtuneen loukkaustoimen tai uhanneen loukkaustoimen osalta;

– –

2.      [EU-tavaramerkkejä] käsittelevä tuomioistuin, jonka toimivalta perustuu 97 artiklan 5 kohtaan, on toimivaltainen tekemään ratkaisun ainoastaan sen jäsenvaltion alueella tapahtuneen loukkaustoimen tai uhanneen loukkaustoimen osalta, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee.”

III  Pääasian tosiseikat

10.      AMS Neve Ltd on Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunut yhtiö, joka valmistaa ja myy audiolaitteita. Mark Crabtree on AMS Neven johtaja. Crabtree ja niin ikään Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunut Barnett Waddingham Trustees (jäljempänä BW Trustees) ovat yhdessä EU-tavaramerkin ja kahden Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröidyn kansallisen tavaramerkin haltijoita. Nämä kolme tavaramerkkiä on lisensoitu yksinoikeudella AMS Nevelle.

11.      Heritage Audio SL on Espanjaan sijoittautunut yhtiö, joka myy audiolaitteita. Pedro Rodríguez Arribas asuu Espanjassa ja on Heritage Audion ainoa johtaja.

12.      AMS Neve, BW Trustees ja Crabtree (jäljempänä pääasian valittajat) nostivat Heritage Audiota ja Rodríguez Arribasia (jäljempänä pääasian vastapuolet) vastaan Intellectual Property and Enterprise Courtissa (Yhdistyneen kuningaskunnan immateriaali- ja markkinaoikeustuomioistuin, jäljempänä IPEC) EU-tavaramerkin ja kahden Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröidyn kansallisen tavaramerkin loukkaamista koskevat kanteet.

13.      Tässä menettelyssä pääasian valittajat moittivat vastapuolia siitä, että ne olivat tarjonneet Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuluttajille myytäviksi AMS Neven tuotteiden jäljitelmiä, joiden tavaramerkit olivat samoja tai samankaltaisia kuin EU-tavaramerkki ja kyseessä olevat kansalliset tavaramerkit tai joissa viitattiin tällaisiin tavaramerkkeihin. Pääasian valittajat vetosivat tältä osin Heritage Audion verkkosivuston sekä sen Facebook-sivun ja Twitter-tilin sisältöön, Heritage Audion Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvalle yksityishenkilölle lähettämään laskuun, Heritage Audion ja erään Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan liikkeen mahdollisista audiolaitetoimituksista käymään sähköpostikirjeenvaihtoon sekä pääasian valittajia edustavan asianajan ja pääasian vastapuolten tuotteiden jakelijana Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivan SX Pron edustajan väliseen keskusteluun.

14.      Pääasian valittajat ovat esittäneet Heritage Audion verkkosivustosta näyttökuvia myytäviksi tarjotuista audiolaitteista, joiden tavaramerkki on samanlainen tai samankaltainen kuin kyseessä oleva EU-tavaramerkki. Ne ovat kiinnittäneet huomiota myös siihen, että kyseisen sivuston sisältö on kirjoitettu englanniksi ja että eräässä sen osiossa, jonka otsikko on ”Where to buy” (Mistä laitteita voi ostaa), on luettelo jakelijoista eri maissa, mukaan lukien SX Pro Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lisäksi kyseisellä sivustolla julkaistujen myyntiehtojen mukaan Heritage Audio ottaa vastaan tilauksia kaikista EU:n jäsenvaltioista.

15.      Pääasian vastapuolet ovat kiistäneet väitteen, jonka mukaan ne olisivat mainostaneet, tarjonneet myytäviksi, myyneet tai toimittaneet minkäänlaisia laitteita Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja väittäneet, että ne internetsivuston osat, joihin pääasian valittajat vetoavat, olivat vanhentuneita.

16.      Tämän jälkeen IPEC katsoi olevansa toimivaltainen tutkimaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröityjä kansallisia tavaramerkkejä koskevat kanteet. Kyseinen tuomioistuin totesi, että vaikka vastapuolten kotipaikka onkin Espanjassa, ne voitiin asetuksen N:o 1215/2012 nojalla haastaa sen paikan tuomioistuimeen, missä niiden loukkauksesta johtuva vahinko sattui, ja että kyseessä olevien kansallisten immateriaaloikeuksien osalta se paikka, jossa vahinko sattui, oli se paikka, jossa kyseiset oikeudet olivat voimassa.

17.      IPEC totesi myös, ettei sillä kuitenkaan ollut toimivaltaa tutkia EU-tavaramerkin loukkaamista koskevaa kannetta. IPEC kohdisti tarkastelunsa Heritage Audion verkkosivustoon ja asetuksen N:o 1215/2012 97 artiklan 5 kohtaan, johon pääasian kantajat olivat vedonneet, ja totesi, että ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jonka alueella pääasian vastapuolet olivat ryhtyneet toimiin tavaramerkkiä loukkaavien merkkien laittamiseksi internetsivustolleen tai päättäneet toimia niin, oli toimivalta EU-tavaramerkin loukkaamista koskevan kanteen tutkimiseen.

18.      Pääasian valittajat valittivat IPEC:n päätöksestä Court of Appealiin (England & Wales) (Civil Division) (Englannin ja Walesin ylioikeus (siviiliasioiden osasto), Yhdistynyt kuningaskunta).

IV     Ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

19.      Tässä tilanteessa Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Tilanteessa, jossa yritys on sijoittautunut jäsenvaltioon A, jossa on sen kotipaikka, ja ryhtynyt kyseisen jäsenvaltion alueella mainostamaan ja tarjoamaan myytäväksi tavaroita internetsivustolla, joka on suunnattu elinkeinonharjoittajille ja kuluttajille jäsenvaltiossa B, ja käyttää tässä yhteydessä merkkiä, joka on sama kuin EU-tavaramerkki,

i)      onko EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin jäsenvaltiossa B toimivaltainen tutkimaan kanteen, jossa on kyse EU-tavaramerkin loukkauksesta siten, että tavaroita mainostetaan ja tarjotaan myytäväksi kyseisen jäsenvaltion alueella?

ii)      jos ei ole, mitkä muut perusteet tämän EU-tavaramerkkejä käsittelevän tuomioistuimen on otettava huomioon ratkaistessaan, onko se toimivaltainen tutkimaan tällaisen kanteen?

iii)      mikäli kysymykseen ii annetussa vastauksessa edellytetään, että EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin selvittää, onko kyseinen yritys ryhtynyt aktiivisiin toimiin jäsenvaltiossa B, mitkä perusteet on otettava huomioon ratkaistaessa, onko yritys ryhtynyt tällaisiin toimiin?”

20.      Kirjallisia huomautuksia esittivät pääasian asianosaiset, Saksan hallitus ja Euroopan komissio. Pääasian asianosaiset ja komissio osallistuivat 17.1.2019 pidettyyn istuntoon.

V       Asian tarkastelu

21.      Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko se, että vastapuoli, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon A, jossa on sen kotipaikka, on ryhtynyt kyseisen jäsenvaltion alueella mainostamaan ja tarjoamaan myytäväksi tavaroita internetsivustolla, joka on suunnattu elinkeinonharjoittajille ja kuluttajille jäsenvaltiossa B, ja käyttää tässä yhteydessä merkkiä, joka on sama kuin EU-tavaramerkki, riittävä peruste todeta asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla jäsenvaltion B tuomioistuimet toimivaltaisiksi tutkimaan loukkauskanne. Toisella ja kolmannella kysymyksellään, jotka on esitetty siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, millä perusteilla jäsenvaltion B tuomioistuimet voidaan todeta toimivaltaisiksi edellä kuvatussa tilanteessa. Tutkin nämä kolme kysymystä yhdessä. Ensimmäistä kysymystä koskevasta tarkastelustani seuraa ilman muita varaumia, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tässä kysymyksessä mainitsemat perusteet eivät ole riittävät toimivallan toteamiseen asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla.

22.      Ennakkoratkaisukysymyksestä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma lähinnä siitä, onko IPEC soveltanut päätöksessään tiettyjä tuomiossa Coty Germany(6) ja tuomiossa Wintersteiger(7) esitettyjä toteamuksia oikein käsiteltävän asian tilanteeseen.

23.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu paikka on loukkaukseen syyllistyneen henkilön aktiivisen toiminnan paikka. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei aseta kyseenalaiseksi unionin tuomioistuimen tuomiossa Coty Germany(8) esittämiä toteamuksia eikä sitä, että niitä voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa. Sitä vastoin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kuten muun muassa tuomiosta Pammer ja Pammer ja Hotel Alpenhof(9) ja tuomiosta L’Oréal ym.(10) ilmenee, tuotteiden tarjoaminen myytäväksi käyttäen EU-tavaramerkin kanssa samanlaista tai samankaltaista tavaramerkkiä sellaisella internetsivustolla, joka on suunnattu jonkin jäsenvaltion kuluttajille, vastaa asetuksen N:o 207/2009 9 artiklassa tarkoitettua tämän tavaramerkin käyttöä kyseisessä jäsenvaltiossa ja sen 97 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua aktiivista toimintaa sen alueella.

24.      Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) on todennut äskettäin annetussa tuomiossa,(11) että tulkintaa, jonka unionin tuomioistuin esitti asetuksesta (EY) N:o 864/2007(12) tuomiossa Nintendo,(13) voidaan soveltaa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma myös siitä, voidaanko kyseisessä tuomiossa esitettyjä toteamuksia soveltaa pääasian tosiseikkoihin.

25.      Asianosaisten välinen keskustelu keskittyy edellä mainituissa tuomioissa esitettyjen toteamusten soveltamiseen käsiteltävän asian tosiseikkoihin. Pääasian valittajat ja Saksan hallitus katsovat, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi, kun taas pääasian vastapuolet ja komissio, jotka puoltavat asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan tulkitsemista tuomion Nintendo(14) ja tuomion Wintersteiger(15) valossa, katsovat, että jonkin jäsenvaltion elinkeinonharjoittajiin ja kuluttajiin internetsivustolla kohdistettu mainonta ja myyntitarjoukset eivät itsessään ole peruste tämän jäsenvaltion tuomioistuinten toimivallan toteamiselle asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla.

26.      Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilykset ja asianosaisten lausumat, aloitan tarkasteluni esittämällä yleisiä huomioita asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdasta ja sen sanamuodon mukaisesta, systemaattisesta ja teleologisesta tulkinnasta. Seuraavaksi vastaan näiden yleisten seikkojen perusteella siihen, onko kyseisen säännöksen tulkinnassa noudatettava tuomiota Nintendo.(16) Sen jälkeen vastaan vastaavaan kysymykseen tuomion Wintersteiger(17) osalta. Koska näihin kahteen kysymykseen on vastattava kieltävästi, ehdotan lopuksi asetuksen 97 artiklan 5 kohdassa säädetyn liittymäkohdan tulkitsemista tälle asetukselle ominaisella tavalla.

A       Yleisiä huomioita

1.     Asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan merkitys saman asetuksen toimivaltasääntöjen järjestelmässä

27.      EU-tavaramerkkejä koskevissa asioissa voidaan nostaa useita erityyppisiä kanteita, kuten muun muassa asetuksen N:o 207/2009 96 artiklasta ilmenee. Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee kuitenkin ainoastaan loukkauskanteita, joissa tavaramerkin haltija vaatii tuomitsemaan kolmannen siitä, että se on ilman tämän suostumusta käyttänyt liike-elämässä merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin sen tavaramerkki, tavaroissa tai palveluissa, jotka ovat samanlaisia tai samankaltaisia kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity.

28.      Asetuksen N:o 207/2009 toimivaltasäännöistä ilmenee loukkauskanteiden osalta, että unionin lainsäätäjä on päättänyt osittain poiketa asetuksen N:o 1215/2012 toimivaltasäännöistä, joita kuitenkin sovelletaan täysimääräisesti, kun on kyse kansallisia tavaramerkkejä koskevista kanteista.

29.      Näin menetellessään unionin lainsäätäjä on säätänyt asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 1–3 kohdassa sarjan liittymäkohtia, joista ensimmäinen on vastaajan kotipaikka unionissa ja toinen vastaajan liike unionissa. Jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa eikä liikettä unionin alueella, asetuksessa N:o 207/2009 säädetään forum actoris -toimivaltaperusteesta, joten tämän sarjan kolmas ja neljäs liittymäkohta ovat vastaavasti kantajan kotipaikka unionin alueella ja tämän samalla alueella sijaitseva liike. Viimeisenä keinona loukkauskanteet on nostettava Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) kotipaikan tuomioistuimissa.(18)

30.      Vaikka siis tavaramerkin haltija tai yritys, jonka väitetään syyllistyneen loukkaukseen, eivät ole sijoittautuneet unionin alueelle, loukkaukseen syyllistynyt voidaan haastaa jäsenvaltion tuomioistuimiin asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 1–3 kohdan nojalla edellyttäen tietenkin, että tätä asetusta sovelletaan ja että syytösten perusteena olevat tosiseikat merkitsevät mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa loukkausta.

31.      Asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla loukkauskanne voidaan nostaa myös sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella loukkaustoimi on tapahtunut tai uhkaa tapahtua. Tässä säännöksessä säädetään siten loukkaustoimen tapahtumapaikkaa koskevan liittymäkohdan avulla vaihtoehtoinen toimivaltaperuste loukkauskanteiden osalta. Vahvistuskanteet, jotka koskevat sitä, ettei loukkausta ole tapahtunut, eivät kuitenkaan kuulu mainitun säännöksen soveltamisalaan.

32.      Lisäksi asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 1–4 kohdassa säädetyistä toimivaltasäännöistä poiketen saman asetuksen 97 artiklan 5 kohdassa säädetyssä toimivaltasäännössä säädetään – kuten kyseisen asetuksen 98 artiklan 2 kohdasta ilmenee – toimivalta tehdä ratkaisu ainoastaan sen jäsenvaltion alueella tapahtuneen loukkaustoimen tai uhanneen loukkaustoimen osalta, jossa tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, sijaitsee.

2.     Asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan sanamuodon mukainen tulkinta

33.      Kuten asianosaisten välisestä keskustelusta ilmenee, asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella voidaan ainoastaan todeta, että kyseisessä säännöksessä säädetty liittymäkohta eli loukkaustoimen tapahtumapaikka on yhteydessä loukkaukseen syyllistyneen yrityksen aktiiviseen toimintaan. Tämän säännöksen sanamuodosta ilmeneekin, että siinä annetaan toimivalta sen jäsenvaltion EU-tavaramerkkejä käsitteleville tuomioistuimille, jonka alueella vastaaja on syyllistynyt väitettyyn lainvastaiseen toimeen.

34.      Tämän päätelmän unionin tuomioistuin on tehnyt tuomiossa Coty Germany.(19) Muistutan unionin tuomioistuimen katsoneen tässä tuomiossa, että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa unionin lainsäätäjä on halunnut poiketa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa säädetystä toimivaltasäännöstä, jolla annetaan tuomion Bier mukaisesti(20) toimivalta samanaikaisesti sen paikan tuomioistuimille, jossa kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut (saksankielisessä oikeuskirjallisuudessa ”Handlungsort”), ja vahingon ilmenemispaikan (saksankielisessä oikeuskirjallisuudessa ”Erfolgsort”) tuomioistuimille. Näin ollen unionin tuomioistuin on todennut, että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa liittymäkohdaksi säädetyllä paikalla, jossa loukkaustoimi on tapahtunut, ei tarkoiteta sen jäsenvaltion aluetta, jossa väitetyn loukkauksen vaikutukset ilmenevät, vaan sen jäsenvaltion aluetta, jolla mainitun loukkauksen aiheuttanut tapahtuma on sattunut tai uhkaa sattua.(21)

35.      Asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella ei myöskään voida ratkaista kysymystä loukkaustoimen tapahtumapaikan sijainnista, jos kyseinen toimi on tapahtunut internetsivustolla. Näin ollen ennakkoratkaisukysymykset on analysoitava muita tulkintatapoja käyttäen.(22)

3.     Systemaattinen ja teleologinen tulkinta

36.      On aluksi huomattava, että siltä osin kuin asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohta koskee aluetta, jolla loukkaustoimi on tapahtunut tai uhkaa tapahtua, tämän säännöksen sanamuoto vastaa saman asetuksen 98 artiklan 2 kohdan, joka koskee loukkaustoimia, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua jäsenvaltion alueella, sanamuotoa. Näissä säännöksissä yhdessä luettuina annetaan sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jonka alueella loukkaustoimi on tapahtunut tai uhkaa tapahtua, toimivalta, joka on rajoitettu sen jäsenvaltion alueeseen, jossa tuomioistuimet sijaitsevat.(23)

37.      Asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan ja 98 artiklan 2 kohdan välisen yhteenliitynnän takia on ilmeistä, että näitä säännöksiä on tulkittava yhdenmukaisesti ainakin siinä määrin kuin ne koskevat loukkaustoimia, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua.

38.      Tosin asetuksen N:o 207/2009 98 artiklan 2 kohta ei koske kysymystä niiden tuomioistuinten nimeämisestä, joilla on toimivalta ratkaista loukkauskanteita. Kyseisessä säännöksessä nimittäin määritetään mainitun asetuksen 97 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen, EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten toimivallan alueellinen ulottuvuus.(24) Asetuksen N:o 207/2009 98 artiklan 2 kohta koskee kuitenkin sen 97 artiklan 5 kohdan tavoin samoja toimia, jotka ovat tapahtuneet (tai uhkaavat tapahtua) samassa paikassa.

39.      Seuraavaksi on huomattava, että myös asetuksen N:o 207/2009 98 artiklan 1 kohdan a alakohta, jossa viitataan kyseisen asetuksen 97 artiklan 1–4 kohtaan, liittyy loukkaustoimiin, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua. Näistä säännöksistä yhdessä tarkasteltuina ilmenee, että kun asiaa käsittelevä tuomioistuin lausuu EU-tavaramerkkejä käsittelevän tuomioistuimen ominaisuudessa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 1–4 kohdan nojalla nostetusta kanteesta, kyseinen tuomioistuin on asetuksen 98 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivaltainen tutkimaan jäsenvaltion alueella tapahtuneen loukkaustoimen tai uhanneen loukkaustoimen.(25)

40.      Mikään ei viittaa siihen, että asetuksen N:o 207/2009 98 artiklan 2 kohtaan sisältyvä viittaus tapahtuneeseen tai uhanneeseen loukkaustoimeen olisi ymmärrettävä eri tavalla kuin kyseisen asetuksen 98 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, luettuna yhdessä saman asetuksen 97 artiklan 5 kohdan kanssa, sisältyvä viittaus.

41.      Ainoa ero näiden edellä mainittuihin säännöksiin sisältyvien viittausten käytössä liittyy siihen, että asetuksen N:o 207/2009 98 artiklan 1 kohdan a alakohta koskee minkä tahansa jäsenvaltion, toisin sanoen unionin, alueella tapahtuneita (tai uhanneita) loukkaustoimia, kun taas kyseisen asetuksen 98 artiklan 2 kohta koskee sen jäsenvaltion alueella tapahtuneita (tai uhanneita) loukkaustoimia, jonka tuomioistuimessa kanne nostettiin mainitun asetuksen 97 artiklan 5 kohdan perusteella. Tämä ei kuitenkaan johdu loukkaustoimen tapahtumapaikan määrittämiseen vaan asianomaisten tuomioistuinten toimivallan ulottuvuuteen liittyvistä eroista. Kyse on edelleen luonteeltaan samankaltaisista toimista, joiden tapahtumapaikka on arvioitava samalla tavalla.

4.     Alustavat toteamukset

42.      Edellä esitetystä seuraa ensinnäkin, että näiden toimien tapahtumapaikka on määritettävä samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyse asetuksen N:o 207/2009 98 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä saman asetuksen 97 artiklan 5 kohdan kanssa, vai mainitun asetuksen 98 artiklan 1 kohdan a alakohdasta.

43.      Toiseksi asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 1–4 kohdassa annetaan tuomioistuimille yleinen toimivalta, joka ulottuu unionin alueella tapahtuneisiin tai uhkaaviin loukkaustoimiin. Jos siis loukkaustoimi tapahtuu unionin ulkopuolella, EU-tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet eivät voi, kun otetaan huomioon niiden yleisen toimivallan rajat, lausua tästä loukkaustoimesta. Tämä rajoitus perustuu asetuksen N:o 207/2009 98 artiklan 1 kohtaan.(26)

44.      Kolmanneksi EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten yleisen toimivallan rajat on otettava huomioon tulkittaessa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaa. Kyseisen asetuksen 98 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan näiden tuomioistuinten yleisen toimivallan ulottuvuus on määritettävä loukkaustoimien sijainnin avulla. Asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla toimivaltaiset tuomioistuimet määritetään vastaavan arviointiperusteen eli loukkaustoimen tapahtumapaikkaa koskevan liittymäkohdan avulla. Asetuksen N:o 207/2009 98 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 97 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen toimien tapahtumapaikkojen määrittäminen suoritetaan samalla tavalla. Näin ollen asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta loukkaustoimen tapahtumapaikkaa koskevasta liittymäkohdasta esitetty tulkinta voi vaikuttaa EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten yleisen toimivallan ulottuvuuteen.

B       Tuomio Nintendo ja tuomio Wintersteiger

45.      Siltä osin kuin on kyse asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun loukkaustoimen tapahtumapaikan määrittämisestä nyt käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa pääasian vastapuolet ja komissio ehdottavat sen päätelmän noudattamista, jonka unionin tuomioistuin teki tuomiossa Nintendo(27) asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdan osalta.

46.      Lisäksi kyseiset osapuolet katsovat, että tulkittaessa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaa on noudatettava myös päätelmää, jonka unionin tuomioistuin teki tuomiossa Wintersteiger(28) asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan ja paikkaan, jossa kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut (”Handlungsort”), perustuvan toimivallan osalta.

47.      Mielestäni nämä ehdotukset ovat kiistanalaisia ainakin kolmessa suhteessa: ensinnäkin suhteessa siihen, miten ne vaikuttavat EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten yleisen toimivallan ulottuvuuteen, toiseksi suhteessa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa säädetyn liittymäkohdan vaihtoehtoisuuteen, ja kolmanneksi suhteessa siihen seikkaan, että tälle asetukselle ominainen liittymäkohta on itsenäinen asetusten N:o 864/2007 ja 1215/2012 mukaisiin liittymäkohtiin nähden.

1.     Vaikutukset yleisen toimivallan ulottuvuuteen

48.      Muistutan, että tuomiossa Nintendo(29) unionin tuomioistuin on katsonut, että asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että käsitteellä ”maa, jossa oikeutta loukkaava teko tehtiin”, tarkoitetaan maata, jossa vahingon aiheuttanut tapahtuma on sattunut. Unionin tuomioistuin on seuraavaksi katsonut, että siltä osin kuin on kyse toimesta, jolla toimija, joka käyttää hyväkseen sähköistä kaupankäyntiä tarjoamalla myyntiin useissa jäsenvaltioissa oleville kuluttajille suunnatulla internetsivustollaan yhteisömalleista johtuvia oikeuksia loukkaavia tuotteita, on se paikka, jossa vahingon aiheuttanut tapahtuma on asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla sattunut, siten paikka, jossa tämä toimija on käynnistänyt myyntitarjouksen verkkoon internetsivustolleen lataamiseen johtaneen menettelyn.(30)

49.      Lisäksi unionin tuomioistuin on tuomiossa Wintersteiger(31) katsonut, että riita-asia, joka koskee sitä, että jäsenvaltiossa rekisteröityä tavaramerkkiä on loukattu sillä perusteella, että mainostaja on käyttänyt kyseisen tavaramerkin kanssa identtistä avainsanaa hakukoneen internetsivustolla, jolla käytetään toisen jäsenvaltion maantieteellistä aluetunnusta, voidaan saattaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla tuomioistuimen käsiteltäväksi siinä jäsenvaltiossa, jossa kyseinen tavaramerkki on rekisteröity (toimivalta perustuu vahingon ilmenemispaikkaan, ”Erfolgsort”), tai siinä jäsenvaltiossa, jossa mainoksen esittämiseen johtavan menettelyn käynnistämisestä on päätetty (toimivalta perustuu paikkaan, jossa kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, ”Handlungsort”), edellyttäen, että kyseessä on tietty ja tunnistettavissa oleva paikka.

50.      Tältä osin on otettava huomioon se, että käsiteltävään asiaan liittyvistä erityisistä olosuhteista riippumatta tulkinnalla, joka käsiteltävässä asiassa on esitetty asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdasta, on epäilemättä merkittävä vaikutus käytäntöön, jota EU-tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet noudattavat soveltaessaan tätä asetusta muihin tilanteisiin. Kun otetaan huomioon, että tässä asetuksessa säädettyjä toimivaltasääntöjä sovelletaan siinäkin tapauksessa, että tavaramerkin haltija ja sen loukkaamiseen syyllistynyt osapuoli eivät ole sijoittautuneet jäsenvaltioiden alueelle, mainittua säännöstä tulkittaessa on otettava huomioon myös tilanteet, joissa EU-tavaramerkkejä loukataan kolmansissa valtioissa.

51.      Jos unionin tuomioistuin päättäisi, että kahdessa edellä mainitussa tuomiossa esitetty päätelmä pätee myös asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan yhteydessä, se tarkoittaisi, että oletetussa tilanteessa, jossa kolmas, joka käyttää internetissä unionissa oleville kuluttajille suunnatussa myyntitarjouksessa tai mainonnassa samaa tai samankaltaista merkkiä kuin unionissa rekisteröity tavaramerkki, on sijoittautunut kolmanteen valtioon tai tämän kolmannen käyttämän internetsivuston palvelin sijaitsee tällaisessa valtiossa, asetuksen N:o 207/2009 toimivaltasääntöjä sovellettaessa loukkaustoimi olisi tapahtunut unionin alueen ulkopuolella.

52.      Paitsi että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tuomioistuimet eivät nimittäin olisi toimivaltaisia antamaan ratkaisua loukkaustoimesta, myöskään kyseisen asetuksen 97 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut tuomioistuimet eivät voisi lausua mainitusta toimesta. Muistutan, että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettujen EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten yleinen toimivalta kattaa loukkaustoimet, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua jäsenvaltioiden alueella. Näin ollen jäljempänä kuvatussa tilanteessa myöskään sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa EUIPO:lla on kotipaikka, eivät olisi toimivaltaisia lausumaan tällaisesta loukkauskanteesta.

53.      Tuomiosta L’Oreal ym.(32) voidaan päätellä, että tällaisessa tilanteessa sovelletaan asetusta N:o 207/2009 ja EU-tavaramerkin haltija voi vastustaa unionin alueella oleville kuluttajille internetissä suunnattua myyntitarjousta tai mainosta. Olisi ristiriitaista, että asetuksessa N:o 207/2009 annettaisiin EU-tavaramerkin haltijalle tällainen vastustamisoikeus mutta tässä asetuksessa säädettyjä toimivaltasääntöjä ei tarvittaessa voitaisi soveltaa. Tämä tulos olisi sitäkin epäjohdonmukaisempi, koska asetuksen N:o 1215/2012 toimivaltasäännöistä poiketen asetuksen N:o 207/209 toimivaltasäännöt on laadittu siten, että niitä voidaan soveltaa myös silloin, kun kantajalla ja vastaajalla ei ole kotipaikkaa unionin alueella. Tuomiosta Hummel Holding(33) nimittäin ilmenee selvästi, että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklassa taataan kaikkien tavaramerkin loukkausta koskevien oikeusriitojen käsittely unionin alueella sijaitsevassa tuomioistuimessa.

54.      Näin ollen asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan tulkinta tuomioissa Nintendo(34) ja Wintersteiger(35) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti heikentäisi kaikkien tämän asetuksen 97 artiklassa säädettyjen toimivaltasääntöjen tehokasta vaikutusta.

2.     Loukkaustoimen tapahtumapaikan vaihtoehtoinen oikeuspaikka

55.      Pidän josain määrin pätevänä pääasian valittajien ja Saksan hallituksen väitetä, kun ne katsovat, että yleisen periaatteen mukaan tuomioissa Nintendo(36) ja Wintersteiger(37) tarkoitetun loukkauksen taustalla olevan alkuperäisen toimen tapahtumapaikka on sama kuin tähän loukkaukseen syyllistyneen osapuolen kotipaikka. Näin ollen tulkinnalla, jonka mukaan asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna loukkaustoimen tapahtumapaikkana on pidettävä yksinomaan loukkauksen taustalla olevan alkuperäisen toimen tapahtumapaikkaa, ei useimmissa tapauksissa voida tarjota kantajalle vaihtoehtoista oikeuspaikkaa.

56.      Tuomiossa Bier(38) on jo selitetty, että Brysselin järjestelmän(39) mukaisen vaihtoehtoisen toimivaltasäännön, jota sovelletaan sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa, tehokkaan vaikutuksen säilyttämiseksi tätä sääntöä on tulkittava siten, että kantajalle jää todellinen valinnanmahdollisuus.

57.      Voidaan tosin väittää, että kyseisen järjestelmän toimivaltasäännöistä poiketen unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut asetuksen N:o 207/2009 toimivaltasäännöillä rajoittaa loukkauskanteita nostavien tavaramerkin haltijoiden käytettävissä olevien oikeuspaikkojen määrää.(40) Unionin lainsäätäjän vastahakoisuus usean tuomioistuimen toimivaltaa kohtaan ilmenee muun muassa asetuksen N:o 207/2009 94 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, jossa tavaramerkin loukkausta koskevissa asioissa suljetaan pois muun muassa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1–3 ja 5 kohdan soveltaminen, koska kaikkien näiden säännösten tarkoituksena on tarjota kantajalle vaihtoehtoinen oikeuspaikka. Tämä unionin lainsäätäjän lähestymistapa näkyy myös asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 1–4 kohdassa. Kyseisen asetuksen 97 artiklan 5 kohdassa säädetään kuitenkin nimenomaisesti kantajalle tarjottavasta vaihtoehtoisesta oikeuspaikasta, ja tästä syystä kyseisen säännöksen ei voida katsoa heijastavan mainittua lähestymistapaa.

58.      Lisäksi pääasian vastapuolten ja komission asetuksen N:o 2007/209 97 artiklan 5 kohdasta esittämän tulkinnan noudattaminen vähentäisi huomattavasti tämän säännöksen käytännön merkitystä.(41) Minusta vaikuttaa siltä, että yksi harvoista tavoista soveltaa tehokkaasti tätä säännöstä on tapaus, jossa vastaaja, jolla on kotipaikka unionin alueella, haastetaan sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jonka alueella sillä on toimipaikka. Asetukseen N:o 207/2009 ei sisälly asetuksen N:o 1215/2012(42) 7 artiklan 5 kohdassa säädetyn kaltaista toimivaltasääntöä, ja asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 1–3 kohdassa säädettyjen liittymäkohtien sarjan mukaan on niin, että jos vastaajalla on kotipaikka jäsenvaltion alueella, hänet on haastettava kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimiin.

3.     Loukkaustoimen tapahtumapaikkaa koskevan liittymäkohdan sui generis -luonne

59.      Katson lopuksi, että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa säädetty loukkaustoimen tapahtumapaikkaa koskeva liittymäkohta on itsenäinen asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa säädettyihin liittymäkohtiin nähden.

60.      Tuomiossa Nintendo(43) asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdasta tehdyn tulkinnan sovellettavuuden osalta ei pidä unohtaa sitä, että yhtäältä lainvalintasääntöjen ja toisaalta toimivaltasääntöjen tehtävät ovat erilaiset.

61.      Lisäksi on totta, että asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdassa säädetty lainvalintasääntö on, kuten tuomiosta Vapenik(44) voidaan päätellä ja kuten sen sanamuodosta ilmenee, asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa säädettyyn toimivaltasääntöön nähden täydentävä. Tuomiosta Kainz(45) kuitenkin ilmenee, että unionin kansainvälisen yksityisoikeuden säädöksissä olevien käsitteiden yhdenmukainen tulkinta ei saa johtaa siihen, että kyseisten säädösten sääntöjä tulkitaan tavalla, joka ei ole yhteensopiva niiden järjestelmän ja tavoitteiden kanssa.(46) Kuten edellä esittämistäni toteamuksista kuitenkin ilmenee, asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan tulkitseminen tuomion Nintendo(47) valossa heikentäisi kyseisen säännöksen tehokasta vaikutusta.

62.      Nämä toteamukset pätevät myös siltä osin kuin on kyse siitä, voidaanko tuomiossa Wintersteiger(48) tehtyä päätelmää, sikäli kuin se koskee sen paikan, jossa kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, määrittämistä sovellettaessa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa, soveltaa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaan.

63.      Lisäksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että asetuksessa N:o 207/2009 säädetyillä toimivaltasäännöillä unionin lainsäätäjä on halunnut poiketa asetuksessa N:o 1215/2012 säädetyistä toimivaltasäännöistä(49) muun muassa siksi, että näissä asetuksissa säädettyjen toimivaltasääntöjen tavoitteet eivät ole samat.(50)

64.      Tuomiosta Leno Merken(51) voidaan lopuksi päätellä, että kun kansallisiin tavaramerkkeihin liittyvää oikeuskäytäntöä sovelletaan analogisesti EU-tavaramerkkeihin, on otettava huomioon erot, jotka ilmenevät näihin kahdentyyppisiin tavaramerkkeihin liittyvien säännösten sanamuodosta.

65.      Huomautan tältä osin, että laadittaessa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaa ja sitä edeltänyttä asetuksen N:o 40/94 93 artiklan 5 kohtaa unionin lainsäätäjä ei ole käyttänyt käsitettä ”paikkakunta, missä vahingon aiheuttanut teko sattui”, jolla on tuomion Bier(52) antamisesta lähtien ollut vakiintunut merkitys unionin kansainvälisessä yksityisoikeudessa. Tästä syystä asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaa tulkittaessa ei voida pelkästään katsoa, että kyseisellä säännöksellä annetaan toimivalta niille tuomioistuimille, jotka asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla olisivat toimivaltaisia sen paikan, jossa kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, perusteella.

4.     Välipäätelmät

66.      Kerratakseni tarkasteluni tämän osan totean olevani EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten toimivallan ulottuvuuteen liittyvien seikkojen perusteella sitä mieltä, että on hylättävä asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan tulkinta, jonka mukaan sellaisen toimen osalta, jolla vastaaja käyttää hyväkseen sähköistä kaupankäyntiä tarjoamalla myyntiin tuotteita jossakin jäsenvaltiossa oleville kuluttajille suunnatulla internetsivustollaan loukaten EU-tavaramerkin haltijan oikeuksia, se paikka, jossa loukkaustoimi on kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla tapahtunut, on yksinomaan paikka, jossa tämä toimija on käynnistänyt menettelyn, joka johti myyntitarjouksen lataamiseen sen omalle sivustolle. Tätä toteamusta tukevat asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa säädetyn liittymäkohdan vaihtoehtoisuutta ja itsenäisyyttä koskevat periaatteet.

67.      Sen vuoksi on nyt määritettävä perusteet, joiden on käytännössä täytyttävä jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaisuuden toteamiseksi asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla.

C       Asetuksen N:o 207/2009 mukainen räätälöity ratkaisu

1.     Usean tuomioistuimen toimivaltaisuutta koskeva vaara

68.      Onko sen jälkeen, kun on hylätty asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan tulkinta, jonka mukaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa loukkaustoimen tapahtumapaikka sijaitsee yksinomaan paikassa, jossa myyntitarjouksen verkkoon lataamiseen johtanut menettely on käynnistetty, katsottava, että mahdollisuus tutustua internetsivustoon jäsenvaltion alueelta käsin on riittävä peruste todeta kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimet toimivaltaisiksi?

69.      Oikeuskäytäntö, joka koskee toimivaltaisten tuomioistuinten määrittämistä immateriaalioikeuksien – mukaan lukien kansalliset tavaramerkit – loukkauksia koskevissa asioissa, voi ensi arviolta puoltaa myöntävää vastausta. Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että vahingon ilmenemispaikkaan perustuvan toimivallan osalta asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa ei vaadita, että tällaisten loukkauksien yhteydessä kyseessä oleva internetsivu olisi ”suunnattu” asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltioon.(53)

70.      Internet on kuitenkin luonteeltaan maailmanlaajuinen ja on läsnä kaikkialla.(54) Jos katsottaisiin, että mahdollisuus tutustua internetsivustoon jonkin jäsenvaltion alueelta käsin on riittävä peruste antaa toimivalta kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimille, se johtaisi toimivaltaisten tuomioistuinten määrän huomattavaan lisääntymiseen EU-tavaramerkkien loukkauksia koskevissa asioissa.(55)

71.      Kuten julkisasiamies Jääskinen on huomauttanut ratkaisuehdotuksessaan Coty Germany,(56) yksi asetuksen N:o 207/2009 tavoitteista on torjua edullisimman oikeuspaikan etsiminen (forum shopping) eli menettely, johon EU-tavaramerkkien haltijat voivat turvautua, jos toimivaltasäännöt eivät ole esteenä sille.

72.      Tämä tavoite huomioon ottaen on pantava merkille, että tietyt markkinatoimijat syyllistyvät tavaramerkkihäirintään (trademark bullying). Kyseinen menettely tarkoittaa muiden talouden toimijoiden häirintää ja pelottelua siten, että tavaramerkin käyttö ylittää käytön, joka järkevän tulkinnan mukaan johtuu tavaramerkin antaman suojan laajuudesta. Usean tuomioistuimen toimivaltaisuus voisi edistää tällaista käytäntöä ja pahentaa sen haittavaikutuksia mahdollisiin vastaajiin nähden. Tämä pitää paikkansa sitäkin suuremmalla syyllä siksi, että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa ei noudateta periaatetta, jonka mukaan kantaja noudattaa vastaajan oikeuspaikkaa (actor sequitur forum rei), ja että vastaajan on lähtökohtaisesti vaikeampi puolustautua muissa kuin kotimaansa tuomioistuimissa.

73.      On lopultakin totta, kuten pääasian valittajat ja Saksan hallitus huomauttavat, että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan sen tulkinnan hylkääminen, jonka mukaan mahdollisuus tutustua internetsivustoon jäsenvaltion alueelta käsin on riittävä peruste todeta kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimet toimivaltaisiksi, johtaa tilanteeseen, jossa kansallisiin tavaramerkkeihin ja EU-tavaramerkkeihin liittyviä loukkaustoimia ei voida saattaa yhdenmukaisesti sen jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi, jonka kuluttajilla on mahdollisuus tutustua kyseiseen internetsivustoon.

74.      Tämän ratkaisuehdotuksen 63–65 kohdassa esitetyt seikat kuitenkin puhuvat sitä vastaan, että immateriaalioikeuksien loukkaamista koskevaa oikeuskäytäntöä voitaisiin soveltaa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaan.

75.      Tutustumisoikeutta koskevan perusteen hyväksyminen asetusta N:o 1215/2012 sovellettaessa ei myöskään – poiketen sen vaikutuksista asetukseen N:o 207/2009 – aiheuta vaaraa usean tuomioistuimen toimivaltaisuudesta. Tarkemmin ottaen kansallisiin tavaramerkkeihin liittyvien loukkaustoimien osalta unionin tuomioistuin on tuomiossa Wintersteiger(57) katsonut, että asetuksen N:o 1215/2012 tavoitteet puoltavat toimivallan myöntämistä vahingon ilmenemisen perusteella sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa kyseistä oikeutta suojataan. Näin ollen se, että kyseessä on kansallinen tavaramerkki, rajoittaa asetuksen N:o 1215/2012 nojalla käytettävissä olevien oikeuspaikkojen määrää.(58) EU-tavaramerkeillä on kuitenkin yhdenmukainen suoja, ja ne tuottavat oikeusvaikutuksia koko unionissa.

76.      Edellä esitetyn perusteella katson, että paikka, josta käsin sivustoon on mahdollista tutustua, ei ole riittävä peruste todeta kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimia toimivaltaisiksi asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla.

77.      Koska siis immateriaalioikeuksien loukkauksia koskevasta oikeuskäytännöstä, joka liittyy muihin unionin kansainvälisen yksityisoikeuden säädöksiin, tehtyjen tulkintojen tulokset ovat epätyydyttäviä, ehdotan asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun loukkaustoimen tapahtumapaikkaa koskevan liittymäkohdan tulkitsemista kyseiselle asetukselle ominaisella tavalla.

2.     Noudatettava tulkintalinja

78.      Tulkittaessa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaa käsiteltävän asian olosuhteisiin nähden on otettava huomioon se, että tämän tulkinnan tuloksen avulla on voitava varmistaa kyseisen säännöksen tehokas vaikutus kulloisenkin riita-asian olosuhteista riippumatta.

79.      Lisäksi asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan, luettuna yhdessä tämän asetuksen 98 artiklan 2 kohdan kanssa, ja mainitun asetuksen 98 artiklan 1 kohdan a alakohdan päällekkäisyyden vuoksi – kaikki nämä säännökset liittyvät loukkaustoimen tapahtumapaikkaan – tämän ensiksi mainitun säännöksen tulkinnalla on varmistettava myös muiden saman asetuksen 97 artiklassa säädettyjen toimivaltasääntöjen tehokas vaikutus.

80.      Jotta asetuksen N:o 207/2009 97 artikla voisi säilyttää tehokkaan vaikutuksensa ja sillä voitaisiin taata kaikkien tavaramerkin loukkausta koskevien oikeusriitojen käsittely unionin alueella sijaitsevassa tuomioistuimessa, loukkaustoimen tapahtumapaikkaa koskevan liittymäkohdan tulkinnalla on pyrittävä varmistamaan EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten toimivalta loukkauskanteita koskevissa asioissa silloin, kun asetuksessa N:o 207/2009 annetaan aineellisoikeudellisella tasolla tavaramerkin haltijalle oikeus vastustaa sen EU-tavaramerkkiä loukkaavia toimia.

81.      EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten yleisen toimivallan alueellinen ulottuvuus, joka määritetään sen perusteella, missä loukkaustoimet ovat tapahtuneet, ei voi olla näiden tavaramerkkien suojan alueellista ulottuvuutta ja asetuksen N:o 207/2009 soveltamisalaa suppeampi.

82.      Tältä osin totean, että tuomio L’Oréal ym.(59) koski EU-tavaramerkeistä annettujen asetusten alueellisen soveltamisalan määrittelyä.(60)

83.      Katson siten jälleen tämän tuomion perusteella, että kun toimet, joista vastaajaa moititaan, ovat mainoksia ja myyntitarjouksia internetsivustolla, EU-tavaramerkkejä käsittelevät jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia loukkaustoimen tapahtumapaikan perusteella edellyttäen, että kyseiset mainokset tai myyntitarjoukset on suunnattu kyseisen jäsenvaltion alueella oleville kuluttajille.(61)

84.      On tärkeää huomata, että tämä asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan tulkinta noudattaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan toimivallan myöntämisen on tapahduttava ennustettavuutta koskevan tavoitteen ja hyvän lainkäytön tavoitteen mukaisesti.

85.      Yhtäältä toimivallan myöntämisen ennustettavuuden osalta on otettava huomioon, että vastaajan on pystyttävä määrittämään ennalta ne tuomioistuimet, joissa se voi vedota aineellisiin oikeuksiinsa. Tavaramerkin haltija voi internetsivuston sisällön perusteella määrittää kyseisen sivuston kohdeyleisön. Samoin mahdollinen vastaaja pystyy ennakoimaan ne oikeuspaikat, joihin se voidaan mahdollisesti haastaa sen takia, että se määrää internetsivustollaan tapahtuvasta markkinoinnista ja myynnistä.

86.      Toisaalta immateriaalioikeuksien loukkauksia koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee hyvän lainkäytön tavoitteen osalta, että sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka alueella internetsivustoon voi tutustua, on objektiivisesti katsoen parhaassa asemassa arvioimaan, onko kyseisessä jäsenvaltiossa suojaa saavaa kansallista tavaramerkkiä todellakin loukattu.(62) Mielestäni tällainen tuomioistuin ei menetä tätä asemaa EU-tavaramerkkien loukkauksia koskevissa asioissa.

3.     Kohdentamisperusteet ja niiden soveltaminen käsiteltävässä asiassa

87.      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että jos toimet, joista vastaajaa moititaan, ovat mainoksia ja myyntitarjouksia internetsivustolla, kriteeri, jonka perusteella EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten toimivalta voidaan todeta asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla, on yleisö, jolle nämä mainokset ja myyntitarjoukset on suunnattu, eli asianomaisessa jäsenvaltiossa oleva yleisö.

88.      Tutkittaessa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaan perustuvaa toimivaltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa on kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivallan toteamisen kannalta ratkaisevaa se, että mainonta ja myyntitarjous on järjestetty siten, että niiden erityinen kohdeyleisö jäsenvaltiossa (tai useissa jäsenvaltioissa edellyttäen, ettei kyse ole yleisesti ottaen unionissa olevasta yleisöstä) voidaan määrittää. Lisäksi kyseisen internetsivuston sisällöstä on suoraan käytävä ilmi, että sivusto on suunnattu jonkin jäsenvaltion kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille. Sitä vastoin tällaisten toimien tapahtuessa muualla kuin internetissä asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta voidaan todeta muusta kuin siitä syystä, että internetsivusto on suunnattu kyseisen jäsenvaltion yleisölle. Näin voisi olla niiden toimenpiteiden tapauksessa, joita kyseisessä jäsenvaltiossa toteutetaan jälleenmyyntiyrityksen perustamiseksi sinne.

89.      Tutkittaessa tätä toimivaltaa loukkaustoimen tapahtumapaikan perusteella useat seikat ovat erityisen tärkeitä: se, että tarjouksessa ja mainoksissa viitataan nimenomaisesti jonkin jäsenvaltion yleisöön, että tarjous ja mainokset ovat saatavana kyseisen jäsenvaltion kansallista ylätason verkkotunnusta käyttävällä internetsivustolla, että hinnat on ilmoitettu kansallisessa valuutassa tai että tällaisella internetsivustolla näkyvissä puhelinnumeroissa on kyseisen valtion maatunnus. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä eikä täydellinen.

90.      Lisäksi sillä, että myyntitarjouksessa täsmennetään ne maantieteelliset alueet, joille myyjä on valmis lähettämään tuotteet, voi myös olla suuri merkitys tutkittaessa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaan perustuvaa toimivaltaa edellyttäen, ettei kyseessä ole koko unionia koskeva yleinen maininta. Tällaisen yleisen maininnan perusteella ei voida määrittää erityistä kohdeyleisöä tai yleisöjä. Lisäksi se, että tällaista yleistä mainintaa pidettäisiin merkityksellisenä, edellyttäisi, että sitä osapuolta vastaan, jonka väitetään syyllistyneen loukkaukseen, voidaan nostaa kanne kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä voisi saada elinkeinonharjoittajat rajoittamaan myyntialueita unionissa pienentääkseen riskiä tulla haastetuksi sellaisten jäsenvaltioiden tuomioistuimiin, joissa myyntimäärät ovat pieniä, mikä on vastoin sisämarkkinoiden tavoitteita.

91.      Kun sitä vastoin otetaan huomioon asetuksessa N:o 207/2009 säädettyjen yleistä toimivaltaa koskevien sääntöjen ja kyseisen asetuksen 97 artiklan 5 kohdassa säädettyjen toimivaltasääntöjen välinen ero, joka on kuvattu yksityiskohtaisesti tämän ratkaisuehdotuksen 41 kohdassa, voidaan sen perusteella, että myyjä on valmis lähettämään tuotteita kaikkiin jäsenvaltioihin, todeta EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten toimivalta asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 1–4 kohdan nojalla. Näkemykseni havainnollistamiseksi voin toisena esimerkkinä mainita unionin tullimaksuihin liittyviä täsmennyksiä. Vaikka tällaiset täsmennykset viittaavat siihen, että tarjous on suunnattu unionissa olevalle yleisölle, niiden perusteella ei kuitenkaan voida määrittää tämän tarjouksen erityistä kohdeyleisöä.

92.      Samasta syystä epäilen myös, voiko sillä, että internetsivusto on laadittu jollakin jäsenvaltion alueella yleisesti käytetyllä kielellä, olla itsessään ja joka tapauksessa erityistä merkitystä. On otettava huomioon yhtäältä se, että tiettyjä kieliä käytetään yleisesti useammissa jäsenvaltioissa, ja toisaalta se, että tiettyjä Euroopassa puhuttuja kieliä käytetään hyvin yleisesti myös joissakin kolmansissa valtioissa. Lisäksi internetsivusto voi olla suunnattu jossakin jäsenvaltiossa olevalle yleisölle, vaikka sivuston sisältöä ei olisikaan laadittu kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti käytetyllä kielellä. Tämä pätee erityisesti internetsivustoon, joka on suunnattu kyseisen jäsenvaltion alueella asuvalle ulkomaalaisten yhteisölle.

93.      Toimivallan tutkimista ei myöskään pidä sekoittaa kyseessä olevan asian aineelliseen tutkimiseen.(63) Toimivallan tutkiminen asetuksen N:o 207/2009 nojalla ei saisi korvata tutkimusta, jolla pyritään selvittämään, onko EU-tavaramerkkiä todella loukattu, eikä myöskään ennakoida kyseisen tutkinnan lopputulosta.

94.      Tässä yhteydessä pääasian vastapuolet väittävät, että niiden internetsivustolla näkyvien mainosten ja myyntitarjousten tietyistä osatekijöistä voidaan päätellä, etteivät kyseiset mainokset ja myyntitarjoukset olleet enää ajankohtaisia pääasiassa kyseessä olevalla ajanjaksolla.

95.      Sen arvioiminen, onko toiminta, jota voidaan pitää väitetysti lainvastaisena, vanhentunut, kuuluu kuitenkin loukkauskanteen aineelliseen tutkintaan. Antaakseni toisen samantyyppisen esimerkin, pitkän ajan kuluminen kausaaliyhteydessä olevasta tapahtumasta voi sovellettavan lain mukaan merkitä tähän tapahtumaan liittyvän kanteen mahdollista vanhentumista ja kuuluu tästä syystä myös kyseisen kanteen asiakysymyksen tutkinnan alaan. Kun näin ollen otetaan huomioon tämän ratkaisuehdotuksen 93 kohdassa esitetyt toteamukset, ei internetsivustolla näkyvien mainosten ja myyntitarjousten vanhentumista eikä pitkän ajan kulumista kausaaliyhteydessä olevasta tapahtumasta voida ottaa huomioon tutkittaessa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa, joka perustuu loukkaustoimen tapahtumapaikkaan.

96.      Edellä esitetyn tarkastelun perusteella katson, että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa yritys on sijoittautunut jäsenvaltioon A, jossa on sen kotipaikka, ja ryhtynyt kyseisen jäsenvaltion alueella mainostamaan ja tarjoamaan myytäväksi tavaroita internetsivustolla, joka on suunnattu elinkeinonharjoittajille ja kuluttajille jäsenvaltiossa B, ja käyttää tässä yhteydessä merkkiä, joka on sama kuin EU-tavaramerkki, EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin jäsenvaltiossa B on toimivaltainen tutkimaan kanteen, jossa on kyse EU-tavaramerkin loukkauksesta siten, että tavaroita mainostetaan ja tarjotaan myytäväksi kyseisen jäsenvaltion alueella, edellyttäen, että kyseinen mainonta ja myyntitarjoukset on kohdistettu erityisesti yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa olevalle yleisölle.

97.      Pääasian osalta on todettava, että mikään seikka ei viittaa siihen, että pääasian vastapuolten internetsivusto olisi erityisesti suunnattu Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevalle yleisölle, lukuun ottamatta luetteloa, joka on laadittu eri maiden – mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan – jakelijoista, jotka ovat pääasian vastapuolesta riippumattomia talouden toimijoita, ja jossa on annettu näiden posti- ja internetosoitteet. Tällaiset jakelijaan liittyvät tiedot eivät mielestäni myöskään sinänsä ole riittäviä, jotta niiden perusteella voitaisiin todeta Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten toimivalta asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla. Pääasia ei nimittäin koske tällaisen jakelijan toteuttamaa loukkaustoimea vaan pääasian vastapuolten internetsivuston kautta tapahtunutta loukkaustoimea.

98.      On kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia lausua tästä kysymyksestä arvioidessaan kyseessä olevan jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla ottaen huomioon kaikki tämän ratkaisuehdotuksen 88–95 kohdassa esitetyt arviointiperusteet.

VI     Ratkaisuehdotus

99.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa yritys on sijoittautunut jäsenvaltioon A, jossa on sen kotipaikka, ja ryhtynyt kyseisen jäsenvaltion alueella mainostamaan ja tarjoamaan myytäväksi tavaroita internetsivustolla, joka on suunnattu elinkeinonharjoittajille ja kuluttajille jäsenvaltiossa B, ja käyttää tässä yhteydessä merkkiä, joka on sama kuin EU-tavaramerkki, EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin jäsenvaltiossa B on toimivaltainen tutkimaan kanteen, jossa on kyse EU-tavaramerkin loukkauksesta siten, että tavaroita mainostetaan ja tarjotaan myytäväksi kyseisen jäsenvaltion alueella.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on lausua tästä kysymyksestä arvioidessaan kyseessä olevan jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla.


1      Alkuperäinen kieli: ranska.


2      Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EUVL 2009, L 78, s. 1).


3      Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 ja yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 muuttamisesta sekä maksuista sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle (tavaramerkit ja mallit) annetun komission asetuksen (EY) N:o 2869/95 kumoamisesta 16.12.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2015, L 341, s. 21).


4      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2012, L 351, s.1).


5      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EYVL 2001, L 12, s. 1).


6      Tuomio 5.6.2014 (C-360/12, EU:C:2014:1318).


7      Tuomio 19.4.2012 (C-523/10, EU:C:2012:220).


8      Tuomio 5.6.2014 (C-360/12, EU:C:2014:1318).


9      Tuomio 7.12.2010 (C-585/08 ja C-144/09, EU:C:2010:740).


10      Tuomio 12.7.2011 (C-324/09, EU:C:2011:474).


11      Tuomio 9.11.2017, Parfummarken (BGH IZR 164/16).


12      Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (Rooma II) (EUVL 2007, L 199, s. 40).


13      Tuomio 27.9.2017 (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724).


14      Tuomio 27.9.2017 (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724).


15      Tuomio 19.4.2012 (C-523/10, EU:C:2012:220).


16      Tuomio 27.9.2017 (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724).


17      Tuomio 19.4.2012 (C-523/10, EU:C:2012:220).


18      Lisäksi osapuolet voivat asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 4 kohdan nojalla poiketa näistä toimivaltasäännöistä keskinäisellä sopimuksella tai jos vastaaja saapuu johonkin EU-tavaramerkkejä käsittelevään tuomioistuimeen.


19      Tuomio 5.6.2014 (C-360/12, EU:C:2014:1318, 34 ja 37 kohta).


20      Tuomio 30.11.1976 (21/76, EU:C:1976:166).


21      Tuomio 5.6.2014, Coty Germany (C-360/12, EU:C:2014:1318, 34 kohta).


22      Tästä ilmenee – kuten olen jo varsin erilaisessa asiayhteydessä eli verotuksen alalla huomauttanut ratkaisuehdotuksessani Geelen (C-568/17, EU:C:2019:109, 17 ja 28 kohta) – että siltä osin kuin on kyse internetympäristöstä, tietyn tapahtuman ilmenemispaikkaan liittyvän säännöksen sanamuodon mukaisella tulkinnalla ei tietyissä tapauksissa päästä tyydyttävään lopputulokseen.


23      Tuomio 18.5.2017, Hummel Holding (C-617/15, EU:C:2017:390, 33 kohta).


24      Tavaramerkkejä koskevan toimivallan alueellisen ulottuvuuden käsitteestä ks. Larsen, T.B., ”The extent of jurisdiction under the forum delicti rule in European trademark litigation”, Journal of Private International Law, 2018, osa 14(3), s. 555. Lisäksi tässä yhteydessä on huomattava, että yhtäältä toimivaltaisten tuomioistuinten nimeämiseen ja toisaalta niiden toimivallan ulottuvuuden määrittämiseen liittyvät kysymykset on pidettävä erillään mainittujen tuomioistuinten antamien ratkaisujen alueellisiin vaikutuksiin liittyvästä kysymyksestä. Tämä erottelu ilmenee myös unionin tuomioistuimen 18.5.2017 antamassa tuomiossa Hummel Holding (C-617/15, EU:C:2017:390) esitetyistä toteamuksista. Yhtäältä unionin tuomioistuin täsmentää kyseisen tuomion 33 kohdassa, että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 5 kohdan nojalla toimivaltaisella tuomioistuimella on, kuten kyseisen asetuksen 98 artiklasta ilmenee, toimivalta, joka on rajoitettu sen jäsenvaltion alueeseen, jossa tuomioistuin sijaitsee. Toisaalta kyseisen tuomion 36 kohdassa unionin tuomioistuin katsoi, että asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan nojalla toimivaltaisten tuomioistuinten päätösten oikeusvaikutus ulottuu koko unioniin.


25      Tuomio 22.9.2016, combit Software (C-223/15, EU:C:2016:719, 24 kohta). Ks. myös tuomio 12.4.2011, DHL Express France (C-235/09, EU:C:2011:238, 37 kohta). Ks. myös Stone, P., EU Private International Law, Edward Elgar, Cheltenham - Northampton, 2014, s. 163.


26      Ks. tuomio 12.4.2011, DHL Express France (C-235/09, EU:C:2011:238, 38 kohta), jossa unionin tuomioistuin on katsonut, että tuomioistuin, jossa on nostettu kanne asetuksen N:o 40/94 säännösten, jotka vastaavat asetuksen N:o 207/2009 1–4 kohdan säännöksiä, nojalla, on toimivaltainen tutkimaan yhden tai useamman jäsenvaltion tai jopa kaikkien jäsenvaltioiden alueella jo tapahtuneet ja uhkaavat loukkaukset, ja näin ollen sen toimivalta saattaa ulottua koko unionin alueelle. Päättelen tästä, että tällainen tuomioistuin ei sitä vastoin ole toimivaltainen antamaan ratkaisua unionin ulkopuolella tapahtuneista loukkaustoimista. Ks. vastaavasti Fawcett, J.J., Torremans, P., Intellectual Property and Private International Law, Oxford University Press, Oxford, 2011, s. 415, kohta 8.31, ja Ubertazzi, B., Exclusive Jurisdiction in Intellectual Property, Mohr Siebeck, Tübingen, 2012, s. 74.


27      Tuomio 27.9.2017 (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724).


28      Tuomio 19.4.2012 (C-523/10, EU:C:2012:220).


29      Tuomio 27.9.2017 (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724, 98 kohta).


30      Tuomio 27.9.2017, Nintendo (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724, 108 kohta).


31      Tuomio 19.4.2012 (C-523/10, EU:C:2012:220).


32      Tuomio 12.7.2011 (C-324/09, EU:C:2011:474).


33      Tuomio 18.5.2017 (C-617/15, EU:C:2017:390, 33 kohta).


34      Tuomio 27.9.2017 (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724).


35      Tuomio 19.4.2012 (C-523/10, EU:C:2012:220).


36      Tuomio 27.9.2017 (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724).


37      Tuomio 19.4.2012 (C-523/10, EU:C:2012:220).


38      Tuomio 30.11.1976 (21/76, EU:C:1976:166, 20 kohta).


39      Eli asetukset N:o 215/2012 ja N:o 44/2001 ja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehty yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32).


40      Ks. vastaavasti Nuyts, A., ”Suing At the Place of Infringement: The Application of Article 5(3) of Regulation 44/2001 to IP Matter and Internet Disputes” teoksessa Nuyts, A. (toim.), International Litigation in Intellectual Property and Information Technology, Kluwer Law International, 2008, Alphen aan den Rijn, s. 116.


41      Ks. myös Rosati, E., ”International jurisdiction in online EU trade mark infringement cases: where is the place of infringement located?” European Intellectual Property Law, 2016, 38(8), s. 482.


42      Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 5 kohdassa säädetään, että ”jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa – – sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toimintaa koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka sijaitsee”. On totta, että kyseisen säännöksen tapaan asetuksen N:o 207/2009 97 artiklan 1 kohdassa käytetään liittymäkohtana ”liikettä”. Asetuksen N:o 207/2009 kyseisen säännöksen ja asetuksen N:o 1215/2012 säännöksen väliset huomattavat erot ilmenevät kuitenkin 18.5.2017 annetusta tuomiosta Hummel Holding (C-617/15, EU:C:2017:390; 26, 27 ja 40 kohta). Ks. vastaavasti Fawcett, J.J., Torremans, P., Intellectual Property and Private International Law, Oxford University Press, Oxford, 2011, s. 417, kohta 8.43.


43      Tuomio 27.9.2017 (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724).


44      Tuomio 5.12.2013 (C-508/12, EU:C:2013:790).


45      Tuomio 16.1.2014 (C-45/13, EU:C:2014:7, 20 kohta).


46      Tästä kysymyksestä ks. myös ratkaisuehdotukseni Pillar Securitisation (C-694/17, EU:C:2019:44, 39–46 kohta).


47      Tuomio 27.9.2017 (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724).


48      Tuomio 19.4.2012 (C-523/10, EU:C:2012:220).


49      Tuomio 5.6.2014, Coty Germany (C-360/12, EU:C:2014:1318, 36 kohta).


50      Tuomio 18.5.2017, Hummel Holding (C-617/15, EU:C:2017:390, 27 ja 28 kohta).


51      Ks. tuomio 19.12.2012, (C-149/11, EU:C:2012:816, 33 kohta).


52      Tuomio 30.11.1976 (21/76, EU:C:1976:166, 20 kohta).


53      Ks. tuomio 3.10.2013, Pinckney (C-170/12, EU:C:2013:635, 42 kohta) ja tuomio 22.1.2015, Hejduk (C-441/13, EU:C:2015:28, 32 kohta). Tällaista nimenomaista toteamusta ei ole esitetty 19.4.2012 annetussa tuomiossa Wintersteiger (C-523/10, EU:C:2012:220). Julkisasiamies Cruz Villalón on ratkaisuehdotuksessaan Wintersteiger (C-523/10, EU:C:2012:90, 25–31 kohta) katsonut, että kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa on arvioitava tarvittavia keinoja koskevan kriteerin perusteella. Koska unionin tuomioistuin ei ole noudattanut mainitussa ratkaisuehdotuksessa suositeltua ratkaisua, päättelen siitä, että tuomiossa Wintersteiger noudatetaan edellä mainittujen tuomioiden logiikkaa. Ks. myös Kohl, U., ”Jurisdiction in cyberspace” teoksessa Tsagourias, N., Buchan, R. (toim.), Research Handbook on International Law and Cyberspace, Cheltenham - Northampton, Edward Elgar, 2015, s. 46.


54      Toisen näkökulman saamiseksi tähän kysymykseen unionin oikeuden alueellisen soveltamisalan yhteydessä, ks. ratkaisuehdotukseni Google (linkkien poistamisen alueellinen ulottuvuus) (C-507/17, EU:C:2019:15, 47–53 kohta).


55      Ks. vastaavasti asetuksen N:o 1215/2012 yhteydessä Moura Vincente, D., ”La propriété intellectuelle en droit international privé”, Recueil des cours de l’Académie de La Haye, osa 335, 2008, s. 392.


56      C-360/12, EU:C:2013:764, 42 kohta.


57      Tuomio 19.4.2012 (C-523/10, EU:C:2012:220, 27 kohta).


58      Oikeuskirjallisuuden mukaan se, että tavaramerkki on kansallinen, ei kuitenkaan rajoita käytettävissä olevien oikeuspaikkojen määrää väliaikaisten toimenpiteiden osalta. Ks. erityisesti van Calster, G., European Private International Law, Hart Publishing, Oxford - Portland, 2016, s. 153.


59      Ks. tuomio 12.7.2011 (C-324/09, EU:C:2011:474).


60      Ks. julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus L’Oréal ym. (C-324/09, EU:C:2010:757, 125 kohta) sekä hiljattain antamani ratkaisuehdotus Google (linkkien poistamisen alueellinen ulottuvuus) (C-507/17, EU:C:2019:15, 51–53 kohta). Ks. myös Jääskinen, N., Ward, A., ”The External Reach of EU Private Law in the Light of L’Oréal versus eBay and Google and Google Spain”, teoksessa Cremona, M., Micklitz, H.W., Private Law in the External Relations of the EU, 2016, s. 128 ja 144.


61      Ks. analogisesti tuomio 12.7.2011, L’Oréal ym. (C-324/09, EU:C:2011:474, 67 kohta).


62      Ks. tuomio 3.10.2013, Pinckney (C-170/12, EU:C:2013:635, 28, 34 ja 47 kohta) ja tuomio 22.1.2015, Hejduk (C-441/13, EU:C:2015:28, 20 ja 38 kohta).


63      Ks. tuomio 3.10.2013, Pinckney (C-170/12, EU:C:2013:635, 40 ja 41 kohta). Ks. myös vastaavasti tuomio 19.4.2012, Wintersteiger (C-523/10, EU:C:2012:220, 26 kohta); tuomio 16.6.2016, Universal Music International Holding (C-12/15, EU:C:2016:449, 44 kohta); julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus Wintersteiger (C-523/10, EU:C:2012:90, 31 kohta) sekä ratkaisuehdotukseni Universal Music International Holding (C-12/15, EU:C:2016:161, 57 kohta).