Language of document :

Valitus, jonka RFA International, LP on tehnyt 25.1.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-113/15, RFA International v. komissio, 15.11.2018 antamasta tuomiosta

(asia C-56/19 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: RFA International, LP (edustajat: B. Evtimov, advokat, M. Krestiyanova, avocate, D. O’Keeffe, Solicitor, sekä N. Tuominen ja E. Borovikov, avocats)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen tuomion

antaa asiassa lopullisen ratkaisun, jos asia on ratkaisukelpoinen

vaihtoehtoisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleentarkastelua varten

velvoittaa komission korvaamaan unionin tuomioistuimessa sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla valituksella rajoitutaan riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset valittajan toisesta kanneperusteesta ensimmäisessä oikeusasteessa.

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen perusasetuksen1 11 artiklan 9 ja 10 kohdan oikeudellisessa tulkinnassa sekä määrittäessään liian laajasti komission harkintavallan sallitun ulottuvuuden kyseisten säännösten mukaisessa monitahoisten tilanteiden arvioinnissa. Valittaja kunnioittavasti pyytää unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion seuraavassa esitettävillä perusteilla.

Unionin yleinen tuomioistuin teki kaksi oikeudellista virhettä perusasetuksen tulkinnassa.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa. Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaan komissio soveltaa samaa menetelmää kuin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa tutkimuksessa, kun otetaan huomioon perusasetuksen 2 artikla, sillä edellytyksellä, että olosuhteet eivät ole muuttuneet. Kun komissio arvioi sitä, heijastuivatko polkumyyntitullit jälleenmyyntihintoihin, se ei kuitenkaan tehnyt näin alkuperäisen asetuksen antamiseen johtaneessa tutkimuksessa yksilöityjen jälleenmyyntihintojen perusteella vaan nykyisten Venäjällä aiheutuvien tuotantokustannusten perusteella. Tämä merkitsee menetelmän muuttamista perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Komissio huomautti, että olosuhteet olivat huomattavasti muuttuneet alkuperäisen tutkimuksen jälkeen ja etenkin venäläisten viejien tuotantokustannukset olivat kasvaneet noin 100 prosentilla. Kustannukset olivat jo kuitenkin nousseet ja niistä tiedettiin vuodet 2008–2010 kattavilla palautusta koskevilla tutkimusjaksoilla.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti perusasetuksen 11 artiklan 10 kohtaa soveltamalla virheellisestä oikeudellista testiä. Unionin yleisen tuomioistuimen omaksuman oikeudellisen testin mukaan näyttöä polkumyyntitullien sisällyttämisestä vientihintoihin voitiin saada ainoastaan tullattuna toimittamista (DDP)2 koskevista hinnoittelutiedoista sekä osoittamalla, että uusiin hintoihin ei ollut ainoastaan sisällytetty polkumyyntitulleja vaan myös kaikki muut aiheutuneet tuotantokustannukset. Tällainen vaatimus ei sisälly perusasetuksen 11 artiklan 10 kohtaan eikä komission ilmoitukseen polkumyyntitullien palauttamisesta3 .

Unionin yleinen tuomioistuin teki viimein sisällöllisesti virheellisen toteamuksen tosiseikoista, kun se totesi, että

tuotantokustannukset nousivat ainoastaan ensimmäisellä ja toisella palautusta koskevilla tutkimusjaksoilla, mikä täten merkitsi olosuhteiden muuttumista, jonka perusteella menetelmää voitiin muuttaa; komissio itse asiassa tiesi kustannusten noususta jo alkuperäisen tutkimusjakson sekä vuodet 2008–2010 kattavien palautusta koskevien tutkimusjaksojen aikana

menetelmän muuttaminen oli perusteltua tasapuolisten kilpailuedellytysten aikaansaamiseksi sekä syrjivän kohtelun välttämiseksi niiden toimijoiden välillä, joihin sovellettaisiin samoja toimenpiteitä; kaikkiin venäläisiin tuottajiin olisi nimittäin sovellettu samoja kustannusten nousuja.

____________

1 Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51).

2 Delivery duty paid.

3 EUVL 2014, C 164, s. 9.