Language of document : ECLI:EU:C:2019:426

Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA

16 päivänä toukokuuta 2019 (1)

Asia C281/18 P

Repower AG

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muutoksenhaku – EU-tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Valituslautakunnan alkuperäisen päätöksen, jolla hylättiin osittain sanamerkistä REPOWER muodostuvaa EU-tavaramerkkiä koskeva mitättömyysvaatimus, peruuttaminen






1.        Valitus koskee oikeudellista perustaa, jonka nojalla EUIPO:n valituslautakunta voi peruuttaa omia päätöksiään.

2.        Riita sai alkunsa, kun repowermap.org-niminen yhdistys (jäljempänä repowermap) yritti saada mitätöidyksi toisen yrityksen (Repower AG) EU-tavaramerkin (jäljempänä REPOWER) kaikkien rekisteröintihakemuksen kattamien tavaroiden ja palvelujen osalta.

3.        Hallinnollisen menettelyn päätteeksi EUIPO:n viides valituslautakunta osittain hyväksyi merkkiä koskevan mitättömyysvaatimuksen 8.2.2016 tekemällään päätöksellä.(2) Kun repowermap riitautti sen unionin yleisessä tuomioistuimessa,(3) valituslautakunta itse peruutti (3.8.2016) päätöksensä, koska se piti päätöstä riittämättömästi perusteltuna.

4.        Sen jälkeen Repower AG nosti 3.8.2016 tehdystä päätöksestä kanteen, jonka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 21.2.2018 antamallaan tuomiolla, joka on nyt käsiteltävän valituksen kohteena.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt: asetus N:o 207/2009(4)

5.        Käsiteltävään asiaan sovelletaan ajallisesti asetuksen N:o 207/2009 alkuperäistä versiota; tätä asetusta muutettiin vuonna 2015,(5) ja se korvattiin myöhemmin asetuksella (EU) 2017/1001.(6)

6.        Asetuksen N:o 207/2009 80 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jos virasto on tehnyt sellaisen rekisterimerkinnän tai päätöksen, joka sisältää ilmeisen viraston syyksi katsottavan menettelyvirheen, virasto poistaa kyseisen merkinnän tai kumoaa päätöksen. Jos menettelyssä on yksi ainoa osapuoli ja merkintä tai toimi vaikuttaa tämän oikeuksiin, poistaminen tai kumoaminen suoritetaan siinäkin tapauksessa, että virhe ei ollut asianomaiselle osapuolelle ilmeinen.

2.      Edellä 1 kohdassa tarkoitetun poistamisen tai kumoamisen suorittaa omasta aloitteestaan tai jonkin menettelyssä osapuolena olevan pyynnöstä viranomainen, joka merkinnän tai päätöksen on tehnyt. Poistaminen tai kumoaminen suoritetaan kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona rekisterimerkintä tai päätös on tehty, sen jälkeen kun menettelyn osapuolia sekä rekisteriin merkittyjä, kyseisten yhteisön tavaramerkkioikeuksien mahdollisia haltijoita on kuultu.

3.      Tämä artikla ei rajoita osapuolten oikeuksia hakea muutosta 58 ja 65 artiklan nojalla tai mahdollisuutta oikaista täytäntöönpanoasetuksessa vahvistettujen menettelyjen ja edellytysten mukaisesti kieli- tai kirjoitusvirheet sekä viraston päätöksissä olevat ilmeiset virheet tai virheet, jotka viraston katsotaan tehneen tavaramerkin rekisteröinnissä tai rekisteröinnin julkaisemisessa.”

7.        Asetuksen N:o 207/2009 83 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos tässä asetuksessa, täytäntöönpanoasetuksessa, maksuja koskevassa asetuksessa tai valituslautakuntien menettelyasetuksessa ei säädetä menettelystä, virasto ottaa huomioon jäsenvaltioissa asiassa yleisesti hyväksytyt periaatteet.”

II     Tosiseikat

A       EUIPO:ssa käyty menettely

8.        Repower AG on EU-tavaramerkiksi rekisteröidyn sanamerkin ”REPOWER” haltija; merkki rekisteröitiin Nizzan luokituksen(7) luokkiin 4, 9, 37, 39, 40 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille. Näihin tavaroiden ja palvelujen luokkiin sisältyvät muun muassa sähköenergia, sen tuotanto ja eräät muut tekniset näkökohdat.

9.        Repowermap vaati 3.6.2013 REPOWER-tavaramerkin julistamista mitättömäksi, koska se katsoi, että merkki oli kuvaileva ja erottamiskyvytön kaikkien niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten se oli rekisteröity.(8)

10.      EUIPO:n mitättömyysosasto päätti 9.7.2014 tekemällään päätöksellä

–      osittain hyväksyä mitättömyysvaatimuksen joidenkin luokkiin 37(9) ja 42(10) sisältyvien palvelujen osalta

–      hylätä mitättömyysvaatimuksen kaikkien jäljelle jääneiden tavaroiden ja palvelujen osalta

–      merkin erottamiskyvystä se totesi, että repowermap ei ollut osoittanut, että sanaa REPOWER oli kaupan alalla käytetty yleisesti kyseisten jäljelle jääneiden tavaroiden ja palvelujen kuvaamiseen, joten se oli miellettävä tavaramerkiksi.

11.      Repowermap valitti mitättömyysosaston päätöksestä valituslautakuntaan, joka hylkäsi valituksen 8.2.2016 tekemällään päätöksellä. Mitättömyysosaston mukaan merkki ei ollut kuvaileva, eikä repowermap ollut esittänyt näyttöä siitä, että sitä käytettäisiin yleisesti riidanalaisten tavaroiden ja palvelujen yhteydessä.

12.      Repowermap nosti 26.4.2016 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati 8.2.2016 tehdyn valituslautakunnan päätöksen kumoamista (asia T‑188/16).

13.      Asian T‑188/16 ollessa yhä vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa valituslautakunta päätti 3.8.2016(11) peruuttaa 8.2.2016 tekemänsä päätöksen. Se perusteli ratkaisuaan sillä, että ”[8.2.2016 tehty päätös] oli perusteltu puutteellisesti” asianomaisten tavaroiden ja palvelujen osalta, mitä oli pidettävä ”asetuksen N:o 207/2009 80 artiklassa tarkoitettuna ilmeisenä menettelyvirheenä”. Lisäksi se ilmoitti tekevänsä aikanaan uuden päätöksen,(12) minkä se teki 26.9.2016.(13)

B       Valituksenalainen tuomio

14.      Repower AG nosti 10.10.2016 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen 3.8.2016 tehdystä valituslautakunnan päätöksestä, josta se esitti seuraavat neljä kumoamisperustetta: i) oikeudellisen perustan puuttuminen; ii) valituslautakunnan puuttuva toimivalta peruuttaa omia päätöksiään; iii) asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan ja EUIPO:n tutkintaohjeiden rikkominen ja hyvää hallintotapaa, oikeusvarmuutta ja oikeusvoimaa koskevien periaatteiden loukkaaminen; ja iv) perustelujen puuttuminen.

15.      Käsiteltävässä asiassa merkityksellisiltä osin Repower AG väitti unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa seuraavaa:

–      Valituslautakunta oli rikkonut asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohtaa, koska perustelujen puutteellisuus ei ole menettelyvirhe vaan aineellista oikeutta koskeva virhe.(14)

–      EUIPO:n tutkintaohjeiden A osan 6 jakson 1.3.1 kohdan mukaan päätöstä, josta on tehty valitus valituslautakuntaan, ei voida peruuttaa. Repower AG:n mielestä samaa periaatetta on sovellettava analogisesti unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautettuihin valituslautakuntien päätöksiin.

–      Olisi hyvää hallintotapaa, oikeusvarmuutta ja oikeusvoimaa koskevien periaatteiden vastaista, että EUIPO voisi vapaasti muuttaa riidan kohdetta keskeneräisissä menettelyissä.

16.      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 21.2.2018 antamallaan tuomiolla(15) kaikki neljä kumoamisperustetta ja siten Repower AG:n kanteen kokonaisuudessaan.

17.      Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi väitteen, jonka mukaan perustelujen puutteellisuutta ei voitu luokitella menettelyvirheeksi. Se päätteli eräästä aikaisemmasta tuomiosta,(16) ”että päätöksen perustelu[t] vaikutta[vat] päätöksen asiasisältöön eikä perustelujen puutteellisuutta voida pitää asetuksen N:o 207/2009 aikaisemman version 80 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna menettelyvirheenä”. Valituslautakunta ei siten ”voinut tehdä riidanalaista päätöstä asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdan pohjalta”.(17)

18.      Tästä lähtökohdasta käsin unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ”valituslautakunnat voivat periaatteessa peruuttaa päätöksensä yleisen oikeusperiaatteen nojalla, joka sallii lainvastaisen hallintotoimen peruuttamisen”.(18) Se katsoi, että erityissäännöksen (asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohta) olemassaolo ei estänyt soveltamasta kyseistä periaatetta mainitusta artiklasta riippumatta.

19.      Tämän toteamuksensa tueksi se vetosi jälleen kahteen unionin yleisen tuomioistuimen aikaisempaan tuomioon,(19) joista se päätteli, ”että vaikka lainsäätäjä olisi säätänyt jonkin toimielimen päätöksiä varten peruuttamismenettelyn, kyseinen toimielin voi peruuttaa päätöksensä myös sen yleisen oikeusperiaatteen nojalla, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät [kohtuullisessa ajassa toimiminen ja päätöksen edunsaajan perustellun luottamuksen suojaaminen]”.(20)

20.      Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ilmeisen menettelyvirheen käsitettä ei ole määritelty missään asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdassa mainituista asetuksista eikä viimeksi mainittu säännös ”ole täysin yksiselitteinen ja siten riittävän selkeä, jotta asetuksen N:o 207/2009 83 artiklan soveltaminen voitaisiin sulkea pois”.(21)

21.      Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin keskittyi tarkastelussaan edellä mainitun yleisen periaatteen soveltamisedellytyksiin ja päätteli,(22) että:

–      riidanalainen (peruuttamis-) päätös oli tehty kohtuullisessa ajassa eli hieman alle kuusi kuukautta 8.2.2016 tehdyn päätöksen jälkeen

–      Repower AG ei voinut vedota perusteltuun luottamukseen sen jälkeen, kun repowermap oli riitauttanut 8.2.2016 tehdyn päätöksen.(23)

22.      Unionin yleinen tuomioistuin kiisti, että periaate, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, on hyvää hallintotapaa, oikeusvarmuutta ja oikeusvoimaa koskevien periaatteiden vastainen. Yhtäältä on aivan perusteltua ja hyvän hallintotavan mukaista, että toimielin korjaa päätöstään rasittavat virheet ja puutteet. Toisaalta toimielimen on toimittava kohtuullisessa ajassa, mikä tarkoittaa, että asianosaisen oikeutta luottaa toimen laillisuuteen kunnioitetaan. Lisäksi valituslautakuntien päätöksillä, jotka eivät ole luonteeltaan tuomiovallan käyttöä vaan hallintoa, ei ole oikeusvoimaa.(24)

III  Asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten lausumat

23.      Repower AG jätti valituksensa unionin tuomioistuimen kirjaamoon 24.4.2018. EUIPO esitti vastineensa 25.7. ja repowermap 17.8.2018.

24.      Repower AG vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Viimeksi mainittu ja repowermap vaativat, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25.      Repower AG, EUIPO ja repowermap osallistuivat asianosaisten kuulemiseksi 14.3.2019 pidettyyn istuntoon.

IV     Valituksen tarkastelu

26.      Vaikka Repower AG vetoaa valituksensa tueksi viiteen valitusperusteeseen, unionin tuomioistuin on pyytänyt julkisasiamiestä keskittymään tarkastelussaan ainoastaan toiseen ja kolmanteen valitusperusteeseen,(25) joissa kyseinen yritys väittää, että

–      yleistä oikeusperiaatetta, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, on sovellettu asetuksen N:o 207/2009 80 ja 83 artiklan vastaisesti (toinen valitusperuste); ja

–      asetuksen N:o 207/2009 83 artiklaa on rikottu kääntämällä todistustaakka valittajan vahingoksi (kolmas valitusperuste).

27.      Ennen näiden kahden valitusperusteen tarkastelua on mielestäni selvyyden vuoksi aiheellista esittää joitakin alustavia huomautuksia riidan kohteesta, vaikka tämä poikkeaakin valitusten tarkastelussa noudatettavasta tavanomaisesta menetelmästä.

A       Alustavat huomautukset

1.     Unionin oikeuden yleinen oikeusperiaate, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen

28.      Laajassa merkityksessään käsitteellä ”peruuttaminen” viitataan kahteen oikeudellisesti eri toimenpiteeseen, jotka voivat kohdistua asianosaisen kannalta edullisiin hallintotoimiin. Ne ovat seuraavat:

–      yhtäältä päätös, jolla toimielin tarkoituksenmukaisuuteen liittyviin näkökohtiin vedoten jättää ilman vaikutusta oman aikaisemman toimensa, joka ei välttämättä ole lainvastainen;(26) ja

–      toisaalta ”uudelleentarkastelu viran puolesta”, joka (tiettyjen edellytysten täyttyessä) aloitetaan laillisuuden vuoksi silloin, kun aikaisemmassa toimessa on virheitä, jotka tekevät siitä lainvastaisen.(27)

29.      Käsiteltävässä asiassa on kyse jälkimmäisestä: peruuttaminen on todellisuudessa uudelleentarkastelu viran puolesta, jonka unionin elin (valituslautakunta) tekee yksipuolisesti itse toteuttamalleen hallintotoimelle, jossa todetaan jälkeenpäin virhe, joka tekee siitä lainvastaisen.

30.      Unionin tuomioistuimen varhaisessa oikeuskäytännössä(28) nyt tarkasteltavaa periaatetta pidettiin silloisen Euroopan talousyhteisön kuuden jäsenvaltion hallinto-oikeuden yhteisenä ja yleisenä periaatteena. Sen sisältö voidaan tiivistää seuraaviin tuomion Compte v. parlamentti kohtiin: ”kaikille [unionin] toimielimille, jotka toteavat, että niiden tekemä päätös on lainvastainen, on tunnustettu oikeus peruuttaa se taannehtivasti kohtuullisen ajan kuluessa – –”, vaikkakin ”peruutettaessa taannehtivasti vastaanottajalle myönteistä hallintopäätöstä on yleensä noudatettava tiukkoja edellytyksiä”.(29)

31.      Tätä periaatetta on myöhemmin sovellettu niinkin erilaisilla aloilla kuin henkilöstösäännöissä ja palvelussuhteen ehdoissa,(30) EMOTR:n tukien maksamisessa,(31) terästuotteiden tuotantokiintiöiden vahvistamisessa EHTY:n perustamissopimuksen yhteydessä(32) sekä yhteisön tukien vahvistamisessa öljysiemenalalla.(33)

32.      En ota tässä kantaa siihen, onko nyt tarkasteltavalla periaatteella perustuslain tasoinen asema, kuten yhdenvertaisen kohtelun(34) tai oikeusvarmuuden periaatteilla,(35) joista jälkimmäinen on luonnostaan jännitteessä lainvoimaisten toimien peruuttamisen kanssa. Tästä on riittävää todeta, että oikeusvarmuuden periaatteen (jota ilmentää edunsaajan perusteltu luottamus toimen lähtökohtaiseen pätevyyteen) soveltaminen on pyrittävä yhdistämään laillisuusperiaatteen soveltamiseen eli unionin intressiin siihen, että sen toimielimet ja virastot toimivat moitteettomasti.(36)

33.      Kun julkinen valta käyttää peruuttamisvaltaansa lainvastaisuuden vuoksi, se osittain syrjäyttää kansalaisen oikeusvarmuuden suojatakseen yleistä etua, joka edellyttää, että viranomaisten toiminta on oikeudellisesti virheetöntä. Tämä selittää varaukset, jotka tehdään, kun on vaikutettava kielteisesti sellaisen henkilön oikeudelliseen tilanteeseen, joka on aikaisemmin saanut etua itse hallintoviranomaisen toimesta, jolla hänelle on myönnetty subjektiivinen oikeus.(37)

34.      Edellä esitetystä seuraa, että unionin lainsäätäjällä on oikeus määritellä, miten on sovellettava periaatetta, jonka mukaan lainvastaiset hallintotoimet, joiden sisältö olisi ollut asianosaisille edullinen, saadaan peruuttaa. Se voi siten asettaa rajoituksia, joita unionin toimielinten on kyseisellä alalla noudatettava, varsinkin, jos tämä on tarpeen oikeusvarmuuden turvaamiseksi. Erityisen suuri merkitys tällä rajoittamisella on inter partes ‑menettelyissä, koska osapuolten vastakkaisista eduista seuraa, että viranomaisen tekemät peruuttamispäätökset ovat toiselle osapuolelle epäedullisia ja toiselle edullisia ja vaikuttavat kielteisesti sen osapuolen oikeusasemaan, joka oli jo saanut omien etujensa kannalta suotuisan päätöksen.

35.      Näin ollen katson, että unionin lainsäätäjällä on oikeus määrittää, minkälaisia (aineellisia vai muodollisia) ja kuinka paljon virheitä toimessa on oltava, jotta sen peruuttaminen voidaan sallia. Istunnossa EUIPO ja repowermap kiistivät tämän oikeuden ja väittivät, että yleinen oikeusperiaate, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen kaikissa olosuhteissa, on luonteeltaan rajoittamaton.

36.      Tämä väite ei mielestäni ole uskottava, eikä siinä myöskään oteta huomioon sitä, että asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohtaan sen nykyisessäkin sanamuodossa sisältyvällä viittauksella ilmeisiin virheisiin rajoitetaan jo kyseisen periaatteen soveltamisalaa. Jos periaate olisi ulottuvuudeltaan absoluuttinen, unionin lainsäätäjä ei yksinkertaisesti voisi rajoittaa sen soveltamista pelkästään johdetun oikeuden säännöksillä, koska tällöin toimen lainvastaisuus ei riipu siitä, onko sitä rasittava virhe ilmeinen vai ei.

2.     Periaatteen soveltaminen unionin tavaramerkkioikeuteen

37.      Unionin tavaramerkkioikeudessa päätösten peruuttamisen ja oikeusvarmuuden välinen jännite ilmenee asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdasta ja 83 artiklasta.

38.      Tämän asetuksen 80 artiklassa unionin lainsäätäjä katsoi aiheelliseksi rajoittaa tapauksia, joissa EUIPO:n elimet voivat peruuttaa omia päätöksiään: tämä on mahdollista vain, jos päätökset ”sisältävät ilmeisen menettelyvirheen”.

39.      Sen 83 artiklassa kuitenkin säädetään, että ”jos tässä asetuksessa [tai siihen perustuvissa muissa asetuksissa] ei säädetä menettelystä, virasto ottaa huomioon jäsenvaltioissa asiassa yleisesti hyväksytyt periaatteet”.

40.      Palaan jäljempänä siihen, miten näitä artikloja tulkittiin valituksenalaisessa tuomiossa, mutta tuon esiin jo tässä vaiheessa, että mielestäni asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohta on aivan yksiselitteinen. Kuten kaikki oikeudelliset käsitteet, myös ilmeisen menettelyvirheen käsite(38) edellyttää tulkintatyötä sen määrittämiseksi, onko menettelyssä tapahtunut ilmeinen (ja vakava) virhe. Tämän kaikelle oikeussääntöjen soveltamiselle yhteisen hermeneuttisen työskentelyn ulkopuolella en kuitenkaan näe kyseisessä säännöksessä mitään epäselvää.

41.      Mielestäni ei myöskään vaikuta siltä, että kyseisessä artiklassa on oikeudellinen ”aukko”, eikä kysymys ole pelkästään siitä, että tähän artiklaan sovelletaan inclusio unius, exclusio alterius ‑periaatetta, jonka mukaan yhden vaihtoehdon mainitseminen sulkee pois muut vaihtoehdot. Nähdäkseni asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdassa asetetaan nimenomainen rajoitus, jolla peruuttamisvalta rajoitetaan koskemaan ainoastaan muodollisia virheitä mutta ei aineellisia virheitä. Jos lainsäätäjä olisi halunnut laajentaa peruuttamisvallan koskemaan jälkimmäisiä virheitä, se olisi epäilemättä ilmaissut sen selvästi. Unionin tuomioistuin omaksuisi lainsäätäjän tehtävän, jos se toteaisi, että kun kyseessä on tämänsisältöinen säännös, peruuttamisvaltaa voidaan laajentaa tämän oletetun aukon korjaamiseksi.

3.     Valituslautakunnan päätösten peruuttaminen

42.      Teoreettiselta kannalta on kyseenalaista, onko valituslautakunnilla toimivalta peruuttaa omia päätöksiään, jos niistä on vireillä kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa. Vaikka nämä lautakunnat ovat luonteeltaan hallinnollisia, on olemassa tietty yhteisymmärrys siitä, että ne(39) ja erityisesti EUIPO:n lautakunnat(40) hoitavat tuomioistuimen kaltaista tehtävää. Niihin voitaisiin soveltaa analogian nojalla samaa sääntöä, jota sovelletaan varsinaisiin tuomioistuimiin, eli sitä, että nämä eivät saa viran puolesta peruuttaa omia ratkaisujaan, vaikka ne jälkikäteen havaitsisivat niissä muodollisen tai aineellisen virheen.

43.      Tältä (jokseenkin teoreettiselta) kannalta katsottuna valituslautakuntien päätökset voidaan saada vaikutuksettomiksi ainoastaan käyttämällä tavanomaista tietä, jonka unionin lainsäätäjä on ottanut käyttöön toimielintensä ja elintensä toimien laillisuuden valvomiseksi: nostamalla unionin yleisessä tuomioistuimessa asetuksen N:o 207/2009 65 artiklassa(41) tarkoitettu kumoamiskanne.

44.      Tämä kysymys liittyy kuitenkin myös unionin lainsäätäjän normatiiviseen vapauteen. Unionin lainsäätäjä olisi harkintavaltansa puitteissa voinut yhtä hyvin kieltää kuin sallia sen, että valituslautakunnat peruuttavat päätöksensä, jos niistä on vireillä kanne unionin tuomioistuimessa.

45.      Näin ollen on todettava, että asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdan viittauksessa ilmeisen menettelyvirheen sisältäviin päätöksiin ei tehdä eroa EUIPO:n eri elimissä, joihin valituslautakunta juuri kuuluu, tehtyjen päätösten välillä. Valituslautakuntien menettelysääntöihin(42) tai täytäntöönpanosääntöihin,(43) jotka olivat voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, ei sisälly tätä koskevaa rajoitusta.

B       Toinen valitusperuste

1.     Asianosaisten lausumat

46.      Repower AG arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se nojautui yleiseen periaatteeseen, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, vahvistaakseen riidanalaisen päätöksen. Repower AG:n käsityksen mukaan asetuksen N:o 207/2009 83 artikla on lex specialis, jonka nojalla EUIPO voi ottaa huomioon jäsenvaltioissa yleisesti hyväksytyt periaatteet, jos kyseisessä asetuksessa on oikeudellinen aukko. Tämän artiklan mukaan on sitä paitsi sallittua vedota ainoastaan jäsenvaltioissa yleisesti hyväksyttyihin periaatteisiin eikä unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin.

47.      Repower AG:n mukaan asetuksen N:o 207/2009 80 artiklassa ei ole minkäänlaista oikeudellista aukkoa: siinä säädetään poikkeus päätösten peruuttamattomuuden periaatteeseen siten, että EUIPO:lla on oikeus peruuttaa oma päätöksensä vain, jos siihen sisältyy ilmeinen menettelyvirhe. Jos tämä oikeus laajennettaisiin koskemaan muuntyyppisiä virheitä, 80 artikla menettäisi merkityksensä, koska unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli jättää mainitut virheet poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

48.      Repower AG arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta myös siitä, että se viittaa valtiontukia(44) sekä kartelleja ja muita yhteistoimintajärjestelyjä(45) koskevien komission päätösten peruuttamisesta antamiinsa tuomioihin, joissa tarkastellut oikeussäännöt eivät liity mitenkään asetukseen N:o 207/2009.

49.      Lopuksi se väittää, että systematiikan kannalta tarkasteltuna ainoastaan asetuksen N:o 207/2009 61 artiklassa säädetään EUIPO:n elimen velvollisuudesta tarkastella uudelleen päätöstä, josta on valitettu valituslautakuntaan ex parte ‑menettelyssä. Repower AG:n mukaan tästä seuraa, että koska inter partes ‑tapauksista ei ole annettu vastaavaa säännöstä, unionin lainsäätäjä on tarkoittanut säätää, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kumoamiskanne estää valituslautakunnan päätöksen peruuttamisen viran puolesta.

50.      EUIPO ja repowermap väittävät ensisijaisesti, että tämä valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska siinä ainoastaan toistetaan ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt väitteet, joiden mukaan asetuksessa N:o 207/2009 ei ole oikeudellista aukkoa, yksilöimättä selvästi unionin yleisen tuomioistuimen tekemää oikeudellista virhettä.

51.      Toissijaisesti ja asiakysymyksen osalta EUIPO on eri mieltä Repower AG:n kanssa niiden tuomioiden merkityksellisyydestä, jotka koskevat komission oikeutta peruuttaa omia päätöksiään. Sen mukaan kyseinen oikeuskäytäntö ainoastaan ilmentää yleistä periaatetta, jonka nojalla lainvastainen hallintotoimi, jolla luodaan subjektiivisia oikeuksia, saadaan peruuttaa. Käsiteltävässä asiassa toimen peruuttamiselle asetetut edellytykset (kohtuullisessa ajassa toimiminen ja päätöksen edunsaajan perustellun luottamuksen suojaaminen) täyttyivät.

52.      Repowermap korostaa, että valituksessa ei selvennetty, miten oikeudenalojen ero (valtiontukisäännöt/tavaramerkkilainsäädäntö) vaikuttaa sen periaatteen soveltamisedellytyksiin, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen.

2.     Valitusperusteen tarkastelu

a)     Tutkittavaksi ottaminen

53.      Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdan mukaan ”oikeudellisissa perusteluissa ja perusteissa, joihin valituksessa vedotaan, on yksilöitävä täsmällisesti, mitkä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun perustelujen kohdat riitautetaan”.

54.      Vaikka tätä sääntöä sovellettaessa ei pidä sortua liialliseen kaavamaisuuteen, sitä ei voida myöskään sivuuttaa. EU-tavaramerkkien osalta unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että kun valittaja kiistää unionin yleisen tuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen muutoksenhakumenettelyssä.(46)

55.      Koska Repower AG oli vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan rikkomiseen ja koska sen tätä koskeva kumoamisperuste hylättiin tuomiossa, ei ole mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa, että ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt väitteet tuodaan esiin myös muutoksenhakuasteessa, kun ne tässä menettelyvaiheessa kohdistetaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin vastaaviin päätelmiin.

56.      On kuitenkin mahdotonta jättää huomiotta sitä, että Repower AG, joka on velvollinen ilmoittamaan täsmällisesti, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, ei selitä valituksensa 31–41 kohdassa, jotka koskevat toista valitusperustetta, mitä tuomion kohtia tai osia se niissä arvostelee. Se on siten jättänyt noudattamatta unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin sitä tulkitaan oikeuskäytännössä, asetettua vaatimusta, jonka mukaan valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan.(47)

57.      Pitää paikkansa, että Repower AG täsmensi istunnossa asiaa käsittelevän jaoston kysymykseen antamassaan vastauksessa, että toisessa valitusperusteessa viitataan valituksenalaisen tuomion 65 ja 66 kohtaan. Jos unionin tuomioistuin katsoisi läpi sormien sitä, että tämä täsmennys esitettiin liian myöhään, se voisi ottaa valitusperusteen tutkittavaksi tulkitsemalla väljemmin omaa oikeuskäytäntöään. Muut osapuolet ja itse unionin tuomioistuin ovat nimittäin kaikesta huolimatta kyenneet – etenkin asian käsittelyn suullisessa vaiheessa – tunnistamaan riidanalaiset kohdat, joiden johdosta toinen valitusperuste esitetään.

58.      Menettelyn oikeaoppisuuden kannalta ja oikeuskäytäntöä kirjaimellisesti sovellettaessa toinen valitusperuste on siis jätettävä tutkimatta. Siltä varalta, että unionin tuomioistuin tulkitsee asian toisin, esitän jäljempänä näkemykseni oikeudellisista virheistä, joita valituksenalaisessa tuomiossa väitetään (tosin epätäsmällisesti) olevan.

b)     Asiakysymys

59.      Repower AG väittää,(48) että unionin lainsäätäjä ei ole antanut valituslautakunnille oikeutta peruuttaa omia päätöksiään viran puolesta, ja toistaa tämän väitteen kolmannessa valitusperusteessaan.(49) Edellä esittämistäni syistä en katso, että sen tästä seikasta esittämää väitettä voidaan hyväksyä.

60.      Toinen valitusperuste voi sitä vastoin menestyä, jos osoitetaan, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt rajoittua soveltamaan asetuksen N:o 207/2009 80 artiklaa.

1)     80 artiklan riittäminen ratkaisun perustaksi

61.      Kuten alustavissa huomautuksissani jo esitin, olen Repower AG:n kanssa samaa mieltä siitä, että unionin lainsäätäjä on päättänyt asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdassa rajata EUIPO:n käytettävissä olevat päätösten peruuttamisperusteet tapauksiin, joissa on kyseessä ”ilmeinen menettelyvirhe”.

62.      Tämä kyseisestä säännöksestä selvästi ilmenevä valinta on osoitus lainsäätäjän toimivallasta muuttaa, ja myös rajoittaa, oikeutta vedota periaatteeseen, jonka nojalla unionin toimielimet ja elimet saavat peruuttaa omia toimiaan.(50) Näin ollen tämä valinta velvoittaa sekä EUIPO:ta että tämän viraston toimintaa valvovia tuomioistuimia.

63.      Nähdäkseni asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohta on itsessään riittävä oikeussääntö, jossa määritetään peruuttamisoikeuden rajat. Näistä rajoista ei siten voida poiketa, jotta kyseisen säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetyt peruuttamisperusteet (esimerkiksi aineelliset virheet) voitaisiin palauttaa sen soveltamisalaan joko edellä mainitun yleisen periaatteen tai saman asetuksen 83 artiklan nojalla. Viimeksi mainittua artiklaa sovelletaan nimittäin vain, jos kyseisessä asetuksessa (tai muissa johdetuissa asetuksissa) ei säädetä muuta, mikä ei päde käsiteltävään tapaukseen.

64.      Näiden lähtökohtien perusteella olen unionin yleisen tuomioistuimen kanssa eri mieltä siltä osin kuin se viittaa tiettyihin omiin tuomioihinsa(51) väittääkseen, että käsiteltävä tapaus on verrattavissa asetuksen N:o 659/1999 9 artiklassa tarkoitettuun tapaukseen.(52) Kyseisissä tuomioissa unionin yleinen tuomioistuin oli nimittäin tulkinnut, että komissio voi missä olosuhteissa tahansa peruuttaa (tietyillä määräaikaan ja vastaanottajien perusteltuun luottamukseen liittyvillä edellytyksillä) lainvastaiset toimensa asetuksen N:o 659/1999 9 artiklasta riippumatta.

65.      Tarvitsematta tässä vaiheessa ottaa kantaa asetuksen N:o 659/1999 9 artiklan tulkintaan on riittävää todeta, että asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdan oikeudellinen rakenne on hyvin erilainen kuin sen. Mielestäni asetuksen N:o 659/1999 9 artikla koskee erityistä tilannetta (jossa osapuolet ovat antaneet virheellisiä tietoja), jolla ei suljeta pois muita peruuttamisperusteita. Asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdassa sitä vastoin säädetään näistä perusteista tyhjentävästi, koska sen mukaan kumoaminen on sallittua vain, jos kyseessä on ilmeinen menettelyvirhe.

66.      Näiden säännösten erilaisen normatiivisen rakenteen perusteella voidaan teoriassa päätellä, että periaatetta, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, sovelletaan yleisesti asetuksen N:o 659/1999 9 artiklaa laajemmin mutta ei asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdan yhteydessä.

67.      Näin ollen toinen valitusperuste on tältä osin hyväksyttävä. Sen hyväksyminen ei kuitenkaan välttämättä johda valituksenalaisen tuomion kumoamiseen, jos unionin yleinen tuomioistuin on kaikesta huolimatta luonnehtinut oikein valituslautakunnan ensimmäisessä päätöksessä tekemän virheen. Jäljempänä esittämistäni syistä vaikuttaa siltä, että myöskään unionin yleinen tuomioistuin ei osunut oikeaan sen luonnehdinnassa.

2)     Peruutettuun päätökseen sisältyvän virheen luonne

68.      Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin totesi – jälleen erääseen toiseen tuomioonsa(53) viitaten –, että ”päätöksen perustelu[t] [vaikuttavat] päätöksen asiasisältöön eikä perustelujen puutteellisuutta voida pitää asetuksen N:o 207/2009 aikaisemman version 80 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna menettelyvirheenä”.(54) Tällä perusteella se hylkäsi valituslautakunnan arvioinnin, jossa sen ensimmäisen päätöksen perustelujen puutteellisuutta luonnehdittiin menettelyvirheeksi.(55)

69.      Katson kuitenkin, että tämä lähtökohta ei ole oikeudellisesti perusteltu ja että valituslautakunta oli oikeassa luonnehtiessaan perustelujen puutteellisuuden menettelyvirheeksi.

70.      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”perusteluvelvollisuus on nimittäin olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen unionin toimen aineellista lainmukaisuutta”.(56)

71.      Jos perusteluvelvollisuutta jätetään noudattamatta (koska perustelut puuttuvat tai ne ovat riittämättömät, kun tällä riittämättömyydellä on merkitystä), kyseiseen toimeen jää muodollinen virhe tai menettelyvirhe mutta ei aineellista virhettä. Perusteluvelvollisuus on ”olennainen muotomääräys”(57) eli erottamaton osa lopullisen päätöksen tekemiseen ja sen ulkoisen muotoilun laatimiseen johtavaa menettelyä. Sitä vastoin sen määrittäminen, ovatko päätöksessä esitetyt perustelut oikeudellisesti moitteettomia, kuuluu pääasian käsittelyyn eli toimen aineellisen lainmukaisuuden valvontaan.

72.      Perusteluvelvollisuuden noudattamisen arvioimisessa on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös sen asiayhteys ja kaikki kyseistä asiaa koskevat oikeussäännöt.(58) Perustelujen arviointi on vahvasti tapauskohtaista, joten samanlaajuisia perusteluja voidaan kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden mukaan luonnehtia riittäviksi, riittämättömiksi tai puuttuviksi sen mukaan, missä asiayhteydessä ja millä alalla päätös on tehty.

73.      Valituslautakunnan 22.6.2016 osapuolille lähettämästä kirjelmästä ilmenee, että lautakunta oli ”Euroopan unionin tuomioistuimessa nostetun kanteen johdosta” (se viittaa repowermapin kanteeseen asiassa T‑188/16, jonka käsittelyä on lykätty) todennut, että sen päätöksen perustelut olivat asetuksen N:o 207/2009 75 artiklassa tarkoitetulla tavalla puutteelliset.

74.      Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kanteen 94 ja 95 kohdassa repowermap nimittäin moitti valituslautakunnan (myöhemmin peruuttamaa) päätöstä siitä, ettei siinä ollut ainuttakaan kohtaa eikä edes virkettä, jossa olisi tarkasteltu syitä, joiden perusteella riidanalainen merkki ei kuvaillut kyseisiä tavaroita ja palveluja. Näiden toteamusten johdosta valituslautakunta juuri peruutti 8.2.2016 tekemänsä päätöksen.

75.      Näin ollen virhe, jonka valituslautakunta myönsi, koski sen 8.2.2016 tekemän päätöksen perustelujen riittämättömyyttä. Sitä voitiin – kuten kyseinen lautakunta myöhemmin perustellusti arvioi – luonnehtia menettelyvirheeksi. Tosiasiallisesti yksikään osapuolista ei kiistä perustelujen riittämättömyyttä eikä sitä, että tämä virhe oli asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeinen.

76.      Näin ollen katson, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohtaa, kun se valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa totesi, ettei valituslautakunta voinut tehdä riidanalaista päätöstä tämän säännöksen pohjalta.

3)     Toisen valitusperusteen hyväksymisen menettelylliset seuraukset

77.      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että ”jos unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perustelut ovat unionin oikeuden vastaisia, mutta tuomiolauselma on perusteltu muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi, tällainen oikeudenvastaisuus ei ole omiaan johtamaan kyseisen tuomion kumoamiseen, ja perustelut on korvattava toisilla”.(59) Sitä vastoin tämä oikeudenvastaisuus johtaa oikeudellisen perustan menettämiseen ja näin ollen siihen perustuvien myöhempien tuomion perustelujen tehottomuuteen.(60)

78.      Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin lopulta vahvisti valituslautakunnan 3.8.2016 tekemän peruuttamispäätöksen, vaikkakin mielestäni virheellisin perustein. Vaikka tämä peruuttaminen oli nähdäkseni asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdan mukainen, vastaavat tuomion perustelut olisi silti (jos tutkittavaksi ottamiselle ei ole estettä) korvattava toisilla, jotka tukevat virheen luonnehdintaa ilmeiseksi menettelyvirheeksi, johon valituslautakunta vetosi peruuttaakseen 8.2.2016 tekemänsä päätöksen.

C       Kolmas valitusperuste

1.     Asianosaisten lausumat

79.      Repower AG moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se käänsi todistustaakan ja siten rikkoi todistustaakkaa koskevia sääntöjä, kun se sovelsi asetuksen N:o 207/2009 83 artiklaa. Se väittää, että koska EUIPO vetosi yleiseen periaatteeseen, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, tämän viraston kuului myös osoittaa, että tällainen periaate oli voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin väitti, Repower AG:tä ei voitu vaatia esittämään tietoja jostakin jäsenvaltiosta, joka ei tätä periaatetta tunnusta.

80.      Repower AG:n mukaan asetuksen N:o 207/2009 83 artiklassa viitataan yksinomaan jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön alalla noudattamiin menettelysääntöihin. Kyseisissä jäsenvaltioissa ei kuitenkaan noudateta mitään yhteistä periaatetta, jonka mukaan kansalliset tavaramerkkivirastot voisivat peruuttaa omia päätöksiään.

81.      EUIPO ja repowermap ovat sitä mieltä, että kolmas valitusperuste perustuu valituksenalaisen tuomion väärään tulkintaan ja että unionin yleinen tuomioistuin ei kääntänyt todistustaakkaa. Se vain muistutti, että periaate, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, on jäsenvaltioiden yhteinen periaate, kuten unionin tuomioistuin on jo ensimmäisistä tällä alalla antamistaan tuomioista lähtien tunnustanut ja kuten unionin tuomioistuinten ratkaisuissa on toistuvasti todettu. Tässä yhteydessä valituksenalaisessa tuomiossa moitittiin Repower AG:tä siitä, että se ei ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, ettei kyseistä periaatetta ole olemassa jonkin jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä.

82.      Repowermap lisää, että yleisen oikeusperiaatteen tehtävänä on toimia tulkintaohjeena ja korjata oikeussääntöjen epätoivottavia vaikutuksia ja että koska tämä periaate on vakiintunut oikeuskäytännössä, sen olemassaoloa ei tarvitse näyttää toteen.

2.     Valitusperusteen tarkastelu

83.      Istunnossa keskusteltiin siitä, oliko unionin yleinen tuomioistuin soveltanut suoraan yleistä periaatetta, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, vai oliko se tehnyt niin asetuksen N:o 207/2009 83 artiklan välityksellä.

84.      Tämä kysymys heräsi valituksenalaisen tuomion 66 kohdan – joka on yksi harvoista kohdista, joissa unionin yleinen tuomioistuin viittaa 83 artiklaan – loppuosasta. Siinä todetaan erityisesti, että ”koska ilmeisen menettelyvirheen käsitettä ei ole määritelty edellä mainituissa asetuksissa, asetuksen N:o 207/2009 – – 80 artiklan 1 kohta ei ole täysin yksiselitteinen ja siten riittävän selkeä, jotta asetuksen N:o 207/2009 83 artiklan soveltaminen voitaisiin sulkea pois”.

85.      Mielestäni valituksenalaisen tuomion 62–65 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin todettuaan, että asetuksen N:o 207/2009 80 artiklassa oli oikeudellinen aukko, halusi soveltaa suoraan yleistä periaatetta, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen. Uskon, että tämä on tuomion todellinen tarkoitus ja että sen 66 kohdassa ainoastaan pohditaan mahdollisuutta soveltaa 83 artiklaa. Tosiasiallisesti ainoa tuomion kohta (93 kohta), jossa tätä säännöstä käsitellään erikseen, on vastaus erääseen kantajan lisäargumenttiin eikä keskeinen perustelu, joka oikeuttaa kanteen hylkäämisen.

86.      Tässä asiayhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen viittaus asetuksen N:o 207/2009 83 artiklaan esitetään ylimääräisenä perusteluna eikä tuomion ensisijaisena ratkaisuperusteena (ratio decidendi). Tästä syystä kolmas valitusperuste on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan todettava tehottomaksi, koska sen mahdollinen hyväksyminen ei voi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen.(61)

87.      Siltä varalta, että unionin tuomioistuin ei yhdy tähän näkemykseen, tarkastelen vielä toissijaisesti tämän valitusperusteen asiakysymystä.

88.      Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan Repower AG väitti, että ”EUIPO:n olisi pitänyt esittää kansalliset yleiset oikeusperiaatteet ja tukeutua kaikissa jäsenvaltioissa poikkeuksetta sovellettuihin periaatteisiin”.(62)

89.      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen ja katsoi, että periaate, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, on kaikille jäsenvaltioille yhteinen periaate, kuten jo unionin tuomioistuimen ensimmäisissä tuomioissa(63) on tunnustettu ja kuten unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin ovat myöhemmin vahvistaneet.(64)

90.      Jos lähdetään siitä, että 83 artiklaa sovelletaan, käsiteltävässä asiassa ei, koska oli katsottu, että asetuksen N:o 207/2009 80 artiklaa ei voitu soveltaa, ollut niinkään syytä tarkastella lainvastaisten hallintotoimien peruuttamista koskevan periaatteen rajoja yleensä tai niiden käsittelyä oikeuskäytännössä vaan tulkita asetuksen N:o 207/2009 83 artiklaa, jonka mukaan silloin, kun valituslautakuntien menettelyasetuksessa ei säädetä menettelystä, ”virasto ottaa huomioon jäsenvaltioissa asiassa yleisesti hyväksytyt periaatteet”.(65)

91.      Toisin sanoen, kun oli myönnetty, että asetuksen N:o 207/2009 80 artiklassa on aukko (mikä siis ei pidä paikkaansa), oli tutkittava, sovellettiinko edellä mainittua periaatetta ja millä edellytyksillä sitä sovellettiin kansallisten tavaramerkkivirastojen (myös valituslautakuntien) päätösten peruuttamiseen kansallisen oikeuden mukaisesti. Tämän seikan osoittaminen oli EUIPO:n vastuulla.

92.      Unionin yleinen tuomioistuin moitti Repower AG:tä siitä, että se ”ei mainitse yhtään jäsenvaltiota, jossa kyseistä periaatetta ei olisi tunnustettu”.(66) Todellisuudessa unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt vaatia EUIPO:ta esittämään tässä nimenomaisessa asiassa (eikä niinkään yleisesti) näyttöä siitä, millä edellytyksillä jäsenvaltioiden lainsäädännöissä sallitaan kansallisten tavaramerkkivirastojen peruuttaa omia päätöksiään.

93.      Jos kolmannen valitusperusteen tehottomuudesta esittämääni arviointiin ei yhdytä, tämä valitusperuste on hyväksyttävä.

94.      Sen hyväksyminen puolestaan voi johtaa vain asian palauttamiseen unionin yleiseen tuomioistuimeen, koska EUIPO ei missään vaiheessa vedonnut(67) asetuksen N:o 207/2009 83 artiklaan tukeakseen väitettään, jonka mukaan valituslautakunnan päätöksen peruuttaminen oli perusteltua.

95.      Näissä olosuhteissa unionin yleisen tuomioistuimen olisi kehotettava EUIPO:ta esittämään määräaikaan mennessä näyttöä siitä, kuinka jäsenvaltioiden lainsäädännöissä sovelletaan periaatetta, joka sallii tavaramerkkivirastojen peruuttaa omia päätöksiään.(68)

V       Oikeudenkäyntikulut

96.      Koska ratkaisuehdotukseni koskee ainoastaan kahta viidestä valitusperusteesta, en voi lausua mitään oikeudenkäyntikuluista, kuten minun olisi (unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan nojalla) tehtävä, jos Repower AG:n tekemä valitus olisi kokonaisuudessaan perusteeton.

VI     Ratkaisuehdotus

97.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin

1)      jättää tutkimatta tai toissijaisesti hylkää Repower AG:n unionin yleisen tuomioistuimen 21.2.2018 asiassa T‑727/16, Repower vastaan EUIPO – repowermap.org (REPOWER) antamasta tuomiosta esittämän toisen valitusperusteen

2)      hylkää kolmannen valitusperusteen tehottomana tai toissijaisesti hyväksyy sen ja palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.


1      Alkuperäinen kieli: espanja.


2      Päätös 8.2.2016, asia R 2311/2014-5.


3      Asia T‑188/16, repowermap v. EUIPO – Repower (REPOWER), jonka käsittelyä on lykätty unionin yleisessä tuomioistuimessa.


4      Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EUVL 2009, L 78, s. 1).


5      Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 ja yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 muuttamisesta sekä maksuista sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle (tavaramerkit ja mallit) annetun komission asetuksen (EY) N:o 2869/95 kumoamisesta 16.12.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2424 (EUVL 2015, L 341, s. 21).


6      Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2017, L 154, s. 1).


7      Tavaroiden ja palvelujen kansainvälisestä luokituksesta tavaramerkkien rekisteröimistä varten 15.6.1957 tehty sopimus, sellaisena kuin se on muutettuna 28.9.1979.


8      Tältä osin se vetosi asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, luettuna yhdessä sen 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan kanssa.


9      Se mainitsi seuraavat: ”Rakentaminen; korjaus; asennuspalvelut; siirtolaitteistojen ja jakelulaitteistojen, matala- ja keskijännitelaitteistojen, julkisten valaistusjärjestelmien ja sähkölaitteistojen rakennus-, korjaus- ja huoltopalvelut; sähkönjakelulaitteistojen rakennus, korjaus ja huolto; muuntaja-asemien ja sähkönjakelulaitteistojen asennus ja huolto; katujen julkisen valaistuksen asennus ja huolto; suurien lämpöpumpputehtaiden rakennus, asennus ja kunnossapito; edellä mainittuihin palveluihin liittyvä neuvonta”.


10      Tarkemmin sanottuna seuraavien: ”Tieteelliset ja teknologiset palvelut sekä niihin liittyvä tutkimus ja suunnittelu; sähkölaitteistoja koskevat tekniset asiantuntijapalvelut; tekniset suunnittelupalvelut energiahuoltoon liittyvien laitteistojen hyväksyntä-, mittaus-, tiedotus- ja valvontatoiminnan alalla”.


11      Asia R 2311/2014-5 (REV).


12      3.8.2016 tehdyn päätöksen 16–18 kohta.


13      26.10.2016 tehdyllä päätöksellä ei ole merkitystä käsiteltävän valituksen kannalta. Sekä Repower AG että repowermap riitauttivat sen unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka lykkäsi kummankin asian käsittelyä siihen asti, kunnes käsiteltävässä valituksessa annetaan tuomio.


14      Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen se lisäsi, että yleistä oikeusperiaatetta, joka sallii lainvastaisten hallintotoimien peruuttamisen, ei voitu käyttää riidanalaisen päätöksen oikeudellisena perustana.


15      Tuomio Repower v. EUIPO – repowermas.org (REPOWER) (T‑727/16, EU:T:2018:88; jäljempänä riidanalainen tuomio).


16      Tuomio 22.11.2011, mPAY24/OAMI – Ultra (MPAY24) (T‑275/10, ei julkaistu, EU:T:2011:683).


17      Riidanalaisen tuomion 57 ja 59 kohta.


18      Ibidem, 61 kohta.


19      Tuomio 12.9.2007, González ja Díez v. komissio (T‑25/04, EU:T:2007:257, 97 kohta) ja tuomio 18.9.2015, Deutsche Post v. komissio (T‑421/07 RENV, EU:T:2015:654, 47 kohta); ks. valituksenalaisen tuomion 63–65 kohta.


20      Valituksenalaisen tuomion 65 kohta.


21      Ibidem, 66 kohta.


22      Ibidem, 67–82 kohta.


23      Se lisäsi, että Repower AG:n olisi huolellisena taloudellisena toimijana pitänyt epäillä 8.2.2016 tehdyn päätöksen lainmukaisuutta, kun päätöksessä ei ollut perusteltu riittävästi riidanalaisen tavaramerkin suhdetta jäljelle jääneisiin tavaroihin ja palveluihin. Se mainitsi tältä kannalta tuomion 12.2.2008, CELF ja ministre de la Culture et de la Communication (C‑199/06, EU:C:2008:79, 68 kohta), ja tuomion 20.6.1991, Cargill v. komissio (C‑248/89, EU:C:1991:264, 22 kohta).


24      Valituksenalaisen tuomion 84–86 kohta.


25      Ensimmäinen valitusperuste koskee unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 188 artiklan rikkomista, neljäs Repower AG:n perustellun luottamuksen loukkaamista ja viides perustelujen virheellisyyttä.


26      SEU 50 artiklassa on kouluesimerkki tällaisesta peruuttamisesta.


27      Näin erityisesti asetuksen N:o 207/2009 80 artiklassa. Tarkastelemissani kieliversioissa (englannin-, espanjan-, hollannin-, italian-, portugalin-, ranskan- ja saksankieliset versiot) ilmausta ”peruuttaminen” tai muuta vastaavaa ilmausta käytetään viittaamaan toimeen, jolla aikaisempi toimi poistetaan lainvastaisuuden vuoksi. Säilyttääkseni yhtäpitävyyden unionin lainsäädännön kanssa käytän tässä ratkaisuehdotuksessa ilmausta ”peruuttaminen” (enkä ilmausta ”uudelleentarkastelu viran puolesta”) ja sen verbimuotoa.


28      Tuomio 12.7.1957, Algera ym. v. Asamblea Común (7/56 ja 3/57–7/57, EU:C:1957:7, s. 116).


29      Tuomio 17.4.1997, (C‑90/95 P, EU:C:1997:198, 35 kohta).


30      Tuomio 12.7.1957, Algera ym. v. Asamblea Común (7/56 ja 3/57–7/57, EU:C:1957:7); ks. myös tuomio 9.3.1978, Herpels v. komissio (54/77, EU:C:1978:45, 38 kohta).


31      Tuomio 26.2.1987, Consorzio Cooperative d’Abruzzo (15/85, EU:C:1987:111, 12 kohta ja sitä seuraavat kohdat).


32      Tuomio 3.3.1982, Alpha Steel v. komissio (14/81, EU:C:1982:76, 10 ja 11 kohta).


33      Tuomio 20.6.1991, Cargill v. komissio (C‑248/89, EU:C:1991:264, 20 kohta).


34      Tuomio 15.10.2009, Audiolux ym. (C‑101/08, EU:C:2009:626, 53 ja 54 kohta).


35      Ks. erityisesti tuomio 13.1.2014, Kühne & Heitz (C‑453/00, EU:C:2004:17, 24 kohta).


36      Näin todetaan nimenomaisesti 22.3.1961 annetussa tuomiossa Snupat (42/59 ja 49/59, EU:C:1961:5, s. 76).


37      Tästä on osoituksena asiakirjan ”ReNEUAL Model Rules on EU Administrative Procedure – Book III – Single Case Decision-Making” (ReNEUAL SC 2014, s. 94) III-36(3) kohdan kolmannen virkkeen sanamuoto, jonka selityksistä ilmenee, että kyseinen kohta ”empowers public authorities only under very restrictive conditions to withdraw such a decision” (s. 141, 138 kohta). Vaikka tämä asiakirja ei ole sitova, se osoittaa, kuinka arkaluonteisena peruuttamista pidetään monien jäsenvaltioiden hallinto-oikeudessa.


38      ”Ilmeinen” tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin adjektiivi ”selvä”, joka on lähempänä muissa kieliversioissa, kuten ranskan- (”manifeste”) tai saksankielisissä versioissa (”offensichtlich”) käytettyjä ilmauksia. Englanninkielisessä versiossa käytetään ilmausta ”obvious”.


39      Ks. julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus SMHV v. National Lottery Commission (C‑530/12 P, EU:C:2013:782, 93 kohta); yhteisön kasvilajikeviraston (CPVO) valituslautakuntien osalta ks. tuomio 21.5.2015, Schräder v. CPVO (C‑546/12 P, EU:C:2015:332, 73 kohta).


40      Niiden toimivalta ei rajoitu viranomaisen toimista tehtyjen valitusten tutkimiseen, vaan ne myös valmistelevat asian siltä varalta, että se riitautetaan unionin tuomioistuimissa, määrittämällä ne tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat kysymykset, jotka unionin yleisessä tuomioistuimessa voidaan käsitellä. Ks. tuomio 13.3.2007, SMHV v. Kaul (C‑29/05, EU:C:2007:162, 53 ja 54 kohta).


41      Se otettiin sellaisenaan asetuksen N:o 2017/1001 72 artiklaan.


42      Sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakuntien menettelysäännöistä 5.2.1996 annettu komission asetus (EY) N:o 216/96 (EYVL 1996, L 28, s. 11), sellaisena kuin se on muutettuna 6.12.2004 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2082/2004 (EUVL 2004, L 360, s. 8) ja kumottuna Euroopan unionin tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 täydentämisestä ja komission asetusten (EY) N:o 2868/95 ja (EY) N:o 216/96 kumoamisesta 18.5.2017 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/1430 (EUVL 2017, L 205, s. 1).


43      Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 2868/95 (EYVL 1995, L 303, s. 1).


44      Se viittaa tuomioon 12.9.2007, González y Díez v. komissio (T‑25/04, EU:T:2007:257) ja tuomioon 18.9.2015, Deutsche Post v. komissio (T‑421/07 RENV, EU:T:2015:654).


45      Se viittaa tuomioon 15.7.2015, Socitrel ja Companhia Previdente v. komissio (T-413/10 ja T‑414/10, EU:T:2015:500, 187 kohta).


46      ”Muutoksenhakumenettelyn tarkoitus nimittäin jäisi osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa.” Tuomio 10.5.2012, Rubinstein ja L’Oréal v. SMHV (C‑100/11 P, EU:C:2012:285, 110 kohta) ja tuomio 17.3.2016, Naazneen Investments v. SMHV (C‑252/15 P, EU:C:2016:178, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


47      Ks. esim. tuomio 28.2.2018, mobile.de v. EUIPO (C‑418/16 P, EU:C:2018:128, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


48      Valituksen 36 kohta.


49      Valituksen 48 kohta.


50      Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 34 kohta.


51      Mainittu edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 44.


52      ”Komissio voi peruuttaa 4 artiklan 2 tai 3 kohdan, tai 7 artiklan 2–4 kohdan mukaisesti tehdyn päätöksen annettuaan asianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden toimittaa huomautuksensa, jos päätös on perustunut menettelyn aikana annettuihin virheellisiin tietoihin, jotka ovat olleet päätöksen kannalta ratkaisevia.” [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1).


53      Tuomio 22.11.2011, MPAY24 (T‑275/10, EU:T:2011:683).


54      Valituksenalaisen tuomion 57 kohta.


55      Ibidem, 59 kohta.


56      Mm. tuomio 25.7.2018, Espanja v. komissio (C‑588/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:607, 74 kohta); tuomio 14.9.2016, Trafilerie Meridionali v. komissio (C‑519/15, EU:C:2016:682, 40 kohta) ja tuomio 2.4.1998, komissio v. Systraval ja Brink’s France (C‑367/95 P, EU:C:1998:154, 63 ja 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


57      Tuomio 14.10.2010, Deutsche Telekom v. komissio (C‑280/08 P, EU:C:2010:603, 130 kohta).


58      Tuomio 7.2.2018, American Express (C‑643/16, EU:C:2018:67, 73 kohta) ja tuomio 16.6.2015, Gauweiler ym. (C‑62/14, EU:C:2015:400, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


59      Ks. tuomio 9.6.2011, Diputación Foral de Vizcaya ym. v. komissio (C‑465/09 P–C‑470/09 P, ei julkaistu, EU:C:2011:372, 171 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja viimeksi määräys 22.11.2018, King v. komissio (C‑412/18 P, ei julkaistu; EU:C:2018:947, 18 kohta).


60      Ainakin valituksenalaisen tuomion 60–91 kohta.


61      Ks. esim. määräys 11.6.2015, Faci v. komissio (C‑291/14, ei julkaistu, EU:C:2015:398, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


62      Valituksenalaisen tuomion 93 kohta.


63      Se viittasi tuomioon 12.7.1957, Algera ym. v. Asamblea Común (7/56 ja 3/57–7/57, EU:C:1957:7, s. 115 ja 116); tuomioon 22.3.1961, Snupat v. korkea viranomainen (42/59 ja 49/59, EU:C:1961:5, s. 160) ja tuomioon 13.7.1965, Lemmerz-Werke v. korkea viranomainen (111/63, EU:C:1965:76, s. 852).


64      Se mainitsi tuomion 3.3.1982, Alpha Steel v. komissio (14/81, EU:C:1982:76, 10 kohta); tuomion 5.12.2000, Gooch v. komissio (T‑197/99, EU:T:2000:282, 53 kohta); tuomion 12.9.2007, González ja Díez v. komissio (T‑25/04, EU:T:2007:257, 97 kohta) ja tuomion 11.7.2013, BVGD v. komissio (T‑104/07 ja T‑339/08, ei julkaistu, EU:T:2013:366, 63 kohta).


65      Kursivointi tässä.


66      Valituksenalaisen tuomion 93 kohta.


67      Toisarvoinen viittaus tähän säännökseen esitettiin sen näkemyksen puoltamiseksi, että valituslautakunnilla on asetuksen N:o 207/2009 80 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus peruuttaa päätöksensä perustelujen puuttumisen vuoksi.


68      Ks. tiedonvaihdosta viraston ja jäsenvaltioiden viranomaisten välillä Euroopan unionin tavaramerkistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1431 kumoamisesta 5.3.2018 annettu komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/626 (EUVL 2018, L 104, s. 37) 20 artikla.