Language of document : ECLI:EU:T:2019:379

Väliaikainen versio

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)

6 päivänä kesäkuuta 2019 (*)

Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää VW Caddy ‑ajoneuvoa – Aiempi yhteisömalli – Mitättömyysperuste – Yksilöllinen luonne – Asiantunteva käyttäjä – Erilainen yleisvaikutelma – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 6 artikla ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohta – Mitättömyysvaatimuksen tekijälle kuuluva todistustaakka – Aikaisemman mallin esittämiseen liittyvät vaatimukset

Asiassa T-192/18,

Rietze GmbH & Co. KG, kotipaikka Altdorf (Saksa), edustajanaan asianajaja M. Krogmann,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään S. Hanne,

vastaajana,

jossa toisena osapuolena asian käsittelyssä EUIPO:n valituslautakunnassa oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on

Volkswagen AG, kotipaikka Wolfsburg (Saksa), edustajanaan asianajaja C. Klawitter,

ja jossa on kyse kanteesta EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 11.1.2018 antamasta päätöksestä (asia R 1244/2016-3), joka liittyy Rietzen ja Volkswagenin väliseen mitättömyysmenettelyyn,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Kancheva ja G. De Baere,

kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.3.2018 jätetyn kannekirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.5.2018 jätetyn EUIPO:n vastineen,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.5.2018 jätetyn väliintulijan vastineen,

ottaen huomioon 24.1.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Väliintulija Volkswagen AG on 1.2.2010 jätetyn hakemuksen perusteella Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) kansainvälisessä toimistossa samana päivänä viitenumerolla DM/073118-3 rekisteröidyn ja WIPO:n kansainvälisen toimiston tiedotteessa 31.10.2010 julkaistun mallin Euroopan unionin nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin haltija.

2        Tavarat, joissa riidanalaista mallia on tarkoitus käyttää, kuuluvat teollisuusmallien kansainvälisen luokituksen perustamisesta 8.10.1968 tehdyn Locarnon sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaiseen luokkaan 12-08 ja vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Moottoriajoneuvot”. Riidanalainen malli on seuraava:


Image not found


Image not found



Image not found

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3


Image not found


Image not found


Image not found

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6


Image not found


Image not found


Image not found

Kuva 7

Kuva 8

Kuva 9


Image not found


Kuva 10


3        Kantaja Rietze GmbH & Co. KG, joka kauppaa autojen pienoismalleja, teki 5.1.2015 Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) 106 f artiklaan, luettuna yhdessä saman asetuksen 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, perustuvan vaatimuksen riidanalaisen mallin vaikutusten julistamisesta mitättömiksi Euroopan unionissa, koska riidanalainen malli ei ollut uusi kyseisen asetuksen 5 artiklan mukaisesti eikä sillä ollut yksilöllistä luonnetta kyseisen asetuksen 6 artiklan mukaisesti.

4        Kantaja vetosi mitättömyysvaatimuksensa tueksi siihen, että riidanalainen malli oli malli, joka kuvasi väliintulijan vuonna 2011 markkinoille saattamaa VW Caddy -tila-autoa. Osoittaakseen aiemman mallin tunnetuksi tulemisen kantaja viittasi kyseisen ajoneuvon aikaisempaan malliin eli VW Caddy (2K) -malliin, jonka väliintulija oli saattanut markkinoille vuonna 2004. Kantaja perusti vaatimuksensa erityisesti yhteisömalliin nro 49895-0002, jonka rekisteröinti väliintulijan 7.7.2003 tekemästä hakemuksesta julkaistiin 9.9.2003.

5        EUIPO:n mitättömyysosasto julisti 20.6.2016 antamallaan päätöksellä riidanalaisen mallin mitättömäksi sillä perusteella, ettei mallilla ollut yksilöllistä luonnetta asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan mukaisesti.

6        Väliintulija valitti 7.7.2016 mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 6/2002 55–60 artiklan nojalla.

7        EUIPO:n kolmas valituslautakunta hyväksyi valituksen 11.1.2018 antamallaan päätöksellä (asia R 1244/2016-3) (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla se kumosi mitättömyysosaston päätöksen ja hylkäsi vaatimuksen riidanalaisen mallin mitättömäksi julistamisesta. Se katsoi, että riidanalainen malli oli uusi asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja sillä oli yksilöllinen luonne kyseisen asetuksen 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

 Asianosaisten vaatimukset

8        Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        julistaa riidanalaisen mallin mitättömäksi

–        velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

9        EUIPO ja väliintulija vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

10      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan kanssa, rikkomista. Kantaja arvostelee valituslautakuntaa lähinnä siitä, että valituslautakunta on katsonut, että riidanalaisella mallilla oli yksilöllinen luonne siksi, että sen asiantuntevalle käyttäjälle antama yleisvaikutelma erosi siitä yleisvaikutelmasta, jonka aikaisempi malli antoi asiantuntevalle käyttäjälle.

11      Tämä ainoa kanneperuste jakautuu neljään osaan. Ensinnäkin valituslautakunta on kantajan mielestä virheellisesti tyytynyt pelkästään luettelemaan väitetyt eroavuudet kyseessä olevien mallien välillä arvioimatta niiden painoarvoa ja tekemättä eroa esteettisten ominaisuuksien ja teknisten ominaisuuksien välillä. Toiseksi valituslautakunta on kantajan mielestä olettanut asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tason liian suureksi ja antanut sen vuoksi liian suuren merkityksen kyseessä olevien mallien välisille eroavuuksille. Kolmanneksi valituslautakunta on kantajan mielestä tehnyt virheitä mallin luojan vapauden arvioinnissa. Neljänneksi valituslautakunta on kantajan mielestä vielä jättänyt huomiotta tietyt todisteet.

12      EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.

13      Aluksi on syytä muistuttaa, että asetusten (EY) N:o 6/2002 ja (EY) N:o 40/94 muuttamisesta Euroopan yhteisön teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyn Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan liittymisen johdosta 18.12.2006 annetulla asetuksella (EY) N:o 1891/2006 (EUVL 2006, L 386, s. 14) asetukseen N:o 6/2002 on lisätty XIa osasto, johon sisältyy 106 a–106 f artikla.

14      Asetuksen N:o 6/2002 106 a artiklan mukaan kaikilla WIPO:n kansainvälisen toimiston pitämässä kansainvälisessä rekisterissä olevilla Euroopan unionin nimeävillä kansainvälisillä rekisteröinneillä on sama vaikutus kuin rekisteröinneillä, jotka tehdään EUIPO:n yhteisömallirekisteriin, ja Euroopan unionin nimeävien kansainvälisten rekisteröintien julkaisemisella WIPO:n kansainvälisen toimiston tiedotteessa on sama vaikutus kuin rekisteröinneillä, jotka julkaistaan yhteisön yhteisömalleja koskevassa tiedotteessa.

15      Asetuksen N:o 6/2002 106 f artiklassa säädetään, että EUIPO voi julistaa unionissa voimassa olevan kansainvälisen rekisteröinnin vaikutukset osittain tai kokonaan mitättömiksi asetuksen N:o 6/2002 VI ja VII osastossa olevien menettelyjen mukaisesti.

16      Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että yhteisömalli julistetaan mitättömäksi, mikäli se ei täytä saman asetuksen 4–9 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

17      Asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan mukaan malli suojataan yhteisömallilla vain, jos se on uusi ja luonteeltaan yksilöllinen.

18      Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan yksilöllistä luonnetta on arvioitava, kun kyseessä on rekisteröity yhteisömalli, asiantuntevan käyttäjän siitä saaman yleisvaikutelman osalta, jonka on erottava yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää. Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että tässä arvioinnissa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.

19      Näin ollen mallilla on yksilöllinen luonne, kun asiantunteva käyttäjä saa siitä erilaisen yleisvaikutelman kuin aikaisemmista malleista tai hänelle ei synny ”déjà vu -vaikutelmaa”, jolloin hän ei ota huomioon eroja, jotka eivät ole riittäviä vaikuttamaan mainittuun yleisvaikutelmaan, vaikka ne eivät olekaan merkityksettömiä yksityiskohtia, vaan ottaa huomioon riittävät erot, jotka luovat erilaiset yleisvaikutelmat (ks. tuomio 7.11.2013, Budziewska v. SMHV – Puma (Loikkaava kissaeläin), T-666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20      Kun arvioidaan mallin yksilöllistä luonnetta kaikkiin aikaisempiin malleihin nähden, on otettava huomioon sen tuotteen luonne, johon mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, ja erityisesti se teollisuudenala, johon se kuuluu (ks. asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan 14 perustelukappale), mallin luoneen vapaus sen kehittelyssä, mahdollinen alan muotoilumahdollisuuksien loppuun käyminen, joka voi saada asiantuntevan käyttäjän huomaamaan helpommin erot vertailtujen mallien välillä, sekä se tapa, jolla kyseistä tuotetta käytetään, erityisesti ottaen huomioon muutokset, joita siihen tavanomaisesti tehdään tässä vaiheessa (ks. tuomio 7.11.2013, Loikkaava kissaeläin, T-666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21      Lopuksi on todettava, että valituslautakuntien päätösten laillisuutta on arvioitava yksinomaan asetuksen N:o 6/2002 perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, eikä kansallisen oikeuskäytännön perusteella, vaikka se perustuisi tämän asetuksen säännöksiä vastaaviin säännöksiin (ks. tuomio 4.7.2017 – Murphy v. EUIPO – Nike Innovate (Sähköisen kellon ranneke), T-90/16, ei julkaistu, EU:T:2017:464, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22      Kantajan väitteitä on tarkasteltava nimenomaan näiden päätelmien valossa.

23      On syytä ottaa kantaa ainoan kanneperusteen toiseen osaan, joka koskee asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tasoa, ennen kuin tarkastellaan kanneperusteen ensimmäistä osaa, joka koskee kyseessä olevien mallien synnyttämän yleisvaikutelman arviointia asiantuntevan käyttäjän näkökulmasta, ja jatketaan ainoan kanneperusteen tarkastelua käsittelemällä sen kolmatta ja neljättä osaa.

 Ainoan kanneperusteen toinen osa, joka koskee asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tasoa

24      Kantajan mukaan valituslautakunta on olettanut asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tason liian suureksi ja antanut sen vuoksi liian suuren merkityksen kyseessä olevien mallien välisille eroavuuksille.

25      Aluksi kantaja väittää, että asiantunteva käyttäjä ei pysty erottamaan tuotteen teknisen tarkoituksen perusteella määräytyviä tuotteen ulkoasun osia mielivaltaisista ulkoasun osista enemmälti kuin hänelle kyseisen tuotteen käytöstä kertyneen kokemuksen perusteella. Valituslautakunnan mainitsemat kyseisten mallien väliset eroavuudet koskevat kantajan mukaan sellaisia teknisiä yksityiskohtia, joita ei voi huomata henkilö, jolla on tietynasteinen tuntemus moottoriajoneuvoihin normaalisti kuuluvista osista. Tämä koskee erityisesti puskureita, ajovaloja, suuntavilkkuja ja takaluukkuja.

26      Tämän jälkeen kantaja vetoaa siihen, että asiantunteva käyttäjä antaa saman valmistajan toisiaan välittömästi seuraavien automallien välisille eroavuuksille vähemmän merkitystä kuin eri valmistajien ajoneuvomallien välisille eroavuuksille. Saman valmistajan eri automalleissa asiantunteva käyttäjä kiinnittää muotoiluun vähemmän huomiota kuin teknisiin uutuuksiin ja turvallisuutta, suorituskykyä ja ajomukavuutta koskeviin parannuksiin. Sitä paitsi yhtäältä ostaja ei käytä VW Caddyn ostamista koskevan päätöksensä perusteena vertailua aikaisempiin sarjoihin vaan vertailua muiden valmistajien ajoneuvoihin. Kantaja vetoaa tämän väitteen tueksi mitättömyysosaston 13.9.2016 antamaan päätökseen asianumerolla ICD 9742 kirjatussa mitättömyysmenettelyssä. Toisaalta VW Caddyn menestys ei perustu sen ulkoasuun vaan sen luotettavuuteen.

27      Lopuksi kantaja viittaa saksalaisessa autoalan lehdistössä ilmestyneeseen artikkeliin, jossa korostetaan sitä, ettei kyseessä olevien mallien välillä ole eroavuuksia. Kantaja arvostelee valituslautakuntaa kyseisen artikkelin sisällön huomiotta jättämisestä, vaikka artikkeliin sisältyy konkreettisia viitteitä asiantuntevan käyttäjän vaikutelmasta.

28      On syytä muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan ”käyttäjän” ominaisuus merkitsee sitä, että kyseinen henkilö käyttää tuotetta, johon malli sisältyy, tämän tuotteen käyttötarkoituksen mukaisesti. Määrite ”asiantunteva” viittaa lisäksi siihen, että vaikka käyttäjä ei ole suunnittelija tai tekninen asiantuntija, hän tuntee kyseisellä alalla olemassa olevia erilaisia malleja ja jossain määrin näiden mallien yleensä sisältämiä osatekijöitä ja hänen tarkkaavaisuutensa taso on suhteellisen korkea hänen käyttäessään kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä (ks. tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C-281/10 P, EU:C:2011:679, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.6.2010, Shenzhen Taiden v. SMHV – Bosch Security Systems (Viestintälaitteet), T‑153/08, EU:T:2010:248, 46 ja 47 kohta).

29      Asiantuntevan käyttäjän käsite on ymmärrettävä välimuodoksi keskivertokuluttajan, johon viitataan tavaramerkkialalla ja jolta ei edellytetä mitään erityistä tietämystä ja joka ei pääsääntöisesti tee suoraa vertailua riidanalaisten tavaramerkkien välillä, ja syvällisen teknisen tietämyksen omaavan ammattialan tuntijan käsitteiden välillä. Näin ollen asiantuntevan käyttäjän käsite voidaan ymmärtää sellaisen käyttäjän määritelmäksi, joka ei ole keskimääräisen tarkkaavainen vaan erityisen tarkkaavainen joko henkilökohtaisen kokemuksensa tai kyseisen alan laajan tuntemuksensa vuoksi (tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C-281/10 P, EU:C:2011:679, 53 kohta).

30      Unionin tuomioistuin on katsonut, että jo asiantuntevan käyttäjän luonteesta seuraa, että asiantunteva käyttäjä vertailee, mikäli se on mahdollista, suoraan aikaisempaa merkkiä ja riidanalaista mallia (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2012, Neuman ja Galdeano del Sel v. Baena Grup, C-101/11 P ja C-102/11 P, EU:C:2012:641, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31      Nyt käsiteltävässä asiassa valituslautakunta on riidanalaisen päätöksen 18 ja 20 kohdassa kuvaillut asiantuntevan käyttäjän henkilöksi, joka – vaikka hän ei ole suunnittelija tai tekninen asiantuntija – tuntee moottoriajoneuvoalalla olemassa olevia erilaisia malleja ja jossain määrin näillä moottoriajoneuvoilla yleensä olevia ominaisuuksia ja hänen tarkkaavaisuutensa taso on korkea hänen käyttäessään kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä. Moottoriajoneuvojen asiantunteva käyttäjä on henkilö, joka on kiinnostunut moottoriajoneuvoista, ajaa ja käyttää niitä ja on perehtynyt markkinoilla saatavissa oleviin malleihin lukemalla alaa koskevia aikakauslehtiä ja käymällä autonäyttelyissä ja autoliikkeissä. Hän on tietoinen siitä, että valmistajat uudistavat markkinoilla vakiintuneita mallejaan säännöllisesti sekä teknisten seikkojen että ajoneuvojen ulkoasun osalta. Hän tietää myös, että tällä ”malliston ylläpidolla” toteutetaan tiettyjä muotisuuntauksia luopumatta kuitenkaan kokonaan asianomaisen ajoneuvomallin ulkoasun tunnuspiirteistä. Valituslautakunnan mukaan mikään jäljempänä 40–42 kohdassa mainituista eroavuuksista ei jää huomaamatta näin kuvatulta asiantuntevalta käyttäjältä.

32      On syytä todeta, ettei kantajan perusteluissa kyseenalaisteta jäljempänä toistettua valituslautakunnan arviointia asiantunteva käyttäjän tarkkaavaisuuden tasosta.

33      Aluksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä ei kykene havaitsemaan valituslautakunnan yksilöimiä eroavuuksia puskureissa, ajovaloissa, suuntavaloissa ja takaluukuissa sen vuoksi, että ne koskevat teknisiä yksityiskohtia. Yhtäältä valituslautakunta ei ole selostanut kyseessä olevien mallien suuntavilkkujen eroavuuksia. Toisaalta riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että valituslautakunnan yksilöimät eroavuudet puskureissa, ajovaloissa ja takaluukuissa koskevat niiden ulkoasua eivätkä niiden teknisiä yksityiskohtia. Asiantunteva käyttäjä kykenee siten havaitsemaan ne. Sillä, että tiettyihin näihin ajoneuvojen osiin tehdyllä muutoksella voi olla myös teknistä vaikutusta, ei ole merkitystä tässä yhteydessä.

34      Myöskään kantajan väite, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä antaa saman valmistajan toisiaan välittömästi seuraavien automallien välisille eroavuuksille vähemmän merkitystä kuin eri valmistajien ajoneuvomallien välisille eroavuuksille, ei voi menestyä. Kantaja ei nimittäin esitä tämän väitteen tueksi mitään tosiseikkaa tai oikeudellista seikkaa, joka kyseenalaistaisi valituslautakunnan arvioinnin asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tasosta kyseisiä malleja verrattaessa. Mitättömyysjaoston 13.9.2016 antaman päätöksen jaksolla, johon kantaja on viitannut tämän väitteen tueksi, ei ole tältä osin merkitystä, koska se ei koske asiantuntevan käyttäjän saman valmistajan peräkkäisiin malleihin kohdistaman tarkkaavaisuuden tasoa verrattuna muiden valmistajien malleihin kohdistuvaan tarkkaavaisuuteen. Edellä 28 ja 29 kohdassa viitatun oikeuskäytännön perusteella on myös katsottava, että kantajan esittämillä ostopäätösten motiiveilla ja sillä seikalla, että VW Caddyn menestys ei kantajan mukaan perustu sen ulkoasuun vaan sen luotettavuuteen, ei ole merkitystä.

35      Lopuksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunnan olisi pitänyt ottaa huomioon saksalaisessa autoalan lehdistössä esitetty näkemys. Mahdollisuutta lehdistössä julkaistujen artikkeleiden huomioon ottamiseen ei voida sulkea pois, mutta valituslautakunnalla ei ole siihen velvollisuutta silloin, kun se katsoo – kuten tässä tapauksessa –, ettei esitetty näkemys vaikuta asiaan, koska se ei kuvaa asiantuntevan käyttäjän saamaa yleisvaikutelmaa.

36      Tästä seuraa, että ainoan kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.

 Ainoan kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee asiantuntevan käyttäjän saamaa yleisvaikutelmaa

37      Kantaja väittää, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että EUIPO:n on määritettävä kyseessä olevien mallien eri ominaisuuksien painoarvot, koska eri ominaisuudet voivat vaikuttaa mallien ulkoasuun enemmän tai vähemmän voimakkaasti. Valituslautakunnan olisi siten yhtäältä pitänyt analysoida kyseisten mallien yhteisiä piirteitä. Kantajan mukaan valituslautakunta olisi tällaisen analyysin perusteella päätynyt katsomaan, että kyseessä olevissa malleissa oli lähes täysin samanlainen korin perusmuoto, ääriviivakuvio, ikkunoiden muoto ja sijoittelu, tuulilasi, konepelti, jäähdyttimen säleikkö ja ajovalot. Toisaalta valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä ero esteettisten ominaisuuksien ja teknisten ominaisuuksien välillä, sillä asiantunteva käyttäjä antaa saamassaan yleisvaikutelmassa vain vähän merkitystä ajovaloille, joiden tarkoitus on pääasiallisesti tekninen, ja eroavuuksille, jotka liittyvät pelkästään puskurien ja jäähdyttimen säleikköjen väreihin. Sen sijaan pelkkä kyseessä olevien mallien väitettyjen eroavuuksien luettelointi siten kuin valituslautakunta on tehnyt riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa ja 33 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, ei anna valituslautakunnalle perustetta arvioida, onko asiantuntevan käyttäjän saama yleisvaikutelma erilainen.

38      On syytä todeta, että valituslautakunta on riidanalaisen päätöksen 23–31 kohdassa arvioinut riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta verrattuna aikaisempaan malliin. Se on käyttänyt arvioinnin perusteena seuraavia kuvia kyseessä olevista malleista:

Riidanalainen malli

Aikaisempi malli


Image not found


Image not found


Image not found