UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
12 päivänä maaliskuuta 2020 (*)
Valtiontuet – Espanjan tiettyjen ammattilaisjalkapalloseurojen hyväksi toteuttamat tuet – Takaus – Päätös, jossa tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi – Välillinen tuensaaja – Toimenpiteen katsominen valtiosta johtuvaksi – Etu – Yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste
Asiassa T‑901/16,
Elche Club de Fútbol, SAD, kotipaikka Elche (Espanja), edustajinaan asianajajat M. Segura Catalán, M. Clayton ja J. Morant Vidal,
kantajana,
jota tukee
Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään M. García-Valdecasas Dorrego,
väliintulijana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään G. Luengo, B. Stromsky ja P. Němečková,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta valtiontuesta SA.36387 (2013/C) (ex 2013/NN) (ex 2013/CP), jonka Espanja on toteuttanut Valencia Club de Fútbol, SAD:n, Hércules Club de Fútbol, SAD:n ja Elche Club de Fútbol, SAD:n hyväksi, 4.7.2016 annetun komission päätöksen (EU) 2017/365 (EUVL 2017, L 55, s. 12) kumoamiseksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. Schwarcz ja C. Iliopoulos,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 15.1.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajana oleva Elche Club de Fútbol, SAD on ammattilaisjalkapalloseura, jonka kotipaikka on Elchessä Alicanten maakunnassa (Valencian hallintoalue, Espanja).
2 Fundación Elche Club de Fútbol (jäljempänä Fundación Elche) on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka toimialana on urheiluun liittyvän toiminnan edistäminen ja toteuttaminen. Suurin osa kantajan hallituksen jäsenistä oli myös Fundación Elchen hallituksen jäseniä.
3 Instituto Valenciano de Finanzas (jäljempänä IVF), joka on Generalitat Valencianan (Valencian hallitus, Espanja) rahoituslaitos, antoi 17.2.2011 Fundación Elchelle takauksen kahdelle yhteensä 14 miljoonan euron suuruiselle pankkilainalle eli Caja de Ahorros del Mediterráneon myöntämälle 9 miljoonan euron suuruiselle pankkilainalle ja Banco de Valencian myöntämälle 5 miljoonan euron suuruiselle pankkilainalle tiettyjen kantajan pääomansa korottamiseksi liikkeeseen laskemien osakkeiden hankkimista varten. Pääomankorotuksen jälkeen Fundación Elche omisti 63,45 prosenttia kantajan osakkeista.
4 Takaus kattoi 100 prosenttia lainojen pääomasta sekä korot ja takauksen kohteena olevaan liiketoimeen liittyvät kustannukset. Vastikkeena Fundación Elchen oli maksettava IVF:lle vuosittain 1 prosentin suuruinen takauspalkkio. Vastatakauksena IVF sai lisäksi Fundación Elchen hankkimia kantajan osakkeita koskevan pantin. Takaukseen liittyvien lainojen kesto oli viisi vuotta. Mainittujen lainojen korko oli yhden vuoden ”Euro Interbank Offered Rate” (euribor), lisättynä 3,5 prosentin marginaalilla. Lisäksi perittiin 0,5 prosentin suuruinen sitoumusmaksu. Taatut lainat (pääoma ja korot) oli tarkoitus maksaa takaisin, ja tämän oli määrä tapahtua myymällä Fundación Elchen hankkimat kantajan osakkeet.
5 Saatuaan tietää Valencian hallituksen Valencia Club de Fútbol, SAD:n, Hércules Club de Fútbol, SAD:n ja kantajan hyväksi pankkilainojen takauksina toteuttamista oletetuista valtiontuista Euroopan komissio kehotti 8.4.2013 Espanjan kuningaskuntaa esittämään huomautuksia näistä tiedoista. Viimeksi mainittu vastasi komissiolle 27.5. ja 3.6.2013.
6 Komissio ilmoitti Espanjan kuningaskunnalle 18.12.2013 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätty muodollinen tutkintamenettely. Espanjan kuningaskunta esitti aloittamispäätöstä koskevat huomautuksensa 10.2.2014 päivätyllä kirjeellä.
7 Komissio vastaanotti muodollisen tutkintamenettelyn aikana huomautuksia ja tietoja Espanjan kuningaskunnalta, IVF:ltä, Liga Nacional de Fútbol Profesionalilta, Valencia Club de Fútbolilta ja Fundación Valencialta.
8 Komissio totesi valtiontuesta SA.36387 (2013/C) (ex 2013/NN) (ex 2013/CP), jonka Espanja on toteuttanut Valencia Club de Fútbol, SAD:n, Hércules Club de Fútbol, SAD:n ja Elche Club de Fútbol, SAD:n hyväksi, 4.7.2016 annetulla päätöksellään (EU) 2017/365 (EUVL 2017, L 55, s. 12; jäljempänä riidanalainen päätös), että kantajan päättämään pääomanlisäykseen liittyvä valtiontakaus, jonka IVF myönsi 17.2.2011 kahteen Fundación Elchelle annettuun pankkilainaan kantajan osakkeiden merkitsemiseksi (jäljempänä kyseessä oleva toimenpide tai riidanalainen takaus), merkitsi 3 688 000 euron suuruista sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea (1 artikla). Komissio määräsi näin ollen Espanjan kuningaskunnan perimään mainitun tuen takaisin kantajalta (2 artikla), ja tuki oli perittävä takaisin ”välittömästi ja tosiasiallisesti” (3 artikla).
9 Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä ensinnäkin, että kyseessä oleva IVF:n myöntämä toimenpide sisälsi valtion varoja ja oli seurausta Espanjan valtion toiminnasta. Komissio katsoi toiseksi, että tuensaaja oli kantaja eikä Fundación Elche, joka oli toiminut rahoituksen välittäjänä, kun otetaan erityisesti huomioon se, että toimenpiteen tavoitteena on kantajan pääoman korotuksen rahoittamisen helpottaminen. Kantajaa voitiin kuitenkin taloudellisen tilanteensa perusteella pitää toimenpiteen toteuttamisajankohtana valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (EUVL 2004, C 244, s. 2; jäljempänä pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivat) 10 kohdan a alakohdassa ja 11 kohdassa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä. Komissio päätteli [SEUT 107] ja [SEUT 108] artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetussa tiedonannossaan (EUVL 2008, C 155, s. 10; jäljempänä takauksia koskeva tiedonanto) määriteltyjen kriteerien nojalla ja ottamalla huomioon kantajan taloudellisen tilanteen sekä sen saaman valtiontakauksen ehdot, että kyseessä oli perusteeton etu, joka on voinut vääristää tai uhata vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio laski riidanalaisessa päätöksessä lisäksi kantajalle väitetysti myönnetyn tukiosan määrän nojautumalla viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta antamansa tiedonannon (EUVL 2008, C 14, s. 6; jäljempänä viitekorkoja koskeva tiedonanto) mukaisesti sovellettavaan viitekorkoon, koska markkinoilla toteutettuja vastaavia liiketoimia ei voitu vertailla mielekkäästi. Komissio katsoi riidanalaisen tuen määrän laskennan yhteydessä, että niiden kantajan osakkeiden arvo, jotka oli annettu IVF:lle pantiksi vastatakauksena, oli lähellä nollaa. Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä lopuksi, että riidanalainen takaus ei soveltunut sisämarkkinoille, kun otetaan huomioon erityisesti pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa vahvistetut periaatteet ja edellytykset.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
10 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.12.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä.
11 Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.2.2017 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen, jotta riidanalaisen päätöksen 2–4 artiklan täytäntöönpanoa lykättäisiin siltä osin kuin niissä määrätään, että sille väitetysti myönnetty tuki on perittävä siltä takaisin.
12 Komissio jätti vastinekirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.3.2017.
13 Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 24.4.2017 tehdyllä päätöksellä Espanjan kuningaskunnan hakemuksen saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia.
14 Kantaja jätti vastauksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.5.2017.
15 Komissio jätti vastauksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.6.2017.
16 Espanjan kuningaskunta jätti väliintulokirjelmän unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.7.2017.
17 Komissio jätti väliintulokirjelmää koskevat huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.7.2017.
18 Kantaja jätti väliintulokirjelmää koskevat huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.9.2017.
19 Kantaja ilmoitti 13.10.2017 päivätyllä kirjeellä, että se haluaa tulla kuulluksi istunnossa.
20 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi 15.5.2018 annetulla määräyksellä Elche Club de Fútbol v. komissio (T‑901/16 R, ei julkaistu, EU:T:2018:268), että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätään siltä osin kuin on kyse tuen perimisestä takaisin kantajalta ja että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
21 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamon 30.10.2018 päivätyillä kirjeillä unionin yleinen tuomioistuin esitti työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina kaikille asianosaisille kirjallisia kysymyksiä, joihin nämä vastasivat 20. ja 21.11.2018.
22 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen sitä koskevilta osin ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin:
– hylkää kanteen perusteettomana ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
24 Espanjan kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen kantajaa koskevilta osin ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
25 Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta, joista
– ensimmäinen perustuu arviointivirheeseen ja perustelujen puuttumiseen tukea ja tuensaajaa yksilöitäessä
– toinen perustuu SEUT 107 artiklan rikkomiseen ja perustelujen puutteellisuuteen; se jakautuu viiteen osaan, jotka koskevat niiden edellytysten täyttymättä jäämistä, joilla tuen voidaan katsoa johtuvan valtiosta, edun olemassaoloa, mainitun edun valikoivuutta, kilpailun vääristymistä ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa vaikutusta
– kolmas perustuu SEUT 107 artiklan rikkomiseen tuen määrää ja takaisin perittävää määrää laskettaessa ja
– neljäs toissijaisesti esitetty perustuu SEUT 107 artiklan rikkomiseen arvioitaessa tuen soveltuvuutta.
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu arviointivirheeseen ja perustelujen puuttumiseen tukea ja tuensaajaa yksilöitäessä
26 Kantaja, jota Espanjan kuningaskunta tukee, väittää, ettei komissio ole perustellut eikä oikeuttanut oikeudellisesti riittävällä tavalla toteamusta siitä, että kantaja oli riidanalaisen tuen saaja.
27 Kantaja toteaa aluksi, ettei komissio ole esittänyt riidanalaisessa päätöksessä syitä, joiden vuoksi sen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään esittämät epäilykset Fundación Elchen asemasta tuensaajana olivat hälventyneet.
28 Tämän jälkeen kantaja katsoo, että koska komissio ei ole osoittanut oikeudellista yhteyttä yhtäältä Fundación Elchelle myönnettyjen ja IVF:n takaamien lainojen ja toisaalta sen välillä, että Fundación Elche oli hankkinut sen osakkeita, komission olisi pitänyt tutkia nämä kaksi liiketoimea erikseen niiden omien ja erillisten ominaispiirteiden kannalta. Fundación Elchen ottaman rahoituksen kohteen kuvauksesta ei voida tältä osin päätellä, että Fundación Elchelle myönnetyt lainat ja se, että se hankki kantajan osakkeita, muodostivat yhden ainoan oikeudellisen toimen. Espanjan kuningaskunta toteaa vielä, että kyseiset seikat eivät osoita, että Fundación Elche pyrki parantamaan kantajan taloudellista tilannetta. Komission olisi pitänyt tutkia erityisesti, oliko sitä, että Fundación Elche hankki kantajan osakkeita, pidettävä liiketoimena, johon ei liittynyt mitään kannattavuusnäkymiä.
29 Koska kyse on kahdesta erillisestä liiketoimesta, kantaja väittää, että jotta komissio olisi voinut katsoa, että kantaja oli saanut tukea, sen olisi kuitenkin pitänyt osoittaa, että tuki oli siirretty kantajalle, kun Fundación Elche osti sen osakkeet, mitä komissio ei ole arvioinut eikä selittänyt.
30 Kun komissio katsoi, että kantaja oli tuensaaja, sen olisi saman logiikan mukaisesti pitänyt lisäksi katsoa, että myös kantajan velkojat olivat viime kädessä tuensaajia. Kantaja toteaa vielä vastauksessaan, että komission olisi pitänyt myös arvioida, olivatko myös lainanantajapankit saaneet tukea.
31 Komissio ei myöskään ole osoittanut, että kantaja ja Fundación Elche muodostivat yhden ainoan tuensaajan, eikä se ole tältä osin noudattanut edes perusteluvelvollisuuttaan. Taloudellisen kokonaisuuden käsitettä, johon riidanalainen päätös näyttää perustuvan, ei tältä osin voida soveltaa kantajan ja Fundación Elchen, jotka ovat erillisiä yksiköitä, joilla on eri toimialat, välisiin suhteisiin, koska Fundación Elche ei myöskään harjoita taloudellista toimintaa.
32 Riidanalaisen päätöksen 63 perustelukappaleessa esitetyt kriteerit sille, että yksikön, jolla on yrityksessä määräysvaltaan oikeuttava osakkuus, katsotaan osallistuvan kyseisen yrityksen taloudelliseen toimintaan, eivät ole kantajan mukaan täyttyneet. Kantaja ei siten ollut Fundación Elchen määräysvallassa, koska sen lyhyen aikavälin tavoitteena oli jälleenmyydä sen osakkeet lainojen takaisinmaksua varten eikä sillä missään tapauksessa ollut kantajan osakkeita riidanalaisen takauksen myöntämispäivänä. Fundación Elche ei myöskään nimittänyt jäseniä kantajan hallitukseen; kantaja päätti sitä vastoin yhdenvertaisesti Fundación Elchen kanssa viimeksi mainitun hallituksen kokoonpanosta. Fundación Elche ei lopuksi ”hallinnoinut”, kuten komissio väittää, niitä lainoja, joilla kantajalle oli hankittu pääomaa, koska se toimi lainanottajana, jolla yksin oli oikeudellinen suhde IVF:ään pelkästään sen sille myönnetyn takauksen yhteydessä, josta kantaja ei hyötynyt. Kyseisen takauksen ehtona oli muun muassa kantajan osakkeiden panttaaminen IVF:n hyväksi, ja IVF sai antaa – ja myös tosiasiallisesti antoi – Fundación Elchelle tietoja siitä, että miten se käytti oikeuksiaan kantajaan nähden, IVF:n varallisuusetujen säilyttämiseksi. Oikeudenkäynnin jatkotoimet, jotka liittyivät Fundación Elchen osittain maksamatta jättämiin lainoihin, ovat koskeneet suoraan ainoastaan Fundación Elcheä eivätkä kantajaa. Muiden seikkojen puuttuessa kantajan ja Fundación Elchen välillä ei siis ollut mitään riidanalaisen päätöksen 63 perustelukappaleessa esitetyissä kriteereissä tarkoitettua rahoitusjärjestelyä.
33 Kantaja väittää lopuksi, ettei 10.1.2006 annetulla tuomiolla Cassa di Risparmio di Firenze ym. (C‑222/04, EU:C:2006:8), johon riidanalaisen päätöksen 63 perustelukappaleessa viitataan, ole mitään yhteyttä nyt käsiteltävään asiaan, koska kyse ei ollut sen selvittämisestä, oliko Fundación Elche yritys – mitä se lisäksi on, koska se harjoittaa osakkeiden ostamisesta muodostuvaa taloudellista toimintaa –, ja koska kantaja ei ollut Fundación Elchen määräysvallassa.
34 Komissio kiistää kantajan väitteet.
35 Heti alkuun on todettava, että asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että kyseessä oleva toimenpide, jota riidanalainen päätös koskee, on IVF:n 17.2.2011 myöntämä takaus kahdelle Fundación Elchen ottamalle lainalle. Asianosaiset ovat kuitenkin eri mieltä siitä, kuka on mainitun toimenpiteen tosiasiallinen edunsaaja.
36 Tältä osin on todettava, että SEUT 107 artiklassa kielletään valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki tekemättä eroa sen mukaan, onko tukiin liittyvät edut myönnetty suoraan vai välillisesti (tuomio 4.3.2009, Italia v. komissio, T‑424/05, ei julkaistu, EU:T:2009:49, 108 kohta). Komissio voi siten tuensaajaa määrittäessään ottaa huomioon käyttötarkoituksen, josta on mahdollisesti päätetty toimenpiteen myöntämishetkellä. Tällaisessa tapauksessa on erityisesti mahdollista, että tuensaaja ei ole henkilö, joka on ottanut takauksen kohteena olevan lainan (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2003, Belgia v. komissio, C‑457/00, EU:C:2003:387, 56 ja 57 kohta). Valtiontuen saajan määrittämiseksi on loppujen lopuksi yksilöitävä yritykset, jotka ovat saaneet valtiontuesta todellista etua (tuomio 3.7.2003, Belgia v. komissio, C‑457/00, EU:C:2003:387, 55 kohta).
37 Esillä olevassa asiassa komissio on todennut riidanalaisen päätöksen 11 ja 68 perustelukappaleessa, että IVF:n myöntämän takauksen tavoitteena, sellaisena kuin se ilmenee 17.2.2011 tehdyn takaussopimuksen itse sanamuodosta, oli taata Fundación Elchelle kaksi lainaa, jotka oli tarkoitettu yksinomaan kantajan pääoman korotuksen rahoittamiseen. Kantaja ja Espanjan kuningaskunta eivät tältä osin kiistä sitä, että IVF:n myöntämä takaus voitiin panna täytäntöön vain, jos takauksen kohteena olevat lainat käytettiin takaussopimuksessa mainittuihin tarkoituksiin eli niiden avulla korotettiin kantajan osakepääomaa.
38 Lisäksi on selvää, että takauksen kohteena olevilla lainoilla saadut summat on todella käytetty kantajan pääomapohjan vahvistamiseen.
39 Tästä seuraa, että komissio on perustellusti katsonut, että kantaja oli kyseessä olevan toimenpiteen edunsaaja.
40 Tätä päätelmää eivät horjuta kantajan ja Espanjan kuningaskunnan esittämät muut väitteet.
41 Ensinnäkään sillä, ettei komissio ole osoittanut lisäksi, että Fundación Elche oli valtiontuen saaja, ei ole merkitystä. Koska SEUT 107 artiklan 1 kohdassa kielletään valtion myöntämät taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetyt tuet, sellaiseen päätelmään päätymiseksi, jonka mukaan riidanalainen takaus hyödyttää muuta henkilöä kuin takauksen saanutta lainanottajaa, ei ole tarpeen todeta ensin, että toimenpide on valtiontukea lainanottajalle (tuomio 3.7.2003, Belgia v. komissio, C‑457/00, EU:C:2003:387, 57 kohta).
42 Toiseksi on todettava virheestä, jonka komission väitetään tehneen, kun se ei yksilöinyt muita kyseessä olevan toimenpiteen edunsaajia lainanantajina olevien pankkien ja kantajan velkojien keskuudesta, että kantaja ei ole esittänyt mitään seikkaa, joka tukisi sitä, että on olemassa useita edunsaajia. Kantajan väite on joka tapauksessa tehoton, koska sillä seikalla – olettaen, että se näytetään toteen –, että myös muut henkilöt ovat hyötyneet kyseessä olevasta toimenpiteestä, ei sellaisenaan ole merkitystä sen toteamuksen kannalta, että myös kantaja on hyötynyt kyseessä olevasta toimenpiteestä.
43 Myös kantajan argumentaatio, joka koskee riidanalaisessa päätöksessä tehtyä viittausta 10.1.2006 annettuun tuomioon Cassa di Risparmio di Firenze ym. (C‑222/04, EU:C:2006:8) ja kyseisessä tuomiossa esitettyjen kriteerien soveltamiseen, on kolmanneksi hylättävä tehottomana siltä osin kuin se kohdistuu riidanalaisen päätöksen perusteluun, jota on pidettävä ylimääräisenä perusteluna siltä osin kuin edellä 37 kohdassa esitetty perustelu riittää perustelemaan toteamuksen siitä, että kantaja oli kyseessä olevan toimenpiteen edunsaaja.
44 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä siltä osin kuin se koskee komission arvioinnin perusteltavuutta.
45 Lisäksi on todettava, että riidanalaista päätöstä on perusteltu riittävästi tuensaajan yksilöimistä koskevan kysymyksen osalta. Kantajan esittämien eri väitteiden tutkinnasta ilmenee erityisesti, että sille on selvinnyt riidanalaisesta päätöksestä toteutetun toimenpiteen perustelut tältä osin ja että unionin yleinen tuomioistuin on voinut tutkia toimenpiteen laillisuuden. Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä siltä osin kuin se koskee SEUT 296 artiklan rikkomista.
Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan rikkomiseen ja perustelujen puuttumiseen
46 Tämä kanneperuste jakautuu viiteen osaan, jotka koskevat niiden edellytysten täyttymättä jäämistä, joilla kyseessä olevan toimenpiteen voidaan katsoa johtuvan valtiosta, edun olemassaoloa, mainitun edun valikoivuutta, kilpailun vääristymistä ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa vaikutusta.
Ensimmäinen osa, joka koskee SEUT 107 artiklan rikkomista ja perustelujen puuttumista siltä osin kuin kyseessä olevan toimenpiteen katsotaan johtuvan valtiosta
47 Kantaja on sitä mieltä, että komissio on virheellisesti päätellyt, että IVF:n toteuttama toimenpide johtui valtiosta, tukeutumalla yksinomaan rakenteellisiin kriteereihin, eikä se ole riittävästi selittänyt, miten se on tullut tällaiseen johtopäätökseen, vaan se on esittänyt vain yleisiä olettamia. Koska IVF harjoittaa sekä kaupallista toimintaa että luonteeltaan julkista toimintaa, komission olisi kuitenkin pitänyt varmistua siitä, että riidanalaisen takauksen myöntäminen ei kuulunut sen yksityisten toimijoiden kanssa harjoittamaan kilpailevaan toimintaan; 10.1.2006 annettua tuomiota Cassa di Risparmio di Firenze ym. (C‑222/04, EU:C:2006:8) on pidettävä tältä osin ratkaisevana kriteerinä.
48 Oikeuskäytännön mukaan on niin, että jotta etuja voidaan pitää SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, niiden on yhtäältä oltava suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnettyjä etuja ja niiden on toisaalta johduttava valtiosta (tuomio 16.5.2002, Ranska v. komissio, C‑482/99, EU:C:2002:294, 24 kohta).
49 Esillä olevassa asiassa on tutkittava, voitiinko kyseessä olevaa toimenpidettä perustellusti pitää valtiosta johtuvan menettelyn tuloksena.
50 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan julkisen yrityksen toteuttaman tukitoimenpiteen voidaan päätellä johtuvan valtiosta kaikkien sellaisten riittävän täsmällisten ja yhteneväisten seikkojen perusteella, jotka ilmenevät käsiteltävän asian olosuhteista ja asiayhteydestä, jossa kyseinen toimenpide toteutetaan, ja joiden perusteella voidaan olettaa, että viranomaiset ovat osallistuneet konkreettisesti kyseisen toimenpiteen toteuttamiseen (ks. tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 Tältä osin 16.5.2002 annetun tuomion Ranska v. komissio (C‑482/99, EU:C:2002:294) 55 ja 56 kohdassa luetellaan seikat, jotka eivät ole pakollisia eivätkä tyhjentäviä, mutta jotka on otettu oikeuskäytännössä huomioon tai jotka voidaan ottaa siinä huomioon, kuten se, että tuet myöntänyt julkinen yritys ei voinut tehdä kyseistä päätöstä ottamatta huomioon viranomaisten vaatimuksia, että kyseinen yritys oli elimellisesti sidoksissa valtioon, sen täytyi ottaa huomioon ministeriöiden välisen komitean antamat toimintaohjeet, julkisen yrityksen toiminnan luonne ja toiminnan harjoittaminen markkinoilla yksityisten toimijoiden kanssa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, mainitun yrityksen oikeudellinen asema, se, sovelletaanko yritykseen julkisoikeutta vai yksityisoikeudellista yhtiöoikeutta koskevia säännöksiä, viranomaisten harjoittaman kyseisen yrityksen hallinnointia koskevan ohjauksen määrä tai julkisen yrityksen integroituminen julkishallinnon rakenteeseen.
52 Nyt käsiteltävässä asiassa komissio tukeutuu riidanalaisen päätöksen 54–56 perustelukappaleessa eri seikkoihin.
53 IVF perustettiin lailla Valencian hallituksen määräysvaltaan kuuluvaksi julkisoikeudelliseksi henkilöksi, jonka eräät edustajat osallistuvat IVF:n yleisneuvoston ja investointikomitean toimintaan. IVF toimii talousasioista vastaavan ministeriön alaisuudessa.
54 Lain mukaan IVF:n tehtävänä on toimia valtion tärkeimpänä lainanantovälineenä, ja se on yksi Valencian hallituksen keinoista kontrolloida rahoitusjärjestelmää.
55 Riidanalainen takaus ja sen myöntämiselle asetetut ehdot noudattivat sovellettavassa lainsäädännössä vahvistettujen sitoumusten ylärajojen mukaisesti hyväksyttyjä määrärahoja.
56 Edellä 53–55 kohdassa mainituista seikoista on pääteltävä heti alkuun, että – toisin kuin kantaja väittää – komissio ei ole nojautunut yksinomaan elimellisiin sidoksiin päätelläkseen, että kyseessä oleva toimenpide johtuu valtiosta.
57 Tämän jälkeen on todettava ensimmäiseksi IVF:n oikeudellisesta asemasta, että riidanalaisessa päätöksessä huomautetaan, että kyse on lailla perustetusta julkisoikeudellisesta henkilöstä.
58 IVF:n perustamisesta annetun lain sanamuodosta ilmenee toiseksi IVF:n harjoittaman toiminnan luonteesta, että IVF hoitaa yleisen edun mukaista tehtävää, jona on tukea julkisella rahoituksella Valencian hallintoalueen taloutta. IVF avustaa lisäksi Valencian hallitusta tämän käyttäessä paikallisen rahoitusjärjestelmän valvontaa koskevaa toimivaltaansa.
59 Tästä seuraa, että IVF toimii kehityspankkina, joka pyrkii yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin, eikä puhtaasti kaupallisia päämääriä palvelevana luottolaitoksena (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2013, Nitrogénművek Vegyipari v. komissio, T‑387/11, ei julkaistu, EU:T:2013:98, 63 kohta). IVF:n toimivaltuudet vakavaraisuusvalvonnan alalla vahvistavat lisäksi sen, että sen toiminta kuuluu viranomaisten määrittelemien tavoitteiden piiriin.
60 Kolmanneksi on todettava, että IVF:n julkisoikeudellisesta asemasta mahdollisesti johtuvien seurausten lisäksi IVF:n ja Valencian hallituksen väliset elimelliset sidokset ja viimeksi mainitun harjoittaman ohjauksen määrä ilmentyvät siinä, että Valencian hallituksen edustajat toimivat useissa IVF:n hallintorakenteissa ja että IVF toimii talousasioista vastaavan ministeriön alaisuudessa.
61 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että komissio saattoi perustellusti katsoa, että riidanalainen takaus johtui valtiosta.
62 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteellä, jonka mukaan IVF harjoittaa myös yksityisten toimijoiden kanssa kilpailevaa kaupallisena esitettyä toimintaa. Yhtäältä kantaja esittää pelkän väitteen tuomatta esiin seikkoja, jotka asettaisivat kyseenalaiseksi IVF:n yleisen edun mukaisista tehtävistä laissa esitetyn määritelmän, sellaisena kuin se toistetaan riidanalaisen päätöksen 54 perustelukappaleessa. Ei siis ole osoitettu, että IVF harjoittaisi osaa toiminnoistaan muuten kuin suorittaessaan sille annettuja yleisen edun mukaisia tehtäviä, eikä varsinkaan sitä, että kyseisillä toiminnoilla olisi puhtaasti kaupallinen tarkoitus. Toisaalta pelkästään se, että IVF harjoittaa yksityisten toimijoiden kanssa kilpailevaa toimintaa, ei estä sitä, että toimenpiteet, jotka IVF voi toteuttaa, katsotaan valtiosta johtuviksi (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2016, Slovenia v. komissio, T‑507/12, ei julkaistu, EU:T:2016:35, 92 kohta).
63 Lopuksi on todettava, että riidanalaista päätöstä on perusteltu riittävästi siltä osin kuin on kyse siitä, voidaanko kyseisen toimenpiteen katsoa johtuvan valtiosta. Erityisesti kantajan esittämien eri väitteiden tutkinnasta näet ilmenee, että sille on selvinnyt riidanalaisesta päätöksestä toteutetun toimenpiteen perustelut tältä osin ja että unionin yleinen tuomioistuin on voinut tutkia toimenpiteen laillisuuden.
64 Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä.
Toinen osa, joka koskee SEUT 107 artiklan rikkomista ja perustelujen puuttumista edun olemassaolon osalta
65 Kantaja katsoo, ettei komissio ole tarkastanut, voitiinko takauksia koskevassa tiedonannossa mainittuja edellytyksiä soveltaa käsiteltävässä asiassa. Riidanalaisessa päätöksessä ei yleisemmin ole erityistä arviointia kyseessä olevasta toimenpiteestä aiheutuvan edun olemassaolosta.
66 Kantaja vetoaa ensinnäkin siihen, ettei Fundación Elchen tilannetta ole arvioitu, vaikka se oli ainoa IVF:n myöntämän takauksen edunsaaja. Kantajan mukaan riidanalaisesta päätöksestä kuitenkin ilmenee, että Fundación Elche ei harjoittanut taloudellista toimintaa, sillä ei ollut ollut taloudellisia vaikeuksia takauksen myöntämisen jälkeen eikä se myöskään ollut saanut mitään etua.
67 Kantaja väittää tämän jälkeen, ettei komissio ole verrannut riidanalaisen takauksen ehtoja markkinaehtoihin eikä myöskään ottanut huomioon Fundación Elchen antamia vastatakauksia eli kantajan osakkeita koskevaa panttia ja kuuden hehtaarin suuruiseen maa-alueeseen vahvistettua kiinnitystä koskevaa panttikirjaa.
68 Vaikka lopuksi oletetaan, että kantaja on riidanalaisen takauksen edunsaaja, riidanalaiseen päätökseen sisältyvien sen taloudellista tilannetta koskevien seikkojen perusteella ei voida katsoa, että se on vaikeuksissa oleva yritys, eikä sen luottoluokituksen voida katsoa olevan CCC. Kantaja korostaa tältä osin sitä, ettei riidanalaisessa päätöksessä viitata ulkopuolisen sen vakavaraisuudesta tekemään arviointiin, ja se esittää vastanäyttönä lainasopimuksen, jonka se on tehnyt Banco de Valencian kanssa vuoden 2010 lokakuussa. Kantaja kiistää joka tapauksessa sen luottoluokituksen ja sen osakkeiden arvon välillä todetun yhteyden.
69 Espanjan kuningaskunta tukee kantajaa tämän kanneperusteessa ja toteaa vielä kantajan taloudellisen tilanteen arvioinnin osalta, että komission olisi pitänyt arvioida kyseistä tilannetta ammattilaisjalkapalloalaan liittyvien erityispiirteiden valossa, ja Espanjan kuningaskunnan mukaan se, ettei riidanalaisessa päätöksessä vastattu tätä koskeviin väitteisiin, merkitsee perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä. Espanjan kuningaskunta toteaa lisäksi, että vaikkei takauksia koskevassa tiedonannossa asetettua edellytystä, jonka mukaan takauksella saa kattaa enintään 80 prosenttia sen kohteena olevan lainasaamisen määrästä, ole noudatettu, IVF on toiminut yksityisenä markkinatoimijana, koska se on takauksen laajuuden määrittelemiseksi ottanut huomioon Fundación Elchen antamat merkittävät vastatakaukset.
70 Komissio toteaa puolestaan aluksi, että kantaja tukeutuu virheelliseen olettamaan, jonka mukaan kyseessä olevasta toimenpiteestä ei hyötynyt kantaja itse vaan Fundación Elche, joka on ollut kyseessä olevan toimenpiteen edunsaaja, ja huomauttaa, ettei Fundación Elchellä ollut missään tapauksessa maksukykyä vastata sille myönnetyistä lainoista johtuvasta velasta.
71 Tämän jälkeen komissio väittää tutkineensa todellakin riidanalaisessa päätöksessä, oliko takaus myönnetty markkinaehdoin, nojautumalla kantajan taloudelliseen tilanteeseen, johon nähden yksikään rahoituslaitos ei olisi suostunut myöntämään kyseessä olevien kaltaista lainaa ilman valtiontakausta. Se on myös verrannut kyseessä olevaa toimenpidettä markkinaehdoin toteutettuihin liiketoimiin, mistä on osoituksena tuen määrän laskemista koskevat riidanalaisen päätöksen toteamukset, kun pidetään mielessä, että Espanjan kuningaskunta ja kantaja eivät ole hallinnollisen vaiheen aikana väittäneet, että kantajalle olisi myönnetty vastaavia lainoja. Komissio toteaa annetuista vastatakauksista, että yhtäältä pantiksi annettujen kantajan osakkeiden arvo kuvastaa seuran taloudellista tilannetta ja sen oli tämän vuoksi katsottava olevan lähellä nollaa. Espanjan kuningaskunta ei toisaalta ole maininnut kantajan esiin tuomaa kiinnitystä hallinnollisen vaiheen aikana, ja kyseinen kiinnitys oli lisäksi vähäinen (600 000 euroa) Fundación Elchelle myönnettyjen lainojen määrään (14 miljoonaa euroa) verrattuna.
72 Komissio väittää lisäksi, että se on perustellusti luonnehtinut kantajan vaikeuksissa olevaksi yritykseksi riidanalaisen takauksen myöntämispäivänä, koska kantajan taloudellinen tilanne on parantunut vasta kyseessä olevan toimenpiteen toteuttamisen jälkeen. Kantajan kohtaamat rahoitusvaikeudet oikeuttavat sen, että kantajan luottoluokituksen katsotaan olevan CCC. Banco de Valencian laina, joka on myönnetty ilman valtiontakausta ja johon kantaja vetoaa, ei ole komission mukaan vertailukelpoinen etenkään lainan keston ja sen myöntämispäivän kannalta.
73 Komissio korostaa lopuksi vastauksena Espanjan kuningaskunnan esittämiin argumentteihin, että yrityksen vaikeuksia on arvioitava objektiivisesti kyseessä olevan yrityksen oman tilanteen kannalta, koska Espanjan kuningaskunta ja kantaja eivät ole osoittaneet, että jalkapalloseuroihin olisi sovellettava toista menetelmää. Komissio toteaa Espanjan kuningaskunnan väitteestä, jonka mukaan riidanalaisella takauksella oli mahdollista kattaa yli 80 prosentia takauksen kohteena olevasta lainasta, kun otetaan huomioon käsiteltävänä olevan asian olosuhteet, että asiayhteys ja erityisesti ehdotettujen vastatakausten vähäisyys eivät mahdollistaneet sitä, että tästä takauksia koskevassa tiedonannossa vahvistetusta edellytyksestä voitaisiin poiketa, varsinkaan, kun mainitussa tiedonannossa suositellaan tällaisessa tilanteessa toimenpiteen ilmoittamista komissiolle etukäteen.
74 Tämä edun olemassaoloa koskeva kanneperusteen osa jakautuu kolmeen väitteeseen, jotka koskevat ensinnäkin sitä, ettei Fundación Elcheä ole otettu huomioon, toiseksi sitä, ettei yhtäältä riidanalaisen takauksen ja vastikkeena annettujen vakuuksien ehtoja ja toisaalta ehtoja, joilla markkinoilla toteutettiin samankaltaisia liiketoimia, ole tutkittu ja kolmanneksi sitä, että kantajan taloudellista tilannetta riidanalaisen takauksen myöntämispäivänä on arvioitu virheellisesti. Unionin yleinen tuomioistuin tutkii kolmannen väitteen ennen toista väitettä siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan osittain alustavaan toteamukseen kantajan taloudellisista vaikeuksista, minkä perusteella on tehty päätelmät, jotka on riitautettu toisen väitteen yhteydessä.
– Toisen osan tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin se koskee perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä
75 Unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämän kysymyksen johdosta komissio katsoi, ettei nyt käsiteltävää osaa voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä.
76 Tältä osin on todettava, että kantajan argumentteja, jotka koskevat perustelujen puuttumista tai riittämättömyyttä, ei eroteta sen kirjelmissä väitteistä, jotka koskevat riidanalaisessa päätöksessä esitettyjen perustelujen aineellista paikkansapitävyyttä.
77 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta (tuomio 22.3.2001, Ranska v. komissio, C‑17/99, EU:C:2001:178, 35 kohta ja tuomio 18.1.2005, Confédération Nationale du Crédit Mutuel v. komissio, T‑93/02, EU:T:2005:11, 67 kohta).
78 Kannekirjelmässä korostetaan lisäksi nyt käsiteltävän kanneperusteen osan yhteydessä esitetyissä otsikoissa komission arvioinnin puuttumista, ja esitetään niihin liittyvissä yksityiskohtaisissa selityksissä joko puuttuvat arvioinnit tai tarkastukset taikka komission väitetysti virheelliset arvioinnit. On todettava, että kaikki nämä seikat liittyvät riidanalaisen päätöksen perusteltavuuteen eivätkä sen perusteluihin. Kannekirjelmään sisältyy lopuksi satunnaisesti maininta perustelujen puuttumisesta tai riittämättömyydestä, mutta kyseiset maininnat liittyvät järjestelmällisesti riidanalaisen päätöksen perusteltavuutta koskeviin seikkoihin.
79 Tältä osin on muistettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava yhteenveto perusteista, joihin asiassa vedotaan. Tämän maininnan on oltava riittävän selkeä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Kanteessa on tästä syystä nimenomaisesti selitettävä, mitä kanteen perustana oleva oikeudellinen peruste sisältää, eikä pelkkä ylimalkainen viittaaminen tähän perusteeseen täytä työjärjestyksessä asetettuja vaatimuksia (tuomio 16.9.2013, British Telecommunications ja BT Pension Scheme Trustees v. komissio, T‑226/09 ja T‑230/09, ei julkaistu, EU:T:2013:466, 232 kohta ja tuomio 11.9.2014, Gold East Paper ja Gold Huasheng Paper v. neuvosto, T‑444/11, EU:T:2014:773, 93 kohta).
80 Kun otetaan huomioon edellä 75–79 kohdassa mainitut periaatteet ja seikat, nyt käsiteltävän osan yhteydessä on siis jätettävä tutkimatta riidanalaisen päätöksen perusteluja koskevat väitteet ja tutkittava väitteet, jotka koskevat pääasiallisesti komission tekemää arviointivirhettä edun toteamisessa.
81 Komissio ei ole myöskään jättänyt noudattamatta perusteluvelvollisuuttaan edun olemassaolon osalta. Jäljempänä esitettävät toteamukset näet osoittavat yhtäältä, että kantajalla on ollut mahdollisuus riitauttaa riidanalaisen päätöksen perustelujen aineellinen paikkansapitävyys, ja toisaalta, että unionin yleinen tuomioistuin on voinut harjoittaa valvontaansa tältä osin.
– Väite, jonka mukaan Fundación Elchen tilannetta ei ole otettu huomioon arvioitaessa edun olemassaoloa
82 Aluksi on huomautettava, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut vastauksena ensimmäiseen kanneperusteeseen, ettei komissio ollut tehnyt arviointivirheitä, kun se yksilöi riidanalaisessa päätöksessä kantajan kyseisen toimenpiteen edunsaajaksi. Näin ollen kantajan väitteet, joilla pyritään kiistämään se, että Fundación Elchelle on myönnetty etu, on hylättävä tehottomina, koska ne perustuvat olettamaan, jonka mukaan mainittu säätiö on riidanalaisen takauksen ainoa edunsaaja.
83 Kantaja vetoaa kyseisessä väitteessä sitä vastoin myös siihen, että IVF myönsi takauksen Fundación Elchelle, mikä oikeuttaa kantajan mukaan sen, että Fundación Elchen taloudellista tilannetta analysoidaan edun olemassaolon arvioimiseksi.
84 Tältä osin on katsottava, että – toisin kuin komissio väittää (ks. edellä 70 kohta) – se, että kantaja on kyseessä olevan toimenpiteen edunsaaja valtiontukioikeudessa tarkoitetulla tavalla, kuten ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä on vahvistettu, ei riipu siitä, että Fundación Elche on IVF:n kanssa tehdyn takaussopimuksen osapuoli ja se on yksilöity mainitussa sopimuksessa takauksen edunsaajaksi, kuten edellä 3 kohdasta ilmenee. Toisin sanoen sillä, ettei Fundación Elcheä ole yksilöity kyseessä olevan toimenpiteen tosiasialliseksi edunsaajaksi, ei ole vaikutusta siihen, että se hyötyy riidanalaisesta takauksesta IVF:n kanssa 17.2.2011 tehdyn sopimuksen mukaan.
85 Tästä seuraa, että Fundación Elchen on vastattava IVF:lle seurauksista, jotka aiheutuvat takaussopimukseen liittyvien lainojen maksamatta jättämisestä ja siitä, että lainanantajapankit ovat vedonneet takaukseen. Lisäksi on myös huomattava, että tätä tosiseikkaa kuvastaa kantajan kirjelmissään mainitsema takautumiskanne, jonka IVF on tämän jälkeen nostanut Fundación Elcheä vastaan ja jossa vaaditaan niiden summien takaisin maksamista, jotka se on maksanut lainanantajapankeille, jotka ovat esittäneet sille takaukseen perustuvan maksuvaatimuksen Fundación Elchen jätettyä maksamatta osan takauksen kohteena olevista lainoista.
86 Edellä esitetyn perusteella Fundación Elchen taloudellinen tilanne ja rahoitusasema on siis lähtökohtaisesti merkityksellinen seikka arvioitaessa julkisen takaajan ottamaa riskiä ja samalla takausmaksua, jota yksityinen toimija tällaisissa olosuhteissa vaatisi.
87 Lisäksi on muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuinten on muun muassa tarkastettava, että komissio on tehnyt kokonaisarvioinnin, jossa se ottaa huomioon kaikki käsiteltävässä asiassa merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, aiheutuuko kyseessä olevasta toimenpiteestä etua (ks. vastaavasti tuomio 24.1.2013, Frucona Košice v. komissio, C‑73/11 P, EU:C:2013:32, 73 kohta ja tuomio 15.12.2009, EDF v. komissio, T‑156/04, EU:T:2009:505, 221 kohta).
88 Unionin yleisen tuomioistuimen on siten tutkittava niiden seikkojen merkityksellisyys käsiteltävässä asiassa, joiden osalta väitetään, ettei niitä ole otettu huomioon hallinnollisessa menettelyssä, ja tämän jälkeen jos näin on, onko komissio ottanut ne huomioon (ks. vastaavasti tuomio 24.1.2013, Frucona Košice v. komissio, C‑73/11 P, EU:C:2013:32, 77 kohta).
89 Ensimmäiseksi on todettava, että – kuten edellä 84–86 kohdasta ilmenee – Fundación Elchen taloudellinen tilanne ja rahoitusasema on lähtökohtaisesti merkityksellinen seikka arvioitaessa riidanalaisen takauksen myöntämisedellytyksistä johtuvan edun olemassaoloa.
90 Komissio väittää kuitenkin kirjelmissään, ettei Fundación Elchellä missään tapauksessa ollut maksukykyä vastata sille myönnetyistä lainoista johtuvasta velasta erityisesti sen omaisuuden vähäisyyden vuoksi.
91 Vaikka oletetaan, että tämä seikka pitää paikkansa, lainanottajan eli käsiteltävässä tapauksessa Fundación Elchen maksulaiminlyöntien todennäköisyys sen taloudellisen tilanteen vuoksi on kuitenkin sinällään merkityksellinen seikka, joka komission oli tutkittava (ks. tältä osin takauksia koskevan tiedonannon 3.2 kohdan d alakohta), kunhan muistetaan, että päätöksen itsessään on oltava riittävä eikä sen perusteluina voida pitää sellaisia kirjallisia tai suullisia selityksiä, jotka on annettu jälkeenpäin kyseistä päätöstä koskevan kanteen jo ollessa unionin tuomioistuinten käsiteltävänä (tuomio 16.9.2013, Wabco Europe ym. v. komissio, T‑380/10, EU:T:2013:449, 107 kohta). Lisäksi on huomautettava vastauksena komission argumenttiin Fundación Elchen varallisuustilanteesta, että Fundación Elchen oma pääoma, joka oli tosin rajallinen, oli kuitenkin riidanalaisen takauksen myöntämispäivänä positiivinen eli 1,4 miljoonaa euroa kantajalle samaan aikaan ominaisesta tilanteesta poiketen (riidanalaisen päätöksen 20 ja 22 perustelukappale).
92 Toiseksi on todettava, että kun Fundación Elchen taloudellisen tilanteen ja rahoitusaseman merkityksellisyys on kerran osoitettu, on tutkittava, onko komissio ottanut sen huomioon edun olemassaoloa arvioidessaan.
93 Aluksi on huomautettava, että kyseisen päätöksen 2 kohtaan, jossa on kuvaus toimenpiteistä ja tuensaajista, sisältyvässä riidanalaisen päätöksen 11 perustelukappaleessa kuvataan kyseessä oleva toimenpide ja esitetään edellä 3 ja 4 kohdassa mainitut tiedot, minkä jälkeen sen 22 perustelukappaleessa todetaan Fundación Elcheä koskevat talouden avainluvut vuoden 2009 joulukuun ja vuoden 2011 joulukuun väliseltä ajalta, kun siinä on ensin palautettu mieleen Fundación Elchen ja kantajan väliset pääomayhteydet ja organisatoriset yhteydet. Tämän jälkeen riidanalaisen päätöksen 63 ja 66–69 perustelukappaleessa tehdyn analyysin päätteeksi on päätelty, että kyseessä olevan toimenpiteen edunsaaja ei ole Fundación Elche vaan kantaja. Tätä toteamusta seuraavat 70–88 perustelukappaleessa esitetyt toteamukset koskevat edun luonnehdintaa, kun taas 91–95 perustelukappale koskevat tukiosuuden määrän laskemista. Tässä vaiheessa ei enää mainita Fundación Elcheä eikä varsinkaan sen taloudellista tilannetta ja rahoitusasemaa.
94 Riidanalaisen päätöksen tutkinnasta ilmenee, ettei siinä oteta huomioon Fundación Elchen tilannetta edun olemassaolon määrittämiseksi, koska ainoat analyysiin tältä osin sisältyvät seikat on esitetty aikaisemmin 68 perustelukappaleessa, jonka mukaan on todettu, että Fundación Elchen tilanne ei ollut parantunut riidanalaisen takauksen myöntämisen jälkeen, mikä yhdessä sen seikan kanssa, että kyseisen takauksen realisoitumisen riski riippui komission mukaan kantajan tuloksesta, oikeuttaa sen, että kantajan katsotaan olevan tukitoimenpiteen ainoa edunsaaja. Riidanalaisessa päätöksessä ei sitä vastoin oteta lainkaan kantaa siihen, mikä vaikutus Fundación Elchen yksilöllisellä tilanteella on riidanalaisen takauksen myöntämiseen liittyvän riskin arvioinnissa.
95 Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei komissio ole ottanut edun olemassaoloa arvioitaessa huomioon sitä merkityksellistä seikkaa, jonka Fundación Elchen taloudellinen tilanne ja rahoitustilanne muodostaa, ja se on näin tehdessään syyllistynyt ilmeiseen arviointivirheeseen (ks. vastaavasti tuomio 30.11.2016, komissio v. Ranska ja Orange, C‑486/15 P, EU:C:2016:912, 88 ja 89 kohta).
– Väite, joka koskee kantajan taloudellisen tilanteen virheellistä arviointia riidanalaisen takauksen myöntämisajankohtana
96 Komissio on käsiteltävässä asiassa nojautunut riidanalaisen päätöksen 79 perustelukappaleessa pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 kohdan a alakohtaan ja 11 kohtaan luonnehtiakseen kantajan riidanalaisen takauksen antamisajankohtana vaikeuksissa olevaksi yritykseksi.
97 Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 kohdan a alakohdan mukaan yritys katsotaan periaatteessa vaikeuksissa olevaksi yritykseksi sen koosta riippumatta ”jos kyse on yhtiöstä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu ja joka on menettänyt yli puolet merkitystä pääomastaan ja yli neljännes pääomasta on menetetty viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana”. Kyseisten suuntaviivojen 11 kohdasta ilmenee, että ”vaikka mikään 10 kohdassa esitetyistä olosuhteista ei ole käsillä, yrityksen voidaan silti katsoa olevan vaikeuksissa, etenkin jos vaikeuksissa olevan yrityksen tavanomaiset merkit, kuten kasvavat tappiot, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, ylikapasiteetti, tulorahoituksen pienentyminen, lisääntyvä velkaantuminen, korkokustannusten nousu ja nettoarvon heikentyminen tai sen katoaminen, ovat nähtävissä”.
98 Käsiteltävässä asiassa komissio väittää riidanalaisen päätöksen 79 perustelukappaleessa, että kantajan liikevaihto oli laskenut vuoden 2008 kesäkuussa päättyneen tilikauden ja vuoden 2010 kesäkuussa päättyneen tilikauden välillä (7,1 miljoonasta eurosta 4,4 miljoonaan euroon), sen tulos ennen veroja oli negatiivinen vuosien 2007, 2008, 2009 ja 2010 kesäkuussa päättyneillä tilikausilla (‑6,2 miljoonaa euroa tilikaudella 2006/2007 ja ‑1,1 miljoonaa euroa tilikaudella 2009/2010) ja sen oma pääoma oli negatiivinen kesäkuussa 2009 ja 2010 päättyneillä tilikausilla (‑10,2 miljoonaa kullakin kyseessä olevalla tilikaudella). On myös huomautettava, että kantaja, joka on rajavastuuyhtiö, on menettänyt merkitystä pääomastaan tilivuoden 2008/2009 ja tilivuoden 2009/2010 välisenä aikana yli puolet, kuten riidanalaisen päätöksen 20 perustelukappaleesta ilmenee.
99 Edellä esitetyn perusteella komissio on katsonut ilmeistä arviointivirhettä tekemättä, että kantaja oli riidanalaisen takauksen myöntämisajankohtana pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 kohdan a alakohdassa ja 11 kohdassa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys.
100 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa yhdelläkään kantajan esittämällä väitteellä.
101 Ensinnäkin, kuten komissio perustellusti toteaa, kantajan tilikauden 2010/2011 osalta esittämät talouden luvut koskevat riidanalaisen takauksen myöntämisen jälkeen eli 17.2.2011 jälkeen päättynyttä tilikautta. Kantaja ei selitä, miltä osin kyseiset luvut olisivat kuitenkin merkityksellinen seikka arvioitaessa sen tilannetta mainitun takauksen myöntämisajankohtana.
102 Lisäksi se, että riidanalaisen päätöksen 80 perustelukappaleessa huomioidaan, että kantajalle vuosina 2007–2010 aiheutuneet tappiot olivat pienentyneet, sen päättelemiseksi, ettei kantaja ollut takauksia koskevassa tiedonannossa tarkoitetussa äärimmäisen vaikeassa tilanteessa (espanjankielisessä versiossa, joka on ainoa todistusvoimainen versio, ”situación de crisis grave”), ei ole ristiriidassa sen 79 perustelukappaleessa esitetyn toteamuksen kanssa, jonka mukaan kantajan taloudellinen tilanne täytti pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitetut vaikeuksissa olevan yrityksen kriteerit. Kuten komissio on vahvistanut vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimien yhteydessä esittämään kirjalliseen kysymykseen, 80 perustelukappaleessa esitetyillä toteamuksilla – kuten sillä, miten takaisin perittävän tuen määrä on määritetty myöhemmin riidanalaisessa päätöksessä – pyritään näet selvittämään, onko takauksia koskevan tiedonannon 2.2 kohtaa ja 4.1 kohdan a alakohtaa sovellettava ja poikkeuksellisesti katsottava, että kantaja on saanut takauksen kohteena olevien lainojen kokonaismäärää vastaavan edun (ks. vastaavasti tuomio 1.2.2018, Larko v. komissio, T‑423/14, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2018:57, 189 ja 190 kohta).
103 Tämän jälkeen on todettava – kuten komissio tekee, eikä tätä ole kiistetty – kantajan Banco de Valencialta vuoden 2010 lokakuussa ilman takausta saamasta lainasta (ks. edellä 68 kohta) siltä osin kuin kantaja pyrkii siihen vetoamalla kiistämään, että se oli kyseessä olevan toimenpiteen toteuttamisajankohtana taloudellisissa vaikeuksissa, että mainittu laina on todellisuudessa pahentanut kantajan velkaantumisastetta tilivuoden 2009/2010 päättyessä vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Lisäksi on todettava, että kyseinen laina myönnettiin yhdeksi vuodeksi eli huomattavasti lyhyemmäksi ajaksi kuin riidanalaiset lainat, joiden kesto oli viisi vuotta, minkä vuoksi on epävarmaa, miten näitä lainoja voidaan ylipäätänsä verrata toisiinsa erityisesti niiden ehtojen ja korkojen osalta. Kantaja ei myöskään ole selittänyt, miltä osin useita kuukausia ennen riidanalaista takausta myönnetyn lyhyessä ajassa erääntyvän lainan ehdot voisivat kyseenalaistaa komission päätelmät kantajan taloudellisesta tilanteesta toimenpiteen toteuttamisajankohtana.
104 Siitä, ettei komissio ole ottanut huomioon kantajan vakavaraisuutta koskevaa arviointia, jonka mahdollisesti luottoluokituslaitos tai joku takauksen kohteena olevat lainat myöntäneistä pankeista olisi tehnyt, on todettava, että takauksia koskevan tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan, johon kantaja viittaa, mukaan arvioinnin on ”mahdollistettava lainanottajan luokittelu riskiluokituksen pohjalta – – [ja t]ämän luokittelun voi suorittaa kansainvälisesti tunnustettu luokituslaitos tai, jos mahdollista, lainan myöntävän pankin käyttämä sisäinen luokituselin”. Tästä seuraa, että takauksia koskevassa tiedonannossa ei tältä osin aseteta komissiolle velvollisuutta hakea ja ottaa huomioon tällaisten yksiköiden laatimia luokitteluja.
105 Lopuksi on riittävää korostaa siitä Espanjan kuningaskunnan väitteestä, jonka mukaan komission olisi pitänyt arvioida kantajan taloudellista tilannetta ammattilaisjalkapalloalaan liittyvien erityispiirteiden valossa, yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin on jo katsonut, että ammattilaisseurojen harjoittama jalkapalloilu on luonteeltaan taloudellista (ks. vastaavasti tuomio 26.1.2005, Piau v. komissio, T‑193/02, EU:T:2005:22, 69 kohta), ja toisaalta, että pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 9 kohdassa määritelty vaikeuksissa olevan yrityksen käsite on objektiivinen käsite, jota on arvioitava ainoastaan kyseessä olevan yrityksen rahoitusasemaa ja taloudellista tilannetta koskevien konkreettisten seikkojen perusteella (tuomio 6.4.2017, Regione autonoma della Sardegna v. komissio, T‑219/14, EU:T:2017:266, 184 kohta), eivätkä Espanjan kuningaskunnan esiin tuomilla kyseessä olevan alan erityispiirteitä koskevilla yleisillä näkökohdilla voida kumota kantajaa koskevien yksilöllisten talouden lukujen perusteella tehtyjä toteamuksia.
106 Edellä esitetyn perusteella nyt käsiteltävä väite on hylättävä.
– Väite, joka koskee sitä, ettei yhtäältä riidanalaisen takauksen ja vastikkeena annettujen vakuuksien ehtoja ja toisaalta ehtoja, joilla markkinoilla oli toteutettu vastaavia liiketoimia, ole tutkittu
107 Ensinnäkin siitä, ettei riidanalaisen takauksen ja vastikkeena annettujen vakuuksien ehtoja ole tutkittu, on aluksi todettava, että – kuten komissio perustellusti korostaa – riidanalaisen päätöksen 86 perustelukappaleessa mainitaan, että ”kyseis[e]stä takauks[e]sta perit[y]n – – 1 prosentin vuotuis[e]n takauspalkki[o]n ei voida katsoa vastaavan taattujen lainojen takaisinmaksun laiminlyöntiin liittyvää riskiä, kun otetaan huomioon [kantajan] vaikeudet”. Tästä seuraa, että komissio on hyvinkin ottanut huomioon Fundación Elchen ja IVF:n välisissä sopimuksissa vaadittujen takausmaksujen määrän ja että kantajan esittämä moite ei näin ollen perustu tosiseikkoihin.
108 IVF:n takaustodistuksessa, joka on päivätty 20.11.2010, asetettu erityinen velvoite, jonka komission väitetään jättäneen huomiotta ja jonka mukaan takauksen kohteena olevat lainat on myönnettävä ehdoin, jotka ”eivät poikkea merkittävästi markkinaehdoista tällaisten liiketoimien osalta”, on tältä osin merkityksetön seikka, koska riidanalainen päätös ei perustu toteamukseen, jonka mukaan lainanantajapankit olisivat myöntäessään lainat IVF:n antaman takauksen perusteella itse toimineet sellaisten yksityiskohtaisen sääntöjen mukaisesti, jotka eivät vastaa markkinaehtoja.
109 Tarjotuista vastatakuista on tämän jälkeen todettava, ettei myöskään komissioon kohdistettu moite siitä, ettei se ole ottanut huomioon kantajan osakkeita koskevaa panttia, perustu tosiseikkoihin, koska riidanalaisen päätöksen 93 perustelukappaleessa korostetaan nimenomaisesti, että ”[tuensaajaseurojen] osakkeiden arvo lainan vakuutena oli lähellä nollaa”.
110 Kantaja viittaa kuitenkin myös siihen, että komissio on tehnyt väitetysti virheen, kun se on liittänyt riidanalaisessa päätöksessä toisiinsa yhtäältä kantajasta tehdyn luottoluokituksen ja toisaalta kantajan osakkeiden arvon.
111 Tältä osin on todettava, että kun riidanalaisessa päätöksessä päätellään, että kantajan osakkeiden arvo oli vähäinen, siinä nojaudutaan siihen, että kantaja oli kyseessä olevan toimenpiteen myöntämisajankohtana vaikeuksissa oleva yritys, jonka osalta ei ollut mitään luotettavaa elinkelpoisuuden palauttamista koskevaa suunnitelmaa, joka osoittaisi, että sen toiminta saattoi tuottaa voittoa sen osakkeenomistajille.
112 Kuten edellä 96–106 kohdassa suoritetusta nyt esillä olevan kanneperusteen osan kolmannen väitteen tarkastelusta ilmenee, siihen, että kantaja on riidanalaisessa päätöksessä luonnehdittu vaikeuksissa olevaksi yritykseksi, ei liity ilmeisiä arviointivirheitä.
113 On vielä määritettävä, sisältyykö siihen komission käsiteltävässä tapauksessa käyttämään menetelmään ilmeinen virhe, jossa se, että kantajan osakkeiden arvo ”oli lähellä nollaa”, päätellään siitä, että kantaja oli vaikeuksissa, vaikkei mitään elinkelpoisuuden palauttamista koskevaa suunnitelmaa ollutkaan vahvistettu, mitä ei ole kiistetty. Unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt tätä varten komissiolle prosessinjohtotoimien yhteydessä kysymyksen, jossa se kehotti tätä täsmentämään kantajan osakkeiden arvon arvioinnissa käyttämäänsä menetelmää ja ilmoittamaan, oliko vuonna 2011 toteutettu pääoman korotus vaikuttanut tähän arvoon. Komissio vastasi viimeksi mainitun seikan osalta, ettei kantajan pääoman korotuksen vaikutusta voitu ottaa huomioon määritettäessä osakkeiden arvoa riidanalaisen takauksen myöntämisajankohtana, koska määrittäminen oli tapahtunut ennen pääomanlisäystä.
114 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tältä osin on niin, että yksityinen markkinataloustoimija ‑arviointiperustetta sovellettaessa merkityksellisiä ovat silloin, kun päätös liiketoimen toteuttamisesta tehtiin, käytettävissä olleet seikat ja vallinneet kehitysnäkymät (ks. tuomio 20.9.2017, komissio v. Frucona Košice, C‑300/16 P, EU:C:2017:706, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
115 Koska riidanalaisen takauksen tavoitteena ja tavoiteltuna vaikutuksena oli kantajan pääomapohjan vahvistaminen, kyseessä on kuitenkin riidanalaisen takauksen myöntämisajankohtana ennakoitavissa oleva tekijä, jonka IVF:n tilanteessa oleva yksityinen toimija olisi ottanut huomioon pantattujen osakkeiden arvoa arvioidessaan. Tästä seuraa, että kun komissio on jättänyt ottamatta tämän huomioon, se on tehnyt ilmeisen arviointivirheen.
116 Kantaja moittii komissiota lisäksi siitä, ettei tämä ole tutkinut sen kuuden hehtaarin suuruiseen maa-alueeseen vahvistetun kiinnityksen olemassaoloa, jota koskevan panttikirjan Fundación Elche myös oli antanut IVF:lle vastatakaukseksi.
117 Heti alkuun on hylättävä komission väite, jonka mukaan Espanjan kuningaskunta ei ole vedonnut tähän kiinnitykseen hallinnollisen menettelyn aikana esittämissään huomautuksissa. Tältä osin on riittävää huomauttaa, että ensinnäkin kiinnityksen olemassaolo ilmeni hallinnollisen menettelyn aikana käytettävissä olleista seikoista eli tässä tapauksessa Fundación Elchen ja IVF:n välillä 17.2.2011 tehdystä takaussopimuksesta, toiseksi juuri komissiolla on valtiontuen olemassaoloon liittyvä todistustaakka (ks. vastaavasti tuomio 12.9.2007, Olympiaki Aeroporia Ypiresies v. komissio, T‑68/03, EU:T:2007:253, 34 kohta) ja kolmanneksi komission on toteutettava hallinnollinen menettely huolellisesti ja puolueettomasti, jotta sillä on lopullista päätöstä tehdessään käytettävissään tähän mahdollisimman kattavat ja luotettavat tiedot (tuomio 3.4.2014, Ranska v. komissio, C‑559/12 P, EU:C:2014:217, 63 kohta).
118 Tämän jälkeen on sovellettava edellä 87 ja 88 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä sen arvioimiseksi, onko kyseessä oleva kiinnitys merkityksellinen seikka arvioitaessa edun olemassaoloa ja onko komissio mahdollisesti ottanut sen huomioon.
119 Nyt käsiteltävässä tapauksessa Fundación Elchen antama panttioikeus kiinteistöön eli takauksen saaneen lainanottajan antama vakuus on sellaisenaan sellainen riidanalaiseen takaukseen liittyvä ominaispiirre, joka komission on tutkittava (ks. tältä osin takauksia koskevan tiedonannon 3.2 kohdan d alakohta). Komissio ei myöskään ole kiistänyt sitä, että riidanalaisessa päätöksessä ei mainita lainkaan tätä kiinnitystä. Se komission esiin tuoma seikka, että kiinnitetyn maa-alueen arvo on täysin riittämätön, jotta sillä voitaisiin taata 14 miljoonan euron suuruiset lainat, ei liity varsinkaan mihinkään riidanalaisessa päätöksessä olevaan arviointiin (ks. vastaavasti tuomio 24.1.2013, Frucona Košice v. komissio, C‑73/11 P, EU:C:2013:32, 87 kohta).
120 Tästä seuraa, että komissio ei ole arvioidessaan edun olemassaoloa ottanut huomioon sitä merkityksellistä seikkaa, että Fundación Elche oli antanut IVF:lle panttioikeuden kiinteistöön, ja se syyllistyi näin tehdessään ilmeiseen arviointivirheeseen.
121 Siltä osin kuin lopuksi on kyse edelleen nyt esillä olevan väitteen yhteydessä siitä, ettei komissio ole ottanut huomioon ehtoja, joilla markkinoilla oli toteutettu vastaavia liiketoimia, kantaja tuo esiin korkokannan, jota sovellettiin vuonna 2011 Banco de Españan mukaan enintään viiden vuoden pituisiin rahoitustoimiin yli 1 miljoonan euron suuruisten lainojen osalta ja joka oli vain hieman matalampi kuin Fundación Elchelle taattujen lainojen yhteydessä sovellettu korkokanta.
122 Koska kantaja ei täsmennä, miltä osin sen tilanne on rinnastettavissa Banco de Españan tilastojen kattamien lainanottajien tilanteeseen, kantajan väitteestä ei ole mahdollista tehdä hyödyllisiä päätelmiä nyt käsiteltävässä tapauksessa.
123 Kantaja moittii komissiota myös siitä, ettei tämä ole tarkastanut, oliko Fundación Elchen maksettavaksi tuleva takausmaksu, joka oli suuruudeltaan 1 prosentti takauksen kohteena olevasta määrästä, ”markkinalakien mukainen”. Tätä väitettä on tarkasteltava yhdessä sen kolmannen kanneperusteen tueksi esitetyn argumentaation kanssa, jonka mukaan komissio on tehnyt virheen päätellessään, ettei ollut olemassa sellaisia vastaavia liiketoimia, joiden perusteella voitaisiin todeta takauksen viitemaksun olemassaolo.
124 Unionin tuomioistuin on tältä osin jo todennut, että jäsenvaltion viranomaisten takaaman lainan ottaja saa tavallisesti edun, koska sille aiheutuvat taloudelliset kustannukset ovat pienemmät kuin ne, jotka sille olisivat aiheutuneet, jos sen olisi pitänyt hankkia tämä sama rahoitus ja tämä sama takaus markkinahintaan (tuomio 8.12.2011, Residex Capital IV, C‑275/10, EU:C:2011:814, 39 kohta ja tuomio 3.4.2014, Ranska v. komissio, C‑559/12 P, EU:C:2014:217, 96 kohta).
125 Kuten takauksia koskevan tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdassa muistutetaan, vastaavan markkinahinnan määrittämiseksi on otettava huomioon takauksen ja siihen liittyvän lainan ominaispiirteet, erityisesti rahoitustoimen määrä ja kesto, lainanottajan antama vakuus ja muut tiedot, jotka vaikuttavat takaisinperintäasteen arviointiin, maksulaiminlyöntien todennäköisyys lainanottajan taloudellisen tilanteen vuoksi, sen toimiala ja näkymät.
126 Kun takauksesta maksettu hinta on vähintään yhtä korkea kuin vastaava rahoitusmarkkinoilla esiintyvä takauksen viitemaksu, takaus ei ole tukea (ks. takauksia koskevan tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan toinen alakohta). Jos rahoitusmarkkinoilta ei löydy vastaavaa takauksen viitemaksua, taatun lainan kokonaiskustannusta, mukaan lukien lainan korko ja takausmaksu, on verrattava vastaavan takaamattoman lainan markkinahintaan (ks. takauksia koskevan tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan kolmas alakohta). Jos lopuksi vastaavan takaamattoman lainan markkinahintaa ei ole, on käytettävä viitekorkoa, joka määritellään viitekorkoja koskevan tiedonannon mukaisesti (ks. takauksia koskevan tiedonannon 4.2 kohdan toinen alakohta).
127 Nyt käsiteltävässä tapauksessa on huomautettava, että riidanalaisen päätöksen mukaan ei ole mahdollista, että vaaditussa takausmaksussa otetaan huomioon kantajan taloudelliset vaikeudet ja niihin liittyvä riski taattujen lainojen maksamatta jäämisestä (86 perustelukappaleen c kohta). Komissio korostaa riidanalaisen päätöksen 85 perustelukappaleessa, että vaikeuksissa oleva yritys ei pysty löytämään rahoituslaitosta, joka olisi valmis myöntämään sille lainaa minkäänlaisilla ehdoilla ilman valtiontakausta. Komissio ei mainitse missään näissä perustelukappaleissa eikä muuallakaan edun luonnehdintaa koskevissa perusteluissa (riidanalaisen päätöksen 7.2 kohta), mikä on se markkinahinta, jonka perusteella se arvioi kyseessä olevaa maksua. Komissio ei myöskään tässä vaiheessa tutki IVF:lle vastatakaukseksi annettua panttia (ks. edellä 4 kohta). Komissio tyytyy yleisesti arvioimaan kantajan taloudellista tilannetta ja päättelee tästä IVF:lle suoritetun takausmaksun määrän perusteella, että kyseinen maksu ei ole markkinaehtojen mukainen.
128 Komissio selittää unionin yleisessä tuomioistuimessa lähinnä, että riidanalaisessa päätöksessä ei verrata toisiinsa suoritettavana olevaa takausmaksua ja markkinahintaa kantajan, joka on vaikeuksissa oleva yritys, tilanteen vuoksi. Sen mukaan on toisin sanoen olemassa olettama, jonka mukaan takausmaksu ei ole markkinaehtojen mukainen, kun lainanottaja, jolle myönnetään takaus, tai nyt käsiteltävässä tapauksessa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun edun saaja on vaikeuksissa oleva yritys.
129 Kuten edellä 126 kohdassa on muistutettu, takauksia koskevan tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan ja 4.2 kohdan mukaan on pyrittävä kuitenkin löytämään ensin mahdollinen markkinahinta, johon riidanalaisen rahoitustoimen ehtoja verrataan. Erityisesti vaikeuksissa olevien yritysten osalta on todettava, että komissio tekee takauksia koskevan tiedonannon 4.1 kohdan a alakohdassa eron vaikeuksissa olevien yritysten tilanteen osalta niiden maksukyvyttömyysriskin perusteella, joka ei ole yhdenmukainen. Mainitussa tiedonannossa erotetaan siten tapaus, jossa markkinoilta löytyy vaikeuksissa olevalle yritykselle takaaja, siitä tilanteesta, jossa on todennäköistä, ettei takaajaa löydy. Näin ollen myönnetään, että markkinahinta voi olla olemassa myös silloin, kun takaus myönnetään vaikeuksissa olevalle yritykselle.
130 Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa tältä osin, että komissio esittää riidanalaisen päätöksen 80 perustelukappaleessa, että kantaja ”e[i] – – oll[u]t takauksia koskevan – – tiedonannon 2.2 kohdassa ja 4.1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa äärimmäisen vaikeassa tilanteessa”, todettuaan ensin 79 perustelukappaleessa, että kantaja ”oli – – pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 [kohdan] a [alakohdassa] ja 11 kohdassa tarkoitetuissa taloudellisissa vaikeuksissa”. Näin tehdessään komissio on myös hyväksynyt edellä 129 kohdassa esitetyn takauksia koskevan tiedonannon 4.1 kohdan a alakohdan tulkinnan, jonka mukaan kyseisessä tiedonannossa tehdään pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettujen vaikeuksissa olevien yritysten osalta ero kahteen yritysten alaryhmään kyseisten yritysten maksukyvyttömyysriskin perusteella. Tämä ilmenee vielä selvemmin riidanalaisen päätöksen espanjankielisestä versiosta, joka on ainoa todistusvoimainen versio ja jonka 80 perustelukappaleessa todetaan, ettei kantaja ollut ”vakavassa kriisissä” (situación de crisis grave) (suomenkielisessä versiossa ”äärimmäisen vaikea tilanne”), ja adjektiivilla ”vakava” luonnehditaan ilmaisua ”kriisi” ja erotetaan riidanalaisen päätöksen 80 perustelukappaleessa tarkasteltu tilanne selvemmin riidanalaisen päätöksen 79 perustelukappaleessa tarkastellusta tilanteesta vahvistamalla sellaisten pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitettujen vaikeuksissa olevien yritysten ryhmä, jotka eivät ole takauksia koskevan tiedonannon 4.1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa äärimmäisen vaikeassa tilanteessa.
131 Toisin kuin komissio väittää, myöskään takauksia koskevan tiedonannon 3.3 kohdasta ei ilmene, ettei vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnetyille takauksille ole olemassa markkinahintaa. Mainitussa kohdassa on näet kyse yksinkertaistettua arviointia koskevasta järjestelmästä, jota sovelletaan poikkeuksena pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja siinä vain todetaan, ettei sitä ole sovellettava yrityksiin, joiden luottoluokitus on enintään CCC/Caa.
132 Kun komissio on olettanut, ettei yksikään rahoituslaitos olisi antanut takausta vaikeuksissa olevalle yritykselle ja näin ollen, ettei markkinoilta löytynyt mitään vastaavaa takauksen viitemaksua, se on siis soveltanut virheellisesti takauksia koskevaa tiedonantoa, joka sitoo sitä (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2008, Saksa ym. v. Kronofrance, C‑75/05 P ja C‑80/05 P, EU:C:2008:482, 60 ja 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissio on samoista syistä myös jättänyt noudattamatta velvollisuuttaan tehdä kokonaisarviointi, jossa se ottaa huomioon kaikki tilanteessa merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, olisiko kantajalta jäänyt ilmeisestikin saamatta verrattavissa olevat helpotukset yksityiseltä toimijalta (ks. vastaavasti tuomio 24.1.2013, Frucona Košice v. komissio, C‑73/11 P, EU:C:2013:32, 73 kohta).
133 Kun tämä virhe on tuotu esiin, on todettava, että komissio tekee riidanalaisen päätöksen 93 perustelukappaleessa yksityiskohtaisemman arvioinnin tukiosuuden määrän määrittämisen yhteydessä. Se päättelee siten, ettei vastaavan takaamattoman lainan markkinahintaa ole (ks. edellä 126 kohta), koska ”vastaavien liiketoimien toteuttamisesta markkinoilla on vain vähän havaintoja”, joten ne ”eivät tarjoa lähtökohtaa mielekkäälle vertailulle”.
134 Kantaja on kannekirjelmässään riitauttanut sen, ettei komissio ole arvioinut markkinaehtoja määrittääkseen vastaavan takaamattoman lainan markkinahinnan. Komissio väittää vastineessaan, että ”toisin kuin kantaja vihjaa, [se] on päätellyt, että kyseessä olevat takaukset antoivat edun, vertailtuaan niitä ensin markkinaehtoisiin liiketoimiin, mikä ilmenee selvästi tuen määrän laskennassa”, ja viittaa riidanalaisen päätöksen 93 perustelukappaleen c alakohtaan.
135 Tältä osin on todettava, että komissio soveltaa riidanalaisen päätöksen 93 perustelukappaleen c alakohdassa käsiteltävässä asiassa sovellettavaa viitekorkoa, joka on määritelty viitekorkoja koskevan tiedonannon mukaisesti. Kuten edellä 126 kohdassa on huomautettu, viitekoron käyttäminen on kuitenkin menetelmä, jota käytetään muun menetelmän puuttuessa, kun vastaavien liiketoimien perusteella määritettyä markkinahintaa ei ole. Komissio ei siis voi tukeutua kyseisen menetelmän soveltamiseen tuen määrän laskennassa väittääkseen tämän perusteella, että se on todella vertaillut riidanalaista liiketoimea markkinaehtoisiin liiketoimiin.
136 Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin esittänyt komissiolle prosessinjohtotoimien yhteydessä kysymyksiä niiden tutkintojen luonteen ja laajuuden selvittämiseksi, jotka komissio on suorittanut päätyäkseen siihen johtopäätökseensä, että vastaavalle takaamattomalle lainalle ei ollut markkinahintaa. Komissio on vastauksena vain todennut, ettei tutkimuksen aikana ollut toimitettu mitään tietoja vastaavissa tilanteissa myönnettyjen lainojen korkokannoista, eikä se ole esittänyt tietoja mahdollisesti toteutetuista tutkintatoimenpiteistä.
137 On muistutettava, että todistustaakka siitä, että yksityinen toimija ‑arviointiperusteen – jota on sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa – soveltamisedellytykset ovat täyttyneet, kuuluu komissiolle, jonka tehtävänä on pyytää hallinnollisen menettelyn aikana kaikki merkitykselliset tiedot (ks. vastaavasti tuomio 21.3.2013, komissio v. Buczek Automotive, C‑405/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:186, 33 ja 34 kohta sekä tuomio 20.9.2017, komissio v. Frucona Košice, C‑300/16 P, EU:C:2017:706, 24 kohta). Komissio ei voi tältä osin vedota sille hallinnollisen menettelyn aikana toimitettujen tietojen hajanaisuuteen oikeuttaakseen päätöksensä, jos se ei ole käyttänyt kaikkia sillä olevia valtuuksia saadakseen tarvittavat tiedot (ks. vastaavasti tuomio 13.4.1994, Saksa ja Pleuger Worthington v. komissio, C‑324/90 ja C‑342/90, EU:C:1994:129, 29 kohta). Näin on varsinkin silloin, kun riidanalainen päätös ei perustu siihen, ettei komission asianomaiselta jäsenvaltiolta pyytämiä tietoja ole toimitettu, vaan toteamukseen, jonka mukaan yksityinen toimija ei olisi menetellyt samalla tavalla kuin mainitun jäsenvaltion viranomaiset ja joka edellyttää, että komissiolla on käytössään kaikki päätöksensä laatimisen edellyttämät merkitykselliset seikat (ks. vastaavasti tuomio 21.3.2013, komissio v. Buczek Automotive, C‑405/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:186, 35 kohta).
138 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin päättelee komission vastineessaan ja sittemmin prosessinjohtotoimien yhteydessä antamista vastauksista, ettei komissio ole hallinnollisen menettelyn aikana pyytänyt Espanjan kuningaskunnalta tai muista lähteistä tietoja, jotka koskevat riidanalaisen liiketoimeen liittyviä lainoja vastaavien lainojen olemassaoloa. Komissio ei siis voinut tukeutua siihen, ettei sen pyytämiä seikkoja ollut toimitettu, tehdäkseen tästä riidanalaisen päätöksen 93 perustelukappaleessa sen johtopäätöksen, että ”vastaavien liiketoimien toteuttamisesta markkinoilla on vain vähän havaintoja”, joten ne ”eivät tarjo[nneet] lähtökohtaa mielekkäälle vertailulle”.
139 Komissio ei myöskään vetoa mihinkään muuhun hallinnollisen menettelyn aikana saatuun seikkaan, joka tukisi sen johtopäätöstä vastaavien liiketoimien puuttumisesta.
140 Kyseessä olevaa komission riidanalaisen päätöksen 93 perustelukappaleessa tekemää johtopäätöstä ei siis ole tuettu oikeudellisesti riittävällä tavalla.
141 Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen toinen osa on hyväksyttävä siltä osin kuin komission arviointiin edun olemassaolosta liittyy ilmeisiä virheitä, koska ensinnäkään komissio ei ole ottanut huomioon Fundación Elchen tilannetta, toiseksi se ei ole ottanut huomioon Fundación Elchen vastatakauksena antamaa panttioikeutta kiinteistöön, kolmanneksi se ei ole ottanut huomioon kantajan pääomapohjan vahvistamista arvioidakseen IVF:lle pantiksi annettujen osakkeiden arvoa, neljänneksi se on olettanut, ettei mikään rahoituslaitos olisi antanut takausta vaikeuksissa olevalle yritykselle ja näin ollen, ettei markkinoilta löytynyt mitään vastaavaa takauksen viitemaksua, ja viidenneksi se ei ole tukenut riittävästi johtopäätöstään, joka koskee verrattavissa olevien liiketoimien riittämättömyyttä vastaavan takaamattoman lainan markkinahinnan toteamiseksi.
142 Riidanalainen päätös on näin ollen kumottava kantajaa koskevilta osin, eikä muita nyt käsiteltävän kanteen tueksi esitettyjä argumentteja ja kanneperusteita ole tarpeen tutkia.
Oikeudenkäyntikulut
143 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, kantajan vaatimusten mukaisesti.
144 Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaisesti asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Espanjan kuningaskunta vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valtiontuesta SA.36387 (2013/C) (ex 2013/NN) (ex 2013/CP), jonka Espanja on toteuttanut Valencia Club de Fútbol, SAD:n, Hércules Club de Fútbol, SAD:n ja Elche Club de Fútbol, SAD:n hyväksi, 4.7.2016 annettu komission päätös (EU) 2017/365 kumotaan Elche Club de Fútbol, SAD:tä koskevilta osin.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Elche Club de Fútbolin oikeudenkäyntikulut mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
3) Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Kanninen | Schwarcz | Iliopoulos |
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä maaliskuuta 2020.
Allekirjoitukset