Language of document : ECLI:EU:C:2020:367

Yhdistetyt asiat C-924/19 PPU ja C-925/19 PPU

FMS ym.

vastaan

Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság
ja
Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság

(Szegedi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

 Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.5.2020

Ennakkoratkaisupyyntö – Turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka – Direktiivi 2013/32/EU – Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus – 33 artiklan 2 kohta – Tutkimatta jättämisen perusteet – 40 artikla – Myöhemmät hakemukset – 43 artikla – Rajamenettelyt – Direktiivi 2013/33/EU – 2 artiklan h alakohta sekä 8 ja 9 artikla – Säilöönotto – Laillisuus – Direktiivi 2008/115/EY – 13 artikla – Tehokkaat oikeussuojakeinot – 15 artikla – Säilöönotto – Laillisuus – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla – Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Edellytykset – Vapautensa menettänyt henkilö – Käsite – Kauttakulkualueella pidetty kolmannen maan kansalainen – Tällaisen pitämisen luokittelu liittyy erottamattomasti vastauksiin, jotka ennakkoratkaisukysymyksiin on annettava – Asian ratkaisu, joka voi vaikuttaa pitämiseen kauttakulkualueella – Kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltaminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2008/115, 2013/32 ja 2013/33)

(ks. 99–103 ja 107 kohta)

2.        Ennakkoratkaisukysymykset – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Edellytykset – Täytäntöönpanokelpoisten palauttamispäätösten kohteena olevat kolmansien maiden kansalaiset – Turvapaikkaoikeuden huomiotta jättämisen riski sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun riski – Asian ratkaisu, joka voi vaikuttaa palauttamispäätösten tuomioistuinvalvontaan – Kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltaminen

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artikla ja 19 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115)

(ks. 104, 105 ja 107 kohta)

3.        Ennakkoratkaisukysymykset – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Edellytykset – Alaikäinen lapsi – Lapsen kehitykselle aiheutuvan peruuttamattoman haitan riski – Asian ratkaisu, joka voi vaikuttaa tämän riskin taustalla olevaan tilanteeseen – Kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltaminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artikla)

(ks. 106 ja 107 kohta)

4.        Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Palauttamispäätös – Käsite – Päätös aiemmassa palauttamispäätöksessä mainitun kohdemaan muuttamisesta – Kuuluminen kyseiseen käsitteeseen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 3 artiklan 4 alakohta)

(ks. 116–119 kohta)

5.        Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Oikeussuojakeino palauttamispäätöstä vastaan – Käsite – Tuomioistuinasia, jonka voi panna vireille syyttäjäviranomainen, jolla on palauttamispäätösten laillisuutta koskeva yleinen valvontavalta – Jääminen kyseisen käsitteen ulkopuolelle – Oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen antamaan oikeussuojaan – Ulottuvuus – Oikeussuojakeino, jota palauttamispäätöksen adressaatin on voitava käyttää

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 13 artiklan 1 kohta)

(ks. 125 kohta)

6.        Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Muutoksenhaku palauttamispäätökseen tai maastapoistamispäätökseen – Oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen antamaan oikeussuojaan – Ulottuvuus – Muutoksenhaku alkuperäisen paluumaan muuttamisesta tehtyyn hallinnolliseen palauttamispäätökseen – Kansallinen säännöstö, jossa annetaan yksinomainen toimivalta ratkaista tällainen muutoksenhaku sellaiselle hallintoviranomaiselle, joka ei täytä tuomioistuimelle ominaisen riippumattomuuden vaatimusta – Sitä, ettei tällaisen viranomaisen päätöksiä vastaan ole olemassa tuomioistuimessa käytettäviä oikeussuojakeinoja, ei voida hyväksyä – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuudet ja toimivalta – Velvollisuus todeta olevansa toimivaltainen käsittelemään kyseinen muutoksenhaku – Velvollisuus jättää soveltamatta kaikkia unionin oikeuden vastaisia kansallisia säännöksiä

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 13 artiklan 1 kohta)

(ks. 126–134, 137, 144 ja 147 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

7.        Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen antamaan oikeussuojaan – Tuomareiden riippumattomuuden periaate – Ulottuvuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

(ks. 135 ja 136 kohta)

8.        Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja peruuttamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettely – Hakemus, jolta jäsenvaltiot voivat katsoa puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Perusteet – Turvallisen kolmannen maan olemassaolo – Ensimmäisen turvapaikkamaan olemassaolo – Hakemus, jonka on tehnyt henkilö, joka on kulkenut sellaisen kolmannen maan kautta, joka takaa hänelle riittävän suojelun tai jossa häneen ei kohdistu vainoa tai vakavan haitan vaaraa – Jääminen kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 33 artikla)

(ks. 149, 151, 160, 161, 164 ja 165 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

9.        Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja peruuttamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettely – Hakemus, jolta jäsenvaltiot voivat katsoa puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Peruste – Turvallisen kolmannen maan olemassaolo – Turvallisen kolmannen maan käsite – Hakijan ja asianomaisen kolmannen maan välisen riittävän yhteyden vaatimus – Hakijan kulkeminen kyseisen maan kautta – Riittävän yhteyden puuttuminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 38 artiklan 2 kohdan a alakohta)

(ks. 152, 153 ja 156-159 kohta)

10.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja peruuttamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättäminen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat – Hylkääminen unionin oikeuden vastaisen tutkimatta jättämisen perusteen nojalla, mikä on pysytetty lainvoimaisella tuomioistuinratkaisulla – Hakemuksen käsittelystä vastaavan viranomaisen velvollisuus käsitellä hakemus viran puolesta uudelleen unionin tuomioistuimen tuomiossa todetun unionin oikeuden vastaisuuden ottamiseksi huomioon – Tällaista velvollisuutta ei ole

(SEU 4 artiklan 3 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 33 artikla)

(ks. 189 ja 190 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

11.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja peruuttamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettely – Hakemus, jolta jäsenvaltiot voivat katsoa puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Peruste – Myöhempi hakemus, jossa ei mainita uutta perustetta tai tosiseikkaa – Uuden perusteen käsite – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa todetaan unionin oikeuden vastaiseksi sellainen tutkimatta jättämisen peruste, jonka nojalla alkuperäinen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on lopullisesti hylätty – Kuuluminen kyseiseen käsitteeseen – Ulottuvuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 2 artiklan q alakohta ja 33 artiklan 2 kohdan d alakohta)

(ks. 191–203 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

12.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevat vaatimukset – Direktiivi 2013/33 – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Näissä kahdessa direktiivissä tarkoitettu säilöönoton käsite – Samankaltainen merkitys – Pakkokeino, jolla hakijalta viedään hänen liikkumisvapautensa ja jolla hänet eristetään muusta väestöstä määräämällä hänet pysymään rajoitetulla ja suljetulla alueella

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 15 ja 16 artikla sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 2 artiklan h alakohta)

(ks. 216–225 kohta)

13.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevat vaatimukset – Direktiivi 2013/33 – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Näissä kahdessa direktiivissä tarkoitettu säilöönoton käsite – Kolmannen maan kansalaiselle asetettu velvollisuus pysyä kauttakulkualueella – Kuuluminen kyseiseen käsitteeseen – Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2008/115 ja 2013/33)

(ks. 226–231 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)

14.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja peruuttamista koskevat menettelyt – Direktiivi 2013/32 – 43 artikla – Erityiset menettelyt, joista jäsenvaltiot voivat säätää sovellettaviksi rajoillaan tai kauttakulkualueillaan – Kansainvälisen suojelun hakijan ottaminen säilöön kauttakulkualueella tällaisen menettelyn yhteydessä – Hyväksyttävyys – Raja – Säilöönoton enimmäiskesto – Neljän viikon aika kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämispäivästä lähtien – Olosuhteet, joissa hakijoita on suuria määriä – Vaikutuksettomuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32 31 artiklan 8 kohta sekä 33 ja 43 artikla)

(ks. 235–248 kohta ja tuomiolauselman 5 kohta)

15.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevat vaatimukset – Direktiivi 2013/33 – Säilöönotto – Perusteet – Kansainvälisen suojelun hakija, joka ei kykene huolehtimaan toimeentulostaan – Jääminen kyseisten perusteiden soveltamisalan ulkopuolelle – Peruste, joka on vastoin velvollisuutta tarjota kyseiselle hakijalle aineelliset vastaanotto-olosuhteet

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 8 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta ja 17 artiklan 3 kohta)

(ks. 250, 251, 253–256 ja 266 kohta sekä tuomiolauselman 6 kohta)

16.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevat vaatimukset – Direktiivi 2013/33 – Säilöön otetuille hakijoille tarjottavat takeet – Ulottuvuus – Velvollisuus tutkia säilöönottotoimenpiteen tarve ja oikeasuhteisuus ja antaa perusteltu säilöönottomääräys – Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää säilöönottotoimenpiteen laillisuutta koskevasta tuomioistuinvalvonnasta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 8 artiklan 2 ja 3 kohta sekä 9 artiklan 2, 3 ja 5 kohta)

(ks. 257–261 ja 266 kohta sekä tuomiolauselman 6 kohta)

17.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevat vaatimukset – Direktiivi 2013/33 – Säilöön otetuille hakijoille tarjottavat takeet – Ulottuvuus – Säilöönoton enimmäiskesto – Velvollisuus vahvistaa enimmäiskesto – Tällaista velvollisuutta ei ole – Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 9 artiklan 1 kohta)

(ks. 262–266 kohta ja tuomiolauselman 6 kohta)

18.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Säilöönotto maastapoistamista varten – Peruste – Kolmannen maan kansalainen, joka saattaa käytöksellään vaarantaa maastapoistamisena toteutettavan palauttamispäätöksen täytäntöönpanon – Käsite – Palauttamispäätöksen kohteena oleva kolmannen maan kansalainen, joka ei kykene huolehtimaan toimeentulostaan – Jääminen kyseisen käsitteen ulkopuolelle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 15 artiklan 1 kohta)

(ks. 268–272 ja 281 kohta sekä tuomiolauselman 7 kohta)

19.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Säilöönotto maastapoistamista varten – Velvollisuus tutkia säilöönottotoimenpiteen tarve ja oikeasuhteisuus ja antaa perusteltu säilöönottomääräys – Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää säilöönottotoimenpiteen laillisuutta koskevasta tuomioistuinvalvonnasta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 15 artiklan 1–3 kohta)

(ks. 273–277 ja 281 kohta sekä tuomiolauselman 7 kohta)

20.      Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Säilöönotto maastapoistamista varten – Säilöönoton enimmäiskesto – Kahdeksantoista kuukauden aika – Tämän ajan päättymisen seuraus – Velvollisuus vapauttaa säilössä pidetty henkilö välittömästi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 15 artiklan 1 kohta sekä 4–6 kohta)

(ks. 278–281 kohta ja tuomiolauselman 7 kohta)

21.      Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Tarvittavista oikeussuojakeinoista säätäminen tehokkaan tuomioistuimen antaman oikeussuojan takaamiseksi – Kansallista säännöstöä, jossa ei säädetä kansainvälisen suojelun hakijan tai palauttamispäätöksen kohteena olevan kolmannen maan kansalaisen säilöönottotoimenpidettä koskevasta tuomioistuinvalvonnasta, ei voida hyväksyä – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuudet ja toimivalta – Velvollisuus todeta olevansa toimivaltainen tutkimaan tällaisen toimenpiteen laillisuus – Velvollisuus jättää soveltamatta kaikkia unionin oikeuden vastaisia kansallisia säännöksiä – Toimivalta korvata kyseisestä säilöönotosta määränneen hallintoviranomaisen päätös omalla ratkaisullaan – Toimivalta määrätä säilössä pidettyjen henkilöiden välittömästä vapauttamisesta, mikäli säilöönottotoimenpide on laiton

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 15 artiklan 2 kohta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 9 artiklan 3 kohta)

(ks. 290–294 ja 301 kohta sekä tuomiolauselman 8 kohta)

22.      Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Tarvittavista oikeussuojakeinoista säätäminen tehokkaan tuomioistuimen antaman oikeussuojan takaamiseksi – Muutoksenhaku aineellisten vastaanotto-olosuhteiden myöntämisestä kansainvälisen suojelun hakijoille tehtyihin päätöksiin – Velvollisuus säätää oikeussuojakeinosta, jolla hakija, joka ei enää ole säilöön otettuna, voi vedota oikeuteensa saada majoitus – Kansallista säännöstöä, jossa ei säädetä tällaista oikeutta koskevasta tuomioistuinvalvonnasta, ei voida hyväksyä – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuudet ja toimivalta – Velvollisuus todeta olevansa toimivaltainen käsittelemään tällaisen oikeuden takaamiseen tarkoitettu muutoksenhaku – Toimivalta määrätä turvaamistoimista

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 17 ja 26 artikla)

(ks. 296–299 ja 301 kohta sekä tuomiolauselman 8 kohta)

Tiivistelmä

Turvapaikanhakijoiden tai palauttamispäätöksen kohteena olevien kolmansien maiden kansalaisten sijoittamista Serbian ja Unkarin rajalla sijaitsevalle Röszken kauttakulkualueelle on pidettävä ”säilöönottona”. Jos tällaisen säilöönoton sääntöjenmukaisuuteen kohdistetun tuomioistuinvalvonnan päätteeksi todetaan, että asianomaiset henkilöt on pidetty säilössä ilman pätevää perustetta, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on määrättävä heidän välittömästä vapauttamisestaan.

Unionin tuomioistuimen suuri jaosto on kiireellisessä menettelyssä 14.5.2020 antamassaan tuomiossa Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság (C-924/19 PPU ja C-925/19 PPU) lausunut lukuisista kysymyksistä, jotka koskevat direktiivin 2008/115(1) (jäljempänä palauttamisdirektiivi), direktiivin 2013/32(2) (jäljempänä menettelydirektiivi) ja direktiivin 2013/33(3) (jäljempänä vastaanottodirektiivi) tulkintaa suhteessa Unkarin säännöstöön turvapaikkaoikeudesta ja laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisesta.

Nyt kyseessä olevissa asioissa Afganistanin kansalaiset (asia C-924/19 PPU) ja Iranin kansalaiset (asia C-925/19 PPU), jotka saapuivat Unkariin Serbian kautta, hakivat turvapaikkaa Serbian ja Unkarin rajalla sijaitsevalta Röszken kauttakulkualueelta käsin. Unkarin oikeuden nojalla hakemukset jätettiin tutkimatta ja heidät päätettiin palauttaa Serbiaan. Serbia kuitenkin kieltäytyi asianomaisten henkilöiden takaisinotosta alueelleen sillä perusteella, että sen unionin kanssa tekemässä takaisinottosopimuksessa(4) määrätyt edellytykset eivät täyttyneet. Tämän Serbian päätöksen seurauksena Unkarin viranomaiset eivät tutkineet edellä mainittuja hakemuksia aineellisesti vaan muuttivat alkuperäisissä palauttamispäätöksissä mainittua kohdemaata korvaamalla sen kunkin hakijan alkuperämaalla. Hakijat vastustivat muuttamispäätöksiä niistä esittämällään väitteellä, joka hylättiin. Hakijat ovat saattaneet asian käsiteltäväksi unkarilaiseen tuomioistuimeen, vaikkei Unkarin oikeudessa säädetä tällaisesta muutoksenhausta, jotta se kumoaisi päätökset, jolla heidän muuttamispäätöksistä esittämänsä väite hylättiin, ja määräisi turvapaikka-asioista vastaavan viranomaisen toimittamaan uuden turvapaikkamenettelyn. He ovat myös nostaneet laiminlyöntikanteita, jotka koskevat heidän sijoittamistaan Röszken kauttakulkualueelle ja heidän pitämistään siellä. Heidän nimittäin oli ensin oleskeltava tämän kauttakulkualueen turvapaikanhakijoille varatulla sektorilla ennen kuin heidät muutamaa kuukautta myöhemmin määrättiin oleskelemaan saman kauttakulkualueen sektorilla, joka on varattu sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, joiden turvapaikkahakemus on hylätty, ja jolla he parhaillaan ovat.

Unionin tuomioistuin on ensinnäkin tutkinut asianomaisten tilanteen Rözsken kauttakulkualueella niiden sääntöjen kannalta, joilla säännellään sekä kansainvälisen suojelun hakijoiden säilöönottoa (menettely- ja vastaanottodirektiivit) että laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten säilöönottoa (palauttamisdirektiivi). Tältä osin unionin tuomioistuin on katsonut ensin, että asianomaisten sijoittamista kyseiselle kauttakulkualueelle on pidettävä säilöönottotoimenpiteenä. Se on tällaisen päätelmän tehdessään täsmentänyt, että käsitteellä ”säilöönotto”, jolla on sama merkitys edellä mainittujen eri direktiivien asiayhteydessä, tarkoitetaan pakkokeinoa, joka edellyttää asianomaisen henkilön liikkumisvapauden viemistä eikä sen pelkkää rajoittamista ja jolla asianomainen eristetään muusta väestöstä määräämällä hänet pysymään rajoitetulla ja suljetulla alueella jatkuvasti. Unionin tuomioistuimen mielestä Rözsken kauttakulkualueella vallitsevat olosuhteet muistuttavat vapaudenriistoa muun muassa siksi, että asianomaiset eivät voi laillisesti lähteä kyseiseltä alueelta omasta tahdostaan mihinkään suuntaan. Erityisesti on niin, että he eivät voi lähteä alueelta Serbiaan, koska tällainen yritys yhtäältä olisi Serbian viranomaisten mukaan laiton ja siis altistaisi heidät seuraamuksille ja toisaalta sen seurauksena asianomaiset olisivat vaarassa menettää kaikki mahdollisuudet saada pakolaisasema Unkarissa.

Unionin tuomioistuin on tutkinut seuraavaksi, onko kyseinen säilöönotto unionin oikeudessa asetettujen vaatimusten mukainen. Säilöönottoa koskevista vaatimuksista unionin tuomioistuin on katsonut, että vastaanottodirektiivin 8 artiklan mukaan kansainvälisen suojelun hakijaa ja palauttamisdirektiivin 15 artiklan mukaan palauttamispäätöksen kohteena olevaa kolmannen maan kansalaista ei saada ottaa säilöön pelkästään sillä perusteella, ettei hän kykene huolehtimaan toimeentulostaan. Se on todennut lisäksi, että vastaanottodirektiivin 8 ja 9 artikla ovat kansainvälisen suojelun hakijan osalta ja palauttamisdirektiivin 15 artikla on palauttamispäätöksen kohteena olevan kolmannen maan kansalaisen osalta esteenä sille, että tällaiset henkilöt otettaisiin säilöön antamatta ensin perusteltua säilöönottomääräystä ja tutkimatta tällaisen toimenpiteen tarvetta ja oikeasuhteisuutta.

Unionin tuomioistuin on myös esittänyt täsmennyksiä säilössä pitämiseen liittyvistä vaatimuksista ja tarkemmin sanottuna säilössä pitämisen kestosta. Se on katsonut kansainvälisen suojelun hakijoiden osalta, että vastaanottodirektiivin 9 artiklassa ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta vahvistaa säilössä pitämisen enimmäiskestoa. Niiden kansallisessa oikeudessa on kuitenkin taattava, että säilössä pitäminen kestää vain niin kauan kuin sen oikeuttava peruste on sovellettavissa ja että tämän perusteen vuoksi tärkeät hallinnolliset menettelyt hoidetaan huolellisesti. Sen sijaan palauttamispäätöksen kohteena olevien kolmansien maiden kansalaisten osalta palauttamisdirektiivin 15 artiklasta ilmenee, että heidän säilöönottonsa saa silloinkin, kun sitä on jatkettu, kestää enintään kahdeksantoista kuukautta ja sitä saadaan jatkaa vain niin kauan kuin asianmukaisella ripeydellä hoidettavat maastapoistamisjärjestelyt ovat kesken.

Lisäksi siltä osin kuin kyse on kansainvälisen suojelun hakijoiden säilöönotosta kauttakulkualueen erityisessä yhteydessä, huomioon on otettava myös menettelydirektiivin 43 artikla. Tästä säännöksestä ilmenee, että jäsenvaltiot saavat velvoittaa kansainvälisen suojelun hakijat pysymään niiden rajoilla tai jollakin niiden kauttakulkualueista, jotta ne voivat muun muassa tutkia ennen päätöksen tekemistä kyseisten hakijoiden maahantulo-oikeudesta, onko heidän hakemuksensa jätettävä tutkimatta. Päätös on kuitenkin tehtävä neljän viikon kuluessa tai muuten asianomaisen jäsenvaltion on myönnettävä hakijalle oikeus tulla niiden alueelle ja käsiteltävä hänen hakemuksensa yleisesti sovellettavan menettelyn mukaisesti. On siis niin, että vaikka jäsenvaltiot saavat mainitussa 43 artiklassa tarkoitetun menettelyn yhteydessä ottaa rajoilleen saapuvat kansainvälisen suojelun hakijat säilöön, tällainen säilössä pitäminen ei saa missään olosuhteissa kestää yli neljää viikkoa hakemuksen jättämispäivästä lähtien.

Lopuksi unionin tuomioistuin on katsonut, että kauttakulkualueella toteutetun henkilön säilöönoton kaltaisen säilöönottotoimenpiteen laillisuuden on voitava olla vastaanottodirektiivin 9 artiklan ja palauttamisdirektiivin 15 artiklan mukaisen tuomioistuinvalvonnan kohteena. On siis niin, että kun tällaisesta valvonnasta ei ole kansallisia säännöksiä, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate ja oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen antamaan oikeussuojaan edellyttävät, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, toteaa olevansa toimivaltainen lausumaan siitä. Lisäksi on todettava, että jos kansallinen tuomioistuin katsoo harjoittamansa valvonnan päätteeksi, että kyseessä oleva säilöönottotoimenpide on unionin oikeuden vastainen, sen on voitava korvata siitä määränneen hallintoviranomaisen päätös omalla ratkaisullaan ja määrättävä asianomaisten henkilöiden välittömästä vapauttamisesta tai mahdollisesti säilöönotolle vaihtoehtoisesta toimenpiteestä.

Lisäksi kansainvälisen suojelun hakijan, jonka laittomana pidetty säilöönotto on päättynyt, on voitava vedota aineellisiin vastaanotto-olosuhteisiin, joihin hänellä on oikeus hakemuksensa käsittelyn aikana. Erityisesti vastaanottodirektiivin 17 artiklasta ilmenee, että jos hakijalla ei ole varoja toimeentuloon, hänellä on oikeus saada joko rahallinen etuus, jonka avulla hän voi huolehtia asumisestaan, tai luontoissuorituksena järjestettävä majoitus. Tässä tarkoituksessa vastaanottodirektiivin 26 artiklassa edellytetään, että tällainen hakija voi saattaa kyseisen majoitusoikeutensa takaamiseen tarkoitetun muutoksenhaun vireille tuomioistuimessa, ja tällä tuomioistuimella on mahdollisuus määrätä turvaamistoimista sen lopullista ratkaisua odotettaessa. Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate ja oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen antamaan oikeussuojaan edellyttävät lisäksi, että kyseisen majoitusoikeuden takaamiseen tarkoitetun muutoksenhaun käsiteltäväkseen saanut tuomioistuin toteaa olevansa toimivaltainen käsittelemään sen, jollei mikään muu tuomioistuin ole kansallisen oikeuden nojalla toimivaltainen käsittelemään sitä.

Toiseksi unionin tuomioistuin on lausunut kansallisen tuomioistuimen toimivallasta käsitellä asianomaisten valitus sellaisten päätösten kumoamiseksi, joilla on hylätty heidän paluumaan muuttamisen vastustamista koskeva väitteensä. Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut, että alkuperäisessä palauttamispäätöksessä mainitun kohdemaan muuttamisesta tehty päätös on niin olennainen, että sitä on pidettävä uutena palauttamispäätöksenä. Palauttamisdirektiivin 13 artiklan mukaan tällaisen päätöksen adressaateilla on siis oltava tällaista päätöstä vastaan käytettävissään tehokas oikeussuojakeino, jonka on myös oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa taatun tehokasta tuomioistuimen antamaa oikeussuojaa koskevan oikeuden mukainen. Tätä varten unionin tuomioistuin on muistuttanut, että vaikka jäsenvaltiot voivat säätää, että palauttamispäätökset riitautetaan muissa viranomaisissa kuin tuomioistuimissa, hallintoviranomaisen tekemän palauttamispäätöksen adressaatin on kuitenkin jossain menettelyvaiheessa voitava riitauttaa päätöksen sääntöjenmukaisuus vähintään yhdessä oikeusasteessa. Nyt kyseessä olevissa asioissa unionin tuomioistuin on todennut, että asianomaiset voivat riitauttaa ulkomaalaisasioista vastaavan viranomaisen heidän paluumaansa muuttamisesta tekemät päätökset ainoastaan vastustamalla niitä turvapaikka-asioista vastaavalle viranomaiselle esittämällään väitteellä eikä mitään myöhempää tuomioistuinvalvontaa ole taattu. Viimeksi mainittu viranomainen, joka toimii poliisista vastaavan ministerin alaisuudessa, kuuluu toimeenpanovaltaan, joten se ei täytä perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettua tuomioistuimelta vaadittavan riippumattomuuden edellytystä. Tällaisissa olosuhteissa unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate ja oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen antamaan oikeussuojaan edellyttävät, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu muutoksenhaku alkuperäisen kohdemaan muuttamisesta tehdyn palauttamispäätöksen riitauttamiseksi, toteaa olevansa toimivaltainen käsittelemään sen jättämällä tarvittaessa soveltamatta kaikkia kansallisia säännöksiä, joiden mukaan se ei saa näin toimia.

Kolmanneksi unionin tuomioistuin on tutkinut Unkarin säännöstössä säädetyn tutkimatta jättämisen perusteen, jonka nojalla turvapaikkahakemukset jätettiin tutkimatta. Tässä säännöstössä sallitaan tällainen tutkimatta jättäminen, jos hakija on saapunut Unkariin sellaisen maan kautta, joka on luokiteltu ”turvalliseksi kauttakulkumaaksi”, jossa häneen ei kohdistu vainoa tai vakavan haitan vaaraa tai jossa taataan riittävä suojelu. Unionin tuomioistuin on muistuttanut viimeaikaisesta oikeuskäytännöstään(5) ja todennut, että tällainen peruste on menettelydirektiivin 33 artiklan vastainen, ja täsmentänyt, mitä seurauksia tästä aiheutuu turvapaikkamenettelylle siltä osin kuin asianomaisten turvapaikkahakemusten jättäminen tutkimatta kyseisen laittoman perusteen nojalla on jo pysytetty lainvoimaisella tuomioistuinratkaisulla. Unionin tuomioistuimen mukaan tällaisessa tapauksessa menettelydirektiivistä, luettuna erityisesti perusoikeuskirjan turvapaikkaoikeuden takaavan 18 artiklan kanssa, ilmenee, että turvapaikkahakemukset tutkimatta jättänyt viranomainen ei ole velvollinen käsittelemään niitä viran puolesta uudelleen. Asianomaiset voivat kuitenkin aina tehdä uuden hakemuksen, jota pidetään menettelydirektiivissä tarkoitettuna ”myöhempänä hakemuksena”. Tältä osin on todettava, että vaikka kyseisen direktiivin 33 artiklassa säädetään, että myöhemmältä hakemukselta, jossa ei mainita mitään uutta perustetta tai tosiseikkaa, voidaan katsoa puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset, unionin tuomioistuimen tuomiota, jossa todetaan, että kansallisessa säännöstössä säädetty tutkimatta jättämisen peruste on unionin oikeuden vastainen, on pidettävä uutena perusteena. Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut yleisemmin, että kyseisen direktiivin 33 artiklassa säädettyä tutkimatta jättämisen perustetta ei voida soveltaa, jos turvapaikka-asioista vastaava viranomainen toteaa, että ensimmäinen turvapaikkahakemus on lopullisesti hylätty unionin oikeuden vastaisesti. Tällainen toteamus on välttämättä tehtävä silloin, kun unionin oikeuden vastaisuus ilmenee – kuten nyt kyseessä olevissa asioissa – unionin tuomioistuimen tuomiosta tai kun kansallinen tuomioistuin on todennut sen liitännäisesti.


1      Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY (EUVL 2008, L 348, s. 98).


2      Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60).


3      Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU (EUVL 2013, L 180, s. 96).


4      8.11.2007 tehdyn neuvoston päätöksen liitteenä oleva Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välinen sopimus luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamisesta (EUVL 2007, L 334, s. 45).


5      Tuomio 19.3.2020, Bevándorlási és Menekültügyi Hivatal (Tompa), C-564/18, EU:C:2020:218.