Language of document :

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JEAN MISCHO

22 päivänä helmikuuta 2001 (1)

Yhdistetyt asiat C-122/99 P ja C-125/99 P

D

ja

Ruotsin kuningaskunta

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Muutoksenhaku - Henkilöstö - Kotitalouslisä - Naimisissa oleva virkamies - Ruotsin oikeuden mukainen rekisteröity kumppanuussuhde

1.
    Euroopan unionin neuvoston virkamies D ja Ruotsin kuningaskunta ovat valittaneet Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-264/97, D v. neuvosto, 28.1.1999 antamasta tuomiosta (Kok. H. 1999, s. I-A-1 ja II-1; jäljempänä valituksen kohteena oleva tuomio).

I    Asian tosiseikat ja oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

2.
    D on Ruotsin kansalainen. Hän on solminut toisen Ruotsin kansalaisen kanssa rekisteröidyn kumppanuussuhteen 23.6.1995. Hän on vaatinut 16.9. ja 24.9.1996 päiväämillään muistioilla neuvostoa rinnastamaan tämän rekisteröidyn kumppanuussuhteen avioliittoon, jotta hänelle myönnettäisiin tällä perusteella kotitalouslisä.

3.
    Neuvoston nimittävä viranomainen hylkäsi tämän vaatimuksen 29.11.1996 katsoen, että kyseisen henkilöstösääntöjen määräyksen perusteella rekisteröityä kumppanuussuhdetta ei voida rinnastaa avioliittoon.

4.
    D valitti tästä päätöksestä, ja hänen valituksensa hylättiin 30.6.1997.

5.
    Tämän vuoksi D nosti kanteen 2.10.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jossa se vaati hylkäämispäätösten kumoamista ja niiden etuuksien myöntämistä, joihin hän katsoo olevansa oikeutettu henkilöstösääntöjen mukaan lainmukaisen rekisteröidyn kumppanuussuhteensa vuoksi. Ruotsin hallitus tuki tätä kumoamisvaatimusta.

6.
    Valituksen kohteena olevalla tuomiolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi D:n kanteen. D valitti tästä tuomiosta 13.4.1999 ja Ruotsin kuningaskunta 14.4.1999 yhteisöjen tuomioistuimeen.

7.
    Nämä valitukset on kirjattu yhteisöjen tuomioistuimen rekisteriin numerolla C-122/95 P ja C-125/99 P. Valitukset on yhdistetty kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

II    Oikeussäännöt

A    Yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat säännöt

8.
    Euroopan yhteisöjen virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavien sääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.    Kotitalouslisään on oikeutettu:

    a)    naimisissa oleva virkamies,

    b)    virkamies, joka on jäänyt leskeksi tai eronnut tai elää virallisessa asumuserossa tai on naimaton ja jolla on huollettavanaan yksi tai useampi lapsi 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä,

    c)    erityisellä ja perustellulla päätöksellä, jonka nimittävä viranomainen tekee todistusvoimaisten asiakirjojen perusteella, virkamies, joka a ja b alakohdassa säädettyjä edellytyksiä täyttämättä tosiasiallisesti huolehtii perheen elatuksesta.”

B    Ruotsissa voimassa oleva rekisteröityä kumppanuussuhdetta koskeva lainsäädäntö

9.
    Rekisteröidystä kumppanuussuhteesta 23.6.1994 annetun lain (nro 1994:1117) (lagen om registrerat partnerskap), joka tuli voimaan 1.1.1995, 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voi pyytää parisuhteensa rekisteröintiä.”

10.
    Lain 1 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Parisuhteen rekisteröinnillä on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, 2-4 §:ssä säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Avioliittoa ja aviopuolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös rekisteröityyn parisuhteeseen ja rekisteröidyn parisuhteen osapuoliin, ellei 2-4 §:ssä säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.”

III    Valitus

A    Johdanto

11.
    Valituksissaan D ja Ruotsin kuningaskunta riitauttavat ensimmäisen oikeusasteen tuomion, jolla se hylkäsi vaatimukset D:n siviilisäädyn rinnastamisesta henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun ”naimisissa olevaan virkamieheen”. Tanskan kuningaskunta ja Alankomaiden kuningaskunta tukevat huomautuksissaan D:n ja Ruotsin kuningaskunnan valituksia.

12.
    D vetoaa valituksessaan seuraaviin perusteisiin:

-    valituksen kohteena oleva tuomio on puutteellisesti perusteltu

-    erityistoimivallan periaatetta on loukattu

-    yhteisöjen jäsenvaltioiden kansalaisten siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyden periaatetta on loukattu

-    työntekijöiden vapaan liikkuvuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita on loukattu; tämä valitusperuste on kaksiosainen: 1. syrjintä sekä seksuaalisen suuntautumisen että kansalaisuuden perusteella, 2. työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen

-    ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen (jäljempänä yleissopimus) 8 artiklaa on loukattu.

13.
    Ruotsin kuningaskunta katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut väärin henkilöstösääntöjen liitettä VII, kun se on katsonut, ettei rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa olevia virkamiehiä voida rinnastaa naimisissa oleviin virkamiehiin kotitalouslisän myöntämistä arvioitaessa. Tanskan kuningaskunta ja Alankomaiden kuningaskunta puolustavat tätä kantaa.

14.
    Neuvosto katsoo puolestaan, että ensimmäisen oikeusasteen tulkinta henkilöstösääntöjen liitteestä VII on oikea ja että laiminlyöntejä ja rikkomuksia, joihin D vetoaa, ei ole tapahtunut.

15.
    Seuraavassa tarkastellaan D:n esittämiä valitusperusteita edellä esitetyssä järjestyksessä. Ruotsin kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan ja Alankomaiden kuningaskunnan esittämiä huomioita voidaan käsitellä kulloinkin tarkasteltavana olevan D:n valitusperusteen yhteydessä. D:n esittämän huomautuksen vuoksi ensin on kuitenkin esitettävä joitakin alustavia huomioita valitusasian kohteesta.

B    Valituksen kohde

16.
    D väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on määritellyt väärin esillä olevan asian kohteen.

17.
    D väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olleen väärässä, koska se on katsonut, että oikeudenkäyntiä edeltäneessä hallinnollisessa menettelyssä oli kyse ainoastaan kotitalouslisän myöntämisestä, minkä perusteella kanteen kohteena voi olla ainoastaan tämän vaatimuksen hylkäämistä koskevan päätöksen kumoaminen.

18.
    D väittää vaatineensa kanteessaan rekisteröityyn kumppanuussuhteeseen perustuvan siviilisäätynsä tunnustamista henkilöstösääntöjen mukaisten oikeuksien vahvistamiseksi yleisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin D:n mukaan tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on rajoittanut vaatimuksen alaa siten, että se koskisi ainoastaan kotitalouslisän myöntämistä.

19.
    Neuvosto vastaa tähän väitteeseen toteamalla, että D:n kanssa käydystä kirjeenvaihdosta käy yksiselitteisesti ilmi, että vaatimus hänen siviilioikeudellisenasemansa rinnastamisesta avioliittoon oli esitetty ainoastaan kotitalouslisän saamiseksi.

20.
    Vaatimuksen esittämisen yhteydessä ja sen jälkeen D:n ja neuvoston välillä käytyä kirjeenvaihtoa on syytä tarkastella lähemmin.

21.
    Ensimmäisessä 16.9.1996 päivätyssä käsinkirjoitetussa muistiossa, joka oli osoitettu neuvoston nimittävälle viranomaiselle, D totesi seuraavaa: ”Tässä pyytämänne selvitys sen vaatimuksen tueksi, joka koskee siviilioikeudellista asemaani rekisteröidyn kumppanuussuhteen osapuolena ja tämän aseman rinnastamista avioliitossa olevan henkilön oikeusasemaan.” Tätä muistiota seurasi toinen, 24.9.1996 päivätty käsinkirjoitettu muistio, joka oli otsikoitu seuraavasti: ”Ohessa avioliittotodistukseni. Kiitän teitä etukäteen asian ratkaisemisesta myönteisesti.”

22.
    Valituksessaan, jonka D:n asianajaja oli allekirjoittanut, D luonnehti edellä mainittuja muistioita kotitalouslisää koskeviksi vaatimuksiksi. Valituksen 3 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Valittaja on 16.9.1996 ja 24.9.1996 päivätyillä muistioilla vaatinut kotitalouslisän myöntämistä” (kursivointi valituksessa).

23.
    D totesi tämän jälkeen 16.10.1996 päivätyssä muistiossa seuraavaa: ”Puolisoni aikoo tulla asumaan kanssani Brysseliin marraskuun alussa, joten hänellä on siviilisäätynsä perusteella oikeus vaatia erioikeuksista ja -vapauksista tehdyn pöytäkirjan määräysten soveltamista.” Muistio oli kuitenkin otsikoitu kotitalouslisän myöntämistä koskevaksi vaatimukseksi.

24.
    Vaikka toimitetut muistiot ovatkin jossain määrin epämääräisiä, mikä johtuu luultavimmin siitä, ettei valittaja tuntenut vielä riittävän hyvin henkilöstösääntöjä, niiden perusteella voidaan kuitenkin todeta, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että riita-asian kohteena on kotitalouslisää koskeva vaatimus.

25.
    Tätä ristiriitaa on lisäksi pidettävä erittäin keinotekoisena, sillä hyvin pian asian osapuolten välinen keskustelu kohdistui henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa käytettyyn ilmaisuun ”naimisissa oleva virkamies”. Neuvoston henkilöstöosaston johtaja itse totesi 29.11.1996, eli siis ennen valituksen tekemistä laatimassaan muistiossa, että kotitalouslisän myöntämisvaatimus voidaan hyväksyä ainoastaan, jos D:tä voitaisiin pitää tässä määräyksessä tarkoitettuna naimisissa olevana virkamiehenä.

26.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi myös valituksen kohteena olevan tuomionsa 26 kohdassa, että kysymystä on tarkasteltava tämän määräyksen kannalta, ja tutki tämän jälkeen olennaisilta osin, voidaanko rekisteröity kumppanuussuhde rinnastaa avioliittoon.

27.
    Jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tullut siihen tulokseen, että rinnastaminen on mahdollista, valittajalle olisi pitänyt automaattisesti myöntää kotitalouslisä sekä kaikki muut henkilöstösäännöissä avioliiton perusteella myönnettävät edut.

28.
    Valittajan vaatimus oli siis käsitelty aivan samalla tavoin kuin jos riita-asian kohteena olisi ollut naimisissa olevan virkamiehen oikeusaseman täysimääräinen tunnustaminen.

C    Valituksen kohteena olevan tuomion perustelut

29.
    Ensimmäisessä valitusperusteessaan D katsoo, että valituksen kohteena olevan tuomion 36 kohdassa ei ole riittävästi perusteltu sitä, minkä vuoksi henkilön siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyden periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste hylättiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että tämä kanneperuste, jos sen katsotaan olevan [yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamista koskevasta kanneperusteesta] erillinen peruste, on perusteeton, koska päätöksessä, jolla D:n vaatimus hylättiin, todettiin, että D:tä ei ole pidettävä henkilöstösäännöissä tarkoitettuna naimisissa olevana virkamiehenä ainoastaan siltä osin kuin kyse oli hänen oikeudestaan saada naimisissa oleville virkamiehille tarkoitettu kotitalouslisä.

30.
    D:n mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole vastannut erikseen kaikkiin hänen esittämiinsä väitteisiin, jotka perustuvat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyden periaatteen loukkaamiseen. Lisäksi D katsoo, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ole tutkinut jälkimmäistä kanneperustetta.

31.
    Valituksen kohteena olevan tuomion 36 kohdan perusteella voidaan todeta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vastannut selvästi erikseen D:n väitteeseen, joka perustui henkilöiden siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyden periaatteen loukkaamiseen. Se totesi tuomiossaan kantansa selvästi perustellen, että tätä kanneperustetta ei ole pidettävä perusteltuna (koska - -).

32.
    Kanta on siis perusteltu, ja perusteluja voidaan pitää riittävinä. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, se, että päätöksessä, jolla D:n vaatimus hylättiin, todettiin, että D:tä ei ole pidettävä henkilöstösäännöissä tarkoitettuna naimisissa olevana virkamiehenä, ei merkitse sitä, ettei D:n Ruotsin oikeuden mukaista siviilisäätyä rekisteröidyn kumppanuussuhteen osapuolena olisi tunnustettu. Päinvastoin, jos henkilöiden siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyden periaate merkitsee sitä, että D:n on henkilöstösääntöjen kannalta arvioiden katsottava olevan samassa asemassa kuin naimisissa oleva henkilö, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ollut oikeassa katsoessaan, että henkilöiden siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyden periaatteen loukkaamiseen perustuva väite on itse asiassa sama kuin yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen perustuva väite.

33.
    D:n ensimmäistä valitusperustetta ei siis ole pidettävä perusteltuna.

D    Erityistoimivallan periaatteen soveltaminen

34.
    D:n toinen valitusperuste koskee erityistoimivallan (EY:n perustamissopimuksen 4 artikla, josta on tullut EY 7 artikla) periaatteen loukkaamista. D:n mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole soveltanut oikein tätä periaatetta, kun se on katsonut, että neuvoston tehtävänä oli itsenäisesti arvioida henkilöstösäännöissä tarkoitetun avioliittokäsitteen sisältö.

35.
    Suppeasti tarkastellen tämä kanneperuste koskee ainoastaan henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan tulkinnassa käytettyä metodia. Kun Ruotsin kuningaskunta kuitenkin väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut väärin tätä henkilöstösääntöjen määräystä, tässä yhteydessä on syytä tarkastella sekä käytettävää tulkintametodia että tulosta, johon oikean tulkintametodin soveltaminen johtaa.

36.
    Valituksen kohteena olevassa tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittaa oikeuskäytäntöönsä ja erityisesti asiassa Arauxo-Dumay vastaan komissio antamaansa tuomioon,(2) jonka mukaan henkilöstösäännöissä käytetty avioliitto-käsite on ymmärrettävä parisuhteeksi, joka perustuu siviiliavioliittoon tämän käsitteen perinteisessä merkityksessä. Se totesi viitaten asiassa Díaz García vastaan parlamentti antamaansa tuomioon,(3) että silloin kun henkilöstösääntöjen asian kannalta merkityksellisten määräysten perusteella voidaan suorittaa itsenäinen tulkinta, tulkintaa ei ole syytä perustaa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin.

37.
    D:n mukaan sitä vastoin neuvoston on noudatettava Ruotsin lainsäädännön säännöksiä päättäessään siitä, onko Ruotsin oikeuden mukaan rekisteröityä kumppanuussuhdetta pidettävä henkilöstösäännöissä tarkoitettuna avioliittona. Ruotsin kuningaskunta ja väliintulijat tukevat D:n kantaa.

38.
    Ruotsin kuningaskunnan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut väärin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohtaa, kun se ei ole ottanut huomioon Ruotsin lainsäädäntöä, jossa rekisteröidyn kumppanuussuhteen osapuolet rinnastetaan avioliiton solmineisiin henkilöihin, ja kun se on katsonut, että virkamiehiä, jotka ovat tällaisessa rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa, ei voida rinnastaa naimisissa oleviin virkamiehiin kotitalouslisän myöntämiseksi.

39.
    Neuvosto katsoo vedoten muun muassa asiassa Reed annettuun tuomioon,(4) että valituksen kohteena oleva tuomio on yhteisön oikeuden autonomisen tulkinnan periaatteen mukainen, koska kyseessä ei ole nimenomainen viittaus kansalliseen oikeuteen. Se katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut oikein kyseistä henkilöstösääntöjen määräystä.

40.
    Tältä osin on syytä tukeutua asiassa Reed annettuun tuomioon, kuten neuvosto ehdottaa. Vaikka onkin totta, kuten valittajat ovat todenneet, ettei tässä asiassa ollut kyse rekisteröidystä kumppanuussuhteesta, vaan vakituisesta parisuhteesta kahden vastakkaista sukupuolta olevan henkilön välillä, tätä eroa ei ole pidettävä merkityksellisenä.

41.
    Mainitussa asiassa olennaista ei ole se, että siinä vahvistetaan puolison käsite tietyssä määritellyssä tilanteessa. Tuomiota lähemmin tarkasteltaessa voidaan todeta, että sen merkitys on yleisempi, sillä siinä tarjotaan tulkintamenetelmä, jonka avulla puolison tai vastaavien käsitteiden määrittely on mahdollista muissakin tilanteissa kuin siinä, josta tuossa asiassa oli kysymys. Tähän menetelmään turvautumisen ainoana edellytyksenä on se, että käsitteen on perustuttava asetukseen, koska yhteisöjen tuomioistuin perusti kantansa juuri asetukselle tyypillisiin ominaisuuksiin. Tämä edellytys täyttyy esillä olevassa asiassa.

42.
    Edellä mainitussa asiassa Reed yhteisöjen tuomioistuin totesi, että asetukselle tyypillisten ominaisuuksien (kaikilta osiltaan velvoittava ja kaikissa jäsenvaltioissa suoraan sovellettavissa oleva säännös) vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen asetusta koskeva tulkinta vaikuttaa kaikissa jäsenvaltioissa ja ”yhteiskunnalliseen kehitykseen perustuva oikeudellisten käsitteiden tulkinta on tehtävä tutkimalla koko yhteisön tilannetta eikä ainoastaan yhden ainoan jäsenvaltion tilannetta”.(5) Tämän perusteella yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ”koska ei ole mitään viitteitä sellaisesta yleisestä yhteiskunnallisesta kehityksestä, joka oikeuttaisi laajentavan tulkinnan, ja koska asetuksen itsensä perusteella ei voida muuta päätellä, on todettava, että käytettäessä sanaa ‘puoliso‘ kyseisessä asetuksessa tarkoitetaan ainoastaan avioliittoon perustuvaa suhdetta”.(6)

43.
    Edellä mainitusta tuomiosta seuraa, että silloin kun käsitettä ”puoliso” tai tämän tyyppisiä käsitteitä kuten ”avioliitto” tai ”naimisissa oleva” on käytetty asetustekstissä, niitä on tulkittava itsenäisesti, eli siten, että otetaan huomioon tilanne koko yhteisössä eikä ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa.

44.
    Tämä lähestymistapa vastaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan sekä yhteisön oikeuden yhtenäisen soveltamisen periaate ettäyhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että yhteisön oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen sisällön ja soveltamisalan määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko yhteisössä itsenäisesti ja yhtenäisesti, mikä on tehtävä ottamalla huomioon säännöksen asiayhteys ja kyseisen säännöstön tavoitteet.(7)

45.
    Asiassa Unger annettu tuomio,(8) johon asianosaiset ovat viitanneet, tukee tätä näkökulmaa. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tässä tuomiossa, että [EY:n perustamissopimuksen 48-51 artiklassa käytetty] työntekijän käsite ei perustu jäsenvaltioiden sisäiseen oikeuteen vaan yhteisön oikeuteen.(9)

46.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei siis voida katsoa loukanneen erityistoimivallan periaatetta katsoessaan, että neuvoston tehtävänä oli tulkita itsenäisesti ”naimisissa olevan virkamiehen” käsitettä.

47.
    Näin ei ole myöskään syytä yhtyä Ruotsin kuningaskunnan näkemykseen, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut väärin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohtaa.

48.
    Jos esillä olevaa kysymystä tarkastellaan asiassa Reed annetussa tuomiossa edellytetyllä tavalla koko yhteisössä vallitsevan tilanteen perusteella, esillä olevassa asiassa on vaikea tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että avioliitto-käsitteen voidaan katsoa kattavan ainoastaan ”perinteisen”, kahden vastakkaista sukupuolta olevan henkilön solmiman avioliiton. Tosiseikkojen tapahtumahetkellä ainoastaan kolmessa jäsenvaltiossa tunnustettiin rekisteröity kumppanuussuhde, jonka perusteella samaa sukupuolta olevien henkilöiden yhteiselämä rinnastetaan vaihtelevassa määrin perinteisen avioliiton solmineiden henkilöiden yhteiselämään.

49.
    Tämän vuoksi esillä olevassa asiassa - kuten edellä mainitussa asiassa Reed vallinneessa tilanteessa, jossa ei kyetty havaitsemaan sellaista yleistä yhteiskunnallista kehitystä, jolla olisi voitu perustella puoliso-käsitteen laaja tulkinta, jonka olisi voitu katsoa kattavan minkä tahansa vakituisen parisuhteen osapuolen - ei voida katsoa tapahtuneen sellaista yleistä yhteiskunnallista kehitystä, jonka perusteella kahden samaa sukupuolta olevan henkilön rekisteröity kumppanuussuhde voitaisiin rinnastaa ”avioliiton” käsitteeseen.

50.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei siis voida katsoa tulkinneen väärin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, kun se on todennut, ettei naimisissa olevana virkamiehenä voida pitää virkamiestä,kuten D:tä, joka on rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.

51.
    Tähän voitaisiin vielä lisätä, että tätä kantaa tukee myös yhteisöjen lainsäätäjän tarkoitus.

52.
    Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta tasa-arvoisen kohtelun osalta 7 päivänä huhtikuuta 1998 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, EHTY, Euratom) N:o 781/98(10) neuvosto on lainsäätäjän asemassa katsonut parhaimmaksi olla seuraamatta Ruotsin vaatimusta liittää henkilöstösääntöihin rekisteröidyn kumppanuussuhteen ja avioliiton välistä rinnastusta. Neuvosto pyysi komissiota ryhtymään tarpeellisiin selvityksiin rekisteröityjen kumppanuussuhteiden tunnustamiseksi ja toimittamaan näiden selvitysten perusteella neuvostolle asianmukaiseksi katsomansa ehdotukset.(11)

53.
    Tämä osoittaa sen, että lainsäätäjä on katsonut, ettei samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa oleva virkamies ole naimisissa oleva virkamies.

54.
    Lopuksi todettakoon vielä, että Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä yhteisöjen virkamiehiin tilapäisesti sovellettavien erityisten toimenpiteiden laatimisesta 29 päivänä helmikuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom, EHTY) N:o 259/68(12) viimeisen perustelukappaleen, johon Alankomaiden kuningaskunta viittaa ja jonka mukaan ”näissä henkilöstösäännöissä ja palvelussuhteen ehdoissa on taattava, että yhteisöillä on käytettävissään mahdollisimman riippumattomia, päteviä, suorituskykyisiä ja luotettavia virkamiehiä - - jotka on otettu palvelukseen mahdollisimman laajalta maantieteelliseltä alueelta - - ”, perusteella avioliiton käsitettä ei voida ymmärtää millään muulla kuin edellä 50 kohdassa mainitulla tavalla, joka perustuu yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön.

55.
    Edellä esitetyn perusteella D:n toista valitusperustetta ja Ruotsin kuningaskunnan väitettä, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut väärin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohtaa, ei voida pitää perusteltuina.

E    Yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyden periaate

56.
    D:n kolmas valitusperuste koskee yhteisön kansalaisen siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyden periaatteen loukkaamista, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on D:n mukaan syyllistynyt omaksumalla D:n rekisteröidystä kumppanuussuhteesta itsenäisen tulkinnan, joka ei noudata Ruotsin lainsäädäntöä. D katsoo, että koska missään yhteisön oikeussäännössä ei säädetä tästä asemasta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt tukeutua Ruotsin lainsäädäntöön.

57.
    Neuvosto katsoo, ettei tätä periaatetta sellaisena kuin julkiasiamies La Pergola on sen määritellyt asiassa Dafeki esittämässään ratkaisuehdotuksessa,(13) johon D viittaa, voida soveltaa esillä olevaan asiaan. Se katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toiminut oikein tulkitessaan itsenäisesti mainitussa henkilöstösääntöjen määräyksessä käytettyä avioliiton käsitettä.

58.
    Julkisasiamies La Pergolan ratkaisuehdotuksessa yhteisöjen kansalaisen siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyden periaate, johon tässä asiassa on viitattu, koskee sitä, voiko yhteisöjen kansalainen vedota sen valtion toimivaltaisten viranomaisten antamiin siviilisäätyä koskeviin asiakirjoihin, josta hän on peräisin. Asiassa oli kyse yhteisöjen kansalaisen syntymätodistuksen, jota oli oikaistu, tunnustamisesta jäsenvaltiossa. Todistus oli saatu toisesta jäsenvaltiosta ja siinä oli korjattu syntymäpäivä.

59.
    Esillä olevassa asiassa on kuitenkin todettava, että D:n siviilisäätyä koskevia asiakirjoja ei ole missään vaiheessa saatettu kyseenalaiseksi. Neuvosto ei ole riitauttanut D:n Ruotsin oikeuden mukaista siviilisäätyä rekisteröidyn kumppanuussuhteen osapuolena eikä siihen liittyviä, Ruotsin viranomaisten toimittamia asiakirjoja.

60.
    Kyseessä ei siis ole samanlainen tilanne kuin se, jonka perusteella julkisasiamies La Pergola kehitteli yhteisöjen kansalaisten siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyttä koskevaan periaatteeseen liittyvää kantaansa. Tämän vuoksi esillä olevassa asiassa ei hänen esittämiensä syiden perusteella voida katsoa, että tätä periaatetta olisi loukattu.

61.
    Esillä olevassa asiassa kyse on siitä, voidaanko tämä rekisteröityyn kumppanuussuhteeseen perustuva siviilisääty rinnastaa henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan a alakohtaa sovellettaessa avioliiton solmineen henkilön siviilisäätyyn. Näin muotoiltuna kysymys koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatetta eikä yhteisöjen kansalaisten siviilioikeudellisen aseman yhtenäisyyden periaatetta.

62.
    Olipa tämän periaatteen ulottuvuus mikä hyvänsä, on mahdotonta ajatella, millä tavoin se voisi velvoittaa muut jäsenvaltiot yhteisön oikeusjärjestyksessäsuoritetun rinnastuksen välityksellä tunnustamaan avioliiton oikeusvaikutukset niille henkilöille, joilla on todistus Ruotsin oikeuden mukaisen rekisteröidyn kumppanuussuhteen solmimisesta.

63.
    D:n kolmatta valitusperustetta ei siis ole pidettävä perusteltuna.

F    Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltaminen

64.
    D väittää neljännen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut kyseistä henkilöstösääntöjen määräystä siten, että hän joutuu syrjinnän kohteeksi sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi.

65.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi D:n ensimmäistä kanneperustetta käsitellessään, että asetus N:o 781/98 tuli voimaan vasta sen päätöksen tekemisen jälkeen, jolla D:n vaatimus hylättiin.

66.
    Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja erityisesti asiassa Grant annettuun tuomioon(14) tukeutuen se totesi, että neuvostolla ei työnantaja-asemassaan ollut velvollisuutta rinnastaa henkilöstösäännöissä tarkoitettuun avioliittoon sellaisen henkilön siviilisäätyä, joka on vakituisessa parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa siinäkään tapauksessa, että kansalliset viranomaiset olivat virallisesti rekisteröineet tämän parisuhteen.

67.
    Neljättä kanneperustetta, joka koski EY:n perustamissopimuksen 119 artiklaan (EY:n perustamissopimuksen 117-120 artikla on korvattu EY 136-143 artiklalla) perustuvaa miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatetta, käsitellessään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että kyseessä olevia henkilöstösääntöjen määräyksiä sovelletaan samalla tavoin mies- ja naispuolisiin virkamiehiin, minkä vuoksi kyseessä ei voinut olla perustamissopimuksen 119 artiklassa kielletty syrjintä.

68.
    Valittajat ja väliintulijat kiistävät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tulkinnan. Ne ovat olennaisilta osin kaikki samaa mieltä siitä, että valituksen kohteena olevan tuomion viittaukset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön aivan samalla tavoin kuin viittaukset edellä mainitussa asiassa Grant annettuun tuomioon ovat aiheettomia, koska tässä tuomiossa oli kyse avoliitosta eikä laillisesti vahvistetusta liitosta, jolla on samat oikeusvaikutukset kuin avioliitolla.

69.
    D katsoo lisäksi, että koska hän on niin oikeudellisesti kuin tosiasiallisestikin samassa asemassa kuin hänen naimisissa olevat työtoverinsa, hänellä on oikeussamaan palkkaan. Kotitalouslisä, joka perustuu siihen, että virkamiehen on kyettävä vastaamaan huollettavinaan olevien henkilöiden toimeentulosta,(15) kuuluu hänen oikeuksiinsa. D väittää, että häneen kohdistetun syrjinnän ainoana syynä on se, että hänen puolisonsa on samaa sukupuolta kuin hän itse.

70.
    D:n mukaan tämä erilainen kohtelu perustuu syrjintään yksinomaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Hän katsoo, että kyseessä on sellainen perustamissopimuksen 119 artiklan rikkominen, jota yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut epämuodollisesti asiassa P vastaan S antamassaan tuomiossa.(16)

71.
    Näin myös Tanskan kuningaskunta, joka vetoaa kyseisen henkilöstösääntöjen määräyksen yleiseen rakenteeseen ja tavoitteisiin, eli siihen, että sillä pyritään kompensoimaan niitä kuluja, joita virkamiehelle aiheutuu tämän puolison asettautumisesta sinne, missä virantoimitus tapahtuu, jotta yhteisöjen toimielimet pystyisivät hankkimaan päteviä työntekijöitä. Nämä kulut eivät muutu sen vuoksi, että kyseessä on aviopuolison sijasta muun parisuhteen osapuoli.

72.
    Neuvosto perustaa kantansa Ruotsin oikeuden mukaisiin avioliiton ja rekisteröidyn kumppanuussuhteen välisiin konkreettisiin eroihin ja katsoo, ettei näitä oikeudellisia kategorioita voida rinnastaa. Se vetoaa edellä mainittuihin, asiassa Reed ja asiassa Grant annettuihin tuomioihin ja väittää, että jos näitä tilanteita on tarkoitus kohdella samalla tavalla, yhteisön lainsäätäjän tehtävänä on päättää siitä.

73.
    Neuvosto muistuttaa myös, että Ruotsin kuningaskunta vaati rekisteröidyn kumppanuussuhteen ja avioliiton rinnastamista asetuksen N:o 781/98 antamisen yhteydessä. Neuvosto lisäsi lainsäätäjän asemassa henkilöstösääntöihin 1 a artiklan, jonka mukaan ”virkamiehillä on oikeus henkilöstösääntöjen nojalla tasa-arvoiseen kohteluun ilman että - - sukupuolinen suuntautuminen otetaan huomioon suoraan tai välillisesti”, todeten nimenomaisesti seuraavaa: ” - - sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten henkilöstösääntöihin sisältyvien asianmukaisten määräysten soveltamista, joissa edellytetään tiettyä siviilisäätyä”.

74.
    Millä tavoin on siis suhtauduttava edellä esitettyihin väitteisiin ja niiden perusteluihin?

75.
    Koska soveltuvaa henkilöstösääntöjen määräystä ei ollut voimassa asian tosiseikkojen tapahtumahetkellä (ks. edellä 65 kohta), on syytä tutkia väitteet ja niiden perustelut yhdenvertaisen kohtelun periaatteen yleisen määritelmänperusteella. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintä on kyseessä silloin, kun täysin samanlaisia tai toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdellaan eri tavalla ja kun tällaista eroa ei voida objektiivisesti perustella.(17)

76.
    Vaikka oletettaisiin, että neuvoston nimittävällä viranomaisella olisi ollut oikeus tukeutua vain yhdessä jäsenvaltiossa vallitsevaan tilanteeseen, mitä ei voida hyväksyä edellä mainitussa asiassa Reed annetussa tuomiossa omaksutun ehdottoman kannan vuoksi, on todettava, että Ruotsinkin oikeudessa avioliittoa ja rekisteröityä kumppanuussuhdetta pidetään erillisinä oikeudellisina kategorioina. Ne eivät ole saman nimisiä, minkä lisäksi niihin liittyvät oikeudelliset järjestelyt ovat erilaisia; asianosaiset ovat laajalti kommentoineet näitä eroavuuksia.

77.
    Ruotsin lainsäätäjä ei ole halunnut avata avioliitto-asemaa samaa sukupuolta oleville henkilöille, vaan katsonut asianmukaiseksi luoda erillisen oikeudellisen kategorian, jota osin säännellään muilla säännöksillä. Tietyt näistä säännöksistä, kuten adoption ja yhteishuoltajuuden kielto rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa, ovat täysin vastakkaisia avioliittoa säänteleviin säännöksiin nähden. Lisäksi todettakoon, että rekisteröity kumppanuussuhde on mahdollinen ainoastaan niissä tapauksissa, joissa toinen suhteen osapuolista on Ruotsin kansalainen ja asuu Ruotsissa, mitä ei edellytetä henkilöiltä, jotka haluavat solmia avioliiton.

78.
    Tästä seuraa, että vaikka asiassa tukeuduttaisiin ainoastaan Ruotsin oikeuteen, sen henkilön asema, joka elää samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa, ei ole oikeudellisesti sama kuin sen henkilön asema, joka on avioliitossa.

79.
    Asiassa on kuitenkin tukeuduttava yhteisön oikeuteen sen selvittämiseksi, onko tällaisessa kumppanuussuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa elävien henkilöiden asemaa pidettävä täysin samana tai vastaavana kuin avioliitossa olevien henkilöiden asema.

80.
    Tältä osin voidaan todeta D:n ja kolmen jäsenvaltion hallituksen kannoista poiketen, että edellä mainitussa asiassa Grant annettua tuomiota on pidettävä erittäin merkityksellisenä. Tässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin vastasi kysymykseen, joka koski sitä, olivatko henkilöt, jotka elävät ”vakituisessa parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa samassa asemassa(18) kuin henkilöt, jotka ovat naimisissa tai joilla on vakituinen avosuhde vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa”.(19)

81.
    Yhteisöjen tuomioistuin vastasi kysymykseen kieltävästi. Tarkasteltuaan perinpohjaisesti muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ”tällä hetkellä voimassa olevan yhteisön oikeuden mukaan kahden samaa sukupuolta olevan henkilön vakituista suhdetta ei pidetä(20) naimisissa olevien henkilöiden suhteita tai vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden vakituisia avosuhteita vastaavana”.(21)

82.
    Yhteisöjen tuomioistuin totesi tämän tuomion 36 kohdassa, että ”näin ollen ainoastaan lainsäätäjä voi tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin tämän tilanteen muuttamiseksi”.

83.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on siis katsottava soveltaneen oikein yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Grant annetussa tuomiossa omaksumaa kantaa asiassa, joka on nyt yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä.

84.
    On muistettava, että tämä tuomio annettiin vuonna 1998 ja D esitti vaatimuksensa vuonna 1996.

85.
    Tämän jälkeen voidaan todeta, että Tanskan kuningaskunnan esittämistä väitteistä poiketen yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Grant annetussa tuomiossa omaksuma kanta on riittävän yleinen, jotta sitä voidaan soveltaa neuvostoon työnantajana, eikä ainoastaan yksityisen sektorin työnantajiin.

86.
    Tämän tuomion 35 kohdan ja etenkin edellä lainatun virkkeen perusteella (ks. edellä 81 kohta) voidaan todeta, että yhteisöjen tuomioistuimen omaksuma kanta pätee yleisesti yhteisön oikeudessa eikä ainoastaan jollakin määrätyllä yhteisön oikeuden alueella.

87.
    Asianosaisten ja väliintulijoiden kannasta poiketen on katsottava ennen kaikkea, että vaikka edellä mainitussa asiassa Grant annettu tuomio koskee vakituista avosuhdetta eikä rekisteröityä kumppanuussuhdetta, ei ole mitään syytä olla soveltamatta tällä tuomiolla vahvistettua oikeuskäytäntöä. Tässä tuomiossa siviilisääty (avioliitto tai avoliitto) ei ole ollut ratkaisevana tekijänä yhteisöjen tuomioistuimen omaksumalle kannalle. Olennaista esillä olevan asian ratkaisemisen kannalta on se, että yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että vakituinen parisuhde samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa ei ole sama kuin vakituinen parisuhde vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Tässä vertailussa ainoana huomioon otettuna erottavana tekijänä ei suinkaan ollut asianomaisten henkilöiden siviilisääty, vaan parisuhteen luonne, eli se, oliko kyseessä hetero- vai homoseksuaalinen parisuhde.

88.
    Koska yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että samaa sukupuolta olevien henkilöiden välistä parisuhdetta ei tällä hetkellä yhteisön jäsenvaltiossa voimassa olevan oikeuden mukaan voida pitää samana kuin vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden parisuhde, voidaan asiassa Grant annetun tuomion perusteella todeta, että rekisteröity kumppanuussuhde ei myöskään ole sama kuin avioliitto.

89.
    Näin ollen koska henkilö, esillä olevassa asiassa yhteisöjen virkamies, joka elää rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa, ei ole yhteisöjen oikeuskäytännön mukaan samassa asemassa kuin naimisissa oleva virkamies, yhdenvertaisen kohtelun periaate ei velvoita siihen, että tällaista henkilöä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin naimisissa olevaa henkilöä.

90.
    Tähän on vielä lisättävä, että vaikka rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa elävän virkamiehen onkin vastattava kumppaninsa toimeentulosta tai kuluista, jotka aiheutuvat tämän asettautumisesta paikkaan, jossa virantoimitus tapahtuu, tämä ei riitä perusteeksi sille, että tätä virkamiestä olisi kohdeltava henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna naimisissa olevana virkamiehenä.

91.
    Tässä määräyksessä edellytetään olemassa olevaa velvollisuutta vastata toimeentulosta sekä lisäksi sitä, että tämä velvollisuus perustuu tiettyyn erityiseen tilanteeseen, eli avioliittoon. Lisäksi edellä mainitussa asiassa Reed annetusta tuomiosta, jota on tarkasteltu edellä (ks. 42 ja 43 kohta), seuraa, että avioliiton käsitettä on tulkittava itsenäisesti ottaen huomioon koko yhteisön alueella vallitseva tilanne.

92.
    Näin ollen henkilöstösäännöissä asetettujen edellytysten ja niiden oikeuskäytäntöön perustuvan tulkinnan noudattaminen johtaa siihen, ettei Ruotsin oikeuteen perustuvan, naimisissa olevien henkilöiden ja rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa olevien henkilöiden velvollisuuksien identtisyyden perusteella voida todeta, että rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa oleviin henkilöihin on sovellettava henkilöstösääntöjen määräystä, jota sanamuotonsa mukaan sovelletaan ainoastaan naimisissa oleviin henkilöihin.

93.
    Sen D:n väitteen osalta, joka koskee perustamissopimuksen 119 artiklan rikkomista, neuvosto toteaa, että sopimusmääräys koskee ainoastaan henkilön sukupuoleen eikä sukupuoliseen suuntautumiseen, siviilisäätyyn tai henkilön vastattavana oleviin kustannuksiin perustuvaa syrjintää.

94.
    Tältä osin voidaan yhtyä neuvoston tavoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamukseen, jonka mukaan kyseistä henkilöstösääntöjen määräystä sovelletaan samalla tavoin nais- ja miespuolisiin virkamiehiin, minkä vuoksi siitä ei voi aiheutua perustamissopimuksen 119 artiklassa kiellettyä syrjintää. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä edellä mainitussa asiassa Grant annettuun tuomioon, jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi selvästi ottaen huomioon edellä mainitussa asiassa P vastaan S annetun tuomion, johonvalittaja nyt vetoaa, että sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva eriarvoinen kohtelu ei kuulu perustamissopimuksen 119 artiklan soveltamisalaan.(22)

95.
    Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin onkin hiljattain antamassaan tuomiossa todennut, että tietyssä konkreettisessa tapauksessa henkilön sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva erilainen kohtelu saattaa olla yleissopimuksen 8 artiklan vastaista, kun sitä tarkastellaan yhdessä yleissopimuksen 14 artiklan kanssa,(23) esillä olevassa asiassa ei ole syytä omaksua edellä esitetystä poikkeavaa kantaa.

96.
    Tämä hiljattain annettu tuomio ei kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi sitä toteamusta, jonka mukaan esillä olevan asian tosiseikkojen tapahtumahetkellä yhteisön jäsenvaltioissa voimassa olevan oikeuden mukaan henkilö, joka on rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, ei ole samassa asemassa kuin naimisissa oleva henkilö, minkä vuoksi ensin mainitulla ei ollut oikeutta vaatia, että häntä kohdeltaisiin samalla tavoin kuin viimeksi mainittua.

97.
    Mainittakoon vielä Euroopan unionin perusoikeuskirja, joka julistettiin Nizzassa joulukuussa 2000 ja jossa määrätään, että ”oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe taataan tämän oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti”. Tämän yleissopimuksen laatimiseen liittyvissä, yleiskokouksen puheenjohtajan alaisuudessa laadituissa selityksissä, jotka eivät ole voimassa olevaa oikeutta vaan joilla pyritään selittämään kirjan määräyksiä niiden keskustelujen valossa, jotka käytiin yleiskokouksessa, todetaan, että 9 artiklassa ei kielletä avioliittostatuksen myöntämistä samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisille liitoille. Tämän voidaan katsoa vahvistavan sen, että avioliittoa ei voida pitää samanlaisena oikeudellisena asemana kuin kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välistä liittoa.

98.
    Kaikkien edellä esitettyjen syiden vuoksi D:n neljännen valitusperusteen ensimmäistä osaa ei voida pitää perusteltuna.

G    Kansalaisuuteen perustuva syrjintä ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen

99.
    D katsoo neljännen valitusperusteensa toisessa osassa, että koska valituksen kohteena olevassa tuomiossa rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa eläville henkilöille ei kolmen jäsenvaltion (Tanskan kuningaskunta, Ruotsin kuningaskunta ja Alankomaiden kuningaskunta) lainsäädännön nojalla tunnusteta heidän siviilioikeudellisen asemansa mukaisia oikeuksia, tuomiossa syyllistytään syrjintäänkansalaisuuden perusteella, ja sillä on työntekijöiden vapaata liikkuvuutta rajoittava vaikutus.

100.
    D ei ole esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää ja/tai työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen rajoittamista koskevaa kanneperustetta. Yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ainoastaan ne valitusperusteet, joihin on vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa,(24) minkä vuoksi on todettava, että D:n neljännen valitusperusteen toinen osa ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

101.
    Jos todettaisiin, kuten D on vastauksessaan vaatinut, että kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää koskeva väite on ainoastaan sen syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskevan väitteen kehittelyä, johon hän oli vedonnut ensimmäisessä oikeusasteessa, ja että kyseessä ei ole uusi väite, tämän olisi kuitenkin katsottava olevan perusteeton.

102.
    Ruotsin lainsäädännön mukaan rekisteröidyssä kumppanuussuhteessa elävän henkilön ei tarvitse välttämättä olla Ruotsin kansalainen. Siinä edellytetään ainoastaan, että toisella suhteen osapuolella on tämä kansalaisuus.

103.
    Tätä toista osapuolta ei hänen kansalaisuudestaan riippumatta katsottaisi naimisissa olevaksi virkamieheksi, jos tämä henkilö olisi yhteisöjen virkamies.

104.
    Tästä seuraa, että kyseessä ei ole kansalaisuuteen perustuva eriarvoinen kohtelu eikä näin ollen myöskään tähän perustuva syrjintä.

105.
    Vastaavasti työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoittamista koskevan valitusperusteen osalta on todettava, ettei oikeus vapaaseen liikkuvuuteen merkitse sitä, että työntekijällä on oikeus siinä uudessa sosiaaliturvajärjestelmässä, johon hän kuuluu, samoihin etuuksiin, joihin hänellä oli oikeus siinä järjestelmässä, johon hän aiemmin kuului. Esillä olevassa asiassa ei tämän vuoksi voida myöskään puhua työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta.

106.
    Jos sitä vastoin vapaan liikkuvuuden rajoittamista koskevalla valitusperusteella pyrittäisiin saamaan uudessa sosiaaliturvajärjestelmässä ne oikeudet, jotka muilla, eli tässä naimisissa olevilla virkamiehillä, järjestelmään kuuluvilla on, valitusperuste on itse asiassa sama kuin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koskeva valitusperuste. Edellä on kuitenkin juuri todettu, että tätä valitusperustetta ei voida pitää perusteltuna.

107.
    Todettakoon siis toissijaisesti, että D:n neljännen valitusperusteen toinen osa on perusteeton.

H    Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taatun yksityis- ja perhe-elämän suojan kunnioittaminen

108.
    D:n viides valitusperuste koskee yksityis- ja perhe-elämän suojaa, joka on taattu yleissopimuksen 8 artiklassa. D:n mukaan yksityiselämän suoja merkitsee sitä, että lain mukaisesti saadun siviilisäädyn olemassaolo ja vaikutukset on tunnustettava, ja sitä, että siinä kielletään virheellisten tietojen välittäminen ulkopuolisille. D:n mukaan neuvosto on toimittanut Belgian viranomaisille virheellisiä tietoja, joiden mukaan D on naimaton henkilö. D väittää, että edellä mainitussa asiassa Grant annetussa tuomiossa, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on aiheettomasti viitannut, ei ollut kyse esillä olevassa asiassa vallitsevaan tilanteeseen verrattavissa olevasta tilanteesta.

109.
    Tähän kantaan ei ole syytä yhtyä, ja neuvosto kiistää sen. Edellä mainitussa asiassa Grant annetussa tuomiossa, jossa omaksuttua kantaa on sovellettava esillä olevaan asiaan edellä mainituista syistä (ks. edellä 83-88 kohta), yhteisöjen tuomioistuin viittasi Euroopan ihmisoikeustoimikunnan päätöksiin, joiden mukaan siitä huolimatta, että asennoituminen homoseksuaalisuuteen on tällä hetkellä muuttumassa, vakituiset homosuhteet eivät kuulu yleissopimuksen 8 artiklassa taatun perhe-elämän suojan soveltamisalaan.

110.
    D:n väitteistä poiketen Euroopan ihmisoikeustoimikunnan päätöksiä ei ole kaikkia tehty ennen kuin rekisteröidyt kumppanuussuhteet laillistettiin. Päätös asiassa Kerkhoven ja Hinke vastaan Alankomaat, johon yhteisöjen tuomioistuin on viitannut, tehtiin vuonna 1992, ja rekisteröity kumppanuussuhde laillistettiin Tanskassa vuonna 1989.

111.
    Lisäksi todettakoon neuvoston tavoin, että virheellisten tietojen toimittaminen, josta D moittii neuvostoa, ei liity millään tavoin esillä olevaan asiaan.

112.
    D:n viides valitusperuste on siis perusteeton.

I    Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkomista koskeva valitusperuste

113.
    Suullisessa käsittelyssä D totesi edustajansa välityksellä, että neuvoston olisi pitänyt myöntää hänelle kotitalouslisä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan perusteella.

114.
    D:n edustaja jättää kuitenkin mainitsematta sen, ettei D ole vedonnut tähän säännökseen vaatimuksessaan, valituksessaan eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkintoimivaltainen ratkaisemaan ainoastaan ne valitusperusteet, joihin on vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa.(25)

115.
    Edellä esitetystä seuraa, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkomiseen perustuva valitusperuste ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

J    Loppuhuomiot

116.
    Yhteenvetona todettakoon, että D:n ja Ruotsin kuningaskunnan valituksia ei voida pitää perusteltuina. Asian tosiseikkojen tapahtumahetkellä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja niiden periaatteiden, joihin D vetoaa, perusteella D:tä ei voida rinnastaa naimisissa olevaan virkamieheen sen perusteella, että hän on rekisteröidyn kumppanuussuhteen osapuoli. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, ainoastaan yhteisöjen lainsäätäjä on toimivaltainen päättämään tällaisesta rinnastuksesta.

117.
    Oikeudenkäyntikulujen osalta todettakoon, että työjärjestyksen 122 artiklan nojalla työjärjestyksen 70 artiklaa ei voida soveltaa esillä olevassa asiassa. Näin ollen on sovellettava työjärjestyksen 69 artiklaa, jonka mukaan ”jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen hyväksi ja osa toisen asianosaisen hyväksi - - yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken” ja josta ei ole syytä poiketa soveltamalla työjärjestyksen 122 artiklassa tarjottua mahdollisuutta. Ottaen huomioon yhtäältä D:n ja toisaalta Ruotsin kuningaskunnan esittämien valitusperusteiden määrä, on oikein velvoittaa D korvaamaan kaksi kolmasosaa neuvoston kuluista ja Ruotsin kuningaskunta korvaamaan niistä yhden kolmasosan.

118.
    Väliintulijat velvoitetaan työjärjestyksen 69 artiklan 4 kohdan nojalla vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

IV    Ratkaisuehdotus

119.
    Ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin

-    hylkää valituksen

-    velvoittaa D:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kaksi kolmasosaa Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikuluista

-    velvoittaa Ruotsin kuningaskunnan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan yhden kolmasosan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikuluista

-    toteaa, että Tanskan kuningaskunta ja Alankomaiden kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1: Alkuperäinen kieli: ranska.

2: -    Asia T-65/92, tuomio 17.6.1993 (Kok. 1993, s. II-597, 28 kohta).

3: -    Asia T-43/90, tuomio 18.12.1992 (Kok. 1992, s. II-2619, 36 kohta).

4: -    Asia 59/85, tuomio 17.4.1986 (Kok. 1986, s. 1283).

5: -    Em. asia Reed, tuomion 12 ja 13 kohta.

6: -    Em. asia Reed, tuomion 15 kohta.

7: -    Ks. esim. asia 327/82, Ekro, tuomio 18.1.1984 (Kok. 1984, s. 107, 11 kohta) ja asia C-287/98, Linster, tuomio 19.9.2000, 43 kohta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa,).

8: -    Asia 75/63, tuomio 19.3.1964 (Kok. 1964, s. 347).

9: -    Em. asia Unger, s. 363.

10: -    EYVL L 113, s. 4.

11: -    Pysyvien edustajien komitean neuvostolle 27.3.1998 laatima muistio, A kohta (doc. 6883/98); neuvoston vastauksen liite 2.

12: -    EYVL L 56, s. 1.

13: -    Asia C-336/94, tuomio 2.12.1997 (Kok. 1997, s. I-6761).

14: -    Asia C-249/96, tuomio 17.2.1998 (Kok. 1998, s. I-621, 34 ja 35 kohta).

15: -    Tässä yhteydessä D viittasi kirjelmässään asiassa T-147/95, Pavan v. parlamentti, 11.6.1996 annettuun tuomioon (Kok. H. 1996, s. I-A-291 ja II-861, 42 kohta) ja suullisessa käsittelyssä asiassa 248/87, Mouriki v. komissio, 23.3.1988 annettuun tuomioon (Kok. 1988, s. 1721).

16: -    Asia C-13/94, tuomio 30.4.1996 (Kok. 1996, s. I-2143).

17: -    Ks. mm. asia C-389/98 P, Gevaert v. komissio, tuomio 11.1.2001, 54 kohta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C-459/98 P, Martínez del Peral Cagigal v. komissio, tuomio 11.1.2001, 50 kohta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

18: -    Kursivointi tässä.

19: -    Em. asia Grant, tuomion 29 kohta.

20: -    Kursivointi tässä.

21: -    Em. asia Grant, tuomion 35 kohta.

22: -    Em. asia Grant, tuomion 47 kohta.

23: -    Asia nro 33290/96, Salgueiro da Silva Mouta, tuomio 21.9.1999.

24: -    Asia C-136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., tuomio 1.6.1994 (Kok. 1994, s. I-1981, 59 kohta).

25: -    Ks. em. asia komissio v. Brazzelli ym.