Language of document : ECLI:EU:C:2002:447

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

DÁMASO RUIZ-JARABO COLOMER

11 päivänä heinäkuuta 2002 (1)

Asia C-466/00

Arben Kaba

vastaan

Secretary of State for the Home Department

(Immigration Adjudicatorin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Menettely - Vastine julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen - Perusoikeudet - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Asetus N:o 1612/68 - Sosiaalinen etu - Siirtotyöläisen puolison oikeus saada pysyvä oleskelulupa jäsenvaltion alueella

I Johdanto

1.
    Nyt käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö on epätavallinen. Immigration Adjudicator (ulkomaalaisasioita ensimmäisessä oikeusasteessa käsittelevä viranomainen) esittää uudelleen täsmälleen saman kysymyksen - pääasian asianosaisten, ennakkoratkaisukysymyksen esittämistä koskevan menettelyn ja esitettyjen kysymysten kohteen osalta - jonka se esitti vuonna 1998 ja johon se sai yhteisöjen tuomioistuimelta asianmukaisen vastauksen.

2.
    Kansallinen tuomioistuin ei kuitenkaan pelkästään pyydä, että asiaa tutkittaisiin uudelleen sen esittämien arviointiperusteiden valossa, vaan se pyytää yhteisöjen tuomioistuinta yleisesti määrittelemään kansallisen oikeusviranomaisen ja pääasian asianosaisten käytettävissä olevat keinot, joilla nämä voivat varmistaa, että oikeudenkäyntimenettelyn vaiheet yhteisöjen tuomioistuimessa ovat täyttäneet Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimukset, sekä vahvistamaan onko näitä vaatimuksia noudatettu sen esittämän ensimmäisen ennakkoratkaisupyynnön käsittelyssä.

3.
    Tämän uuden ennakkoratkaisukysymyksen esittämisen taustalla oleva yleinen ongelma koskee sitä, vastaako yhteisöjen tuomioistuimessa noudatettu menettely oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia siten kuin ne tulkitaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa erityisesti sen osalta, että menettely tarjoaa asianosaisille vain rajoitetun oikeuden tulla kuulluiksi sen jälkeen, kun julkisasiamies on antanut ratkaisuehdotuksensa.

II Asiaa koskevat yhteisön oikeussäännöt

4.
    Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68(2) 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltion kansalaista ei työntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen jäsenvaltion alueella kotimaisiin työntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen; tämä koskee erityisesti palkkausta, irtisanomista ja työttömyyden sattuessa paluuta saman alan työhön tai uudelleen työllistämistä.

2. Hänen on saatava samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden.”

5.
    Asetuksen N:o 1612/68 10 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Seuraavilla henkilöillä on kansalaisuudesta riippumatta oltava oikeus tulla asumaan sellaisen työntekijän luokse, joka on jäsenvaltion kansalainen ja työssä toisen jäsenvaltion alueella:

    

a)    hänen aviopuolisonsa sekä heidän jälkeläisensä, jotka ovat alle 21-vuotiaita tai huollettavia;

b)    työntekijän ja hänen aviopuolisonsa sukulainen ylenevässä polvessa, jos hän on työntekijän huollettava.”

6.
    Jäsenvaltioiden työntekijöiden ja heidän perheidensä liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston direktiivin 68/360/ETY(3) 4 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Perheenjäsenelle, joka ei ole jäsenvaltion kansalainen, on annettava oleskeluun oikeuttava asiakirja, jonka on oltava yhtäläisesti voimassa kuin häntä huoltavalle työntekijälle annettu asiakirja.”

III Kansallinen lainsäädäntö

7.
    Kansallisen oikeuden asiaa koskevat säädökset ovat Immigration Act 1971 (vuoden 1971 maahanmuuttolaki), Immigration (European Economic Area) Order 1994 (vuonna 1994 maahanmuutosta Euroopan talousalueelta annettu määräys; jäljempänä EEA Order) ja maahantuloa ja oleskelua Yhdistyneessä kuningaskunnassa sääntelevät United Kingdom Immigration Rules (House of Commons Paper 395) (Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin vuonna 1994 hyväksymät maahanmuuttomääräykset), sellaisina kuin ne olivat voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan (jäljempänä Immigration Rules).

8.
    Immigration Rulesin 255 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Euroopan talousalueen kansalainen (muu kuin opiskelija) ja tällaisen henkilön perheenjäsen, joka on saanut viisi vuotta voimassa olevan oleskeluluvan tai oleskeluasiakirjan ja joka on oleskellut Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 1994 EEA Orderin säännösten mukaisesti neljä vuotta ja oleskelee maassa edelleen, voi hakemuksesta saada oleskelulupaansa tai mahdolliseen oleskeluasiakirjaansa merkinnän, joka osoittaa, että hänellä on oikeus jäädä pysyvästi Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle.”

9.
    Immigration Rulesin 287 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleskelevan ja sinne asettuneen henkilön puolison on täytettävä seuraavat edellytykset saadakseen oikeuden jäädä pysyvästi Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle:

i)    hakija on saanut luvan tulla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tai saanut oleskeluoikeuttaan jatketuksi 12 kuukautta ja ollut 12 kuukautta maassa oleskelevan ja sinne asettuneen henkilön puolisona; ja

ii)    hakija on edelleen sen henkilön puoliso, jonka kanssa asumista varten maahantulolupa on myönnetty tai oleskeluoikeutta jatkettu, ja avioliitto on edelleen voimassa; ja

iii)    kumpikin osapuoli aikoo elää vakituisesti toisen kanssa tämän puolisona.”

10.
    Vuoden 1971 Immigration Actin 33 §:n 2 A momentin mukaan ”viittauksilla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan asettuneisiin henkilöihin tarkoitetaan maassa vakinaisesti asuvaa henkilöä, johon ei sovelleta maahanmuuttolainsäädännön mukaisia oleskeluaikarajoituksia.”

11.
    Asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan siirtotyöläinen, joka on Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen ja asuu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ei ole pelkästään tällä perusteella kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”asettunut”.

12.
    EEA Orderin 4 §:n 1 momentin mukaan ”oleskeluun oikeutetulla henkilöllä” on oikeus asua Yhdistyneessä kuningaskunnassa niin kauan kuin hän täyttää tällaisen henkilön määritelmän, ja tämä oikeus koskee EEA Orderin 4 §:n 2 momentin nojalla myös perheenjäseniä, puoliso mukaan lukien. EEA Orderin 6 §:n mukaan ”oleskeluun oikeutettu henkilö” on muun muassa Euroopan talousalueen jäsenvaltion kansalainen, joka on töissä Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

IV Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

13.
    Nyt käsiteltävänä olevaan asiaan johtaneet tosiseikat, sellaisina kuin ne ilmenevät menettelyä koskevista yksittäisistä asiakirjoista, voidaan tiivistää seuraavasti.

14.
    Jugoslavian kansalaisuuden omaava Kosovon albanialainen Arben Kaba saapui Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 5.8.1991. Hänen hakemuksensa, joka koski lupaa vierailla Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuukauden ajan, hylättiin, mutta hän ei lähtenyt Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Helmikuussa 1992 hän esitti turvapaikkahakemuksen.

15.
    Kaba avioitui 4.5.1994 Ranskan kansalaisen Virginie Michonneaun kanssa, johon hän oli tutustunut vuonna 1993 tämän työskennellessä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Pariskunta on asunut yhdessä avioliiton solmimisesta lähtien. Michonneau, joka oli väliaikaisesti lähtenyt Ranskaan, palasi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tammikuussa 1994 työnhakijana ja sai työpaikan huhtikuussa. Marraskuussa 1994 hän sai viiden vuoden oleskeluluvan, joka oli voimassa 2.11.1999 asti. Kaba sai samaa ajanjaksoa varten luvan oleskella Yhdistyneen kuningaskunnan alueella Yhdistyneessä kuningaskunnassa EY:n perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan käyttävän yhteisön kansalaisen puolisona.

16.
    Kaba haki 23.1.1996 pysyvää oleskelulupaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Secretary of State for the Home Department hylkäsi hänen hakemuksensa 9.9.1996 tekemällään päätöksellä. Secretary of State selitti 3.10.1996 päivätyllä kirjeellään, että Kaba ei täyttänyt Immigration Rulesin 255 §:ssä asetettuja edellytyksiä, koska hänen puolisonsa oli oleskellut Yhdistyneessä kuningaskunnassa EEA Orderin säännösten mukaisesti vasta vuoden ja kymmenen kuukauden ajan.

17.
    Kaba valitti tästä päätöksestä 15.9.1996 Immigration Adjudicatorille ja väitti, että Immigration Rulesin säännökset, joita sovelletaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ”oleskeleviin ja sinne asettuneisiin” henkilöihin, ovat edullisempia kuin hänen puolisoonsa ja häneen itseensä sovellettavat säännökset.

18.
    Immigration Adjudicatorin mukaan sen käsiteltävänä oleva asia on rinnastettavissa asiassa Reed(4) 17.4.1986 annettuun tuomioon, jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että siirtotyöläiselle suotu mahdollisuus, jonka mukaan hänen avopuolisolleen, joka ei ole vastaanottavan jäsenvaltion kansalainen, annetaan lupa oleskella kyseisessä jäsenvaltiossa hänen kanssaan, on asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu.

19.
    Immigration Adjudicator toteaa kuitenkin, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Reed(5) antamassaan tuomiossa katsonut, että jäsenvaltio, joka antaa asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sosiaalisen edun kansalaisilleen, ei voi kieltäytyä antamasta vastaavaa etua siirtotyöläisille, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, asiassa Singh,(6) 7.7.1992 antamansa tuomion 23 kohdassa se on todennut myös, että EY:n perustamissopimuksen 48 ja 52 artikla (joista on muutettuina tullut EY 39 ja EY 43 artikla) eivät muodosta estettä sille, että jäsenvaltiot soveltavat kansalaistensa ulkomaisiin puolisoihin edullisempia maahantulo- ja oleskelusääntöjä kuin yhteisön oikeudessa edellytetään.

20.
    Immigration Adjudicator esitti 25.9.1998 yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)    Onko oikeus hakea pysyvää oleskelulupaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja oikeus siihen, että tämä hakemus käsitellään, asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu?

2)    Onko yhteisön kansalaisten puolisoille asetettu edellytys, jonka mukaan heidän on oleskeltava Yhdistyneessä kuningaskunnassa neljä vuotta ennen kuin lupaa jäädä pysyvästi Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle koskeva hakemus voidaan tehdä ja ennen kuin se käsitellään (ks. Immigration Rulesin, House of Commons Paper 395:n 255 §), kun sitä verrataan 12 kuukauden oleskeluaikaan, jota edellytetään Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten puolisoilta ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleskelevien ja sinne asettuneiden puolisoilta (ks. Immigration Rulesin, House of Commons Paper 395:n 287 §), asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa kiellettyä lainvastaista syrjintää?”

21.
    Suullisen käsittelyn istunto pidettiin 15.6.1999.

22.
    Julkisasiamies La Pergola esitti 30.9.1999 antamassaan ratkaisuehdotuksessa, että pysyvä oleskelulupa, joka myönnetään Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan, on asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu ja että tähän säännökseen sisältyvän kansallisuuteen perustuvaa syrjintää koskevan kiellon ei voida katsoa estävän sitä, että jäsenvaltion oikeudessa kyseessä olevan edun myöntäminen rajoitetaan koskemaan tiettyjä oleskeluaikoja, jotka määräytyvät sen mukaan, onko hakija yhteisön siirtotyöläisen vai kyseessä olevassa valtiossa oleskelevan ja sinne asettuneen henkilön puoliso.

23.
    Ratkaisuehdotuksen englanninkielinen toisinto lähetettiin Kaballe 27.1.2000.

24.
    Kaban edustaja lähetti 3.2.2000 telekopiona vastineen yhteisöjen tuomioistuimelle, jossa hän ilmaisi huolensa niiden tosiseikkojen paikkansapitävyydestä, joihin julkisasiamies tuntui perustaneen ratkaisuehdotuksensa, ja näkemyksensä siitä, että tällaiset paikkansapitämättömät tosiseikat ovat erityisiä syitä, joiden perusteella suullinen käsittely voidaan aloittaa uudelleen, sekä ilmaisi aikomuksensa esittää täydentäviä huomautuksia.

25.
    Kaban asianajajat esittivät 16.3.2000 nämä lisähuomautukset, jotka päättyivät seuraavaan toteamukseen:

”Edellä esitetyt perustelut näytetään toteen asiakirjoissa, jotka on jo esitetty yhteisöjen tuomioistuimelle. Jos yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin katsoo, että suullinen käsittely on aloitettava uudelleen sen varmistamiseksi, että ratkaisevat näkökohdat tulevat oikein ymmärretyiksi ja julkisasiamiehen virheelliset päätelmät korjatuiksi, Kaban edustajat tarjoavat täyden yhteistyönsä.”

26.
    Yhteisöjen tuomioistuimen kirjaaja ilmoitti 31.3.2000 lähettämässään kirjeessä vastaanottaneensa Kaban puolesta esitetyt kirjalliset lisähuomautukset ja totesi samalla, että yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksessä ei ollut määräyksiä huomautusten toimittamisesta suullisen käsittelyn päättymisen jälkeen, eikä niitä sen vuoksi otettu osaksi yhteisöjen tuomioistuimen asiakirja-aineistoa.

27.
    Yhteisöjen tuomioistuin julisti 11.4.2000 tuomion, jota on oikaistu 4.5.2001 annetulla määräyksellä ja jossa katsottiin, että ei ollut tarpeen tutkia, onko oikeus jäädä pysyvästi valtion alueelle sosiaalinen etu, ja että jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa edellytetään, että maassa siirtotyöläisinä olevien muiden jäsenvaltioiden kansalaisten puolisot ovat asuneet neljä vuotta kyseisen jäsenvaltion alueella ennen kuin he voivat hakea siellä pysyvää oleskelulupaa, kun taas jäsenvaltion alueelle asettuneiden henkilöiden puolisoille, joihin ei sovelleta maahanmuuttolainsäädännön mukaisia oleskeluaikarajoituksia, on asetettu ainoastaan 12 kuukauden oleskelua koskeva edellytys, ei merkitse asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan vastaista syrjintää.

28.
    Kaban edustajat pyysivät 25.4.2000 päivätyllä kirjeellään yhteisöjen tuomioistuimelta 15.6.1999 pidetyn istunnon puretut nauhoitukset sisältävät asiakirjat. Pyyntö evättiin sillä perusteella, että kyseiset nauhoitusasiakirjat ovat yhteisöjen tuomioistuimen sisäisiä asiakirjoja.

29.
    Kaba teki 12.9.2000 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle valituksen Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (jäljempänä ihmisoikeussopimus) 6 artiklan väitetystä rikkomisesta.

30.
    Valittaja esitti Immigration Adjudicatorille ensinnäkin, että yhteisöjen tuomioistuin oli virheellisesti pitänyt pysyvää oleskelulupaa varmempana tai vakaampana kuin Euroopan yhteisön kansalaisten asemaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mikä vuoksi yhteisöjen tuomioistuin oli virheellisesti katsonut, että valittaja hakee laajempaa oleskeluoikeutta kuin hänen puolisollaan on yhteisön kansalaisena. Valittajan mukaan tähän johtopäätökseen on vaikuttanut julkisasiamiehen ratkaisuehdotus, jonka 50 kohdassa Yhdistyneen kuningaskunnan huomautukset tulkitaan todetun erilaisen kohtelun perusteluksi, kun näissä huomautuksissa tosiasiallisesti ei ollut kyse perusteltavuudesta, vaan tilanteiden vertailusta. Kysymystä perusteltavuudesta ei tuotu esiin käsittelyn missään vaiheessa.

31.
    Toiseksi Kaba väitti, että julkisasiamies oli määritellyt uudelleen pääasian perustana olevia tosiseikkoja. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin yhtyy tähän arvosteluun siltä osin, että ainoa ratkaiseva tekijä, joka esitettiin ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa ensimmäisessä päätöksessä, oli kummaltakin henkilöryhmältä vaadittu eri pituinen oleskeluaika, sillä oli kiistatonta, että asianosainen täytti Immigration Rulesin muut edellytykset.

32.
    Kolmanneksi valittaja arvosteli julkisasiamiestä siitä, että hän oli todennut ratkaisuehdotuksensa 3 kohdassa, että EEA Order ei koske Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia eikä heidän perheitään, kun taas EEA Orderia sovelletaan käytännössä ja asiassa Singh(7) 7.7.1992 annetun tuomion mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin ja heidän perheisiinsä, kun he palaavat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan käytettyään perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan toisessa jäsenvaltiossa. Tämäkin arvostelu esitetään uuden ennakkoratkaisupyynnön perusteluissa.

33.
    Lopuksi Kaba esitti muita syitä, joiden perusteella hän pitää ilmeisenä, että yhteisöjen tuomioistuimen olisi pitänyt tehdä toisenlainen ratkaisu.

V Ennakkoratkaisukysymykset

34.
    Näillä perusteilla Immigration Adjudicator päätti 17.12.2000 esittää EY 234 artiklan nojalla uuden ennakkoratkaisupyynnön, jonka sanamuoto on seuraava:

Ensimmäinen kysymys

”1.    Millä keinoilla ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tai oikeudenkäynnin asianosaiset (ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa) voivat varmistaa, että oikeudenkäyntimenettely täyttää kokonaisuudessaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa asetetut velvoitteet, ja siten varmistaa, ettei joko kansallisen ihmisoikeuslainsäädännön perusteella tai ihmisoikeustuomioistuimessa katsota ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa rikotun?

2.    Täyttääkö esillä olevassa asiassa noudatettu menettely ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa asetetut vaatimukset, ja mikäli näin ei ole, onko tällä vaikutusta ensimmäisen tuomion pätevyyteen?”

Toinen kysymys

”Immigration Adjudicator katsoo, että valittajaa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleskelevan ja sinne asettuneen henkilön puolisoa kohdeltiin (tai kohdeltaisiin) eri tavalla, koska

a)    valittajan, joka oli tullut Yhdistyneeseen kuningaskuntaan oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneen EU:n kansalaisen puolisona, edellytettiin oleskelleen Yhdistyneessä kuningaskunnassa neljän vuoden ajan ennen kuin hän saattoi hakea pysyvää oleskelulupaa, kun taas

b)    Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleskelevan ja sinne asettuneen henkilön (joko Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen tai henkilö, jolle on myönnetty pysyvä oleskelulupa) puoliso voi saada pysyvän oleskeluluvan vuoden kuluttua.

2.    Koska ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle ei ole esitetty näyttöä (tai perusteluja) valittajan ja tällaisen maassa oleskelevan ja sinne asettuneen henkilön puolison erilaista kohtelua koskevista oikeuttamisperusteista, sen enempää 25.9.1998 esitettyyn ennakkoratkaisupyyntöön johtaneessa istunnossa kuin vastapuolen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissä kirjallisissa tai suullisissa huomautuksissa taikka tämän ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen johtaneessa istunnossa, vaikka Adjudicator on pyytänyt perusteltuja lausuntoja, Immigration Adjudicator esittää seuraavat kysymykset:

    1.    Riippumatta edellä esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta, onko yhteisöjen tuomioistuimen tässä asiassa (C-356/98) 11.4.2000 antamaa tuomiota tulkittava siten, että sen mukaan näissä olosuhteissa on kysymys EY 39 artiklan ja/tai asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan vastaisesta syrjinnästä?

    2.    Onko tosiseikkojen uudelleenarvioinnin jälkeen asiassa kysymys EY 39 artiklan ja/tai asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan vastaisesta syrjinnästä?”

VI Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

35.
    Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin itsekin toteaa, ovat sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämät kysymykset siinä määrin erilaiset, että toiseen kysymykseen annettava vastaus on sitova - edelleen Immigration Adjudicatorin mukaan - ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta riippumatta.

Ensimmäisen kysymyksen sanamuoto on melkoisen abstrakti. Kysymyksen ensimmäisessä kohdassa yhteisöjen tuomioistuimelta tiedustellaan yleisesti omaksuttuja keinoja, joiden avulla sekä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin että oikeudenkäynnin asianosaiset voivat varmistaa, että oikeudenkäyntimenettelyssä kokonaisuudessaan on noudatettu perusoikeuksista johtuvia vaatimuksia.

Ensimmäisen kysymyksen toinen osa on paitsi abstrakti myös ylimalkainen ja hypoteettinen. On mahdollista, että kysymyksen ilmaisulla ”tässä tapauksessa noudatettu menettely” viitataan ainoastaan ennakkoratkaisumenettelyyn yhteisöjen tuomioistuimessa, vaikka edellisen kohdan sanamuodon perusteella voitaisiin katsoa, että siinä viitataan oikeudenkäyntimenettelyyn kokonaisuudessaan. Ilman tarkempia täsmennyksiä ei myöskään voida pyytää lausuntoa siitä, täyttääkö kokonainen oikeudenkäyntimenettely, tai pelkkä ennakkoratkaisumenettelykään, ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia.

Tämän kysymyksen kummankin kohdan sanamuodon perusteella yhteisöjen tuomioistuimen olisi todettava, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia näitä kohtia, sillä perustamissopimuksen 234 artiklan määritelmän mukaan yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä ei ole antaa neuvoa-antavia lausuntoja yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä, vaan myötävaikuttaa lainkäyttöön jäsenvaltioissa.(8)

36.
    Kuten komissio perustellusti korostaa, on ensimmäisen kysymyksen sanamuotoa kuitenkin syytä tarkentaa toisen kysymyksen valossa. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa esitetty ennakkoratkaisupyyntö näyttää noudattavan seuraavaa kaavaa: yhdeltä puolen pyritään selvittämään mitkä ovat seuraukset, jos jotakin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksistä rikotaan, ja toiselta puolen esitetään asian tutkimista uudelleen osittain sen olettamuksen perusteella, että näitä edellytyksiä on rikottu.

37.
    Tämän vuoksi pidän perusteltuna ja hyvän oikeudenhoidon mukaisena, että tarkastelen ensin toista kysymystä, ja sovellan tarvittaessa tarkastelun tulosta ensimmäiseen kysymykseen.

1. Toinen ennakkoratkaisukysymys

38.
    Ensimmäisen ennakkoratkaisumenettelyn perustana olleessa 25.9.1981 tehdyssä päätöksessään Immigration Adjudicator kysyi ensinnäkin, onko oikeus hakea pysyvää oleskelulupaa asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu, ja toiseksi, onko yhteisön kansalaisten puolisoille asetettu neljän vuoden oleskeluvaatimus saman säännöksen vastaista syrjintää, kun sitä verrataan kahdentoista kuukauden oleskeluaikaan, jota edellytetään Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilta ja vastaavilta henkilöiltä.

39.
    Tässä käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön toisella kysymyksellä pyritään käytännössä samaan tavoitteeseen.(9)

40.
    Siitä ei ole epäilystä, että tämä uusi ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi. EY 234 artiklassa asetetuissa rajoissa on yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävä päättää siitä, saatetaanko asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja samaten on yksinomaan näiden tuomioistuinten tehtävä arvioida, saavatko ne riittävästi tietoa niiden ennakkoratkaisupyynnön johdosta annetusta tuomiosta vai onko niiden tarpeen saattaa asia uudelleen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ilman että tämä heikentäisi ennakkoratkaisujen sitovaa luonnetta.(10)

41.
    Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaa päätöstä on syytä tarkastella huolella ja asettaa se oikeaan yhteyteensä Kaban puolesta esitettyjen kirjallisten ja suullisten huomautusten avulla niiden syiden ymmärtämiseksi, joiden johdosta Immigration Audicator päätti esittää saman kysymyksen uudelleen.

42.
    Tästä tarkastelusta seuraa ensinnäkin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää toteen näytettynä, että asetuksessa säädetyn syrjintäkiellon kannalta yhteisön kansalaisen puoliso, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, on vastaavassa tilanteessa kuin henkilö, jolla on Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleskelevan ja sinne asettuneen henkilön asema joko sen perusteella, että hän on Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, tai sen perusteella, että hänelle on myönnetty pysyvä oleskelulupa.

Immigration Adjudicator korostaa, että minkäänlaista näyttöä tai väitettä näiden kahden tilanteen välistä erilaista kohtelua koskevista oikeuttamisperusteista ei ole esitetty ensimmäiseen ennakkoratkaisupyyntöön johtaneessa menettelyssä eikä yhteisöjen tuomioistuimessa sen jälkeen esillä olleessa menettelyssä, eikä myöskään nyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisukysymyksen esittämiseen johtaneessa istunnossa.

43.
    Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että julkisasiamies La Pergolan 30.9.1999 esittämässä ratkaisuehdotuksessa on määritelty virheellisesti vuoden 1994 EEA Orderin henkilöllinen soveltamisala.

44.
    Näissä olosuhteissa kansallinen tuomioistuin pyytää selvitystä siitä, onko yhteisöjen tuomioistuimen 11.4.2000 antamaa tuomiota tulkittava niin, että siinä todettiin kielletty syrjintä (ensimmäinen olettama), vai onko tätä koskeva päätelmä tehtävä tosiasioiden uuden arvioinnin jälkeen (toinen olettama).

45.
    Vastaus ensimmäiseen olettamaan vaikuttaa ilmeiseltä. Yhteisöjen tuomioistuimen 11.4.2000 antaman tuomion 30-35 kohdan sanamuoto on erityisen selkeä, eikä siinä jätetty riittävää tulkinnanvaraa, jotta esitettyä olettamaa olisi voitu hyväksyä.(11) On kiistatonta, että yhteisöjen tuomioistuin ei todennut minkäänlaista yhteisön oikeuden vastaista syrjintää.

46.
    Näin ollen on aiheellista tarkastella toista olettamaa, eli kysymystä siitä, onko asia ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin tuomien tosiseikkojen valossa syytä ottaa uuteen käsittelyyn, joka saattaa johtaa erilaiseen lopputulokseen.

47.
    Näitä tosiseikkoja on kaksi, ja tarkastelen niitä vuoron perään.

48.
    Ensinnäkin yhteisöjen tuomioistuimen väitetään poikenneen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevasta arvioinnista, jonka mukaan ainoa erottava tekijä valittajan ja sellaisen kuvitellun henkilön välillä, joka on joko Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen tai sen alueella oleskeleva ja sinne asettunut henkilö, on oleskeluajan pituus, joka vaaditaan kyseessä olevan hakemuksen esittämistä varten. Edelleen julkisasiamiehen väitetään ratkaisuehdotuksensa 60 kohdassa tulkinneen Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen huomautukset siten, että niillä pyrittiin perustelemaan todettua erilaista kohtelua, vaikka nämä huomautukset perustuivat tilanteiden vertailukelpoisuuteen.

49.
    Toiseksi julkisasiamiehen väitetään virheellisesti todenneen ratkaisuehdotuksensa 3 kohdassa, että Immigration (European Economic Area) Order 1994 ei koske Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia eikä heidän perheenjäseniään, kun tätä määräystä käytännössä sovelletaan kaikkiin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä, jotka palaavat kotimaahansa käytettyään perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan toisessa jäsenvaltiossa ja joilla on yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Singh 7.7.1992 vahvistama oikeus.(12)

50.
    Seuraavassa tarkastelussa olen tietoisesti sivuuttanut useita Kaban esittämiä väitteitä, jotka, sen lisäksi että niihin annettiin tyydyttävä vastaus ensimmäisen ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä, eivät suoraan liity mihinkään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin tosiseikkoihin. Muistettakoon, että vain kansallinen tuomioistuin voi esittää yhteisöjen tuomioistuimelle uusia arviointiperusteita, jotka voivat johtaa siihen, että jo esitettyyn kysymykseen voidaan antaa erilainen vastaus.(13)

A. Syrjinnän toteamiseksi käytetyn arviointimenetelmän väitetty virheellinen soveltaminen

51.
    Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä näyttää ilmenevän, että yhteisöjen tuomioistuimen olisi pitänyt hyväksyä tosiseikkana tai kansallisen oikeuden tulkintana, että yhteisön siirtotyöläisen puoliso on samassa tilanteessa kuin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä tarkoitetun maassa oleskelevan ja sinne asettuneen henkilön puoliso.(14) Tämän seikan arviointi kuuluu yksinomaan kansalliselle tuomioistuimelle, kun taas yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on vain arvioida, onko kummassakin tilanteessa sovellettu erilainen kohtelu (neljän vuoden oleskelu yhteisön työntekijän puolison osalta ja vain yhden vuoden oleskelu sellaisen henkilön osalta, joka on maassa oleskelevan ja sinne asettuneen henkilön puoliso) asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn syrjintäkiellon tai EY 39 artiklan yleisen syrjintäkiellon vastainen.

52.
    Pääasian valittaja ilmaisee tämän asian selkeämmin, kun hän toteaa, että näiden kahden tilanteen vertailukelpoisuus on kysymys, joka perustuu tosiseikkoihin ja kansalliseen lainsäädäntöön ja jonka arvioiminen kuuluu yksinomaan kansalliselle tuomioistuimelle.

53.
    Kaba esittää useita perusteluja, joiden avulla hän pyrkii näyttämään toteen näiden kahden tilanteen samankaltaisuuden:

1)    Voimassaoloaikaa koskevia ehtoja ei voida asettaa oikeudelle jäädä pysyvästi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä myöskään yhteisön oikeuteen perustuvalle asumisoikeudelle.

2)    Pysyvä oleskelulupa raukeaa, kun sen haltija poistuu Yhdistyneestä kuningaskunnasta, kun taas yhteisön työntekijät saavat vapaasti poistua maasta ja palata takaisin.

3)    Kumpaankin ryhmään kuuluvat henkilöt voidaan karkottaa maasta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvillä perusteilla.

4)    Nationality Directorate (toimivaltainen maahanmuuttoviranomainen) kohteli kyseessä olevana ajankohtana yhteisön asukkaita henkilöinä, jotka oleskelevat maassa ja ovat asettuneet sinne saadakseen Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden.(15)

54.
    Lopuksi Kaba vetoaa asiassa Martínez Sala 12.5.1998 annettuun tuomioon(16) ja asiassa Sürül 4.5.1999 annettuun tuomioon,(17) joissa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että oli yhteisön oikeuden vastaista kohdella yhteisön kansalaista tai tämän puolisoa epäedullisesti vaatimalla tältä asiakirjaa, jota ei edellytetä vastaanottavan jäsenvaltion omilta kansalaisilta.

55.
    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että julkisasiamies La Pergola on 30.9.1999 antamansa ratkaisuehdotuksen 60 kohdassa tulkinnut Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen huomautukset siten, että niillä pyrittiin perustelemaan riidan kohteena olevaa erilaista kohtelua, vaikka nämä huomautukset tosiasiallisesti liittyivät tilanteiden vertailukelpoisuutta koskevaan pohdintaan. Julkisasiamiehen väitetään siten perustaneen päätelmänsä kysymykseen, josta asianosaiset eivät olleet keskustelleet kansallisessa tuomioistuimessa eivätkä myöskään yhteisöjen tuomioistuimessa käydyn menettelyn missään vaiheessa. Adjudicator näyttää katsovan, että tämä oletettu arviointivirhe on välittynyt tuomioon, vaikka ei ilmaisekaan asiaa suoraan.(18)

56.
    Kaba yhtyy näihin väitteisiin ja toteaa lisäksi, että kun otetaan huomioon Adjudicatorin esittämät seikat, jotka sisältyvät ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaan ensimmäiseen päätökseen ja vahvistetaan toisessa päätöksessä, on ilmeistä, että 11.4.2000 annetun tuomion seuraavat kohdat eivät kuvasta kansallisen tuomioistuimen luonnehtimaa tilannetta:

a)    Tuomion 24 kohta: Adjudicator esitti, että kantaja ei pyrkinyt saamaan laajempaa oleskeluoikeutta kuin siirtotyöläiselle itselleen on myönnetty, mutta kummankin tilanne oli syrjintäkiellon kannalta rinnastettavissa toisiinsa.

b)    Tuomion 29-31 kohta: Toisin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli todennut yhteisöjen tuomioistuimessa, Adjudicator katsoi, että mitään näiden kummankin tilanteen vertailukelpoisuuteen vaikuttavaa objektiivista eroa ei ollut.

57.
    Kaban väite, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nähtävästi yhtyy, on mielestäni perusasettelultaan virheellinen. Pääasian valittajan näkemys, joka ilmenee ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä, perustuu siihen, että ainoa ensimmäisen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä esiin tuotu ongelma on kummaltakin kyseessä olevalta henkilöryhmältä vaaditun oleskeluajan välinen ero.

Väitteen perustana oleva päättely ei niinkään koske kahta yhteisön oikeuden kannalta toisiinsa rinnastettavissa olevaa tilannetta, vaan ennemminkin kahta tilannetta, joiden kohtelu on käytännössä hyvin samankaltainen (ja joita Kaban mukaan olisi pitänyt kohdella täsmälleen samalla tavalla).

58.
    Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella on syytä todeta, että EY 234 artiklassa määrätyssä menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuimien ja yhteisöjen tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, oikeusriidan tosiseikaston arvioiminen kuuluu yksinomaan kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan ja että yhteisöjen tuomioistuimella on siten ainoastaan toimivalta lausua yhteisön oikeuden tulkinnasta tai pätevyydestä sellaisten tosiseikkojen perusteella, jotka kansallinen tuomioistuin on sille esittänyt.(19)

59.
    Yhteisöjen tuomioistuimet, joiden oikeuskäytäntö pohjautuu perustamissopimuksen tavoitteisiin, eivät kuitenkaan ole velvolliset ilman muuta hyväksymään kansalliseen oikeuteen tai ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arviointiin perustuvia oikeudellisia luonnehdintoja.(20)

60.
    Mahdollisen kielletyn syrjinnän toteamiseksi on tilanteiden samankaltaisuutta päinvastoin arvioitava yhteisön oikeuden valossa.

61.
    Asetuksen N:o 1612/68 7 artiklassa tuodaan esiin jäsenvaltion kansalaisuuden omaavien työntekijöiden ja vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden omaavien työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaate työ- ja palvelussuhteen ehtojen kannalta; tämä koskee erityisesti palkkausta, irtisanomista ja työttömyyden sattuessa paluuta saman alan työhön tai uudelleen työllistämistä. Saman artiklan 2 kohdassa tämä oikeus ulotetaan koskemaan kotimaisten työntekijöiden saamia sosiaalisia ja verotuksellisia etuja.

62.
    Yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin katsonut, että sosiaalisina etuina on pidettävä kaikkia sellaisia etuja, jotka riippumatta niiden mahdollisesta yhteydestä työsopimukseen myönnetään tavallisesti kotimaisille työntekijöille sen vuoksi, että he ovat objektiivisesti arvioiden työntekijöitä, tai yksinkertaisesti sen vuoksi, että he asuvat valtion alueella, ja joiden myöntäminen myös muiden jäsenvaltioiden kansalaisille työntekijöinä voi siten ilmeisesti helpottaa näiden liikkuvuutta yhteisössä.(21)

63.
    Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että asetuksen 7 artiklan 2 kohtaan voidaan tehokkaasti vedota vain, jos siirtotyöläisiä ja vastaanottavan valtion kansalaisia kohdellaan eriarvoisesti työntekijöinä, kun kyseessä on oikeus sellaiseen etuun, joka myönnetään heidän objektiivisen työntekijän asemansa perusteella tai sen perusteella, että he asuvat vastaanottavassa valtiossa. Näin ollen 7 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta, kun vertailun kohteena olevia henkilöryhmiä ei ole huomioitu työntekijöinä, vaan muun hyväksyttävän oikeudellisen perusteen mukaan. Tätä kohtaa ei myöskään sovelleta vaikka vertailun kohteena olevat henkilöt ovat työntekijöitä silloin, kun etua ei myönnetä heille työntekijän aseman tai pelkän oleskelun perusteella. Tämä päättelyn mutkikkuus on pikemminkin näennäinen kuin todellinen: käytännössä muilla perusteilla kuin työntekijän aseman tai pelkän oleskelun perusteella myönnettyä etua ei kohdisteta henkilöihin työntekijän ominaisuudessa. Pohjimmiltaan kyseessä on sama ongelma eri näkökulmista tarkasteltuna. Huomautus on kuitenkin hyödyllinen jäljempänä esittämäni tarkastelun kannalta.

64.
    Julkisasiamies La Pergola katsoi 30.9.1999 antamassaan ratkaisuehdotuksessa, että siirtotyöläisen puolisolle myönnettävä pysyvä oleskeluoikeus on asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu. Julkisasiamies ei pitänyt merkityksellisenä sitä, että kyseessä ei ole oikeus, josta on säädetty yhteisön oikeusjärjestyksessä, joka on erilainen kuin työntekijän itsensä nauttima oikeus ja joka myönnetään vastaanottavaan jäsenvaltioon syntyneiden erityisten siteiden perusteella. Julkisasiamiehen näkemyksen mukaan kyseessä oleva etuus myönnetään kotimaisille työntekijöille pääasiassa mutta ei yksinomaan heidän tosiasiallisen työntekijän asemansa vuoksi tai yksinkertaisesti siksi, että he asuvat vastaanottavan valtion alueella.(22)

65.
    Julkisasiamies ei kuitenkaan katso, että asetuksen 7 artiklan 2 kohtaan voidaan tehokkaasti vedota, kun kyseessä olevat kaksi tilannetta eivät ole vertailukelpoisia. Oleskeluoikeuden osalta Immigration Rulesin 255 §, jossa säädetään neljän vuoden määräajasta, sisältää tavallisen oleskeluoikeuden saaneisiin yhteisön siirtotyöläisiin sovellettavat säännöt, kun taas sen 257 § koskee sellaisen henkilön tilannetta, joka oleskelee Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja on asettunut sinne ja joka toisin kuin yhteisön siirtotyöläinen on luonut kestävät siteet vastaanottavaan maahan vietettyään maan alueella yleensä yhtäjaksoisesti neljä vuotta. Koska tilanteet eivät ole samanlaiset (tai koska niitä ei ainakaan voida verrata toisiinsa), julkisasiamiehen päätelmä oli, ettei kyseessä voinut olla kansalaisuuteen perustuva syrjintä.(23)

66.
    Yhteisöjen tuomioistuin teki saman päätelmän 11.4.2000 annetussa tuomiossa, huomautettuaan, että jäsenvaltioilla on oikeus ottaa huomioon omien kansalaistensa ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisten välinen objektiivinen ero, kun ne vahvistavat edellytyksiä, joilla näiden henkilöiden puolisot voivat jäädä pysyvästi jäsenvaltion alueelle.(24) Yhteisöjen tuomioistuin ei pitänyt tarpeellisena ratkaista kysymystä siitä, onko oikeus jäädä pysyvästi valtion alueelle asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu. Turvautumalla tähän lähestymistapaan yhteisöjen tuomioistuin vältti ne vaikeudet, jotka väistämättä olisivat seuranneet sellaisesta näkökannasta, että edun myöntäminen perustuu edunsaajien objektiiviseen asemaan työntekijöinä tai pelkästään heidän oleskeluunsa, kun samalla todetaan, että nämä edunsaajat erottuvat yhteisön siirtotyöläisistä vastaanottavaan valtioon luomiensa erityisten siteiden perusteella, millä ei ole mitään yhteyttä objektiiviseen työntekijän asemaan tai pelkkään oleskeluun.

67.
    Edellä esitetystä seuraa selvästi, että asiassa Kaba annettuun ratkaisuehdotukseen ja tuomioon ei sisältynyt minkäänlaista muutosta asian tosiseikkoihin, sellaisina kuin ne esitettiin yhteisöjen tuomioistuimessa.

68.
    Yhteisöjen tuomioistuimissa yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan edellytyksenä sille, että oikeudellisesti kyseessä on syrjintä, on nimenomaan, että kahdessa toisiinsa rinnastettavissa olevassa tilanteessa menetellään eri tavalla ja että erilaisissa tilanteissa menetellään samalla tavalla.(25) Tästä huolimatta kyse ei välttämättä ole syrjinnästä, jos erilainen kohtelu voidaan objektiivisesti perustella.(26)

Nimenomaan sosiaalipolitiikan alalla yhteisöjen tuomioistuin on asettanut etusijalle ilmaisun, jonka mukaan syrjintäkiellon yleinen periaate edellyttää, että miespuoliset ja naispuoliset työntekijät, joihin sitä sovelletaan, ovat toisiinsa verrattavassa tilanteessa.(27)

69.
    Vaikka näiden kahden järjestelmän vertaaminen perustuukin olennaisesti tosiseikkoihin, joiden toteen näyttäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä, siihen liittyy kuitenkin tietty määrä oikeudellista arviointia. Tästä on näkemykseni mukaan löydettävissä virheellinen perusasettelu, johon viittaan edellä ja joka voidaan ilmaista seuraavasti: siitä lähtökohdasta, että toisiinsa rinnastettavien tilanteiden erilainen kohtelu on syrjivää, ei voida päätellä, että kaksi tilannetta, joita kohdellaan samalla (tai samankaltaisella) tavalla, välttämättä olisivat toisiinsa rinnastettavia. Vaikka tämä väite voi vaikuttaa itsestäänselvältä, haluan kuitenkin valaista sitä selvällä esimerkillä.

70.
    Jäsenvaltioiden arvonlisäverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 77/388/ETY(28) 13 artiklan 1 kohdan nojalla verosta vapautettuja ovat muun muassa toiminnot, jotka liittyvät ihmiselinten luovutukseen (d alakohta) ja opettajien antamaan yksityisopetukseen (j alakohta). Tästä samanlaisesta kohtelusta ei voida päätellä, että elinten luovutus ja yksityisopetus olisivat toisiinsa rinnastettavia tilanteita. Enintäänkin näitä kahta tilannetta voidaan pitää samankaltaisina arvonlisäverollisuuden erityisnäkökulmasta. Verosta vapauttamisen perusteet voivat samaten olla yhteiset, kuten pyrkimys edistää tiettyjen tavaroiden tai palvelujen saatavuutta yleishyödyllisistä syistä, ilman että tilanteiden suppea ja toiminnallinen vertaaminen ulottuisi tämän välillisen veron soveltamisalan ulkopuolelle. Tästä osoituksena on, että samankaltaisuudesta huolimatta siinä ei ole mitään syrjivää, että elinten luovutus on lainsäädännöllä asetettu tiukkaan valvontaan, kun taas opettajat saavat vapaasti antaa yksityisopetusta. Teoriassa on toki mahdollista katsoa, että esimerkissäni on kyse eriarvoisesta kohtelusta - kahden toiminnan välillä, joita on syytä kohdella edullisesti yleishyödyllisistä syistä - vaikka se on objektiivisesti perusteltavissa muista samankaltaisista syistä. Vaikka jälkimmäistä, keinotekoiselta tuntuvaa arviointitapaa pidettäisiin oikeana, on lopputulos kuitenkin sama: kyseessä ei ole syrjintä.

71.
    Tämäntapaisesta tilanteesta on kysymys nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. On kiistatonta, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väitti yhteisöjen tuomioistuimessa, että toisin kuin yhteisön siirtotyöläinen, jolla on tavallinen oikeus oleskella Yhdistyneessä kuningaskunnassa, maahan asettunut ulkomaalainen on luonut vahvat siteet vastaanottavaan valtioon oleskeltuaan sen alueella yhtäjaksoisesti vähintään neljä vuotta. Tällaisten erityisen kestävien siteiden ottaminen huomioon pysyvän oleskeluluvan myöntämiseen liittyvää tiettyä menettelyä sovellettaessa voidaan käyttää perustana oikeusolojen määrittelemiseksi, kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 50 kohdassa ja yhteisöjen tuomioistuin antamansa tuomion 33 kohdassa, sekä niiden erottamiseksi muista oikeusoloista, joiden tunnusmerkistö ei ole sama, sekä lopuksi sen toteamiseksi, että kyseessä ei ole syrjintä. Samoin tällaisten siteiden huomioonottamista voidaan edellä esittämäni teoreettisen mallin mukaan käyttää objektiivisena perusteluna sille, että näennäisesti samanlaisia tilanteita kohdellaan eri tavalla, mistä seuraa, että lain vastaista syrjintää ei voida todeta. Kyse ei näin ollen ole tosiseikkoja koskevasta ongelmasta, vaan puhtaasti arviointimenetelmästä, lähestymistavasta, jolla käytännössä ei ole aineellisia seurauksia.

72.
    Lisäksi on muistettava, että yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti menetellyt tällä tavalla. Kun yhteisöjen tuomioistuin arvioi, että kysymys on syrjinnästä tiettyihin tosiseikkoihin nähden, sen arvioitavana on yleensä kaksi toisiinsa verrattavissa olevaa tilannetta, joiden erilainen kohtelu ei ole objektiivisesti perusteltavissa. Silloin kun yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kyse ei ole kielletystä syrjinnästä, sen päättely on yleensä kuitenkin perustunut siihen, että tilanteiden tosiseikat eivät ole vertailukelpoisia, koska kyseessä on ero, joka on myöskin objektiivisesti todettavissa.(29)

73.
    Edellä esittämästäni arvioinnista seuraa välillisesti, että yhteisöjen tuomioistuin voi ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan väitteen, joka koskee pysyvien siteiden käyttöä väitetyn syrjinnän objektiivisena perusteluna loukkaamatta millään tavalla puolustautumisoikeutta (siltä osin, kuin väite on esitetty kontradiktorisessa menettelyssä) sitäkin enemmän, koska se tosiasiallisesti teki näin voidakseen määritellä oikein kyseessä olevat oikeusolot ja voidakseen erottaa ne toisistaan, eli verrata niitä keskenään.

74.
    Tämä ilmenee yksiselitteisesti julkisasiamies La Pergolan ratkaisuehdotuksen 50 kohdasta, jossa todetaan, että ”siirtotyöläisen asemaa oli arvioitava ja säänneltävä eri tavalla, kuten tehtiinkin, kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ’oleskelevan ja sinne asettuneen’ henkilön asemaa”, ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta, jonka 31 kohdassa esitetään pyrkimys tarkastella näitä kumpaakin tilannetta ottaen huomioon niiden välinen ”objektiivinen ero”.

75.
    Tiivistäen totean, etten mitenkään voi yhtyä kanteen muuttamista (mutatio libelli) koskevaan väitteeseen, jota uusi ennakkoratkaisupyyntö näyttää tukevan ja jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun väitetään koskeneen eriarvoisen kohtelun perusteltavuutta eikä tilanteiden vertailukelpoisuutta.

B. Vuoden 1994 EEA Orderin soveltamisalaa koskeva väitetty virhe

76.
    Adjudicatorin mukaan ”julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 3 kohdassa, että Immigration (European Economic Area) Order 1994 ’ei koske Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia eikä heidän perheenjäseniään’. Todettakoon kuitenkin, että EEA Orderia sovelletaan tosiasiassa kaikkiin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä, jotka palaavat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan käytettyään perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan toisessa jäsenvaltiossa ja joilla on yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-370/90 Sing, 7.7.1992 antamassa tuomiossa - - vahvistama oikeus, jota Court of Appeal sovelsi asiassa Boukssid v. SSHD antamassaan tuomiossa - - . Julkisasiamies näyttää erehtyneen tässä suhteessa, mikä on lisäosoitus siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta Immigration Rulesia soveltaessaan ei tee tiukkaa eroa omien kansalaistensa puolisojen ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisten puolisojen välillä”.

77.
    On kiistatonta, että kuvaillessaan asiaa koskevia kansallisia oikeussääntöjä 30.9.1999 esittämänsä ratkaisuehdotuksen 3 kohdassa julkisasiamies totesi, että vuoden 1994 EEA Order ”ei koske Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia eikä heidän perheenjäseniään”. Tämä toteamus perustuu EEA Orderin sanamuotoon, jonka mukaan ”EEA national means a national of a State which is a Contracting Party to the European Economic Area Agreement other than the United Kingdom”.(30)

78.
    Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan julkisasiamies kuvaili kuitenkin aivan oikein niitä oikeusoloja, jotka vallitsivat sekä pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana että ajankohtana, jolloin ratkaisuehdotus esitettiin, sillä asiassa Singh 7.7.1992 annettuun tuomioon(31) perustuvat vaatimukset oli saatettu osaksi positiivista oikeutta vasta kun EEA Orderin korvannut Immigration (European Aconomic Area) Regulations 2000 tuli voimaan 2.10.2000.

79.
    Pääasian kantaja ja komissio eivät kumpikaan ole esittäneet mitään huomautuksia tästä kansallisen lainsäädännön väitetystä virheellisestä tulkinnasta.

80.
    Riippumatta siitä, että EEA Orderia voitaisiin käytännössä soveltaa asiassa Singh annetusta tuomiosta johdettujen periaatteiden nojalla myös liikkumisvapauttaan käyttäneiden kotimaahansa palaavien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten puolisoihin, katson omalta osaltani, että kyseisellä tuomiolla ei pyritty vaikuttamaan kansalaisoikeuksiin, jotka jäsenvaltio takaa kansalaisilleen, vaan osoittamaan missä määrin yhteisön liikkumis- ja sijoittautumisoikeudet hyödyttävät näitä kansalaisia, kun he ovat käyttäneet niitä.(32) Kuten yhteisöjen tuomioistuin perustellusti on huomauttanut, ”nämä oikeudet eivät saa täyttä vaikutustaan, jos mainittua kansalaista estetään käyttämästä näitä oikeuksiaan hänen kotimaassaan asetetuilla, hänen puolisoonsa kohdistetuilla maahantuloa ja oleskelua koskevilla rajoituksilla. Tämän vuoksi on oikeuksiaan käyttävän yhteisön kansalaisen puolisolla oltava, silloin kun ensin mainittu palaa kotimaahansa, oikeus vähintään samoihin maahantulo- ja oleskeluoikeuksiin kuin hänellä yhteisön oikeuden mukaan olisi, jos hänen miehensä tai vaimonsa päättäisi siirtyä toiseen jäsenvaltioon ja oleskella siellä. Perustamissopimuksen 48 ja 52 artiklat eivät kuitenkaan muodosta estettä sille, että jäsenvaltiot soveltavat kansalaistensa ulkomaisiin puolisoihin edullisempia maahantulo- ja oleskelusääntöjä kuin mitä yhteisön oikeudessa edellytetään”.(33)

81.
    Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tämän lisäksi huomauttaa, myös EEA Regulationsin nojalla Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä voidaan rinnastaa yhteisön siirtotyöläisiin vain niissä nimenomaisissa tilanteissa, joihin asian Singh oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa, mutta mikään niistä ei ole merkityksellinen nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta.

82.
    Näin ollen en ole todennut virheessä, jonka julkisasiamiehen väitetään tehneen EEA Orderin henkilöllisen soveltamisalan määrittelyssä, mitään sellaista seikkaa, joka voisi vaikuttaa yhteisöjen tuomioistuimen 11.4.2000 antaman tuomion arviointiin.

83.
    Tämän vuoksi niiden arviointiperusteiden tarkastelusta, joiden nojalla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ehdottaa yhteisöjen tuomioistuimen 11.4.2000 antaman tuomion tutkimista uudelleen, ei voida päätellä, että asian tosiseikkojen perusteella olisi ilmennyt EY 39 artiklan tai asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan vastaista syrjintää.

2. Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

84.
    Toisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelun lopputuloksen perusteella on ilmeistä, että siltä osin, kuin ensimmäinen kysymys voidaan ottaa tutkittavaksi, siihen ei ole tarpeen vastata. Muistettakoon, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksellään ensinnäkin selvittämään keinot, jotka kansallisella tuomioistuimella ja pääasian oikeudenkäynnin asianosaisilla on käytettävissään voidakseen varmistaa, että oikeudenkäyntimenettely täyttää kokonaisuudessaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa asetetut velvoitteet, mikä on kuitenkin hypoteettinen kysymys, jota ei voida ottaa tutkittavaksi, koska minkäänlaista ihmisoikeussopimuksen tosiasiallista rikkomista ei ole todettu, ja toiseksi se pyytää ratkaisemaan täyttikö yhteisöjen tuomioistuimessa noudatettu menettely tämän asian osalta ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa asetetut vaatimukset, ja mikäli näin ei ole, oliko tällä vaikutusta ensimmäisen tuomion pätevyyteen, mikä on kysymys, johon annettava vastaus edellisen kysymyksen tarkastelun perusteella on kieltävä.

85.
    Pyrin kuitenkin esittämään ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle muutaman hyödyllisen viitteen siitä, miten yhteisöjen tuomioistuin varmistaa, että vaatimuksia on noudatettu, tosin ei 6 artiklasta täydellisesti ja käsitteellisesti johtuvia menettelyllisiä vaatimuksia, vaan niitä vaatimuksia, jotka näyttävät olevan ennakkoratkaisukysymyksen kohteena.(34)

86.
    Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että Adjudicator yhtyy Kaban väitteeseen, jonka mukaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotus perustuu sovellettavan kansallisen oikeuden virheelliseen tulkintaan sekä pääasian tosiseikkojen toisenlaiseen arviointiin kuin kansallinen tuomioistuin on tehnyt. Tämän näkemyksen pohjalta Adjudicator ilmaisee epäilynsä perustasta, joka johti yhteisöjen tuomioistuimen antamaan ratkaisuun, ja erityisesti siitä, perustuivatko sen johtopäätökset virheelliseen tulkintaan ja täyttikö oikeudenkäyntimenettely yhteisöjen tuomioistuimessa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa vahvistetut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset.

Kuten ennakkoratkaisukysymyksen esittämistä koskevan päätöksen tarkastelu kokonaisuudessaan osoittaa, kysymys, joka tosiasiallisesti esitetään, koskee sitä, täyttääkö yhteisöjen tuomioistuimessa noudatettu menettely, jossa asianosaisille ei taata ehdotonta oikeutta vastata julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen, ihmisoikeussopimuksen määräykset, sellaisina kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ne tulkitsee.

87.
    Yhteisöjen tuomioistuin on jo vastannut näihin kysymyksiin muutamassa aikaisemmin antamassaan tuomiossa.

88.
    Aikaisemmin esitetystä kysymyksestä, joka koskee ihmisoikeussopimusta sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sen sisällölle antamaa tulkintaa, on yhteisössä vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan perusoikeudet muodostavat niiden yleisten oikeusperiaatteiden erottamattoman osan, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo, tukeutuen tätä varten jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja kansainvälisiin ihmisoikeuksia koskeviin asiakirjoihin, joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet.(35) Tässä yhteydessä ihmisoikeussopimus on erityisen tärkeä.(36)

89.
    Vaikka ihmisoikeussopimuksen asiaa koskevissa määräyksissä vahvistettujen perusoikeuksien noudattaminen onkin yhteisön oikeustoimien laillisuuden edellytys, ei ihmisoikeussopimuksessa perustettu valvontamekanismi koske Euroopan unionia.(37) Vaikka yhteisöllä on itsenäinen oikeusjärjestys,(38) se ei ole pyrkinyt liittymään ihmisoikeussopimukseen. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut,(39) on kiistatonta, että liittymisen perustuslaillinen merkitys edellyttäisi, että perustamissopimusta on ensin muutettava. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole osoittaneet halukkuutta tällaiseen muutokseen, vaikka niille on tarjottu siihen mahdollisuus.(40)

Yhteisöjen tuomioistuin ottaa kuitenkin mitä suurimmassa määrin huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön.(41)

90.
    Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Yhteisön oikeuden yleinen periaate, jonka mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, pohjautuu tähän määräykseen.(42)

91.
    Yhteisöjen tuomioistuin pitää lisäksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteeseen kuuluvana yleistä periaatetta, jonka mukaan tuomioistuimen ratkaisu ei saa perustua seikkoihin tai asiakirjoihin, joita asianosaiset, tai joku asianosaisista, eivät ole voineet saada tietoonsa ja joihin he eivät siis ole voineet ottaa kantaa.(43)

92.
    Menetelmä, jolla asianosaisten väitteet ja selvitysaineisto asetetaan kontradiktoriseen menettelyyn, ei kuitenkaan ole luonteeltaan sellainen, että siihen liittyisi ehdottomia vaatimuksia. Kyse on ainoastaan välineestä, jolla helpotetaan oikeudenkäyttöä ja jolla kootaan yhteen kaikki ne tosiasialliset ja oikeudelliset kysymykset, jotka tuomioistuimen on ratkaistava. Tämä on luonteenomaista anglosaksisille oikeusjärjestyksille, joiden adversarial proceedings -menettelyyn sisältyy voimakasta vastarintaa kaikkia sellaisia seikkoja kohtaan, joita voidaan pitää ”inkvisitorisina”, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun ja joihin asianosaiset eivät ole vedonneet. Manner-Euroopan oikeusjärjestyksissä kontradiktorisen menettelyn soveltamisala on rajoitetumpi. Toisaalta näissä oikeusjärjestyksissä noudatetaan iura novit curia -periaatetta, josta seuraa, että yksinomaan oikeudenkäyttöä koskevat kysymykset voidaan jättää kontradiktorisen menettelyn ulkopuolelle. Toisaalta tuomioistuinten oletetaan olevan puolueettomia, ja tämä puolueettomuus ulottuu sellaisiin toimenpiteisiin kuin sisäisiä selvityksiä koskevat pyynnöt tai tietyn näytön esittäminen, mikä tässäkin tapauksessa vähentää tarvetta kuulla asianosaisia.(44)

93.
    Monenlaisista oikeusperinteistä muotoutunut yhteisön yleinen oikeusperiaate on, että kontradiktorisen menettelyn vaatimuksille annetaan erityinen oikeussuoja vasta silloin, kun sen rikkominen johtaa perusoikeuden loukkaamiseen, eli estää asianosaista käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan. Kontradiktorisen menettelyn vaatimusten tyypillinen soveltaminen liittyy todistus- tai selvitysaineistoon, jonka asianosainen on esittänyt lainkäyttöelimen tutkittavaksi. Puolueettomuuden ja riippumattomuuden olettama ei koske tällaista aineistoa, joka jo luonteensa puolesta ei kuulu tuomioistuimen omaan aineistoon. Jos tällainen aineisto otetaan huomioon ilman, että asianosaisia on ensin kuultu, voidaan katsoa, että puolustautumisoikeuksia on loukattu.(45)

94.
    Kääntäen ei ole tarpeen asettaa kontradiktoriseen menettelyyn lausuntoa, jonka todistettavasti puolueeton ja riippumaton tuomari on antanut lainkäyttötehtäväänsä hoitaessaan.

95.
    Tätä näkemystä edustaa Ranskan Conseil d’Etat, jossa commissaire du gouvernement hoitaa samanlaista tehtävää kuin yhteisöjen tuomioistuimen julkisasiamies.(46) Ranskan hallintojärjestelmän korkein tulkitsija on todennut seuraavaa:

”Kontradiktorinen periaate, jonka tarkoitus on taata asianosaisten tasavertaisuus tuomioistuimessa, edellyttää, että asianosaiset saavat tiedon kaikista asiaa koskevista asiakirjoista sekä tapauksen mukaan tuomioistuimen viran puolesta esittämistä perusteista. Vastaavia sääntöjä sovelletaan tuomioistuimen johdolla suoritetun tutkinnan kaikkiin vaiheisiin. Commissaire du gouvernement, jonka tehtävänä on esitellä kunkin asian yhteydessä ratkaistavat kysymykset ja esittää itsenäisesti laatimassaan ratkaisuehdotuksessa puolueettoman arvionsa asian tosiseikoista ja siihen sovellettavista oikeussäännöistä sekä antaa näkemyksensä sen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisuksi, jonka jäsen hän on, esittää kuitenkin ratkaisuehdotuksensa sen jälkeen, kun asian kontradiktorisesti toteutettu käsittely on päättynyt. Commissaire du gouvernement osallistuu näin ollen sille tuomioistuimelle kuuluvaan oikeudenkäyttötehtävään, jonka jäsen hän on. Tämän tehtävän suorittaminen ei kuulu asian käsittelyyn sovellettavan kontradiktorisen periaatteen piiriin. Tästä seuraa, että esittelevän tuomarin kertomuksen tai päätösluonnoksen tavoin commissaire du gouvernementin ratkaisuehdotusta - jota ei välttämättä esitetä kirjallisessa muodossa - ei tarvitse toimittaa etukäteen asianosaisille, eikä asianosaisia myöskään tarvitse pyytää esittämään huomautuksia sen johdosta.”(47)

96.
    Näin on myös yhteisöjen tuomioistuin katsonut asiassa Emesa Sugar 4.2.2000 antamassaan määräyksessä.(48) Vastauksena pyyntöön saada esittää vastine minun ratkaisuehdotukseeni yhteisöjen tuomioistuin päätti esitellä oikeuskäytäntönsä perusteet.

97.
    Tätä varten yhteisöjen tuomioistuin palautti aluksi mieliin julkisasiamiehen merkityksen ja tehtävän tuomioistuinjärjestelmässä, joka on luotu EY:n perustamissopimuksella ja EY:n tuomioistuimen perussäännöllä ja jota on täsmennetty tuomioistuimen työjärjestyksellä.

98.
    Samoin kuin Ranskan Conseil d’État’ssa, myös julkisasiamiehen ja tuomioistuimen, jonka jäsen hän on, välillä vallitsee kiinteä orgaaninen ja toiminnallinen yhteys, eikä kontradiktorisen menettelyn vaatimusta sen vuoksi voida soveltaa.

99.
    Asiassa Emesa Sugar annetussa merkittävässä määräyksessä vahvistetaan, että yhteisöjen tuomioistuimessa on tuomareita ja julkisasiamiehiä (EY 221 ja EY 222 artikla), että heidän nimittämisedellytyksensä ovat samanlaiset (EY 223 artikla) ja että heihin sovelletaan samaa perussääntöä (EY:n tuomioistuimen perussäännön I osasto) erityisesti siltä osin kuin kyse on koskemattomuudesta ja erottamisperusteista, millä taataan heidän täydellinen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa.

100.
    Julkisasiamiehiä ei näin ollen voida verrata viranomaisiin eikä näiden kaltaisiin henkilöihin. Julkisasiamiesten välillä ei ole mitään käskyvaltasuhteita,(49) he eivät muodosta mitään keskinäistä organisaatiota eivätkä kuulu mihinkään viranomaiseen, eikä heidän tehtäviinsä kuulu minkäänlaisten etujen puolustaminen.(50)

101.
    Asiassa Emesa Sugar annetussa määräyksessä vahvistetaan myös, että julkisasiamiehen tehtävänä on täysin puolueettomana ja riippumattomana julkisessa istunnossa tehdä perustellut ehdotukset ratkaisuiksi yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuissa asioissa (EY 222 artikla) ja siten avustaa yhteisöjen tuomioistuinta sen tehtävässä eli sen varmistamisessa, että perustamissopimusta tulkittaessa ja sovellettaessa noudatetaan lakia.

102.
    Sitä seikkaa, että ratkaisuehdotus muodollisesti esitetään suullisessa käsittelyssä, ei ole syytä painottaa, koska sillä ei ole käytännön merkitystä.(51) Todella merkittävää on, että EY:n tuomioistuimen perussäännön 18 artiklan ja työjärjestyksen 59 artiklan mukaan ratkaisuehdotuksen esittäminen päättää suullisen käsittelyn ja aloittaa neuvotteluvaiheen.(52)

103.
    Asiassa Emesa Sugar annetussa määräyksessä todetaan lopuksi, että julkisasiamies osallistuu julkisesti ja henkilökohtaisesti yhteisöjen tuomioistuimen päätöksentekoon ja näin ollen yhteisöjen tuomioistuimelle uskotun lainkäyttötehtävän suorittamiseen. Ratkaisuehdotukset sitä paitsi julkaistaan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion kanssa. Kun otetaan huomioon julkisasiamiehen osallistumisen luonne lainkäyttötehtävänä, ei hänen toimintaansa ole syytä asettaa kontradiktoriseen menettelyyn.

104.
    On totta, että asiassa Kress vastaan Ranska 7.6.2001 antamassaan tuomiossa,(53) jossa muun muassa arvioidaan sitä, onko ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaista, että asianosaiset eivät voi esittää vastinettaan commissaire du gouvernement’n ratkaisuehdotukseen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi seuraavaa: ”Kukaan ei ole milloinkaan asettanut kyseenalaiseksi commissaire du gouvernement’n riippumattomuutta ja puolueettomuutta, ja tuomioistuin katsoo, että commissaire du gouvernement ja hänen hallinnollinen asemansa eivät ole kyseenalaisina ihmisoikeussopimuksen kannalta. Tuomioistuimen mukaan commissaire du gouvernement’n riippumattomuus ja se, että hän ei ole minkään hierarkian alainen, mitä ei kiistetä, eivät kuitenkaan ole sellaisenaan riittäviä, jotta voitaisiin katsoa, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta on rikottu, kun hänen ratkaisuehdotustaan ei anneta tiedoksi asianosaisille ja kun nämä eivät voi esittää vastinettaan siihen.”(54) Tämän perusteella ihmisoikeustuomioistuin saattoi tuoda uudelleen esiin oikeuskäytäntönsä, jonka mukaan ”oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteeseen kuuluu kuitenkin pääsääntöisesti oikeudenkäynnin asianosaisten oikeus saada tietoonsa kaikki todistusasiakirjat ja huomautukset, myös oikeuslaitoksen riippumattoman virkamiehen esittämät, joilla pyritään vaikuttamaan tuomioistuimen päätökseen, sekä esittää niistä huomautuksia ”.(55)

105.
    Näyttää siltä, että pyrkimyksenä ei niinkään ollut turvata perusoikeutta, vaan luoda yhdenmukainen näkemys prosessinjohdosta antamatta mitään selitystä sen tarpeellisuudesta ”ulkoisen vaikutelman periaatteen”(56) lisäksi. Voidaan perustellusti kysyä niiden seitsemän tuomarin tavoin, jotka esittivät eriävän mielipiteensä, onko ”eurooppalaisen ohjauksen” rajat ylitetty ihmisoikeussopimuksen nimissä sellaisten kansallisten erityispiirteiden osalta, jotka ovat edelleen lainmukaisia siltä osin, kuin ne täyttävät ihmisoikeussopimuksen vaatimuksiin perustuvat tulosta koskevat velvoitteet. Tai kuten tuomari Martens asiassa Borgers vastaan Belgia 30.10.1991 annettuun tuomioon(57) liitetyssä eriävässä mielipiteessään toteaa: ”Ihmisoikeussopimuksella ei pyritä yhdenmukaistamaan lainsäädäntöä, vaan antamaan ohjeita ja sääntöjä, jotka itsessään edellyttävät, että jäsenvaltioille annetaan tietty vapaus. Toisaalta ihmisoikeussopimuksen johdanto-osassa tuomioistuinta nähtävästi kannustetaan laatimaan yhteisiä sääntöjä. Nämä ristiriitaiset pyrkimykset luovat tiettyjä jännitteitä, jotka velvoittavat tuomioistuinta toimimaan varoen ja välttämään puuttumista jäsenvaltioiden asioihin ilman vakuuttavaa perustelua.”

106.
    Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vaikka menettelyn oikeudenmukaisuuden vaikutelmalla on tiettyä merkitystä, on ”maallikon subjektiivinen näkemys oikeudellisesta todellisuudesta”(58) harvoin niin merkittävä, että se voisi muodostua perusoikeuksien kannalta olennaiseksi tekijäksi. Ensinnäkin on vaikea tietää minkälaista nimenomaista vaikutelmaa olisi suojeltava. Sen erityisen subjektiivisen luonteen vuoksi ei ilmeisesti myöskään ole mitään luotettavaa menetelmää, jonka avulla voidaan määritellä, missä olosuhteissa tietystä prosessitoimesta voi saada sen vaikutelman, että se on eriarvoinen.(59) Tässä yhteydessä erilaiset kansalliset oikeusperinteet ja asianosaisten niitä koskeva oletettu tiedollinen taso on jo luonteensa vuoksi arvioitava ensisijaisesti. Olisi vaikeaa välttää tarkastelun rajoittamista yksittäiseen tapaukseen, koska kaksi ihmistä voi hahmottaa todellisuuden aivan eri tavalla.(60) Sitä paitsi perusoikeussäännöksen noudattamisen arviointi edellyttää yleensä, että asianosaisten etuja on verrattava: on siis välttämätöntä ottaa huomioon sekä mahdollinen tarve suojella määrättyä ulkoista vaikutelmaa että niitä seurauksia, jotka tällaisesta suojelemisesta voi aiheutua oikeudenkäytölle.(61)

107.
    Asiassa Kress ihmisoikeustuomioistuin ei kuitenkaan katsonut, että ihmisoikeussopimusta olisi rikottu sillä perusteella, että commissaire du gouvernement’n ratkaisuehdotuksesta ei voitu keskustella, sillä ihmisoikeustuomioistuin arvioi, että menettely Conseil d’État’ssa tarjosi riittävät takeet kontradiktorisen periaatteen noudattamisesta sellaisena kuin tuomioistuin sen ymmärtää. Asianajajat voivat halutessaan pyytää, että commissaire du gouvernement selostaa ratkaisuehdotuksensa yleisen sisällön ennen suullista käsittelyä, ja asianosaiset voivat toimittaa tuomioistuimelle kirjallisen vastineensa ratkaisuehdotukseen. Jos commissaire du gouvernement esittää suullisessa käsittelyssä sellaisen perusteen, jota asianosaiset eivät ole tuoneet esiin, tuomioistuimen puheenjohtaja keskeyttää asian käsittelyn ja antaa asianosaisille tilaisuuden esittää siitä huomautuksensa.

108.
    Myös yhteisöjen tuomioistuin tarjoaa yksityisille huomattavat takeet vastaavan puolustautumisoikeuden suojaksi. Siltä osin kuin kontradiktorisen menettelyn päämääränä on sen välttäminen, että väitteillä, joista asianosaiset eivät ole voineet keskustella, voisi olla vaikutusta yhteisöjen tuomioistuimeen, yhteisöjen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 61 artiklan mukaan omasta aloitteestaan tai julkisasiamiehen ehdotuksesta tai myös asianosaisten pyynnöstä määrätä suullisen käsittelyn aloitettavaksi uudelleen, jos se katsoo, että sillä ei ole riittävästi tietoa asiasta tai että asia olisi ratkaistava sellaisen väitteen perusteella, josta asianosaisilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.(62) Asiaa käsittelevä jaosto ratkaisee, onko tarpeellista aloittaa suullinen käsittely uudelleen, ja esittää lyhyesti perustellun päätöksensä joko määräyksen muodossa tai pääasian ratkaisun yhteydessä.(63) Lopuksi on todettava, että käytännössä julkisasiamies, esittelevä tuomari ja jaoston puheenjohtaja tutkivat kaikki kirjelmät, jotka asianosaiset ovat jättäneet julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen esittämisen jälkeen, varmistaakseen, voidaanko niitä pitää suullisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskevina pyyntöinä.

On selvää, että suullisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskevaa päätöstä tehdessään yhteisöjen tuomioistuimen on väistämättä suoritettava oikeudellinen arviointi, johon kuuluu sen arvioiminen, onko julkisasiamies esittänyt sellaisia väitteitä, joista asianosaisilla ei ole ollut tilaisuutta lausua (joihin kuuluu myös julkisasiamiehen väitteiden perustana olevat tosiasioita ja oikeudellisia seikkoja koskevat mahdolliset virheet), ja ovatko tällaiset väitteet omiaan vaikuttamaan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuun siten, että ne esimerkiksi koskevat kysymyksiä, jotka eivät ole vähäpätöisiä, epäolennaisia tai liitännäisiä. Jos yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että nämä edellytykset täyttyvät, on asianosaisilla kiistattomasti todellinen oikeus saada suullinen käsittely aloitettua uudelleen. Näin on työjärjestyksen 61 artiklaa nykytilanteessa tulkittava.

109.
    Se, että asianosaisille järjestelmällisesti annettaisiin mahdollisuus esittää huomautuksia vastaukseksi julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksiin, mikä merkitsisi myös sitä, että muilla asian käsittelyyn osallistuneille, asianosaisille tai väliintulijoille, annettaisiin oikeus vastata näihin huomautuksiin kontradiktorisen menettelyn todellisten vaatimusten rikkomisen estämiseksi,(64) johtaisi suuriin vaikeuksiin ja pitkittäisi jo muutenkin varsin pitkän menettelyn kestoa. Tähän vaikuttavat osaltaan yhteisön oikeudenkäyntimenettelyn erityiset vaatimukset, jotka liittyvät kieliä koskeviin monimutkaisiin järjestelyihin sekä maantieteellisiin välimatkoihin, minkä vuoksi tuskin on mielekästä järjestää uutta julkista istuntoa vain siksi, että asianosaisten kannanotto julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen voitaisiin kuulla.(65)

110.
    Jos asianosaisten annettaisiin sanoa viimeinen sana menettelyssä, julkisasiamies estyisi hoitamasta hänelle annettua tehtävää, koska voidakseen tehokkaasti suorittaa arviointia, jonka tarkoituksena on avustaa yhteisöjen tuomioistuinta sen tehtävässä valvoa lain noudattamista, hänellä on oltava käytettävissään kaikki ne tosiseikat, jotka esitetään huomioon otettaviksi niille, joiden on lopullisesti ratkaistava asia. Se heikentäisi sitä paitsi ratkaisuehdotuksen erityistä painoarvoa oikeuskäytännön osana, kun tuomarit eivät enää saisi asian tosiseikkojen täydellistä arviota ratkaisunsa perustaksi, ja menettäisivät siten tulkinnan, jonka yksi sen jäsenistä on tehnyt ja jota on tähän saakka käytetty annettujen tuomioiden perustana ja täydennyksenä. Tietoisena siitä, että asianosaiset esittävät huomautuksia ratkaisuehdotuksesta, julkisasiamies ottaisi tekstiä laatiessaan väistämättä huomioon asianosaisten mahdolliset kannanotot, eikä enää esittäisi sitä ”täysin puolueettomana ja riippumattomana” siten, kuin EY 222 artiklassa edellytetään.

111.
    Vaikka onkin totta, että ”yhteisön tuomioistuinjärjestelmän pakottavilla syillä ei tosin voida perustella kontradiktorista menettelyä koskevan perusoikeuden loukkaamista”,(66) on myös totta, että tällaisilla syillä on lainmukainen päämäärä, jonka tarkoitus on varmistaa tehokas oikeudenkäyttö yhteisössä, ja sen vuoksi on vähintäänkin oikeutettua verrata kaikkia kyseessä olevia intressejä taikka tutkia määrätyn menettelyvaatimuksen käyttöönoton todellisia vaikutuksia.

112.
    Hyväksymällä ehdoitta periaate, jonka mukaan kaikista asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista ja huomautuksista on voitava keskustella asianosaisten kesken ja jonka epämääräisenä perustana on ulkoinen vaikutelma,(67) saatetaan kyseenalaiseksi koko se perusta, johon julkisasiamiehen osallistuminen menettelyn eri vaiheisiin nojautuu.(68) Julkisasiamiestä kuullaan sekä suullisessa että kirjallisessa vaiheessa(69) samoin kuin monen muunkin oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvän seikan ja kysymyksen yhteydessä,(70) eikä asianosaisille anneta mitään tietoja ratkaisuehdotuksen sisällöstä tai perusteista. Näissäkin menettelyn vaiheissa julkisasiamiehellä ”on todellinen tehtävä menettelyssä”.(71) Olisi outoa, jos ulkoisen vaikutelman käsite kohdistuisi pelkästään ja nimenomaan julkisasiamiehen toiminnan kaikkein julkisimpaan ja avoimimpaan osaan.

113.
    Kaikki edellä mainitut toimenpiteet olisi annettava asianosaisille tiedoksi, jotta nämä voivat halutessaan esittää niistä vastaavat huomautuksensa. Julkisasiamiehestä tulisi lopulta menettelyn osapuoli, mitä hän ei koskaan ole ollut, ja tämä vääristäisi peruuttamattomasti hänen hallinnollista asemaansa ja siten myös hänen virkansa tarpeellisuutta ja olemassaolon oikeutta.(72)

114.
    Voidaan kysyä, antaako oletetun puolueellisuuden subjektiivisesti koettu pelko perusteen tällaiselle lopputulokselle.

Oikeusjärjestyksille on suotava mahdollisuus sopeuttaa menettelylliset takeet omiin erityispiirteisiinsä. Lainkäyttötehtävän hoitamisen erityistä taustaa vasten niin erikoislaatuisessa oikeusyhteisössä kuin Euroopan unionissa julkisasiamies lieventää ratkaisuehdotuksellaan sitä tosiseikkaa, että yhteisöjen tuomioistuin tekee suuren osan päätöksistään yhdessä ainoassa oikeusasteessa suljetuin ovin pidettävissä päätösneuvotteluissa, eikä päätöksissä voida esittää eriäviä mielipiteitä. Julkisasiamiehen panos oikeuskäytännössä on myös omiaan täydentämään luonteeltaan epäyhtenäistä oikeusjärjestystä, hän edistää esimerkiksi perusvapauksien suojaamista Euroopan unionissa yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden avulla(73) ja huolehtii jatkuvasti siitä, että yhteisöjen tuomioistuin ottaa nämä seikat huomioon.(74)

115.
    Niin tärkeiltä kuin nämä perusteet voivatkin vaikuttaa, ovat väitteeni tämäntapaisen menettelyn käyttöönottoa vastaan luonteeltaan toisenlaiset: en ole täysin vakuuttunut siitä, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus edellyttää sitä. Uskon päinvastoin, että vahvistetun toimenkuvansa mukaisesti julkisasiamies, jonka puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta - tätä haluan korostaa - ei voida esittää minkäänlaista varausta, edistää yhteisöjen tuomioistuimelle uskotun lainkäyttötehtävän hoidon julkisuutta ja avoimuutta. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus parantaa tuomioiden ymmärrettävyyttä(75) ja vaikuttaa yhteisön oikeuskäytännön muodostumiseen ja kehitykseen(76) sekä virittää keskustelua sekä tuomioistuimessa että muissa asiasta kiinnostuneissa piireissä. Tämän viimeksi mainitun seikan suhteen voidaan todeta, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotus ei niinkään rajoita, vaan vahvistaa kontradiktorisen menettelyn tärkeintä tavoitetta.(77) Yksityisten kannalta varsinaiset takeet eivät muodostu siitä, että tuomareiden mielipiteisiin ei ole vaikutettu, vaan siitä, että hänen asiaansa on tutkittu kaikella sillä perusteellisuudella, jonka se ansaitsee.(78)

116.
    Näin muodoin katson, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta, ja erityisesti hyvän oikeudenhoidon tavoitetta, ei voida käyttää perusteluna sille, että yhteisöjen tuomioistuimessa käsiteltävien menettelyjen asianosaisilla olisi yleinen oikeus esittää huomautuksia vastaukseksi julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen.

117.
    Huomautan edelleen, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa Kaba esitti huomautuksia julkisasiamies La Pergolan 30.9.1999 antamaan ratkaisuehdotukseen. Kuten toisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa olen osoittanut, julkisasiamies ei esittänyt mitään sellaisia väitteitä, joista asianosaiset eivät olisi voineet keskustella, eikä hän myöskään ole tehnyt väitteidensä perustana olevia tosiasioita ja oikeudellisia seikkoja koskevaa merkittävää virhettä. Näillä edellytyksillä se, että suullista käsittelyä ei aloitettu uudelleen yhteisöjen tuomioistuimessa, ei merkinnyt puolustautumisoikeuden loukkaamista.

VII Ratkaisuehdotus

118.
    Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa kansallisen tuomioistuimen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)    Niiden arviointiperusteiden tarkastelusta, joiden nojalla Immigration Adjudicator ehdottaa yhteisöjen tuomioistuimen 11.4.2000 antaman tuomion tutkimista uudelleen, ei voida päätellä, että asian tosiseikkojen perusteella olisi ilmennyt EY 39 artiklan tai työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan vastaista syrjintää.

2)    Perusoikeudet muodostavat niiden yleisten oikeusperiaatteiden erottamattoman osan, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo, tukeutuen tätä varten jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja kansainvälisiin ihmisoikeuksia koskeviin asiakirjoihin, joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet. Tässä yhteydessä Euroopan ihmisoikeussopimus on erityisen tärkeä.

3)    Se, että suullista käsittelyä ei aloitettu uudelleen sen jälkeen, kun julkisasiamies La Pergola oli esittänyt ratkaisuehdotuksensa 30.9.1999, ei merkinnyt sitä, että pääasian kantajan puolustautumisoikeuksia olisi loukattu, sillä ratkaisuehdotukseen ei sisältynyt väitteitä, joista asianosaiset eivät olisi voineet keskustella, eikä asian kannalta olennaisia tosiasioita ja oikeusseikkoja koskevaa merkittävää virhettä.


1: -     Alkuperäinen kieli: espanja.


2: -     EYVL L 257, s. 2.


3: -     EYVL L 257, s. 13.


4: -     Asia 59/85, tuomio 17.4.1986, Kok. 1986, s. 1283, Kok. Ep. VIII, s. 539.


5: -     Mainitaan edellä 18 kohdassa.


6: -     Asia C-370/90, tuomio 7.7.1992, Kok. 1992, s. I-4265, Kok. Ep. XIII, s. 19.


7: -     Mainittu edellä 9 kohdassa.


8: -     Asia 244/80, Foglia, tuomio 16.12.1981 (Kok. 1981, s. 3045, Kok. Ep. VI, s. 251).


9: -     On totta, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei enää tiedustele miten oikeus hakea pysyvää oleskelulupaa on määriteltävä asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan mukaan. Tätä kysymystä on kuitenkin ehdottomasti käsiteltävä ensin, jos yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että väitetystä syrjinnästä on ollut kyse. Samoin on totta, että kysymys esitetään nyt myös EY 39 artiklaan viitaten, mutta se seikka on merkityksetön sekä iura novit curia -periaatteen perusteella että sen perusteella, että tätä määräystä koskevia nimenomaisia perusteluja ei ole esitetty.


10: -     Ks.vastaavasti asia 29/68, Milch-, Fett- und Eierkontor, tuomio 24.6.1969 (Kok. 1969, s. 165, 3 kohta); asia 14/86, Pretore di Salò v. X, tuomio 11.6.1987 (Kok. 1987, s. 2545, Kok. Ep. IX, s. III, 12 kohta); asia 69/85, Wünsche, määräys 5.3.1986 (Kok. 1986, s. 947, Kok. Ep. VIII, s. 517, 15 kohta) ja asia C-116/96 REV, Reisebüro Binder GmbH, määräys 28.4.1998 (Kok. 1998, s. I-1889, 8 kohta).


11: -     Mikä on lisäksi täysin vastakkaista yhteisöjen tuomioistuimen arvioinnin tulokseen nähden.


12: -     Mainitaan edellä 19 kohdassa.


13: -     Edellä mainittu asia Reisebüro Binder, 9 kohta.


14: -     Näin tulkitsen sekä tämän ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodon (ks. edellä 34 kohta) että ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan edellä mainitun päätöksen 17 kohdan. (”Huomattakoon, että vaikka oikeudelle jäädä pysyvästi Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle ei voida asettaa nimenomaista aikarajoitusta, ei tällaista rajoitusta voida asettaa myöskään työntekijän, joka on Euroopan yhteisön kansalainen, oleskeluoikeudelle. Kun henkilö, jolla on pysyvä oleskelulupa, poistuu Yhdistyneestä kuningaskunnasta, hänen oleskeluoikeutensa lakkaa vuoden 1971 Immigration Actin 3 §:n 4 momentin mukaisesti, ja hänen on saatava uusi maahantulolupa ja täytettävä Immigration Rulesin (House of Commons Paper 395) 18 §:ssä asetetut edellytykset, kun taas työntekijä, joka on Euroopan yhteisön kansalainen, voi tulla vapaasti maahan, poistua sieltä ja palata sinne tarvitsematta etukäteen erillistä lupaa. On myös huomattava, että sekä henkilöt, joilla on pysyvä oikeus jäädä Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle, että Euroopan yhteisön kansalaisia olevat työntekijät voidaan karkottaa Yhdistyneestä kuningaskunnasta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvillä perusteilla.”)


15: -     Tätä käytäntöä on myöhemmin muutettu rajoittavampaan suuntaan, mutta Kaban mukaan muutos ei vaikuta nyt käsiteltävänä olevan asian tarkasteluun.


16: -     Asia C-85/96, Kok. 1998, s. I-2691.


17: -     Asia C-262/96, Kok. 1999, s. I-2685.


18: -     Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen 35 kohdassa kansallinen tuomioistuin toteaa, että valittaja ei hyväksy sitä, että julkisasiamies tai tuomioistuin ovat arvioineet tosiseikkoja ja kansallista lainsäädäntöä eri tavalla kuin Adjudicator (oma kantani on tietenkin päinvastainen).


19: -     Asia C-235/95, Dumon ja Froment, tuomio 16.7.1998 (Kok. 1998, s. I-4531, 25 kohta).


20: -     Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä yhteisön oikeuden tulkitsijana vaarantuisi, jos kansallisen tuomioistuimen näkemykset hyväksyttäisiin sellaisenaan. Siitä seuraisi, että kohtelun eriarvoisuutta, joka on pelkästään tosiseikkoja koskeva kysymys, ja sitä, onko tällainen eriarvoisuus perusteltu, olisi mahdotonta käsitellä sen vuoksi, että kysymystä ei ole käsitelty kansallisessa tuomioistuimessa esillä olleessa menettelyssä. Siinä tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin voisi vain vahvistaa, että kyseessä on kielletty syrjintä.


21: -     Asia 207/78, Even, tuomio 31.5.1979 (Kok. 1979, s. 2019, 22 kohta) ja asia C-310/91, Schmid, tuomio 27.5.1993 (Kok. 1993, s. I-3011, 18 kohta).


22: -     Ratkaisuehdotuksen 40 ja 41 kohta.


23: -     Ratkaisuehdotuksen 50 ja 64 kohta.


24: -     Asia C-356/98, Kaba (Kok. 2000, s. I-2623, tuomion 31 ja 35 kohta).


25: -     Asia 8/82, Wagner v. Balm, tuomio 23.2.1983 (Kok. 1983, s. 371, 18 kohta).


26: -     Asia C-292/97, Karlsson ym., tuomio 13.4.2000 (Kok. 2000, s. I-2737, 39 kohta) ja asia 203/86, Espanja v. neuvosto, tuomio 20.9.1988 (Kok. 1988, s. 4563, 25 kohta).


27: -     Asia C-218/98, Abdoulaye ym., tuomio 16.9.1999 (Kok. 1999, s. I-5723, 16 kohta) ja asia C-366/99, Griesmar, tuomio 29.11.2001 (Kok. 2001, s. I-9383, 39 kohta).


28: -     Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste - 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi (EYVL L 145, s. 1).


29: -     Ks. Tuytschaever, F., Differentiation in European Union law, Oxford 1999, erityisesti s. 31.


30: -     ”ETA:n kansalaisilla tarkoitetaan Euroopan talousalueen sopimuspuolina olevien valtioiden kaikkia kansalaisia, Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia lukuun ottamatta.” Kursivointi tässä.


31: -     Mainittu edellä 19 kohdassa.


32: -     Edellä 19 kohdassa mainitun asian Singh 23 kohta.


33: -     Edellä 19 kohdassa mainittu asia Singh. Kursivointi tässä.


34: -     Komissio ehdottaa myös, että tämän kysymyksen ensimmäistä osaa muotoiltaisiin jonkin verran uudelleen, ja viittaa keinoihin, joilla varmistetaan oikeudenmukainen oikeudenkäynti sellaisessa menettelyllisessä tilanteessa, joka kuvaillaan ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa toisessa päätöksessä.


35: -     Asiassa Stauder 20.11.1969 annettu tuomio (29/69, Kok. 1969, s. 419, Kok. Ep. I, s. 419) on ensimmäinen, jossa julkisasiamies Roemerin ratkaisuehdotusta noudattaen päätettiin tutkia yhteisön säädöksen pätevyyttä siltä osin kuin se koskee ihmisille kuuluvia perusoikeuksia, jotka kuuluvat yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin ja joiden noudattamisen yhteisöjen tuomioistuin varmistaa. Vaikka julkisasiamies Roemerin ratkaisuehdotus koski kansallisen valtiosääntöoikeuden ja erityisesti perusoikeuksien yleisiä käsitteitä yhteisön oikeuteen erottamattomasti kuuluvana kirjoittamattomana osana, yhteisöjen tuomioistuin ilmaisi vasta myöhemmin kantansa oikeuslähteistä, joiden perusteella yleiset oikeusperiaatteet on vahvistettu. Asiassa Internationale Handelsgesellschaft 17.12.1970 annetussa tuomiossa 11/70 (Kok. 1970, s. 1127, Kok. Ep. I, s. 501) viitataan ”jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen” noudattaen julkisasiamies Dutheillet de Lamothen ratkaisuehdotusta, jossa hyväksytään, että kansallisten oikeusjärjestysten perustavanlaatuiset perinteet muodostavat osaltaan jäsenvaltioiden yhteisen filosofisen, poliittisen ja oikeudellisen perustan, josta oikeuskäytännön kautta voidaan johtaa yhteisön kirjoittamaton oikeus, jonka pääasiallisiin tavoitteisiin kuuluu juuri yksilön perusoikeuksien noudattamisen valvominen. Asiassa Nold 14.5.1974 annetussa tuomiossa 4/73 (Kok. 1974, s. 491, Kok. Ep. II, s. 293) tuodaan esiin ohjeet ”ihmisoikeuksien suojelemisesta tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa, joiden tekemiseen jäsenvaltiot ovat osallistuneet tai joihin ne ovat liittyneet”. Asiassa Rutili 28.10.1975 annettu tuomio 36/75 (Kok. 1975, s. 1219, Kok. Ep. II, s. 495) on ensimmäinen, jossa ihmisoikeussopimuksen määräyksiä käytetään nimenomaisesti tulkintaperusteena perusoikeuksien suojan muodostamiseksi yhteisössä.


36: -    Ks. esim asia C-260/89, ERT, tuomio 18.6.1991 (Kok. 1991, s. I-2925, Kok. Ep. XI, s. I-221, 41 kohta) ja ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan liittyen asia C-299/95, Kremzow, tuomio 29.5.1997 (Kok. 1997, s. I-2629, 14 kohta) sekä julkisasiamies Léger’n 3.2.1998 esittämä ratkaisuehdotus asiassa C-185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio (Kok. 1998, s. I-8417 ja sitä seuraavat sivut, erityisesti s. I-8422, 24 kohta).


37: -     Ks. vastaavasti julkisasiamies Cosmasin 6.7.1999 esittämä ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa C-174/98 P ja C-189/98 P, Van der Wal v. komissio (Kok. 2000, s. I-1 ja sitä seuraavat sivut, erityisesti s. I-3, 31 kohta.


38: -     Ks. esim asia 26/62, Van Gend en Loos, tuomio 5.2.1963 (Kok. 1963, s. 3, Kok. Ep. I, s. 161) ja lausunto 1/91, 14.12.1991 (Kok. 1991, s. I-6079, Kok. Ep. XI, s. 565, 21 kohta).


39: -     Lausunto 2/94, 28.3.1996 (Kok. 1996, s. I-1759, 35 kohta).


40: -     Viittaan luonnollisesti kokouksiin, jotka johtivat Amsterdamin (1997) ja Nizzan (2000) sopimusten tekemiseen.


41: -     Ks. esim. asia C-13/94, P v. S, tuomio 30.4.1996 (Kok. 1996, s. I-2143, 16 kohta); yhdistetyt asiat C-74/95 ja C-129/95, rikosoikeudenkäynti X:ää vastaan, tuomio 12.12.1996 (Kok. 1996, s. I-6609, 25 kohta); edellä alaviitteessä 36 mainittu asia Baustahlgewebe, tuomio 17.12.1998, 29 kohta; asia C-270/99 P, Z v. parlamentti, tuomio 27.11.2001 (Kok. 2001, s. I-9197, 24 kohta); asia 236/87, Bergemann, tuomio 22.9.1988, julkisasiamies Lenzin ratkaisuehdotus 15.6.1988 (Kok. 1988, s. 5125, 29 kohta); asia C-23/93, TV10 SA, julkisasiamies Lenzin ratkaisuehdotus 16.6.1994 (Kok. 1994, s. I-4797, 76 kohta ja sitä seuraavat kohdat); asia C-326/88, Hansen, julkisasiamies van Gervenin ratkaisuehdotus 5.12.1989 (Kok. 1990, s. I-2919, 14 kohta); asia C-49/88, Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotus 7.2.1991 (Kok. 1991, s. I-3205, 111 ja 112 kohta); yhdistetyt asiat C-65/95 ja C-111/95, Shingara ja Radrom, julkisasiamies Ruiz-Jarabon ratkaisuehdotus 26.11.1996 (Kok. 1997, s. I-3345, 71 kohta); asia C-368/95, Familiapress, julkisasiamies Tesauron ratkaisuehdotus 13.3.1997 (Kok. 1997, s. 3689, 28 kohta); yhdistetyt asiat C-115/97, C-116/97 ja C-117/97, Albany, julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus 28.1.1999 (Kok. 1999, s. I-5754, 144 kohta ja sitä seuraavat kohdat); asia C-273/97, Sirdar, julkisasiamies La Pergolan ratkaisuehdotus, 18.5.1999 (Kok. 1999, s. I-7405, 24 kohta) ja asia C-94/00, Roquette Frères, julkisasiamies Mischon ratkaisuehdotus, 20.9.2001 (Kok. 0000, s. I-0000, 33 kohta).


42: -     Edellä alaviitteessä 36 mainittu asia Baustahlgewebe, tuomion 21 kohta.


43: -     Yhdistetyt asiat 42/59 ja 49/59, SNUPAT v. korkea viranomainen, tuomio 22.3.1961 (Kok. 1961, s. 103, Kok. Ep. I, s. 95 ja sitä seuraavat sivut, erityisesti s. 156) ja asia C-480/99 P, Plant, tuomio 10.1.2002 (Kok. 2002, s. I-0000, 24 kohta).


44: -     Ks. edellä mainitussa asiassa Plant antamani ratkaisuehdotuksen 34 kohta.


45: -     Ks. edellä mainitussa asiassa Plant antamani ratkaisuehdotuksen 35 ja 37 kohta.


46: -     Commissaire du gouvernement oli yhteisön julkisasiamiehen esikuvana. On kuitenkin syytä tuoda esiin joitakin merkittäviä eroja, kuten se, että julkisasiamies osallistuu kaikkiin yhteisöjen tuomioistuimen tutkimiin asioihin eikä pelkästään riita-asioihin, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotus julkaistaan yhdessä tuomion kanssa ja että julkisasiamies ei osallistu asian ratkaisemiseen.


47: -     Conseil d’État, asia Esclatine, tuomio 29.7.1998 (Rec. s. 320), commissaire du gouvernement Chauvaux’n ratkaisuehdotus. Kursivointi tässä. (Le principe du contradictoire, qui tend à assurer l'égalité des parties devant le juge, implique la communication à chacune des parties de l'ensemble des pièces du dossier, ainsi que, le cas échéant, des moyens relevés d'office. Ces règles sont applicables à l'ensemble de la procédure d'instruction à laquelle il est procédé sous la direction de la juridiction. Mais le commissaire du gouvernement, qui a pour mission d'exposer les questions que présente à juger chaque recours contentieux et de faireconnaître, en formulant en toute indépendance ses conclusions, son appréciation, qui doit être impartiale, sur les circonstances de fait de l'espèce et les règles de droit applicables ainsi que son opinion sur les solutions qu'appelle, suivant sa conscience, le litige soumis à la juridiction à laquelle il appartient, prononce ses conclusions après la clôture de l'instruction à laquelle il a été procédé contradictoirement. Il participe à la fonction de juger dévolue à la juridiction dont il es membre. L'exercice de cette fonction n'est pas soumis au principe du contradictoire applicable à l'instruction. Il suit de là que, pas plus que la note du rapporteur ou le projet de décision, les conclusions du commissaire du gouvernement - qui peuvent d'ailleurs ne pas être écrites - n'ont pas à faire l'objet d'une communication préalable aux parties, lesquelles n'ont pas davantage à être invitées à y répondre.)


48: -     Asia C-17/98, Kok. 2000, s. I-675.


49: -     Ensimmäinen julkisasiamies jakaa uudet asiat kollegoidensa kesken ja täyttää edustuksellisen tehtävän, mutta hän ei voi millään tavalla puuttua julkisasiamiesten suorittamaan lainkäyttötyöhön.


50: -     Yhteisöjen tuomioistuin täsmentää, että ”kyse ei siis ole sellaisesta tuomioistuimelle tai asianosaisille tarkoitetusta mielipiteestä, joka olisi peräisin yhteisöjen tuomioistuimen ulkopuoliselta viranomaiselta tai jonka arvovalta perustuisi syyttäjälaitoksen arvovaltaan [tuomion ranskankielisessä versiossa ’ministère public’ ja englanninkielisessä versiossa ’procureur general's department’], vaan kyse on juuri tämän toimielimen jäsenen henkilökohtaisesta perustellusta mielipiteestä, joka on ilmaistu julkisesti”. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen mukaan valittaja esitti Immigration Adjudicatorille, että asiassa Emesa Sugar yhteisöjen tuomioistuimen olisi pitänyt katsoa, että 6 artiklaa on rikottu ja että se ”tulkitsi ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä väärin mahdollisesti siksi, että asian kantaja ei tuonut esiin riittävästi oikeuskäytäntöä” (kursivointi tässä). Tämä selitysyritys tarjoaa oikean mielikuvan kontradiktorisen menettelyn käsitteestä sellaisena, kuin se ymmärretään common law -oikeusjärjestelmissä, joissa iura novit curia -periaatetta ei tunnusteta tai joissa sen merkitys on vähäinen: tuomioistuin - tässä tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin - on valittajan mukaan tulkinnut oikeuskysymyksen virheellisesti, koska se ei ole voinut ottaa huomioon oikeudellisia seikkoja, joihin asianosaiset eivät ole vedonneet.


51: -     Sitä on paremminkin pidettävä historiallisena jäänteenä, joka saattaa liittyä vanhaan käytäntöön, jonka mukaan commissaire du gouvernement’n tehtävänä on ”conclure oralement” Conseil d’État’ssa. Nykyään ratkaisuehdotus esitetään aina kirjallisena.


52: -     Asia 206/81, Alvarez v. parlamentti, tuomio 6.10.1982 (Kok. 1982, s. 3369, 9 kohta).


53: -     Ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa. Ks. tämän kohdan tarkastelusta Benoît-Rohmer, F., ”Le commissaire du gouvernement auprès du Conseil d'État, l'avocat général auprès de la Cour de justice des Communautés européennes et le droit à un procès équitable”, Revue trimestrielle de droit européen, 2001, nro 4, s. 727 ja sitä seuraavat sivut; Alonso García, R., ”El enjuiciamiento por el Tribunal Europeo de Derechos Humanos del funcionamiento contencioso del Conseil d'État y del Tribunal de Justicia de las Comunidades Europeas (en concreto, del papel desempeñado, respectivamente, por el Comisario del Gobierno y por el Abogado General)”, Revista Española de Derecho Europeo, 2002, nro 1, s. 1 ja sitä seuraavat sivut.


54: -     Asia Kress v. Ranska, tuomion 71 kohta. (Nul n'a jamais mis en doute l'indépendance ni l'impartialité du commissaire du gouvernement, et la Cour estime qu'au regard de la convention, son existence et son statut organique ne sont pas en cause. Toutefois la Cour considère que l'indépendance du commissaire du gouvernement et le fait qu'il n'est soumis à aucune hiérarchie, ce qui n'est pas contesté, ne sont pas en soi suffisants pour affirmer que la non-communication de ses conclusions aux parties et l'impossibilité pour celles-ci d'y répliquer ne seraient pas susceptibles de porter atteinte aux exigences d'un procès équitable.)


55: -     Edellä alaviitteessä 54 mainittu asia Kress v. Ranska, tuomion 74 kohta. (Toutefois, la notion de procès équitable implique aussi en principe le droit pour les parties à un procès de prendre connaissance de toute pièce ou observation soumise au juge, fût-ce par un magistrat indépendant, en vue d'influencer sa décision, et de la discuter.)


56: -     Teoria, jonka ihmisoikeustuomioistuin on kehittänyt periaatteesta ”justice must not only be done; it must also be seen to be done” (asiassa Delacourt v. Belgia 17.1.1970 annettu tuomio, A-sarja nro 11, 31 kohta) ja jonka mukaan sillä näkökohdalla on ratkaiseva oikeudellinen merkitys, minkälaisen vaikutelman yksityinen, joka ei ole oikeusoppinut, voi muodostaa oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuudesta. Teoria on syystä saanut osakseen ankaraa arvostelua myös ihmisoikeustuomioistuimen jäsenten taholta.


57: -     A-sarja nro 214-B, s. 25, 4.2 kohta (La convention ne vise pas à uniformiser le droit mais énonce des directives et des normes qui, comme telles, supposent une certaine liberté des Etats membres. D'autre part, son préambule semble inviter la Cour à développer des normes communes. Ces tendances contradictoires créentune certaine tension qui commande à la Cour d'agir avec prudence et de veiller à éviter les ingérences dénuées de justification convaincante.)


58: -     Tuomari Martensin käyttämä osuva sanamuoto, em. tuomio.


59: -     On huomionarvoista, että ihmisoikeustuomioistuin ei ole yrittänytkään hahmotella tällaisten vaikutelmien arviointiperusteita.


60: -     Siksi voidaan kysyä, olisiko esimerkiksi asiassa Kress annetussa tuomiossa päädytty samaan ratkaisuun, jos kantaja ei olisi ollut pienen kunnan kaupunginvaltuuston jäsen, vaan Ranskan hallintoasioissa noudatettavan menettelyn asiantuntija.


61: -     Kuten tuomari Martens toteaa: ”Sen selvittämiseksi, onko eriarvoisuuden epäily objektiivisesti perusteltu, on tarpeen arvioida perusteellisesti ulkoisen vaikutelman takana olevaa objektiivista todellisuutta. Tällainen arviointi edellyttää usein intressivertailua, koska kysymyksessä ei ole pelkästään luottamus, jota tuomioistuinten on nautittava, vaan myös julkinen intressi, joka vaatii tarkoituksenmukaisen ja toimivan oikeusjärjestelmän” (edellä mainittuun asiaan Borgers liitetty eriävä mielipide, 3.4 kohta). (Pour déterminer si des craintes de partialité sont objectivement justifiés, il faut se livrer à une étude scrupuleuse de la réalité objective par-delà les apparences. Semblable appréciation inclura fréquemment une mise en balance d'intérêts, car l'enjeu réside souvent non seulement dans la confiance que les tribunaux doivent inspirer, mais aussi dans l'intérêt pour le public de disposer d'une organisation judiciaire rationelle et fonctionnant sans heurts.)


62: -     Edellä alaviitteessä 48 mainittu määräys, Emesa Sugar, 18 kohta. Todettakoon, että tällainen odottamattoman oikeuskäytännön suoja (Überraschungsschutz) sitoo myös yhteisöjen tuomioistuinta sen omiin päätöksiin nähden.


63: -    Ks. asia C-163/90, Legros ym., määräys 22.1.1992 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 16.7.1992 (Kok. 1992, s. I-4625, Kok. Ep. XIII, s. 53); asia C-2/91, Meng, määräys 9.12.1992 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 17.11.1993 (Kok. 1993, s. I-5751, Kok. Ep. XIV, s. I-453); asia C-312/93, Peterbroeck, määräys 13.12.1994 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 14.12.1995 (Kok. 1995, s. I-4599); asia C-191/95, komissio v. Saksa, määräys 14.10.1997 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 29.9.1998 (Kok. 1998 s. I-5449); asia C-284/96, Tabouillot, tuomio 18.12.1997 (Kok. 1997, s. I-7471, 20 ja 21 kohta); asia C-35/98, Verkooijen, määräys 17.9.1998 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 6.6.2000, Verkooijen (Kok. 2000 s. I-4071); asia C-203/98, komissio v. Belgia, määräys 26.3.1999 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 8.7.1999 (Kok. 1999, s. I-4899); asia C-262/96, Sürül, määräys 23.9.1998 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 4.5.1999 (Kok. 1999 s. I-2685); asia C-12/98, Amengual Far, määräys 24.9.1999 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 3.2.2000 (Kok. 2000 s. I-527); asia C-50/96, Deutsche Telekom, tuomio 10.2.2000 (Kok. 2000, s. I-743, 19-24 kohta; yhdistetyt asiat C-234/96 ja C-235/96, Deutsche Telekom, tuomio 10.2.2000 (Kok. 2000, s. I-799, 25-30 kohta); yhdistetyt asiat C-270/97 ja C-271/97, Deutsche Post, tuomio 10.2.2000 (Kok. 2000, s. I-929, 23-32 kohta); asia C-156/97, komissio v. Van Balkom, määräys 30.9.1999 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 17.2.2000 (Kok. 2000, s. I-1095); asia C-82/98 P, Kögler v. yhteisöjen tuomioistuin, määräys 25.10.1999 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 25.5.2000 (Kok. 2000, s. I-3855); asia C-289/97, Eridania, määräys 5.10.1999 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 6.7.2000 (Kok. 2000, s. I-5409); asia C-341/97, komissio v. Alankomaat, määräys 16.12.1999 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 13.9.2000 (Kok. 2000, s. I-6611); edellä alaviitteessä 48 mainittu asia Emesa Sugar, määräyksen 19 ja 20 kohta; asia C-309/99, Wouters ym., tuomio 19.2.2002 (40-43 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa sekä asia C-102/97 OP, SIVU, määräys 29.3.2001 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja tuomio 2.10.2001 (Kok. 2001, s. I-6699).


64: -     Ks. Ranskan Conseil d’État’n menettelystä Gohin, O., ”La contradiction dans la procédure administrative contentieuse”, Librairie générale de droit et de jurisprudence, Paris, 1988, s. 338-339.


65: -     Edellä alaviitteessä 48 mainittu asia Emesa Sugar, määräyksen 17 kohta.


66: -     Edellä alaviitteessä 48 mainittu asia Emesa Sugar, määräyksen 18 kohta.


67: -     ”Ulkoinen vaikutelma on käsitteenä sellainen, että on mahdotonta tietää miten pitkälle se ulottuu: se on yllättävän joustava, joten sen käyttöön oikeudenkäynnissä sisältyy väistämättä riskejä.” Näin toteaa ironiseen sävyyn Chabanol, D., ”Théorie de l’apparence ou apparence de théorie, Humeurs autour de l’arrêt Kress”, Actualité juridique Droit administratif, 2002, tammikuu, s. 9 ja sitä seuraavat sivut, erityisesti s. 10.


68: -     Muutkin asiakirjat, joihin ei ole tähän mennessä sovellettu kontradiktorista menettelyä siksi, että ne liittyvät yhteisöjen tuomioistuimen puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen, kuten tutkimus- ja dokumentaatio-osaston erilaiset raportit (jotka yleensä sisältävät jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten vertailuja, mutta myös muita kysymyksiä, joita tuomioistuin on antanut sen tutkittavaksi) tai pelkästään sisäiseen käyttöön laadittavat nauhoitusten purkamiset (ks. edellä 28 kohta), olisi, siltä osin kuin ne luonteensa puolesta voivat vaikuttaa tuomioistuimen päätökseen, käännettävä ja annettava asianosaisille tiedoksi, jotta nämä saavat esittää niistä huomautuksensa, mikä lisäisi yhteisön oikeudenkäytön kestoa ja kuluja tai heikentäisi sen tasoa vaarantaen siten sen jatkuvuuden.


69: -     Ennen väliaikaisten päätösten tekoa, jotka koskevat sellaisia kysymyksiä kuin hakemuksen tutkimatta jättäminen muotovirheen vuoksi (työjärjestyksen 38 artiklan 7 kohta), asioiden yhdistäminen (43 kohta), muun kielen kuin oikeudenkäyntikielen käyttö (29 artiklan 2 kohta), samaa kohdetta koskevan asian käsittelyn lykkääminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 47 artiklan kolmas kohta) tai valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuminen tai valituksen perusteettomuus (työjärjestyksen 119 artikla). Julkisasiamiehet osallistuvat henkilökohtaisesti ja kirjallisesti kokoukseen, jossa päätetään muun muassa kuulemistilaisuuden tarpeellisuudesta, asian saattamisesta tarvittaessa tietyn kokoonpanon käsiteltäväksi ja asian selvittämistoimien tarpeellisuudesta. Julkisasiamiestä kuullaan toteennäytettävien tosiseikkojen osalta ennen kuin yhteisöjen tuomioistuin vahvistaa määräyksellä asian selvittämistoimet, joihin julkisasiamies osallistuu (työjärjestyksen 45 artiklan 1 ja 3 kohta). Julkisasiamiehen kanssa neuvotellaan, kun yhteisöjen tuomioistuin määrää, että kuullaan todistajia, jotka voidaan kutsua kuultaviksi julkisasiamiehen pyynnöstä ja joille julkisasiamies voi tehdä kysymyksiä (työjärjestyksen 47 artiklan 1 ja 4 kohta). Selvittämistoimien täydentäminen tai toistaminen edellyttää, että asiasta neuvotellaan etukäteen julkisasiamiehen kanssa.


70: -     Avustajien ja asianajajien kieltäminen esiintymästä asian käsittelyssä, tuomiossa olevien virheiden korjaaminen, oikeudenkäyntikuluja koskevat riidat, maksutonta oikeudenkäyntiä koskevat hakemukset, täytäntöönpanon lykkäämistä koskevat päätökset, välitoimien määrääminen, prosessinedellytysten tutkiminen, erityiset muutoksenhakukeinot, tuomion tulkintaa koskevat hakemukset, samanlaisten kuin yhteisöjen tuomioistuimessa aikaisemmin ratkaistujen ennakkoratkaisukysymysten ratkaiseminen perustellulla määräyksellä, jossa viitataan aikaisempaan tuomioon.


71: -     Ks. esim. asiassa Vermeulen v. Belgia 20.2.1996 annettu tuomio (Recueil des arrêts et décisions-I), 31 kohta (jossa viitataan edellä 105 kohdassa mainittuun asiassa Borgers annettuun tuomioon).


72: -     Ks. edellä 104 kohta.


73: -     Ks. edellä alaviite 34.


74: -     Kun kyseessä on Euroopan unionin perusoikeuskirja (EYVL 2000, C 364, s. 1), joka on annettu 7.12.2000 Nizzassa ja joka sisältää ihmisoikeussopimusta laajemman ja ajanmukaisemman oikeuksien ja vapauksien luettelon, ovat julkisasiamiehet korostaneet yhteisöjen tuomioistuimessa perusoikeuskirjan ilmeistä tarkoitusta toimia olennaisena viitteenä yhteisön kaikille toimijoille, unohtamatta kuitenkaan, että sillä ei ole itsenäistä sitovaa vaikutusta (julkisasiamies Tizzanon 8.2.2001 esittämä ratkaisuehdotus asiassa C-173/99, BECTU, Kok. 2001, s. I-4881 ja sitä seuraavat sivut, erityisesti s. I-4883, 28 kohta). Julkisasiamiehet ovat lisäksi painottaneet, että perusoikeuskirjassa nostetaan siinä tunnustetut oikeudet jäsenvaltioiden yhteisen arvoasteikon korkeimmalle tasolle ja että sen tulee olla perusoikeuksien yksilöimisessä käytettävä etuoikeutettu väline (julkisasiamies Léger’n 10.7.2001 esittämä ratkaisuehdotus asiassa C-353/99 P, Hautala, Kok. 2001, s. I-0000, 82 ja 83 kohta), ja huomauttaneet, että se ilmentää merkittävästi jäsenvaltioiden niiden ensisijaisten oikeudellisten arvojen yhteistä nimittäjää, jotka ovat vuorostaan perustana yhteisön oikeuden yleisperiaatteille (asiassa C-208/00, Überseering, 4.12.2001 esitetty oma ratkaisuehdotukseni, Kok. 2001, s. I-0000, 59 kohta).


75: -     Siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuissa ei ole mahdollista esittää eriäviä mielipiteitä ja että kansainväliseen ylimmän oikeusasteen tuomioistuimeen väistämättä liittyy rajoituksia, seuraa usein, että tuomiot eivät ole niin selkeitä kuin olisi toivottavaa tai että niissä esitetyt perustelut ovat äärimmäisen lyhytsanaisia. Yhdessä tuomion kanssa julkaistavan ratkaisuehdotuksen tehtävänä on siksi valottaa tuomion sisältöä ja vaikutuksia. Ratkaisuehdotus on muodoltaan perusteltu suositus yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisuksi. Siinä tarkastellaan ja selostetaan tyhjentävästi asian tosiseikastoa, asianosaisten väitteitä ja niiden perusteluja sekä asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä. Siinä on lisäksi viittauksia oikeuskirjallisuuteen. Yleensä se antaa vastauksen kaikkiin asiassa esitettyihin oikeuskysymyksiin silloinkin, kun ne eivät ole ehdottoman välttämättömiä asian ratkaisemiseksi. Todettakoon lopuksi, että sen on kirjoittanut yksi ainoa tekijä, mikä tarjoaa mahdollisuuden yhtenäisempään esitykseen kuin usean tuomarin näkemyksiä heijastavissa tuomioissa.


76: -     Usein julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksia lainataan oikeuskirjallisuudessa ja asianosaisten asianajajat käyttävät niitä vaatimustensa perustana yhteisön oikeuden soveltamista koskevissa riita-asioissa, joita käsitellään yhteisöjen tuomioistuimessa ja kansallisissa tuomioistuimissa. On myös kiistatonta, että julkisasiamiesten ratkaisuehdotukset ovat osaltaan vaikuttaneet yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön muodostumiseen ja kehitykseen. Silloin, kun tuomarit hylkäävät vallitsevan oikeuskäytännön muutoksen, jota julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksessaan, tuomiossa pysytetty oikeuskäytäntö vahvistuu, paitsi siinä tapauksessa, että julkisasiamiehen näkemys saa osakseen joidenkin tuomareiden kannatuksen, ja nämä muodostavat myöhemmin ratkaistavissa asioissa enemmistön. Joka tapauksessa julkisasiamiehen vapaus ehdottaa oikeuskäytäntöä koskevia ratkaisuja yksilölliseltä pohjalta on yhteisön oikeuskäytännössä osoittautunut hyväksi vastapainoksi kollegiselle päätöksenteolle, jota tuomareiden on noudatettava ratkaisuja laatiessaan.


77: -     Ratkaisuehdotuksista, jotka commissaire du gouvernement antaa, ks. Genevois, B., ”Le commissaire du gouvernement et les exigences du procès équitable (l’arrêt Kress). Réconfortant et déconcertant”, Révue française de droit administratif, 2001, nro 5, s. 995.


78: -     Bonichot, J.-C. ja Abraham, R. ovat todenneet (”Le commissaire du gouvernement dans la juridiction administrative et la Convention EDH”, La Semaine Juridique, Édition générale, 1988, nro 45-46, s. 1945 ja sitä seuraavat sivut, erityisesti s. 1951), että asian tutkimisessa noudatettu perusteellisuus on seurausta siitä, että useat henkilöt ovat eri kokoonpanoissa jatkuvasti lukeneet ja muokanneet sitä ennen sen käsittelyä viimeisessä keskustelussa, joka käydään ratkaisuehdotuksen esittämisen jälkeen.