Language of document :

Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Bouygues SA:n ja Bouygues Télécomin 24.11.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-475/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Bouygues SA, kotipaikka Pariisi, ja Bouygues Télécom, kotipaikka Boulogne-Billancourt (Ranska), ovat nostaneet 24.11.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat Louis Vogel, Joseph Vogel, Bernard Amory, Alexandre Verheyden, François Sureau ja Didier Theophile.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa Orangen ja SFR:n Universal Mobile Telecommunication System (UMTS) -toimiluvista suoritettavaksi määrättyjen toimilupamaksujen muuttamisesta - valtiontuki - Ranska - 20 päivänä heinäkuuta 2004 tehdyn komission päätöksen K(2004) 2647

-    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä oleva kanne on nostettu komission 20.7.2004 tekemästä päätöksestä nro K(2004) 2647 lop, jossa todettiin, että Ranskan valtio ei myöntänyt valtiontukea Orange Francelle ja SFR:lle, kun se alensi taannehtivasti 4,995 miljardin euron toimilupamaksua, jonka nämä toimijat olivat sitoutuneet maksamaan Ranskan valtiolle Universal Mobile Telecommunication System (UMTS) -toimiluvasta, joka myönnettiin niille 18.7.2001. Kyseisellä päätöksellä hylättiin kantajana olevien yhtiöiden tekemä kantelu.

Tältä osin muistutetaan, että Ranskan hallitus käynnisti kaksi tarjousmenettelyä UMTS-toimilupien myöntämiseksi. Ensimmäinen, johon Orange France ja SFR osallistuivat, käynnistettiin elokuussa 2000. Toimilupamaksuksi oli vahvistettu 4,995 miljardia euroa toimiluvalta. Bouygues Télécom oli päättänyt jättää osallistumatta kilpailuun vahvistetun hinnan takia. Toisessa tarjousmenettelyssä toimilupamaksua alennettiin 619 miljoonaan euroon. Bouygues Télécom sai UMTS-toimiluvan tämän toisen menettelyn jälkeen. Ranskan hallitus päätti sittemmin saattaa taannehtivasti samalle tasolle ensimmäisessä menettelyssä määrätyn toimilupamaksun toisessa tarjousmenettelyssä määrätyn toimilupamaksun kanssa.

Kantajat vetoavat väitteidensä tueksi ensinnäkin EY 87 artiklan rikkomiseen. Tältä osin ne toteavat seuraavaa:

-    Valtiolle suoritettavat toimilupamaksut ovat julkisia tuloja, ja Ranskan valtio luopui perimästä selvää, perimiskelpoista ja riidatonta saatavaa, kun se muutti taannehtivasti toimilupamaksuja, jotka Orangen ja SFR:n oli maksettava.

-    Komissio väisti esillä olevassa asiassa varsinaisen pääasian käsittelyn nojautumalla siihen, että riidanalainen päätös voidaan perustella syrjintäkiellon periaatteella. Tältä osin väitetään, että Orange ja SFR saivat Ranskan hallituksen tekemän päätöksen vaikutuksesta tilapäistä etua, joka johtui siitä, että niiden oli mahdollista päästä ennenaikaisesti UMTS-markkinoille samalla kun niille taattiin, että niiden toimilupamaksu alennettaisiin samalle tasolle kuin toisessa tarjousmenettelyssä, vaikka ensimmäisen tarjousmenettelyn yhteydessä ei ollut määrätty mistään tämänkaltaisista toimenpiteistä.

-    Kyseessä olevalla päätöksellä on todellisia vaikutuksia kilpailuun, kun sillä mahdollistetaan, että Orange ja SFR, jotka ovat jo huomattavia toimijoita Ranskan matkapuhelinmarkkinoilla, vahvistavat asemaansa kehittyvillä UMTS-markkinoilla ja näin ollen rajoittavat kilpailijoidensa pääsyä kyseisille markkinoille.

Lisäksi kantajat katsovat, että vastaaja ei EY 230 artiklan vastaisesti perustellut päätöstään riittävästi, kun se selvittämättä asiaa enemmän rajoittui toteamaan, että UMTS-toimilupien myöntäminen ei ole rinnastettavissa liiketoimeen.

Kantajat katsovat lopuksi, että komissio rikkoi EY 87 ja EY 88 artiklaa, kun se ei tarkastellut kyseessä olevaa toimenpidettä kyseisissä määräyksissä tarkoitetussa virallisessa tutkintamenettelyssä.

____________