Language of document : ECLI:EU:T:2005:149

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN NELJÄNNEN JAOSTON PUHEENJOHTAJAN MÄÄRÄYS

28 päivänä huhtikuuta 2005 (*)

Väliintulo – Etujärjestö – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohta – Pyyntö saada osallistua kirjalliseen käsittelyyn – Ennalta-arvaamattomat seikat tai ylivoimainen este – Poikkeukselliset olosuhteet

Asiassa T‑201/04,

Microsoft Corp., kotipaikka Redmond, Washington (Yhdysvallat), edustajinaan asianajaja J.‑F. Bellis ja I. Forrester, QC,

kantajana,

jota tukevat

Association for Competitive Technology, Inc., kotipaikka Washington, DC (Yhdysvallat), edustajanaan asianajaja L. Ruessmann,

DMDsecure.com BV, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat), MPS Broadband AB, kotipaikka Tukholma (Ruotsi), Pace Micro Technology plc, kotipaikka Shipley, West Yorkshire (Yhdistynyt kuningaskunta), Quantel Ltd, kotipaikka Newbury, Berkshire (Yhdistynyt kuningaskunta), Tandberg Television Ltd, kotipaikka Southampton, Hampshire (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan asianajaja J. Bourgeois,

Exor AB, kotipaikka Uppsala (Ruotsi), edustajinaan asianajajat S. Martínez Lage, H. Brokelmann ja R. Allendesalazar Corcho,

Mamut ASA, kotipaikka Oslo (Norja) ja TeamSystem SpA, kotipaikka Pesaro (Italia), edustajanaan asianajaja G. Berrisch, ja

The Computing Technology Industry Association, Inc., kotipaikka Oakbrook Terrace, Illinois (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat G. van Gerven ja T. Franchoo sekä solicitor B. Kilpatrick,

väliintulijoina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään R. Wainwright, F. Castillo de la Torre, P. Hellström ja A. Whelan,

vastaajana,

jota tukevat

AudioBanner.com, joka toimii toiminimellä VideoBanner, kotipaikka Los Angeles, Kalifornia (Yhdysvallat), edustajanaan asianajaja L. Alvizar,

Free Software Foundation Europe eV, kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajanaan asianajaja C. Piana,

RealNetworks, Inc., kotipaikka Seattle, Washington (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat A. Winckler, M. Dolmans ja T. Graf, ja

Software & Information Industry Association, kotipaikka Washington, DC (Yhdysvallat), edustajanaan solicitor C. Simpson,

väliintulijoina,

jossa vaaditaan EY 82 artiklan soveltamisesta (asia COMP/C‑3/37.792 – Microsoft) 24 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyn komission päätöksen K(2004) 900 lopullinen kumoamista tai kantajalle määrätyn sakon alentamista,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN NELJÄNNEN JAOSTON PUHEENJOHTAJA

on antanut seuraavan

määräyksen

 Taustaa

1       Microsoft Corp. (jäljempänä Microsoft) valmistaa ja myy ohjelmistoja. Niihin sisältyy henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuja Windows-nimisiä käyttöjärjestelmiä, työryhmäpalvelimille tarkoitettuja Windows Server ‑nimisiä käyttöjärjestelmiä ja jatkuvan vastaanoton mahdollistavia Windows Media Player ‑nimisiä multimediasoittimia.

2       Sun Microsystems, Inc., kotipaikka Palo Alto, Kalifornia (Yhdysvallat), teki 10.12.1998 kantelun komissiolle. Kantelussaan Sun Microsystems ilmoitti, että Microsoft oli kieltäytynyt toimittamasta sille tietoja, jotka olisivat olleet tarpeen, jotta sen työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät olisivat olleet yhteentoimivia Windows-käyttöjärjestelmän kanssa. Komissio aloitti tätä koskevan tutkimuksen.

3       Komissio aloitti helmikuussa 2000 toisen Microsoftia koskeneen tutkimuksen. Tämän tutkimuksen kohteena oli Windows Media Playerin yhdistäminen Windows-käyttöjärjestelmään.

4       Nämä kaksi tutkimusta yhdistettiin myöhemmin asianumerolle COMP/C‑3/37.792.

5       Komissio teki 24.3.2004 päätöksen EY 82 artiklan soveltamisesta asiassa COMP/C‑3/37.792 – Microsoft (jäljempänä päätös).

6       Arvioidessaan Microsoftin käyttäytymistä komissio määritteli aluksi kolmet relevantit markkinat. Nämä markkinat ovat henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinat (päätöksen 324–342 perustelukappale), työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinat (päätöksen 343–401 perustelukappale) ja tietojen jatkuvan vastaanoton mahdollistavien multimediasoittimien markkinat (402–425 perustelukappale).

7       Toiseksi komissio katsoi, että kaikki nämä markkinat olivat maailmanlaajuiset (päätöksen 427 perustelukappale).

8       Kolmanneksi komissio katsoi, että Microsoftilla oli määräävä asema kaksilla näistä markkinoista eli henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmien markkinoilla (päätöksen 429–472 perustelukappale) ja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla (päätöksen 473–541 perustelukappale).

9       Neljänneksi komissio arvioi, että Microsoft oli menettelytavoillaan rikkonut EY 82 artiklaa näillä molemmilla markkinoilla. Se katsoi, että Microsoft oli käyttänyt määräävää asemaansa väärin kieltäytyessään toimittamasta yhteentoimivuuteen liittyviä tietoja ja antamasta lupaa käyttää niitä sen omien tuotteiden kanssa kilpailevien tuotteiden kehittämiseen ja markkinoimiseen työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla lokakuusta 1998 päätöksen tiedoksiantopäivään saakka (päätöksen 546–791 perustelukappale ja 2 artiklan a alakohta). Lisäksi se katsoi, että Microsoft oli käyttänyt määräävää asemaansa väärin, kun se oli asettanut toukokuusta 1999 päätöksen tiedoksiantopäivään saakka Windows-käyttöjärjestelmän toimitusten edellytykseksi sen, että samanaikaisesti hankitaan Windows Media Player ‑ohjelma (päätöksen 792–989 perustelukappale ja 2 artiklan b alakohta).

10     Viidenneksi komissio määräsi, että Microsoftin oli lopetettava nämä kilpailusääntöjen rikkomiset, pidättäydyttävä kaikista menettelytavoista, joilla on sama tai samankaltainen tavoite tai vaikutus, ja toteutettava kaikki korjaavat toimenpiteet tietyssä määräajassa (päätöksen 994–1053 perustelukappale ja 4–8 artikla).

11     Kuudenneksi komissio määräsi Microsoftille 497 196 304 euron suuruisen sakon (päätöksen 1054–1080 perustelukappale ja 3 artikla).

 Oikeudenkäynti

12     Microsoft nosti nyt käsiteltävän kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 7.6.2004 toimittamallaan kannekirjelmällä.

13     European Committee for Interoperable Systems (ci‑après ”ECIS”), kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat D. Paemen ja N. Dodoo, pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 17.12.2004 toimittamallaan kirjelmällä saada osallistua oikeudenkäyntiin komission vaatimusten tueksi.

14     Komissio ja Microsoft ovat esittäneet tästä väliintulohakemuksesta kirjalliset huomautuksensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 1.3. ja 7.3.2005 toimittamillaan hakemuksilla.

 Väliintulohakemus

 Väliintulohakemuksen tutkittavaksi ottaminen

15     Microsoft arvioi, että väliintulohakemus on jätettävä tutkimatta, koska se ei vastaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksessä asetettuja muotovaatimuksia.

16     Työjärjestyksen 115 artiklan mukaan väliintulohakemuksen tutkiminen edellyttää sen tekemistä koskevan määräajan (1 kohta), sen asiasisältöä koskevien edellytysten (2 kohdan ensimmäinen alakohta) ja väliintulijan edustajaa koskevien määräysten (3 kohta) noudattamista.

17     Väliintulohakemus täyttää tässä tapauksessa nämä edellytykset.

18     Lisäksi työjärjestyksen 115 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan väliintulokirjelmän tutkiminen edellyttää työjärjestyksen 43 ja 44 artiklassa asetettujen muotovaatimusten noudattamista. Työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan b alakohdassa määrätään muun muassa, että jos väliintulohakemuksen esittäjä on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, hakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että asianajajalle annetun valtuutuksen allekirjoittajalla on ollut siihen kelpoisuus.

19     Microsoft katsoo tässä tapauksessa lähinnä, että ECIS:n hallitus teki 16.12.2004 lainvastaisesti päätöksen väliintulohakemuksen tekemisestä ja sitä koskevan valtuutuksen antamisesta asianajajille D. Paemen ja N. Dodoo. Se myöntää lisäksi, että ECIS:n yleiskokous vahvisti nämä päätökset 12.1.2005, mutta korostaa, että päätös vahvistettiin vasta sen jälkeen kun väliintulohakemus oli esitetty ja että vahvistus saattaa itsekin olla lainvastainen.

20     Ei ole mahdotonta, että ECIS:n hallituksen 16.12.2004 tekemien päätösten laillisuuteen pitäisi suhtautua varauksin ja että siten ei voida pitää varmana, että D. Paemenin ja N. Dodoon valtuutuksen allekirjoittajalla oli ollut siihen valtuutus, kun väliintulokirjelmä esitettiin 17.12.2004. On kuitenkin joka tapauksessa todettava, että ”laillisesti kokoon kutsuttu” ECIS:n yleiskokous ”vahvisti varauksetta” tämän päätöksen 12.1.2005 tekemällään päätöksellä ”ilman että sen ratifioimista olisi ehdottomasti vaadittu ECIS:n säännöissä tai Belgian laissa”. Tämän toteamuksen perusteella on pääteltävä, että väliintulohakemus täyttää työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan b alakohdassa asetetut vaatimukset (ks. yhdistetyt asiat 193/87 ja 194/87, Maurissen ym. v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 11.5.1989, Kok. 1989, s. 1045, 33 kohta).

21     Näin ollen ECIS:n väliintulohakemus on tutkittava.

 Väliintulohakemuksen hyväksyttävyys

 Väliintulohakemuksen esittäjän ja asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

22     ECIS väittää täyttävänsä edellytykset, joita on asetettu etujärjestöjen väliintulo-oikeudelle, joten sen mielestä se on hyväksyttävä väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.

23     Microsoft kiistää hakemuksen hyväksyttävyyden. Se näet epäilee sitä, onko ECIS etujärjestö, täyttääkö se kaikki edellytykset, joita on asetettu etujärjestöjen väliintulo-oikeudelle, ja voidaanko se siten hyväksyä väliintulijaksi riidassa.

24     Komissio puolestaan katsoo, että ECIS voidaan hyväksyä väliintulijaksi.

 Jaoston puheenjohtajan arviointi asiasta

25     Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisessa kohdassa, jota sovelletaan kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäyntiin, määrätään, että oikeus olla väliintulijana on kaikilla, jotka osoittavat, että yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee heidän etuaan; tämä ei kuitenkaan koske jäsenvaltioiden keskinäisiä asioita, yhteisöjen toimielimien keskinäisiä asioita eikä jäsenvaltioiden ja yhteisöjen toimielimien välisiä asioita.

26     Tällainen intressi on etujärjestöllä, jonka tarkoituksena on puolustaa jäseniään ja joka esittää väliintulohakemuksen asiassa, jossa on kyse sen jäseniin vaikuttavista periaatteellisista kysymyksistä. Väliintulo-oikeuden laajalla tulkinnalla on tarkoitus pystyä paremmin pohtimaan asioiden taustaa ja samalla välttämään lukuisia yksittäisiä väliintuloja, jotka vaarantaisivat oikeudenkäynnin tehokkuuden ja moitteettoman kulun (yhdistetyt asiat C‑151/97 P(I) ja C‑157/97 P(I), National Power ja PowerGen v. British Coal ja komissio, määräys 17.6.1997, Kok. 1997, s. I‑3491, 66 kohta; C‑151/98 P, Pharos v. komissio, määräys 28.9.1998, Kok. 1998, s. I‑5441, 6 kohta ja asia T‑201/04, Microsoft v. komissio, määräys 9.3.2005, 31 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

27     Tässä tapauksessa ECIS on informaatioteknologian alalla toimivien yritysten etujärjestö. Sen jäsenluettelo ja sen 12.1.2005 pidetyn yleiskokouksen pöytäkirjan mukainen jäsenluettelo vahvistavat sen, että vaikka ECIS:n jäsenmäärä on vähäinen eivätkä kaikki jäsenet toimi informaatioteknologian alalla, useat niistä harjoittavat merkittävää toimintaa kyseisellä alalla. ECIS:ää voidaan siten pitää etujärjestönä.

28     ECIS ilmoittaa, että sen erityisenä tavoitteena on edistää ja puolustaa jäsentensä aineettomia ja aineellisia etuja. Sen sääntöjen 4 artiklassa vahvistetaan, että tämä pitää paikkansa. ECIS:n tavoitteena on siten katsottava olevan sen jäsenten suojeleminen.

29     Tiettyjä asiassa esiin tulleita kysymyksiä voidaan lisäksi pitää informaatioteknologian alaa koskevina periaatteellisina kysymyksinä, joten pääasiassa annettava tuomio on omiaan vaikuttamaan tällä alalla toimiviin ECIS:n jäseniin.

30     Edellä esitetyn perusteella ECIS:llä on asian ratkaisuun liittyvä intressi.

31     Näin ollen ECIS on hyväksyttävä väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.

 Väliintulijan prosessuaaliset oikeudet

 Asianomaisten lausumat

32     ECIS:n pyytää saada osallistua kirjalliseen käsittelyyn. Tuomioistuin voi hyväksyä tämän pyynnön väliintuloa koskevien määräysten (työjärjestyksen 115 ja 116 artikla) nojalla. Tällainen ratkaisu on joka tapauksessa perusteltavissa ennalta arvaamattomalla seikalla tai ylivoimaisella esteellä (yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toinen kohta) tai ainakin poikkeuksellisilla olosuhteilla. Se vetoaa tässä yhteydessä siihen, että Computer & Communications Industry Association (jäljempänä CCIA), jonka tietyt jäsenet kuuluvat myös ECIS:ään, peruutti 10.11.2004 komission vaatimusten tueksi 23.6.2004 esittämänsä väliintulohakemuksen.

33     Microsoftin mielestä vaatimusta ei voida hyväksyä. Sen mielestä tuomioistuin ei voi työjärjestyksen 115 ja 116 artiklan perusteella hyväksyä sitä. Se lisää, että ECIS ei osoita ennalta arvaamattoman seikan eikä ylivoimaisen esteen olemassaoloa eikä sellaisten poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaoloa, joiden vuoksi olisi perusteltua poiketa näistä määräyksistä.

34     Komissio puolestaan katsoo, että mikäli ECIS:n kaltainen väliintulija voidaan hyväksyä osallistumaan kirjalliseen käsittelyyn, näin voi tapahtua vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, jollaisiin voi tässä tapauksessa kuulua CCIA:n luopuminen.

 Jaoston puheenjohtajan arviointi asiasta

35     Työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohdassa määrätään, että väliintulohakemus on tehtävä kuuden viikon kuluessa kanteen nostamista koskevan tiedonannon julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai ennen kuin päätös suullisen käsittelyn aloittamisesta tehdään.

36     Työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos kuuden viikon määräajassa tehty väliintulohakemus hyväksytään, väliintulijalle toimitetaan jäljennös kaikista asianosaisille tiedoksi annetuista asiakirjoista.

37     Työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdassa määrätään, että kyseisen asetuksen 116 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa presidentti asettaa määräajan, jonka kuluessa väliintulija voi antaa väliintulokirjelmän, jossa on mainittava väliintulijan vaatimukset, joilla tuetaan tai vastustetaan osaksi tai kokonaan jonkin asianosaisen vaatimuksia, oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin väliintulija vetoaa, ja esitettävä tarvittaessa näyttö.

38     Työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdassa määrätään, että jos väliintulohakemus tehdään edellä mainitun kuuden viikon määräajan päätyttyä, väliintulija saa hänelle toimitetun suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen perusteella esittää huomautuksensa suullisessa käsittelyssä.

39     Kun näitä määräyksiä luetaan yhdessä, niistä ilmenee, että väliintulijan prosessuaaliset oikeudet ovat erilaiset sen mukaan, onko väliintulija esittänyt väliintulohakemuksensa ennen kanteen nostamista koskevan tiedonannon julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä alkavan kuuden viikon määräajan päättymistä vai tämän määräajan päättymisen jälkeen mutta ennen suullisen käsittelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemistä.

40     Jos väliintulija on esittänyt hakemuksensa ennen tämän määräajan päättymistä, sillä on oikeus osallistua sekä kirjalliseen käsittelyyn että suulliseen käsittelyyn. Siinä yhteydessä väliintulijan on saatava tiedoksi oikeudenkäyntiasiakirjat, ja se saa esittää väliintulokirjelmän, jossa mainitaan vaatimukset, joilla tuetaan osaksi tai kokonaan jonkin asianosaisen vaatimuksia, oikeudelliset perusteet ja perustelut ja esitetään tarvittaessa näyttö.

41     Jos väliintulija on sitä vastoin esittänyt väliintulohakemuksensa tämän määräajan päättymisen jälkeen, sillä on oikeus osallistua ainoastaan suulliseen käsittelyyn siltä osin kuin se on esittänyt hakemuksensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle ennen sen aloittamista. Siinä yhteydessä sen on saatava tiedoksi suullista käsittelyä varten laadittu kertomus, jonka perusteella se voi esittää huomautuksiaan tämän suullisen käsittelyn aikana.

42     Koska nämä määräykset ovat pakottavia (asia T‑52/00, Coe Clerici Logistics v. komissio, määräys 30.5.2002, Kok. 2002, s. II‑2553, 24 ja 31 kohta), asianosaiset tai edes tuomari eivät voi päättää niistä toisin.

43     Tässä tapauksessa kanteen nostamista koskenut tiedonanto julkaistiin 10.7.2004 (EUVL C 179, s. 18). ECIS:n väliintulohakemus jätettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 17.12.2004. On siis ilmeistä, että se esitettiin työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohdan mukaisen kuuden viikon määräajan päättymisen jälkeen, sellaisena kuin kyseinen määräaika on pidennettynä pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan nojalla.

44     Näin ollen ECIS voi vaatia ainoastaan työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdan mukaisia prosessuaalisia oikeuksia.

45     ECIS katsoo kuitenkin, että CCIA:n luopuminen olisi ennalta arvaamaton seikka tai ylivoimainen este.

46     Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että määräajan päättyminen ei johda oikeudenmenetyksiin, jos se, jota asia koskee, osoittaa, että on ollut ennalta-arvaamattomia seikkoja tai ylivoimainen este.

47     Prosessuaalisia määräaikoja koskevien määräysten tiukka soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden vaatimuksia sekä tarvetta välttää oikeudenhoidossa kaikkea syrjintää ja omavaltaista kohtelua (asia 209/83, Ferriera Valsabbia v. komissio, tuomio 12.7.1984, Kok. 1984, s. 3089, 14 kohta ja asia C‑325/03 P, Zuazaga Meabe v. SMHV, määräys 18.1.2005, 16 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

48     Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toista kohtaa, jossa tehdään poikkeus tästä periaatteesta ja jota on siten tulkittava suppeasti, sovelletaan pakottaviin prosessuaalisiin määräaikoihin, joiden päättyminen johtaa sellaisen kanteen nostamista koskevan oikeuden menetykseen, joka luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä olisi siihen saakka ollut (yhdistetyt asiat 25/65 ja 26/65, Simet ym. v. korkea viranomainen, tuomio 2.3.1967, Kok. 1967, s. 39 ja 52) tai väliintulohakemuksen esittämistä koskevan oikeuden menetykseen (yhdistetyt asiat C‑244/93 ja T‑486/93, TWD Textilwerke Deggendorf v. komissio, määräys 22.3.1994, 18–20 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

49     Koska yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toista kohtaa sovelletaan myös työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohdan mukaiseen kuuden viikon määräaikaan, jonka päättyminen ei aiheuta väliintulohakemuksen esittämistä koskevan oikeuden menetystä vaan, kuten tässä tapauksessa, väliintulijalle annettujen prosessuaalisten oikeuksien rajoittamisen, vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että prosessuaalisia määräaikoja koskevien yhteisön määräysten soveltamisesta voidaan poiketa ainoastaan täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa, eli kun on kyse ennalta-arvaamattomista seikoista tai ylivoimaisesta esteestä (em. asiassa Ferriera Valsabbia v. komissio annetun tuomion 14 kohta ja asiassa Zuazaga Meabe v. SMHV annetun määräyksen 16 kohta).

50     Ennalta-arvaamattoman seikan ja ylivoimaisen esteen käsitteet sisältävät epätavalliseen ja asianosaisen tahdosta riippumattomaan tapahtumaan liittyvän objektiivisen osan lisäksi subjektiivisen osan, joka koskee asianosaisen velvollisuutta suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksilta toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä ja erityisesti valvomalla menettelyn etenemistä ja toimimalla huolellisesti (asia C‑195/91 P, Bayer v. komissio, tuomio 15.12.1994, Kok. 1994, s. I‑5619, 32 kohta ja em. asiassa Zuazaga Meabe v. SMHV annetun määräyksen 25 kohta).

51     Tässä tapauksessa CCIA:n luopuminen saattaa olla ECIS:lle vieras olosuhde, vaikka, kuten se itsekin myöntää, näihin kahteen etujärjestöön kuuluu samoja jäseniä.

52     Se ei ole kuitenkaan epätavallinen olosuhde. Jokaisella väliintulijalla on näet aina oikeus luopua väliintulostaan, samoin kuin jokaisella kantajalla on aina oikeus peruuttaa kanteensa työjärjestyksen 99 artiklan mukaisesti. Väliintulosta luopuminen ei siten sinänsä ole epätavallista. Mikään ECIS:n mainitsemista tosiseikoista ei myöskään ole sellainen, että CCIA:n luopumista voitaisiin tässä tapauksessa pitää epätavallisena. Kun CCIA:n kaltainen oikeushenkilö osallistuu kolmantena osapuolena hallinnolliseen menettelyyn tarkoituksenaan vakuuttaa komissio siitä, että kilpailusääntöjä on rikottu, kun komissio tekee tätä koskevan päätöksen, kun kilpailusääntöjä rikkonut vaatii tämän päätöksen kumoamista ja kun asianomainen henkilö osallistuu oikeudenkäyntiin valvoakseen intressejään, ei varsinkaan voida pitää epätavallisena, että se päättää loppujen lopuksi muuttaa strategiaansa, sopia riitansa kantajan kanssa tuomioistuimen ulkopuolella ja, mikäli se pitää sitä asianmukaisena, rahallista vastiketta vastaan.

53     ECIS ei myöskään osoita eikä edes pyri vakavasti osoittamaan, että se olisi täyttänyt velvoitteensa suojautua tämän tapahtuman seurauksilta toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä.

54     Näin ollen ECIS ei ole osoittanut ennalta arvaamattoman seikan tai ylivoimaisen esteen olemassaoloa.

55     ECIS katsoo vielä, että CCIA:n luopuminen on poikkeuksellinen olosuhde.

56     Vaikka katsottaisiin, että väliintulijalla, joka on esittänyt väliintulohakemuksensa työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohdan mukaisen kuuden viikon määräajan päättymisen jälkeen, voi tietyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa olla muita kuin työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdassa sille annettuja prosessuaalisia oikeuksia, on muistutettava, että ECIS:n esittämien tosiseikkojen perusteella CCIA:n luopumista ei voida pitää epätavallisena eikä poikkeuksellisena.

57     Edellä esitetyn perusteella ECIS:n oikeudet ovat työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdassa määrättyjen mukaiset.

58     Koska ECIS:n esittämää vaatimusta saada osallistua kirjalliseen käsittelyyn ei pidä tulkita oikeuden saamista koskevaksi vaatimukseksi vaan ilmoitukseksi siitä, että se on valmis vastaamaan prosessinjohtotoimeen, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin mahdollisesti haluaa kehottaa sitä lausumaan asiasta kirjallisesti työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, on huomautettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston on aikanaan harkittava tällaisen toimenpiteen tarpeellisuutta.

 Oikeudenkäyntikulut

59     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asian käsittely päätetään.

60     Tässä asian käsittelyn vaiheessa on todettava, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Näillä perusteilla

NELJÄNNEN JAOSTON PUHEENJOHTAJA

on määrännyt seuraavaa:

1)      European Committee for Interoperable Systems hyväksytään asiassa T‑201/04 väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.

2)      European Committee for Interoperable Systems saa esittää huomautuksiaan suullisessa käsittelyssä sille tiedoksi annetun suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen perusteella.

3)      Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 28 päivänä huhtikuuta 2005.

H. Jung

 

       H. Legal

kirjaaja

 

       jaoston puheenjohtaja


* Oikeudenkäyntikieli: englanti.